maanantai 27. helmikuuta 2017

Käynti vihkikirkossa

Aloitimme sunnuntaimme eilen äärimmäisen poikkeuksellisella tavalla, kun teimme jumalanpalvelusretken lähikirkkoomme. Olimme jo nettikuvien ja kirkon meille läheisen sijainnin perusteella valinneet kirkon hyvin suurella todennäköisyydellä vihkikirkoksemme, mutta kun aikaa häihin on kaksi vuotta, pitää pienetkin fiilistelymahdollisuudet käyttää hyödyksi. Niin me tänään kello 10 aamulla istua napotimme Pyhän Katariinan kirkon penkissä ensimmäistä kertaa koko Turku-asumisemme aikana.

32289909004_a34443e830_k
32319837843_eab1b1ce90_k
33008077681_da4871f3ef_k

Kirkko on todella kaunis. Heti sisään astuttuamme tiesin, että olimme tehneet kirkon suhteen täsmälleen oikean valinnan. Katariinan kirkko on hurmaavan intiimi ja oikeasti vanha, historiaa nähnyt kirkko, jonka kivistä kaarikattoa koristavat kristallikruunut. Luitte oikein, kristallikruunut! Sehän on suoranainen merkki, että kirkon kuuluu olla meidän kirkkomme. Kirkossa ei ole erillistä alttaritaulua, vaan sen virkaa ajaa alttarin yllä oleva suuri ikkuna, josta tulvii helmikuisenakin päivänä luonnonvaloa kirkkoon. Valokuvien kannalta vastavalossa kylpevä alttari ei välttämättä ole optimaalinen, mutta itse tilaan ikkuna luo kauniin luonnollisen valon.

Ainoa haasteeksi luokiteltava pointti kirkossa on sen keskiaikaisuudesta johtuva rakennustekniikka. Kirkko lepää nimittäin useiden paksujen pylväiden varassa, mikä rajoittaa näkyvyyttä alttarille useista kohdista penkistöä. Pylväiden lisäksi vasemman eli morsiamen puoleisen penkistön näkyvyyttä syö vanhanaikainen saarnatuoli, mutta kuten sanottu nämä ovat vain pieniä kauneusvirheitä. Koska häihimme osallistuu todennäköisesti alle 80 henkeä, löytyy kirkosta aivan varmasti kaikille paikat, joilta näkee meidät kunnolla.

33008077801_c456269227_k
32978558472_725af4acaf_k

Messun jälkeen jäimme innokkaina seurakuntalaisina kirkolliskahveille kirkon eteiseen, missä päädyimme jopa juttusille jumalanpalveluksen vetäneen papin kanssa. Keskustelu oli oikein hauska ja sai minut toivomaan, että samainen mies pysyy työssään Katariinan kirkossa vielä seuraavat pari vuotta.

Minulle jäi visiitistämme oikein lämmin olo. Kirkko tuntui kodikkaalta ja meille sopivalta. Tuntui kuitenkin myös hassulta ajatella, että parin vuoden päästä sanomme toisillemme tahdon juuri tuossa tilassa!
  

Krista

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kosinta morsiamen silmin

Meidän viides vuosipäivämme osui opintojeni Vaasan hajautusviikon päälle elokuun loppuun, joten päätimme yhdessä, että juhlisimme puolen vuosikymmenen ikään ehtinyttä parisuhdettamme erikseen sovittavana viikonloppuna syksyn aikana. Sovimme viikonlopun hyvissä ajoin, ja koska tykkäämme kumpikin niin yllättää kuin tulla yllätetyksi, päätimme, että Jarkko hoitaa viisivuotisviikonloppumme perjantain ohjelman ja lauantai olisi minun vastuullani.

Perjantaina 14.10.2016 pääsin koulusta alkuiltapäivästä ja tulin kotiin odottelemaan, että myös Jarkko tulisi kotiin ja saisin lisää infoa ylläripäivän luonteesta, kuten minua oli etukäteen ohjeistettu tekemään. Parin tunnin sisään Jarkko saapuikin mukanaan S-marketin tavarasäilön avain, kuoharipullo ja lappunen, jossa luki, että lähtisimme Naantaliin vuorokauden kylpylälomalle. Olin aivan riemuissani, koska syksyn kirurgian kurssi oli imenyt minusta mehut ja jonkin verran elämäniloakin, joten en äkkiseltään voinut keksiä mitään parempaa kuin päästä vuorokaudeksi pois kotoa viiden tähden kylpylähotelliin Jarkon kanssa nauttimaan toisistamme, löllymään uima-altaissa ja juomaan viiniä. Taivas ♥

30469622601_c33b4ea2f3_o
30557134575_96e2eeea17_o
30522157566_a0c2e26ea1_o
29926361194_5846671bc9_o

Kotona avasimme pakkaamisen lomassa pullon kuohuviiniä sekä fiilistelimme rauhassa meitä ja tulevaa viikonloppuamme ennen siirtymistämme hotellille. Matkalla Naantaliin (jonne muuten Turusta pääsee puolessa tunnissa paikallisliikenteen bussilla perusbussilipun hinnalla) kävimme vielä tyhjentämässä mystisestä S-Marketin tavaralokerosta Jarkon iltaa varten varaamia tykötarpeita, joihin kuului valkoviiniä, pari erikoisolutta ja karkkia.

Naantalin kylpylässä saimme heti ensimmäiseksi kuulla, että hotelliluokkaamme oli korotettu pykälällä ja että nyt huoneessamme olisi oma pieni terassi. Minä olin aivan häkeltynyt palvelun laadusta, mutta jälkikäteen sain kuulla Jarkon maininneen jo varausta tehdessään kosinta-aikeistaan, mikä saattoi vaikuttaa huoneluokkamme äkilliseen parantumiseen. Oli miten vain, huoneemme oli ihana. Se oli hyvin perinteinen hotellihuone, kuitenkin vahvalla luksusviballa, mikä oli tietysti mahtavaa, koska olimmehan viettämässä ikimuistoista viisivuotisviikonloppua. Tai niin minä luulin.

30440668042_6958b50295_o
30470689461_ea9b13d42b_o
30440669972_d8352e131c_o
30440667042_acb77f9cbd_o
30557821825_ea3d3cd461_o

Nopean taloksi asettumisen jälkeen kävelimme Naantalin keskustaan, jossa kävimme kiinalaisessa illallisella, jonka jälkeen siirryimme takaisin hotellille ja kylpylän uima-altaille. Saimme löllyä lähes kaksi tuntia kylpylässä, jossa oli meidän lisäksemme vajaa 10 ihmistä. Omaa tilaa siis riitti ja olikin ihanan rentouttavaa lillua lämpimässä vedessä aivan rauhassa.

Uintireissumme jälkeen kello kävi jo kymmentä ja ajattelin illan ohjelmanumeroiden olevan siinä. Aloin puhua vihjaillen seuraavasta päivästä ja minun meille järjestämästäni ohjelmasta, kun Jarkko äkisti sanoikin, että hänellä on minulle vielä yksi juttu. Sain käteeni paperinauhalla sidotun mustakantisen kirjan, jonka jokaisella aukeamalla oli kuva meistä meidän viiden vuotemme varrelta ja lyhyt lause, joista sivu sivulta rakentui yhteisiä vuosiamme yhteen sitova tarina. Aivan viimeinen sivu oli kuitenkin askel uuteen.

Samalla kun luin kysymyksen kirjasestani, Jarkko polvistui sängyn laidalle sormusrasia ammollaan. Loppu on epäselvää itkua, Jarkon puolihätääntynyttä kyselyä, että tarkoitatko sinä nyt, että kyllä ja minun nyökyttelyäni niin, että niskat meinasivat nyrjähtää. KYLLÄ, KYLLÄ!

30557975525_0c5d6ec4c9_o
30441071462_2912caaacd_o

Seuraava aamu oli maaginen, kun koko ihanan hotelliaamiaisen ajan vain tuijottelin sormessani välkkyvää sormusta ja yritin käsittää, mitä edellinen ilta ihkaoikeasti tarkoittaa. Minusta tulee Jarkon vaimo! Me menemme naimisiin! Wou.

Joku voi miettiä, että miten kosinta nyt voi tulla minulle muka täysin yllärinä. Romanttinen viisivuotisviikonloppu ja upea kylpyläloma, pakkohan sen nyt on kosia. Vaan ei. Kosinta oli minulle _täysi_ yllätys. Jarkko oli koko päivän todella rento oma itsensä, eikä minulle missään vaiheessa päivää tullut mieleenkään, että illalla minusta tehtäisiin ensirakkauteni kihlattu. En voi käsittää, miten Jarkko saattoikin olla niin normaali itsensä, vaikka takaraivossa varmasti koko päivän ajan kuumotti illan huipennus.

Myöhemmin on luvassa vielä itse seremoniamestarin eli Jarkon versio kosinnasta ja sitä edeltävistä suunnitteluajoista. Tulevalla sulhasella ja bestmanilla oli nimittäin aikamoisia visoita kosinnasta!


♥ Krista

lauantai 18. helmikuuta 2017

Pikkuruinen sneak peek hääpukuuni

Viime ajat ovat menneet kovasti hääpukuhuumassa, joten jatketaan samalla linjalla. En aio blogin puolella paljastaa puvustani kovinkaan merkittäviä osia, lähinnä blogia seuraavan ja tulevaisuudessa myös kirjoittavan Jarkon takia, mutta pieniä makupaloja haluan kuitenkin jakaa tännekin. Yritän muutenkin hillitä hääpukuintoani, etten jo ennen häitä ehtisi esitellä pukua kaikille tuleville vieraille. On vain kamalan vaikea pysyä hiljaa asiasta, josta on niin ylpeä ja innoissaan! Ja on muuten vaikeaa olla puhumatta puvusta mitään liian paljastavaa Jarkolle, koska normaalisti puhumme aivan kaikesta ja erityisesti asioista, jotka saavat meidät erityisen innostuneeksi. Ehkä sekin on osasyynä hääpukusinkoiluuni kavereille, siskolleni ja blogiin.

Ostin pukuni käytettynä Tori.fi:n kautta yksityiseltä myyjältä. Mennessäni sovittamaan pukua, hän kertoi itse ostaneensa puvun jo kertaalleen käytettynä, mikä oli minusta ainoastaan hauskaa, koska mekko oli edelleen aivan kuin uusi, vaikka se oli jo ehtinyt tehdä kaksi morsianta maailman onnellisimmaksi. Alunperin mekko oli myyjän mukaan ostettu Oulun morsiusataljee Katariinasta.

Pukuni ei ole todellakaan sitä, mitä aivan hääsuunnittelun alussa ajattelin unelmieni puvun olevan, mutta se on täsmälleen sitä, mitä sydämeni läikähdys mekon nähdessäni kertoi oikeaksi. Mekko on espanjalaisen Aire Barcelona -merkin vuoden 2014 mallistoa. Mielestäni merkin mallistokuvat eivät kuitenkaan tee puvulle samaa oikeutta kuin oikean ihmisen päälle pukeminen. Jos olisin selannut merkin kuvastoa näkemättä ensin Tori.fi-myyjän omaa hääkuvaa myynti-ilmotuksessa, en olisi ikimaailmassa pysähtynyt mallin kohdalle. Siinä ei ollut kuvastossa yhtään mitään erityistä, mutta pikkuruisenakin Tori.fi-listauskuvana se pysäytti minut.

32458270550_6d897d6fc9_o
31996592264_c6cab06bab_o
32024504653_050675e52f_o
32458565080_2822203f59_o
32798147946_93b16a53b0_o

Puku on silmin nähden ja käsin koskien laadukas. En ehtinyt ennen yllättäen eteeni osunutta mekkotäydellisyyttä tutustua hääpukujen maailmaan kovin paljoa, mutta kovin paljoa näkemättäkin, tiesin samantien mekon nähdessäni, että se ei ole pilipalimekko. Pelkän materiaalin liikkuvuuden ja käsituntuman perusteella heitin puvun ovh 1400e -sarjaan, eikä arvioni edes riittänyt. Myyjän mukaan pukuni alkuperäinen suositusmyyntihinta on ollut 1900 euroa, eikä minulla ole mitään syytä epäillä, miksi näin ei olisi. Siksi minusta onkin järjetöntä, että ostin itse täydellisen pukuni 350 eurolla!

Selitys edulliselle hinnalle löytyy puvun koosta ja myyjän halusta saada mekko eteenpäin. Mekko on todella siron ihmisen mekko ja vaikka pukua oli kuulemma moni käynyt kokeilemassa, oli se lähes yhtä monelle ollut liian pieni. Puvun vetoketjukiinnitys on uuden ostajan kannalta myös nyöritystä armottomampi. Minä kiitin tästä onneani, kaverini väitti sen olevan kohtaloa. Myyjä oli mennyt naimisiin jo alkuvuodesta 2016, mutta mekko oli edelleen myymättä, minkä vuoksi hän oli laskenut hintaa merkittävästi. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä, että 350 euroa tämän laatuluokan mekosta on todellinen pilkkahinta. Se on aivan järjetön hinta! En saisi summalla hääpukuliikkeesta edes halvimman hintaluokan hirvitystä ja nyt sain laatumekon -81,6% alennuksella alkuperäisestä ovh-hinnasta. Alitin hääpukubudjettini mekon myötä siis 550 eurolla.

Puku on viimeisimmän käytön jälkeen pesetetty eikä sen kankaassa ole minkäänlaisia käytön jälkeä. Helmassa on lukuisten sovitusten jäljiltä muutama pölypallero, jotka täytyy harjailla pois ennen hääpäivää, mutta varsinaista likaa tai minkäänlaisia repeämiä mekossa ei ole, vaikka jo kaksi morsianta on ehtinyt pukeutua siihen juhlapäivänään. Puku on täysin muokkaamaton eikä minunkaan vartalolleni pukuun tarvitse tehdä muokkauksia, kunhan vahdin, että kehoni pysyy samoissa mitoissa hääpäivään asti. Myös helman pituus sopii minulle täsmälleen noin 5 sentin koroilla, jollaisia olin koron tuoman ryhdin takia suunnitellutkin hääpäivälle. Ainoana korjattavana asiana puvussa on selän yksi koristenappi, joka on irronnut.

Mielestäni puku menee melkein liian hyvää ollakseen totta -kategoriaan, mutta kai minun on pakko tähän uskoa, kun mekko kerran odottaa jo kaapissani hääpäiväämme. Käsittämätöntä tämä silti on ja osoittaa hyvin käytettyjen mekkojen voiman.


♥ Krista 

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Minulla on hääpuku!!!

Let's get the facts straight.
  1. Meidän häihimme on aikaa 2 vuotta ja 1 päivä eli yhteensä 731 päivää, mikäli netistä löytynyttä päivälaskuria on uskominen.
  2. Minulla on hääpuku ostettuna.
♥♥♥♥♥♥♥

Siinäpä tilanne kaikessa absurdiudessaan on. Ostin viikko sitten keskiviikkona itselleni hääpuvun Tori.fi:n kautta, vaikka tiedän itsekin, että hääpuvun ostaminen kahta vuotta ennen häitä on lähes sulaa hulluutta. Mutta minkä hullu hääpukunainen itselleen mahtaa...

Mekon tarina juontaa juurensa viattomaan ajatukseeni hiukan perehtyä käytettyjen hääpukujen maailmaan hyvissä ajoin ennen häitä. Illasta toiseen parin viikon ajan katselin mekkoja, pohdin mallia ja tarkkailin hintatasoa, mikä alkuperäisenä ideana olikin. Muutama mekko sai minut pohtimaan, että jotain tuon tyylistä ehkä haluaisin hakea, mutta yksikään ei todellakaan innostanut minua lähtemään sovitusreissulle, mikä oli tarkoituskin - nyt vasta perehdytään uuteen maailmaan.

Mutta kuka olisi sanonut sen täydelliselle hääpuvulle, joka jo pelkän pienen Tori.fi-kuvan perusteella sai minut sekoamaan?

Olimme toissalauantaina Jarkon kanssa tekemässä pikkuhiljaa lähtöä kaveripariskunnan tupareihin, kun jälleen kerran eksyin mekkokierrokselleni nettiin, ja äkisti the magic happened. Valehtelematta jo 3x2 cm kokoinen Torin listakuva mekosta sai sisälläni hyrähtämään. Näyttää kivalta! Tuollaisen hyrähdyksen olin kuitenkin kokenut jo muutaman kerran aiemminkin, joten olin hyvin valmistautunut toteamaan jälleen jonkin mekon yksityiskohdan olevan aivan päin honkia, unohtamaan koko hääpuvun ja siirtymään seuraavaan. Myynti-ilmoitus ei kuitenkaan äkisti käräyttänyt mekkoa mistään epäkohdasta: mekko oli kaunis myös takaa, sen sanottiin olevan ehjä ja puhdas ja puvun merkkikin vakuutti minut (en halua ostaa hääpuvukseni Kiina-mekkoa käytettynäkään). Tässä vaiheessa sisälläni alkoi leiskua ja poskiini nousi kuumotus, vaikka tupareita varten varatut juhlajuomat olivat vasta jääkaapissa jäähtymässä. Mekko näyttää kuvan ja tekstin perusteella täydelliseltä! 

Ihastuttuani äkisti, alkoi raju sisäinen paini. Onko tässä touhussani enää mitään järkeä? Häihimme on kaksi vuotta aikaa ja minä tosissani harkitsen laittavani kyselyä hääpuvusta! Jarkko koitti vieressä vakuutella minua, että en todellakaan ole järjetön, vaan päin vastoin järkevä, ja ainahan mekon voisi myydä eteenpäin, jos mieleni ehtisi dramaattisesti muuttua.

Minä laitoin mekon myyjälle viestiä.

Vaihdoimme muutaman viestin, joiden päällimmäisenä aiheena oli mekon koko. Olen vaatteissa vaihdellen kokoa 34-38 ja mekko oli ilmoituksen mukaan kokoa XS (34). Vertailimme myyjän kanssa mittojamme, jotka hiukan kääntyivät minun tappiokseni erityisesti vyötärön kohdalta, mutta kuten aiemmassa käytetyn puvun etsimistä koskevassa postauksessa kirjoitin, mekko on niin pitkään sika säkissä kuin sitä on päässyt itse katsomaan ja kokeilemaan. Siispä sovimme sovitustreffit Vantaalle keskiviikkoillalle.

Keskiviikkona Turussa Onnibussiin hypätessäni mietin todella, että onko tässä mitään järkeä: olen menossa 170 kilometrin päähän kokeilemaan mittanauhan mukaan liian pientä mekkoa kahden vuoden päästä vietettäviä häitä varten. Saman hulluusmantran hokemista jatkoin Helsingissä kaverilleni, jota pyysin seurakseni sovitukseen, mutta koska sovitus oli sovittu, tottakai paikalle oli mentävä.

Sydämeni suli samantien, kun näin mekkoni myyjän sängylle levitettynä ♥ Se näytti täydelliseltä, se tuntui käteen täydelliseltä ja sen elementit olivat täsmälleen sitä, mitä olin hääpuvultani kaivannut - mutta mahtuisiko se minun päälleni? Kun astuin sisään mekkoon ja myyjä alkoi sulkea vetoketjua, olin varma, että pian kuuluu, että mekko on kriittiset pari senttiä liian pieni ja minä joudun sammuttamaan sisälleni ensimmäistä kertaa ikinä syttyneen hääpukuroihun. Ei kuulunut. Sen sijaan kuului kaunis surrrrr, kun mekon vetoketju surahti kiinni ja myyjä hihkaisi mekon sopivan täydellisesti. Se mahtui, eikä oikeastaan ainoastaan mahtunut, vaan sopi täydellisesti!

32684523352_7128d72c28_o

Jo melkein ennen kuin pääsin peilin eteen katsomaan itseäni puvussa tiesin, että en lähtisi kotiin ilman mekkoa. Se tuntui päälläni fantastiselta ja peiliin katsoessani sisälläni läikähti, kun tajusin, että minulla oli päälläni tuleva hääpukuni. Puvussa oli kaikki, mitä kaipasin, mutta ei mitään liikaa. Lisäksi päätökseni teki helpoksi puvun hinta. Maksoin kaksi kertaa aiemmin käytetystä ja viimeisimmän käytön jälkeen pesetetystä unelmieni hääpuvusta 350 euroa.

Kaikessa upeudessaan ja laadukkuudessaan 350 euron hinta tuosta mekosta oli lähes laiton. Oli aivan järjenvastaista, että unelmieni mekko tuli minua vastaan täydellisen kokoisena 350 eurolla! En ikimaailmassa olisi voinut ostaa tuollaista upeutta uutena, koska mekkoni on laadukkaan merkin laadukas puku, joiden ovh-hinnat pyörivät vähintään +1200 eurossa. Kerron tarkempia faktoja puvustani ja myös sen hinnasta myöhemmässä postauksessa, mutta en ole vieläkään oikein toipunut tästä hintashokista, joten minun oli pakko aloittaa sen puiminen jo nyt. Ei minulla oikeasti voinut käydä näin hyvä tuuri!

Olen tässä viikon ajan nyt leijunut suuressa hääpukukuplassa. Minulla on häämekko! Minulla täydellinen häämekko! Ajattelin viedä puvun pikimmiten vanhempieni luokse Kuopioon säilytykseen, etten minä itse pääse kyllästymään pukuun kurkkimalla sitä jatkuvasti eikä Jarkon uteliaisuus mekon suhteen kasva liian suureksi. Haluan nimittäin, että Jarkko näkee pukuni vasta hääpäivänämme. Parasta olisi tietysti itsekin unohtaa koko mekko seuraavaksi 1,5 vuodeksi, mutta ei täydellisyyttä voi noin vain unohtaa!


♥ Krista 

maanantai 13. helmikuuta 2017

Käytetyn hääpuvun löytäminen käytännössä

Hullu hääpukunainen täällä moi!

Eräs melko pian häävalmisteluiden alettua tekemäni päätös oli, että haluan ostaa hääpukuni käytettynä (lisää päätöksestä ällä). Koska käytetyn täydellisyyden metsästäminen tuntui ajatuksena paljon liikkeestä ostettavaa pukua työläämmältä ja aikaavievemmältä, ajattelin, että on ainoastaan järkevää alkaa tutustua käytettyjen hääpukujen maailmaan jo hyvissä ajoin. Jalona ajatuksenani oli keskittyä aluksi saamaan selkoa hääpukujen merkkien, hintatason, vaihtuvuuden ja mallien sekamelskasta, eli tavallaan valmistautua varsinaiseen mekkojahtiin keräämällä kattavat esitiedot toistaiseksi aivan tuntemattomasta maailmasta.

Tutustumiseni on nyt johtanut viimeiset pari viikkoa kestäneeseen jokapäiväiseen (todellisuudessa yleensä 2-3 kertaa/päivä -päiväiseen) kierrokseen nettikirppareiden maailmassa. Shoppailulenkkini kiertää yleensä reittiä:

Tämän lenkin vähintään päivittäin parin viikon ajan suoritettuani, oloni on hyvin lohdullinen. Mekot liikkuvat netissä sutjakasti ja tarjolla on todella kauniita merkkipukuja puoleen ja usein jopa alle puoleen hintaan alkuperäisestä hinnastaan (useimmiten 400-700e). Hiukan olin nimittäin etukäteen pelännyt, että myyvätkö ihmiset kauniita pukujaan eteenpäin vai onko kirppareilla myynnissä ainoastaan mummin ullakolta löytyneitä perintöhörselöitä. Huoleni oli turha. Modernit mekot vaihtavat netissä jatkuvasti omistajaa ja myyjät ovat usein todella innokkaita saamaan mekkonsa eteenpäin.

31983875164_0ea6570e2d_o

Haastavinta hääpuvun nettishoppailussa on luonnollisesti netti. Pukua ei ole mahdollista sovittaa samantien, materiaalia ei voi koskea, helman liikettä ja reagointia valoon ei voi aistia eikä kokoakaan voi täysin luotettavasti arvioida toisen päällä kuvassa näkyvästä mekosta. Itse ajattelen asiaa niin, että kunnes mekon on päässyt itse näkemään ja kokeilemaan päälle, se on melkoinen sika säkissä.

Merkittävä ongelma mekon sovittamisen suhteen taas on ostajan ja myyjän välinen sijainti, koska harva on valmis reissaamaan toiselle puolelle Suomea vain potentiaalisesti sopivan mekon perässä. Itse suhtaudun mekkojahdissani parin tunnin etäisyyteen oikeasti potentiaalisen mekon tapauksessa vain pienenä hidasteena. Jos unelmieni mekko odottaa kirpparihintaan kolmen tunnin päässä, olen todellakin valmis raivaamaan tieni paikan päälle. Autollisille pareille pienemmillekin paikkakunnille reissaaminen on melko helppoa, kun taas itse julkisen liikenteen varassa roikkuvana olen erityisen tyytyväinen, jos potentiaalinen mekko sattuu sijaitsemaan lähiseudun kaupungeissa, joihin on helppo matkustaa bussilla/junalla. Juuri viime keskiviikkona heitin yhden yön mekkosovitusreissun Helsinkiin bussilla, mutta siitä matkasta lisää myöhemmissä postauksissa.

Käytetyn puvun metsästämisessä maltti, rohkeus toimia ja ahkeruus ovat avaimia onneen. Jos on puvustaan tarkka, kannattaa minusta ihan oikeasti aloittaa hyvissä ajoin, koska käytettynä juuri täydellisen mekon löytäminen on hiukan kohtalon käsissä. Joskus se osuu eteen nopeasti, toisinaan hitaammin, ja jälkimmäisessä tapauksessa on kiva, että häät eivät ole vielä aivan nurkan takana.


♥ Krista 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Häidemme juhlapaikka

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, meillä oli tietyt kriteerit juhlapaikkamme suhteen. Vaikka Turun seudulla on juhlapaikkoja pilvin pimein, vain hyvin harvat paikat saivat nettisivuillaan mielenkiintomme heräämään edes sille tasolle, että saatoimme harkita lähtevämme katsomaan paikkaa. Monien omat juomat sallivien juhlapaikkojen sijainti on myös autottomalle parille hyvin haastava, mikä tiukensi katsomaanlähtemiskriteerejämme. Kun näihin vielä yhdistetään ajatuksemme juhlia häitämme urbaanilla teemalla, potentiaalisten paikkojen lista jäi melko lyhyeksi, koska rustiikkisen maalaisromanttiset navetanyliset eivät olleet se, mitä me etsimme.

Nyt paikka on kuitenkin löytynyt. Jo alkututkintakierroksella netissä juhlapaikkamme nettisivut vakuuttivat meidät alustavasti, mutta kun astuimme paikkaan maanantai-iltana sisälle, oli päätös maailman helpoin tehdä. Tila oli kuin luotu meille!

32701888311_bee5bb110c_o
32671638132_f86232877f_o
32671801542_29fcfa2827_o

Meidän häitämme juhlitaan siis Hintsan Vintillä Raisiossa, vajaan 10 km päässä kotoamme ja siten myös vihkikirkostamme. Ja kuten jo sanoin, paikka on meille täydellinen:

Sijainti bussi-/taksimatkan päässä. Kun matkaa kirkon ja juhlapaikan välillä on alle 10 kilometriä, pidämme kohtuullisena, että vieraat siirtävät itsensä omaan piikkiin paikasta toiseen. Erillisiä kuljetuksia ei siis tarvitse miettiä.

♥  Omat juomat ja pitopalvelut ovat sallittu. Lisäksi kylmäsäilytystilat Hintsan vintillä ovat todella toimivat, joten niistäkään ei tarvitse huolehtia.

Paikan ulkonäkö on timanttinen yhdistelmä lämpöä, perinteisyyttä ja modernia selkeyttä. Vintin lattia on vaaleaa leveää lankkua, takaseinä kokonaan lasia ja harjakatto luo intiimin tunnelman. Netin perusteella pelkäsimme hiukan, että tila on liian suuri meidän 80:lle vieraallemme, mutta kun astuimme tilaan sisään, tiesimme samantien, että koko on juuri täydellinen. Myös modernisoituun navetanyliseen väkisin liittyvää maalaisromantiikkaa saamme tilasta häivytettyä selkeillä ja minimalistisilla koristeilla. Samaten tilan valokiskoja aiomme hyödyntää jollain tavoin koristelussa.

♥  Tila on vuokrahinnalla käytettävissä pe-su. Pääsemme siis jo perjantaina laittamaan paikat ja bändin jutut kuntoon, ja sunnuntaina riittää, että iltaan mennessä olemme vieneet omat tavaramme pois. 

Siivous ja kaikki tilan tarvikkeet (mikrofonit, äänentoisto, valkokangas, piano, videotykki jne.) kuuluvat samaan hintaan. Kenenkään ei siis tarvitse viettää häiden jälkeistä päivää pesemässä vessoja, vaan riittää, että sunnuntain aikana käymme hakemassa tavaramme vintiltä pois.

Hinta on laatuun, sijaintiin, juhlapaikan rooliin ja hintaan sisältyvään aikaan ja tarvikkeisiin nähden järkevä. Maksamme helmikuuviikonlopusta 1500 euroa, josta 30% maksetaan varausmaksuna varauksen teon yhteydessä. Kesäsesongilla hinta on hiukan arvokkaampi. Suunnittelun alussa en ollut valmis maksamaan juhlapaikasta noin paljoa, mutta Turun hintatasoon tutustuttuani ja meidän oman budjettiarviomme jälkeen olemme valmiit panostamaan juhlapaikkaamme tämän verran.

Juhlat saavat jatkua aamukolmeen. Emme halua lopettaa juhlintaa ilon ollessa ylimmillään, joten mahdollisuus jatkaa juhlia reippaasti yöhön oli meille tärkeää.

32671566712_1b9c42835a_o
32825113215_ec0c368b46_o
32671566752_fdc838c8dd_o

Hauskaa Hintsan Vintissä on myös, että se oli aivan ensimmäinen paikka, joka sai minut sekoamaan häähumusta. Löysin paikan nettisivut aivan hääkonkretian ensimetreillä ja ihastuin samantien. Ihastustani ei suoranaisesti myöskään auttanut kaverini, joka ylisti paikkaa kaverinsa häiden perusteella. Alkuinnostukseni romahdutti kuitenkin tilan hinta: 1500 euroa tuntui ylitsepääsemättömältä summalta. Korkea summa se on opiskelijoille edelleen, mutta ei todellakaan pahimmasta päästä ottaen huomioon paikan laadun ja hintaan sisältyvät asiat. Budjetissamme päätimme myös, että juhlapaikka on yksi panostuksen kohteista, joten juuri nyt olen tasan ja ainoastaan onnellinen, että saamme juhlia häitämme noin upeassa paikassa. Wihiii, tämä on mahtavaa!


♥ Krista