keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Minulla on hääpuku!!!

Let's get the facts straight.
  1. Meidän häihimme on aikaa 2 vuotta ja 1 päivä eli yhteensä 731 päivää, mikäli netistä löytynyttä päivälaskuria on uskominen.
  2. Minulla on hääpuku ostettuna.
♥♥♥♥♥♥♥

Siinäpä tilanne kaikessa absurdiudessaan on. Ostin viikko sitten keskiviikkona itselleni hääpuvun Tori.fi:n kautta, vaikka tiedän itsekin, että hääpuvun ostaminen kahta vuotta ennen häitä on lähes sulaa hulluutta. Mutta minkä hullu hääpukunainen itselleen mahtaa...

Mekon tarina juontaa juurensa viattomaan ajatukseeni hiukan perehtyä käytettyjen hääpukujen maailmaan hyvissä ajoin ennen häitä. Illasta toiseen parin viikon ajan katselin mekkoja, pohdin mallia ja tarkkailin hintatasoa, mikä alkuperäisenä ideana olikin. Muutama mekko sai minut pohtimaan, että jotain tuon tyylistä ehkä haluaisin hakea, mutta yksikään ei todellakaan innostanut minua lähtemään sovitusreissulle, mikä oli tarkoituskin - nyt vasta perehdytään uuteen maailmaan.

Mutta kuka olisi sanonut sen täydelliselle hääpuvulle, joka jo pelkän pienen Tori.fi-kuvan perusteella sai minut sekoamaan?

Olimme toissalauantaina Jarkon kanssa tekemässä pikkuhiljaa lähtöä kaveripariskunnan tupareihin, kun jälleen kerran eksyin mekkokierrokselleni nettiin, ja äkisti the magic happened. Valehtelematta jo 3x2 cm kokoinen Torin listakuva mekosta sai sisälläni hyrähtämään. Näyttää kivalta! Tuollaisen hyrähdyksen olin kuitenkin kokenut jo muutaman kerran aiemminkin, joten olin hyvin valmistautunut toteamaan jälleen jonkin mekon yksityiskohdan olevan aivan päin honkia, unohtamaan koko hääpuvun ja siirtymään seuraavaan. Myynti-ilmoitus ei kuitenkaan äkisti käräyttänyt mekkoa mistään epäkohdasta: mekko oli kaunis myös takaa, sen sanottiin olevan ehjä ja puhdas ja puvun merkkikin vakuutti minut (en halua ostaa hääpuvukseni Kiina-mekkoa käytettynäkään). Tässä vaiheessa sisälläni alkoi leiskua ja poskiini nousi kuumotus, vaikka tupareita varten varatut juhlajuomat olivat vasta jääkaapissa jäähtymässä. Mekko näyttää kuvan ja tekstin perusteella täydelliseltä! 

Ihastuttuani äkisti, alkoi raju sisäinen paini. Onko tässä touhussani enää mitään järkeä? Häihimme on kaksi vuotta aikaa ja minä tosissani harkitsen laittavani kyselyä hääpuvusta! Jarkko koitti vieressä vakuutella minua, että en todellakaan ole järjetön, vaan päin vastoin järkevä, ja ainahan mekon voisi myydä eteenpäin, jos mieleni ehtisi dramaattisesti muuttua.

Minä laitoin mekon myyjälle viestiä.

Vaihdoimme muutaman viestin, joiden päällimmäisenä aiheena oli mekon koko. Olen vaatteissa vaihdellen kokoa 34-38 ja mekko oli ilmoituksen mukaan kokoa XS (34). Vertailimme myyjän kanssa mittojamme, jotka hiukan kääntyivät minun tappiokseni erityisesti vyötärön kohdalta, mutta kuten aiemmassa käytetyn puvun etsimistä koskevassa postauksessa kirjoitin, mekko on niin pitkään sika säkissä kuin sitä on päässyt itse katsomaan ja kokeilemaan. Siispä sovimme sovitustreffit Vantaalle keskiviikkoillalle.

Keskiviikkona Turussa Onnibussiin hypätessäni mietin todella, että onko tässä mitään järkeä: olen menossa 170 kilometrin päähän kokeilemaan mittanauhan mukaan liian pientä mekkoa kahden vuoden päästä vietettäviä häitä varten. Saman hulluusmantran hokemista jatkoin Helsingissä kaverilleni, jota pyysin seurakseni sovitukseen, mutta koska sovitus oli sovittu, tottakai paikalle oli mentävä.

Sydämeni suli samantien, kun näin mekkoni myyjän sängylle levitettynä ♥ Se näytti täydelliseltä, se tuntui käteen täydelliseltä ja sen elementit olivat täsmälleen sitä, mitä olin hääpuvultani kaivannut - mutta mahtuisiko se minun päälleni? Kun astuin sisään mekkoon ja myyjä alkoi sulkea vetoketjua, olin varma, että pian kuuluu, että mekko on kriittiset pari senttiä liian pieni ja minä joudun sammuttamaan sisälleni ensimmäistä kertaa ikinä syttyneen hääpukuroihun. Ei kuulunut. Sen sijaan kuului kaunis surrrrr, kun mekon vetoketju surahti kiinni ja myyjä hihkaisi mekon sopivan täydellisesti. Se mahtui, eikä oikeastaan ainoastaan mahtunut, vaan sopi täydellisesti!

32684523352_7128d72c28_o

Jo melkein ennen kuin pääsin peilin eteen katsomaan itseäni puvussa tiesin, että en lähtisi kotiin ilman mekkoa. Se tuntui päälläni fantastiselta ja peiliin katsoessani sisälläni läikähti, kun tajusin, että minulla oli päälläni tuleva hääpukuni. Puvussa oli kaikki, mitä kaipasin, mutta ei mitään liikaa. Lisäksi päätökseni teki helpoksi puvun hinta. Maksoin kaksi kertaa aiemmin käytetystä ja viimeisimmän käytön jälkeen pesetetystä unelmieni hääpuvusta 350 euroa.

Kaikessa upeudessaan ja laadukkuudessaan 350 euron hinta tuosta mekosta oli lähes laiton. Oli aivan järjenvastaista, että unelmieni mekko tuli minua vastaan täydellisen kokoisena 350 eurolla! En ikimaailmassa olisi voinut ostaa tuollaista upeutta uutena, koska mekkoni on laadukkaan merkin laadukas puku, joiden ovh-hinnat pyörivät vähintään +1200 eurossa. Kerron tarkempia faktoja puvustani ja myös sen hinnasta myöhemmässä postauksessa, mutta en ole vieläkään oikein toipunut tästä hintashokista, joten minun oli pakko aloittaa sen puiminen jo nyt. Ei minulla oikeasti voinut käydä näin hyvä tuuri!

Olen tässä viikon ajan nyt leijunut suuressa hääpukukuplassa. Minulla on häämekko! Minulla täydellinen häämekko! Ajattelin viedä puvun pikimmiten vanhempieni luokse Kuopioon säilytykseen, etten minä itse pääse kyllästymään pukuun kurkkimalla sitä jatkuvasti eikä Jarkon uteliaisuus mekon suhteen kasva liian suureksi. Haluan nimittäin, että Jarkko näkee pukuni vasta hääpäivänämme. Parasta olisi tietysti itsekin unohtaa koko mekko seuraavaksi 1,5 vuodeksi, mutta ei täydellisyyttä voi noin vain unohtaa!


♥ Krista 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti