maanantai 27. helmikuuta 2017

Käynti vihkikirkossa

Aloitimme sunnuntaimme eilen äärimmäisen poikkeuksellisella tavalla, kun teimme jumalanpalvelusretken lähikirkkoomme. Olimme jo nettikuvien ja kirkon meille läheisen sijainnin perusteella valinneet kirkon hyvin suurella todennäköisyydellä vihkikirkoksemme, mutta kun aikaa häihin on kaksi vuotta, pitää pienetkin fiilistelymahdollisuudet käyttää hyödyksi. Niin me tänään kello 10 aamulla istua napotimme Pyhän Katariinan kirkon penkissä ensimmäistä kertaa koko Turku-asumisemme aikana.

32289909004_a34443e830_k
32319837843_eab1b1ce90_k
33008077681_da4871f3ef_k

Kirkko on todella kaunis. Heti sisään astuttuamme tiesin, että olimme tehneet kirkon suhteen täsmälleen oikean valinnan. Katariinan kirkko on hurmaavan intiimi ja oikeasti vanha, historiaa nähnyt kirkko, jonka kivistä kaarikattoa koristavat kristallikruunut. Luitte oikein, kristallikruunut! Sehän on suoranainen merkki, että kirkon kuuluu olla meidän kirkkomme. Kirkossa ei ole erillistä alttaritaulua, vaan sen virkaa ajaa alttarin yllä oleva suuri ikkuna, josta tulvii helmikuisenakin päivänä luonnonvaloa kirkkoon. Valokuvien kannalta vastavalossa kylpevä alttari ei välttämättä ole optimaalinen, mutta itse tilaan ikkuna luo kauniin luonnollisen valon.

Ainoa haasteeksi luokiteltava pointti kirkossa on sen keskiaikaisuudesta johtuva rakennustekniikka. Kirkko lepää nimittäin useiden paksujen pylväiden varassa, mikä rajoittaa näkyvyyttä alttarille useista kohdista penkistöä. Pylväiden lisäksi vasemman eli morsiamen puoleisen penkistön näkyvyyttä syö vanhanaikainen saarnatuoli, mutta kuten sanottu nämä ovat vain pieniä kauneusvirheitä. Koska häihimme osallistuu todennäköisesti alle 80 henkeä, löytyy kirkosta aivan varmasti kaikille paikat, joilta näkee meidät kunnolla.

33008077801_c456269227_k
32978558472_725af4acaf_k

Messun jälkeen jäimme innokkaina seurakuntalaisina kirkolliskahveille kirkon eteiseen, missä päädyimme jopa juttusille jumalanpalveluksen vetäneen papin kanssa. Keskustelu oli oikein hauska ja sai minut toivomaan, että samainen mies pysyy työssään Katariinan kirkossa vielä seuraavat pari vuotta.

Minulle jäi visiitistämme oikein lämmin olo. Kirkko tuntui kodikkaalta ja meille sopivalta. Tuntui kuitenkin myös hassulta ajatella, että parin vuoden päästä sanomme toisillemme tahdon juuri tuossa tilassa!
  

Krista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti