maanantai 31. heinäkuuta 2017

Morsian vihkisormusta myöten 2nd hand

Minä ostin lauantaina tulevan vihkisormukseni. Tarkoituksenani oli tällä viikolla kirjoittaa ylös ajatuksia ja pohdintoja käytetyn vihkisormuksen ostamiseen liittyen, mutta kuten meidän häidemme suunnittelussa on tupannut käydä, sormustilannekin eskaloitui ennen kuin ehdin Bloggeria avata. Ja nyt minulla on käytetty vihkisormus.

Ajatus käytetystä sormuksesta ei ole ollut minulle missään vaiheessa ongelma. En usko sen enempää käytettyyn hääpukuun kuin sormukseenkaan sitoutuneen minkäänlaista karmaa hyvään tai huonoon suuntaan, vaan ne ovat vain materiaa, joka antaitsee uuden elämän. Uuden elämän ohella käytettynä ostetun tuotteen hinta on aivan uusi, koska niin sormuksen kuin hääpuvunkin arvo romahtaa heti, kun tuote on viety ulos liikkeestä. Keskimäärin hinta romahtaa noin puoleen, mitä olen käytettyjen hääarvotavaroiden markkinoita seurannut. Se sopi meille, koska jo muutamilla sormussovituskerroilla olimme havainneet, että sekä minun että Jarkon sormusmaku on yllättävän kallis.

36125682681_ed614aa6e1_o

Olin nimittäin aina ajatellut, että vihkisormukseni tulee olemaan melko vähäeleinen eikä ainakaan erityisen kallis, ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole varaa laittaa +1000e sormukseen. Ei, vaikka sormuksen on tarkoitus olla ikuinen. Lisäksi olen pitänyt itseäni melko vaatimattomana tälläisten asioiden suhteen, enkä uskonut miellyttyväni erityisen koreista sormuksista. Haastetta sormukseni valintaan toi myös kultakauppiaiden näkemykset kihlani haastavasta muodosta: kihlani on yksitimanttinen, teräväreunainen ja keskeltä melko korkeaksi korotettu. Sen pariksi ei sovi mikä vain sormus, minkä saimme huomata itsekin sormuksia sovitellessa. Perinteiset rivisormukset, jollaista olin kihlani pariksi hahmotellut, olivat aivan plääh ja ehdottomasti parhaimmilta näyttivät prameat +1500e-hintaluokan sormukset, joihin meillä ei vain ole varaa. Ja vaikka olisikin, minua ahdistaisi maksaa pienestä erästä kultaa ja muutamista timanteista noin suuri summa rahaa, koska materiaalien raaka-arvo ei yllä lähellekään kauppa-arvoa. Luonnollisesti kultakauppojen täytyy saada jostain tulonsa, koska muuten ne eivät olisi kauppoja, mutta henkilökohtaisesti minua lämmitti enemmän ajatus, että sormukseni olisi löytö, joka kiertäisi suoran markkinatalouden.

Makumme käytyä kalliiksi ja budjettimme pysyttyä pienenä, käytetyn sormuksen etsiminen alkoi tuntua yhä paremmalta ajatukselta. Minua ei vaivaisi sormukseen liittyvä tarina, joka sormuksen siirtyessä kiertoon on lähes aina surullinen, vaan minulle käytetty sormus olisi minun oma helmeni, joka lähes kohtalon määräämänä osuu reitilleni. Koska niin asia täytyy nähdä, kun lähtee etsimään sitä yhtä oikeaa sattumanvaraisesti myyntii ilmestyvien tuotteiden keskeltä. Hääpukuni kohdalla täydellinen mekko tuli vastaan nopeasti, mutta sormuksen kohdalla täydellinen vihki tuli vastaan lähes heti.

36125645931_e152f27d3b_o

Se oli keskiviikko, kun näin ilmoituksen, torstai, kun kävin sovittamassa vastaavaa mallia kultaliikkeessä, ja lauantai, kun olin Helsingissä ostamassa sormusta. Jos en tuntisi itseäni, vaan katselisin touhuamme ulkopuolelta, varmaan huolestuisin. Sanoin ystävällenikin, että minua nolottaa puhua näistä asioiden eskaloitumisista ääneen, koska ulkopuolisin silmin touhu muistuttaa jonkinlaista 2-suuntaisen mielialahäiriön maniavaihetta. Sellaisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että minä tiedän, kun joku on täsmälleen se oikea. Ja niin hääpukuni kuin vihkisormuksenikin ovat olleet juuri niitä oikeita. Silloin ei voi himmailla, vaan on pakko toimia.


♥ Krista

2 kommenttia:

  1. Meitäkin on katsottu vähän pitkään, kun olemme jo buukanneet bändin ja minä olen aloittanut askarteluja. Ja häihin on kuitenkin aikaa enä vajaa vuosi, eli mielestäni emme edes ole ihan törkyajoissa. :D Pukuahan mulla ei vielä ole eikä sormustakaan, mutta ostan ne heti kun sopiva tulee vastaan. En ole yhtään sen tyyppinen, että alkaisin katua valintaani tai muuttaisin mieltäni - päinvastoin. Hankin vain sellaista, mistä todella pidän ja mistä olen satavarma. Silloin hankinnnat voi tehdä vaikka kuinka paljon etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen sama täällä. En ostaisi epävarmoja, potentiaalisia huteja, mutta kun juuri täydelliset asiat osuvat eteen luotan makuni pysyvyyteen niin lujasti, että uskallan hyvillä mielin antaa mennä ja tehdä ostopäätöksen. Ja kun sen oikean kohtaa, sen tietää kyllä, oli kyseessä sulhanen, hääpuku tai vihkisormus! :D

      Poista