sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kihlasormukseni

Kosinta viime lokakuussa oli minulle täysi yllätys. Minulla ei ollut aavistuksen häivääkään, että Jarkko saattaisi tuolloin kysyä minua vaimokseen, vaikka olimmekin monen monta kertaa naimisiinmenosta puhuneet ja kumpikin oli tehnyt selväksi, että on tässä suhteessa loppuelämää varten. Silti kosinta yllätti tapahtuessaan.

Kosinnan ohella myös kihlasormukseni oli minulle täysi yllätys. Olin (tottakai) monien naisten tapaan miettinyt, että millaisen sormuksen joskus ehkä haluaisin, mutta minkäänlaista todellista ajatusta minulla ei ollut. Valkokultaa, siroutta ja simppeliyttä, unohtamatta kuitenkaan naisellisuutta. Noin voisin toiveeni tiivistää, mutta miten nuo elementit konkreettisesti näkyisivät unelmieni sormuksessa - ei mitään hajua. Olin jopa puoliepätoivoisesti ajatellut, että miten ihmeessä osaan aikanaan ikinä valita sormusta, kun minulla ei ole mitään selkeitä toiveita kihlani suhteen.

IMG_4242
IMG_4216
IMG_4210

Jarkko teki kosiessaan rohkean ratkaisun. Hän päätti puolestani millaisen sormuksen minä haluaisin. Minua ei kosittu väliaikaisella kindermunasormuksella, oksasta pyöritetyllä rinkulalla tai edes mutterilla, vaan minut kihlattiin mieheni minulle valitsemalla sormuksella. Minusta on oikeastaan todella neitimäisen romanttista, että minulla ei ollut asiaan ns. päätäntävaltaa, vaan mieheni teki valinnan puolestani samalla kun päätti, että tätä naista haluan pyytää vaimokseni.

Jarkon valinta oli täydellinen. Samalla sekunnilla kun näin sormuksen avonaisessa rasiassaan, tiesin, että juuri tuollaisen sormuksen haluaisinkin. Sormus täyttää kaikki epämääräiset toiveet, joita minulla oli: se on valkokultainen, siro, yksinkertainen ja naisellinen. Se on todella minun näköinen ja minusta on hassua, miten Jarkko osasikin tehdä niin täydellisen valinnan, vaikka makumme hyvin pitkälti yhteneväiset ovatkin. Sormus on myös meidän yhteisen elämämme näköinen. Se on kaunis, selkeä ja kaikessa arvokkuudessaan kuitenkin tietyllä tapaa vaatimaton. Se ei pröystäile vaan keskittyy olennaiseen, kuten mekin.

IMG_3928
IMG_4248

Ennen häitä edessä on vihkisormuksen etsiminen. Vihkin konkreettisesta olemuksesta minulla ei vielä ole hajuakaan, vaikka toiveita mielessäni pyöriikin. Haastetta sormuksen etsintään tuo kihlani korotettu, kulmikas malli ja yksi timantti, joiden pariksi vihkin täytyisi sopia. Minulla on monien häihin liittyvien asioiden suhteen hyvin selkeät linjat ja näkemykset, joten on hassua leijua sormusasian suhteen näin epämääräisessä tietämättömyyden tilassa. Ennustankin jonkinasteista sormuskriiseilyä tulevaisuudessa, kun todellisia valintoja täytyisi rueta tekemään. Onneksi siihen asti voin keskittyä ihailemaan vasemman nimettömäni täydellistä kihlasormusta


♥ Krista

6 kommenttia:

  1. Minäkin sain kihlasormuksen jo kosittaessa! Koko kosinta oli yllätys myös meillä - tavallaan miehelleen itselleenkin, joka hoiti tilanteen hyvin spontaanisti kotisohvalla kivan illan jälkeen.
    Aluksi tuntui vähän hassulta, kun en itse päässyt valitsemaan sormusta, mutta pian sormus alkoi tuntua omalta. Se on miehen suvun perintösormus: safiirin ja kahden timantin yhdistelmä on peräisin isoenolta, joka kihlasi sillä aikoinaan oman vaimonsa. Sormus päätyi miehen edesmenneen äidin kautta minulle - ja on aivan näköiseni! Saksassa kihla- ja vihkisormukset eivät ole samaa paria, eli nykyään nimettömässäni keikkuu vain vihkisormus ja kihlasormus tulee mukaan vain poikkeustapauksissa. Lisää viime vuotisia hääjuttuja mun blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuulostaapa upealta! Sormus tuollaisella lisämerkityksellä on varmasti erityismerkityksellinen, vaikka tietysti surullinen vanhemman edesmeno, jollaista ei kenellekään toivoisi, oli tässä tarinassa taustalla. Kiitos vinkkauksesta, täytyy käydä tutustumassa! Tällä hetkellä aivan kaikki häähuumailu vetää täysillä puoleensa :D

      Poista
  2. Tosi kaunis sormus! Täällä myös mies kosi sormuksen kanssa, enkä jotenkin osaisi edes kuvitella että kihlasormus pitäisi valita itse! Nyt Kanadassa vieraillessa on kieltämättä yllättänyt paikallinen ajattelumalli siitä, että myöskin vihkisormusten pitäisi olla lahja, jotka kihlapari hankkii toisilleen ja jotka saadaan ensi kertaa vasta alttarilla.. Jos olisin tiennyt tämän ennen kuin ehdin valita oman vihkini, olisin ehdottomasti antanut miehen valita myös vihkisormuksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ohhoh en tiennnytkään tuollaisesta tavasta. Hurjat paineet sulhaselle kahteen kertaan :D Sinänsä kuitenkin todella kaunis ajatus ja olisi tosi mielenkiitoista lähteä itse etsimään sulhaselle lahjasormusta.

      Itse lähden tulevaisuudessa oman vihkin etsintään suurella uteliaalla mielenkiinnolla. Minusta on tosi hauskaa päästä pohtimaan itsekin nyt sormuksen valintaa, vaikka toisaalta hirvittää oma tapa jahkata asioita niin huolella. Jarkko on meistä suoraviivaisempi valinnoissaan: jos joku on hyvä ja toimiva, se on hyvä ja toimiva.

      Poista
  3. Nätti sormus, todella siro ja naisellinen kuten mainitsit :) Meilläkin Matias valitsi minun sormukseni, enkä voisi olla tyytyväisempi. Eikä pelkästään siksi, että sormus on todella kaunis, vaan minulle merkitsee myös symbolisesti todella paljon, että Matias on tehnyt valinnan minua ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Juuri noin minäkin asian näken. Minustakin on todella kaunis ajatus, että sulhaseni on valinnut täsmälleen tämän sormuksen täsmälleen minua ajatellen. Se lisää sormuksen merkitystä entisestään.

      Poista