torstai 22. kesäkuuta 2017

GT-baari - paras hääidea taas hetkeen!


Paremman puutteessa nostalgisoin. Juon Hendricksin kurkulla koska mä voin.
<>
Sama sohva, eri darra. Onks mestaa missä tytöt olis sievii ja Hendrick's olis halpaa?
<>
Ja mä oon valmis alkaa streittaa. Jos saan yhen hyvän GT:n ennen jokasta mun keikkaa.


Häiden suunnittelu yli 1,5 vuotta etukäteen on järjettömän hauskaa. Elämme vaihetta, jossa voimme miettiä aivan kaikenlaisia vaihtoehtoja - hullujakin - ja valita niistä parhaat maltilliseen toteutukseen. Tottakai on ärsyttävää, että konkreettisesti hoidettavien asioiden määrä on vielä rajallinen, mutta pikku hiljaa ideat rakentuvat ja siirtyvät konkretiankin tasolle. Näin kävi myös meidän häiden ohjelmallemme/juomatarjoilullemme.

soppa

Me tarjoamme vieraillemme kaikki juhlapäivän juomat alkumaljasta illan viimeiseen drinkkiin (joka aamiaiseksi vaihtuu) ja alkoholittomiin juomiin, joita on suunnitelmissa saada runsaasti tarjolle runsaan alkoholillisen kattauksen rinnalle. En halua korostaa alkoholin roolia, mutta meille järkevä alkoholinkäyttö on juhlatunnelmaa nostattava elementti, johon haluamme muun hääsuunnittelun ohella panostaa. Tämä siis vastuunvapautuslauseena sille, että emme halua juotavan loppuvan kesken häissämme, vaan haluamme häidemme olevan kauniin tilaisuuden ohella myös hyvät kemut ja hyviin kemuihin kuuluu usein alkoholi, vaikka hyvät kemut eivät missään nimessä ole pelkkää alkoholia.

Tulemme tarjoamaan häissämme alkumaljana kuohuviiniä, ruuan kanssa puna- ja valkoviiniä ja loppuillan ajan mietoja alkoholijuomia, viiniä ja skumpan ylijäämiä. Boolia meille ei tule, mutta jotain muuta hauskaa oli toiveissa keksiä illan juomapuolelle, ja viime sunnuntaina me sen keksimme. Meidän häissämme ei nähdä laajaa drinkkibaaria tai edes hääparin nimikkodrinkkejä, vaan meille tulee rehellisen yksinkertainen gin tonic -baari. Otsikon hehkutus on minusta 100%:n ansaittua, koska gt-baari todella on paras hääidea aikoihin! (Ei sillä, että yhtäkään oikeasti huonoa ideaa olisi mahtunut vielä mukaan hääprojektiin.)

IMG_1665

Ja että miksikö? Jarkko on suuri suomirapin ystävä ja parin viime vuoden ajan geeteet ja ginin juominen ovat pompsahdelleet esiin suosikkiartistien Paperi T:n ja Pyhimyksen lyriikoissa niin tiuhaan, että gin tonicista ja erityisesti Hendricksistä on muodostunut meille sisäpiirivitsi. Esimerkkinä tästä ylläoleva kuva Jarkon 25v synttäreiltä, kun annoin hänelle lahjaksi Paperi T -fanipaketin, johon kuuluin niin Hendricksiä kuin Paprunaamarikin. Toisekseen GT on drinkkinä täsmälleen juhlamme luonteeseen sopiva: tyylikäs, klassinen, arvokas ja yksinkertaisen hyvä. Ja kolmanneksi, gin tonic on järkyttävän hyvää!

Tällä hetkellä visioissamme on yksittäisiin pikkupulloihin pakatut tonicvedet ja useaa (kenties viittä) eri giniä sisältävä tarjoilupöytä, jossa on drinkin lisukkeeksi tarjolla sitruunaa, kurkkua, jäisiä karpaloita, rosmariinin oksia ja jääpaloja. Baari avautuisi ruokailun jälkeen ja pysyisi auki niin kauan kuin drinkinystäviä, iltaa tai tarvikkeita riittää. Hintaa baarillemme luonnollisesti tulee (arvio kaikkineen max 200e), mutta tämän tasoiseen panostukseen olemme valmiit, koska idea on niin meidännäköinen. Wihii!


♥ Krista

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Häidemme ulkomaanvieraat ja save the date -kortit

Pahoittelut hiljaiselosta! Pikkusiskoni oli luonamme kylässä viime viikon ja kaikki vapaa-aika karkasi todellisen elämän hauskuuteen blogin saadessa samalla vahingossa hiukan lepoa. Mutta kuluneen viikon aikana on häiden suunnittelun suhteen tapahtunut paljon, joten lähiaikoina kirjoitettavaa kyllä riittää, kuten myös intoa kirjoittaa!

Meillä on jälleen yksi ihanan konkreettinen asia hoidettu häiden suhteen. Tilasimme viime viikolla häidemme save the date -kortit, jotka on tarkoitus postittaa muutamille ulkomaanvieraillemme lähiaikoina. Muille vieraille emme aio save the dateja lähettää lainkaan, vaan informointi häiden ajankohdasta tapahtuu lähempänä häitä muita väyliä pitkin. Ulkomaan ystäville, joiden taival häihimme on melkolailla suomalaisia vieraita haastavampi, haluamme kuitenkin viestittää ajoissa häidemme ajankohdan, ja onhan kaunis kortti todella paljon mieleenpainuvampi tapa kertoa uutinen kuin kylmä tekstiviesti. Jotenkin viestin laittaminen näin aikaisessa vaiheessa tuntuisi jopa typerältä, mutta kauniin kortin sen sijaan voi hyvin liittää osaksi jo aiemmin suunnittelemaamme pientä Suomi-yllätyspakettia, ikäänkuin vain pieneksi ekstraksi, että hei meidän elämäämme kuuluu muuten myös tälläistä tällä hetkellä ja olisi huikeaa jos olisitte mukana!

savedate4

Ulkomaiset vieraamme ovat pitkälti Jarkon vuoden 2014 Etelä-Korean opiskelijavaihdon tai sitä edeltäneen vaihtarituutoroinnin hedelmiä. Erästä tulevaa vierastamme Jarkko tuutoroi Suomessa kevään 2014 ja hänen kauttaan syntyi ajatus ylipäätään lähteä vaihtoon juuri Koreaan. Vaihdon aikana Jarkko, ja minun kahden viikon Korea-lomani aikana myös minä, tutustuimme myös hänen tyttöystäväänsä, ja inside-vitsiksemme muotoutuikin, että kun jompi kumpi pari aikanaan menee naimisiin, toiset tulevat sitten häihin. Tällä hetkellä näyttää, että me ehdimme ensin.

Myös toinen vierasparimme on kotoisin Koreasta. Heidän ja Jarkon ensikohtaaminen on kuitenkin paljon edellistä paria randomimpi, koska he päätyivät ensi kertaa juttusille Jarkon diabolon ja pariskunnan koiran jonkinlaisen puistokohtaamisen kautta. Tutustumisen kautta juttelu johti yhteiseen ajanviettoon jo Jarkon Koreassa olon aikana, mutta myöhemmin myös parin käyntiin meidän luonamme Turussa toissakesänä. Hauskan ekstran jo valmiiksi randomiin tuttavuuteen tekee se, että parin mies on korealainen RnB-muusikko, joka on päässyt tekemään keikkaa isoillakin lavoilla, mikä ei Korean viihdemaailmassa ole mikään pikkujuttu.

Kolmas ulkomaanvieraamme on kroatialainen couchsurfing-tuttavuus, jonka kanssa Jarkko on jatkanut yhteydenpitoa hänen meillä käynnistään saakka. Yhteinen tarinamme on kuitenkin jatkunut myös kasvotusten tuon ensivisiitin jälkeen, koska yövyimme kesän 2015 reilimme aikana neljä yötä hänen vierainaan Kroatian rannikolla sijaitsevalla loma-asunnolla.

savedate5

Huikeat ulkomaanystävät ansaitsevat huikeat save the date -kortit, jollaiset onneksi löysimmekin Vistaprintiltä. Minä hoidin Jarkon pyöräretken aikana esikatselukierroksen malleihin ja valitsin kaikki meidän tyylimme tietäen potentiaaliset korttipohjat. Noista seitsemästä korttipohjasta tehdyt mallit meidän omilla teksteillämme esittelin viime viikolla Jarkolle, joka sai vapaasti kommentoida kaikkea kortteihin liittyvää ja esittää oman suosikkinsa. Vasta tämän jälkeen paljastin Jarkolle oman suosikkini, joka onneksi oli täsmälleen sama kuin sulhasellakin. (Todellinen merkki täydellisestä kumppaninvalinnasta ♥)

Täydellisen demokratian vallitessa laitoimme siis viime viikon maanantaina minimimäärän eli 10 korttia tilaukseen. Hintaa korteille itsessään tuli 8,23 euroa sis. valkoiset kirjekuoret, mutta postikulut (5,99e) nostivat lopulta tilauksen loppusumman 14,22 euroon. Esittelen valmiit kortit tulevaisuudessa bloginkin puolella, kunhan ne tämän kuun loppupuolella saapuvat. Siihen asti mennään näillä pienillä blurratuilla makupalakuvilla, jotka ovat aivan kammottavia, mutta ainoa vaihtoehto, koska haluan säästää korttien esittelyn siihen hetkeen, kun ne ovat meillä konkreettisesti hyppysissämme.

Enää tarvitsisi keksiä mitä teemme kuudella ylimääräisellä kortilla, kun vieraille lähtee kolme ja meille muistoksi jää yksi. Ehkä ne voisi hyödyntää kaasojen tai bestmanin lahjoissa?


♥ Krista

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Häiden juomanhakureissu Tallinnaan

Meillä on suunnaton ilo päästä juhlimaan syyskuussa kaveriemme häitä. Morsian on Jarkon hyvä koulukaveri ja Jarkko itse asiassa on yksi morsiamen neljästä kaasosta eli hän on vallan vastuutehtävissä. Jarkon vastuutehtävän siivellä myös minä olen päässyt nauttimaan häähuumasta keskivertovierasta enemmän, ja riemuksemme hääpari on päättänyt ottaa hääsuunnitteluajastaan kaiken ilon irti! Olemme saaneet juhlia kihlajaisia, tj vähän alle 100 -bileitä ja nyt viikonloppuna reissasimme päiväreissulle Tallinnaan juomanhakuverukkeella. Verukkeella siksi, että pakettiauton kanssa liikenteessä ollut sulhanen ja bestman hoitivat todellisuudessa juomien hakemisen ja me morsiamen seurueena saimme vain viettää ihanan kesäpäivän Tallinnassa.

IMG_4669
IMG_4495
IMG_4494

Aivan yksinkertainen reissumme ei kuitenkaan ollut.

Aluksi eräs seurueestamme unohti passinsa. Onneksi sulhanen saapui Helsinkiin vasta laivan lähtöaamuna ja hän toi tullessaan Turkuun unohtuneen passin.

Seuraavaksi paku meinasi törmätä peuraan matkalla Helsinkiin. Onneksi ei kuitenkaan törmännyt.

Sitten sulhanen ja bestman saivat kuulla pakun olevan 7cm liian korkea ja heidän koko laivaanpääsynsä muuttui äkisti epävarmaksi. Tämä oli kamalinta kaikista. Tallinnassa odotti 1500e arvosta häiden juhlajuomia, jotka oli pakko noutaa lauantaina, ja äkisti meillä ei ollut autoa. Lisäksi kaikki päivän myöhemmät laivat olivat loppuunmyytyjä, joten uuden, suuremman autopaikan sisältävän lipun ostaminen olisi ollut mahdotonta. Tuskastuttavan odottamisen jälkeen laivayhtiö onneksi ilmoitti, että laivassa oli tarpeeksi tilaa, joten paku mahtuisi kyytiin, kunhan auton kokoluokkaa vain korotettaisiin ja autosta maksettaisiin suuremman auton maksu. 80e lisämaksu ei tuossa vaiheessa tuntunut miltään.

Samaan aikaan pakun kokosekoilun aikaan me autottomat meinasimme myöhästyä laivan check innistä ja jäädä koko reissulta. Onneksi ehdimmekin aikaisempaan ratikkaan.

IMG_4512
IMG_4543
IMG_4530

Näillä lähtökohdilla mikä tahansa päivänkulku, joka olisi pitänyt sisällään Suomeen kulkeutuvat juomat ja uppoamattoman laivamatkan, olisi ollut voitto. Saimme kuitenkin valtavan paljon enemmän ♥ Koko päivän meitä helli uskomaton auringonpaiste, kaikki asiakaspalvelijat olivat todella mukavia ja ystävällisiä, löysimme täydellisen ruokapaikan täydelliseltä terassilta (Bayern Böhmen, Suur-Karja 18, 10146 Tallinn) ja meillä oli kaiken kaikkiaan aivan täydellinen kesäpäivä. Parempaa tapaa käyttää lauantai en olisi voinut keksiä.

Käytännön vinkkejä en hääjuomien ostamiseen Tallinnasta osaa oikein antaa, koska olin reissulla ainoastaan hupimatkaajana, mutta melko näppärästi ja nopeasti touhu näytti hoituvan kaikista kommelluksistamme huolimatta. Etukäteen tehty tilaus noudettiin satama-alueella sijaitsevasta liikkeestä maksuvahvistusta vastaan (Cave! Maksu kannattaa suorittaa noin vk aikaisemmin, että se ehtii rekisteröityä liikkeelle. Pelkkä maksuvahvistus ei siis kelpaa todistukseksi maksusta, vaan rahojen täytyy myös näkyä kaupan järjestelmissä.) ja lastattiin autoon. Laivan pre-orderista tilatut tuotteet sen sijaan poimittiin kyytiin juuri ennen laivaan ajamista satama-alueella. Näppärää!

Touhuun kuluneesta ajasta sen verran, että aikaa mantereen liikkeessä kului pakkausaika mukaan laskettuna noin 30-40min ja laivan preorderissa tulee olla paikalla viimeistään tunti ennen laivan lähtöä. Meidän seurueemme tapauksessa pojat saapuivat Tallinnaan samalla laivalla meidän kanssamme eli klo 7.30 Helsingistä lähteneellä laivalla (perillä 9.30) ja palasivat Suomeen Tallinnasta klo 13.30 lähteneellä laivalla. Tuossa ajassa he noutivat etukäteen tilatut juomat kahdesta mantereen liikkeestä sekä laivan preorderista ja kävivät Tallinnassa syömässä.

IMG_4618
IMG_4568
IMG_4557
IMG_4586

Saa nähdä, mikä on Viron viinarallin tilanne vajaan parin vuoden päästä, kun juhlajuomien ostaminen on meille ajankohtaista. Viron alkoholivero nousee nimittäin ensimmäisen pykälänsä tulevassa heinäkuussa, ja parissa vuodessa se ehtii nousta monta kertaa lisää. Ehkä meidän häidemme alla pääsemme matkalle Riikaan - mahdolliseen suomalaisten tulevaisuuden viinaparatiisiin?


♥ Krista

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kuvalliset step-by-step -ohjeet DIY-häähuiskuihin

Sain viimein aikaiseksi askarrella muutaman lisähuiskun ja samalla kuvata askartelun vaiheet. Koska olin Jarkon ollessa pyöräreissulla itse sekä kuvaaja että askartelija, on kuvien laatu hiukan vajavaista, mutta kyllä niistä riittävästi saa selkoa. 

Tilasimme niin huiskujen nauhat kuin puutikutkin eBaystä. Päätimme tehdä noin 80 vieraallemme 70 huiskutinta. 10mm levyisiä satiininauhoja tilasimme kolmessa eri värissä, kutakin 2 x 25 yardia = 2 x 22m = 44m, minkä pitäisi riittää 70 huiskuun, kun päätimme nauhojen pituudeksi 55 senttiä. Puukeppien suhteen päädyimme tilaamaan 30 senttimetrin mittaisia keppejä, mikä oli todella hyvä valinta, koska lyhyemmät olisivat olleet aivan liian lyhyitä. Täytyy olla hiukan vipuvartta, että huiska pääsee heilumaan! Samaten nauhojen pituus kannattaa olla ainakin tuo 55 senttiä, koska vaikka yli puolimetrinen huisku kuulostaa hurjan pitkältä (ainakin minusta kuulosti), lyhyemmillä nauhoilla huisku ei heilu riittävästi.

Yhteen huiskuun kuluu siis meidän ohjeillamme:
  • 3 x 55cm satiininauhapätkää, nauhan leveys 10mm
  • 1 puukeppi (30cm pitkä, 0,5cm leveä)
  • liimaa
  • tahmaisia sormia

Hintaa huiskuttimien tarvikkeille tuli yhteensä noin 16 euroa (9,50e kepeistä ja 5,75e nauhoista). Askarteluun kuluvista työtunneista ei laskuteta... No ei tosi. En minä lähtisi tälläisiin askarteluprojekteihin, jos en tykkäisi puuhailla käsilläni. Hauskaahan tämä vain on!
 
IMG_4351
35034806166_d367f27e9d_o
IMG_4355
IMG_4381
IMG_4382
IMG_4384
IMG_4386
IMG_4390
IMG_4405

Lisäkoristeina huiskuihin on mahdollista köyttää mukaan pieniä tiukuja tai liimata taitetulle paperille tulostettuja hihkaisuja, kuten mr&mrs, onnea, jee, jippii, hurraa jnejnejne. Koska meillä uskotaan yksinkertaisuuden voimaan, emme kaipaa huiskuihimme nauhoja kummempaa.

Kolmen uuden huiskun liittyessä jo aiemmin askarreltujen joukkoon, meillä on nyt 23 huiskua valmiina. Hiphei, enää 47 jäljellä!


♥ Krista

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hääpuvun asusteet

♥ Jarkko, ole kiltti äläkä lue tästä pidemmälle, kiitos. Vaikka tämä ei itse hääpuvun salaustasoista pukeutumistietoa olekaan, en ainakaan toistaiseksi halua paljastaa sinulle kaikkia yksityiskohtia, pus. ♥ 

Eli, Jarkko jättää lukemisen tähän ja muut jatkavat eteenpäin, mutta eivät kerro sulhaselle näkemästään ennen häitä.

spoileri

♥♥♥♥♥

Minä olen kirkkokäyttäytymisen suhteen vanhanaikainen. Minulle on kotona opetettu, että naisen olisi suotavaa peittää kirkossa olkapäänsä ja tätä ohjetta olen kantanut mukanani. Minulle olkapäiden peittäminen on pieni simppeli asia, jolla kirkkotilaisuuksiin saa luotua arvokkuutta, eli taustalla ei ole kiihkeän kristillisiä aatteita, vaan puhtaasti pieni kunnianosoitus arvokkaalle tilalle ja hetkelle. Lisäksi olkien peittäminen on yleensä todella helppo toimenpide: kesäisin olen heittänyt hartioilleni huivin ja viileämpinä vuodenaikoina kirkkoon tarvitsee jakun/vastaavan joka tapauksessa.

Omissa häissä asiaa täytyy kuitenkin miettiä tarkemmin. Vihkitilaisuuden ytimessä olemme me. Meidän rakkautemme, meidän jännittävä hetkemme... ja meidän asumme. Itse ainakin jännitän eniten juuri ajatusta alttarille kävelemisestä ja haluan olla tuossa hetkessä paras mahdollinen itseni, koska valehtelisin, jos väittäisin, ettei hääpäivän lookilla ole minulle väliä. Sitä paitsi juuri alttarillahan vieraat näkevät meidät ensi kertaa ja huomio keskittyy hetken ajan ainoastaan meihin.

IMG_4455

Kun tämä ajatus yhdistetään puritaaniseen vimmaani peittää olkapäät kirkossa, päästään haasteen ytimeen. Varsinainen hääpukuni ei ole yläosastaan niin peittävä, että kokisin sen helmikuisessa kirkossa riittäväksi niin lämpötilan kuin vihkitilaisuuden arvokkuudenkaan kannalta. En halua kokea oloani alastomaksi suuressa kirkkosalissa, joten jotain oli keksittävä.

Koska ajatuksena on koota minun hääasuni täysin kirppislöytöjen pohjalta, uppouduin viikoiksi, ellen jo kuukausiksikin, nettikirppareiden maailmaan ennen kuin osuma sattui kohdalle. Tein Tori.fin kautta kaupat vaalean ivorysta, hihallisesta ja kauluksella varustetusta pitsibolerosta, jonka saapumista odotin vimmatusti, koska kuvan perusteella olin aivan myyty.

Paketista paljastui kuitenkin ennemminkin aihio kuin valmis timantti. Bolero oli minulle aivan liian iso, vaikka myyjä markkinoi koon olevan 36/s. Myös boleron materiaali oli minusta heikkolaatuisen tuntuista, mikä ei tosin minun käytän vain vihkimisen ajan -käyttötarkoituksessani haittaa, mutta mikäli olisin ollut etsimässä yläosaa koko hääpäivän ajaksi, olisin ollut harmistunut. Mutta nämä ovat näitä ylläreitä, joihin täytyy olla valmistunut, kun ostaa asioita nettikirppareilta ilman käsi- ja silmätuntumaa. Tärkeintä oli, että paketti saapui ja tulkitsin vaatteen muokkauskelpoiseksi, koska huolimatta miinuksista, bolerossa on myös todella paljon elementtejä, joista tykkään hurjasti.

IMG_4452 (2)

Sunnuntaina Jarkon ollessa pyöräreissussa, minulla oli kokonaisen päivän verran aikaa perehtyä boleron anatomiaan ja pohtia mahdollisuuksia muokata sitä minulle sopivammaksi. Päivä ei mennyt hukkaan, koska nyt minulla on kaapissani täydellisesti istuva pitsibolero, joka kestää katseita matkalla alttarille. Luonnollisesti minun täytyy vielä sovittaa boleroa Kuopiossa säilytyksessä olevan hääpukuni kanssa, ennen kuin voin hihkua lopullisesti voitosta, mutta sunnuntain saavutuksiin olen silti tyytyväinen.

Yhtä paljon kuin potentiaalisesti kaunis lopputulos, minua motivoi sunnuntaina omien taitojen testaaminen. En ole mikään superompeluässä, mutta perustaidot minulta löytyy, ja sunnuntaina ne riittivät, vaikka kutkuttavan haastava projekti olikin. Hiukan kuumotteli leikellä bolerosta osia irti ja sovitella täyteen neulattua vaatetta päälle, mutta monen tunnin suunnittelun, pohdinnan ja aherruksen (ja myös yhden ratkomisen...) jälkeen olen todella tyytyväinen oman työni jälkeen. Jee, hyvä minä!


♥ Krista 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Riitojen määrä ei ole parisuhteen intohimon mittari

Meillä eletään hyvin rauhallisessa parisuhteessa noin riitojen mittapuulla arvioituna. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja riidelleet ehkä hmmmm... kaksi kertaa? Riitojemme vähäisyys ei kerro mitään meidän parisuhteemme intohimon tilasta, ja minusta onkin loukkaavaa, jos tälläiseen ajatukseen sorrutaan, koska se, että emme riitele, kertoo enemmän meidän persoonistamme ja meidän tavastamme selvittää asioita, kuin parisuhteemme tilasta.

Minä olen persoonana jonkin verran (aika paljonkin) konfliktikammoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en osaisi lainkaan riidellä, tai että olisin mielipiteetön matonen. Ei lainkaan, vaan osaan todellakin kertoa mielipiteeni ja puolustaa sitä tarvittaessa, mutta ärhäkkään riitelyyn koen todella harvoin tarvetta. Tarvittaessa kykenen kyllä siihenkin, ja itselleni tärkeistä asioista olen valmis riitelemään, mutta minulle tyypillisempää on ratkoa ristiriitoja harkinnan, pohdiskelun, keskustelun ja vaitonaisuuden kautta.

goats-173940_1280 – kopio

En pidä suoranaista mykkäkoulua ollessani suuttunut tai loukkaantunut, mutta olen hiljainen ja innostumaton, ja minua tuntevat kyllä osaavat lukea, ettei kaikki ole hyvin. Sisällä kulkeva harmituksen möykky kasvaa jonkin aikaa pohdiskellessani asiaa ja lopulta pullautan sen ulos keskusteltavaksi, kun kiukutus kasvaa liian suureksi ja olen saanut hahmoteltua erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Sitten aiheesta keskustellaan kummankin näkökulmasta ja se sovitaan niin, että sopimisen jälkeen sisälle kasvanut möykky sulaa välittömästi ja mieli tuntuu jälleen kevyeltä.

Kaikkien kanssa en kuitenkaan koe asioista keskustelua~riitelyä yhtä helpoksi, ja välillä saatan olla jumissa riitelyn~keskustelun suhteen jopa perheeni ja ystävienikin kanssa. Yksi minulle tärkeä unelmamiehen mittari onkin kyky saada ristiriidat helposti/matalalla kynnyksellä selvitettyä, koska elämänmittaisessa parisuhteessa ei ole varaa päästää murheita kasaantumaan. Jarkon kanssa osaan ja uskallan tuoda murheeni pöytään, koska jos minä jotain parisuhteessa mustasukkaisuuden lisäksi vihaan, niin pitkävihaisuutta ja asioitten unholaan painamista niitä purkamatta.

Jarkko on riitelyssään suoraviivaisempi. Hän uskaltaa aina sanoa mitä mieltä on, eikä epäröi asettua poikkiteloin kenenkään eteen. Hän ei kuitenkaan ole ärsyttävä joka asiasta kimpaantuja, vaan nostaa esiin ainoastaan järkeviä ristiriitoja. Meillä ei riidellä pienistä, koska ei oikeastaan riidellä isoistakaan. Jarkko on riitelijänä rohkeampi, suoraviivaisempi ja asioita vähemmän pyörittelevä, mutta ei harkitsematon, ilkeä tai näköalaton. Kunnioitamme kumpikin toisiamme niin paljon, että meillä ei ole mitään tarvetta sanoa toiselle mitään rumaa tai ilkeää edes kipakampien keskustelujen aikana. Parisuhteemme sisäisessä riitelyssä olemme hyvin tasapainoisia, mutta ulkomaailman ihmisten kanssa riitelyssä Jarkko on taitavampi, koska hänellä on enemmän rohkeutta tuoda asioita esiin. Ja tarkoitan oikeasti taitavampi, koska ristiriitojen esiin nostaminen on taito.


Meidän suhteemme intohimo, kiinnostavuus ja hyvinvointi eivät ole riippuvaisia riidellessä heitettyjen astioiden tai huutoon käytettyjen desibelien määrästä, vaan kyvystä selvittää ristiriidat kummankin näkökulmat huomioiden sekä kunnioittaa ja rakastaa toista. Toisenlaista ääripäitä voi kysellä meidän naapurista, jossa jälleen viime yönä ratkottiin suhteen ristiriitakohtia huutamalla kurkku suorana, heittelemällä astioita ja paukuttelemalla ovia. Mutta hei, niillä on varmaan tosi intohimoista. Jep jep...

Naapureiden lisäksi kimmokkeena postaukseen toimi Chisun uusi biisi Ei riidellä enää, joka minusta ärsyttävästi ihannoi astioiden heittely -tyyppistä riitelyä ja rinnastaa sen parisuhteen hyvinvointiin.

Kiitos vain, mutta minä painaudun mielelläni yöllä mieheni kainaloon ja pidän tavarat paikallaan.

Kuva: www.pixabay.com


♥ Krista

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Origamilinnut - täydellinen yhteenveto meidän häiden ilmeestä

Koska käsiä polttelee päästä puuhaamaan kaikkea häihin liittyvää, olen häähuiskujen askartelun ohella suunnittellut ja alkanut toteuttamaankin myös muita häiden koristelupuolen DIY-projekteja. Kaikki tällä hetkellä suunnittelun tai toteutuksen alla olevat projektit ovat hyvin alhaisen budjetin juttuja, koska vaikka paljon oman sekä Jarkon maun pysyvyyteen luotankin, en silti vielä panostaisi vielä kovin suuria summia koristetarvikkeisiin. Koska jos maku kuitenkin muuttuisi, harmittaisi todella paljon olla käyttänyt jo hyvä summa vääränlaisiin koristeisiin vain, koska ei ole malttanut odottaa.

Kuten olen jo lukijakunnan kyllästymiseen asti varmaan korostanut blogissa, häidemme ja myös juhliemme visuaalisen ilmeen ns. teemana on lämmin yksinkertaisuus, kauneus, skandivaavisuus ja urbaanius. Näiden lisäksi koristeluissamme tulee näkyviin meidän persoonamme ja tietynlainen hipsteriys, joka meihin vahvasti assosioituu. Isoina teemoina voisin heitellä matkustelun, musiikin, vintagen ja ylipäätään kaiken kirpparitouhun. Näihin suuntaviivoihin origamilinnut sopivat minusta täydellisesti.

IMG_4302
IMG_4319
IMG_4335

Origameissa yhdistyy minusta kauniisti pelkistetty graafinen muoto, herkkyys ja tuulahdus ulkomaita. Ne ovat kauniita ja yksinkertaisia, mutta eivät yhtään kylmiä, mitä haemme häiltämmekin. Selkeyden kun ei tarvitse olla kylmää, emmekä mekään todellakaan ole kylmiä. Toisinaan pelkään, että blogin kautta saa sellaisen kuvan, kun koko ajan korostan yksinkertaisuutta... Origamilinnuissa minusta joka tapauksessa yhdistyy todella hyvin se mitä häidemme visuaaliselta ilmeeltä haemme: herkän selkeää kauneutta.

Mihin me lintuja häissämme käytämme, on vielä hyvin epäselvää. Ehkä kutsujen yhteyteen, ehkä pöytiin, ehkä jonnekin aivan muualle. Jokin paikka kauniille joutsenillemme varmasti kuitenkin löytyy.

IMG_4316
IMG_4332

Tulen myöhemmin tekemään kuvallisen ohjepostauksen lintujen taittelusta. Sitä ennen minun on kuitenkin itse harjaannuttava niin taitavaksi, että ymmärrän täysin, mitä missäkin vaiheessa teen, koska toistaiseksi linnut syntyvät vielä puoliksi toivoen parasta...


♥ Krista

maanantai 29. toukokuuta 2017

Tämä todellakin tapahtuu!

Olemme maksaneet juhlapaikkamme varausmaksun jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta vähän aikaa sitten tuli mieleen käydä Hintsan kotisivuilla vilkaisemassa heidän varauskalenteriaan.

kalenteritaas

Siellä se on! Meidän varauksemme! Vasta kuukausien päässä (aika monta kertaa joutui rämpyttämään kuukaudenvaihtopainiketta), mutta siellä se on ♥ Hip hei!

Ps. Vitsi, miten ihanalta tuo paikka edelleen näyttää! Aivan taas yllätyin, kun vilkaisin tuota vanhaa postausta


♥ Krista & Jarkko

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ensimmäinen hääpainajainen

Häiden suunnittelun ohella aloitan näköjään hääpainajaisetkin ajoissa. Ehdin helmikuuhun 2019 mennessä opetella unieni kautta selviytymään vaikka minkälaisista hääpäivän katastrofitilanteista, jos hääpainajaiset tosiaan aikovat esiintyä säännöllisen epäsäännöllisesti tästä hetkestä häihin saakka. Olettaen siis, että uskomme teoriaan unien roolista koulia meitä selviämään paremmin vastaan tulevista haasteista.

Toissayönä näkemäni uni oli hyvin minun näköiseni hääpainajainen. Ei monstereita repimässä hääpukuni pitsiä tai salamurhaajaa vieraiden joukossa, vaan suunnittelun epäonnistuminen ja siitä seuraava hillitön ahdistus. Uneni hääpäivässä olikin suurin piirtein kaikki ne elementit, jotka haluan oikeasta hääpäivästämme karsia: kiire, myöhässä olo, epätietoisuus ja sisäinen paniikki. Minun henkilökohtainen häähelvettini.

Olen ihmisenä se, joka laittaa edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet jo valmiiksi, lataa kahvinkeittimen jo illalla aamua varten maksimoidakseen aamun rauhan ja on lähdössä merkittäviin tapaamisiin/matkalle mieluiten vähintään puoli tuntia ennen tarvittavaa lähtöaikaa. Arjen tapaamisien suhteen olen rennompi ja kurjasti toisinaan olen arjessa myöhässäkin, mutta isot ja merkittävät jutut ovat ISOJA ja MERKITTÄVIÄ, ja niistä ei vain olla myöhässä. Inhoan asioiden tekemistä kiireessä, pelkoa, että johonkin ei ehditä ja kontrollin puutteen tunnetta, kun ollaan suurien juttujen äärellä. Ja häät ovat suuri juttu.

sleeping-923713_1920

Unessani elin uskossa, että häämme ovat vasta vuonna 2019, mutta äkisti ne olivatkin nyt. Valmistelut olivat luonnollisesti melko kesken, mutta ilmeisesti kuitenkin sellaisella tolalla, että juhlat oli tarkoitus juhlia, koska juhlien tilanne ei minua unessa ahdistanut, vaan hääaamun täydellinen epäonnistuminen.

Istuin unessa autossa, jota kuljetti joku tuntematon mies. Olin käynyt kampaajalla ja minulla oli päälläni jonkinlainen hääpukukin, joka ei tosin ollut omani. Kuljettaja pyysi minua valitsemaan, että menenkö meikattavaksi vai juhliin, joissa vieraat jo odottivat minua. Olin autossa aivan paniikissa, että mitä, pitääkö minun valita. En voinut käsittää, miksi vieraat jo odottivat, miksi minun aikatauluni oli suunniteltu niin pieleen, että en ehtinyt meikkiin lainkaan, miksi minulla ei ollut lainkaan aikaa fiilistellä hääpäivää ja missä oli Jarkko. Uni oli kamala! Muistan miettineeni, että tälläinenkö minun ihanan rauhalliseksi ja jännityskihinöiden täyttämäksi fiilistelyksi suunnittelemani once in a lifetime -hääaamuni nyt olikin: väärä mekko, kiiressä tehty kampaus, ei meikkiä lainkaan, sulhanen kadoksissa ja totaalisen myöhässä juhlista. Todellinen painajainen, vaikka yhtäkään mörköä ei ollut paikalla.

Onneksi uneni tilanne on melko epätodennäköinen ja ratkaistavissa hääaamun huolellisella suunnittelulla. Tietysti kaikenlaista voi tapahtua (joku sairastua, kampaaja perua, auto hajota, mekon helma ratketa jnejne...), mutta kaupunkialueella asioihin yleensä löytyy joku ratkaisu melko läheltä (paitsi tietysti sairastumiseen). Tärkeää minun oman sisäisen tunnelmani kannalta on joka tapauksessa aika. Sitä täytyy olla, ettei tärkeä aamu muutu kiireessä toheltamiseksi.

Kuva: pixabay.com


♥ Krista

torstai 25. toukokuuta 2017

Meidän hääfiilistelybiisit

Kevään tilanne alkaa tenttien suhteen näyttää siltä, että nelosvuosi lääkiksestä on hyväksytysti suoritettuna (hurraa!), joten viimein minulla on taas aikaa keskittyä myös bloggaamiseen. Olen ollut valtavasti täynnä ideoita häiden ja sitä kautta postaustenkin suhteen (luonnollisesi nämä asiat valtaavat mielen, kun pitäisi lukea tenttiin....), joten on ihanaa olla taas vapaa käyttämään aikaan kirjoittamiseen. Huh. Jee!

Heti kihlauspäivästä lähtien kaksi biisiä ovat leimautuneet meidän häidenodotuskappaleiksi, joiden kuuleminen tuo samantien mieleen kihlajaispäivän tunnelman ja kihinän, joka tulevaisuuteen liittyy. Viimeksi tänään bussimatkalla vanhempien luota Kuopiosta kotiin Turkuun maha lehahti täyteen perhosia, kun toinen näistä kappaleista lähti soimaan Spotifysta. Palasin samantien lokakuun fiiliksiin, kun kihlasormus oli nykyhetkeäkin tuoreempi ja ihana viisivuotisviikonloppu vain rullasi eteenpäin. Onneksi jokainen päivä kauemmas ihanasta kihlajaispäivästä tuo kuitenkin hääpäivän lähemmäksi ♥

Kappaleiden suhteen emme ole mitään uniikkeja lumihiutaleita, koska kumpikin biiseistä on hyvinkin suoraan hääaiheinen. Ehkä aina ei kuitenkaan tarvitse olla niin erityinen, vaan joskus asiat voivat olla selkeinä ja suoraviivaisina loistavia.



Lauri Tähkää pidän itse erittäin kuumana miehenä noin ikäisekseen (Jarkko voisi hyvinkin näyttää vanhempana häneltä.... ;)), mutta harvat hänen kappaleistaan herättävät minussa mitään erityisempiä tunteita. Paitsi Morsian, joka läikähdyttää sydäntäni joka kerta. Kappale on jotenkin herttaisen vanhanaikainen ja mieleeni tulee hiukan riparilaulukirjasta tuttu Tuu mun vaimoksen, mikä ei ole lainkaan huono mielikuva.

Posteljoonaan minulla sen sijaan on hyvinkin vahva suhde. Kuuntelin yhden siivouskesätyökesän ajan joka arkipäivä kahdeksan tuntia päivässä YleX:ää, jossa Joona Kortesmäki oli juontamassa ja kehittämässä yllätysilolauluja tuntemattomille ihmisille. Tuosta kesästä lähtien olen tykännyt Posteljoonasta ja Ystävistä, joiden laulajana Kortesmäki siis esiintyy. Aivan erityisen merkityksen Naimisiin-biisi sai vasta lokakuussa, kun pääsin osaltani elämään kappaleen sanomaa. Me mennään naimisiin! Ei aivan ensi kesänä eikä kesällä lainkaan, mutta naimisiin silti ♥
 

♥ Krista