lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kosinta sulhasen silmin

Jarkko tässä moikka! En ole tottunut tällaiseen blogikirjoitteluun siinä määrin missä parempi puoliskoni, mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Tarkoituksenani on kertoa yhdestä elämäni pelottavimmasta ja hienoimmasta päivästä. Olin jo ainakin kolmen vuoden ajan puhunut läheisimmille ystävilleni siitä, kuinka aion kosia, mutta lopulta kesti aika kauan saada ruoskittua itsensä sanoista tekoihin.

Viime syksynä sovimme viettävämme treffiviikonlopun viisivuotisen yhteisen taipaleen kunniaksi. Minä järkkään yllätysperjantain, Krista järkkää yllätyslauantain. Siinä sen päivän on vihdoin oltava. D-day!!

Mitä ikimuistoista keksin siihen? Tarvitseeko sen olla ikimuistoista vai sorrunko kliseisiin? Entä jos sormusvalinta on aivan paska? Äöäääöörrrggh...

Entä jos Krista sanoo ei?

Itselleni oli päivänselvää, että tuon naisen kanssa haluan naimisiin. Signaalien perusteella uskalsin uskoa, että Krista saattaisi olla samoilla linjoilla. Löysin kuitenkin itsestäni överisyväluotaavan analyyttisen pohdiskelijan, joka sortuu vainoharhaisesti kaikenlaisiin kauhuskenaarioihin, vaikka ei mitään syytä välttämättä olisikaan. Entä jos Krista sanoo ei?

Joka tapauksessa ajattelin, että illasta tulee mukava irtiotto arjesta meni syteen tai saveen. Viisi vuotta on pitkä aika ja ne ovat olleet oikein hyviä vuosia.

32435112383_1aa2e9bea0_o

Alkuperäinen suunnitelma oli liian villi toteutettavaksi. Minä ja bestmaniksi automaattisesti valikoitu hyvä ystäväni Nico juoksentelimme ympäri Turun keskustaa etsien rakennusta, jonka tasakatolle voisimme järjestää pöydän ja illallisen syksyisen illan hämärään. Siellä olisi ollut hyvä polvistua kaupungin vilskettä katsellen ja viiniä siemaillen, mutta kulkulupien saaminen osoittautui hyvin vaikeaksi.

Kun luovuuteni näin brutaalisti tukahdutettiin, ajattelin tehdä helpomman ratkaisun. Kylpyläviikonloppu Naantalissa! Päivän rentoutumisen jälkeen tähdet olisivat oikeassa asennossa illalla, kun hyvä hetki tulisi.

Minulla oli hyvin selvä visio kihlasormuksesta. Lopulta kahden kultasepänliikkeen jälkeen olin jo ostanut sormuksen ja aloin kuumottelemaan parin viikon päässä olevaa Naantalin reissua.

Itse kosintaa varten keksin tehdä valokuvista kirjan, joka pitäisi sisällään kohokohtia meidän yhteisestä taipaleesta. Suunnittelin kirjan ikäänkuin tarinan muotoon: kirja johdattelee kliimaksiin ja viimeisellä sivulla lukee itse kosinta - minun ei itse siis tarvitse varsinaisesti sanoa mitään imelää, vaan kirja tekisi sen smoothisti puolestani. Heheh.

33112732951_b4c62f0ec6_o
33241341365_7ab316ceb2_o

Mutta sitten asiaan.

Päivä lähti käyntiin siitä, että tulin kotiin ja tyrkkäsin Kristalle paperilappusen ja Wikken S-Marketin lokeron avaimen. Lappusessa luki, että iltaa varten tarvitset bikinit ja tämän lokeron sisällön. Tässä vaiheessa taisin jo kertoa, että vietämme illan Naantali Spassa.

Matkalla Naantaliin pysähdyimme vaihtamaan bussia keskustassa ja haimme lokerosta hotelli-illan selviytymispaketin, jonne olin jättänyt kangaskassiin skumppaa, pari erikoisolutta ja muuta pientä herkkua.

Hotelli antoi oman panoksensa onnistuneeseen iltaan, sillä varausta tehdessä ilmoitin lisätiedoissa, että kosinta kuuluu suunnitelmiin. Naantali Spa korotti huoneluokkaamme ja saimme vielä paremmat puitteet, kun mitä olin suunnitellut. Kylpyläkin tuntui luksukselta ulkoaltaineen, sillä sesonkiaika oli kaukana ja altaat tyhjillään.

Polskimisen, saunomisen ja kiinalaisen ravintolan jälkeen olimme saunatakeissamme hotellihuoneessa juomassa skumppaa, kun lopulta ojensin Kristalle vielä viimeisen yllätyksen eli kuvakirjan. (Tässä vaiheessa kaivan repusta huomaamatta sormuksen takin taskuun.)

32397058244_488533d09b_o

Krista lukee kirjaa ja minä yritän esittää mahdollisimman tyyntä, vaikka todellisuudessa koko päivän olen ollut kauhusta kankeana tietäen, että tässä on se hetki, jota olen vuosia odottanut. Viimeisen sivun kosinta tulee. Krista alkaa itkemään... Minä polvistun, näytän sormuksen ja odotan jotain tulkittavissa olevaa elettä suuntaan tai toiseen.

Ja sieltä se itkunsekainen nyökkäys tulee!

Adrealiiniryöpsähdys. Sormuskin miellytti. Huh huh sentään. Seuraavat hetket menevät sumussa, mutta olo on kuin Amerikan omistajalla.

Seuraavana päivänä haimme minullekin sormuksen ennen Kristan yllätysohjelmaa ja Helsingin reissua. Siinä vaiheessa se jotenkin alkoi konkretisoitumaan minullekin, kun oli omakin sormus, jota pällistellä. Me mennään naimisiin!!


♥ Jarkko

2 kommenttia:

  1. Olipa ihana tarina myös sulhasen osalta <3 Hienosti suunniteltu ja hoidettu juttu kokonaisuudessaan. Onnea vielä ihanalle parille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä <3<3 Kiitos paljon!
      - Krista

      Poista