maanantai 21. elokuuta 2017

Koreavieraiden save the date -paketit

Korealaiset ovat hurjia antamaan lahjoja. Jarkko ehti jo vajaan neljän kuukauden vaihtonsa aikana saada monenlaisia lahjoja, mutta korealaisten ystäviemme vieraanvaraisuus on saavuttanut meidät useamman kerran myös Suomessa, kun posti on yllättäen tuonut ovellemme paketin täynnä ties mitä ihania Korea-juttuja.

Sen lisäksi, että korealaiset tykkäävät antaa lahjoja, he tykkäävät myös panostaa lahjojen laatuun. Jarkko sai läksiäislahjaksi vaihtonsa lopussa Lacosten karvahatun, minä sain tervetuliaislahjaksi parilta Jarkon ystävältä suuren lahjapakkauksen korealaista merkkikosmetiikkaa (joka muuten on maailmankuulua) ja yhteislahjaksi saimme vielä kustomoidut syömäpuikot, joihin oli kaiverrettu meidän nimemme sekä korealaisilla että länsimaisilla kirjaimilla. Muun muuassa tälläisten vaikuttavien tavaralahjojen lisäksi olemme saaneet muutaman ruokapaketin, joissa on ollut laidasta laitaan erilaisia korealaisia elintarvikkeita kokkaushetkiä varten.

Näillä spekseillä meistä tuntui mukavalta idealta koota kahdelle Korea-ystäväpariskunnallemme pienet Suomi-paketit save the date -korttien seuraksi.

IMG_5901
IMG_5913

Pitkän lykkäämisen jälkeen paketit ovat nyt viimein valmiit. Kokosimme kummallekin pariskunnalle samanlaisen paketin, joissa oli alunperin ajatuksena huomioida kumpaakin pariskunnan puolikasta hiukan henkilökohtaisesti että myös yhteislahjoin, mutta koska budjettimme alkoi miesten lahjojen kohdalla kivuta yli kipurajan, jouduimme hiukan joustamaan ideastamme. Joustomme jälkeen vain naiset saavat erityishuomiolahjat, miesten joutuessa tyytymään yleisluontoisempiin saamisiin. Runkona pakettien kokoamisessa oli saada mukaan takuuvarmoja Suomi-herkkuklassikoita, mutta myös hyvin randomeita juttuja, koska samanlaisia randomiasioita me olemme saaneet omien lahjapakettiemme mukana.

Lopulta pakettimme sisälsivät:
  • Muumi-käsipyyhkeet kummallekin
  • Lumenen puhdistuvaahdon ja kasvohoidon naispuolisille ystäville
  • Jalostajan hernekeittoa
  • Suomi 100v -ksylitolipurkkaa (korealaiset tuntevat erittäin hyvin ksylitolin tulevan Suomesta)
  • Muumi-pastillirasiat
  • Fazerin suklaalevyn
  • Pepe-lakupötkön
  • Salmiakkia
  • Linkosuon ruisnappeja
  • Pyöreää ruisnäkkäriä
  • Pätkis-keksejä
  • Save the date -kortin
  • Henkilökohtaisen kirjeen

IMG_5906
IMG_5915

Lähes yhtä paljon kuin kokoamamme pakettien sisältö, maksaa myös paketin lähettäminen Souliin (noin 40e). Halpaa leikkiä ystävien erityinen muistaminen ei siis ollut, mutta olemme todella tyytyväisiä, että siitäkin huolimatta kokosimme paketit. Nyt vain jäämme toivomaan, että kaukaisimmatkin vieraamme pääsisivät tulemaan juhlimaan kanssamme. 


♥ Krista
 

lauantai 19. elokuuta 2017

Turvassa

Turussa tapahtui eilen asioita, jollaisia ei pitäisi tapahtua missään. Onneksemme me olemme molemmat kunnossa, kuten myös kaikki meidän ystävämme, läheisemme ja tuttumme. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita, vaan liian monen perheen ja ihmisen elämä muuttui eilen peruuttamattomasti 3 minuutin aikana. Käsittämättömät tapahtumat ovat tänään paljon ajatuksissa, ja erityisesti ajatukset kääntyvät uhreihin, heidän läheisiinsä, silminnäkijöihin ja auttajiin. Syvimmät osanottoni kaikille uhrien läheisille, voimia loukkaantuneille toipumiseen ja kiitos auttajille. Varsinaisiin postauksiin palaan lähipäivinä, kun omat ajatukset kääntyvät jälleen tulevaisuuteen. Rakkautta.

35830314984_fc9367ed60_o


♥ Krista

keskiviikko 16. elokuuta 2017

1,5 vuotta häihin - miksi juuri me olemme me?

Meillä on tänään negatiivinen puolitoistavuotishääpäivä. Negatiivisten hääpäivien olemassaolo on aivan järjettömän typerää, ja juuri siksi se on hauskaa! Huomioimalla tälläiset pienet virstanpylväät, ei voi olla tajuamatta, että aika ihan oikeasti kuluu koko ajan ja meidän häämme lähestyvät päivä päivältä. Kun aloimme heti vuodenvaihteen 2017 jälkeen suunnitella häitämme enemmän tosissamme, juhlapäivään oli aikaa yli 2 vuotta ja päällämme umpihäähullujen stigmat. Tänään, kun häihimme on enää 1,5 vuotta, alamme päästä ns. normaalin hääsuunnitteluajan rajoille ja alkaa olla pian sosiaalisestikin hyväksyttävää suunnitella juhlapäiväämme. Jee!

Koska olemme tälläisen suuren virstanpylvään saavuttaneet, ajattelimme listata Jarkon kanssa yhdessä asioita, jotka ovat meidän liimamme. Asioita, jotka tekevät meistä juuri meidät, ja joiden vuoksi kumpikin uskomme, että juuri meidän parisuhteemme on meille se suhde, johon kannattaa sitoutua loppuelämäksi.

36448777581_9d402ff526_o

Krista: Olemme turvallisia toisillemme. Kummankaan ei tarvitse ikinä pelätä toista - toisen tekoja tai sanoja - koska me emme ole me loukataksemme toisiamme, vaan suojellaksemme toisiamme. Parisuhteen on meidän kummankin mielestä oltavan kodin ohella turvapaikka, joka pitää hyvänä ja arvokkaana silloinkin, kun muu maailma tuntuu potkivan päähän.

Jarkko: Olemme kumpikin unelmoijia ja innostujia. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joiden ympärille suunnitella niin lähitulevaisuutta kuin vähän kauemmaskin. Oli kyseessä sitten häät, seuraavan ulkomaanmatkan suunnittelu tai perheen perustaminen, huomaamme olevamme hyvinkin samaa mieltä pääasiallisista linjoista.

K: Pidämme edelleen toisiamme juhlien kuumimpana miehenä ja naisena. Tämä toimii tosin juhlien lisäksi myös arjessa ja viikoittain joudun ainakin itse hämmästelemään, miten olen saanut noin komean miehen.

J: Olemisen helppous. Tykkäämme tehdä monenlaisia asioita yhdessä, mutta osaamme myös olla möllöttää keskenämme tekemättä mitään. Toisen naama ei ala kyllästyttämään näin monenkaan vuoden jälkeen, vaan päinvastoin. Koti on sellainen pesäpaikka, jossa saamme olla rennosti omana itsenämme pitkän päivän jälkeen ja nauttia niistäkin hetkistä.

K: Luotamme toisiimme. Meillä ei ole tarvetta tuhoavaan mustasukkaisuuteen, koska luottamus toisen sitoutumiseen on vankkumaton. Minä olen sinun ja sinä olet minun. Asiat ovat hyvin yksinkertaisia, kun tuon lauseen painoon voi luottaa.

J: Nyt tulee pari puhkikulutettua klisettä, mutta pakko: molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus.

J: Samankaltaisuudesta huolimatta olemme myös monessa asiassa hyvinkin erilaisia. Humanistimuusikko ja bloggariluonnontieteilijä ei ole mahdoton yhdistelmä. Itse näen pelkästään positiivisena asiana sen, että meillä on myös eriäviä kiinnostuksen kohteita, koska välillä on hyvä saada vähän perspektiiviä laatikon ulkopuoleltakin. Uskallan väittää, että molemmat ovat saaneet lisää näkemyksiä ja värejä omiin ajatuksiin ja maailmankatsomuksiin näiden vuosien aikana.

K: Meillä on selkeästi omat mielipiteemme ja tahtomme, mutta toisaalta taitoa ja halua oppia uutta, keskustella ja tehdä kompromisseja, jos mielipiteemme menevät ristiin.

J: Hetkessä eläminen. Olimme sitten lomalla tai harmaassa arjessa, niin välillä on mukava repäistä ja keksiä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ihan vaikka spontaanistikin.


Hyvää negatiivista puolitoistavuotishääpäivää me! 


♥ Krista & Jarkko

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ajatuksia pöytäjärjestyksestä

Meille on tulossa noin 80 ruokailijan häät noin 200 neliöisessä tilassa. Tilaa Hintsan vintillä on oikeasti enemmän, mutta ruokailua varten pöydät tullaan meidän häissämme sijoittamaan noin 200 neliömetrin kokoiselle alueelle. Yhtenäinen tila oli meille tärkeä kriteeri juhlatilan valinnassa, koska emme halunneet tilanteeseen, jossa joudumme arvottamaan vieraitamme erillisiin tiloihin sen mukaan, kuka on mitenkin läheinen, koska totuus on, että monisalisessa juhlatilassa ns. sikaosaston vieraat jäävät väkisin paitsioon osasta juhlahumua. Toisaalta yhtenäisen tilan haasteena on hallimaisuus, koska noin 100 hengen juhlatilan on väkisin oltava suuri. Häissämme juhlatilan koristelun tärkein tehtävä onkin luoda tilasta miellyttävä, elengatti ja lämpöisä juhlahuone avaran hehtaarihallin sijaan.

Koristelun ohella iso merkitys juhlatilan tunnelman rakentumisessa on pöytien sijoittelulla. Pöytäjärjestys vaikuttaa tunnelmaan kahtakin reittiä pitkin, koska ensinnäkin hyvin sijoitetut ja kauniisti koristellut pöydät luovat tilaan heti visuaalisesti miellyttävän ilmeen, mutta toisekseen pöytiin luotu plaseeraus herättää tunnelman henkiin ihmisten tutustuessa toisiinsa, keskustellessa ja nauraessa. Ja ihmiset juhlan oikeasti tekevät.

StockSnap_5K1C2ZXZZP
StockSnap_IDOS6NWTQK

Unelmissani meillä olisi pyöreät pöydät, jotka mahdollistaisivat parhaiten koko pöytäseurueen tutustumisen ja olemisen yhtenäinen yksikkö, joka seuraa juhlaa ja osallistuu juhlaan yhdessä. Suorakulmaisissa pöydissä on minusta kurjaa, että vieruskaverit määrittävät todella paljon juhlan tunnelmaa, eikä kauempana istuviin ihmisiin tutustuminen ole oikein mahdollista vieruskavereiden yli huudellen. Lisäksi 80 hengen sijoittaminen pitkiin suorakulmaisiin pöytiin kuulostaa juurikin hehtaarihallitoiminnalta, jollaista mielikuvitellessani näen ainoastaan ankeat sukujuhlat pikkukylän puunvärisessä seuraintalossa, mikä ei ole lainkaan se tyyli, jota me häiltämme etsimme. Me haluamme, että vieraillamme on mahdollisuus nauttia laajalti kanssavieraista ympärillään, eikä se onnistu, mikäli pöytien sijoittelu nojaa käytännöllisyyteen, mitä pitkät pöydät ehdottomasti tarjoavaisivat.

Juhlapaikallamme on 80 henkilön häihimme nähden lähes rajaton määrä 120 x 60 cm kokoisia pöytiä. Pöydät seisovat neljällä erillisellä jalalla eli jalkoja ei ole alareunastaan yhdistetty mitenkään. Koska unelma pyöreistä pöydistä on raha- ja järkisyistä jäävä vain unelmaksi, meidän täytyy pelata pöytäsuunnittelussamme suurella määrällä näitä suorakulmaisia pöytiä. Tästäkin huolimatta pyrkimyksenä on rakentaa pöydistä pyöreähköjä kokonaisuuksia, jotka mahdollistaisivat todellisten pöytäkuntien rakentumisen.

StockSnap_I3US1UQYXW(1)

Tällä hetkellä suunnitelma on muodostaa neljästä 120 x 60 -pöydästä suurempi 240 x 120 -kokoinen pöytäkokonaisuus, johon istutetaan 10 henkeä - neljä pitkille sivuille ja kaksi päihin. Näitä pöytiä tilaamme tulisi 80 vieraan tapauksessa kahdeksan. Suunnitelma ei ole täydellinen, mutta tällä hetkellä se on lähimpänä pyöreää pöytää, mitä olemme suorakulmaisista pöydistämme saaneet laadittua. Olen tilanteen hahmottamiseksi askarrellut paperista pikkuruisia mittasuhteiltaan oikeita pöytiä, joita olemme veivanneet ees taas eri järjestyksiin. Pöytien lisäksi askartelin samoihin mittasuhteisiin piirretyn juhlatilan pohjapiirustuksen A4-paperille, joten nyt meillä on mahdollisuus hahmotella sekä pöytien asettelua suhteessa toisiinsa että suhteessa koko tilaan. Pohjapiirrustusleikittelyä voin kyllä lämpimästi suositella, koska tilan hahmottaa paljon paremmin, kun näkee asiat ainakin suurin piirtein mittasuhteissa.

Millaisia pöytäsuunnitelmia tai -unelmia muilla pareilla on?

Kuvat: StockSnap


♥ Krista 

maanantai 7. elokuuta 2017

Häidemme budjettisuunnitelma

Olen alusta asti pitänyt tärkeänä, että tässä hääblogissa pelataan avoimin kortein. Häät maksavat - sen tietää jokainen - joten miksi häihin liittyvää rahanmenoa täytyisi hyssytellä? Lisäksi tulevien hääparien suunnittelu-urakkaa helpottaa huomattavasti, kun inspiraatiolähteissä puhutaan rehellisesti paljonkin mikäkin asia maksaa. Nim. Minä haluan lukiessani tietää, mitä mikäkin upea asia on maksanut.

Olen aiemmin esitellyt häidemme alustavan bubjetin hyvin ympäripyöreästi, todeten, että olemme valmiit käyttämään häihimme 8000 euroa. Alunperin budjettimme lähti muotoutumaan ehdottomasta 10 000 euron ylärajasta, joka on edelleen täysin joustamaton katto. 8000 euron budjetti tekee yhteensä 100e per vieras, koska maksimivierasmäärän olemme rajanneet 80:een. Tämän postauksen idea on avata tarkemmin, mihin budjetoimamme 8000 euroa häissämme kuluu. Koska juhlapäivään on vielä aikaa (558 päivää tänään), budjetti on paljolti vielä suuntaviivojen tasolla. Toisaalta moni iso menoerä on jo vahvistunut, joten budjetissa on paljon varmaakin. Heittelehtimistä menoerästä toiseen kuitenkin tulee varmasti tapahtumaan, koska osa kohteista on selkeästi ali- ja osa taas ylibudjetoituja. (Kuten esimerkiksi sormukset/sormus, joita ei oltu suunniteltu budjettiin lainkaan. Tässä postauksessa sijoitin yllätysvihkini morsiameen budjetoituun summaan, mutta periaatteessa budjetti on suunniteltu ilman vihkisormuksia.)

StockSnap_K21A2RMCI8

  • Juhlatila
    • Budjetoitu: X
    • Toteutunut: 1 500e
    • Maksettu: 500e
      • Varausmaksu 1/3 hinnasta
  • Ruoka
    • Budjetoitu: 3 800e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 20e
      • Kakkuvuoka
      • Kuorruteraapat
  • Juoma
    • Budjetoitu: 800e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 73e
      • Hendricks-ginit (2 x 1 litra)
      • Viinamitat
  • Bändi:
    • Budjetoitu: 400e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Valokuvaaja:
    • Budjetoitu: 400e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu X
  • Koristeet
    • Budjetoitu: 250e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 32e
      • Häähuiskut
      • Kakunkoristeet
      • Kehykset
  • Ohjelma
    • Budjetoitu: 100e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Morsiamen pukeutuminen + laittautuminen (sis. kaiken morsiameen liittyvän):
    • Budjetoitu: 1000e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 961e
      • Mekko
      • Kengät
      • Ulkotakki
      • Salainen extra
      • Huntu
      • Sateenvarjo
      • Vihkisormus
  • Sulhasen pukeutuminen + laittautuminen (sis. kaiken sulhaseen liittyvän)
    • Budjetoitu: 630e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Kaasot ja bestman
    • Budjetoitu: 200e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Kukat
    • Budjetoitu: 300e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Kutsut (sis. pakolliset postitukset)
    • Budjetoitu: 50e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 30e
      • Sinetti
      • Sinettivahat
      • Save the date -kortit
  • Omat kuljetukset
    • Budjetoitu: 50e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X

Budjetoitu yhteensä: 9 480e
Maksettu yhteensä: 1 616e

Summa summarum. Tällä budjetilla häidemme hintalappu asettuu 9 480 euroon, joka on 1 480 euroa yli suunnittelemamme. Hiukan on siis vielä pohdittavaa budjettiin liittyen.

♥ Krista

torstai 3. elokuuta 2017

Tarina vihkisormukseni takana

Pysytään vielä tään postauksen verran vihkisormushuumassa, sillä vaikka en aio sormusta paljastaa etukäteen kuin aivan lähimmille, on paljon asioita, joista haluan sormukseen liittyen kirjoittaa. Edellispostauksessa pohdin käytettyyn sormukseen liittyviä asioita ja nopeaa toimintaa sormuksen suhteen, mutta tämä teksti on yksityiskohtaisempi tarina vihkisormukseni takaa. Teksti on pitkä, mutta haluan ihan itseänikin varten tallettaa koko tarinan sormukseni taustalla.

Olin etukäteen ennakoinut, että vihkini etsinnästä tulee pitkä ja kivinen tie johtuen budjetistamme, kihlasormukseni mallista ja omasta visiottomuudestani. Vaikka kaikkialla painotetaan, että sormus ja valokuvat ovat kaikki mitä hääpäivästä jää lopulta käteen, minä en osannut enkä osaa edelleenkään nähdä vihkisormusta hurjan panostuksen listalla. En ole tyyliltäni kovin pramea enkä tulevan ammatini vuoksi voi edes käyttää sormusta isona osana päivää. Joudun jo kihlasormuksen osalta opintojen, ja tulevaisuudessa työn puolesta veivaamaan sormusta ees taas ennen ja jälkeen työvuoron, ja jokainen kerta, kun sormus irrotetaan sormesta, on riski sen tippumisesta tai katoamisesta. Otan tälläiset asiat hyvin raskaasti, joten en tiedä, miten kestäisin, jos a) kadottaisin vihkisormukseni b) kadottaisin överikalliin vihkisormukseni. Tämä ajatuksen ohella myöskään yhteen noin pieneen yksityiskohtaan panostaminen tuhansien eurojen verran ei tuntunut meidän näköiseltä ratkaisulta. Sormukset ovat olleet ikuisia aina. Meidän oma ikuisuutemme ei tarvitse entisaikoja erityisempää sinettiä.

36186150572_318d1aa317_o

Erään hiukan rauhallisemman työpäivän aikana viime viikon alussa vilkaisin huvikseni Varsinais-Suomen alueen timanttisormusvalikoiman Tori.fi:stä. Ihan vain ajatuksella, että josko joku malli saisi minussa hiukankaan aikaan tunnetta, että tuo se voisi olla, koska tuohon mennessä minulla ei ollut ollut minkäänlaista visiota sormuksestani. Varsinais-Suomen tarjottua hudin, laajensin hakuani naapurimaakuntiin ja lopulta koko Suomeen. Laajennetulla haulla yksi sormus Uudeltamaalta iski samantien. Kaunis, siro ja kuitenkin timanttinen. Sekosin ensimmäisen kerran sormusrintamalla.

Saman päivän iltana syöksyimme bussilla vajaan 10 km päähän Raisioon Myllyn kauppakeskukseen sovittamaan kyseistä mallia kultaliikkeeseen. Olin mielessäni jo pienesti varma, että tämä se on - kunnes näin sormuksen. Se oli hyvin ohut ja aivan liian hentoinen edustaakseen avioliittomme ikuisuutta. Se ei ollut lainkaan sitä, mitä kuvat ja omat visioni antoivat odottaa. Minun täytyi hylätä innostukseni.

Koska olimme kuitenkin reissanneet intoni perässä toisen kunnan puolelle, kävimme kiertämässä Myllyn kultaliikkeet läpi ja sovittelemassa eri sormusmalleja. Tuona iltana oivalsimme, että meidän makumme ja mieluiten 300-500 euroon ja aivan maksimissaan 1000 euroon asetettu budjettimme, emme olleet millään tapaa samalla viivalla. Parhaiten kihlani kylkeen sopivat suurilla timanteilla varustetut suuren keskitimanttiyksikön (esimerkkikuva) omaavat sormukset, jollaisia olin kuvitellut karttavani viimeiseen asti, ja huonoiten rivitimanttisormukset, jollaista olin pienesti visioinut vihkikseni. Bussimatkalla kotiin naureskelimme, että taisi mennä koko hääbudjetti uusiksi, jos haluamme minulle meille kummallekin mieluisan vihkisormuksen.

36310404886_b682389617_o

Samaan tapaan kuin hääpuvunkin kanssa, sormusinnon leimahdettua liekkeihin, minua ei pidätellyt mikään. Jatkoin Torin ilmoitusten tarkkailua koko Suomen laajuudella ja jo keskiviikkona törmäsin jälleen sormukseen, joka hiukan herätti mielenkiintoni. Koska sormus oli jälleen Uudellamaalla ja edellinen innosta pettymykseksi kääntynyt sormusriemu tuoreessa muistissani, annoin asian olla. Olkoot, ihan kiva, mutta en viitsi enää lähteä sukkuloimaan kultaliikkeeseen kokeilemaan mallia ja pettymään.

Sormus ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Mietin sitä keskiviikkoiltana ja mietin sitä torstaipäivänä. Lisäksi tarkistelin jatkuvasti, oliko ilmoitus jo kadonnut. Torstaina kävin keskustassa ruokaostoksilla ja painin mielessäni koko kauppareissun, että pitäisikö kuitenkin käydä kokeilemassa vastaavaa mallia liikkeessä. Mitä muka voisin menettää? Ylpeyteni, kun pitäisi leikkiä myyjän edessä potentiaalista asiakasta, joka etsii sormusta 1,5 vuoden päässä oleviin häihinsä? Intoni, kun jälleen uusi sormus tuottaa pettymyksen? Aikaani aivan turhaan asiaan, jota minun ei vielä kuuluisi edes miettiä, koska häämme ovat todella vasta 1,5 vuoden päästä? Voisin hyvinkin menettää kaikki nuo, mutta siitäkin huolimatta menin kokeilemaan sormusta.

Minä rakastuin. ♥ Sormus oli täydellinen pari kihlalleni, vaikkakin aivan kaikkea muuta mitä olin alunperin ajatellut vihkini olevan. Se oli paljon etukäteen ajattelemaani näyttävämpi, mutta arvokkaan yksinkertainen ja kaikkiaan täydellinen. Poistuin liikkeestä kauppakasseineni ja tunsin leijuvani onnellisuuspilvessä, kun yritin polkea mahdollisimman pian kertomaan Jarkolle. Samana iltana laitoin myyjälle viestiä, sovimme tapaamisen lauantaille ja me ostimme bussiliput Helsinkiin.

35958022380_dfd9746a7d_o

Käytetyn timanttisormuksen ostaminen yksityiseltä myyjältä hirvitti minua järjettömästi. Minä, joka haluan olla kaikesta satavarma ennen päätöstä, joutuisin ostamaan kalliin sian säkissä, koska aina on riski, että jotain on pielessä, vaikka kuinka aitousasioita ja sormuksen alkuperää selvittelisi. Sydämeni keveni huomattavasti Helsingin päässä, kun myyjäpari paljastui mukavaksi nuoreksi pariksi, ja vieläpä Jarkon erään parhaan kaverin tutuiksi. Sormus oli naisen entinen kihlasormus, jota ei oltu käytetty kuin yksittäisiä kertoja ennen eroa. Aitoustodistusta tai kuittia sormuksesta ei ollut, koska sormus oli ollut lahja. Kävimme porukalla hyvässä hengessä sormusta edelleen myyvässä liikkeessä pyytämässä varmistusta, että sormus on todella aito heidän mallistoaan oleva sormus. Myyjä tarkisti leimat, jotka olivat kunnossa ja minä olin valmis tekemään päätöksen. Ostin vihkisormukseni. Ostin sormuksen 450 eurolla, joka on noin 40% sormukseni alkuperäishinnasta.

Loppupäivänä en voinut ajatella mitään muuta kuin käsittämätöntä tilannetta, että olin juuri ostanut vihkisormukseni. Sovimme Jarkon kanssa, että saan pitää sormusta sormessani Helsinki-päiväreissumme ajan ja tästä pidimme kiinni. Tuntui uskomattomalta kävellä kaupugilla ja havahtua jatkuvasti, että se on todella minun sormeni, jossa on maailman kaunein sormus, jonka timantit kimaltelevat tähtien lailla. Sormuksen löytyminen käytettynä mahdollisti minulle kaiken. Sain unelmieni sormuksen unelmieni budjetilla ♥ En saata kuvitella täydellisempää tilannetta.


♥ Krista 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Morsian vihkisormusta myöten 2nd hand

Minä ostin lauantaina tulevan vihkisormukseni. Tarkoituksenani oli tällä viikolla kirjoittaa ylös ajatuksia ja pohdintoja käytetyn vihkisormuksen ostamiseen liittyen, mutta kuten meidän häidemme suunnittelussa on tupannut käydä, sormustilannekin eskaloitui ennen kuin ehdin Bloggeria avata. Ja nyt minulla on käytetty vihkisormus.

Ajatus käytetystä sormuksesta ei ole ollut minulle missään vaiheessa ongelma. En usko sen enempää käytettyyn hääpukuun kuin sormukseenkaan sitoutuneen minkäänlaista karmaa hyvään tai huonoon suuntaan, vaan ne ovat vain materiaa, joka antaitsee uuden elämän. Uuden elämän ohella käytettynä ostetun tuotteen hinta on aivan uusi, koska niin sormuksen kuin hääpuvunkin arvo romahtaa heti, kun tuote on viety ulos liikkeestä. Keskimäärin hinta romahtaa noin puoleen, mitä olen käytettyjen hääarvotavaroiden markkinoita seurannut. Se sopi meille, koska jo muutamilla sormussovituskerroilla olimme havainneet, että sekä minun että Jarkon sormusmaku on yllättävän kallis.

36125682681_ed614aa6e1_o

Olin nimittäin aina ajatellut, että vihkisormukseni tulee olemaan melko vähäeleinen eikä ainakaan erityisen kallis, ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole varaa laittaa +1000e sormukseen. Ei, vaikka sormuksen on tarkoitus olla ikuinen. Lisäksi olen pitänyt itseäni melko vaatimattomana tälläisten asioiden suhteen, enkä uskonut miellyttyväni erityisen koreista sormuksista. Haastetta sormukseni valintaan toi myös kultakauppiaiden näkemykset kihlani haastavasta muodosta: kihlani on yksitimanttinen, teräväreunainen ja keskeltä melko korkeaksi korotettu. Sen pariksi ei sovi mikä vain sormus, minkä saimme huomata itsekin sormuksia sovitellessa. Perinteiset rivisormukset, jollaista olin kihlani pariksi hahmotellut, olivat aivan plääh ja ehdottomasti parhaimmilta näyttivät prameat +1500e-hintaluokan sormukset, joihin meillä ei vain ole varaa. Ja vaikka olisikin, minua ahdistaisi maksaa pienestä erästä kultaa ja muutamista timanteista noin suuri summa rahaa, koska materiaalien raaka-arvo ei yllä lähellekään kauppa-arvoa. Luonnollisesti kultakauppojen täytyy saada jostain tulonsa, koska muuten ne eivät olisi kauppoja, mutta henkilökohtaisesti minua lämmitti enemmän ajatus, että sormukseni olisi löytö, joka kiertäisi suoran markkinatalouden.

Makumme käytyä kalliiksi ja budjettimme pysyttyä pienenä, käytetyn sormuksen etsiminen alkoi tuntua yhä paremmalta ajatukselta. Minua ei vaivaisi sormukseen liittyvä tarina, joka sormuksen siirtyessä kiertoon on lähes aina surullinen, vaan minulle käytetty sormus olisi minun oma helmeni, joka lähes kohtalon määräämänä osuu reitilleni. Koska niin asia täytyy nähdä, kun lähtee etsimään sitä yhtä oikeaa sattumanvaraisesti myyntii ilmestyvien tuotteiden keskeltä. Hääpukuni kohdalla täydellinen mekko tuli vastaan nopeasti, mutta sormuksen kohdalla täydellinen vihki tuli vastaan lähes heti.

36125645931_e152f27d3b_o

Se oli keskiviikko, kun näin ilmoituksen, torstai, kun kävin sovittamassa vastaavaa mallia kultaliikkeessä, ja lauantai, kun olin Helsingissä ostamassa sormusta. Jos en tuntisi itseäni, vaan katselisin touhuamme ulkopuolelta, varmaan huolestuisin. Sanoin ystävällenikin, että minua nolottaa puhua näistä asioiden eskaloitumisista ääneen, koska ulkopuolisin silmin touhu muistuttaa jonkinlaista 2-suuntaisen mielialahäiriön maniavaihetta. Sellaisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että minä tiedän, kun joku on täsmälleen se oikea. Ja niin hääpukuni kuin vihkisormuksenikin ovat olleet juuri niitä oikeita. Silloin ei voi himmailla, vaan on pakko toimia.


♥ Krista

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Häiden musiikkivalinnat: vessamusiikit

Nyt omakehu hiukan haisee, mutta me olemme todella hyviä järjestämään juhlia. Iso osa onnistuneita kemuja ovat tietysti innostuvat ja juhlivaiset ystävät, joita lähipiiriimme mahtuu onneksi paljon (kiitos ystävät ♥), mutta paljon on myös juhliemme puitteiden ansiota, koska me tykkäämme panostaa juhliimme. Jos juhlissa on teema, juhlissa oikeasti on teema, ja se näkyy kaikessa. Viimeisimpinä isoina juhlina olemme järkänneet Paperi T -bileet (joissa Jarkko ja hänen tuleva bestmaninsa olivat kyllä oikeasti juhlien järjestäjinä ja minä vain yhtenä vieraana omassa kodissani, ks. ylin kuva), meidän kahden 50v-yhteissynttärit 20-luvun teemalla (ks. alimmat kuvat) ja Jarkon 25v-synttärit hipster-teemalla. Kaikki ovat olleet mielettömän upeita iltoja, joihin on liittynyt teemanmukaista pukeutumista, leikkejä, koristeluita ja tarjoilua. Pienellä panostuksella ja omalla innolla saa juhlien tunnelmalle ihmeitä aikaan. Yhdeksi hauskaksi yksityiskohdaksi kaikkiin viime aikoina järkkäämiimme bileisiin on muodostunut vessamusiikit.

36159244855_40e2df05b0_o

Luitte aivan oikein, vessamusiikit. Konsepti on nerokkaan yksinkertainen. Koska maailmaan mahtuu niin paljon hyvää musiikkia, ei vessareissu ole syy jäädä musiikkipaitsioon, vaan olemme juhlissamme virittäneet vessaan kaiuttimet ja yhden tabletin, josta on Spotifyn kautta soinut milloin mitäkin teemaan sopivaa musiikkia. Näin oikea tunnelma ei pääse katkeamaan edes vessareissun aikana ja toisaalta vessassa soiva musiikki herättää aivan varmasti ihmettynyttä keskustelua, joka sitoo juhlakansaa yhteen ja saa ennestään tuntemattomat vieraat juttelemaan keskenään: "Mitä ihmettä, täällä soi musiikki??"

Koska vessamusiikit ovat olleet kotikemujemme hitti, aiomme myös häissä tuoda palan arjen juhlakulttuuriamme erityiseen päiväämme. Valitsemme kumpikin yhteen hääpaikan vessaan itselle mieluiset vessamusiikit, joihin toisella ei ole mitään puututtavaa. Keskustelun herättelyn lisäksi vessamusiikit ovat myös yksi konkreettinen tapa tuoda meidän arjen persooniamme juhlapäivässä esiin, koska vaikka häidemme teema on selkeys ja tyylikkyys, emme me ole jäykkiä ja etäisiä, vaan enemmänkin rennon höpsöjä.

31018949070_0cdf3bb6e6_o
30580514183_ca26ddcbd5_o

Musiikkivalintojen osalta on toistaiseksi ilmoille heitelty minun suunnastani Robinia ja Jarkon suunnasta suomalaista ganstaräppiä, että saas nähdä millaiseen musiikkikylpyyn vieraamme pääsevätkään juhlaillan vessareissuilla..


♥ Krista

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Sukunimen valinta on avioliittoon astumisen vaikeimpia päätöksiä

Eräs vakavimmista häihin liittyvistä virallisista asioista on minusta sukunimikysymys. Siinä ollaan perimmäisten ajatusten äärellä, koska nimi on osa meidän primitiivisintä identiteettiämme. Minä olen Krista Y. Miksi avioliiton pitäisi tehdä minusta Krista M.?

Nykypäivänä kyse on onneksi valinnasta. Jokainen pari on oikeutettu toimimaan täsmälleen niin kuin itse haluaa ja myös jokainen parisuhteen yksilö on vapaa päättämään itse nimikysymyksestään avioliittoon vihkiytyessään. Vapaus ei silti tee päätöstä helpoksi, koska kuten sanottu, kyse on hyvin perustavanlaatuisesta osasta minuutta ja perhettä. Kyse on nimestä.

31084575110_154314f52d_o

Olen ollut Krista Y. aina. Äitini ja isäpuoleni avioliiton myötä minulla olisi ollut mahdollisuus muuttua Krista I:ksi ala-asteikäisenä, mutta minun toiveestani pysyimme äitini kanssa Y:inä. Olen viihtynyt nimessäni. Minulla ei ole taakkanani mitään poikkeuksellista suvun kurjuutta, vaan sukuni elämä on ollut aivan tavallista suomalaista elämää, johon mahtuu tavallisen suomalaisen suvun iloja ja suruja. Nimeni ei ole myöskään erityisen harvinainen tai poikkeuksellisen kaunis. Vierain silmin katsottuna ja kuultuna se on vain nimi, mutta minulle se olen minä.

Avioliiton myötä meistä Jarkon kanssa tulee yhteiskunnan silmissä perhe. Vaikka olen koko elämäni elänyt kahden sukunimen perheessä, joka on ollut täsmälleen yhtä perhe kuin yhdenkin sukunimen perhe, toivoisin tulevalle omalle perheelleni yhteistä sukunimeä. Kaksin voisin hyvin pysyä Krista Y:nä ja Jarkko M:nä vaikka meidän koko yhteisen loppuelämämme ajan, mutta mikäli joskus saamme lapsia, tuntuu ajatus kurjalta, etteivät lapset voi olla samaa nimeä molempien vanhempiensa kanssa. Silloin jompi kumpi meistä aikuisista jäisi nimensä kanssa yksin muun perheen kantaessa toisen nimeä, koska samoista vanhemmista tulleilla lapsilla tulee nimilain mukaan olla sama sukunimi. Ajatus on minusta surullinen.

Surulliselta tuntui myös ajatus luopua omasta nimestäni ja siirtyä Jarkon sukunimen alle. Vaikka Jarkon perhe on aina ollut minulle todella hyvä, lämmin ja täynnä ihmisiä, keiden voin luottaa haluavan meille vain hyvää, ei se ole minun sukuni. En tunne sukua omakseni. Myöskään Jarkon sukunimi ei ole erityisen kaunis tai harvinainen, joten sen suhteen nimemme ovat samalla viivalla. Jossain vaiheessa sukunimiasiaa itsekseni pohdiskellessa minä tein ensimmäisen päätöksen asiasta. Minusta ei tulisi Krista M:ää.

30647367353_dd3c63b80b_o

Myös Jarkko on käsitellyt nimiasiaa minusta asiaankuuluvalla vakavuudella. Hänen ajatuksensa olivat hyvin samansuuntaisia minun kanssani. Hän ei halua ottaa minun nimeäni, koska hänellä ei ole siihen mitään erityistä suhdetta. Hän ymmärtää, että minä koen samoin hänen nimensä suhteen. Ja silti hänkin toivoisi meille yhteistä nimeä. Sukupuolikysymys ei Jarkolle ollut mikään ongelma. Jos minun nimeni olisi jollain tapaa erityinen, olisimme hyvin voineet ryhtyä hra. ja rva. X:ksi, mutta kun se ei ole, kumpikin on tehnyt päätöksensä. Minusta ei tule Krista M:ää eikä Jarkosta Jarkko Y:tä.

Yhteinen sukunimi on meille kummallekin merkittävä asia, vaikka kummallakaan ei ollut halua luopua omasta nimestään vaihtaakseen sitä toisen nimeen. Meidän ratkaisumme oli lopulta kompromissi, joka tuntuu molempien sisimmässä todella hyvältä. Koska aiemmin vielä ajatellessani, että muuttuisin häiden aikaan Krista M:ksi, sisääni kasvoi pieni musta möykky, joka tuntui raskaalta. Se tuntui surulta, jollaisen ei kuulu liittyä häihin. Nykyisen päätöksemme kanssa mieleni on sen sijaan unelmatyllinkevyt ja olen innolla siirtymässä elämässä uuteen vaiheeseen. 16/02/2019 meistä nimittäin tulee hra ja rva V. Saamme yhdessä uuden sukunimen, kun otamme häiden yhteydessä käyttöömme Jarkon äidin todella kauniin tyttönimen. Muutoksen yhteydessä kumpikin joutuu hylkäämään oman tutun nimi-identiteetin ja käymään läpi haikeuden, joka vanhasta nimestä luopumiseen liittyy, joten valintamme tuntuu oikeudenmukaiselta. Se tuntuu hyvältä.

Tiedän, että nimiaihe koskettaa todella monia pareja melko syvältäkin sisimmästä. Millaisiin ratkaisuihin muilla on päädytty?

Kuvat: Josefina // Blue Zone


♥ Krista