lauantai 3. kesäkuuta 2017

Riitojen määrä ei ole parisuhteen intohimon mittari

Meillä eletään hyvin rauhallisessa parisuhteessa noin riitojen mittapuulla arvioituna. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja riidelleet ehkä hmmmm... kaksi kertaa? Riitojemme vähäisyys ei kerro mitään meidän parisuhteemme intohimon tilasta, ja minusta onkin loukkaavaa, jos tälläiseen ajatukseen sorrutaan, koska se, että emme riitele, kertoo enemmän meidän persoonistamme ja meidän tavastamme selvittää asioita, kuin parisuhteemme tilasta.

Minä olen persoonana jonkin verran (aika paljonkin) konfliktikammoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en osaisi lainkaan riidellä, tai että olisin mielipiteetön matonen. Ei lainkaan, vaan osaan todellakin kertoa mielipiteeni ja puolustaa sitä tarvittaessa, mutta ärhäkkään riitelyyn koen todella harvoin tarvetta. Tarvittaessa kykenen kyllä siihenkin, ja itselleni tärkeistä asioista olen valmis riitelemään, mutta minulle tyypillisempää on ratkoa ristiriitoja harkinnan, pohdiskelun, keskustelun ja vaitonaisuuden kautta.

goats-173940_1280 – kopio

En pidä suoranaista mykkäkoulua ollessani suuttunut tai loukkaantunut, mutta olen hiljainen ja innostumaton, ja minua tuntevat kyllä osaavat lukea, ettei kaikki ole hyvin. Sisällä kulkeva harmituksen möykky kasvaa jonkin aikaa pohdiskellessani asiaa ja lopulta pullautan sen ulos keskusteltavaksi, kun kiukutus kasvaa liian suureksi ja olen saanut hahmoteltua erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Sitten aiheesta keskustellaan kummankin näkökulmasta ja se sovitaan niin, että sopimisen jälkeen sisälle kasvanut möykky sulaa välittömästi ja mieli tuntuu jälleen kevyeltä.

Kaikkien kanssa en kuitenkaan koe asioista keskustelua~riitelyä yhtä helpoksi, ja välillä saatan olla jumissa riitelyn~keskustelun suhteen jopa perheeni ja ystävienikin kanssa. Yksi minulle tärkeä unelmamiehen mittari onkin kyky saada ristiriidat helposti/matalalla kynnyksellä selvitettyä, koska elämänmittaisessa parisuhteessa ei ole varaa päästää murheita kasaantumaan. Jarkon kanssa osaan ja uskallan tuoda murheeni pöytään, koska jos minä jotain parisuhteessa mustasukkaisuuden lisäksi vihaan, niin pitkävihaisuutta ja asioitten unholaan painamista niitä purkamatta.

Jarkko on riitelyssään suoraviivaisempi. Hän uskaltaa aina sanoa mitä mieltä on, eikä epäröi asettua poikkiteloin kenenkään eteen. Hän ei kuitenkaan ole ärsyttävä joka asiasta kimpaantuja, vaan nostaa esiin ainoastaan järkeviä ristiriitoja. Meillä ei riidellä pienistä, koska ei oikeastaan riidellä isoistakaan. Jarkko on riitelijänä rohkeampi, suoraviivaisempi ja asioita vähemmän pyörittelevä, mutta ei harkitsematon, ilkeä tai näköalaton. Kunnioitamme kumpikin toisiamme niin paljon, että meillä ei ole mitään tarvetta sanoa toiselle mitään rumaa tai ilkeää edes kipakampien keskustelujen aikana. Parisuhteemme sisäisessä riitelyssä olemme hyvin tasapainoisia, mutta ulkomaailman ihmisten kanssa riitelyssä Jarkko on taitavampi, koska hänellä on enemmän rohkeutta tuoda asioita esiin. Ja tarkoitan oikeasti taitavampi, koska ristiriitojen esiin nostaminen on taito.


Meidän suhteemme intohimo, kiinnostavuus ja hyvinvointi eivät ole riippuvaisia riidellessä heitettyjen astioiden tai huutoon käytettyjen desibelien määrästä, vaan kyvystä selvittää ristiriidat kummankin näkökulmat huomioiden sekä kunnioittaa ja rakastaa toista. Toisenlaista ääripäitä voi kysellä meidän naapurista, jossa jälleen viime yönä ratkottiin suhteen ristiriitakohtia huutamalla kurkku suorana, heittelemällä astioita ja paukuttelemalla ovia. Mutta hei, niillä on varmaan tosi intohimoista. Jep jep...

Naapureiden lisäksi kimmokkeena postaukseen toimi Chisun uusi biisi Ei riidellä enää, joka minusta ärsyttävästi ihannoi astioiden heittely -tyyppistä riitelyä ja rinnastaa sen parisuhteen hyvinvointiin.

Kiitos vain, mutta minä painaudun mielelläni yöllä mieheni kainaloon ja pidän tavarat paikallaan.

Kuva: www.pixabay.com


♥ Krista

10 kommenttia:

  1. Oi mikä ihana teksti! Olen aina ihmetellyt miten ihmeessä riitelyä pidetään intohimon merkkinä. Itse ennemminkin ajattelen, että jos aina vain riidellään, ei parisuhteessa ole kaikki hyvin tai kumppani se oikea. Meillä riidellään hyvin harvoin, ja jokaisesta riidasta jää paha mieli vaikka aina sovitaan ja keskustellaan. En voi ymmärtää miten joku voi hyvin suhteessa jossa astiat lentelevät viikottain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä minäkään! Minusta on kiihkeyden sijaan tosi huolestuttava merkki, jos suhteessa täytyy jatkuvasti riidellä oikein tosissaan. Miten sellaista edes jaksaa, koska riidasta tosiaan aina tulee hiukan kurja olo, vaikka asia nopsaan selvitettäisiinkin.

      Kunnia siis rauhallisille(hiukan huono sana mutta en tähän hätään keksi parempaa) parisuhteille! :)

      Poista
  2. Itse tulkitsen Chisun biisin sanat enemmänkin sitoutumiskammoisen ihmisen kaipuuksi takaisin nuoreen, rajuun ja fyysiseen rakkauteen, kuin kannanotoksi riidattoman parisuhteen hyvinvoinnista. "Ne kysyy milloin mennään naimisiin - Eiks ois kiva olla mutsi ja isi", "Yöllä sängyssä sä paijaat mua, oisko okei sulle, jos sä nostaisit mut seinälle". Toki tulkintoja on yhtä monta kuin kuulijaa ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ei riitojen lukumäärä ole merkki parisuhteen tilasta. Jos riitelyä pystyy välttämään, on suhteen kannalta parempikin olla riitelemättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm, jännittävää kuulla muiden tulkintoja! Itselleni ei tullut tuollainen tulkinta edes mieleen, vaan näen biisin vain kuvauksena kertojan elämästä haaleassa parisuhteessa, jonka haaleuden ilmenemismuotona näkyy riidattomuus, mikä on juuri se pointti joka minua biisissä nyppii. Mutta tosi hyvä näkökulma, koska kyllä biisin voi noinkin kuulla! :)

      Poista
  3. Niin samaa mieltä! Tietysti meitä on moneksi ja toiset ovat temperamenttisempia kuin toiset, mutta ei se minunkaan mielestäni liity parisuhteen intohimoon millään tavalla. Ennemmin jopa laskevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä tosiaan on moneen junaan, mutta kyllä minun vaan on vaikea ymmärtää toistuvaa raivokasta riitelyä suhteessa. Miten ne ihmiset edes jaksavat, koska onhan riitely uuvuttavaa? Siksi minua jurppiikin, että riitelyn negatiivisuutta on yritetty kääntää muka suhteen eduksi: "pysyy intohimo touhussa mukana". Plääh. Paljon kivempaa ja paremmin suhteen intensiteetin säilymistä palvelevaa on minustakin olla kumppanin kanssa rauhassa yhdessä.

      Poista
  4. Meilläkin riidellään todella vähän. Kumpikaan ei (onneksi) pidä siitä ja siksi pyritään aina keskustelemaan asiat halki ennenkuin asiat äityy riitelyn tasolle. Mutta kieltämättä olisi sekin outoa, jos ei ikinä olisi riitoja. Minusta se kertoo keskinäisestä luottamuksesta, että pystyy myös tarvittaessa riitelemään eikä välttele tilannetta loputtomiin, jos aihetta riitaan on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla ollaan. Minustakin on tosi tärkeää, että parisuhteessa kykenee riitelemään, kun sellaiseen tulee tarvetta. Jotain on pielessä, jos jompikumpi ei tähän kykene, koska asioiden patoamisesta ei seuraa mitään hyvää :)

      Poista
  5. Kiitos tästä tekstistä! On todella helpottavaa huomata, että muutkin pariskunnat ovat tällaisia ja että täällä kommenttiboksissa on vielä lisää samoin ajattelevia ihmisiä :)

    Hetki sitten eräs kaveri vitsaili poikaystävälleni, että mahdanko rakastaa häntä oikeasti, kun olen mukava enkä piikittele häntä. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, juu, mutta aikuiset ihmiset voivat ilmaista tunteensa ja haavoittuvaisuutensa. Mekään emme tosiaan juurikaan riitele, lähinnä keskustelemme asioista. Siinäkin tapauksessa kummatkin mietimme asioita kontollamme ensin, mutta ei tämä ole kuitenkaan intohimoa tappanut :D Lapsuudessani vanhempani riitelivät todella äänekkäästi ja astioita meni rikki, pienestä lapsesta sellainen on pelottavaa. Tämän takia en myöskään tuntisi oloani turvalliseksi kumppanin kanssa, jonka olisi pakko tuoda asiansa julki juuri huutamalla tai heittelemällä asioita. Äitinikin on jälkeenpäin naureskellut, että eihän se ole hyvä tapa ratkoa asioita, kun ei meillä ole varaa ostaa joka riidan jälkeen uutta teeastiastoa :D Niinpä...

    Löysin pääblogisi ihan sattumalta vasta hiljattain ja jäinkin heti koukkuun :D Olet nokkela ja kirjoitat selkeästi, tämmöiselle kultakalan keskittymiskyvyn omaavalle se on iso plussa :D Jään seuraamaan! Mukavaa kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistukea maltillisille parisuhteille :D Mutta tosiaan itsekin oli kiva huomata, että omille fiiliksille löytyy vastakaikua muidenkin parisuhteista.

      Itselläni vähän sama juttu. Kunnioitan ja arvostan vanhempieni toimintatapoja monilla elämän osa-alueilla, mutta riitely on yksi asioista joista olen heidän kanssaan aivan eri linjoilla ja olen omassa suhteessani pyrkinyt ratkomaan riitatilanteita aivan eri tavalla. Onneksi samoilla linjoilla on myös Jarkko ja meidän maltillinen suhde toimii mainiosti. Ja saa astiatkin pysyä kaapissa :D

      Kiitos paljon kauniista kehuista! Tuli hyvä mieli :) Ja kiva, että jäät seurailemaan. Aurinkoista kesää!

      Poista