tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hääpuvun asusteet

♥ Jarkko, ole kiltti äläkä lue tästä pidemmälle, kiitos. Vaikka tämä ei itse hääpuvun salaustasoista pukeutumistietoa olekaan, en ainakaan toistaiseksi halua paljastaa sinulle kaikkia yksityiskohtia, pus. ♥ 

Eli, Jarkko jättää lukemisen tähän ja muut jatkavat eteenpäin, mutta eivät kerro sulhaselle näkemästään ennen häitä.

spoileri

♥♥♥♥♥

Minä olen kirkkokäyttäytymisen suhteen vanhanaikainen. Minulle on kotona opetettu, että naisen olisi suotavaa peittää kirkossa olkapäänsä ja tätä ohjetta olen kantanut mukanani. Minulle olkapäiden peittäminen on pieni simppeli asia, jolla kirkkotilaisuuksiin saa luotua arvokkuutta, eli taustalla ei ole kiihkeän kristillisiä aatteita, vaan puhtaasti pieni kunnianosoitus arvokkaalle tilalle ja hetkelle. Lisäksi olkien peittäminen on yleensä todella helppo toimenpide: kesäisin olen heittänyt hartioilleni huivin ja viileämpinä vuodenaikoina kirkkoon tarvitsee jakun/vastaavan joka tapauksessa.

Omissa häissä asiaa täytyy kuitenkin miettiä tarkemmin. Vihkitilaisuuden ytimessä olemme me. Meidän rakkautemme, meidän jännittävä hetkemme... ja meidän asumme. Itse ainakin jännitän eniten juuri ajatusta alttarille kävelemisestä ja haluan olla tuossa hetkessä paras mahdollinen itseni, koska valehtelisin, jos väittäisin, ettei hääpäivän lookilla ole minulle väliä. Sitä paitsi juuri alttarillahan vieraat näkevät meidät ensi kertaa ja huomio keskittyy hetken ajan ainoastaan meihin.

IMG_4455

Kun tämä ajatus yhdistetään puritaaniseen vimmaani peittää olkapäät kirkossa, päästään haasteen ytimeen. Varsinainen hääpukuni ei ole yläosastaan niin peittävä, että kokisin sen helmikuisessa kirkossa riittäväksi niin lämpötilan kuin vihkitilaisuuden arvokkuudenkaan kannalta. En halua kokea oloani alastomaksi suuressa kirkkosalissa, joten jotain oli keksittävä.

Koska ajatuksena on koota minun hääasuni täysin kirppislöytöjen pohjalta, uppouduin viikoiksi, ellen jo kuukausiksikin, nettikirppareiden maailmaan ennen kuin osuma sattui kohdalle. Tein Tori.fin kautta kaupat vaalean ivorysta, hihallisesta ja kauluksella varustetusta pitsibolerosta, jonka saapumista odotin vimmatusti, koska kuvan perusteella olin aivan myyty.

Paketista paljastui kuitenkin ennemminkin aihio kuin valmis timantti. Bolero oli minulle aivan liian iso, vaikka myyjä markkinoi koon olevan 36/s. Myös boleron materiaali oli minusta heikkolaatuisen tuntuista, mikä ei tosin minun käytän vain vihkimisen ajan -käyttötarkoituksessani haittaa, mutta mikäli olisin ollut etsimässä yläosaa koko hääpäivän ajaksi, olisin ollut harmistunut. Mutta nämä ovat näitä ylläreitä, joihin täytyy olla valmistunut, kun ostaa asioita nettikirppareilta ilman käsi- ja silmätuntumaa. Tärkeintä oli, että paketti saapui ja tulkitsin vaatteen muokkauskelpoiseksi, koska huolimatta miinuksista, bolerossa on myös todella paljon elementtejä, joista tykkään hurjasti.

IMG_4452 (2)

Sunnuntaina Jarkon ollessa pyöräreissussa, minulla oli kokonaisen päivän verran aikaa perehtyä boleron anatomiaan ja pohtia mahdollisuuksia muokata sitä minulle sopivammaksi. Päivä ei mennyt hukkaan, koska nyt minulla on kaapissani täydellisesti istuva pitsibolero, joka kestää katseita matkalla alttarille. Luonnollisesti minun täytyy vielä sovittaa boleroa Kuopiossa säilytyksessä olevan hääpukuni kanssa, ennen kuin voin hihkua lopullisesti voitosta, mutta sunnuntain saavutuksiin olen silti tyytyväinen.

Yhtä paljon kuin potentiaalisesti kaunis lopputulos, minua motivoi sunnuntaina omien taitojen testaaminen. En ole mikään superompeluässä, mutta perustaidot minulta löytyy, ja sunnuntaina ne riittivät, vaikka kutkuttavan haastava projekti olikin. Hiukan kuumotteli leikellä bolerosta osia irti ja sovitella täyteen neulattua vaatetta päälle, mutta monen tunnin suunnittelun, pohdinnan ja aherruksen (ja myös yhden ratkomisen...) jälkeen olen todella tyytyväinen oman työni jälkeen. Jee, hyvä minä!


♥ Krista 

2 kommenttia:

  1. Vau, kunpa itseltäkin löytyisi edes vähän kädentaitoja. Oon ehdottomasti ollut jossain muualla kun niitä taitoja jaettiin :D mutta siis ahh pitsiä, näyttää lupaavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläiseen pieneen projektiin, jossa ei ollut järkyttäviä paineita onnistua, uskaltauduin tarttumaan, mutta esimerkiksi hääpuvun yhden löysällä olevan napin ompelu kuumottaa minua hurjasti :D Jotenkin hirvittävä ajatus lähestyä omaa unelmamekkoa neulan kanssa, vaikka ihan pikkiriikkisestä jutusta onkin kyse :D Pitsi on kyllä aina hyvästä ♥

      Poista