maanantai 11. joulukuuta 2017

Paino, parisuhde ja häät

Nuorempana asia oli minulle selkeä. Kun koittaa päivä, jona menen naimisiin, olen elämäni kunnossa. Olen jumalainen versio itsestäni, jota kukaan ei voi vastustaa ja jota jokainen häävieras kadehtii. Ihmettelin telkkarin hääohjelmien morsiamia, jotka kertoivat häädieettiensä epäonnistuneen ja harmittelivat mekosta tursuavia kehonosia. Hei morsian, you had one job - laihtua ja olla tikissä häitä varten - ei voi olla niin vaikeaa panostaa elämän tärkeintä päivää varten, ajattelin. Jep...

Tässä vaiheessa haluan painottaa, että nämä ovat teini-ikäisen itseni ajatuksia, eivätkä vastaa ajatuksiani tänä päivänä. Postauksella en myöskään halua loukata ketään, vaan kerron puhtaasti omista ajatuksistani painoon, omaan parisuhteeseeni ja häihin liittyen. Paino on hyvin henkilökohtainen asia, johon jokaisella on omat mielipiteensä, mieltymyksensä ja tunteensa, eikä minun sanojani ole tarkoitettu loukkaamaan ketään. En myöskään arvostele tai arvota kenenkään elämää hänen painonsa mukaan, vaan kriittinen silmäni on varattu ainoastaan minun omaa kehoani kohtaan. Tulenarkuudestaan huolimatta aihe on minusta nykypäivänä enenevissä määrin tärkeä, joten haluan nostaa painoasian keskusteluun. 

Nykyaikana puoliso lähes aina tunnetaan todella hyvin ennen avioliittoa. Parit seurustelevat ja asuvat avoliitossa usein vuosia ennen häitä. Alle vuoden tuntemisen jälkeen juhlittavat pikahäät ovat enemmän selän takana ihmeteltävä poikkeus kuin sääntö. Meillä yhteisiä vuosia on hääpäivän aikaan takana seitsemän ja puoli. Yli puolen vuosikymmenen kokemuksella sulhaseni siis tuntee kanssani avioliittoon astuessaan mieleni ja kehoni niin tarkkaan kuin toisen ihmisen on mahdollista toinen tuntea. Toivoakseni hän juuri siksi haluaakin kanssani naimisiin. Hän tuntee kuka olen, mitä ajattelen ja miltä näytän, ja haluaa sen takia jakaa elämänsä kanssani. Koska vaikka olisin elämämämme ainoana hääpäivänä elämäni tikissä oleva fitnessnainen, se ei muuttaisi totuutta, että hän rakastui minuun hääpäivää edeltävien 2727 yhteisen päivän aikana, jolloin olen ollut vain minä.

horizontal-2878196_1920

Totuus on, että kehoni ei ole samanlainen kuin 18-vuotiaana Jarkon kanssa tavatessamme. Vartaloni on pehmentynyt ja saanut enemmän muotoja. Katson itseäni ankaralla silmällä, ja minulle on tärkeää, että kykenen olemaan tyytyväinen itseeni. Näillä mitoilla olen tyytyväinen, mutta tiedän, että voisin olla upeampikin, aina voisi olla. Kyse on kuitenkin hienosäädöstä, koska pääosin olen onnellinen kehossani.

Paino on tärkeä asia niin terveyden kuin parisuhteenkin kannalta. Ennen kaikkea tietysti terveyden, mutta omassa parisuhteessani koen tärkeänä myös fyysisen vetovoiman ja toisen ulkonäön miellyttävyyden, jonka osatekijänä paino/ruumiinrakenne on minulle itselleni melko merkittävä tekijä. Me olemme Jarkon kanssa jo suhteen alkuvuosina antaneet itsellemme ja toisillemme lupaukset, että pidämme itsestämme huolta niin, että emme kärsi todellisista paino-ongelmista. Tulevan työni kautta olen nähnyt ylipainon riskit, vaikeudet ja vaikutuksen aivan kaikkeen niin tarkkaan, että en halua vahingoittaa itseäni niin, enkä myöskään aiheuttaa puolisolleni ylipainosta aiheutuvaa huolta terveydestäni. On helpompaa säilyttää normaalipaino kuin laihduttaa ylipainosta normaalipainoon, joten olemme tehneet yhteisen päätöksen pysyä normaalipainossa.

Meillä painoon ja omiin kehollisiin tai ulkonäöllisiin epävarmuuksiin liittyvistä asioista puhutaan avoimesti. Tunnemme toistemme ajatuksia omista kehoistamme ja myös toistemme ajatuksia toisen kehosta. Toisen silmät ovatkin onneksi paljon armollisemmat ja näkevät herkemmin kaiken hyvän. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan paljon positiivista palautetta sulhaseni suunnasta. Jos oloni on epävarma, Jarkko osaa sanoillaan kääntää ajatukseni kehostani ympäri. Minä olen kaunis ja hyvä, ja pääosin muistankin sen, mutta hetkittäin tarvitsen sulhaseni apua. Samoin yritän muistaa sanoa ääneen säännöllisesti kaiken komeuden ja miehisen kauneuden, jota miehessäni jatkuvastien.

Untitled

Luonnollisesti haluan hääpäivänämme loistaa aivan erityisellä tavalla niin itseni kuin sulhasenikin silmissä niistä 2727 muusta yhteisestä päivästä huolimatta, mutta en ole - teini-ikäisen itseni häpeäksi - valmis uhraamaan usean kuukauden ajaksi koko normaalia arkeani muuttuakseni hääpäivää varten joksikin, mitä en ole ikinä ollut. Meillä ei siis tulla erityisemmin häädiettaamaan, eikä minun ei tarvitse olla elämäni tikissä hääpäivänä. Minun täytyy kuitenkin olla itseni rakastama versio itsestäni hääpäivänä, jotta voin loistaa haluamallani tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tulevan vuoden aikana tulen tekemään terveellistä hienosäätöä keholleni: aion syödä, liikkua ja rakastaa entistä paremmin. Tehdä siis häiden motivoimana sitä, mitä kehoni toivoisi minun tekevän jatkuvasti.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten tekisi hienosäätöä juuri yhtä ainoaa hääpäivää varten, mutta onneksi keho ei välitä motiiveista, jos keinot vain ovat oikeat.

///

Minua jännittää kauheasti julkaista tämä postaus, koska pelkään jonkun ymmärtävän sanani väärin. Haluan vielä kerran painottaa, että en todellakaan kirjoittanut tekstiä syyllistääkseni, loukatakseni tai arvostellakseni kenenkään kehoa tai valintoja, vaan koska aihe on minusta äärimmäisen tärkeä. Rakastetaan kehojamme ja itseämme niin, että meidän on hyvä elää ja olla itsenämme vanhuuteen saakka. ♥


♥ Krista

perjantai 8. joulukuuta 2017

Vuoden hääblogit 2018 - Ehdota suosikkiasi nyt!

Vuosi kiitää hurjaa vauhtia eteenpäin ja pian taitumme uuteen vuoteen ja tammikuuhun 2018. (Onneksi ihana joulu on kuitenkin vielä odottamassa välissä. ♥) Tammikuu tarkoittaa monelle häävuoden käynnistymistä ja vielä useammalle häämessujen kiihkeintä sesonkia. Kirjoitin lokakuussa syksyn Love me do -messukokemuksestani täällä. Mikäli syksyn messut menivät ohi, tammikuussa on mahdollisuus luoda jälleen uusia messumuistoja, koska tällä kertaa kaksipäiväiset Love me do January Fair -messut valtaavat Helsingin Kaapelitehtaan 20.-21.1.2018.

Erona syksyn messuihin, tammikuun Love me do -tapahtumassa on jo neljänä peräkkäisenä vuotena valittu yleisöäänestyksellä Vuoden Hääblogi kolmessa eri kategoriassa: Vuoden Hääblogi, Vuoden Uusi Hääblogi (perustettu menneen vuoden aikana) ja Vuoden Kaupallinen Hääblogi. Tulevilla messuilla Vuoden Hääblogit valitaan siis jo viidettä kertaa, eli voidaan alkaa puhua jo pienimuotoisesta perinteestä.

Vuoden Hääblogien lisäksi tammikuun Love me do:ssa valitaan niin ikään yleisöäänestyksellä Vuoden Hääyritys, joka voi olla aivan mikä vain yritys jonka toiminta liippaa häiden järjestämistä.

vhb2018-820x312-vuodenh-blogit

Koska hääkansa itse tietää parhaiten, minkälainen blogi tai palveluntarjoaja on hyvä, tapahtuu suureen yleisöäänestykseen pääsevien finalistien valinta omia suosikkeja Love me do:n sivuilla ehdottamalla. Ehdotusten perusteella eniten nimeämisiä saaneet blogit ja yritykset pääsevät finaaliin yleisön äänestettäväksi.

Tässä vaiheessa meidän hääblogien lukijoiden ja hääyrityksiä työllistävien parien rooli nousee esiin. Mikä on Sinun suosikkihääblogisi? Minkä yrityksen palveluun Sinä tai puolisosi olette hääsuunnittelun tai -toteutuksen aikana olleet erityisen tyytyväisiä? Kerro se ääneen! Nyt on nimittäin todella helppo mahdollisuus antaa positiivista palautetta tekijöille ja samalla vinkata tuleville hääpareille hyviä reittejä inspiraation, vertaistuen tai palveluntarjoajan suhteen.

vuodensuomalainenh-yritys2017-fbkansikuva

Aion itse mennä paljastamaan omat blogisuosikkini samantien, koska tosiaan vain eniten ääniä saaneet ehdokkaat pääsevät finaaliin, enkä halua vahingossakaan unohtaa kertoa suosikkejani. Aikaa omien ehdotusten antamiseen on 26.12.2017 saakka. Palveluntarjoajien suunnasta sen sijaan en osaa vielä kovin paljoa sanoa, joten luulen, että joudun panttaamaan ääntäni ensi vuoden nimeämisiin.

♥ Omaa suosikkiasi Vuoden Hääblogiksi 2018 pääset ehdottamaan tästä.
♥ Omaa suosikkiasi Vuoden Hääyritykseksi 2017 pääset ehdottamaan tästä.
 
Tottakai myös toivon, että mikäli juuri Kristallihäät on Sinun suosikkiblogisi, kertoisit sen eteenpäin Love me do:n lomakkeen kautta. Käsittääkseni tammikuussa 2017 avattu blogini kuuluu Vuoden Uusi Hääblogi 2018 -kategoriaan.


Ps. Minulla on tänään synttärit! Jippii!


♥ Krista

torstai 7. joulukuuta 2017

Toinen testihääkakku

Hei taas pienen tauon jälkeen ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Suoritin kuluneiden kahden viikon ajan täysipäiväistä terveyskeskusharjoittelua, joka imi minusta mehut aivan täysin. Iltaisin harkkapäivän ja sitä seuranneen kauppareissun ja ruuanlaiton jälkeen ei riittänyt voimia kuin silmien auki pitämiseen ja seuraavaan päivään valmistautumiseen, joten jouduin väkisin joustamaan blogien suunnasta. Toivottavasti olette kuitenkin malttaneet pysyä mukana hiljaisuudesta huolimatta, koska asiaa minulla riittää ja meno vain kiihtyy, kun häät jatkuvasti lähestyvät. Ihan pian voimme jo sanoa menevämme naimisiin tulevana vuonna!

Viime viikonloppuna juhlimme Jarkon synttäreitä pienten illanistujaisten merkeissä. Minulla on jo muutaman viikon odottanut pakkasessa testihääkakku numero kaksi, jonka päätin juhlapäivän kunniaksi sulattaa vieraidemme arvioitavaksi. Mikäli kunnianhimoinen DIY-hääkakkusuunnittelmani on jollekulle uusi juttu, lisää kakusta ja erityisesti testikakku nro 1:n plussista ja miinuksista voi lukea parista aiemmasta postauksesta, jotka löytää täältä. Pakastaminen oli oleellinen osa kakkutestailua, koska häidemmekin aikaan tulen leipomaan kakut paria viikkoa etukäteen pakkaseen, ja ainoastaan sulattamaan, kuorruttamaan ja kokoamaan päällekkäin kakun eri kerrokset häitä edeltävinä päivinä.

image_38011793105_o
¨image_25026803628_o

Isoimpana uutena juttuna vaihdoin minua ensimmäisessä kakussa arveluttaneen kakkupohjan toiseen, mikä osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi. Uusi Häämaniaa Hämeessä -blogin Maijun suosittelema Suklaapossun mielettömän mehevä suklaakakkupohja oli aivan timanttinen niin maun kuin koostumuksenkin suhteen. Kakku oli juuri niin kostean mehevä kuin reseptissä luvattiinkin, eikä minun tarvinnut pelätä epäonnistuvani kakun kostutuksessa, kun mehevää kakkua ei tarvinnut kostuttaa lainkaan. Uusi pohja oli myös edellistä helpompi käsitellä ja leikata kerroksiin, mikä edelleen lisää innostustani kakkupohjaa kohtaan.

Koska haaveissani on kerroskakku, aloitin kerrostreenin tämän toisen testikakun kohdalla. Unelmien hääkakkuni on kolmekerroksinen, mutta aloitin harjoittelun lämmittelemällä kahden kerroksen kakulla. Suurempi aluskakku oli halkaisijaltaan 22cm ja pienempi päällyskakku 18cm, joka on pienin halkaisija, johon säädettävä kakkuvuokani kääntyy.

Olen opiskellut kerroskakkujen kokoamista eri leivontablogeista ja näiden ohjaamana olin hankkinut alemman kakun tukirakenteiksi paksuja Tigerin mehupillejä (halkaisija 1cm), joita upotin alempaan kakkuun neljä kappaletta. Kakkujen väliin, pillien päällä lepääväksi tukirakenteeksi, ostin Jyskistä ohuen pöytätabletin, josta leikkasin sopivan kokoisen - hiukan päällyskakun pohjaa pienemmän - ympyrän. Rakenteiden ansiosta yläkakkua oli helppo leikata ja alakakku kesti kasassa lainkaan painumatta.

image_38182826994_o
image_38898352301_o

Moussejen suhteen olin jo ensimmäisen kakun jäljiltä tyytyväinen, joten jatkoin samoilla ohjeilla. Leikkasin kummankin kakun kolmeen pohjakerrokseen eli moussevälejä tuli kumpaankin kakkuun kaksi, yksi kumpaakin makua: vadelmaa ja valkosuklaata.

Kerrostamisen ohella kokeilin uutena juttuna tällä kertaa kakkujen kuorruttamista. Hääkakkuhaaveissani kakussamme on valkoinen ja kevyesti rapatun näköinen kuorrutepinta, joka on todella pelkistetty. Käytin ensimmäisessä kuorrutetestissäni Kakkumonsterin sokerikreemiä, joka on äärimmäisen yksinkertainen: tomusokeria, voita ja hiukan nestettä. Maultaan kreemi oli mainio, mutta ennen Jarkon kakkuun hauskana vitsinä lisättyä pinkkiä elintarvikeväriä, kreemi oli ikävän kellertävää, mikä ei täsmää puhtaan valkoiseen hääkakku-unelmaani. En ole vielä perehtynyt ongelman syihin tai niiden mahdolliseen ratkaisuun, mutta jotakin uutta on keksittävä seuraavaa testiä varten. Kaikkiaan fiilis kuorrutekokeilusta on kuitenkin todella positiivinen ja kakun pinnastakin tuli melko mieluisa ottaen huomioon koristeluvaiheessa vaivanneen kiireen.

image_38182839874_o

Loppuyhteenvetona: Mitä testihääkakku numero 2 opetti?

♥ Uusi suosikkikakkupohja on löytynyt. Mehevä suklaakakkupohja lunasti kaikki odotukseni valmistamisen, käsittelemisen ja maun suhteen, joten voin huokaista pohjahuoleni suhteen. Tein suuremman (22cm) kakun 1,5-kertaisella ja pienemmän (18cm) 1-kertaisella ohjeella. Kahden moussekerroksen kakkuun määrä oli hyvä, mutta mikäli kerroksia haaveilisi olevan enemmän, täytyisi taikinaakin olla enemmän.

♥ Kerroskakun eri kerrosten halkaisijaero kannattaa olla riittävän suuri, että kakku rakentuu kauniisti koottaessa. Testikakkuni kokoero oli aivan liian pieni, joten seuraavassa testikakussa täytyy halkaisijaeroa kasvattaa.

♥ Leipominen kannattaa suunnitella etukäteen ja ottaa tarvikkeet huoneenlämpöön ajoissa! Tämä vaatii todella muistamista, koska munien, rasvojen ja sulatetun suklaan on oikeasti tärkeää olla huoneenlämpöisiä leivottaessa.

♥ Mousseja kannattaa tehdä paljon. Haaveissani on korkea kakku, joten mousseja on oltava riittävästi. Koska kumpaankin kakkuun tuli kumpaakin moussea vain yhteen väliin, tein yhtä kakkua varten puolikkaan annoksen kumpaakin moussea. Yhteensä molempia mousseja tuli siis kokonaisen reseptin verran, mutta kahteen kakkuun jaettuna. Oliko riittävän epäselvästi selitetty?

♥ Pilli- ja tablettitukirakenteet toimivat hyvin. Olin tukirakenteisiin tyytyväinen ja aion jatkaa tulevissa kakuissa samoilla linjoilla.

♥ Kuorrute jäi vatkaamisen jälkeen kellertäväksi. Hääkakkumme on tarkoitus olla valkoinen, joten tässä minulle on pieni haaste ratkaistavaksi. Maku oli kuitenkin todella hyvä ja kuorrutteen levitys sujui hyvin.

♥ Täytetty kakku kestää hyvin parin viikon pakastuksen ja sulaa kuorrutus- ja tarjoilukuntoon jääkaapissa vuorokaudessa.


Vieraamme kehuivat kakkua kovasti ja itsekin olimme makuun tyytyväisiä eli suunta on selkeästi oikea. Fiilis DIY-hääkakkuun liittyen on edelleen erittäin hyvä!


♥ Krista

lauantai 25. marraskuuta 2017

Hääsateenvarjo

Heti, kun päätimme häidemme ajankohdan, oli selvää, että sää ei todennäköisesti tule olemaan häissä puolellamme. Turun helmikuussa on mahdollisuudet lähes minkälaiseen säähän vain, jos unohdetaan paahtavimmat helteet, mutta todennäköisyyksien puolesta veikkaisin sään olevan noin nollan pinnassa, harmaa, loskainen ja mahdollisesti hiukan sateinen. Mutta ei haittaa yhtään!

Kun päätimme häidemme olevan kesäisen sesongin ulkopuolella, valitsimme samalla sään olevan yhdentekevä asia. Tietysti olisi upeaa, jos helmikuussa 2019 maassa olisi kaunis hohtava hanki, jonka pinnalla auringon pilkahdus pääsisi leikkimään, muutama aste pakkasta ja kuulas sää, mutta mikäli tämä ei toteudu, ei haittaa lainkaan, koska kaikessa suunnittelussamme sään on oletettukin olevan huonohko. Meidän häissämme ulkoilma on vain siirtymiä ja tanssimisen vilvoittelutaukoja varten. Kuvauksen osalta tietysti toivoisimme muuta kuin jatkuvaa vesi- tai lumisadetta, mutta kuva-asiaakaan en jaksa vielä liiaksi murehtia. Jonkinlainen varasuunnitelma ulkokuvien rinnalle täytyy kuitenkin varmasti kehitellä.

image_37746165565_o
image_37746159245_o
image_38601811702_o

Koska jonkinlainen sade on hääpäivänämme hyvin todennäköistä, aloitin varustautumisen ajoissa. Kuten olen aiemmin jo kertonut, aloitin hääkirppareiden tutkimisen heti, kun olimme konkreettisesti päättäneet menevämme naimisiin. Poirierin suuri norsunluunvalkoinen hääsateenvarjo osuikin silmiini melko pian Häätorissa. Ostin varjon itse asiassa jo alkuvuodesta 2017, mutta en ole muistanut lainkaan esitellä sitä blogin puolella - tänään tämä virhe korjataan.

Olin aiemmin ehtinyt ihmetellä hääsateenvarjojen hurjaa menekkiä Facebookin hääkirppareilla, joten innostuin nopeasti tarttumaan Häätorin ilmoitukseen - hetken päästä olisi todennäköisesti jo myöhäistä. Tottakai tunsin itseni aivan höpsähtäneeksi ostaessani sateenvarjon häitä varten kaksi vuotta ennen häitä, mutta hetkeäkään en ole päätöstäni katunut, koska nyt varjoa ei tarvitse miettiä enää lähempänä häitä. Sitä paitsi ns. häähullun maineelta välttyminen taisi olla tuossa vaiheessa jo muutenkin myöhäistä, koska olin juuri ostanut hääpukuni samaiset kaksi vuotta ennen häitä... Kaupanteon hetkellä kiitin kuitenkin mielessäni suurempia voimia, ettei myyjä kysynyt, milloin olemme menossa naimisiin, koska olisi ollut noloa vastata, että no kahden vuoden päästä.

image_37916571254_o
image_37746150485_o

Sateenvarjomme on Poirierin suuri kokovalkoinen sydänvarjo, jonka alle mahdumme heittämällä kaksin. Joka kerta varjon avatessani oikein säikähdän, kuinka suuri se onkaan. Varjossa ei ole mitään kliseisiä just married, love tai mitään muitakaan tekstejä, joita en missään nimessä olisi halunnutkaan. Jo varjon hempeä sydämenmuotoisuus arvelutti minua hiukan alkuun, mutta muoto on todella pehmeä ja pyöreä, joten sydän ei hyppää liian imelästi silmille varjoa katsoessa. Varjo on käyttämätön ja kaikki laput ovat edelleen kiinni. Tähän nähden maksamamme 20e tuntui oikein sopivalta summalta.

Tulkoon onnea tuova sade, jos Turun helmikuu niin päättää. Me pysymme suojassa sydämen alla. 


♥ Krista

maanantai 20. marraskuuta 2017

Kristallihäät nyt myös Facebookissa

Kun kerran rohkeuden ja Facebookin tielle on lähdetty, kävellään samantien vähän pidemmälle. Koska oman suosikkisomeni Instagrammin kattavuus blogin lukijoista on rajallinen, ajattelin tarjota uuden vaihtoehdon seurata Kristallihäitä. Perustin blogille Facebook-sivun.

Tähän mennessä olen infonnut uusista postauksista ainoastaan instassa ja muihin blogikanaviin, kuten Blogloviniin ja Blogit.fi-palveluun, postaukset ovat päivittyneet omaa tahtiaan. Tämä järjestely ei tule tulevaisuudessakaan muuttumaan, mutta tästä lähtien instan rinnalle tulee uudeksi päivityskanavaksi Facebook. Ja nimenomaan rinnalle, koska itselleni Instagram on Facebookkia mieluisampi alusta, mutta tiedän, että jotkut ovat aivan päinvastaista mieltä. Somekanavien kohdalla olen valmis hyväksymään jokaiselle jotakin -periaatteen, minkä vuoksi Kristallihäät ottaa nyt haltuunsa myös somemaailman dinosauruksen.

Kristallihäät-Facebook

Instagram säilyy edelleen ns. ykkössomekanavana, jonka kautta filistelen postauspäivitysten ohella laajemmin häitä, arkeamme, parisuhdettamme ja Turkua, kun taas Facebookin rooli tulee todennäköisesti painottumaan vain uusien postausten jakamiseen. Seuraa siis kumpaa vain, uusista postauksista et jää vaille. Paitsi tietysti, että eihän niin insta kuin facekaan näytä kaikkea sinne ladattua materiaalia, vaan ne painottavat näytettävää materiaalia käyttäjän kiinnostuksen mukaan (tähän sellainen silmiään muljutteleva hymiö).

Kristallihäiden uuteen sivuun pääsee tutustumaan (ja sivusta tykkäämään) tästä tai blogibannerin alla olevan palkin Facebook-kohdasta. Ja saa tykätä ihan vaan kannatusmielessäkin, vaikka ei facea aktiivisesti käyttäisikään, koska valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä ole minusta aika jännää. Meidän Instagramiin pääsee tästä tai bannerin alta Instagram-kohdasta.

Kuva: Josefina // Blue Zone -blogi


♥ Krista

perjantai 17. marraskuuta 2017

Paljastus häidemme ruokailusta

Aluksi se oli vain pieni ajatusleikki.
Olisipas hauskaa, jos se onnistuisi. No ei me nyt oikeasti voida. Tulisi varmaan ihan liian kallista. Tykkäiskö meidän vieraat edes?

Seuraavaksi tuli pieni kipinä.
Ehkä me oikeasti voitaisiin, tai ainakin vähän selvitellä asiaa enemmän. Paljonkohan se maksaisi? Olisi ainakin vieraille ihmettelemistä.

Lopulta meidät valtasi varmuus.
Tämä on törkeän hyvä idea. Täsmälleen meille mieluinen ja meidän näköinen. Sitä paitsi meidän hääthän ne on eli me saadaan tarjota just sitä, mikä meistä tuntuu hyvältä.

Niin me tarjoamme häissämme alkupalaksi sushia.

IMG_2353

Otamme valinnallamme tietoisen riskin. On hyvin todennäköistä - oikeastaan varmaa - että alkupalamme jättävät osan vieraistamme kylmiksi, mutta tarjoammepahan vieraille ainakin puhuttavaa niin pöytiin kuin kotimatkalle selän taakse jupistavaksikin. Me rakastamme sushia, joten miksi emme voisi tarjota sitä myös omassa hääjuhlassamme? Sitä paitsi sushi-inhoajien lisäksi laajaan vierasjoukkoomme mahtuu varmasti henkilöitä, jotka meidän tavoin rakastavat sushia sekä vieraita, joille voimme tarjota kokonaan uuden makukokemuksen alkupaloillamme. Minusta on kutkuttavan ihana ajatus, että vieraat pääsisivät yllättymään juhlissamme ja kokemaan jotain aivan uutta tuttujen kylmäsavulohien ja sinappisillien sijaan. Sushialkupaloista riittää myös aivan varmasti keskusteltavaa pöydissä, mikä toivottavasti lievittää ruokailun alkuun mahdollisesti liittyvää sosiaalista kankeutta.

Meidän suitamme miellyttävän makumaailman lisäksi sushi on myös visuaalisesti kaunista ja meidän häitämme ajatellen oikeanlaista tunnelmaa henkivää ruokaa: minimalistista, tyylikästä ja urbaania. Myös sushista huokuva Aasia-vivahde sopii meille erittäin hyvin. Aasia kiinnostaa meitä kumpaakin ja olemme vähän myös hahmotelleet häämatkaamme Japanin suuntaan. Lisäksi Jarkko on tehnyt 4kk vaihdon Etelä-Koreassa muutama vuosi sitten ja käynyt samalla reissulla ihastumassa Tokioon. Häissämme Aasian suuntaan viittaavat jo valmiiksi pöytien koristeluun hahmottelemamme origamilinnut, joiden seuraksi sushi sopii oikein hyvin.

Ajatuksemme sushin esillepanosta on pöytäkunnittain katettu sushilajitelma, jossa on 5-6 sushia (sekä makeja että nigirejä) henkilöä kohden. Muita alkupaloja meillä ei tule olemaan, ettei touhu mene liian sekavaksi ja koko sushin idea lässähdä. Sushien jälkeen pääruoka noudetaan buffeesta, eli kunhan vieraat toipuvat alkupalashokista, on pääruuan osalta tarjolla jälleen turvallisempia häärutiineita.

Tarkemmin käytännön toteutuksesta esim. sushien tilaamisesta, hinnoista, pitopalvelun kanssa asioista sopimisesta jnejne kirjoitan myöhemmin, kunhan asiat ensin tarkentuvat meille itsellemme. Aikaa juhliimme on vielä paljon, joten kuviot ovat moneen suuntaan vielä epätarkkoja. Kuitenkin jo tässä vaiheessa tuntuu todelta hyvältä, että olemme uskaltamassa tarttua mahdollisuuteen tehdä hääruokailustamme aidosti meidän näköinen muiden mielipiteistä välittämättä. Hyvä me! ♥


Ps. Mikäli oletat olevasi häidemme vieraslistalla, ethän spoilaa alkupalayllätystämme eteenpäin. Tietät tietävät, muut saavat yllättyä ;) 


♥ Krista

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hääblogit Facebookissa - uusi kanava saada vertaistukea ja löytää uusia blogeja

Facebook on erilaisten ryhmien luvattu valtakunta. Itse kuulun häiden osalta useampaan hääkirppariryhmään ja tietysti Häät 2019 -ryhmään, jonka jäsenmäärä kasvaa hitaan varmasti. Viime helmikuussa, kun itse taisin ryhmään liittyä, meitä jäseniä oli ehkä noin 100, kun tällä hetkellä jäseniä on jo yli 1000. Hauskaa, häämme lähestyvät! Tällä hetkellä kosittaville vuosi 2019 taitaa itse asiassa olla ensisijainen häävuosivalinta, koska vuodelle 2018 alkaa tulla kiire ainakin, mikäli mielii juhlia kesähäitä. Varma merkki vuoden 2019 lähestymisestä on myös se, että noin kuukausi sitten Facebook mainosti minulle tuoretta Häät 2020 -ryhmää, jossa oli vasta ihan muutama jäsen. Me vuoden 2019 parit emme enää olekaan hääjunioreita. ♥

Minun ei kuitenkaan pitänyt puhua hääryhmistä yleisesti, vaan Facebookin tuoreesta Hääblogit-ryhmästä, jonka Enää ei voi vaihtaa -blogin Sande perusti viime viikolla. Häät 201X ryhmissä on hyvin tarjolla inspiraatiota, vinkkejä ja vertaistukea häiden järjestämiseen, kun taas uuden hääblogien maailmaan keskittyvän ryhmän on tarkoitus tarjota tukea ja inspiraatiota erityisesti bloggaamiseen, uusien blogien löytämiseen ja kaikkeen häihin sekä häistä bloggaamiseen liittyvissä asioissa. Tätä ainakin itse toivon ryhmältä. Että olisi paikka, jossa olisi paljon hääblogeja ja hääbloggaajia samassa kasassa ja olisi mahdollista jakaa, kysyä, ihmetellä ja miettiä asioita yhdessä.

Hääblogit facebookissa

Ryhmään liittyäkseen ei tarvitse olla hääbloggaaja tai edes menossa naimisiin, vaan mukaan saa liittyä aivan kuka vain, jota kiinnostaa uusien hääblogien löytäminen tai häistä tai bloggaamisesta puhuminen. Ryhmä hakee vielä luonnollisesti muotoaan, koska vasta himpun yli viikon ikään ehtinyt ryhmä on melko juniori vielä, mutta toivon ryhmälle ainoastaan kaikkea hyvää, koska idea on minusta loistava. Kuten olen aiemminkin sanonut, hääblogimaailma on minusta ihanan ystävällinen ja kiltti vertaistuen mekka. Minusta hääblogien oma faceryhmä on mahdollisuus tiivistää hääbloggaajia entisestään, koska blogien kommenttikenttien ulkopuolella on mahdollista puida laajemman joukon kesken esim. teknisiä ongelmia tai muita hääblogien behind the scenes -juttuja, jotka liittyvät olennaisesti bloggaamiseen, mutta eivät ole välttämättä lukijoiden näkökulmasta kiinnostavia.

Pidetään hääblogimaailma kaikille mukavana hattarana - toisia mollaaville tai toisten valintoja ikävästi arvosteleville jutuille ei siis ole tilaa faceryhmässäkään - mutta inspiroivalle keskustelulla ja uusien blogien löytämiselle sitäkin enemmän. Tehdään tästä hyvä juttu! Minä niin kovasti ainakin haluaisin. Tervetuloa!

Tässä vielä uusiksi linkki ryhmään.


♥ Krista

perjantai 10. marraskuuta 2017

Sormusrutiinit ja kihlan säilyttäminen

Olen opetellut nyt noin vuoden verran käyttämään sormusta useamman vuoden sormustauon jälkeen. Nuorempana tykkäsin paljon sormuksista ja minulla oli useita sormuksia jatkuvassa käytössä, mutta viimeiset neljä ja puoli lääkisopiskeluvuotta olen elänyt lähes sormuksetonta elämää. Kuluneen kihlausvuoden aikana olen kuitenkin ehtinyt oppia jälleen käyttämään sormusta ja löytämään omat rutiinini kihlani kanssa.

Meillä on Jarkon kanssa melko erilaiset tottumukset kihlasormustemme suhteen. Jarkko käyttää sormustaan aina, koko ajan, kaikkialla ja jatkuvasti. Sormus ei ole tiellä hänen harrastuksissaan tai työssään, joten niiden puoleen sormusta ei ole pakko jatkuvasti ottaa pois. Myöskään suihku, sauna tai yöuni eivät ole riittäviä syitä erottaa Jarkkoa hänen sormuksestaan. Ymmärtääkseni ainoa poikkeustilanne, jossa kihla on ollut häiritsevästi tiellä, on ollut akustisen cajon-rummun soittaminen bändin akustisissa treeneissä ja keikoilla. Näiden tilanteiden, sormuksen ihailun tai sillä leikkimisen lisäksi Jarkko ei ole oikeastaan ottanut kihlaansa pois sormesta koko kuluneen vuoden aikana.

IMG_7026
IMG_7006
IMG_7007

Minä taas veivaan sormustani edes takas monta kertaa päivän aikana. Aloitan aamuni laittamalla sormuksen yön - ja erityisesti illan käsienrasvauksen - jäljiltä takaisin sormeen. On muuten hassua miten nopeasti käsi huomaa, jos sormuksen unohtaa ottaa käteen. Olen monta kertaa havahtunut aamupalapöydässä nimettömän tyhjyyteen vasemman peukalon alitajuntaisesti tarkastaessa sormuksen paikkaa. Tuota tarkastamista ei edes huomaa, kun sormus on paikallaan, mutta kun se uupuu, havahtuu siihen samantien.

Kävin heti kihlauksemme jälkeen jonkin aikaa suihkussa sormuksen kanssa, kuten olin nuorempana tehnyt aiempien sormusteni kanssa. Huomasin kuitenkin pian, että vahdin sormusta jatkuvasti suihkussa tarkastamalla sitä peukalollani. Eihän se vain ole valahtanut sormesta saippuan liukkaudesta? Jossain vaiheessa päätin jättää sormuksen rasiaan suihkun ajaksi ja se on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Myös saunassa kävin aluksi sormuksen kanssa, mutta erään Jarkon ystävän ihmeteltyä ratkaisuani ja kerrottua sen olevan huonoksi timantille, olen jättänyt sormuksen saunomisen ajaksi pois sormesta. Totuutta saunan haitallisuudesta timantille en tiedä edelleenkään, mutta yhtä lailla kuin suihkunkin kanssa, olen ollut tyytyväinen tapaani jättää sormus odottamaan.

IMG_7034
IMG_7018
IMG_7024

Arkipäivisin opintojeni tapahtuessa pitkälti sairaalassa, sormus kulkee kaulassani kaulakoruuni pujotettuna. Minulle on tärkeää, että sormus on mukanani myös opinnoissa/työssä, vaikka en sitä sormessani voikaan pitää hygieniasyistä. Edelleenkin joka aamu sairaalan pukukopeilla tunnen myös pientä ylpeyttä suhteestamme, kun saan pujottaa kihlani kaulaani roikkumaan. Minulla on elämässäni rakas ihminen, joka haluaa kanssani naimisiin.

Kotona etsin jonkin aikaa hyvää paikkaa säilyttää sormusta. Täydellisen ratkaisun löysin vasta pari kuukautta kihlautumisen jälkeen Iittalan outlet-myymälästä. Iittalan Vitriini-sarjan pieni lasirasia on täydellinen levähdyspaikka muutoin lähes jatkuvassa käytössä oleville koruille. Ostin omani kympillä outletin poistolaarista, mutta erilaisia tarjouksia rasioista on usein aivan tavallisissa Iittalaa myyvissä tavarataloissa. Voin lämpimästi suositella, koska rasian kätevyyden lisäksi se myös miellyttää kovasti ainakin omaa silmääni.


♥ Krista

maanantai 6. marraskuuta 2017

Valot ovat kesäsesongin ulkopuolisten häiden sydän

Nyt sitä valaistusasiaa! Häitämme tullaan juhlimaan helmikuussa keskellä synkintä talvea. Turun helmikuussa ei voi luottaa olevan edes valkoisia hankia valaisemassa hääpäivää, joten jo hääsuunnittelussa on lähdettävä liikkeelle pimeydestä, mikä ei kyllä laisinkaan haittaa, koska hämäryydessä on minusta ihanasti tunnelmaa. Omalla kohdallani ajatus yöttömän yön kesähäistä tuntuu lähes ahdistavan vieraalta, minkä takia puolsin itse syksy- tai talvihäitä, kun aloimme pohtia häidemme ajankohtaa. Onneksi myös Jarkko oli sesongin ulkopuolisten häiden kannalla ja päättämämme helmikuu miellyttää suuresti kumpaakin.

Tutkimalla tilastoja vuoden 2017 helmikuulta, voimme havaita, että aurinko on noussut klo 8.06 ja laskenut klo 17.25 tehden päivän pituudeksi 9 tuntia 18 minuuttia, joka on muuten yli tunnin enemmän kuin esimerkiksi tällä hetkellä (6.11.2017). Vuosien välillä saattanee olla maapallon avaruudellisesta sijainnista riippuvaa pientä vaihtelua, mutta totuus joka tapauksessa on, että pimeyttä riittää myös helmikuussa 2019.

Pimeys ei kuitenkaan ole uhka, vaan nimenomaan mahdollisuus. Pimeyden keskellä valaistu juhlatila on luonnostaan lämpöisä, tunnelmallinen ja kutsuva. Hämäryys luo pesän, jossa juhlavieraat ovat lähes automaattisesti yhtä. Mielestäni myös tavoittelemamme tyylikäs illallistunnelma on helpompi toteuttaa, kun ulkona on pimeää ja sisällä loistavat tunnelmaa luovat valot ja kynttilät.

wedding-1937022_1920
grass-2601662_1920
events-986055_1920
37500337934_e74d253398_o

Valojen laadulla on kuitenkin suuri merkitys. Tavalliset kattolamput ja karut loisteputkivalot ovat ehdottomia tunnelmantappajia, enkä itse tykkää lainkaan kylmän valkoisista tai kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvista koristelevaloista. Lämpimän valkoiset tunnelmavalot sen sijaan ovat täsmälleen sitä, mitä helmikuinen juhlatilamme kaipaa - aitojen tuikkujen/kynttilöiden lisäksi tietysti. Postauksen kuvituksena on Pixabaysta ja SnapStockista löytämiäni valaistuskuvia, joissa koen olevan jotain kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Meidän häävalaistuksemme perustana tulevatkin olemaan katosta roikkuvat lämpimän valkoiset lamppuvalosarjat ja riisipaperilyhtyjen sisällä hehkuvat pikkuledit sekä pöytiin asetellut tuikut. Juhlatilassamme on ainakin toistaiseksi saanut polttaa aitoja kynttilöitä. Lisäksi juhlatilan seinustoille, johon olemme suunnitelleet ns. valokuvatarinaa yhteisiltä vuosiltamme, tulee jonkinlaisia valonauhoja, lamppuja tai tuikkuja. Eikä sovi myöskään unohtaa upeaa BAR-valokirjainkylttiämme, joka tulee baarin luokse koristamaan ja valaisemaan tilaa.

Itse olen lisäksi pohtinut yksittäisten seinien viereen sijoitettavien alhaalta ylös valoa osoittavien tunnelmavalojen mahdollisuutta, jos tila tuntuu liian hämärältä pelkkien valosarjojen jälkeen. Myös bändin valaistusta täytyy vielä miettiä, koska illan bileiden aikaan pieni tunnelman sähköistys jollain erityisvalolla tai ainakin hauskan värisellä valolla voisi olla hyvä ratkaisu.

26435000869_46f3e62761_o
wine-791132_1920
marriage-2278309_1920
lights-1562200_1920

Olemme jo aloittaneet valosirkuksemme. Ostimme viime kuussa Turun alueen hääkirpparin kautta kahdet valosarjat ja jo hieman aiemmin Clas Ohlsonin alennusmyynneistä yhden ketjun. Näin ollen meillä on hehkulamppuvaloja yhteensä 52 metrin verran (Airam Valomaa osa 7 20m x2 + Clas Ohlson valosarja 12m = 45e), minkä uskomme olevan riittävästi. Tuikuista, kynttilöistä, riisipaperilyhdyistä tai niiden ledeistä ei ole vielä tietoa, mutta seurailen aktiivisesti hääkirppareita, jos sopivat osuisivat vastaan.

Haastavinta valosuunnittelussa on minusta valojen tehokkuuden arvioiminen. Emme halua, että valoa on liikaa, mutta toisaalta emme myöskään, että on liian pimeää. Täytyy ehkä testimielessä ottaa valoketjut mukaan, kun menemme katsomaan juhlatilaa uusin silmin ensi vuoden puolella. Jos joku miettii, millainen juhlatilamme on, tässä linkki postaukseen, jossa esittelen tilaamme tarkemmin.


♥ Krista

torstai 2. marraskuuta 2017

Yllätysmatka Ukrainaan!

Minun piti kirjoittaa tänään aivan muista aiheista (häiden valaistuksesta), mutta niin vain tuleva aviomieheni pilasi suunnitelmani. Teknisesti ottaen pilasin ne varmaan ihan itse näkemällä enemmän kuin minun kuului, mutta pohjimmiltaan tämä kaikki on kuitenkin Jarkon syytä. Jarkko oli se, joka meni varaamaan minun 25v-synttäreideni kunniaksi meille matkan Kiovaan uudeksi vuodeksi, en minä.

Me vietämme vuodenvaihteen 2017-2018 siis Ukrainan Kiovassa! Viiden yön matka oli minulle täydellinen yllätys, mutta aivan mahtava sellainen! En olisi ikinä osannut kuvitella mitään noin uskomatonta synttärilahjaa ja päätöstä kerrassaan mainiolle vuodelle 2017 kuin piristävä matka. Kurssikaverini sanoin: ei noi tulevat aviomiehet ihan turhia ole. No ei tosiaan ole, huhhuh sentään.

Kaksi vuotta taaksepäin minä annoin Jarkolle 25-vuotislahjaksi itsetekemäni Paperi T -faniboksin, josta löytyi laatuginin lisäksi keikkaliput Paprun keikalle ja hotelliyö Tampereella keikan yhteydessä. Hiukan on tästä kahdessa vuodessa upgreidaannuttu, jos raakaan lahjavertailuun lähdetään. Vai mitä meinaatte, Tampere vs. Kiova? Öööö, Kiova!

38114572371_d6800131c6_o

25-vuotisjuhlapäiväni on joulukuun alkupuolella ja Jarkko on jo jonkin aikaa kihissyt, että hän on keksinyt loistavan lahjan ja kuinka hän haluaisikaan kertoa minulle, mistä on kyse. Aihe on muutaman kerran noussut Jarkon innostuksen kautta omaankin mieleeni, mutta kaikkiaan olin ajatellut asiaa hyvin vähän. Tänään päädyimme kuitenkin puhumaan joululomasta ja ajasta, jonka haluaisimme mahdollisesti joulunaikaan viettää Kuopiossa perheidemme tykönä. Kaipasin päiväarvioni tueksi kalenteria ja hamusin kädelläni Jarkon paperikalenterin suuntaan. Jarkko piti kalenterinsa kuitenkin visusti itsellään ja elekielestä aistin, että minun ei sopisi nähdä jotakin kalenterissa olevaa. Seuraavaksi pyysin, että saisin vilkaista päiviä pöydällä avoimena olleesta Jarkon tabletista. Siellä ne sitten odottivat. Alunperin puhelimen kalenteriin tehdyt merkinnät, jotka Apple oli automaattisesti Jarkon tietämättä siirtänyt myös tablettiin: 29.12. Lennot.... ja 3.1. Lennot Turkuun.

Mietin noin puoli sekuntia, että leikinkö, etten nähnyt mitään, että en pilaisi toisen yllätystä, mutta en minä kyennyt. Jarkko oli tottakai hämmentynyt äkillisestä mihinmelennetäänjoulukuunlopussa?!-huutokysymyksestäni, koska luuli, että tabletin kalenteri oli tyhjä merkinnöistä, mutta toivon, että vahinkopaljastuminen oli myös pieni ilonaihe, koska nyt voimme yhdessä fiilistellä ja odottaa matkaa.

Koska Jarkko oli toistaiseksi ehtinyt ostaa vasta lennot, täytyy meidän seuraavaksi etsiä meille sopiva hotelli Kiovan keskustan alueelta. Mikäli on mitään kivoja vinkkejä hotellia tai Kiovaa tai lähiseutuja ajatellen, saa jakaa, koska meillä on neljä aivan kokonaista ja kaksi lähes täyttä päivää kohteessa.

Käsittämätöntä, uusi vuosi ulkomailla. Uusi vuosi Kiovassa! Hurjaa, mutta aivan mahtavaa. Kiitos Jarkko! ♥


♥ Krista