perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kirkon portailla ei riisiä vaan huiskuttimia

Kirkon portailla heitettävät/heiluteltavat/kunniakujana pidettävät objektit eivät ole herättäneet meissä suuria tunteita mihinkään suuntaan. Selkeitä suuntaviivoja minulla itselläni silti on, vaikka tähän asiaan ei erityistä tunnelatausta kohdistukaan.

Tiedän, että en halua päällemme satavan muovisia ruusunterälehtiä, enkä aitojakaan, koska mieluummin otan kukat maljakkoon juhlapaikalle. Riisi on klassikko, mutta sekään ei sytytä minussa mitään erityisiä fiiliksiä, joten olen suunnitteluissa lähtenyt liikkeelle siitä, että riisiä ei kirkon kannan takia saa heitellä. Vaikka ehkä saisikin, koska emme ole asiaa selvittäneet, mutta kun erityistä mielipidettä asiaan ei meille ole, hylkäsimme riisin. Meillä ei ole mitään yhteistä erityistä harrastusta, jonka tarvikkeista meille voisi tehdä kunniakujaa, enkä välttämättä halua kulkea Jarkon harrastuksenmukaisen rumpukapulakujan alitse. Helmikuisena alkuiltapäivänä valoakin on tarjolla niin paljon, että kauniit tähtisädetikkukujat ovat poissuljettu. Saippuakuplat taas lentävät tasan sinne minne haluavat ja vieraiden keskittyminen karkaa puhaltamiseen, mikä ei ole suotavaa.

Kaiken kaikkiaan en tykkää ajatuksesta, että meidän kirkosta ulosastumisemme juhlistaminen olisi vieraille millään tapaa hankala toteuttaa - heidän kuuluu tilanteessa katsoa meitä, ei solmuun mennyttä serpentiiniä tai syttymätöntä tähtisädetikkua -  tai että siitä jäisi roskaa maahan kerättäväksi.

IMG_4159
IMG_4186
IMG_4160
IMG_4177
IMG_4193

Viime aikoina suositut huiskuttimet ovat siis meidän valintamme. Ne sopivat yllämainitsemiini "ehtoihin", ovat kauniita, edullisia ja mikä parasta, ne ovat DIY-projekti! Pääsen aloittamaan hääinnon hukuttamisen askarteluun! Kirjoitan myöhemmin erikseen vielä kunnon ohjeet huiskuttimien tekoon aivan tarvikkeiden hommaamisesta lähtien, mutta tästä postauksesta jo hiukan esimakua ja ehkä inspiraatiota oman kirkkopoistumisen suunnitteluun.


♥ Krista

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Testissä häälehden digiversio

Minä rakastan elämästä nauttimista ja luksusta. En tarkoita rakkaudellani överipröystäilevää timanttikuorrutettua luksusta, vaan arjen luksusta: kauniisti katettua illallista, rentouttavaa spahetkeä taloyhtiön saunassa ja viinilasista nautittua vissyvettä häälehteä lukiessa. Pienet asiat tekevät paljon.

Viime sunnuntaille suunnittelin itselleni tälläistä viikonlopun hemmotteluhetkeä. Törmäsin nimittäin Mennään naimisiin -lehden pääsiäistarjoukseen, jossa uusimman lehden digiversion sai ladata 1,90 eurolla. Olin jo kauan halunnut testata digilehtien lukemista, joten järkihintainen häähömppäily yhdistettynä uuteen formaattiin, oli todellakin hyvä syy lähteä testaamaan sähköistä lehteä. (Yleisesti olen sitä mieltä, että häälehdet ovat överikalliita niiden laatuun nähden. Mainoksia on liikaa ja syvällisempää hääjournalismia liian vähän suhteessa noin 10e hintaan, mikä on harmi, koska lehdet ovat ihanaa fiilistelymateriaalia.)

IMG_4134
IMG_4115

Tilaaminen meni ongelmitta ja innoissani asettauduin sängylle lukeakseni ihanaa hääfiilistelyä, mutta sitten alkoivat ongelmat. Lehti kaatui latausongelmien vuoksi aina sivua käännettäessä, joten lukeminen oli mahdotonta. Kokeilimme eri laitteilla (sekä Jarkon että minun tabletilla) ja kahdella eri netillä, mutta sama homma. Lehti kaatui sivusta 13 lähtien aina sivunkäännön yhteydessä.

Otin harmissani sähköpostilla yhteyttä lehden asiakaspalveluun ja minulle vastattiin heti seuraavana päivänä eli pääsiäismaanantaina! Lehden tekninen tiimi oli laitettu selvittämään asiaa ja minulle luvattiin lähettää vanha kunnon paperilehti kotiin pahoitteluna häiriöstä. Minua palveltiin siis äärimmäisen hyvin ja pieni alkuharmituksenikin katosi samantien saatuani noin ystävällistä asiakapalvelua. Erityisen upeaa oli saada lehti pari päivää myöhemmin kotiovelle kannettuna ja todella kauniisti pakattuna. Lehti oli aluksi hopeisessa lahjapaperissa, jonka sisään oli pakattu musta silkkipaperista taiteltu suojakuori lehdelle. Mustassa silkkipaperissa oli pieni tervehdys lehdeltä ja koko paketti pysyi koossa vip-tarroilla. Olen ehkä helppo, mutta minuun upposi ♥

IMG_4098
IMG_4107
IMG_4099

Ainoana miinuksena en vieläkään tiedä, miksi lehti tuppasi kaatumaan iPadilläni, minkä takia suhtaudun nyt hiukan ujosti digilehtiin, koska tabletti on todellakin ensisijainen medialaitteeni. Kai digilehdet/-kirjat pitäisi olla suunniteltu niin, että ne toimivat ennen kaikkea tableteilla, koska onhan tabletti paljon kannettavaa näppärämpi lukualusta? Jos jollakulla on kokemusta digilehtien+tabletin yhdistelmästä, kuulen mielelläni, koska olen yhä utelias digiversioita kohtaan.


♥ Krista

torstai 20. huhtikuuta 2017

Upeana iltapuvussa

Suomessa pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia pukeutua täyspitkään iltapukuun. Helman tunne jalkoja vasten ja istuvasta puvusta tuleva juhlan tunne on niin ihana, että siitä herkusta pitäisi olla mahdollisuus nauttia useammin kuin kerran vuoteen, mikä viime vuosina on yliopiston ainejärjestön vuosijuhlien kautta mahdollistunut.

33344768023_bd94061f69_o
33313301324_4bb1ab56a1_o

Juhlavuuden ja arvokkuuden vuoksi minulle on koko ajan ollut päivänselvää, että haluan myös hääpukuni olevan täyspitkä. Käydessäni ainoaksi jääneessä pukusovituksessa, monien pukujen kohdalla jäin jumiin samaan tunteeseen: puku on upea ja tunnen oloni siinä kaunottareksi, mutta siitä puuttuu hääpuvun taika, minkä takia puku tuntuu liian vuosijuhlamekkomaiselta. Hääpuvulta vaadin nimittäin aivan erilaista linjaa, tunnetta ja laatua kuin vuosijuhlamekolta, jonka ainoa tehtävä on saada minut tuntemaan oloni upeaksi yhden illan ajan. Vuosijuhlissa voi repäistä ja kokeilla uusiakin juttuja, kun taas häissä haluan pukeutua klassisen kauniisti, mutta silti selkeästi itseni näköisesti.

Juhlin tämän vuoden proffikset samassa Kiinasta tilaamassani mekossa kuin viimekin vuonna puhtaasti siitä syystä, että rakastan mekkoani aivan liikaa, että voisin jättää sen vain yhdelle käytölle. Hääpuvun tapaan myös proffismekkoni valinta oli rakkautta ensisilmäyksellä, eikä sen oikean kohtaamisen jälkeen yksikään muu mekko näyttänyt enää miltään. Ja sama tunne on yhä päällimmäisenä.

34114984216_09a003c83f_o
34156789665_7554798e78_o

Juhlapäivän meikin ja kampauksen laitoin itse, ja olin lopputulokseen kyllä hyvin tyytyväinen. Minusta juhlalookki on onnistunut, kun kokee tarveta peilata itseään jokaisesta heijastavasta pinnasta ja aina kuvajaisensa nähtyään tuntee olevansa upea. Arjessa tälläinen ei onnistu ikinä, eikä ole tarpeenkaan onnistua, mutta juhlissa haen hyvin selkeästi tuota tunnetta.

Toissa perjantaina tuntui juuri tuolta, ja tuon tunteen saavuttamisesta lähden myös hääpäivän lookissani liikkeelle.

Kuvat: Ida


♥ Krista 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

DIY kihjalaiskuvat

Kerroin aiemmin meidän kihlajaiskuvauksestamme, joka järjestyi aivan sattumalta valokuvausta harrastavan kurssikaverini ehdotettua kuvausta. Josefina otti meistä jokirannassa upeat kuvat, joiden upeus johti lopulta ajatukseen tehdä kuvista ihan viralliset kihlajaiskuvat. Sellaiset kuvat, jotka lähetetään sukulaisille ja laitetaan omassa kodissa kehyksiin.

Tartuin tuumasta toimeen ja tilasin Deseniolta vaaleanharmaita aukkopahveja (14 x 4,12e = 57,68e) kuviemme taustaksi. Valokuvat teetimme Turussa Hämeenkadulla sijaitsevassa Kuva-Paijulassa, jossa saimme todella hyvää ja henkilökohtaista palvelua. Koska Jarkko maksoi kuvien laskun, en ole aivan satavarma kuinka paljon kuvien kehittäminen tarkalleen maksoi. Muistaakseni hinta oli neljälletoista kuvalle noin 23 euroa. 

34009140115_f344f45bd5_o

Jännittäväksi DIY-projektiksi kuvatouhumme muuttui vasta aukkopahvien saapuessa ja paljastuessa todellakin aukkopahveiksi. Pahveissa oli siis ainoastaan reunat, ei takapahvia. Minä olin jotenkin sokeasti ajatellut, että pahvit ovat ikäänkuin näppäriä taskuja, joihin vain pujotamme kuvasemme ja laitamme postiin. Eivät olleet. Minä romahdin pienesti, koska +50e turhista pahveista tuntui liian ärsyttävältä, mutta Jarkko lohdutteli, että kyllä me jotain keksimme. Ja niin keksimmekin!

Ostimme Suomalaisesta kirjakaupasta helmiäishohtoista hopeaa happovapaata pahvia ja valokuvien albumiin kiinnittämistä varten suunniteltua kaksipuoleista teippiä. Yhden illan projektina teippasimme kuvat tarkasti aukkopahviin ja aukkopahvin taustaksi helmiäishopean pahvin. Tsädääm, valokuvaamotasoiset DIY-kihlajaiskuvat olivat valmiit!

Lähetimme kuvat lähimmäisille sukulaisille joulukorttien yhteydessä. Kuvista saimme vaihtelevaa palautetta, koska osalle liian kaukana perinteisestä olevat kuvamme, joissa näyimme vain osittain tai vinottain, olivat liikaa, kun taas toiset nimenomaan kehuivat erikoista asettelua. Me joka tapauksessa tiedämme, että ns. virallisiksi kuviksemme valitsemamme kuvat ovat upeat ja täsmälleen meidän näköiset. 


♥ Krista

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Häiden suunnittelukirjanen

Olin haaveillut häiden suunnittelemisesta jo pitkään, ja esimerkiksi hääblogit ovat kuuluneet seurantalistoilleni jo vuosia, mutta vasta kosinnan jälkeen koin luvalliseksi päästää suunniteluintoni valloilleen. Ensimmäinen konkreettinen tekoni meidän hääunelmamme eteen (Jarkon kihlasormuksen ostamisen jälkeen) oli suunnitteluvihkon ostaminen, ja sen, suklaan ja häälehtien kanssa kirjaston nurkkaan pesiytyminen.

Vajaa kuukausi kosinnan jälkeen ostamani vihkon arvo oli minulle symbolinen. Se konkretisoi asioita ja herätteli pikkuhiljaa ymmärtämään, että kyllä, me olemme ihan oikeasti menossa naimisiin ja minulla on lupa pohtia tosissani häihin liittyviä asioita. Suunnitteluvihkonen oli esisoittoa hääblogille, ja nyt ne toimivat tehokkaana häätyöparina asioiden muistamisen, suunnittelun hahmottamisen ja tulevaisuudessa häiden jo muututtua avioliitoksi, ihanan muistelun välineenä.

33956647726_d3c2234d37_o
33154759524_ea442568dd_o

Olen ylipäätään todella visuaalinen ihminen. Minun on nähtävä, että ymmärrän. Hahmotan asioita parhaiten näkemällä ne omin silmin tai vielä paremmin luomalla ne omin käsin. Opiskellessakin olen tehokkaimmillani piirtäessäni ja omin sanoin kirjoittaessani. Häiden suunnittelun suhteen tämä piirre ja rakkaus listoja kohtaan tiivistyvät täydellisesti kaiken kokoavassa suunnittelukirjasessa.

Lähdin marraskuun alussa ensi kertaa vihkoni kanssa kirjastossa istuessani liikkeelle aivan tyhjästä. Visoissani suunnittelukirja on ideoiden ja konkretian kohtaamispaikka. Helposti tavoitettava matalan kynnyksen idealaari, mutta myös paikka, josta löydämme suunnittelujen edetessä helposti yhdestä paikkaa lukkoon lyömämme asiat. Näiden kahden yhdistelmästä syntyy unelmissani kaunis ajatus- ja suunnitteluketju, jossa näkyy alkuun suuntaviivojen hakemista, vaihtoehtojen puntarointia, myöhemmin lukkoon lyöty idea ja aivan lopulta vielä idean toteutuminen siihen liittyvine tarvikkeineen, yhteystietoineen ja yksityiskohtineen. Tavoitteena olisi, että voisimme vihkon avulla pysyä tässä hetkessä suunnittelujen herrana ja rouvana, mutta että kykenisimme myös vielä vuosia myöhemmin seuraamaan omaa ajatuksenjuoksuamme ja suunnitteluprosessiamme tänä uniikkina hääsuunnitteluaikana.

33868361651_2cb298186f_o
33840412772_d5b4f4576e_o

Olen rakentanut suunnittelukirjan rungon vailla minkäänlaista syvempää logiikkaa heittelemällä aukeamille häihin liittyviä otsikoita. Näitä otsikoita voi tulevaisuudessa mielensä mukaan lisätä, kun tarvetta suunnitelmien tarketuessa tulee. Otsikoiden alla tila on vapaa. Olen heitellyt sivuille ajatuksia musiikeista, mahdollisista juhlapaikoista (hähää enää ei tarvitse miettiä), koristeluideoita, tarjoiluideoita ja morsiamen pukeutumiseen tarvittavia osasia. Aivan mitä tahansa, mitä olen pitänyt mahdollisesti hyvänä ideana, ja jonka haluaisin muistaa tulevaisuudessa asian muuttuessa ajankohtaisemmaksi.

Ideoinnin lisäksi kirjasta löytyy jo kovaa faktaakin, koska niin meidän juhlapaikkamme, minun pukuni kuin ensimmäiset koristehankinnatkin on jo tehty. Onneksi vielä monen monta sivua odottaa täyttymistään ja moni uusi otsikko luomistaan!


♥ Krista

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Häät ≠ avioliitto

Me emme ole tyhjäpäisiä hömpöntömppiä. Häämme eivät ole päähänpisto, vaan olemme matkalla sitoutumaan loppuelämäksemme. Kuitenkin tämä blogi on lähes puhdasta hömpäntömppää, kaikkea sitä, mistä hyvinvoivassa Suomessa 2010-luvulla elävä moderni citypariskunta voi keskittyä unelmoimaan, kun suurempia ongelmia elämässä ei ole. Tämä postaus on muistutus kauniin pinnan alla kuplivasta ytimestä, syistä miksi oikeasti haluamme mennä naimisiin.

cake-2082939_1920

Itselleni on aina ollut selvää, miksi menemme naimisiin, mutta minut havahdutti pohtimaan aihetta ulkopuolisen silmin käytimme tulevassa vihkirkossamme. Jumalanpalveluksen jälkeinen keskustelu kirkon papin kanssa teki minut hetkeksi jopa surulliseksi, koska koin hänen saaneen meistä aivan väärän käsityksen ylitsepursuvan hääintomme keskellä. Juttelimme mukavia pahvisten kirkolliskahvikupposten äärellä ja kerroimme silmät säihkyen tulleemme tutustumaan tulevaan vihkikirkkoomme:

- Millos te olette menossa naimisiin, pappi luonnollisesti kysyi.
- Helmikuussa 2019, me rehellisesti vastasimme.
- OHHOH ja nyt olette täällä jo, pappi hämmästyi.
- Niin, niin olemme, kun on niin kovasti nyt intoa ja koska ollaan opiskelijoita, täytyy aloittaa ajoissa säästämään häitä varten, minä vastasin.
- Mutta eihän naimisiinmeno mitään maksa, olette tämän seurakunnan jäseniäkin vielä, pappi kuittasi.
- Niiiin, mutta....., minä änkytin.

Ja onhan pappi periaatteessa oikeassa. Avioliittoon vihkiminen on tottakai hääpäivän ydin ja kaiken lisäksi ilmaista, kun taas vihkimisen jälkeinen juhlahumu on vain rahaa nielevää maallista hupatusta. Mutta kun minulle se maallinen hupatus on tärkeä osa vihkipäivän kauneutta, enkä aio tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Tahdon yhdessä minulle läheisimpien ihmisten kanssa juhlia meidän päätöstämme kulkea elämää jatkossakin yhdessä. Se ei silti tarkoita, että tärkeintä häissä olisi ylenpalttinen juhlinta, koska suuret juhlat voi hyvin järjestää ilman avioliiton solmimistakin, vaan juhlat ovat ihana sokerihuntu vihkimisen yllä.

couple-1283859_1920

Tärkeintä minusta on rakkaus. Avioliittoa ei nykyaikana tarvita rakkauden ja perheyhteyden olemassaoloon, mutta minulle itselleni avioliitto on edelleen vahva ja arvokas instituutio, jota kunnoitan. Näen, että avioliitto on parinvälinen vahva sitoumus tehdä töitä yhteisen elämän eteen ja pysyä toisen rinnalla raskainakin aikoina. Mikään avioliittopuritaani en kuitenkaan ole, koska kurjan, tunnekylmän tai väkivaltaisen liiton pakonomainen ylläpitäminen ei ole yhdenkään hukkaan heitetyn elämän arvoista, vaan aivan jokainen ansaitsee elää elämänsä onnellisena, eikä se ei aina onnistu solmitussa avioliitossa. Kuitenkin vihkimisessä tehty lupaus pysyä toisen rinnalla kuolemaan saakka, laittaa asioita minulle itselleni tärkeysjärjestykseen. Minä olen valinnut tämän tien tämän ihmisen rinnalla, ja sen eteen olen valmis tekemään töitä.

Arvo- ja instuutiotason avioliittokäsitysten lisäksi, avioliitto on myös lain edessä kantava päätös. Tämän aihealueen osalta tiedostan tietojeni olevan vajavaiset, koska en osaa aivan varmaksi sanoa avio- ja avoliitossa elävien parien lakisääteisten etujen/vaatimusten eroavuuksia tänä päivänä, mutta onneksi minulla on vielä vajaa kaksi vuotta aikaa perehtyä, että mihin olemmekaan loikkaamassa. Tuskin se mitään liian kamalaa voi kuitenkaan olla, koska avioliittoja Suomessa edelleen solmitaan. (Tiedän kyllä lakijuttujen periaatteet, mutta en uskalla alkaa tähän mitään kirjoittamaan, koska en tosiaan tiedä pilkuntarkasti asioiden kulkua. Olen tuleva lääkäri, en lakinainen.)

Tämä postaus on täynnä meille itsestäänselviä asioita, mutta nyt ne on ääneen kirjoitettu, että tietää pappikin. Hääjuhla ja sen suunnittelu ovat parhautta, mutta todellinen ydin ovat rakkaus ja avioliiton solmiminen. Että vaikka hääblogi on kuinka hömpäntömppää, kaiken takana on rakkaus. Tietysti.

Kuvat: www.pixabay.com 


Krista

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Morsian x 25 sulhasen sanoin

Sulhanen taas vaihteeksi puheenvuorossa siis!

Jee, tämänkaltaisista tehtävistä tulee hurjat nostalgiatripit, koska irc-gallerian päiväkirjoissa kierteili vastaavia kyssäreitä! Oikein hauska oli päästä vastailemaan näihin hömpötyksiin.

Kysymykset on suoraan kopioitu I said yes -blogista. Ja tästä pääsee meidän aiempaan postaukseen Sulhanen x 25 morsiamen sanoin.

1. Jos morsian katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?

 Jotain hömppää tosi-tv:tä, kuten Temptation Island tai Bachelor Suomi. Se intensiteetti, millä Krista ystävineen näihin ohjelmiin välillä sukeltaa, hämmästyttää minua edelleen. Vähän kieli poskella niitä onneksi taidetaan katsella.
Totta. Viime viikkoina elämänlaatuni on noussut noin 150%:ia, koska televisio on jälleen täyttynyt laatuviihteestä Temppareiden ja Bachelorin uusien kausien alettua.

2. Minkä kastikkeen hän tilaa salaattiinsa?

 Valkosipuli, otaksun. Se on ainoa, jonka olemassaolon tunnustan.
Valkosipuli on varmaan suosikkini, mutta viime aikoina varsinkin koulussa/sairaalassa olen alkanut ottaa mitä tahansa muuta tarjolla olevaa kastiketta, koska olen alkanut pelätä, että haisen aivan valkosipulilta potilaskontaktissa.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

 Yleisellä tasolla kaikki ruuat, jossa lihat ovat huonolaatuisia tai niitä ei ole siivottu tarpeeksi. Nyrpeimmät naamat on nähty karjalanpaistin kohdalla, kun suuhun on jäänyt pyörimään jotain ällöttäviä nitkunatkuja.
Vastaus ei voisi olla enempää tosi! Minä _vihaan_ huonolaatuista lihaa. Muutoin olen todella kaikkiruokainen, mutta lihanirppistely on heikkouteni. Huonosta sitkuisesta ja läskisestä lihasta tehty karjalanpaisti on yksi kauhuruokien klassikko. Oikein hauskaa istua sukulaisissa tai anoppilassa illallispöydässä poskesta poskeen pyörivä lihanitku suussa...

IMG_5149

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

 Sain heti mielikuviini Kristan pitämässään kädessä jotain prinsessadrinkkiä, mutta yleensä viinilinjalla mennään. Ravintolaruokien suhteen hän on rohkeampi kuin minä ja uskaltaa kokeilla kaikenlaista uutta. Välillä voitokkain ja välillä vähemmän voitokkain tuloksin.
 Jälleen Jarkko tietää, mistä puhuu. Viini ♥ Lihanirppistelyni ja kalarakkauteni vuoksi tilaan ravintolassa usein kalaa, vaikkakin hyvä pihvi on aina hyvä pihvi.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

 Minna Parikka -buumin jälkeen uskallan väittää, että 38.
 Kyllä. Ei mennyt Parikka-buumi hukkaan.

6. Jos hän keräisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

 Robinin käytettyjä keikkavaatteita, joita voisi nuuskia illan pimeydessä.
 Hui kamala, nyt alan kuulostaa jo vanhalta robinpervolta! Suhteeni Robiniin on oikeasti ihan järkipohjalla! Voisin alkaa keräillä kauniita desingastioita, jos meillä olisi rajattomasti kaappitilaa.

7.  Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

 Leipää hän tuntuu syövän päivittäin siihen kyllästymättä. Se hämmästyttää minua.
 Öööö, on aivan normaalia syödä leipää aamupalalla. Jarkko itse on hassu, kun harvemmin syö aamupalaa. Mutta periaatteessa totta, koska syön joka aamu pari palaa leipää kahvin kanssa.

IMG_0149

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

 Kaikenlaista radiosoitosta vähän indiempään. Koen, että musiikkikasvatuksestani on ollut hyötyä heheh. Musiikkimaun suhteen olemme näiden vuosien aikana onnistuneet hiomaan toisistamme suhteellisen kaikkiruokaisia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.
  Allekirjoitan. Minusta olisi kauhean hauskaa, jos osaisin samantien lokeroida itseni johonkin musiikkityyliin, mutta tykkään monenlaisesta. Nautin erityisesti radion kuuntelemisesta ja spotifyn valmiista soittolistoista, koska olen huono itse valitsemaan musiikkia, jota haluan kuulla. Haluan, että joku keksii biisit puolestani ja samalla tutustuttaa minut aivan uusiin kappaleisiin ja artisteihin.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Musikaaleista!! Toki hän pitää monesta muustakin, mutta rakkauden musikaaleihin opin jo ensimmäisten viikkojen aikana.
Hih totta! Tässä minä olen onnistunut kouluttamaan Jarkkoa, koska seurustelumme alkuaikoina hän suhtautui nihkeästi musikaaleihin. Musikaalirakkaus voittaa kaikki esteet!

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

 Vihreäthän ne, oikein nätit simmukat.
 Vihreään silmäni selkeästi eniten taittavat, vaikka aivan syvän puhtaan vihreät ne eivät olekaan.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

  Minä, ja sitten on iso kööri hyvien ystävien verkostoa, josta en aio nostaa ketään jalustalle.
  Erittäin hyvä vastaus. Koen, että minulla on ympärilläni paljon läheisiä ihmisiä, joiden puoleen kääntyä iloissa ja suruissa, ja se on mahtavaa.

12. Asia, mitä usein teet, mistä hän ei pidä?

  Ripottelen vaatteitani ympäri asuntoa. Tulen kotiin päivän jälkeen ja jätän paitani keittiön tuolille, heitän housuni olohuoneen televisiotasolle, et cetera. Pitäisi varmaan mennä kallonkutistajalle.
Totta! Itse riisun vaatteni aina suoraan kaappiin, joten en voi käsittää, kuinka Jarkko onnistuu heittelemään omansa ympäri asuntoa: sukat olohuoneeseen, t-paidan keittiöön ja housut makuuhuoneen lattialle. Asuntoomme on muodostunut muutamia Jarkon vaatekasa -hot spotteja, joihin vaateröykkiöt useimmin kertyvät.

IMG_5435

13. Missä hän on syntynyt? 
 

Mualiman navassa, Kuopiossa.
Olen aito kuopiolainen, ennen kuin muutuin yhdeksäntoista Kuopio-vuoden jälkeen turkulaiseksi.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

  Varmasti epäonnistunut! Tykkään laittaa ruokaa, mutta leipominen on toinen juttu. Jos kuitenkin oikein kovasti yrittäisin, tekisin jonkinlaisen juustokakun. Tai sitten jotain aivan överimakeaa suklaakakkua!
 En suostu uskomaan tätä. Jarkko osaa tehdä erinomaista ruokaa, joten en epäile yhtään, ettei hän osaisi tehdä mainiota synttärikakkuakin. Itseluottamusta ja rohkeutta kokeilla vain, rakkaani. Otan mielelläni vastaan herkullisen juustokakun tai överisuklaisen suklaakakun.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

  Bloginsa. Krista_llia on kuin hänen lempilapsensa ja teksteistä näkee kuinka paljon hän tykkää kirjoitella. Tavallaan minusta on nyt hauskaa ratsastaa sillä siivellä, kun pääsen pikkuisen osallistumaan tämän hääblogin kirjoitteluun. 
 Bloggaaminen vie paljon aikaa eli totta. Tykkään hurjan paljon kirjoittamisesta ja bloggaamisesta, joten puuhaaminen on todella mieluista eikä ajan kulumista oikein edes tajua kirjoittaessaan.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

  Olla hauska, sanavalmis ja tyylikäs. Mainitaan vielä uudestaan yllämainittu blogikirjoittelu, koska nämä kaikki luettelemani ominaisuudet näkyvät erittäin hyvin sielläkin. Lisäksi hän käyttää erinomaisesti ompelukonetta, mitä kadehdin suuresti.
 Hmmm kiitos :D Koen olevani välillä erittäinkin sanavalmis ja hauskakin, mutta välillä taas aivan jäässä puheeni kanssa. Tyylikkyyden otan iloisena vastaan. Ompelukone on mielenkiintoinen valinta tähän listaan, koska en todellakaan ole mikään erityislahjakas ompelija, vaan lähinnä arjen pienistä huoltotoimenpiteistä selviävä korjausompelija.

17. Mikä on oudointa ruokaa, josta hän pitää?

Oudosta en tiedä, mutta meillä on joissain kohti eri mieltymykset. Mainitaan vaikka mysli, mitä minä en ikinä ostaisi. (Tämä oli ainoa kysymys, jonka yli hyppäsin, ja palasin vastattuani kaikkii muihin.)
Mysli, todella yllättävä vastaus. Syön tosiaan mysliä niinä aamuina, kun en syö leipää, johon en siis kohdan 7 perusteella ikinä kyllästy. En itsekään osaa sanoa mitään hurjan eksoottista, mutta Jarkon kanssa ristiin makumme menevät ainakin maksa- ja kaalilaatikon kanssa, joista minä tykkään kovasti, mutta Jarkko inhoaa.

IMG_9009

18. Mitä hän kantaa aina mukanaan?

  Puhelintaan. Kamalan tylsä vastaus, mutta en tähän hätään keksi muutakaan.
 Puhelin, avain, lompakko. Lähes jokaisen ihmisen pyhä kolminaisuus pätee myös minuun.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

  Kolmelta aamuyöstä äänekkäästi riitelevät naapurit ja kiireen tuntu vaikkapa matkalle lähtöä tehdessä.
 Totta molemmat, mutta tuo kiirepointti on erityisen hyvä, koska kiire saa minut todella ärsyyntymään. Pahimpia ovat kiirelähdöt paikkoihin/asioihin, joita haluisin rauhassa fiilistellä. Olen esimerkiksi nähnyt jo painajaisia, että hääaamunamme minun täytyy jostain syystä meikata kiireessä liikkuvassa junassa ja vaihtaa mekko vain kirkon eteisessä, vaikka oikeasti tahdon hääpäivänä ehtiä istua rauhassa lasillinen skumppaa kädessäni ennen vihkimiseen siirtymistä.

20. Entä piristymään?

  Teatteri tai jokin muu tavallisuudesta poikkeava aktiviteetti. Kukat, yllätykset, suklaalevy, valmiiksi tehty ruoka, imuroitu asunto ja Barcelona.
 Totta, totta ja totta. Pienet asiat, jotka piristävät arkea ovat parhaimpia. Tai no, on tuo Barcelonakin aika jees.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

  Mainitsin jo Robinin kertaalleen, mutta pelkäänpä, että joudun mainitsemaan sen uudestaan.
 Hups. Robinpervo jäi taas kiikkiin.

22. Millainen hän on tyttöystävänä?

  Vankkumaton tuki, rakastava, huomaavainen, avoin ja inspiroiva. Lähtee rohkeasti mukaan kaikkii hulluihinkin ideoihin, mutta toimii myös järjen äänenä, jos liian villiksi äidytään. Ennen kaikkea päivieni piristys ja kauneinta mitä minulla on tässä maailmassa.
 Todella kaunis vastaus. Tuota kaikkea haluan olla miehelleni ja ihanaa kuulla, että hän myös kokee minut niin.

IMG_2596

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

  Elokuussa 2011, päivälleen en muista. Sinä syksynä vietimme paljon aikaa vanhempieni luona. Hyviä aikoja ja viini-iltoja lapsuudenkotini lattialla.
 Tarkkaa päivää en minäkään muista, mutta Jarkon äidin koti oli pitkään meidän tukikohtamme, jonka lattialla viini-/lautapelipiknikkejä viettäen kulutimme monta iltaa yöhön saakka.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

  Viimeisin olivat ne Minna Parikat, heheh. Sanoisin, että meille kummallekin viimeinen kokonaisvaltainen villitys on nämä häät ja niiden yksityiskohtien hiominen. Mukavaa pientä puuhastelua.
 Parikkamaniani rauhoittui pikkuisen ostettuani tummat Parikan korkkarit peruskoroikseni, mutta edelleen viimeksi tänään sydämeni heitti volttia, jonkun myydessä unelmieni hääkenkäparikoita Torissa. Tosin koko oli 40, joten sydämeni sai palata perusrytmiinsä. Häät ovat viime aikoina olleet joka tasolla villitykseni. Hääkenkiä, hääkakkua, hääpukua, hääkampausta, häähuntua, you name it.

25. Millainen on hänen kotilookkinsa?

  Monipuolinen kirjo erilaisia pyjamia ja kollarit. On toppeja, puseroa ja tossua. Sotkuiset hiukset ja pestyt meikit, niin hyvä tulee.<3
 Pyjama kuulostaa todella nuhjuiselta koko kehon vuoraavalta flanellikasalta, mikä ei täsmää yhtään minun yömekkoihini, joten pyjamaa vastustan, mutta muuten vastaus on totta. Kotona ei vain voi olla farkut jalassa, joten ensimmäinen tekoni kotiin tullessani on aina vaihtaa kollarit.


♥ Jarkko & Krista