lauantai 27. toukokuuta 2017

Ensimmäinen hääpainajainen

Häiden suunnittelun ohella aloitan näköjään hääpainajaisetkin ajoissa. Ehdin helmikuuhun 2019 mennessä opetella unieni kautta selviytymään vaikka minkälaisista hääpäivän katastrofitilanteista, jos hääpainajaiset tosiaan aikovat esiintyä säännöllisen epäsäännöllisesti tästä hetkestä häihin saakka. Olettaen siis, että uskomme teoriaan unien roolista koulia meitä selviämään paremmin vastaan tulevista haasteista.

Toissayönä näkemäni uni oli hyvin minun näköiseni hääpainajainen. Ei monstereita repimässä hääpukuni pitsiä tai salamurhaajaa vieraiden joukossa, vaan suunnittelun epäonnistuminen ja siitä seuraava hillitön ahdistus. Uneni hääpäivässä olikin suurin piirtein kaikki ne elementit, jotka haluan oikeasta hääpäivästämme karsia: kiire, myöhässä olo, epätietoisuus ja sisäinen paniikki. Minun henkilökohtainen häähelvettini.

Olen ihmisenä se, joka laittaa edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet jo valmiiksi, lataa kahvinkeittimen jo illalla aamua varten maksimoidakseen aamun rauhan ja on lähdössä merkittäviin tapaamisiin/matkalle mieluiten vähintään puoli tuntia ennen tarvittavaa lähtöaikaa. Arjen tapaamisien suhteen olen rennompi ja kurjasti toisinaan olen arjessa myöhässäkin, mutta isot ja merkittävät jutut ovat ISOJA ja MERKITTÄVIÄ, ja niistä ei vain olla myöhässä. Inhoan asioiden tekemistä kiireessä, pelkoa, että johonkin ei ehditä ja kontrollin puutteen tunnetta, kun ollaan suurien juttujen äärellä. Ja häät ovat suuri juttu.

sleeping-923713_1920

Unessani elin uskossa, että häämme ovat vasta vuonna 2019, mutta äkisti ne olivatkin nyt. Valmistelut olivat luonnollisesti melko kesken, mutta ilmeisesti kuitenkin sellaisella tolalla, että juhlat oli tarkoitus juhlia, koska juhlien tilanne ei minua unessa ahdistanut, vaan hääaamun täydellinen epäonnistuminen.

Istuin unessa autossa, jota kuljetti joku tuntematon mies. Olin käynyt kampaajalla ja minulla oli päälläni jonkinlainen hääpukukin, joka ei tosin ollut omani. Kuljettaja pyysi minua valitsemaan, että menenkö meikattavaksi vai juhliin, joissa vieraat jo odottivat minua. Olin autossa aivan paniikissa, että mitä, pitääkö minun valita. En voinut käsittää, miksi vieraat jo odottivat, miksi minun aikatauluni oli suunniteltu niin pieleen, että en ehtinyt meikkiin lainkaan, miksi minulla ei ollut lainkaan aikaa fiilistellä hääpäivää ja missä oli Jarkko. Uni oli kamala! Muistan miettineeni, että tälläinenkö minun ihanan rauhalliseksi ja jännityskihinöiden täyttämäksi fiilistelyksi suunnittelemani once in a lifetime -hääaamuni nyt olikin: väärä mekko, kiiressä tehty kampaus, ei meikkiä lainkaan, sulhanen kadoksissa ja totaalisen myöhässä juhlista. Todellinen painajainen, vaikka yhtäkään mörköä ei ollut paikalla.

Onneksi uneni tilanne on melko epätodennäköinen ja ratkaistavissa hääaamun huolellisella suunnittelulla. Tietysti kaikenlaista voi tapahtua (joku sairastua, kampaaja perua, auto hajota, mekon helma ratketa jnejne...), mutta kaupunkialueella asioihin yleensä löytyy joku ratkaisu melko läheltä (paitsi tietysti sairastumiseen). Tärkeää minun oman sisäisen tunnelmani kannalta on joka tapauksessa aika. Sitä täytyy olla, ettei tärkeä aamu muutu kiireessä toheltamiseksi.

Kuva: pixabay.com


♥ Krista

2 kommenttia:

  1. Eikä! :D Itse en kovinkaan usein edes muista omia uniani, mutta silti ihan sama juttu näiden hääpainajaisten kanssa. Juuri yksi yö näin unta, etten ehtinyt pukea hääpukua päälle kun oli jo niin kiire, joten menin yöpuvussa kirkkoon, haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan uniani todella vaihdellen, mutta tuo _kammottava_ (:D) hääuni pysyi mielessä aamuun asti niin, että sain sen Jarkolle (ja blogille) välitettyä. Hyi kamala, juuri tuo kiire teki minunkin unesta painajaisen! Toivotaan, että oikeana päivänä ehtii pukea päälle muutakin kuin yökkärin :D

      Poista