keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Origamilinnut - täydellinen yhteenveto meidän häiden ilmeestä

Koska käsiä polttelee päästä puuhaamaan kaikkea häihin liittyvää, olen häähuiskujen askartelun ohella suunnittellut ja alkanut toteuttamaankin myös muita häiden koristelupuolen DIY-projekteja. Kaikki tällä hetkellä suunnittelun tai toteutuksen alla olevat projektit ovat hyvin alhaisen budjetin juttuja, koska vaikka paljon oman sekä Jarkon maun pysyvyyteen luotankin, en silti vielä panostaisi vielä kovin suuria summia koristetarvikkeisiin. Koska jos maku kuitenkin muuttuisi, harmittaisi todella paljon olla käyttänyt jo hyvä summa vääränlaisiin koristeisiin vain, koska ei ole malttanut odottaa.

Kuten olen jo lukijakunnan kyllästymiseen asti varmaan korostanut blogissa, häidemme ja myös juhliemme visuaalisen ilmeen ns. teemana on lämmin yksinkertaisuus, kauneus, skandivaavisuus ja urbaanius. Näiden lisäksi koristeluissamme tulee näkyviin meidän persoonamme ja tietynlainen hipsteriys, joka meihin vahvasti assosioituu. Isoina teemoina voisin heitellä matkustelun, musiikin, vintagen ja ylipäätään kaiken kirpparitouhun. Näihin suuntaviivoihin origamilinnut sopivat minusta täydellisesti.

IMG_4302
IMG_4319
IMG_4335

Origameissa yhdistyy minusta kauniisti pelkistetty graafinen muoto, herkkyys ja tuulahdus ulkomaita. Ne ovat kauniita ja yksinkertaisia, mutta eivät yhtään kylmiä, mitä haemme häiltämmekin. Selkeyden kun ei tarvitse olla kylmää, emmekä mekään todellakaan ole kylmiä. Toisinaan pelkään, että blogin kautta saa sellaisen kuvan, kun koko ajan korostan yksinkertaisuutta... Origamilinnuissa minusta joka tapauksessa yhdistyy todella hyvin se mitä häidemme visuaaliselta ilmeeltä haemme: herkän selkeää kauneutta.

Mihin me lintuja häissämme käytämme, on vielä hyvin epäselvää. Ehkä kutsujen yhteyteen, ehkä pöytiin, ehkä jonnekin aivan muualle. Jokin paikka kauniille joutsenillemme varmasti kuitenkin löytyy.

IMG_4316
IMG_4332

Tulen myöhemmin tekemään kuvallisen ohjepostauksen lintujen taittelusta. Sitä ennen minun on kuitenkin itse harjaannuttava niin taitavaksi, että ymmärrän täysin, mitä missäkin vaiheessa teen, koska toistaiseksi linnut syntyvät vielä puoliksi toivoen parasta...


♥ Krista

maanantai 29. toukokuuta 2017

Tämä todellakin tapahtuu!

Olemme maksaneet juhlapaikkamme varausmaksun jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta vähän aikaa sitten tuli mieleen käydä Hintsan kotisivuilla vilkaisemassa heidän varauskalenteriaan.

kalenteritaas

Siellä se on! Meidän varauksemme! Vasta kuukausien päässä (aika monta kertaa joutui rämpyttämään kuukaudenvaihtopainiketta), mutta siellä se on ♥ Hip hei!

Ps. Vitsi, miten ihanalta tuo paikka edelleen näyttää! Aivan taas yllätyin, kun vilkaisin tuota vanhaa postausta


♥ Krista & Jarkko

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ensimmäinen hääpainajainen

Häiden suunnittelun ohella aloitan näköjään hääpainajaisetkin ajoissa. Ehdin helmikuuhun 2019 mennessä opetella unieni kautta selviytymään vaikka minkälaisista hääpäivän katastrofitilanteista, jos hääpainajaiset tosiaan aikovat esiintyä säännöllisen epäsäännöllisesti tästä hetkestä häihin saakka. Olettaen siis, että uskomme teoriaan unien roolista koulia meitä selviämään paremmin vastaan tulevista haasteista.

Toissayönä näkemäni uni oli hyvin minun näköiseni hääpainajainen. Ei monstereita repimässä hääpukuni pitsiä tai salamurhaajaa vieraiden joukossa, vaan suunnittelun epäonnistuminen ja siitä seuraava hillitön ahdistus. Uneni hääpäivässä olikin suurin piirtein kaikki ne elementit, jotka haluan oikeasta hääpäivästämme karsia: kiire, myöhässä olo, epätietoisuus ja sisäinen paniikki. Minun henkilökohtainen häähelvettini.

Olen ihmisenä se, joka laittaa edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet jo valmiiksi, lataa kahvinkeittimen jo illalla aamua varten maksimoidakseen aamun rauhan ja on lähdössä merkittäviin tapaamisiin/matkalle mieluiten vähintään puoli tuntia ennen tarvittavaa lähtöaikaa. Arjen tapaamisien suhteen olen rennompi ja kurjasti toisinaan olen arjessa myöhässäkin, mutta isot ja merkittävät jutut ovat ISOJA ja MERKITTÄVIÄ, ja niistä ei vain olla myöhässä. Inhoan asioiden tekemistä kiireessä, pelkoa, että johonkin ei ehditä ja kontrollin puutteen tunnetta, kun ollaan suurien juttujen äärellä. Ja häät ovat suuri juttu.

sleeping-923713_1920

Unessani elin uskossa, että häämme ovat vasta vuonna 2019, mutta äkisti ne olivatkin nyt. Valmistelut olivat luonnollisesti melko kesken, mutta ilmeisesti kuitenkin sellaisella tolalla, että juhlat oli tarkoitus juhlia, koska juhlien tilanne ei minua unessa ahdistanut, vaan hääaamun täydellinen epäonnistuminen.

Istuin unessa autossa, jota kuljetti joku tuntematon mies. Olin käynyt kampaajalla ja minulla oli päälläni jonkinlainen hääpukukin, joka ei tosin ollut omani. Kuljettaja pyysi minua valitsemaan, että menenkö meikattavaksi vai juhliin, joissa vieraat jo odottivat minua. Olin autossa aivan paniikissa, että mitä, pitääkö minun valita. En voinut käsittää, miksi vieraat jo odottivat, miksi minun aikatauluni oli suunniteltu niin pieleen, että en ehtinyt meikkiin lainkaan, miksi minulla ei ollut lainkaan aikaa fiilistellä hääpäivää ja missä oli Jarkko. Uni oli kamala! Muistan miettineeni, että tälläinenkö minun ihanan rauhalliseksi ja jännityskihinöiden täyttämäksi fiilistelyksi suunnittelemani once in a lifetime -hääaamuni nyt olikin: väärä mekko, kiiressä tehty kampaus, ei meikkiä lainkaan, sulhanen kadoksissa ja totaalisen myöhässä juhlista. Todellinen painajainen, vaikka yhtäkään mörköä ei ollut paikalla.

Onneksi uneni tilanne on melko epätodennäköinen ja ratkaistavissa hääaamun huolellisella suunnittelulla. Tietysti kaikenlaista voi tapahtua (joku sairastua, kampaaja perua, auto hajota, mekon helma ratketa jnejne...), mutta kaupunkialueella asioihin yleensä löytyy joku ratkaisu melko läheltä (paitsi tietysti sairastumiseen). Tärkeää minun oman sisäisen tunnelmani kannalta on joka tapauksessa aika. Sitä täytyy olla, ettei tärkeä aamu muutu kiireessä toheltamiseksi.

Kuva: pixabay.com


♥ Krista

torstai 25. toukokuuta 2017

Meidän hääfiilistelybiisit

Kevään tilanne alkaa tenttien suhteen näyttää siltä, että nelosvuosi lääkiksestä on hyväksytysti suoritettuna (hurraa!), joten viimein minulla on taas aikaa keskittyä myös bloggaamiseen. Olen ollut valtavasti täynnä ideoita häiden ja sitä kautta postaustenkin suhteen (luonnollisesi nämä asiat valtaavat mielen, kun pitäisi lukea tenttiin....), joten on ihanaa olla taas vapaa käyttämään aikaan kirjoittamiseen. Huh. Jee!

Heti kihlauspäivästä lähtien kaksi biisiä ovat leimautuneet meidän häidenodotuskappaleiksi, joiden kuuleminen tuo samantien mieleen kihlajaispäivän tunnelman ja kihinän, joka tulevaisuuteen liittyy. Viimeksi tänään bussimatkalla vanhempien luota Kuopiosta kotiin Turkuun maha lehahti täyteen perhosia, kun toinen näistä kappaleista lähti soimaan Spotifysta. Palasin samantien lokakuun fiiliksiin, kun kihlasormus oli nykyhetkeäkin tuoreempi ja ihana viisivuotisviikonloppu vain rullasi eteenpäin. Onneksi jokainen päivä kauemmas ihanasta kihlajaispäivästä tuo kuitenkin hääpäivän lähemmäksi ♥

Kappaleiden suhteen emme ole mitään uniikkeja lumihiutaleita, koska kumpikin biiseistä on hyvinkin suoraan hääaiheinen. Ehkä aina ei kuitenkaan tarvitse olla niin erityinen, vaan joskus asiat voivat olla selkeinä ja suoraviivaisina loistavia.



Lauri Tähkää pidän itse erittäin kuumana miehenä noin ikäisekseen (Jarkko voisi hyvinkin näyttää vanhempana häneltä.... ;)), mutta harvat hänen kappaleistaan herättävät minussa mitään erityisempiä tunteita. Paitsi Morsian, joka läikähdyttää sydäntäni joka kerta. Kappale on jotenkin herttaisen vanhanaikainen ja mieleeni tulee hiukan riparilaulukirjasta tuttu Tuu mun vaimoksen, mikä ei ole lainkaan huono mielikuva.

Posteljoonaan minulla sen sijaan on hyvinkin vahva suhde. Kuuntelin yhden siivouskesätyökesän ajan joka arkipäivä kahdeksan tuntia päivässä YleX:ää, jossa Joona Kortesmäki oli juontamassa ja kehittämässä yllätysilolauluja tuntemattomille ihmisille. Tuosta kesästä lähtien olen tykännyt Posteljoonasta ja Ystävistä, joiden laulajana Kortesmäki siis esiintyy. Aivan erityisen merkityksen Naimisiin-biisi sai vasta lokakuussa, kun pääsin osaltani elämään kappaleen sanomaa. Me mennään naimisiin! Ei aivan ensi kesänä eikä kesällä lainkaan, mutta naimisiin silti ♥
 

♥ Krista

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kristallihäät nyt myös Instagramissa

Perustin tänään blogille oman instagramtilin, @kristallihaat. Olen itse omassa somekäyttäytymisessäni vannoutunut ig:n käyttäjä, minkä takia se tuntui blogillekin luonnolliselta seuraavalta askeleelta. Ihania kuvia ja pieniä paloja hääinspiraatiota tulee nimittäin vastaan aivan jatkuvasti, ja noina hetkinä olen miettinyt, että vitsi, kun olisi joku kanava, mihin innostusta purkaa, koska kokonaisen postauksen pohjaksi välähdykset eivät riitä. Oman henkilökohtaisen tilini puolelle en voi kuitenkaan alkaa jatkuvalla syötöllä tykittää pelkkiä hääkuvia, joten vaihtoehdoksi jäi jäädä hääinstagrammitta tai perustaa blogille aivan oma tili. Tänään rohkaistuin valitsemaan jälkimmäisen.

Olen pitkään ollut bloggaamiseni suhteen todella ujo. Kesti pari vuotta ennen kuin puhuin kenellekään lifestyle-/lääkisblogistanikaan ja edelleen minusta tuntuu hassulta, kun joku tulee kasvotusten kertomaan, että lukee tekstejäni. Samalla olen kuitenkin äärimmäisen iloinen ja innoissani, koska tykkään valtavasti blogata, ja on aina uskomatonta kuulla, että joku ulkopuolinenkin saa ajatuksistani jotain irti omaan elämäänsä. Jokainen kommentti niin kasvotusten kuin blogin kommenttikentässäkin on timanttia ♥

IG

Johtuen ujoudestani ja epävarmuudestani, en ole kuin aivan viime aikoina tuonut blogejani esiin sosiaalisessa mediassa, ja viime aikoinakin todella kevyesti. Krista_llian (lifestyle-/lääkisblogini) linkin lisäsin omaan henkilökohtaiseen instagramtiliini viimeisimmän puolen vuoden sisällä ja tämä hääblogi on yhtä facebooklinkkausta lukuunottamatta saanut olla aivan rauhassa internetin suuressa sylissä.

Kristallihäiden omasta ig:stä olen kuitenkin haaveillut jo tovin. Esteenä on ollut oma pääni, joka on ajatellut, että on liian noloa perustaa instagramtili, jota tulee seuraamaan viisi ihmistä (joista kaksi siis ovat minä ja Jarkko). Selittää nyt sinne mitään ja leikkiä jotain suuren maailman bloggaajaa, vaikka lukijoita on oikeasti kolme. Tänään aamupalapöydässä tenttiinlukua vältellessäni minä kuitenkin päätin, että jos minä haluan perustaa hääblogilleni oman instagramtilin niin jestas sentään, tottakai minä voin sen tehdä. Aivan sama montako seuraajaa tai seuraamattajättäjää tili saa, jos minä itse olen siihen tyytyväinen ja se antaa minulle sen, mitä uudelta somekanavalta kaipaan.

Siispä näihin puheisiin. Kristallihäiden tuore instagramtili on @kristallihaat (linkki myös yläpalkissa) ja minun henkilökohtainen tilini @kranyl ja Jarkon @markuxela. Saa seurata tai olla seuraamatta. Minä yritän olla välittämättä kummastakin.


♥ Krista 

EDIT: Lisätty Jarkon instagram. Miten niin yritän omia blogiamme... :D

lauantai 13. toukokuuta 2017

Sori jos mä oon liian avoin

Olen häiden suhteen täynnä intoa kuin ilmapallo. Voisin ajatella non stoppina hääjuttuja ja puhuakin oivalluksistani huomattavasti enemmän kuin vajaa pari vuotta ennen juhlia on tarpeen. Minun on todella vaikea hillitä intoani, minkä vuoksi kuvan tulevasta hääpuvustani ovat nähneet aivan liian monet silmäparit, askartelen fyysisiä häähuiskuttimia kaappiimme lojumaan kahta vuotta etukäteen ja kyllästytän kaverini puhumalla pöytäjärjestyksistä kesken kuolevan potilaan hoitoa koskevan seminaarin.

Puhun häistämme hyvin avoimesti. Olen todella huono pitämään sisälläni asioita, joista olen todella innoissani. Sen takia muun muuassa pukukuvakin on lipsahtanut liian helposti kavereiden nähtäväksi. Viime aikoina olen alkanut ajatella, että onko tämä ongelma: entä jos tuhoankin häistämme kaiken yllätyselementin tarinoimalla asiat ympäriinsä jo vuosia etukäteen?

Inhoan liiallista mystiikan ylläpitoa hääblogeissa. Tahdon lukijana tietää yksityiskohtia, tarkkoja rahasummia ja konkreettisia asioita, enkä ympäripyöreää hahmottelua. Tällä linjalla olen lähtenyt meidän hääblogiamme kirjoittamaan. Täällä pelataan avoimin kortein, puhutaan rehellisesti niin rahasta kuin meidän valinnoistamme ja toiveistammekin. Samalla rakennetaan konkreettisesti meidän häitämme, eikä ainoastaan inspiroiduta kaikesta häihin liittyvästä.

home-office-336581_1920

En aiemmin ole voinut ymmärtää hurjaa salailun määrää hääblogeissa. Aivan kuin kaikki nyt muka lukisivat sitä. Nyt olen alkanut ymmärtää. Entä jos kukaan ei meidän juhlissamme ylläty mistään, kun kaikki ovat jo etukäteen lukeneet, että tälläistä siellä sitten tulee olemaan? Ai tuollaiset ne onkin ne huiskuttimet, joita ne väkersi. No jopas nuo Kiinasta tilatut riisipaperilamput toimivatkin hyvin. Aaa nyt alkaa se leikki, mistä ne puhui etukäteen. En pidä asiaa ongelmallisena sukulaisvieraiden kannalta. He eivät lue blogiamme, he eivät edes tiedä sen olemassaolosta. Mutta entä kaverit, joita häissämme tulee olemaan suuri osa vieraista? Tahdon heidän viihtyvän, yllättyvän ja innostuvan juhlistamme. Voiko se onnistua, jos pelaamme blogissa avoimin kortein ja kerromme konkreettisesti, kuinka suunnittelumme etenee?

Toisaalta bloggaaminen antaa minulle valtavasti, ja innokkaana hääblogien lukijana tiedän, että osuva hääblogi antaa hurjasti lukijallekin. Varsinkin, jos suunnittelu oikeasti etenee blogissa, eikä vain esitellä, että tässä pinterestistä bongattuja kuvia lampuista, meillekin tulee lamppuja. Enkä minä haluaisi intoani rajoittaa, koska minulla on valtava tarve jakaa suunnittelua ja asioiden konkretisoitumista ympäröivien ihmisten kanssa, ja blogi antaa hienon mahdollisuuden siihen.

Jos kaikki tätä blogia lukevat tulevat häävieraamme voisivat siis antaa kaiken tänne kirjoittamani, mennä vain toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos niin, että helmikuun 16. päivä vajaan kahden vuoden päästä säilyisi satumaisena yllätyksenä huolimatta intoapursuavasta morsiamesta. Jooko?

Onko kukaan muu paininut saman ongelman kanssa? Minusta on ihanaa, että ihmiset seuraavat meidän hääsuunnitteluamme, mutta toisaalta en haluaisi, että päivän yllätyksellisyys kärsii.


♥ Krista

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Häiden musiikkivalinnat: Häävalssi

Alkuun pienet pahoittelut blogin hiljaisuudesta. Yritän parhaillaan selvitä lääkiksen ns. kuoleman kevään tenteistä, jotka ratkaisevat pääsenkö tulevana kesänä ensimmäistä kertaa ikinä lääkärin töihin. Panokset ovat siis korkealla niin oman ammattikehityksen kuin myös häidenkin suhteen, koska todella tarvitsen kesän palkan hääsäästöjä varten.

Huolimatta kiireistä ja hiljaisuudesta, hääsuunnitelmat eivät ole jäissä. Muutama viikko sitten sitten sunnuntaisessa aamupalapöydässä päädyimme kuuntelemaan häävalsseja.

Me haluamme tanssia häävalssin. Emme mitään erityistä tanssiesitystä, josta tarvitsisi ottaa yhtään huolta tai painetta, vaan kauniin ja yksinkertaisen häävalssin. Mielestäni parien ensitanssispektaakkelit ovat ylipäätään enimmäkseen huonoja vetoja, koska jännittäessä ja häämekon helman pituuden aina yllättäessä, lopputulos on lähinnä kiusallinen. Toisaalta minusta on myös juhlan arvoa syövää tanssia ala-asteen discotyyliin hitaita kädet toisen kaulassa roikkuen. Nämä ovat luonnollisesti vain minun mielipiteitäni, mutta meistä yksinkertainen häävalssi on ensitansseista eniten meidän näköisemme.

Hetkelliseksi ongelmaksi häävalssipäätöksen jälkeen muodostui itse häävalssi. Vaikka vanhat klassikot Akselin ja Elinan häävalssista Uralin pihlajaan ovat kauniita ja niiden perinteisyys tuntuu ajatuksena hyvältä, ne eivät tuntuneet kappaleita kuunnellessa miltään. Yksikään vanha valssiklassikko ei saanut meissä aikaan minkäänlaista läikähdystä. Kaikki kappaleet kuulostivat vain tunkkaisilta ja ajatus meistä tanssimassa kuuntelemiemme perinteisten valssien tahtiin tuntui todella päälleliimatulta. Kuin yrittäisimme esittää näytelmää, johon emme lainkaan istu.

Kunnes läikähdys iski. On hassua, miten se oikea -tunne potkaisee aina yhtä yllättävänä ja odottomattomana. Tuon tunteen vahvuuden unohtaa aina ns. etsikkoaikoina, kun se oikea on vasta matkalla luokse. Sama kuvio on toistunut Jarkkoon rakastumisen, hääpuvun, juhlapaikan ja vihkikirkonkin kanssa. Tunteen vain tietää täsmälleen oikeaksi, vaikka vastaavaa ei olisi koskaan ennen tuntenut.



Meidän häävalssimme on Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä tuttu Someday my prince will come ♥ Kappale on täydellinen! Kaunis, tyylikäs ja arvokas, muttei yhtään tunkkainen. Juuri meille sopiva, varsinkin kun kummallekin iski täsmälleen samanlainen tämä se on -tunne kappaletta kuunnellessa. Sitä, tullaanko kappale kuulemaan juhlissamme bändin soittamana instrumentaalina vai lyriikoiden kanssa, emme ole vielä kunnolla pohtineet.


♥ Krista