tiistai 28. maaliskuuta 2017

Jos tekisinkin hääkakun itse

Meillä on suunnitelmissa max 80 henkilön järkihintaiset yolohäät. Tarkoittaen sitä, että teemme järkeviä hankintoja ja päätöksiä häiden rahankäytön suhteen, mutta emme tingi laadusta ja tyylikkyydestä. Meille tyylikkyys tarkoittaa selkeyttä ja meidän näköisen häävision toteutumista, ei isolla rahalla ostettuja koristeita, luksusravintolasta tilattua pöytiintarjoiltua illallista tai merkkiliikkeestä maksoi mitä maksoi -periaatteella ostettuja hääasuja. Siispä visiomme rajoissa on täysin mahdollista säveltää ja säästää joutumatta joustamaan toiveistaan = tyylikkyydestä. Tällä kertaa säästö-/sovelluspaineen alle joutui hääkakku.

Minä olen meillä herkkuhiiri. Jarkko tykkää kyllä suolaisen ohella myös makeasta, mutta minä huitelen aivan omalla levelilläni karkkien, keksien ja leivosten suhteen. Ehkä minä myös siksi aloin uhrata ajatuksia hääkakulle jo hyvissä ajoin.

Hääkakku ei ole minun prioriteettilistallani kärkipäässä, mutta perinteisessä hääjuhlassa sen saaman ylitsevuotavan huomion vuoksi huijaisin, jos väittäisin, ettei hääkakun ulkomuoto (ja tietysti makukin) kiinnostaisi minua. Olen jo esittänyt Jarkolle toiveeni, että meillä ei leikittäisi minusta hölmöä kuka määrää kaapin paikan, selvitetäänpäs se tällä kakunleikkuulla -polkaisuleikkiä ja saanut yhtenevän mielipiteen. Huolimatta polkaisuleikin puuttumisesta, hääkakun leikkaaminen tulee kuitenkin todennäköisesti perinteisten häiden malliin saamaan juhlissamme huomiota, eikä se haittaa minua lainkaan - jos kakku siis vain kestää katseita.

Olen käsittänyt, että pitopalveluiden menuihin usein kuuluu jonkilainen kakku. On mahdollista valita perinteinen kermakakku tai kenties joissain paikoissa jonkinlainen juustokakku. Mutta, entä jos morsian haikaileekin jotain tälläistä?

wedding-2113392_1920

Vaikka olen yleisesti kaikenlaista jenkkiöverihäähupatusta vastaan, on korkea kerroskakku minusta silmiähivelevän kaunis elementti kahvipöydässä. Harmillista vain monikerroksinen kerroskakku vaatii moninkertaisen työn ja ammattitaidon verrattuna perussokerikakkupohjaan perustuvaan kermakakkuun, jolloin myös kakun hinta ymmärrettävästi kasvaa. Hinnan kasvaessa satoihin euroihin, meidän hääkakkuvisiomme kaatuu kuitenkin alkutekijöihinsä, koska emme todellakaan ole valmiita käyttämään prioriteettilistallamme alhaisen järjestysluvun saaneeseen hääkakkuun samaa summaa rahaa kuin hääpukuihimme. Joku raja meidänkin yolojärjettömyydellä.

Koska unelmani on nimenomaan ääripelkistetty (yllä olevaakin yksinkertaisempi) valkoinen 3-kerroksinen kerroskakku, jonka ainoa koriste olisi kustomoitu kakunkoriste ja yksi tummanvihreä kasvinoksa, aloin kehitellä vaihtoehtoja ostokakulle. Entä jos minä tekisinkin itse meidän hääkakkumme?

Olen tutkinut netissä erilaisia ohjeita ja välineitä kerroskakun leipomiseen ja tällä hetkellä olen vakuunnut, että minusta on urakkaan. Olen myös Jarkon pienoisesta vihjauksesta arvioinut hääviikon aikana kakun takia potentiaalisti kohtaamaani stressituskaa, ja uskon selviäväni senkin kanssa. Kakkupohjat voi tehdä jo parikin viikkoa etukäteen pakkaseen odottamaan ja itse kakunkin voi tehdä jo päivää tai paria etukäteen valmiiksi. Itse kerroskakun rakentamista täytyy tietysti treenata joihinkin juhliin etukäteen, ettei hääkakku kaadu teknisiin ongelmiin.

Parasta stressinlievitystä on kuitenkin tieto, että kakku ei ole minulle ykkösprioriteetti. Jos se menee fataalisti pieleen, sitten menee. Ajattelin epäonnistumisen varalta pyytää ystäviäni olemaan juustokakunleivontapäivystyksessä häitä edeltävät pari päivää, jotta vieraille saadaan jotain kivaa pöytään, vaikka morsian möheltäisikin.

Hiukan kiusallista, mutta kirjoitin juuri blogin tähän mennessä pisimmän tekstin kakusta. Oli näköjään hiukan kerrottavaa.


♥ Krista

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kustomoitu sinettileimasin

Häähöyrähdyksemme on levinnyt koristelu-/korttiosastolle. Pinterestissä seikkailun myötä jompi kumpi meistä (kumpikaan ei muista tarkasti, että kumpi) keksi, että omalla ns. logolla varustettu sinetti olisi mahtava yksityiskohta kutsukirjekuoriin ja mahdollisesti muuhunkin hääkoristeluun. Pienien selvittelyjen ja Aliexpressin (kiinalainen nettikauppa) selaamisen myötä opimme, että sinettitouhu ei todellakaan ole mikään mahdottomuus, vaan aivan toteutettavissa oleva idea. Siitä se lopullinen ajatus sitten lähti.

33637676955_33efc1599e_o
33481427912_8728217d12_o

Jarkko syöksyi suunnitteluhommiin ja jo samana iltana meillä oli olemassa sinetistämme suunnitelma, jonka lähetimme Aliexpressin kautta löytämällemme kustomoituja sinettileimasimia tekevälle yritykselle. Yrityksestä vastattiin jo seuraavana päivänä ja lopullisen vedoksen hyväksynnän ja maksun (leimasin + kahva + 0e postikuluja = vajaa 10e) jälkeen personoitu sinettileimasimme lähti tuotantoon. Noin kolmisen viikkoa tästä (eilen) sain postin mukana ilmoituksen, että minulle olisi lähetys noudettavissa. Leimasimemme oli saapunut!

Leimasin on täsmälleen sitä mitä tilasimme. Puuvarrella varustettu taidokkaasti tehty halkaisijaltaan 3cm oleva leimasin, jossa Jarkon suunnittelema malli jokaista yksityiskohtaa myöten juuri sellaisena kuin tilasimme. Varsinaista sinettivahaa meillä ei vielä ole tilattuna, joten kovin testi-into piti tyydyttää ensin pakastimesta löytyneillä vanhaksi menneillä voitaikinalevyillä (ei, ei toiminut hyvin) ja myöhemmin illalla kynttilän steariinilla (toimi pienen treenin jälkeen erittäin hyvin). Pienen vaillinaisisssa olosuhteissakin toteutetun testin jälkeen olemme edelleen erittäin vakuuttuneita, että sinetti-idea oli huikea ja tulee tuomaan mahtavan lisämausteen kutsuihimme.

32795185124_07e63c45e9_o
33597136866_68eda0ce59_o

Tyylikkään historiavibainen sinetti sopii meistä ajatuksena täydellisesti häidemme teemaan. Persoonallista, esteettisesti kaunista ja yksinkertaista, aivan täydellistä meille Tällä hetkellä ajatuksenamme on tosiaan aikanaan sinetöidä kutsukirjeet leimasimellamme, mutta mahdollisesti aiomme hyödyntää personoitua sinetöintiä myös servettien tai paikkakorttien koristelussa. Tai jossain aivan muualla, koska aikaa keksiä käyttötarkoituksia on vielä runsaasti! Suoranaista häälogoa emme ole vielä tosissaan pohtineet, joten voi olla, että sinettimen malli pääsee laajemminkin näkyviin häissämme, tai sitten ei. Sinettikäyttöön leimasin joka tapauksessa pääsee, koska olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä.


♥ Krista 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Sulhanen x 25 morsiamen sanoin

Koska blogimme on vielä melko tuore, ajattelin tehdä meitä hiukan tutummaksi monissa hääblogeissa kiertäneen kysymyspostauksen kautta. Tämän postauksen 25 kysymystä on lainattu suoraan I said yes -blogista. Normaalilla fontilla kirjoitetut osat ovat minun vastauksiani Jarkosta ja kursivoidut osat Jarkon omia kommentteja.

1. Jos sulhanen katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?
 Kiusallista kyllä oikeasta telkkarista hän varmaan katselee TV7:n henkisiä jumalaohjelmia ja snäppäilee vitsinä niistä pätkiä kavereilleen. Tabletissa, joka hänellä on jatkuvasti käsillä, pyörivät Yle Areenan dokumentit tai uutiset. Mitä oudommasta konfliktipesäkkeestä kertova dokkari, sitä innostuneempi Jarkko (ja epäkiinnostuneempi Krista).
 Sid Roth's It's Supernatural ja muut vastaavat eeppiset TV7:n laatuohjelmat on parasta viihdettä mitä telkkarista irtoaa! Areena on sitten tosiaan vähän totisempaa sisältöä varten. Oikein mielenkiintoisen kuvan antaa minusta tämä ensimmäinen osio, heheh.. Puolustuksekseni sanon, että kyllä sieltä "normaalistakin" ohjelmistosta joskus löytyy jotain katsomisen arvoista.

2. Minkä kastikkeen hän tilaa salaattiinsa?
 Ööö, tämä on minusta hyvin outo kysymys. Osaan nimetä ehkä kaksi salaatinkastiketta, joten jos Jarkko ottaisi vaikka niistä toista eli valkosipulia.
Tiedän sen varmaksi, että jääkaapissa on valkosipulisalaatinkastike. Yleisellä tasolla en harrasta salaatinkastikkeita.
 Ei muuten ole. T. Krista

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
 Kaalilaatikko, maksalaatikko ja tylsän mauttomat kasvisruuat.
 Oikein, oikein ja oikein! Nirso en ole, mutta johonkin on raja vedettävä. En suoranaisesti myöskään nauti mämmistä tai keitetyistä porkkanoista.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
 Jonkin hyvän pihviruuan ja meille yhteisen pullon viiniä.
 Kyllä näin on, kasvisruokien täyttämän arjen katkaistakseen ravintolaan mentäessä on suorastaan pakko tilata hyvä pihvi. En ole hylkäämässä kasvisruokia, mutta mikä korvaa pihvin?

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
 Haa, tämän tiedän varmaksi. 41.
 7,5 jos briteiltä kysytään.

IMG_8797

6. Jos hän keräisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
 Ai siis jos? Tulkaa tsekkaamaan meidän olohuoneen cd-, vinyyli- ja kasettikokoelma, ja pohditaan sitten uusiksi tuota jos-sanaa.
 Ah, jämpti on näin. Mikä on hauskempaa, kun pitkän odottelun jälkeen saada lempiartistin uudet vinskat kansitaiteineen hypisteltäväksi? Spotify on vaan niin tylsä.

7.  Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
 Korelaisia nuudeleita kananmunalla.
 Koreassa ollessani huomasin kyllästymisen oireita. Neljässä kuukaudessa muutuin itsekin nuudeliksi. Mutta hyvin potentiaalinen ehdotus joka tapauksessa!

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
 Kaikenlaista UG-suomiräpistä todella ääriraskaaseen örrinmörinään, joka ei kuitenkaan saa mennä lähellekään AC/DC:n tai Iron maidenin tapaista lässyttelyä. Mitä oudompaa, ug:mpaa tai raskaampaa, sitä parempaa. Erityisplussaa, jos musiikin saa c-kasetilla.
 Pyhä jysäys sentään kuinka tarkka kuvaus!! Ei tässä nyt ole hirveästi lisättävää. Supportia kaikelle sellaisellekin, joka ei radiosoittoa tai suurta yleisöä tavoita. C-kassut on pelkkää rakkautta!

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
 Elokuvista, jotka haastavat ajattelemaan ja tuntemaan ja, joissa on vaikuttavat musiikit.
 Kyllä, eli Transformersit ja muut actionhömpötykset hollywoodräjähdyksineen eivät kiinnosta tippaakaan. Toisaalta myös onnistunut komedia on onnistunut komedia, eli ei sitä tarvitse aina nyyhkytellä viulujen säestyksellä. Genrekirjon laidasta laitaan siis, kunhan se on laadulla ja sydämellä tehtyä.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
 Siniset.
 Sinisyyttä heijastaeeeen.

IMG_1761

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
  Minä, mutta parisuhdekuplamme ulkopuolella ehdottomasti tuleva bestman Nico.
  Hyväksyn vastauksen. Jos en olisi menossa Kristan kanssa naimisiin, olisin todennäköisesti menossa Nicon kanssa naimisiin. Kingit jäbät tekee kingei asioita.

12. Asia, mitä usein teet, mistä hän ei pidä?
  Laitan tiskiharjan väärälle puolelle tiskikaappia.
  Tämän seurauksena raivostun, poistun talosta, enkä todennäköisesti tule yöksi kotiin.

13. Missä hän on syntynyt?
 Hähhää, Hyvinkäällä. Reppana vain yrittää uskotella olevansa true-savolainen.
 Molemmat vanhempani ovat kuopiolaisia, jotka asuivat Hyvinkäällä alle kaksi vuotta. Niiden kirottujen vuosien aikana minä synnyin, jonka jälkeen muutimme takaisin Kuopioon. Tätä Hyvinkää-stigmaa saan varmasti kantaa lopun ikääni, mutta sydämessäni tiedän olevani true-savolainen!
  
14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
  Olen leiponut. Se oli hyvin sankarinsa makuinen ja näköinen eli naurava suklaasalmiakkijuustokakku. (Ks. alla oleva kuva)
 Se oli oikein hyvä kakku. Hilpeä sälli.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
  Musiikki- ja bändijuttujen sekä wikipedian. Erehdyin kerran nukkumaan ruetessani sängyssä kysymään, että mitä hän puuhailee tabletillaan ja vastaus oli, että lukee wikipediasta Kirgisian historiasta. Jep aivan, öitä...
  Wikipedia on pohjaton suo, jossa vajoat koko ajan syvemmälle sivupoluille mitä enemmän yrität asioita sisäistää... Sinne saa kyllä ajan uppoamaan helposti. Musiikkijutuissa guitarpro ja fl-studio imaisevat sisäänsä, kun luovuus pääsee valloilleen. Myös oikein hyvän kirjan voisin heittää tähän luettelon jatkoksi.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
  Soittaa ukulelea ja rumpuja.
  Rummut voisin allekirjoittaa, mutta ukulelen kanssa koen vielä olevani untuvikko. Tosin eihän sitä koskaan ole valmis minkään instrumentin suhteen. Aina voi olla parempi.


IMG_3007

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
  En keksi äkisti mitään järisyttävän outoa, mutta vastaan, että Hanko-sushin kananmunanigirit, koska niiden suhteen makumme menevät hyvin selkeästi ristiin.
  Tykkäsin koirasta, kun maistoin sitä Koreassa. Saako sitä edes ääneen myöntää?

18. Mitä hän kantaa aina mukanaan?
 Tablettia ja Fisherman's friend -pastilleja.
 Totta molemmat, herran pieksut sentään. Minnekään en mene ilman edellämainittuja. Reppu on myös aina mukana, vaikka sen sisällä ei olisikaan muuta, kuin se tabletti ja lompakko.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
 Hitaasti edessä kävelevät ihmiset ja hänet hänen pyöräillessään ohittavat pyöräilijät.
 Jos edessä löntystelee joukko hitaita ihmisiä, jotka eivät pitkänkään matkan jälkeen tajua väistää, eikö se nyt olekin aika ärsyttävää? Pyöräilytapausta voi olla vaikeampi selittää, mutta siitä olen enemmänkin provosoitunut kuin ärsyyntynyt. Tämä ilmiö esiintyy pääasiassa, kun ajan pidempää matkaa maantiellä. Turku-Tampere -välillä pyöräilin itseni täysin piippuun, kun koin tärkeäksi ohittaa yhden trikoisiin pukeutuneen kukkoilijan. 

20. Entä piristymään?
 Valmiiksi tehty ruoka tai ehdotus mennä ulos syömään.
 Aika hyvä, kumpikin toimii aivan varmasti joka kerta.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
 Hihhih, Paperi T:tä. Silleen fanityttömäisesti.
 post post post alfa alfa alfa. Välillä tunnen itseni fanitytöksi, vaikka fanityttömäisyys on minusta äärimmäisen ärsyttävää.

IMG_2405

22. Millainen hän on poikaystävänä?
 Yksinkertaisesti maailman paras ♥ Luotettava, turvallinen ja rakastava. Ikinä ei tarvitse pelätä, ettei Jarkko olisi valmis olemaan apunani ja turvanani.
Eihän suomalainen nyt osaa näin kehuja ottaa vastaan. Vähän on roskaa silmässä..

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
 Höhöhö.... Joskus elokuussa 2011? Seuraavan kerran he tapasivatkin vasta 3/2012...
 Höhöhö tosiaan... Tämä oli äärimmäisen rento ja lämminhenkinen tapahtuma, jossa koin olevani poikkeuksellisen tervetullut. Näin poliittisesti korrektisti ilmaistuna!

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
 Menisikö ukulele tähän? Jarkko on soitellut sitä jo pidempään, mutta tällä hetkellä hän kuolaa isompaa mallia.
 Taas ukulele mainittu, torilla tavataan! Mainio instrumentti kerrassaan, ja concert-ukulele olisi sopraanoa isompi, joten kiinnostaisi ottaa uutta tuntumaa.

25. Millainen on hänen kotilookkinsa?
 Rento. Polviin käärityt kollarit, joululahjaksi saadut töppöset ja t-paita.
 Kotona on suorastaan velvollisuus olla rento ja pitää (polviin käärittyjä) kollareita, jotta voi onnistuneesti löllyä ympäri valtaisaa Yo-kylän residenssiämme.


Krista & Jarkko

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Hääpukusovitus Turun Fiancéessa

Hääpukuetsintäni syttyi ilmiroihuun hyvin nopeasti hääpäivän lukkoon lyömisen jälkeen. Olin ajatellut, että ensisijainen reitti löytää hääpukuni olisi hääkirppari, josta saisin järkihintaan ostettua unelmieni mekon. En kuitenkaan ollut täysin luopunut ajatuksesta ostaa mekkoa aivan liikkeestäkin. Jos täydellinen mekko osuisi järkevään hintaan vastaan hääpukuliikkeessä, minä en vastustelisi, vaikka se ei ekologisuudeltaan optimaalinen tilanne olisikaan. Ja tottakai hääpukuliikkeen palvelussa ja sovitusmahdollisuuksissa on oma luksusfiiliksensä, joka monille morsiamille ensi kertaa konkretisoi tulevat häät.

Näitä fiiliksiä minäkin lähdin hakemaan, kun varasin sovitusajan turkulaiseen Fiancee -hääpukuliikkeeseen noin kuukausi sitten. Turussa on muutamia hääpukuliikkeitä, joiden joukosta valitsin Fianceen puhtaasti netistä lukemieni kokemusten perusteella. Enkä turhaan! Palvelu Fianceessa oli uskomattoman hyvää ja voin ehdottomasti täydestä sydämestäni suositella liikettä.

Olin liikenteessä hyvän kouluystäväni kanssa, joka tuntee tyylini jo pian neljän vuoden ajalta. Lisäksi olin koittanut etukäteen esitellä hänelle mieltymyksiäni hääpukujen suhteen, mikä oli kuitenkin melko vaikeaa, koska en tiennyt itsekään, mitä oikeasti haluaisin ja mikä minulle parhaiten sopisi. Siihen tarvitsimme Fianceen ammattilaisen.

32671904594_e4c5a9217d_o
32671904624_ddfdd356c1_o

Meidät otti vastaan ja meitä yksin palveli koko 1,5 tuntisen sovituksen ajan toinen liikkeen myyjistä. Hän otti tilanteen haltuun vuosikymmenien kokemuksella ja lähti ensisekunneista alkaen tekemään tiukkaa analyysia minusta omien vaatteideni, kampaukseni ja hatarien pukutoiveideni perusteella. Näiden pohjalta hän esitteli sovituksen aluksi muutamia liikkeen mekkoja, joita esitellessään hän seurasi silmä kovana reaktioitani, minkä pohjalta morsian-/mekko-/tyylianalyysi jatkoi tarkentumistaan. Fianceen ideologia onkin nimenomaan palvella. Mekkoja ei sovitella huvinpäiten kymmeniä, vaan tarkoitus on kokeilla vain ja ainoastaan mekkoja, joilla on oikeasti jotain potentiaalia.

Päädyin kokeilemaan yhteensä seitsemää pukua, mikä on melko paljon. (En ollut helppo morsian...) Yhtäkään pukua en itse valinnut, vaan jokainen niistä valittiin minua varten toiveitani kuunnellen. Koin todella tulleeni palvelluksi sovituksen aikana! Sovitustila oli suuri ja myyjä oli koko ajan auttamassa minua, ystäväni istuessa sovituskulmauksen ulkopuolella sohvilla odottamassa uutta mekkoa arviointiin. Myyjätär myös kiristi puvut päälleni niin, että kaikista sai käsityksen, miltä ne korjauksien jälkeen näyttäisivät.

Alkuanalyysin lisäksi myös sovituksen aikana myyjän ammattilaissilmä teki kovasti töitä. Hän tarkkaili jatkuvasti kasvonilmeitäni, kehonkieltäni ja äänenpainojani mekkojen kohdalla ja valitsi taas seuraavan mekon sovitukseen näiden perusteella. Sovituksen aikana juttelimme yleisesti hääpuvun valinnasta, the dressin aikaansaamista fiiliksistä ja hääpuvun teettämisen mahdollisuudesta, mikä teki oloni tilanteessa hyvin rennoksi. Se myös vahvisti fiiliksiäni, että minun the dressini ei löytynyt ainakaan Fianceen tämän hetkisestä mallistosta.

32671904524_6e9d68a479_o
nimetön

Tunsin itseni kauniiksi jokaisessa seitsemässä puvussa. Kaikki asettuivat kauniisti ylleni ja tosiaan tunsin itseni kaunottareksi jok'ikisessä. Morsiameksi en kuitenkaan oloani tuntenut. En myöskään alkanut hymyillä idioottina tai itkeä ihastuksesta, jotka myös ovat myyjän mukaan yleisiä reaktiotapoja sen oikean löydyttyä. Minä koin oloni vain tasapaksun kauniiksi, mikä ei riitä, kun hääpuvusta puhutaan. Myyjä oli kanssani samoilla linjoilla. Hän oivalsi täysin, minkä tyyppistä mekkoa minä tyylillisesti etsin, mutta tällä hetkellä heillä ei ollut sellaista tarjota. 

Hukkareissu Fianceen sovitus ei kuitenkaan ollut. Tuo reissu pakotti minut tekemään päätöksiä mekon mallista. Vaikka kaikki kokeilemani puvut näyttivät kauniilta, omat tunteeni mekkojen välillä vaihtelivat. Vaikka mistään mekosta ei tullut huumaannuttavaa tämä se on -fiilistä, oli osassa mekkoja tuo fiilis kuitenkin toisia lähempänä, minkä perusteella lukitsin mielessäni potentiaalisen hääpuvun mallin lukkoon.

Paria päivää myöhemmin tuo lukitseminen johti unelmieni puvun ostoon. Ja se puku todella sai minut itseni kaunottareksi tuntemisen lisäksi myös hymyilemään idioottina.


Ps. Kaikki kuvat ystäväni ottamia tilannekuvia. Siksi niin vakavat ilmeet, vaikka tilanteesta oikeasti nautinkin :D


♥ Krista

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Morsian täysin second handia?

Kun häihin kerran on aikaa, minulla intoa etsiskellä asioita ja kierrättäminen ja kirpputorit lähellä sydäntämme, miksi en ottaisi todelliseksi tavoitteeksi löytää täysin 2nd hand -asukokonaisuutta itselleni?

Kuluneen parin viikon aikana olen metsästänyt hääkenkiä. Keksin noin kuukausi sitten haluavani eräät Minna Parikat hääkengikseni, mutta kenkien hintatason vuoksi ainoa vaihtoehto olisi löytää kengät käytettyinä. Olen siis jälleen kuluneet viikot seurannut hyvin ahkerasti facebookin kirppareita, Tori.fi:tä ja Huuto.net:tiä, koska etsiessään yhtä tiettyä täsmälleen oikeassa koossa, on pakko olla jatkuvasti hököllä, sillä en useinkaan ole ainoa, joka tiettyä kenkäparia himoitsee.

Unelmieni hääkenkiä en ole vielä löytänyt, mutta ensi viikolla odotan silti postista saapuvaksi elämäni ensimmäistä Parikka-paria, koska hääkenkien löytymättömyys ei luonnollisestikaan estä minua löytämästä muita kenkiä. Pelkästä ostamisen riemusta en kuitenkaan shoppaile edes käytettyjä kenkiä, vaan kyseessä on tummien peruskorkkareiden aukkoa paikkaamaan saapuvat todelliset tarvekengät, Parikan tyyliin tietysti hiukan jännällä viballa kuitenkin.

31339587881_cc6e2ea1e2_o

Kenkien ohella olen jahdannut myös unelmieni huntua ja helmikuiseen ilmanalaan sopivaa takkia hääpäivän siirtymisiä varten. Kaikki asioita, joita ihmiset myyvät hyvin paljon pois häiden jälkeen. Kun minulla sattuu olemaan kaksi vuotta aikaa koluta kivijalka- ja nettikirppareita ympäri ja vieläpä nautin siitä, olisin lähes idiootti, jos en lähtisi tavoittelemaan kokonaan käytettyä asukokonaisuutta. Haastavimman palan olen sitä paitsi jo ratkaissut ja unelmieni hääpuku roikkuu säilytyksessä vanhempieni luona Kuopiossa. Jos onnistuin löytämään täydellisen hääpuvun käytettynä, ei täydellisten asusteiden löytäminen käytettynä voi olla mahdottomuus.

Siitä se ajatus sitten lähti: aion löytää kaikki hääpäivän vaatteeni ja asusteeni alusvaatteita lukuunottamatta käytettynä. Mekko minulla jo on, joten tarvitsen vielä pitsiboleron, kengät ja hunnun. Ulkosiirtymisiä varten suunnittelemani karvaboleron/-takin tarvitsin vielä muutaman päivä sitten, mutta nyt sellainen on facebook-kirpparilöydön myötä matkalla luokseni Seinäjoelta. One down three to go.


♥ Krista

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kihlajaiskuvat Aurajokirannassa

Varoitus kaikille myös toista blogiani lukeville. Tämä postaus on suora plagiaatti Krista_llian puolelta.

Tiedättekö, kun välillä tulee vastaan sellaisia tarjouksia, joista ei vain voi kieltäytyä? Minulle tuli vastaan tälläinen tarjous pari viikkoa meidän kihlautumisesta, kun kurssikaverini Josefina kysyi, josko haluaisimme, että hän ottaisi meistä kihlajaiskuvat. Josefina kirjoittaa ja ennen kaikkea kuvittaa omaa Blue Zone -blogiaan, jonka perusteella tiesin kameranjäljen olevan timanttista, ja jos minulla on mahdollisuus saada meistä upeat valokuvat hyvän kaverin kuvaamana, on vain yksi oikea vastaus: tottakai haluaisimme!

Emme olleet minkäänlaisesta kihlajaiskuvauksesta tosissaan Jarkon kanssa aiemmin puhuneet, emmekä varmaan olisi edelleenkään puhuneet, joten voidaan laittaa täysin Josen ansioksi, että meillä on nyt kuvamuistot kihlajaissyksyltä.


30959543453_0ecb0be537_o

Ja vieläpä millaiset muistot! Vietimme yhtenä pakkassunnuntaina kaksi tuntia kotimme lähellä Aurajoen rannassa kuvaamassa ja kaksi päivää myöhemmin Josefina ilmoitti kuvien muokkausten olevan valmiit. Meillä kävi sään suhteen hirmuinen tuuri, koska melko hyvin harmaan Turun talven keskellä meidän kuvauspäiväksemme osui luminen ja pilvinen pakkaspäivä, mikä ympäristön puolesta mahdollisti meille todella kauniit puitteet. Lisäksi ainakin minä olen kovasti talvi-ihminen, joten koen, että talviset kuvat sopivat pienessä erilaisuudessaan meille mainiosti.

Mutta nyt niitä kuvia. Kerrankin silmäkarkkia minun blogissani


30927743414_64b38ac456_o
30959731903_ccce09e5cd_o
30927745224_ebc03776f1_o
30927746404_1a450537f6_o
30959546943_f132db45be_o
30959544813_058e103462_o
30927931264_39a602ac42_o(1)
31396763790_d85fe68f8c_o
31396760010_0d86fe3562_o

Olen edelleen kuvia katsellessani aivan lumoutunut, miten Josefina sai tallennettua meidät niin kauniina ja rakastuneina. Minun on ollut itse mahdotonta valita mitään yksittäistä suosikkia, koska esimerkiksi vaikka kaikki tämän postauksen kuvat ovat minusta upeita ja ehdottomasti suosikkieni joukossa, monia upeita suosikkeja jäi myös postauksen ulkopuolelle! Kaikki kuvat ovat niin eri tavalla hienoja. Päädyimme kuitenkin lähettämään sukulaisille tuota mustavalkoista teenjuontikuvaa ja meidän kotiinkin valitsemaa kuvaa, jossa molempien päät ovat leikkautuneet hiukan pois ja sormuskätemme ovat keskiössä. 

Valtava kiitos Josefinalle, joka tallensi kauniisti meille tärkeän syksyn ♥ 

Kaikki postauksen kuvat: Josefina 



Krista

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Miksi häät vasta 2019?

Kun kerran intoa on ja rakkaus riittää, miksi ihmeessä viivytämme häidemme juhlimista kahden vuoden päähän vuoteen 2019?

Rehellisin syy kahden vuoden päähän meneville häillemme on raha. Kahden tällä hetkellä täysipäiväisesti opiskelevan nuoren taloudessa meillä ei ole varaa säästää häidemme vaatimaa summaa vuodessa. Kun yhteenlasketut tulomme ovat kuukaudessa 940e - vuokra = 360e plus mahdollinen opintolaina, ei vuodessa säästetä 80 hengen häitä. Emme haaveile luksusöverihäistä, mutta kumpikin meistä on lähtenyt tähän leikkiin ajatuksella, että menemme naimisiin vain kerran elämässämme, joten hääjuhlallamme on oikeus olla kaunis ja meidän näköinen. Eikä tuo yolo-ajatusmaailma edes tee juhlistamme poikkeuksellisen hintavia, vaan rahaa vain väkisin palaa, koska halumme tarjota vieraille kivan ruuan, ilmaiset juomat ja tunnelmallisen juhlapaikan. Nuo kolme palikkaa luovat häiden kustannuksista leijonanosan, eikä niistä voi tinkiä, koska mielestämme ne ovat häiden perusrunkoa.

Jos alkoholiin lasketaan kuluvaksi 1000 euroa, joka on hyvin karski heittosumma, jolla ei ole kunnollista laskelmapohjaa, ruokaan 80 x 43,75e = 3500 euroa ja tilavuokraan sopimuspaperissa oleva 1500 euroa, tekevät kolmen suuren palikan kustannukset yhteensä jo 6000 euroa. Jos meidän odotettaisiin nykyisillä tuloillamme säästän kyseisen summan vuodessa, meidän täytyisi saada sukanvarteen joka kuukausi 500 euroa, joka on 140 euroa enemmän kuin opintotuesta vuokran jälkeen taloutemme käyttöön jäävä summa (360e). Toisin sanoen tilanne on mahdoton, koska pelkällä opintolainarahalla emme halua lähteä häitämme järjestämään. Tarvitsemme siis aikaa tehdä kesätöitä ja mahdollisesti jo varsinaisiakin töitä ennen häitä.

DSC_1336

Toinen syy juhlia häitä vasta vuonna 2019, on minulle henkilökohtainen. Vaikka olen sydämessäni täysin sitoutunut Jarkkoon, tuntuu vuoden päästä - opintojeni vitosvuoden aikana - tapahtuva vihkiminen liian äkisti tulevalta. En tunne olevani valmis ryhtymään vaimoksi täysin kesken opiskelun. Edellistä lausetta ei saa ymmärtää väärin, koska en minä mihinkään eri rooliin keittiön ja nyrkin väliin ole avioliiton myötä hyppäämässä, mutta kuitenkin. Vuosi 2019 tuntuu sisälläni vain lämpöisemmältä. Tuona keväänä ollaan muutenkin uuden edessä, kun valmistun lääkiksestä, joten uuteen rooliin solahtaminen myös parisuhteessa tuntuu ainoastaan luonnolliselta ja ennen kaikkea äärimmäisen hyvältä


♥ Krista

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kosinta sulhasen silmin

Jarkko tässä moikka! En ole tottunut tällaiseen blogikirjoitteluun siinä määrin missä parempi puoliskoni, mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Tarkoituksenani on kertoa yhdestä elämäni pelottavimmasta ja hienoimmasta päivästä. Olin jo ainakin kolmen vuoden ajan puhunut läheisimmille ystävilleni siitä, kuinka aion kosia, mutta lopulta kesti aika kauan saada ruoskittua itsensä sanoista tekoihin.

Viime syksynä sovimme viettävämme treffiviikonlopun viisivuotisen yhteisen taipaleen kunniaksi. Minä järkkään yllätysperjantain, Krista järkkää yllätyslauantain. Siinä sen päivän on vihdoin oltava. D-day!!

Mitä ikimuistoista keksin siihen? Tarvitseeko sen olla ikimuistoista vai sorrunko kliseisiin? Entä jos sormusvalinta on aivan paska? Äöäääöörrrggh...

Entä jos Krista sanoo ei?

Itselleni oli päivänselvää, että tuon naisen kanssa haluan naimisiin. Signaalien perusteella uskalsin uskoa, että Krista saattaisi olla samoilla linjoilla. Löysin kuitenkin itsestäni överisyväluotaavan analyyttisen pohdiskelijan, joka sortuu vainoharhaisesti kaikenlaisiin kauhuskenaarioihin, vaikka ei mitään syytä välttämättä olisikaan. Entä jos Krista sanoo ei?

Joka tapauksessa ajattelin, että illasta tulee mukava irtiotto arjesta meni syteen tai saveen. Viisi vuotta on pitkä aika ja ne ovat olleet oikein hyviä vuosia.

32435112383_1aa2e9bea0_o

Alkuperäinen suunnitelma oli liian villi toteutettavaksi. Minä ja bestmaniksi automaattisesti valikoitu hyvä ystäväni Nico juoksentelimme ympäri Turun keskustaa etsien rakennusta, jonka tasakatolle voisimme järjestää pöydän ja illallisen syksyisen illan hämärään. Siellä olisi ollut hyvä polvistua kaupungin vilskettä katsellen ja viiniä siemaillen, mutta kulkulupien saaminen osoittautui hyvin vaikeaksi.

Kun luovuuteni näin brutaalisti tukahdutettiin, ajattelin tehdä helpomman ratkaisun. Kylpyläviikonloppu Naantalissa! Päivän rentoutumisen jälkeen tähdet olisivat oikeassa asennossa illalla, kun hyvä hetki tulisi.

Minulla oli hyvin selvä visio kihlasormuksesta. Lopulta kahden kultasepänliikkeen jälkeen olin jo ostanut sormuksen ja aloin kuumottelemaan parin viikon päässä olevaa Naantalin reissua.

Itse kosintaa varten keksin tehdä valokuvista kirjan, joka pitäisi sisällään kohokohtia meidän yhteisestä taipaleesta. Suunnittelin kirjan ikäänkuin tarinan muotoon: kirja johdattelee kliimaksiin ja viimeisellä sivulla lukee itse kosinta - minun ei itse siis tarvitse varsinaisesti sanoa mitään imelää, vaan kirja tekisi sen smoothisti puolestani. Heheh.

33112732951_b4c62f0ec6_o
33241341365_7ab316ceb2_o

Mutta sitten asiaan.

Päivä lähti käyntiin siitä, että tulin kotiin ja tyrkkäsin Kristalle paperilappusen ja Wikken S-Marketin lokeron avaimen. Lappusessa luki, että iltaa varten tarvitset bikinit ja tämän lokeron sisällön. Tässä vaiheessa taisin jo kertoa, että vietämme illan Naantali Spassa.

Matkalla Naantaliin pysähdyimme vaihtamaan bussia keskustassa ja haimme lokerosta hotelli-illan selviytymispaketin, jonne olin jättänyt kangaskassiin skumppaa, pari erikoisolutta ja muuta pientä herkkua.

Hotelli antoi oman panoksensa onnistuneeseen iltaan, sillä varausta tehdessä ilmoitin lisätiedoissa, että kosinta kuuluu suunnitelmiin. Naantali Spa korotti huoneluokkaamme ja saimme vielä paremmat puitteet, kun mitä olin suunnitellut. Kylpyläkin tuntui luksukselta ulkoaltaineen, sillä sesonkiaika oli kaukana ja altaat tyhjillään.

Polskimisen, saunomisen ja kiinalaisen ravintolan jälkeen olimme saunatakeissamme hotellihuoneessa juomassa skumppaa, kun lopulta ojensin Kristalle vielä viimeisen yllätyksen eli kuvakirjan. (Tässä vaiheessa kaivan repusta huomaamatta sormuksen takin taskuun.)

32397058244_488533d09b_o

Krista lukee kirjaa ja minä yritän esittää mahdollisimman tyyntä, vaikka todellisuudessa koko päivän olen ollut kauhusta kankeana tietäen, että tässä on se hetki, jota olen vuosia odottanut. Viimeisen sivun kosinta tulee. Krista alkaa itkemään... Minä polvistun, näytän sormuksen ja odotan jotain tulkittavissa olevaa elettä suuntaan tai toiseen.

Ja sieltä se itkunsekainen nyökkäys tulee!

Adrealiiniryöpsähdys. Sormuskin miellytti. Huh huh sentään. Seuraavat hetket menevät sumussa, mutta olo on kuin Amerikan omistajalla.

Seuraavana päivänä haimme minullekin sormuksen ennen Kristan yllätysohjelmaa ja Helsingin reissua. Siinä vaiheessa se jotenkin alkoi konkretisoitumaan minullekin, kun oli omakin sormus, jota pällistellä. Me mennään naimisiin!!


♥ Jarkko

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Missä vaiheessa on lupa alkaa suunnitella häitä?


Hulluja pareja, eihän tuossa nyt ole mitään järkeä, monta vuotta etukäteen alkaa järjestellä asioita.

 Kauhean kalliit juhlat varmaan, kun nyt jo pitää alkaa säästämään. On se kumma kun yhteen päivään pitää niin paljon aikaa ja rahaa uhrata.

Siinähän ehtii makukin muuttua jo moneen kertaan.

Kyllä tämä on nykyään aivan överiksi mennyt tämä häätouhu.
 

Jep, aivan. Pidin itsekin häähuumaan karkaamista jo vuosi(a) ennen juhlapäivää höpsönä haihatteluna ja hiukan yli-innokkaana, mutta astuttuani mukaan hääskeneen tosissani, en ajattele enää lainkaan samoin. Silti kummallisesti joka kerta hääpäivämme ääneen sanoessani, tunnen pienen nolostuksen, kun kuulija alkaa taivastella, kuinka kauan häihimme vielä onkaan aikaan. Kaksi vuotta, entä sitten? Me tarvitsemme aikamme ja meillä on siitä myös oikeus nauttia. Yritänkin aktiivisesti taistella nolostusta ja selittelyä vastaan, koska ei siinä ole mitään järkeä. Jos meille sopiva aika on kahden vuoden päästä, mutta haluamme aloittaa suunnittelemisen jo nyt, ei se ole keneltäkään pois.

Häiden suunnitteleminen ajan kanssa on listoja ja suunnittelemista rakastavalle naiselle unelmien täyttymys. Jo viime vuoden puolella, pari viikkoa kosinnasta, ostin hääsuunnitteluamme varten suuren mustan vihkon, jonka sivuille luonnostelin suunnittelussa huomioon otettavia asioita, kuten budejtti, juhlapaikka, musiikit jne. Tuota kirjaa olemme yhdessä täydentäneet sitä mukaa, kun palaset ovat tosissaan alkaneet loksahdella paikoilleen ja mieleen on tulvinut (hyviä) ideoita. Nautin, kun saan laittaa asioita muistiin ja pohtia erilaisia vaihtoehtoja koristeluja, käytännön järjestelyjä ja aivan kaikkea varten. Nyt meillä on hyvin aikaa perehtyä kaikkeen jo olemassa olevaan hääkikkailuun ja toivottavasti näiden pohjalta luoda meidän häihimme aivan uniikki ja meidän näköinen tyyli- ja ohjelmamaailma.

33045961911_f38f2b2818_o

Häiden suunnittelemisen aloittaminen varhain on minusta ennen kaikkea järjettömän hauskaa, mutta myös järkikysymys. Henkilökohtaisesti haluaisin löytää mahdollisimman paljon häähyödykkeitä käytettyinä sekä taloudellisista että ekologisista syistä, sekä mahdollisesti myös hiukan persoonallisemmalla viballa kuin rustiikkihäistä toisiin vaihtuvat juuttiviirit, joissa ei myöskään ole mitään vikaa, mutta emme näe niitä meidän juttunamme. Tottakai jokainen haluaa ajatella omat häänsä uniikkina lumihiutaleena, mutta kuten varmasti muillekin pareille, minullekin riittää, että häämme ovat täsmälleen meille uniikit yksisarviset, jollaisia ei juhlita toiste. Ja koska olemme kirppishaukkoja, kahden vuoden metsästysaika sopii meille mainiosti.

Ajoissa aloittaminen on nykyään usein myös elinehto, jos haluaa saada häihinsä täsmälleen sitä mitä haluaa. Kun erityisesti kesän juhlapaikat ja vihkiajat varataan suosituimmista paikoista pari vuotta ja vähintään vuosi etukäteen, on pikaisella suunnitteluaikataululla auttamatta myöhässä. Me vietimme eri juhlapaikkojen nettisivuja pläräten ja paikkoja vertaillen kymmeniä tunteja, kunnes olimme valmiit menemään käymään meidät ensimmäisenä lumonneeseen paikkaan ja lopulta jopa samantien varaamaan sen. Ilman kunnollista taustaselvittelyä, emme olisi uskaltaneet paikkaa varata. Lisäksi tutustumisaikaa sopiessamme, saimme kuulla, että emme todellakaan olleet ensimmäiset, joita helmikuun 2019 viikonloput kiinnostivat. Emme siis olleet ainoat hurjat liikenteessä kaksi vuotta etukäteen.

Oma ajatusmaailmani on pyörähtänyt häiden suunnitteluaikataulun osalta aivan ympäri morsiuduttuani, mutta miksi en antaisi vain suunnitteluvihkon sivujen täyttyä, koska minä täydestä sydämestäni nautin jo tästä pohdiskeluvaiheesta? Antaa kaikkien kukkien kukkia - hääsuunnittelussakin.


♥ Krista