maanantai 31. heinäkuuta 2017

Morsian vihkisormusta myöten 2nd hand

Minä ostin lauantaina tulevan vihkisormukseni. Tarkoituksenani oli tällä viikolla kirjoittaa ylös ajatuksia ja pohdintoja käytetyn vihkisormuksen ostamiseen liittyen, mutta kuten meidän häidemme suunnittelussa on tupannut käydä, sormustilannekin eskaloitui ennen kuin ehdin Bloggeria avata. Ja nyt minulla on käytetty vihkisormus.

Ajatus käytetystä sormuksesta ei ole ollut minulle missään vaiheessa ongelma. En usko sen enempää käytettyyn hääpukuun kuin sormukseenkaan sitoutuneen minkäänlaista karmaa hyvään tai huonoon suuntaan, vaan ne ovat vain materiaa, joka antaitsee uuden elämän. Uuden elämän ohella käytettynä ostetun tuotteen hinta on aivan uusi, koska niin sormuksen kuin hääpuvunkin arvo romahtaa heti, kun tuote on viety ulos liikkeestä. Keskimäärin hinta romahtaa noin puoleen, mitä olen käytettyjen hääarvotavaroiden markkinoita seurannut. Se sopi meille, koska jo muutamilla sormussovituskerroilla olimme havainneet, että sekä minun että Jarkon sormusmaku on yllättävän kallis.

36125682681_ed614aa6e1_o

Olin nimittäin aina ajatellut, että vihkisormukseni tulee olemaan melko vähäeleinen eikä ainakaan erityisen kallis, ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole varaa laittaa +1000e sormukseen. Ei, vaikka sormuksen on tarkoitus olla ikuinen. Lisäksi olen pitänyt itseäni melko vaatimattomana tälläisten asioiden suhteen, enkä uskonut miellyttyväni erityisen koreista sormuksista. Haastetta sormukseni valintaan toi myös kultakauppiaiden näkemykset kihlani haastavasta muodosta: kihlani on yksitimanttinen, teräväreunainen ja keskeltä melko korkeaksi korotettu. Sen pariksi ei sovi mikä vain sormus, minkä saimme huomata itsekin sormuksia sovitellessa. Perinteiset rivisormukset, jollaista olin kihlani pariksi hahmotellut, olivat aivan plääh ja ehdottomasti parhaimmilta näyttivät prameat +1500e-hintaluokan sormukset, joihin meillä ei vain ole varaa. Ja vaikka olisikin, minua ahdistaisi maksaa pienestä erästä kultaa ja muutamista timanteista noin suuri summa rahaa, koska materiaalien raaka-arvo ei yllä lähellekään kauppa-arvoa. Luonnollisesti kultakauppojen täytyy saada jostain tulonsa, koska muuten ne eivät olisi kauppoja, mutta henkilökohtaisesti minua lämmitti enemmän ajatus, että sormukseni olisi löytö, joka kiertäisi suoran markkinatalouden.

Makumme käytyä kalliiksi ja budjettimme pysyttyä pienenä, käytetyn sormuksen etsiminen alkoi tuntua yhä paremmalta ajatukselta. Minua ei vaivaisi sormukseen liittyvä tarina, joka sormuksen siirtyessä kiertoon on lähes aina surullinen, vaan minulle käytetty sormus olisi minun oma helmeni, joka lähes kohtalon määräämänä osuu reitilleni. Koska niin asia täytyy nähdä, kun lähtee etsimään sitä yhtä oikeaa sattumanvaraisesti myyntii ilmestyvien tuotteiden keskeltä. Hääpukuni kohdalla täydellinen mekko tuli vastaan nopeasti, mutta sormuksen kohdalla täydellinen vihki tuli vastaan lähes heti.

36125645931_e152f27d3b_o

Se oli keskiviikko, kun näin ilmoituksen, torstai, kun kävin sovittamassa vastaavaa mallia kultaliikkeessä, ja lauantai, kun olin Helsingissä ostamassa sormusta. Jos en tuntisi itseäni, vaan katselisin touhuamme ulkopuolelta, varmaan huolestuisin. Sanoin ystävällenikin, että minua nolottaa puhua näistä asioiden eskaloitumisista ääneen, koska ulkopuolisin silmin touhu muistuttaa jonkinlaista 2-suuntaisen mielialahäiriön maniavaihetta. Sellaisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että minä tiedän, kun joku on täsmälleen se oikea. Ja niin hääpukuni kuin vihkisormuksenikin ovat olleet juuri niitä oikeita. Silloin ei voi himmailla, vaan on pakko toimia.


♥ Krista

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Häiden musiikkivalinnat: vessamusiikit

Nyt omakehu hiukan haisee, mutta me olemme todella hyviä järjestämään juhlia. Iso osa onnistuneita kemuja ovat tietysti innostuvat ja juhlivaiset ystävät, joita lähipiiriimme mahtuu onneksi paljon (kiitos ystävät ♥), mutta paljon on myös juhliemme puitteiden ansiota, koska me tykkäämme panostaa juhliimme. Jos juhlissa on teema, juhlissa oikeasti on teema, ja se näkyy kaikessa. Viimeisimpinä isoina juhlina olemme järkänneet Paperi T -bileet (joissa Jarkko ja hänen tuleva bestmaninsa olivat kyllä oikeasti juhlien järjestäjinä ja minä vain yhtenä vieraana omassa kodissani, ks. ylin kuva), meidän kahden 50v-yhteissynttärit 20-luvun teemalla (ks. alimmat kuvat) ja Jarkon 25v-synttärit hipster-teemalla. Kaikki ovat olleet mielettömän upeita iltoja, joihin on liittynyt teemanmukaista pukeutumista, leikkejä, koristeluita ja tarjoilua. Pienellä panostuksella ja omalla innolla saa juhlien tunnelmalle ihmeitä aikaan. Yhdeksi hauskaksi yksityiskohdaksi kaikkiin viime aikoina järkkäämiimme bileisiin on muodostunut vessamusiikit.

36159244855_40e2df05b0_o

Luitte aivan oikein, vessamusiikit. Konsepti on nerokkaan yksinkertainen. Koska maailmaan mahtuu niin paljon hyvää musiikkia, ei vessareissu ole syy jäädä musiikkipaitsioon, vaan olemme juhlissamme virittäneet vessaan kaiuttimet ja yhden tabletin, josta on Spotifyn kautta soinut milloin mitäkin teemaan sopivaa musiikkia. Näin oikea tunnelma ei pääse katkeamaan edes vessareissun aikana ja toisaalta vessassa soiva musiikki herättää aivan varmasti ihmettynyttä keskustelua, joka sitoo juhlakansaa yhteen ja saa ennestään tuntemattomat vieraat juttelemaan keskenään: "Mitä ihmettä, täällä soi musiikki??"

Koska vessamusiikit ovat olleet kotikemujemme hitti, aiomme myös häissä tuoda palan arjen juhlakulttuuriamme erityiseen päiväämme. Valitsemme kumpikin yhteen hääpaikan vessaan itselle mieluiset vessamusiikit, joihin toisella ei ole mitään puututtavaa. Keskustelun herättelyn lisäksi vessamusiikit ovat myös yksi konkreettinen tapa tuoda meidän arjen persooniamme juhlapäivässä esiin, koska vaikka häidemme teema on selkeys ja tyylikkyys, emme me ole jäykkiä ja etäisiä, vaan enemmänkin rennon höpsöjä.

31018949070_0cdf3bb6e6_o
30580514183_ca26ddcbd5_o

Musiikkivalintojen osalta on toistaiseksi ilmoille heitelty minun suunnastani Robinia ja Jarkon suunnasta suomalaista ganstaräppiä, että saas nähdä millaiseen musiikkikylpyyn vieraamme pääsevätkään juhlaillan vessareissuilla..


♥ Krista

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Sukunimen valinta on avioliittoon astumisen vaikeimpia päätöksiä

Eräs vakavimmista häihin liittyvistä virallisista asioista on minusta sukunimikysymys. Siinä ollaan perimmäisten ajatusten äärellä, koska nimi on osa meidän primitiivisintä identiteettiämme. Minä olen Krista Y. Miksi avioliiton pitäisi tehdä minusta Krista M.?

Nykypäivänä kyse on onneksi valinnasta. Jokainen pari on oikeutettu toimimaan täsmälleen niin kuin itse haluaa ja myös jokainen parisuhteen yksilö on vapaa päättämään itse nimikysymyksestään avioliittoon vihkiytyessään. Vapaus ei silti tee päätöstä helpoksi, koska kuten sanottu, kyse on hyvin perustavanlaatuisesta osasta minuutta ja perhettä. Kyse on nimestä.

31084575110_154314f52d_o

Olen ollut Krista Y. aina. Äitini ja isäpuoleni avioliiton myötä minulla olisi ollut mahdollisuus muuttua Krista I:ksi ala-asteikäisenä, mutta minun toiveestani pysyimme äitini kanssa Y:inä. Olen viihtynyt nimessäni. Minulla ei ole taakkanani mitään poikkeuksellista suvun kurjuutta, vaan sukuni elämä on ollut aivan tavallista suomalaista elämää, johon mahtuu tavallisen suomalaisen suvun iloja ja suruja. Nimeni ei ole myöskään erityisen harvinainen tai poikkeuksellisen kaunis. Vierain silmin katsottuna ja kuultuna se on vain nimi, mutta minulle se olen minä.

Avioliiton myötä meistä Jarkon kanssa tulee yhteiskunnan silmissä perhe. Vaikka olen koko elämäni elänyt kahden sukunimen perheessä, joka on ollut täsmälleen yhtä perhe kuin yhdenkin sukunimen perhe, toivoisin tulevalle omalle perheelleni yhteistä sukunimeä. Kaksin voisin hyvin pysyä Krista Y:nä ja Jarkko M:nä vaikka meidän koko yhteisen loppuelämämme ajan, mutta mikäli joskus saamme lapsia, tuntuu ajatus kurjalta, etteivät lapset voi olla samaa nimeä molempien vanhempiensa kanssa. Silloin jompi kumpi meistä aikuisista jäisi nimensä kanssa yksin muun perheen kantaessa toisen nimeä, koska samoista vanhemmista tulleilla lapsilla tulee nimilain mukaan olla sama sukunimi. Ajatus on minusta surullinen.

Surulliselta tuntui myös ajatus luopua omasta nimestäni ja siirtyä Jarkon sukunimen alle. Vaikka Jarkon perhe on aina ollut minulle todella hyvä, lämmin ja täynnä ihmisiä, keiden voin luottaa haluavan meille vain hyvää, ei se ole minun sukuni. En tunne sukua omakseni. Myöskään Jarkon sukunimi ei ole erityisen kaunis tai harvinainen, joten sen suhteen nimemme ovat samalla viivalla. Jossain vaiheessa sukunimiasiaa itsekseni pohdiskellessa minä tein ensimmäisen päätöksen asiasta. Minusta ei tulisi Krista M:ää.

30647367353_dd3c63b80b_o

Myös Jarkko on käsitellyt nimiasiaa minusta asiaankuuluvalla vakavuudella. Hänen ajatuksensa olivat hyvin samansuuntaisia minun kanssani. Hän ei halua ottaa minun nimeäni, koska hänellä ei ole siihen mitään erityistä suhdetta. Hän ymmärtää, että minä koen samoin hänen nimensä suhteen. Ja silti hänkin toivoisi meille yhteistä nimeä. Sukupuolikysymys ei Jarkolle ollut mikään ongelma. Jos minun nimeni olisi jollain tapaa erityinen, olisimme hyvin voineet ryhtyä hra. ja rva. X:ksi, mutta kun se ei ole, kumpikin on tehnyt päätöksensä. Minusta ei tule Krista M:ää eikä Jarkosta Jarkko Y:tä.

Yhteinen sukunimi on meille kummallekin merkittävä asia, vaikka kummallakaan ei ollut halua luopua omasta nimestään vaihtaakseen sitä toisen nimeen. Meidän ratkaisumme oli lopulta kompromissi, joka tuntuu molempien sisimmässä todella hyvältä. Koska aiemmin vielä ajatellessani, että muuttuisin häiden aikaan Krista M:ksi, sisääni kasvoi pieni musta möykky, joka tuntui raskaalta. Se tuntui surulta, jollaisen ei kuulu liittyä häihin. Nykyisen päätöksemme kanssa mieleni on sen sijaan unelmatyllinkevyt ja olen innolla siirtymässä elämässä uuteen vaiheeseen. 16/02/2019 meistä nimittäin tulee hra ja rva V. Saamme yhdessä uuden sukunimen, kun otamme häiden yhteydessä käyttöömme Jarkon äidin todella kauniin tyttönimen. Muutoksen yhteydessä kumpikin joutuu hylkäämään oman tutun nimi-identiteetin ja käymään läpi haikeuden, joka vanhasta nimestä luopumiseen liittyy, joten valintamme tuntuu oikeudenmukaiselta. Se tuntuu hyvältä.

Tiedän, että nimiaihe koskettaa todella monia pareja melko syvältäkin sisimmästä. Millaisiin ratkaisuihin muilla on päädytty?

Kuvat: Josefina // Blue Zone


♥ Krista 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Hääsovellukset puhelimessa/tabletilla

Olin hääsuunnitteluni suhteen alussa melko naiivi. Ostin suuren mustakantisen muistikirjan, johon hahmottelin jokaiselle hääaihealueelle oman sivun ajatellen, että kokoan kirjaan paljon paljon paljon kaikkia hääaiheisia ideoita ja hääsuunnittelun loppuvaiheilla minulla on uskomattoman upea leikekirjatyyppinen ajatuksenvirtakirja, josta on nähtävissä ideoiden muotoutumisen reitit alkuideoista aivan lopullisiin ratkaisuihin saakka. Jep, aivan. Idea olisi upeudessaan toiminut, jos minulla olisi tulostin, josta voisin printata jatkuvalla syötöllä pinterest-visioita (onneksi ei ole, koska ennen vuotta 2019 olisin tulosteillani tuhonnut aivan liian monta hehtaaria sademetsää), mikäli kirja olisi minulla aina mukana ja mikäli kirjaa voisi muokata kuten tietokoneen tekstiä. Ajatukseni nimittäin tarkentuvat usein ideavaiheesta toteutustasolle sillä tahdilla, että hyvä kun oma pääni pysyy mukana. Onneksi hääsuunnittelun ja häiden tueksi ylipäätään on olemassa mobiilisovelluksia, jotka toteuttavat kroonisesta hääsuunnittelukuumesta kärsivän toiveita.

Pinterest

Jumalten lahja suunnittelua rakastaville ihmisille. Lähes millä hakusanalla vain löytyy inspiraatiokuvia, joista voi hakea tunnelmaa tai aivan konkreettisia ideoita hääsuunnitteluun. Innostavat kuvat voi tallentaa omalle Pinterest-tililleen omiin kansioihinsa (esim. Häät - koristelu, Häät - kampaus, Häät - kattaus....), jossa kuvat ovat siis Pinterestin kautta katseltavissa. Kuvat voi myös tallentaa ihan oikeasti itselleen, mutta kannattaa muistaa, että Pinterestin kuvat eivät ole automaattisesti Creative Commons CC0-lisensoituja eli kuvia ei automaattisesti saa jakaa tai muokata noin vain, vaan kuviin liittyy tekijänoikeuksia. Tämän takia esimerkiksi tässä blogissa ei nähdä kuvitus-/inspiraatiokuvina Pinterestistä poimittuja kuvia, vaan kaikki kuvat ovat omia tai ilmaiskuvapankeista, joissa 0-lisensit ovat käytössä.
Omaan käyttöön Pinterest on kuitenkin ehdoton helmi, jota ilman hääsuunnittelu olisi paljon ankeampaa.

Haasteena palvelussa on sen suosio. Kaikki minkä omat silmät näkevät, ovat toisten silmät nähneet jo satoja tuhansia kertoja. Itseäni myös hiukan harmittaa oman ajatuksen ja luovuuden lukkiutuminen, kun ideoita on niin valtavasti tarjolla valmiiksi pureskeltuna.

36040960156_f3141c3533_o

WedHappy

Poimin sovelluksen jonkun häälehden vinkkisivulta ja innostuksissani latasin. Sovellus on ilmainen, englanninkielinen hääsuunnittelusovellus, joka painottuu budjetointiin ja suurien linjojen muistamiseen suunnittelussa. Sovellukseen syötetään hääpäivä, jonka jälkeen sovellus alkaa latoa eteen suoritettavia tehtäviä, kuten juhlapaikkojen kartoittaminen, hääpuvun ostaminen, korjausompeluista sopiminen ja konditorian kanssa kakkumaistelun järjestäminen. Itseäni tehtäväosuus ei kiinnostanut lainkaan, joten poistin oikeastaan kaikki sovelluksen ehdottamat tehtävät, mutta budjetin osalta olen ollut sovellukseen tässä vaiheessa hääsuunnittelua melko tyytyväinen.

Sovellus on luokitellut suoritettavat tehtävät/budjetin alayksiköt kokonaisuuksiksi, kuten hääpuku, leipomo, koristeet, bändi, ravintola, joiden alle eri budjetti voidaan rakentaa ja myöhemmin toteutuksen edetessä eri ostokset/maksut lisätä. Sovellus laskee kokonaisbudjettia ja toteutunutta kulutusta, mutta sen ongelmana on sovelluksen kykenemättömyys erotella kunnolla suunniteltua ja toteutunutta rahanmenoa. Esim. olen budjetoinut alayksikköjä rakentaessani ruokaan 3 800e. Tällä hetkellä tästä on kulunut 20e, joten sovellus näyttää ruokakuluiksemme 3 820e. Hiukan ärsyttävää ja tulevaisuudessa isojen menoerien siirtyessä toteutukseen todennäköisesti liiankin ärsyttävää, joten saattaa olla, että siirryn etsimään uutta budjettiohjelmaa. Sovellus tarjosi minulle kuitenkin riemua pitkäksi aikaa, kun pohdin jo hoidettuja asioita, budjettia ja jo toteutuneita kuluja.

36040883616_d754a831c0_o

Wedbox

Me olemme Wedboxin kanssa vielä melko etuajassa, koska häitämme juhlitaan vasta noin 1,5 vuoden päästä, mutta vaikka aivan konkreettiseen käyttöön sovellus ei vielä hetkeen pääse, on sen idea minusta niin nerokas, että haluan sen esitellä.

Wedbox on ilmainen, tanskalainen, mutta suomenkielinen valokuvasovellus, johon pari voi luoda oman häätapahtumansa, jakaa tapahtuman salasanan vieraille ja vieraat sitten lisätä omat puhelimilla ottamansa hääkuvat palveluun, jossa ne ovat kaikkien salasanan saaneiden nähtävillä. Ei siis kenenkään ulkopuolisten, vaan ainoastaan hääparin luoman salasanan saaneiden. Kyseessä on vähän kuin hääjengin privaatti-instagram tai pinterest, josta kuvat voi myös tallentaa itselleen. Tämä on minusta parasta, mitä hääsovelluspuolella on hetkeen tapahtunut, mikäli kaikki todella toimii noin unelmankirkkaasti! Totuushan nimittäin on se, että vaikka hääkuvaajan ottamat kuvat ovat timanttisen upeita, on rennosti otetuilla kuvilla aivan oma merkityksensä hääpäivän tunnelmantallentajina. Kuvaaja ei ehdi kaikkialle, eikä kaikkea ole kuvaajan kameralle tarpeen edes tallentaa. Nykyajan puhelimilla saa todella hyvälaatuisia kuvia ja Wedbox lupaa myös säilyttää kuvien laadun tallennettaessa, joten kuvien kehittäminen fyysisiksi valokuviksi onnistuu myös.

Wedboxiin luodun häätapahtuman sisälle voi luoda alayksiköitä alkaen jo aivan hääsuunnitteluajasta alkaen, jolloin vieraiden on mahdollista salasanan saatuaan nähdä ikäänkuin kulissien taakse, mikäli morsiuspari näin haluaa. Myös hääpäivän sisälle voi  sovelluksessa rakentaa aikataulurungon, jonka avulla kuvia on helpompi myöhemmin plärätä sovelluksen tallentaessa kuvat aikataulun mukaisen tapahtuman alle esim. ruokailu tai häävalssi.

Sovelluksen haaste on vieraiden aktivoiminen sen käyttöön, koska ilman kuvia jakavia vieraita sovellus ei ole mitään. Mikäli kaikki menee hyvin ja sovellus porskuttaa edelleen meidän häidemme aikaan (ja miksi ei porskuttaisi, koska idea on huikea!), täytyy kutsuissa salasanan jakamisen ohella painottaa sovelluksen lataamista ja siihen tutustumista jo etukäteen sekä tietenkin tietosuojaa, koska sovellus ei tosiaan ole julkinen vaan ainoastaan salasanan saaneiden häävieraiden on mahdollista nähdä palveluun ladatut kuvat.

36040883556_ba07def6e4_o
36040883586_7f3b9e9e28_o

Onko muilla käytössä millaisia hääsovelluksia? Erityisesti budjetointiin liittyvät sovellukset olisivat tarpeen.


♥ Krista

torstai 20. heinäkuuta 2017

Huntu-unelmia - ja aika paljon konkretiaakin

Kirjoitin pari viikkoa sitten hääkenkieni ns. julkistuksen yhteydessä, että minun asukokonaisuuteni hääpäivää varten on uskomatonta kyllä jo nyt valmis. Pientä sälää luonnollisesti uupuu (laukku, alusvaatteet, hiuskorut...), mutta isot palikat toden totta ovat paikoillaan. Minulla on mekko, kengät, ulkotakki, salainen osa hääpukua (Jarkko ei siis tiedä tästä) ja... huntu.

wedding-1983483_1920

Ajatus hunnusta syntyi hyvin varhain. Se syntyi epäilemättä ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä leikkiessäni vauvojen pukluharso hiuspannalla päähäni kiinnitettynä morsianta/linnanneitoa/Robin Hoodin Marian-neitoa, mutta aikuisiälläkin huntu palasi mieleeni pian hääsuunnitteluiden alettua vuodenvaihteessa. Minä haluaisin hunnun. Sopisiko se minulle? Olisiko se minua? Sopisiko se pukuuni? Sopisiko sen välittämä viesti minulle? Mitä huntu nykypäivänä edes viestittää?

Aikanaan huntu on ollut neitsyyden symboli. Aivan kuten valkoinen hääpukukin, jonka suhteen kukaan ei jaksa enää miettiä viattomuutta. Olen sen verran moderni nainen, että omassa mielessäni en liitä huntua tai valkoista pukua neitsyyteen, mutta hunnun jonkinlaiseen lapsekkuuteen ja pehmeään lempeyteen kuitenkin. Sopiiko se hääpäivän olemukseeni? Näen mielessäni itseni hääpäivänä vahvana, rohkeana ja kauniina. En hae hääpäivän lookiltani söpöyttä, vaan minulle ominaista hiukan erityistä tyylikkyyttä. Korostan, että tämä kaikki on sitä, miten itse siis koen itseni ja pukeutumiseni. Muiden kokemus ulkoisesta olemuksestani saattaa olla aivan muu, mutta hääpäivänä se on yhdentekevää, mikäli minulla on juuri itselleni täydellinen olo.

wedding-2367561_1920
WEDDINGloom-1836315_1920

Onneksi epävarmalla morsiamella on Pinterest ja Instagram. Nopea uppoutuminen kuvien maailmaa riitti vakuuttamaan minut: huntu on rohkeiden, itsevarmojen ja tyylikkäiden morsianten piste iin päälle -asuste aivan yhtä paljon kuin herkkien, söpöjen ja hempeidenkin. Lumoavat kuvat läpikuultavan hunnun verhoamista rakastuneista pareista ja jännitys vihkimistä odottavan morsiamen hunnun reunustamilla kasvoilla... ♥ Alkoi käytetyn tai tuunattavan hunnun metsästys.

Visioissani huntuni oli aluksi ehdottomasti pitsireunustettu. Ehdottomasti. Lisäksi hunnun tuli olla käytetty, pituudeltaan puolipitkä, noin takareiteen asettuva, ja materiaaliltaan unelmapehmoista tylliä. Mikäli täydellistä ei löytyisi, voisin tarvittaessa tehdä hunnun itse tai tuunata jonkin valmiin hunnun mieluisekseni hääpäivää odotellessani.

wedding-1164933_1920

Hunnun suhteen radikaaleihin diy-toimiin ei ollut kuitenkaan tarvetta ryhtyä, koska kiitos facebookin hääkirpparin minulla on nyt huntu. Ei täydellinen, mutta tuleva täydellinen, ja ehkä juuri siksi erityisen täydellinen. Ostin 10 eurolla 3 metriä pitkän kampakiinnitteisen aivan pelkkää ivoryn väristä tylliä olevan hunnun. Ei pitsiä ja liikaa pituutta, mutta silti minulla on sisälläni tunne, että huntu on juuri oikea. Ainakin sen entinen omistaja oli onnellinen, joten voin vain toivoa, että hunnussa riittää taikaa minullekin.

Kaikki kuvat: Pixabay


♥ Krista 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Meidän tarinamme osaksi häiden koristelua

Vaikka häihin on vielä aikaa, suunnitelmat juhlatilamme koristelusta muotoutuvat pikku hiljaa. Olemme Jarkon kanssa tavanneet yhteisen kaveriporukan kautta ja tuossa porukassa oli tapana ottaa juhlien ja illanistujaisten tiimellyksessä aina paljon valokuvia. Näinpä meillä on aivan tapaamisillastamme lähtien paljon paljon paljon valokuvia, joihin sisältyy hurja määrä muistoja. Miksi emme toisi noita muistoja osaksi hääpäiväämme?

IMG_4793

Olemme kuluneiden pian kuuden vuoden aikana ehtineet tehdä ja nähdä niin parina kuin yksilöinäkin paljon asioita, jotka ovat pikku hiljaa muovanneet meistä enemmän sitä mitä olemme juuri nyt. Jarkon mummon sanoin suhteessa ollaan kuin kaksi kiveä, jotka vuosien saatossa hioutuvat toisiaan vasten toinen toistaan muokaten. Olemme tekeväinen pariskunta ja onneksemme meillä on paljon kuvatodisteita niin arjestamme kuin mahtavista reissuistammekin, jotka ovat tehneet juuri meidät. Koska häät tulevat olemaan yksi suuri etappi yhteisellä matkallamme, ajattelimme, että olisi hauskaa kerätä juhlapaikalle meidän tähänastinen tarinamme ikäänkuin reitiksi erityiseen päivään, hääpäiväämme. Siispä valokuvia. Paljon valokuvia.

Yhteisiin vuosiimme on mahtunut kaikenlaista: lukemattomia bileitä niin vanhojen ystävien, opiskeluporukoiden, bändikavereiden kuin randomien ihmistenkin kanssa, yksi 4kk vaihto Koreassa, yksi 2vk lomamatka Koreaan, yksi interrail, monta yhteistä merkkipäivää, omien unelma-alojen saavuttaminen, pienempiä matkoja, yksi muutto ja monta yhteistä onnellista päivää. Tuon kaiken haluamme tuoda häissämmekin esille, että hiukan etäisemmätkin vieraat voisivat paremmin ymmärtää keitä me olemme. Me olemme me ja tämä on meidän oma erityinen päivämme, joka on täsmälleen meidän näköisemme.

IMG_4800
IMG_4791

Koska yksi häidemme teemoista on second hand (ja mahdollisimman halvalla pääsy asioissa, joissa se on mahdollista), olen tutkinut silmä kovana kirppareita ja facebookin annetaan-palstoja löytääkseni meille paljon paljon paljon valokuvakehyksiä. Tarkoituksenamme on kerätä koko tässä vaiheessa kuuden ja häiden aikaan jo 7,5 yhteisen vuoden ajalta suuri määrä meidän yhteistä elämäämme kuvaavia valokuvia, jotka asetellaan juhlapaikan kaikille seinustoille niin, että kuvista syntyy etenevä tarina. Meidän tarinamme elokuusta 2011 hääpäiväämme helmikuussa 2019 ♥ Haluamme, että kuvia on paljon paljon paljon, että mukaan voidaan valita hölmöjäkin kuvia, joilla on tärkeä rooli olla kuvaamassa sitä mitä me olemme, mutta jotka eivät välttämättä vie tarinaa merkittävästi eteenpäin.

Kehyspankkimme on karttunut mukavasti satunnaisilla kirpparireissuilla ja juuri perjantaina kävimme hakemassa keskustan laitamilta noin 10 kehyksen paketin, jonka bongasin facen annetaan-sivulta. Hintamaksimina olemme kehysjahdissamme tällä hetkellä pitäneet 50 senttiä per kehys ja toistaiseksi menomme ovat 1,85 euroa. Kehyksiä meillä on tuolla menoerällä jo parikymmentä, eli homma etenee, vaikka budjetti on minimaalinen!

♥ Krista

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen koehääkakku

Minulla on kunnianhimoinen unelma omatekoisesta hääkakusta. Unelmani ei tosin ole lähtenyt lainkaan itsetekemisen riemusta vaan puhtaasti säästösyistä, koska komeat hääkakut ovat todella arvokkaita (useita satoja euroja), eikä meidän budjettimme veny monen sadan euron kakkuun, joka ei oikeastaan ole meille edes kovin tärkeä.

IMG_4785
IMG_4772

Unelmissani kakkumme on kolmikerroksinen, korkea ja pelkistetyn valkoinen kuorrutekakku, jonka päällä on personoitu kakunkoriste ja yhtä tai kahta kerrosväliä koristaa vihreä kasvinoksa, eikä mitään muuta. Yksinkertaisuus on kultaa tässäkin asiassa, mutta näyttävyyttä (=korkeutta) kakulle silti kaipaisin. Makumaailmassa fiilistelen suklaata, vadelmaa ja valkosuklaata, joista maitosuklaa/kaakao saisi roolia kakkupohjassa ja vadelma ja valkosuklaa kakun kerrosväleihin tulevissa moussetäytteissä. Viimeiseksi koko komeus kuorrutettaisiin puhtaanvalkoisella voi-tomusokerikreemillä ja mahdollisesti käsiteltäisiin ikäänkuin rapatun näköiseksi. Esiteltyäni näkö- ja makuvisioni Jarkolle, hän oli idean tasolla täysillä mukana, mutta toteutus jää kuulemma täysin minun vastuulleni. Challenge accepted ;)

Koska kyseessä on eeppinen projekti, jonka vertaista en ole ikinä kokeillut, vaaditaan testileipomista. Pari viikkoa sitten eräänä iltana leipaisin töiden jälkeen hääkakkumme ensimmäisen koekakun. Netin kakkublogeista opiskelemalla ja eri lähteiden tietoa opiskelemalla olen oppinut, että kerroskakun pohjan kannattaa olla hiukan rasvainen, koska raskaampi kakkupohja kestää kakun painon paremmin kuin hentoinen perussokerikakkupohja. Tämä ajatus mielessäni valitsin koekakku nro 1:n pohjareseptikseni Painted By Cakes -blogin suklaisen kerroskakkupohjan. Toteutin ohjeen yksinkertaisella annoksella muistakseni 26cm vuokaan. Valkosuklaamoussen valmistin Kakkumonsterin ohjeella ja vadelmamoussen Kotileipuri Lillin reseptillä. Valmis, täytetty kakku hyytyi ja pakastui (näin voi pelata aikaa hääviikolla tekemällä kakut etukäteen) pakkasessa pari viikkoa ennen sulatusta ja tarjoilua.

IMG_4782

Kuinka minun ja kakkuprojektini sitten kävi?

♥ Kakkupohjan osalta tarvitaan hiontaa, koska alimitoitin taikinan määrän. Olisin tarvinnut suureen vuokaani suuremman annoksen taikinaa, koska nykyisellä annoksella pohja jäi kypsyessään melko lättänäksi enkä saanut pohjaa leikattua suunnittelemaani kahteen kerrosväliin. Aluksi pohjaa leikatessani olin myös kauhuissani pohjan koostumuksen kovuudesta, mutta valmiissa kostutetussa kakussa pohja oli oikein mainio, eli alkupaniikissa suunnittelemani pohjareseptin vaihto menee sittenkin vielä uudelleenharkintaan.

♥ Moussejen osalta testi oli menestys. Kumpikin mousse oli erittäin maukasta, hyytyi hyvin ja oli helppo valmistaa. Hiukan kuitenkin kuumottelen valkosuklaan käyttöä lopullisessa hääkakkumoussessa, koska olen aiemmin saanut moussevaahdon useasti juoksettumaan sulaa suklaata lisätessäni. Ihan vain stressiä vähentääkseni saattaa siis olla, että suunnitelma valkosuklaamoussesta muuttuu vielä ennen häitä vaniljamousseksi. Koska kakkupohjani jäi lättänäksi ja pystyin leikkaamaan kakkuun ainoastaan yhden kerrosvälin, jouduin ymppäämään molemmat kuorruteet (tein kumpaakin vain puolet ohjeiden määrästä) samaan kerrosväliin, mutta onneksi maut eivät lainkaan riidelleet keskenään.

IMG_4788

Mitä opin testikakusta nro 1?
  • Pohjaa tarvitaan paljon, kun vuoka on iso!
  • Valkosuklaa on vähän riski
  • Vadelmamousse on timanttista
  • Maito on hyvä kostute kakulle ja sitä saa laittaa melko rohkeasti
  • Täytetty kakku säilyy mainiosti pakkasessa parikin viikkoa ja sulaa noin vuorokaudessa jääkaapissa

Ensimmäisen kakun jälkeen fiilikset ovat hyvät. Tästä tulee vielä hyvä! Ja jos ei tule, ei sekään ole niin vakavaa, koska kyseessä on vain kakku.


♥ Krista

torstai 6. heinäkuuta 2017

Morsiamen hääkengät

Tilanne alkaa olla melko erikoinen. Häihimme on tänään aikaa 590 päivää ja minä voin todeta, että hääpäivän asuni on alusvaatteita ja sukkahousuja vaille kasassa.

Innostuimme viime sunnuntaina laittamaan liian vähälle huomiolle jäänyttä takapihaamme kuntoon ja päädyimme lähtemään puutarhaostoksille Tokmannille Turun keskustaan. Meitä läheisempi Tokmanni sijaitsee keskustassa Sokoksen kanssa samassa talossa niin, että suorin reitti liikkeeseen on kulkea Sokoksen pääovista läpi meikkiosaston, liukuportailla ylös ja ohi kenkäosaston, kunnes päätyy Tokmannille. Tuo matka kenkäosaston ohi oli minun tapauksessani kohtalokas, koska noin 15 minuutin arpomisen (”Onko tässä mitään järkeä? No ei ole, mutta voinko silti tehdä niin???”) jälkeen, minä päädyin lopulta ostamaan tuolla reissulla hääkenkäni.

IMG_4730
IMG_4734
IMG_4738

Aivan hätiköidystä ekstemporeepäätöksestä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan olin talven/kevään aikana ehtinyt käydä katselemassa, ihastelemassa ja kokeilemassa kenkiä jo useampaan otteeseen. Alkuperäinen 109 euron hinta oli vain minun hääasubudjetilleni liikaa ja toisaalta onhan se nyt järjetöntä tässä vaiheessa mitään kenkiä vielä ostella. Kenkien ollessa loppukeväästä -20% alennuksessa, jätin kengät pitkin hampain edelleen liian kalliina hyllylle, mutta sunnuntaina alennusprosentin noustua -40%:iin ja omankokoisten kenkieni huvettua yhteen ainoaan kappaleeseen, minä sorruin sulhasen kannustuksella. Ja nyt minulla on hääkengät!

Alun perin halusin hääkengikseni lähes obsessiivisesti Minna Parikan glitter Jackiet, mutta pienen laskutoimituksen jälkeen pukuni helma ei antanutkaan minulle mahdollisuutta valita yli kuusisenttisiä korkoja. Helman lisäksi jackieiden hylkääminen teki hyvää myös hääpukubudjetille, vaikka käytettynä kengät olin ajatellutkin etsiä. Jackie-ajatuksen livettyä, ajattelin unohtaa ulkonäkökeskeisyyden ja hankkia mahdollisimman simppelit, edulliset ja jalalle hyvät kengät, mahdollisesti käytettynä ja varmastikin vasta lähempänä häitä. Esteetikon on kuitenkin yllättävän vaikea päästää täysin irti asioiden ulkonäöstä ja toisaalta innokkaan asioidenjärjestelijän jättää asiaa sikseen odottamaan läheisempää ajankohtaa.

IMG_4736
IMG_4750

Silmät auki kulkemalla minä kohtasin hääkenkäni aivan vahingossa ja selkeästi etuajassa suunnittelemastani. Sulhasen, hääpuvun ja juhlapaikan tapaan kengätkin olivat rakkautta ensisilmäyksellä. Minulle tuli samantien kengät nähdessäni vahva tunne, että tässä ne ovat, minun täydelliset hääkenkäni.

Kenkäni ovat Gabor-merkkiset, vaaleanharmaata aitoa mokkanahkaa olevat pelkistetyt avokkaat, joihin tuo särmää hyvin kimaltelevaisella glitterillä kuorrutettu paksu korko ja ohut platformpohja. Korkoa kengilläni on kaikkiaan juuri kriittiset kuusi senttiä, jonka pitäisi olla täsmälleen täydellinen senttiluku pukuni ja minun jalkojeni jaksamisen kannalta. Mallissa minua miellytti pelkistetty olemus ja paksu korko, koska talvihäidemme aikaan toivon kengältä tukevuutta ja uskon paksun koron myös helpottavan koko päivän kenkien päällä liikkumista. Kengät ovat maailman miellyttävimmät ja tukevimmat jalassa, mikä on loistojuttu, koska olen todella huono sietämään epämukavia korkokenkiä. Hintaa hääkengilleni jäi alennuken jälkeen 65 euroa, mikä ei ole sietämätön hinta, kun kengät jäävät häiden jälkeenkin käyttökengikseni.

IMG_4747

Tämän viikon olenkin joka päivä vain ihastellut vaatekaappiin jemmaamiani kenkiä. Niin kauniit, niin mukavat, niin juuri minulle täydelliset ♥ Hääkenkiä yhä etsiville kanssamorsiamille tiedoksi, että kenkiä löytyi Sokokselta harmaa+hopea -yhdistelmän lisäksi myös vaaleanruskean ja ruusukultakimalteen yhdistelmällä.


♥ Krista

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Pysy aina tälläisena hääblogimaailma

Olen hääblogannut pian puoli vuotta. Ennen Kristallihäitä olin ehtinyt kirjoittaa toista blogiani neljä vuotta ja lukea kaikenlaisia blogeja vajaa 10 vuotta, joten aivan uutena blogimaailma ei minulle sinänsä tullut. Siitäkin huolimatta jo puolen vuodenäbloggaaminen on yllättänyt minut.

Hääblogit syntyvät suuresta innosta ja intohimosta hääjuhlan järjestämistä kohtaan, ja sen aistii niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Bloggaajien kesken vallitsee keskinäinen innostus ja kiinnostus kaikkea häihin liittyvää kohtaan, ja koska jokainen elää samaa innostusta, on toisenkin intoon helppo tarttua. En ole ikinä lifestyle-/lääkisblogiani kirjoittaessani törmännyt samanlaiseen yhteisöllisyyteen ja riemuun toisen puolesta, joka vieläpä pysyy yllä postauksesta toiseen. Tottakai minulla on aiemminkin ollut hetkiä, että kommenttien myötä on kokenut hengenheimolaisuutta lukijoiden kanssa (niiden mahtavien hetkien takia rakastan blogata), mutta hääblogatessa tunnetila on lähes jatkuva ja se on puhtaasti hääblogikuplan sisällä vallitsevan ilmapiirin ansiota. Ihmiset kommentoivat blogeja ahkerasti, kertovat mielipiteitään, onnittelevat valinnoista ja kaiken kaikkiaan elävät täysillä mukana toisten suunnittelussa. Se on minusta äärimmäisen arvokasta ja ihanaa! ♥

34832657824_bc0ddfb14e_o

Minä en ole kohdannut vielä mitään ikävää kirjoittaessani. Olen sen sijaan saanut hääblogilta juuri sitä mitä toivoinkin ja jopa vielä enemmän: olen saanut kanavan johon purkaa omaa intoani, mutta myös vastakaikua riemulleni. Samalla tavoin toivon hääblogiurani myös jatkuvan. Ollaan tulevaisuudessakin toistemme tukena ja aktiivisina myötäeläjinä matkalla kohti elämän yhtä upeinta päivää. Sellainen matka ei nimittäin ansaitse turhaa vihaa tai ilkeilyä kenenkään suunnalta.

Kiitos hääblogikupla, kun olet ottanut Kristallihäät vastaan.


♥ Krista