maanantai 10. huhtikuuta 2017

Häät ≠ avioliitto

Me emme ole tyhjäpäisiä hömpöntömppiä. Häämme eivät ole päähänpisto, vaan olemme matkalla sitoutumaan loppuelämäksemme. Kuitenkin tämä blogi on lähes puhdasta hömpäntömppää, kaikkea sitä, mistä hyvinvoivassa Suomessa 2010-luvulla elävä moderni citypariskunta voi keskittyä unelmoimaan, kun suurempia ongelmia elämässä ei ole. Tämä postaus on muistutus kauniin pinnan alla kuplivasta ytimestä, syistä miksi oikeasti haluamme mennä naimisiin.

cake-2082939_1920

Itselleni on aina ollut selvää, miksi menemme naimisiin, mutta minut havahdutti pohtimaan aihetta ulkopuolisen silmin käytimme tulevassa vihkirkossamme. Jumalanpalveluksen jälkeinen keskustelu kirkon papin kanssa teki minut hetkeksi jopa surulliseksi, koska koin hänen saaneen meistä aivan väärän käsityksen ylitsepursuvan hääintomme keskellä. Juttelimme mukavia pahvisten kirkolliskahvikupposten äärellä ja kerroimme silmät säihkyen tulleemme tutustumaan tulevaan vihkikirkkoomme:

- Millos te olette menossa naimisiin, pappi luonnollisesti kysyi.
- Helmikuussa 2019, me rehellisesti vastasimme.
- OHHOH ja nyt olette täällä jo, pappi hämmästyi.
- Niin, niin olemme, kun on niin kovasti nyt intoa ja koska ollaan opiskelijoita, täytyy aloittaa ajoissa säästämään häitä varten, minä vastasin.
- Mutta eihän naimisiinmeno mitään maksa, olette tämän seurakunnan jäseniäkin vielä, pappi kuittasi.
- Niiiin, mutta....., minä änkytin.

Ja onhan pappi periaatteessa oikeassa. Avioliittoon vihkiminen on tottakai hääpäivän ydin ja kaiken lisäksi ilmaista, kun taas vihkimisen jälkeinen juhlahumu on vain rahaa nielevää maallista hupatusta. Mutta kun minulle se maallinen hupatus on tärkeä osa vihkipäivän kauneutta, enkä aio tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Tahdon yhdessä minulle läheisimpien ihmisten kanssa juhlia meidän päätöstämme kulkea elämää jatkossakin yhdessä. Se ei silti tarkoita, että tärkeintä häissä olisi ylenpalttinen juhlinta, koska suuret juhlat voi hyvin järjestää ilman avioliiton solmimistakin, vaan juhlat ovat ihana sokerihuntu vihkimisen yllä.

couple-1283859_1920

Tärkeintä minusta on rakkaus. Avioliittoa ei nykyaikana tarvita rakkauden ja perheyhteyden olemassaoloon, mutta minulle itselleni avioliitto on edelleen vahva ja arvokas instituutio, jota kunnoitan. Näen, että avioliitto on parinvälinen vahva sitoumus tehdä töitä yhteisen elämän eteen ja pysyä toisen rinnalla raskainakin aikoina. Mikään avioliittopuritaani en kuitenkaan ole, koska kurjan, tunnekylmän tai väkivaltaisen liiton pakonomainen ylläpitäminen ei ole yhdenkään hukkaan heitetyn elämän arvoista, vaan aivan jokainen ansaitsee elää elämänsä onnellisena, eikä se ei aina onnistu solmitussa avioliitossa. Kuitenkin vihkimisessä tehty lupaus pysyä toisen rinnalla kuolemaan saakka, laittaa asioita minulle itselleni tärkeysjärjestykseen. Minä olen valinnut tämän tien tämän ihmisen rinnalla, ja sen eteen olen valmis tekemään töitä.

Arvo- ja instuutiotason avioliittokäsitysten lisäksi, avioliitto on myös lain edessä kantava päätös. Tämän aihealueen osalta tiedostan tietojeni olevan vajavaiset, koska en osaa aivan varmaksi sanoa avio- ja avoliitossa elävien parien lakisääteisten etujen/vaatimusten eroavuuksia tänä päivänä, mutta onneksi minulla on vielä vajaa kaksi vuotta aikaa perehtyä, että mihin olemmekaan loikkaamassa. Tuskin se mitään liian kamalaa voi kuitenkaan olla, koska avioliittoja Suomessa edelleen solmitaan. (Tiedän kyllä lakijuttujen periaatteet, mutta en uskalla alkaa tähän mitään kirjoittamaan, koska en tosiaan tiedä pilkuntarkasti asioiden kulkua. Olen tuleva lääkäri, en lakinainen.)

Tämä postaus on täynnä meille itsestäänselviä asioita, mutta nyt ne on ääneen kirjoitettu, että tietää pappikin. Hääjuhla ja sen suunnittelu ovat parhautta, mutta todellinen ydin ovat rakkaus ja avioliiton solmiminen. Että vaikka hääblogi on kuinka hömpäntömppää, kaiken takana on rakkaus. Tietysti.

Kuvat: www.pixabay.com 


Krista

5 kommenttia:

  1. Osu ja uppos! Todella hyvä kirjoitus johon niin helppo samaistua. Jotenkin tuntuu, että innostuminen leimataan usein häähulluudeksi ja tämä "häähulluus" (kamala termi ylipäänsäkin) nimenomaan siihen, että naimisiin mentäisiin vain juhlien vuoksi. Tuntuu muutenkin hassulta, että naimisiinmenoa pitäisi jollain tavalla selitellä tai perustella, sillä itse pidän avioliittoa edelleen tärkeänä ja arvokkaana asiana. Kaikki eivät tietenkään niin ajattele, mutta enpä minäkään heitä pyydä asiaa sen kummemmin perustelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIIII-IN! Täsmälleen tuota hain! Huh, en ole siis todellakaan ainut, jonka mielestä on ärsyttävää, että ulkopuolisille ihmisille täytyy korostaa ja selittää, että juhlat ovat vain mukava plussa avioliiton solmimisen päälle, eivätkä itse juhlanaihe, vaikka juhlia onkin kiva suunnitella huolella.

      Poista
  2. Hei, ihana blogi :) Jään seuraamaan. Kommenttina vaan - minäkin kosinnan jälkeen innostuin kuin pieni lapsi ja aloin vauhdilla suunnitella häitä. Juhlapaikka? Mekko? Kuinka monta vierasta, pitäisihän kutsulistaa jo tehdä! Kun sitten näistä kaverille kerroin, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli "Haluaksä siis häät vai naimisiin?". Miksi en saisi haluta molempia? Mitä pahaa siinä on, jos haluan molemmat? Niinkuin sinä kirjoitit avioliiton olevan päätös, tie jonka olet valinnut ja jolla tehdään töitä, niin sama on täälläkin. Mutta olisinko enemmän tosissani olevan oloinen jos haluaisin vain nimet paperiin, enkä mitään kummoisempaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi :)) Olet täsmälleen asian ytimessä! Tuntuu kurjalta, kun ihmiset ulkopuolella ikävän vihjailevaan äänensävyyn kommentoivat hääsuunnitteluiden varhaista aloitusta ja ylipäätään huolellista suunnittelemista, ihan kuin vinkaten, että vitsi toi on vaan pintaa ja naimisiinmenohan siinä päivässä on pointti. No niin onkin, mutta minä haluan myös mukavat ja ikimuistoiset juhlat. Naimisiin paperit vain kirjoittamalla tai monta vuotta etukäteen suunnittelemalla, ihan sama, kunhan kaksi ihmistä vain ovat tosissaan ja rakastavat toisiaan. Sellaisena sen pitäisi kelvata ulkopuolisillekin ilman turhia kommentteja ja arvostelua.

      Poista
  3. Tuntuu surulliselta ja epäreilulta, että häitään useampi vuosi etukäteen suunnittelevat joutuvat kohtaamaan ikävää arvostelua. Avioliitto on iso asia (eikä pelkästään mahdollisen hääjuhlan budjetin suhteen) ja siihen on jokaisella lupa valmistautua rauhassa. Ja onhan usein niinkin, että pinnalliseksi mielletyn häähuuman keskellä tulee huomaamattakin käsiteltyä itse parisuhdetta ja siihen sitoutumisen merkitystä. Monille hääsuunnittelu on ihana yhteinen projekti ja voi samalla valmistaa paria juuri siihen tärkeimpään: yhteiseen avioliittoon, toisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen.

    VastaaPoista