tiistai 28. maaliskuuta 2017

Jos tekisinkin hääkakun itse

Meillä on suunnitelmissa max 80 henkilön järkihintaiset yolohäät. Tarkoittaen sitä, että teemme järkeviä hankintoja ja päätöksiä häiden rahankäytön suhteen, mutta emme tingi laadusta ja tyylikkyydestä. Meille tyylikkyys tarkoittaa selkeyttä ja meidän näköisen häävision toteutumista, ei isolla rahalla ostettuja koristeita, luksusravintolasta tilattua pöytiintarjoiltua illallista tai merkkiliikkeestä maksoi mitä maksoi -periaatteella ostettuja hääasuja. Siispä visiomme rajoissa on täysin mahdollista säveltää ja säästää joutumatta joustamaan toiveistaan = tyylikkyydestä. Tällä kertaa säästö-/sovelluspaineen alle joutui hääkakku.

Minä olen meillä herkkuhiiri. Jarkko tykkää kyllä suolaisen ohella myös makeasta, mutta minä huitelen aivan omalla levelilläni karkkien, keksien ja leivosten suhteen. Ehkä minä myös siksi aloin uhrata ajatuksia hääkakulle jo hyvissä ajoin.

Hääkakku ei ole minun prioriteettilistallani kärkipäässä, mutta perinteisessä hääjuhlassa sen saaman ylitsevuotavan huomion vuoksi huijaisin, jos väittäisin, ettei hääkakun ulkomuoto (ja tietysti makukin) kiinnostaisi minua. Olen jo esittänyt Jarkolle toiveeni, että meillä ei leikittäisi minusta hölmöä kuka määrää kaapin paikan, selvitetäänpäs se tällä kakunleikkuulla -polkaisuleikkiä ja saanut yhtenevän mielipiteen. Huolimatta polkaisuleikin puuttumisesta, hääkakun leikkaaminen tulee kuitenkin todennäköisesti perinteisten häiden malliin saamaan juhlissamme huomiota, eikä se haittaa minua lainkaan - jos kakku siis vain kestää katseita.

Olen käsittänyt, että pitopalveluiden menuihin usein kuuluu jonkilainen kakku. On mahdollista valita perinteinen kermakakku tai kenties joissain paikoissa jonkinlainen juustokakku. Mutta, entä jos morsian haikaileekin jotain tälläistä?

wedding-2113392_1920

Vaikka olen yleisesti kaikenlaista jenkkiöverihäähupatusta vastaan, on korkea kerroskakku minusta silmiähivelevän kaunis elementti kahvipöydässä. Harmillista vain monikerroksinen kerroskakku vaatii moninkertaisen työn ja ammattitaidon verrattuna perussokerikakkupohjaan perustuvaan kermakakkuun, jolloin myös kakun hinta ymmärrettävästi kasvaa. Hinnan kasvaessa satoihin euroihin, meidän hääkakkuvisiomme kaatuu kuitenkin alkutekijöihinsä, koska emme todellakaan ole valmiita käyttämään prioriteettilistallamme alhaisen järjestysluvun saaneeseen hääkakkuun samaa summaa rahaa kuin hääpukuihimme. Joku raja meidänkin yolojärjettömyydellä.

Koska unelmani on nimenomaan ääripelkistetty (yllä olevaakin yksinkertaisempi) valkoinen 3-kerroksinen kerroskakku, jonka ainoa koriste olisi kustomoitu kakunkoriste ja yksi tummanvihreä kasvinoksa, aloin kehitellä vaihtoehtoja ostokakulle. Entä jos minä tekisinkin itse meidän hääkakkumme?

Olen tutkinut netissä erilaisia ohjeita ja välineitä kerroskakun leipomiseen ja tällä hetkellä olen vakuunnut, että minusta on urakkaan. Olen myös Jarkon pienoisesta vihjauksesta arvioinut hääviikon aikana kakun takia potentiaalisti kohtaamaani stressituskaa, ja uskon selviäväni senkin kanssa. Kakkupohjat voi tehdä jo parikin viikkoa etukäteen pakkaseen odottamaan ja itse kakunkin voi tehdä jo päivää tai paria etukäteen valmiiksi. Itse kerroskakun rakentamista täytyy tietysti treenata joihinkin juhliin etukäteen, ettei hääkakku kaadu teknisiin ongelmiin.

Parasta stressinlievitystä on kuitenkin tieto, että kakku ei ole minulle ykkösprioriteetti. Jos se menee fataalisti pieleen, sitten menee. Ajattelin epäonnistumisen varalta pyytää ystäviäni olemaan juustokakunleivontapäivystyksessä häitä edeltävät pari päivää, jotta vieraille saadaan jotain kivaa pöytään, vaikka morsian möheltäisikin.

Hiukan kiusallista, mutta kirjoitin juuri blogin tähän mennessä pisimmän tekstin kakusta. Oli näköjään hiukan kerrottavaa.


♥ Krista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti