keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Esittelyssä save the date -kortit

Se oli nopeaa. Laitoimme ulkomaanvieraille lähtevät save the date -kortit tilaukseen Vistaprintille kaksi viikkoa sitten maanantaina ja toissapäivänä, tasan kaksi viikkoa tilauksesta, kortit tipahtivat postiluukustamme.

35570294395_b132435d8d_o
35570294005_4a9d93f24a_o
34761330673_4777b27364_o

Kortit ovat järjettömän upeat, täsmälleen sitä mitä tilasimme jokaista värisävyä myöten ♥ Koko save the date -korttien tilaaminen on ollut yhtä voittokulkua korttien valinnasta asti: molempien selkeä suosikki oli täsmälleen sama korttimalli, tilaus sujui ongelmitta ja valmiit kortit ovat prikulleen sitä, mitä toivoimmekin. Emme kertakaikkiaan voisi olla tyytyväisemp. Oikeastaan melkein harmillista, että lähetämme save the datet ainoastaan ulkomaisille vieraillemme, koska noin upeita kortteja noin ihanalla sanomalla tekisi mieli lähetellä ympäri ämpäri lähipiiriä. Suunnitelma lähettää kortit vain hyvin harvoille ja valituille pitää kuitenkin edelleen pintansa ihan taloudellisistakin syistä.

35531504296_2f8b073941_o
35570294335_1a4b1dd2db_o
34728973944_9fd32dc268_o

Kortit ovat värimaailmaltaan tummansävyiset mutta lämpimät, mikä sopii meistä hyvin häidemme tulevaan ajankohtaan. Talvi on synkän mahtipontista aikaa, mikä tunnelmana huokuu korteistammekin, mutta toisaalta talvi on myös peiton alle käpertymisen, takkatulen ja tuhdin punaviinin sesonkia, mikä myös osaltaan on aistittavissa korteistamme. Huolimatta korttien syvistä väreistä, ei minulle tule kuitenkaan lainkaan synkkä olo kortteja katsoessa, vaan sen sijaan arvokas ja lämpöinen tunne. Syvän violetin ohella korteissa on esillä myös häidemme tulevat teemavärit - musta, valkoinen, harmaa, vihreä ja vaaleanpunainen - mikä sopii visuaaliseen näkymykseemme paremmin kuin hyvin


♥ Krista

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kihlasormukseni

Kosinta viime lokakuussa oli minulle täysi yllätys. Minulla ei ollut aavistuksen häivääkään, että Jarkko saattaisi tuolloin kysyä minua vaimokseen, vaikka olimmekin monen monta kertaa naimisiinmenosta puhuneet ja kumpikin oli tehnyt selväksi, että on tässä suhteessa loppuelämää varten. Silti kosinta yllätti tapahtuessaan.

Kosinnan ohella myös kihlasormukseni oli minulle täysi yllätys. Olin (tottakai) monien naisten tapaan miettinyt, että millaisen sormuksen joskus ehkä haluaisin, mutta minkäänlaista todellista ajatusta minulla ei ollut. Valkokultaa, siroutta ja simppeliyttä, unohtamatta kuitenkaan naisellisuutta. Noin voisin toiveeni tiivistää, mutta miten nuo elementit konkreettisesti näkyisivät unelmieni sormuksessa - ei mitään hajua. Olin jopa puoliepätoivoisesti ajatellut, että miten ihmeessä osaan aikanaan ikinä valita sormusta, kun minulla ei ole mitään selkeitä toiveita kihlani suhteen.

IMG_4242
IMG_4216
IMG_4210

Jarkko teki kosiessaan rohkean ratkaisun. Hän päätti puolestani millaisen sormuksen minä haluaisin. Minua ei kosittu väliaikaisella kindermunasormuksella, oksasta pyöritetyllä rinkulalla tai edes mutterilla, vaan minut kihlattiin mieheni minulle valitsemalla sormuksella. Minusta on oikeastaan todella neitimäisen romanttista, että minulla ei ollut asiaan ns. päätäntävaltaa, vaan mieheni teki valinnan puolestani samalla kun päätti, että tätä naista haluan pyytää vaimokseni.

Jarkon valinta oli täydellinen. Samalla sekunnilla kun näin sormuksen avonaisessa rasiassaan, tiesin, että juuri tuollaisen sormuksen haluaisinkin. Sormus täyttää kaikki epämääräiset toiveet, joita minulla oli: se on valkokultainen, siro, yksinkertainen ja naisellinen. Se on todella minun näköinen ja minusta on hassua, miten Jarkko osasikin tehdä niin täydellisen valinnan, vaikka makumme hyvin pitkälti yhteneväiset ovatkin. Sormus on myös meidän yhteisen elämämme näköinen. Se on kaunis, selkeä ja kaikessa arvokkuudessaan kuitenkin tietyllä tapaa vaatimaton. Se ei pröystäile vaan keskittyy olennaiseen, kuten mekin.

IMG_3928
IMG_4248

Ennen häitä edessä on vihkisormuksen etsiminen. Vihkin konkreettisesta olemuksesta minulla ei vielä ole hajuakaan, vaikka toiveita mielessäni pyöriikin. Haastetta sormuksen etsintään tuo kihlani korotettu, kulmikas malli ja yksi timantti, joiden pariksi vihkin täytyisi sopia. Minulla on monien häihin liittyvien asioiden suhteen hyvin selkeät linjat ja näkemykset, joten on hassua leijua sormusasian suhteen näin epämääräisessä tietämättömyyden tilassa. Ennustankin jonkinasteista sormuskriiseilyä tulevaisuudessa, kun todellisia valintoja täytyisi rueta tekemään. Onneksi siihen asti voin keskittyä ihailemaan vasemman nimettömäni täydellistä kihlasormusta


♥ Krista

torstai 22. kesäkuuta 2017

GT-baari - paras hääidea taas hetkeen!


Paremman puutteessa nostalgisoin. Juon Hendricksin kurkulla koska mä voin.
<>
Sama sohva, eri darra. Onks mestaa missä tytöt olis sievii ja Hendrick's olis halpaa?
<>
Ja mä oon valmis alkaa streittaa. Jos saan yhen hyvän GT:n ennen jokasta mun keikkaa.


Häiden suunnittelu yli 1,5 vuotta etukäteen on järjettömän hauskaa. Elämme vaihetta, jossa voimme miettiä aivan kaikenlaisia vaihtoehtoja - hullujakin - ja valita niistä parhaat maltilliseen toteutukseen. Tottakai on ärsyttävää, että konkreettisesti hoidettavien asioiden määrä on vielä rajallinen, mutta pikku hiljaa ideat rakentuvat ja siirtyvät konkretiankin tasolle. Näin kävi myös meidän häiden ohjelmallemme/juomatarjoilullemme.

soppa

Me tarjoamme vieraillemme kaikki juhlapäivän juomat alkumaljasta illan viimeiseen drinkkiin (joka aamiaiseksi vaihtuu) ja alkoholittomiin juomiin, joita on suunnitelmissa saada runsaasti tarjolle runsaan alkoholillisen kattauksen rinnalle. En halua korostaa alkoholin roolia, mutta meille järkevä alkoholinkäyttö on juhlatunnelmaa nostattava elementti, johon haluamme muun hääsuunnittelun ohella panostaa. Tämä siis vastuunvapautuslauseena sille, että emme halua juotavan loppuvan kesken häissämme, vaan haluamme häidemme olevan kauniin tilaisuuden ohella myös hyvät kemut ja hyviin kemuihin kuuluu usein alkoholi, vaikka hyvät kemut eivät missään nimessä ole pelkkää alkoholia.

Tulemme tarjoamaan häissämme alkumaljana kuohuviiniä, ruuan kanssa puna- ja valkoviiniä ja loppuillan ajan mietoja alkoholijuomia, viiniä ja skumpan ylijäämiä. Boolia meille ei tule, mutta jotain muuta hauskaa oli toiveissa keksiä illan juomapuolelle, ja viime sunnuntaina me sen keksimme. Meidän häissämme ei nähdä laajaa drinkkibaaria tai edes hääparin nimikkodrinkkejä, vaan meille tulee rehellisen yksinkertainen gin tonic -baari. Otsikon hehkutus on minusta 100%:n ansaittua, koska gt-baari todella on paras hääidea aikoihin! (Ei sillä, että yhtäkään oikeasti huonoa ideaa olisi mahtunut vielä mukaan hääprojektiin.)

IMG_1665

Ja että miksikö? Jarkko on suuri suomirapin ystävä ja parin viime vuoden ajan geeteet ja ginin juominen ovat pompsahdelleet esiin suosikkiartistien Paperi T:n ja Pyhimyksen lyriikoissa niin tiuhaan, että gin tonicista ja erityisesti Hendricksistä on muodostunut meille sisäpiirivitsi. Esimerkkinä tästä ylläoleva kuva Jarkon 25v synttäreiltä, kun annoin hänelle lahjaksi Paperi T -fanipaketin, johon kuuluin niin Hendricksiä kuin Paprunaamarikin. Toisekseen GT on drinkkinä täsmälleen juhlamme luonteeseen sopiva: tyylikäs, klassinen, arvokas ja yksinkertaisen hyvä. Ja kolmanneksi, gin tonic on järkyttävän hyvää!

Tällä hetkellä visioissamme on yksittäisiin pikkupulloihin pakatut tonicvedet ja useaa (kenties viittä) eri giniä sisältävä tarjoilupöytä, jossa on drinkin lisukkeeksi tarjolla sitruunaa, kurkkua, jäisiä karpaloita, rosmariinin oksia ja jääpaloja. Baari avautuisi ruokailun jälkeen ja pysyisi auki niin kauan kuin drinkinystäviä, iltaa tai tarvikkeita riittää. Hintaa baarillemme luonnollisesti tulee (arvio kaikkineen max 200e), mutta tämän tasoiseen panostukseen olemme valmiit, koska idea on niin meidännäköinen. Wihii!


♥ Krista

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Häidemme ulkomaanvieraat ja save the date -kortit

Pahoittelut hiljaiselosta! Pikkusiskoni oli luonamme kylässä viime viikon ja kaikki vapaa-aika karkasi todellisen elämän hauskuuteen blogin saadessa samalla vahingossa hiukan lepoa. Mutta kuluneen viikon aikana on häiden suunnittelun suhteen tapahtunut paljon, joten lähiaikoina kirjoitettavaa kyllä riittää, kuten myös intoa kirjoittaa!

Meillä on jälleen yksi ihanan konkreettinen asia hoidettu häiden suhteen. Tilasimme viime viikolla häidemme save the date -kortit, jotka on tarkoitus postittaa muutamille ulkomaanvieraillemme lähiaikoina. Muille vieraille emme aio save the dateja lähettää lainkaan, vaan informointi häiden ajankohdasta tapahtuu lähempänä häitä muita väyliä pitkin. Ulkomaan ystäville, joiden taival häihimme on melkolailla suomalaisia vieraita haastavampi, haluamme kuitenkin viestittää ajoissa häidemme ajankohdan, ja onhan kaunis kortti todella paljon mieleenpainuvampi tapa kertoa uutinen kuin kylmä tekstiviesti. Jotenkin viestin laittaminen näin aikaisessa vaiheessa tuntuisi jopa typerältä, mutta kauniin kortin sen sijaan voi hyvin liittää osaksi jo aiemmin suunnittelemaamme pientä Suomi-yllätyspakettia, ikäänkuin vain pieneksi ekstraksi, että hei meidän elämäämme kuuluu muuten myös tälläistä tällä hetkellä ja olisi huikeaa jos olisitte mukana!

savedate4

Ulkomaiset vieraamme ovat pitkälti Jarkon vuoden 2014 Etelä-Korean opiskelijavaihdon tai sitä edeltäneen vaihtarituutoroinnin hedelmiä. Erästä tulevaa vierastamme Jarkko tuutoroi Suomessa kevään 2014 ja hänen kauttaan syntyi ajatus ylipäätään lähteä vaihtoon juuri Koreaan. Vaihdon aikana Jarkko, ja minun kahden viikon Korea-lomani aikana myös minä, tutustuimme myös hänen tyttöystäväänsä, ja inside-vitsiksemme muotoutuikin, että kun jompi kumpi pari aikanaan menee naimisiin, toiset tulevat sitten häihin. Tällä hetkellä näyttää, että me ehdimme ensin.

Myös toinen vierasparimme on kotoisin Koreasta. Heidän ja Jarkon ensikohtaaminen on kuitenkin paljon edellistä paria randomimpi, koska he päätyivät ensi kertaa juttusille Jarkon diabolon ja pariskunnan koiran jonkinlaisen puistokohtaamisen kautta. Tutustumisen kautta juttelu johti yhteiseen ajanviettoon jo Jarkon Koreassa olon aikana, mutta myöhemmin myös parin käyntiin meidän luonamme Turussa toissakesänä. Hauskan ekstran jo valmiiksi randomiin tuttavuuteen tekee se, että parin mies on korealainen RnB-muusikko, joka on päässyt tekemään keikkaa isoillakin lavoilla, mikä ei Korean viihdemaailmassa ole mikään pikkujuttu.

Kolmas ulkomaanvieraamme on kroatialainen couchsurfing-tuttavuus, jonka kanssa Jarkko on jatkanut yhteydenpitoa hänen meillä käynnistään saakka. Yhteinen tarinamme on kuitenkin jatkunut myös kasvotusten tuon ensivisiitin jälkeen, koska yövyimme kesän 2015 reilimme aikana neljä yötä hänen vierainaan Kroatian rannikolla sijaitsevalla loma-asunnolla.

savedate5

Huikeat ulkomaanystävät ansaitsevat huikeat save the date -kortit, jollaiset onneksi löysimmekin Vistaprintiltä. Minä hoidin Jarkon pyöräretken aikana esikatselukierroksen malleihin ja valitsin kaikki meidän tyylimme tietäen potentiaaliset korttipohjat. Noista seitsemästä korttipohjasta tehdyt mallit meidän omilla teksteillämme esittelin viime viikolla Jarkolle, joka sai vapaasti kommentoida kaikkea kortteihin liittyvää ja esittää oman suosikkinsa. Vasta tämän jälkeen paljastin Jarkolle oman suosikkini, joka onneksi oli täsmälleen sama kuin sulhasellakin. (Todellinen merkki täydellisestä kumppaninvalinnasta ♥)

Täydellisen demokratian vallitessa laitoimme siis viime viikon maanantaina minimimäärän eli 10 korttia tilaukseen. Hintaa korteille itsessään tuli 8,23 euroa sis. valkoiset kirjekuoret, mutta postikulut (5,99e) nostivat lopulta tilauksen loppusumman 14,22 euroon. Esittelen valmiit kortit tulevaisuudessa bloginkin puolella, kunhan ne tämän kuun loppupuolella saapuvat. Siihen asti mennään näillä pienillä blurratuilla makupalakuvilla, jotka ovat aivan kammottavia, mutta ainoa vaihtoehto, koska haluan säästää korttien esittelyn siihen hetkeen, kun ne ovat meillä konkreettisesti hyppysissämme.

Enää tarvitsisi keksiä mitä teemme kuudella ylimääräisellä kortilla, kun vieraille lähtee kolme ja meille muistoksi jää yksi. Ehkä ne voisi hyödyntää kaasojen tai bestmanin lahjoissa?


♥ Krista

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Häiden juomanhakureissu Tallinnaan

Meillä on suunnaton ilo päästä juhlimaan syyskuussa kaveriemme häitä. Morsian on Jarkon hyvä koulukaveri ja Jarkko itse asiassa on yksi morsiamen neljästä kaasosta eli hän on vallan vastuutehtävissä. Jarkon vastuutehtävän siivellä myös minä olen päässyt nauttimaan häähuumasta keskivertovierasta enemmän, ja riemuksemme hääpari on päättänyt ottaa hääsuunnitteluajastaan kaiken ilon irti! Olemme saaneet juhlia kihlajaisia, tj vähän alle 100 -bileitä ja nyt viikonloppuna reissasimme päiväreissulle Tallinnaan juomanhakuverukkeella. Verukkeella siksi, että pakettiauton kanssa liikenteessä ollut sulhanen ja bestman hoitivat todellisuudessa juomien hakemisen ja me morsiamen seurueena saimme vain viettää ihanan kesäpäivän Tallinnassa.

IMG_4669
IMG_4495
IMG_4494

Aivan yksinkertainen reissumme ei kuitenkaan ollut.

Aluksi eräs seurueestamme unohti passinsa. Onneksi sulhanen saapui Helsinkiin vasta laivan lähtöaamuna ja hän toi tullessaan Turkuun unohtuneen passin.

Seuraavaksi paku meinasi törmätä peuraan matkalla Helsinkiin. Onneksi ei kuitenkaan törmännyt.

Sitten sulhanen ja bestman saivat kuulla pakun olevan 7cm liian korkea ja heidän koko laivaanpääsynsä muuttui äkisti epävarmaksi. Tämä oli kamalinta kaikista. Tallinnassa odotti 1500e arvosta häiden juhlajuomia, jotka oli pakko noutaa lauantaina, ja äkisti meillä ei ollut autoa. Lisäksi kaikki päivän myöhemmät laivat olivat loppuunmyytyjä, joten uuden, suuremman autopaikan sisältävän lipun ostaminen olisi ollut mahdotonta. Tuskastuttavan odottamisen jälkeen laivayhtiö onneksi ilmoitti, että laivassa oli tarpeeksi tilaa, joten paku mahtuisi kyytiin, kunhan auton kokoluokkaa vain korotettaisiin ja autosta maksettaisiin suuremman auton maksu. 80e lisämaksu ei tuossa vaiheessa tuntunut miltään.

Samaan aikaan pakun kokosekoilun aikaan me autottomat meinasimme myöhästyä laivan check innistä ja jäädä koko reissulta. Onneksi ehdimmekin aikaisempaan ratikkaan.

IMG_4512
IMG_4543
IMG_4530

Näillä lähtökohdilla mikä tahansa päivänkulku, joka olisi pitänyt sisällään Suomeen kulkeutuvat juomat ja uppoamattoman laivamatkan, olisi ollut voitto. Saimme kuitenkin valtavan paljon enemmän ♥ Koko päivän meitä helli uskomaton auringonpaiste, kaikki asiakaspalvelijat olivat todella mukavia ja ystävällisiä, löysimme täydellisen ruokapaikan täydelliseltä terassilta (Bayern Böhmen, Suur-Karja 18, 10146 Tallinn) ja meillä oli kaiken kaikkiaan aivan täydellinen kesäpäivä. Parempaa tapaa käyttää lauantai en olisi voinut keksiä.

Käytännön vinkkejä en hääjuomien ostamiseen Tallinnasta osaa oikein antaa, koska olin reissulla ainoastaan hupimatkaajana, mutta melko näppärästi ja nopeasti touhu näytti hoituvan kaikista kommelluksistamme huolimatta. Etukäteen tehty tilaus noudettiin satama-alueella sijaitsevasta liikkeestä maksuvahvistusta vastaan (Cave! Maksu kannattaa suorittaa noin vk aikaisemmin, että se ehtii rekisteröityä liikkeelle. Pelkkä maksuvahvistus ei siis kelpaa todistukseksi maksusta, vaan rahojen täytyy myös näkyä kaupan järjestelmissä.) ja lastattiin autoon. Laivan pre-orderista tilatut tuotteet sen sijaan poimittiin kyytiin juuri ennen laivaan ajamista satama-alueella. Näppärää!

Touhuun kuluneesta ajasta sen verran, että aikaa mantereen liikkeessä kului pakkausaika mukaan laskettuna noin 30-40min ja laivan preorderissa tulee olla paikalla viimeistään tunti ennen laivan lähtöä. Meidän seurueemme tapauksessa pojat saapuivat Tallinnaan samalla laivalla meidän kanssamme eli klo 7.30 Helsingistä lähteneellä laivalla (perillä 9.30) ja palasivat Suomeen Tallinnasta klo 13.30 lähteneellä laivalla. Tuossa ajassa he noutivat etukäteen tilatut juomat kahdesta mantereen liikkeestä sekä laivan preorderista ja kävivät Tallinnassa syömässä.

IMG_4618
IMG_4568
IMG_4557
IMG_4586

Saa nähdä, mikä on Viron viinarallin tilanne vajaan parin vuoden päästä, kun juhlajuomien ostaminen on meille ajankohtaista. Viron alkoholivero nousee nimittäin ensimmäisen pykälänsä tulevassa heinäkuussa, ja parissa vuodessa se ehtii nousta monta kertaa lisää. Ehkä meidän häidemme alla pääsemme matkalle Riikaan - mahdolliseen suomalaisten tulevaisuuden viinaparatiisiin?


♥ Krista

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kuvalliset step-by-step -ohjeet DIY-häähuiskuihin

Sain viimein aikaiseksi askarrella muutaman lisähuiskun ja samalla kuvata askartelun vaiheet. Koska olin Jarkon ollessa pyöräreissulla itse sekä kuvaaja että askartelija, on kuvien laatu hiukan vajavaista, mutta kyllä niistä riittävästi saa selkoa. 

Tilasimme niin huiskujen nauhat kuin puutikutkin eBaystä. Päätimme tehdä noin 80 vieraallemme 70 huiskutinta. 10mm levyisiä satiininauhoja tilasimme kolmessa eri värissä, kutakin 2 x 25 yardia = 2 x 22m = 44m, minkä pitäisi riittää 70 huiskuun, kun päätimme nauhojen pituudeksi 55 senttiä. Puukeppien suhteen päädyimme tilaamaan 30 senttimetrin mittaisia keppejä, mikä oli todella hyvä valinta, koska lyhyemmät olisivat olleet aivan liian lyhyitä. Täytyy olla hiukan vipuvartta, että huiska pääsee heilumaan! Samaten nauhojen pituus kannattaa olla ainakin tuo 55 senttiä, koska vaikka yli puolimetrinen huisku kuulostaa hurjan pitkältä (ainakin minusta kuulosti), lyhyemmillä nauhoilla huisku ei heilu riittävästi.

Yhteen huiskuun kuluu siis meidän ohjeillamme:
  • 3 x 55cm satiininauhapätkää, nauhan leveys 10mm
  • 1 puukeppi (30cm pitkä, 0,5cm leveä)
  • liimaa
  • tahmaisia sormia

Hintaa huiskuttimien tarvikkeille tuli yhteensä noin 16 euroa (9,50e kepeistä ja 5,75e nauhoista). Askarteluun kuluvista työtunneista ei laskuteta... No ei tosi. En minä lähtisi tälläisiin askarteluprojekteihin, jos en tykkäisi puuhailla käsilläni. Hauskaahan tämä vain on!
 
IMG_4351
35034806166_d367f27e9d_o
IMG_4355
IMG_4381
IMG_4382
IMG_4384
IMG_4386
IMG_4390
IMG_4405

Lisäkoristeina huiskuihin on mahdollista köyttää mukaan pieniä tiukuja tai liimata taitetulle paperille tulostettuja hihkaisuja, kuten mr&mrs, onnea, jee, jippii, hurraa jnejnejne. Koska meillä uskotaan yksinkertaisuuden voimaan, emme kaipaa huiskuihimme nauhoja kummempaa.

Kolmen uuden huiskun liittyessä jo aiemmin askarreltujen joukkoon, meillä on nyt 23 huiskua valmiina. Hiphei, enää 47 jäljellä!


♥ Krista

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hääpuvun asusteet

♥ Jarkko, ole kiltti äläkä lue tästä pidemmälle, kiitos. Vaikka tämä ei itse hääpuvun salaustasoista pukeutumistietoa olekaan, en ainakaan toistaiseksi halua paljastaa sinulle kaikkia yksityiskohtia, pus. ♥ 

Eli, Jarkko jättää lukemisen tähän ja muut jatkavat eteenpäin, mutta eivät kerro sulhaselle näkemästään ennen häitä.

spoileri

♥♥♥♥♥

Minä olen kirkkokäyttäytymisen suhteen vanhanaikainen. Minulle on kotona opetettu, että naisen olisi suotavaa peittää kirkossa olkapäänsä ja tätä ohjetta olen kantanut mukanani. Minulle olkapäiden peittäminen on pieni simppeli asia, jolla kirkkotilaisuuksiin saa luotua arvokkuutta, eli taustalla ei ole kiihkeän kristillisiä aatteita, vaan puhtaasti pieni kunnianosoitus arvokkaalle tilalle ja hetkelle. Lisäksi olkien peittäminen on yleensä todella helppo toimenpide: kesäisin olen heittänyt hartioilleni huivin ja viileämpinä vuodenaikoina kirkkoon tarvitsee jakun/vastaavan joka tapauksessa.

Omissa häissä asiaa täytyy kuitenkin miettiä tarkemmin. Vihkitilaisuuden ytimessä olemme me. Meidän rakkautemme, meidän jännittävä hetkemme... ja meidän asumme. Itse ainakin jännitän eniten juuri ajatusta alttarille kävelemisestä ja haluan olla tuossa hetkessä paras mahdollinen itseni, koska valehtelisin, jos väittäisin, ettei hääpäivän lookilla ole minulle väliä. Sitä paitsi juuri alttarillahan vieraat näkevät meidät ensi kertaa ja huomio keskittyy hetken ajan ainoastaan meihin.

IMG_4455

Kun tämä ajatus yhdistetään puritaaniseen vimmaani peittää olkapäät kirkossa, päästään haasteen ytimeen. Varsinainen hääpukuni ei ole yläosastaan niin peittävä, että kokisin sen helmikuisessa kirkossa riittäväksi niin lämpötilan kuin vihkitilaisuuden arvokkuudenkaan kannalta. En halua kokea oloani alastomaksi suuressa kirkkosalissa, joten jotain oli keksittävä.

Koska ajatuksena on koota minun hääasuni täysin kirppislöytöjen pohjalta, uppouduin viikoiksi, ellen jo kuukausiksikin, nettikirppareiden maailmaan ennen kuin osuma sattui kohdalle. Tein Tori.fin kautta kaupat vaalean ivorysta, hihallisesta ja kauluksella varustetusta pitsibolerosta, jonka saapumista odotin vimmatusti, koska kuvan perusteella olin aivan myyty.

Paketista paljastui kuitenkin ennemminkin aihio kuin valmis timantti. Bolero oli minulle aivan liian iso, vaikka myyjä markkinoi koon olevan 36/s. Myös boleron materiaali oli minusta heikkolaatuisen tuntuista, mikä ei tosin minun käytän vain vihkimisen ajan -käyttötarkoituksessani haittaa, mutta mikäli olisin ollut etsimässä yläosaa koko hääpäivän ajaksi, olisin ollut harmistunut. Mutta nämä ovat näitä ylläreitä, joihin täytyy olla valmistunut, kun ostaa asioita nettikirppareilta ilman käsi- ja silmätuntumaa. Tärkeintä oli, että paketti saapui ja tulkitsin vaatteen muokkauskelpoiseksi, koska huolimatta miinuksista, bolerossa on myös todella paljon elementtejä, joista tykkään hurjasti.

IMG_4452 (2)

Sunnuntaina Jarkon ollessa pyöräreissussa, minulla oli kokonaisen päivän verran aikaa perehtyä boleron anatomiaan ja pohtia mahdollisuuksia muokata sitä minulle sopivammaksi. Päivä ei mennyt hukkaan, koska nyt minulla on kaapissani täydellisesti istuva pitsibolero, joka kestää katseita matkalla alttarille. Luonnollisesti minun täytyy vielä sovittaa boleroa Kuopiossa säilytyksessä olevan hääpukuni kanssa, ennen kuin voin hihkua lopullisesti voitosta, mutta sunnuntain saavutuksiin olen silti tyytyväinen.

Yhtä paljon kuin potentiaalisesti kaunis lopputulos, minua motivoi sunnuntaina omien taitojen testaaminen. En ole mikään superompeluässä, mutta perustaidot minulta löytyy, ja sunnuntaina ne riittivät, vaikka kutkuttavan haastava projekti olikin. Hiukan kuumotteli leikellä bolerosta osia irti ja sovitella täyteen neulattua vaatetta päälle, mutta monen tunnin suunnittelun, pohdinnan ja aherruksen (ja myös yhden ratkomisen...) jälkeen olen todella tyytyväinen oman työni jälkeen. Jee, hyvä minä!


♥ Krista 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Riitojen määrä ei ole parisuhteen intohimon mittari

Meillä eletään hyvin rauhallisessa parisuhteessa noin riitojen mittapuulla arvioituna. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja riidelleet ehkä hmmmm... kaksi kertaa? Riitojemme vähäisyys ei kerro mitään meidän parisuhteemme intohimon tilasta, ja minusta onkin loukkaavaa, jos tälläiseen ajatukseen sorrutaan, koska se, että emme riitele, kertoo enemmän meidän persoonistamme ja meidän tavastamme selvittää asioita, kuin parisuhteemme tilasta.

Minä olen persoonana jonkin verran (aika paljonkin) konfliktikammoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en osaisi lainkaan riidellä, tai että olisin mielipiteetön matonen. Ei lainkaan, vaan osaan todellakin kertoa mielipiteeni ja puolustaa sitä tarvittaessa, mutta ärhäkkään riitelyyn koen todella harvoin tarvetta. Tarvittaessa kykenen kyllä siihenkin, ja itselleni tärkeistä asioista olen valmis riitelemään, mutta minulle tyypillisempää on ratkoa ristiriitoja harkinnan, pohdiskelun, keskustelun ja vaitonaisuuden kautta.

goats-173940_1280 – kopio

En pidä suoranaista mykkäkoulua ollessani suuttunut tai loukkaantunut, mutta olen hiljainen ja innostumaton, ja minua tuntevat kyllä osaavat lukea, ettei kaikki ole hyvin. Sisällä kulkeva harmituksen möykky kasvaa jonkin aikaa pohdiskellessani asiaa ja lopulta pullautan sen ulos keskusteltavaksi, kun kiukutus kasvaa liian suureksi ja olen saanut hahmoteltua erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Sitten aiheesta keskustellaan kummankin näkökulmasta ja se sovitaan niin, että sopimisen jälkeen sisälle kasvanut möykky sulaa välittömästi ja mieli tuntuu jälleen kevyeltä.

Kaikkien kanssa en kuitenkaan koe asioista keskustelua~riitelyä yhtä helpoksi, ja välillä saatan olla jumissa riitelyn~keskustelun suhteen jopa perheeni ja ystävienikin kanssa. Yksi minulle tärkeä unelmamiehen mittari onkin kyky saada ristiriidat helposti/matalalla kynnyksellä selvitettyä, koska elämänmittaisessa parisuhteessa ei ole varaa päästää murheita kasaantumaan. Jarkon kanssa osaan ja uskallan tuoda murheeni pöytään, koska jos minä jotain parisuhteessa mustasukkaisuuden lisäksi vihaan, niin pitkävihaisuutta ja asioitten unholaan painamista niitä purkamatta.

Jarkko on riitelyssään suoraviivaisempi. Hän uskaltaa aina sanoa mitä mieltä on, eikä epäröi asettua poikkiteloin kenenkään eteen. Hän ei kuitenkaan ole ärsyttävä joka asiasta kimpaantuja, vaan nostaa esiin ainoastaan järkeviä ristiriitoja. Meillä ei riidellä pienistä, koska ei oikeastaan riidellä isoistakaan. Jarkko on riitelijänä rohkeampi, suoraviivaisempi ja asioita vähemmän pyörittelevä, mutta ei harkitsematon, ilkeä tai näköalaton. Kunnioitamme kumpikin toisiamme niin paljon, että meillä ei ole mitään tarvetta sanoa toiselle mitään rumaa tai ilkeää edes kipakampien keskustelujen aikana. Parisuhteemme sisäisessä riitelyssä olemme hyvin tasapainoisia, mutta ulkomaailman ihmisten kanssa riitelyssä Jarkko on taitavampi, koska hänellä on enemmän rohkeutta tuoda asioita esiin. Ja tarkoitan oikeasti taitavampi, koska ristiriitojen esiin nostaminen on taito.


Meidän suhteemme intohimo, kiinnostavuus ja hyvinvointi eivät ole riippuvaisia riidellessä heitettyjen astioiden tai huutoon käytettyjen desibelien määrästä, vaan kyvystä selvittää ristiriidat kummankin näkökulmat huomioiden sekä kunnioittaa ja rakastaa toista. Toisenlaista ääripäitä voi kysellä meidän naapurista, jossa jälleen viime yönä ratkottiin suhteen ristiriitakohtia huutamalla kurkku suorana, heittelemällä astioita ja paukuttelemalla ovia. Mutta hei, niillä on varmaan tosi intohimoista. Jep jep...

Naapureiden lisäksi kimmokkeena postaukseen toimi Chisun uusi biisi Ei riidellä enää, joka minusta ärsyttävästi ihannoi astioiden heittely -tyyppistä riitelyä ja rinnastaa sen parisuhteen hyvinvointiin.

Kiitos vain, mutta minä painaudun mielelläni yöllä mieheni kainaloon ja pidän tavarat paikallaan.

Kuva: www.pixabay.com


♥ Krista