tiistai 29. elokuuta 2017

Kaksi uutta DIY-hääprojektia työn alla

Instagramissa Kristallihäitä seuraavat tietävätkin, että häähuiskuprojekti saavutti päätepisteensä kesän aikana - meillä on nyt 70 valmista huiskua odottamassa juhlapäivää. Kun edellinen DIY-projekti kerran tuli onnistuneesti kuopattua, on aika käynnistellä uusia! Kuten olen monta kertaa sanonut, on pitkässä hääsuunnitteluajassa etuna, että asioita saa suunnitella ja käynnistellä rauhalliseen tahtiin omien fiilisten mukaan. Konkreettiset diy-projektit ovat minusta mitä parhainta ajanvietettä, koska samalla kun saa toteuttaa omaa visiotaan, häät valmistuvat lähes huomaamatta.

Nyt käynnissä on periaatteessa kolme eri projektia, joista yksi on niin tylsä, ettei se edisty, ja kaksi muuta liian suunnitteluvaiheessa, että kunnon harppauksia voitaisiin vielä ottaa. Nuo kaksi suunnittelun/toteutuksen aloittelun asteella olevaa projektia ajattelin kuitenkin tässä postauksessa esitellä, että ymmärrätte paremmin kokonaisuuden rakentumista palanen kerrallaan. (Niin ja se tylsä projekti on muuten paperisten origamilintujen taittelu, koska olen jo unohtanut, miten lintuja tehtiinkään...)

StockSnap_UZI9363X0K

Juhlapaikkamme eräs katseenvangitsija on tilan suuri, kokonaan lasinen takaseinä, josta avautuu valoisaan aikaan peltomaisema ja pimeään eli meidän häidemme aikaan tumma heijastus juhlatilasta. Pöytäjärjestyssuunnitelmassamme meidän pöytämme tulee olemaan vasten lasiseinää, ja koska seinä on todella massiivinen ja tila myös kaikkiaan melko korkea, tuntui, että tarvitsisimme jotakin hiukan korostamaan meidän pöytäämme. Pohdimme aluksi jonkinlaista urbaania vihkikaarta, mutta koska matalan budjetin tyylikäs toteuttaminen tuntui haastavalta, kääntyi katseemme tilan kattoon. Katossa keskellä harjaa kulkee nimittäin koko juhlasalin läpi valokiskot, joita olemme suunnitelleet hyödyntävämme tilan koristelussa, mutta nyt ajatuksemme on valjastaa kiskot myös hääparin pöydän korostamiseen.

Suunnitelmana on ripustaa kummankin valokiskon päähän hulavanteeseen rakennettu putouksena alaspäin laskeutuva kukkakattokruunu, joiden väliin meidän pöytämme jää (esimerkkikuvia). Olen ideasta aivan haltioissani, koska olin facebookin hääkirpparilla jo aiemmin ihaillut kukkakattokruunuja, mutta en ollut keksinyt niille sijaa meidän koristelussamme. Ja nyt saankin lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan kukkaputousta!

Projekti on jo käynnistynyt. Viime viikolla saapuivat kaksi halkaisijaltaan 45cm hulavannetta ja tummanvihreä viherteippi, jolla päällystin kummankin vanteen. Kukkina kruunuissa tulemme käyttämään joko valkosia muovitekokukkia tai valkoisia paperista askarreltuja kukkia, jotka roikkuvat pitkinä, mutta siroina köynöksinä kattoon kiinnitetystä, roikkuvasta vanteesta. Vanne itsessään tullaan koristamaan joko aidoilla tummanvihreillä kasveilla tai muovisilla tekoköynöksillä.

32784571156_2d4989e75a_o

Myös toinen projekti liittyy juhlatilan ominaisuuksiin. Lasiseinästä katsoen tilan toisessa päässä on naulakoiden takaseinä, joka on todella tylsä vanerinen puuseinä. Tämän seinän eteen seinän suuntaisesti tullaan hyvin todennäköisesti kattamaan buffetpöytä. Seinä on myös hyvin nopeasti vastassa vieraiden ensi kertaa astuessa tilaan, joten unelmissani se on kauniimpi kuin puhdas vaneri.

män projektin osalta kunnon konkretia on vielä kaukana, mutta minut lumonnut visio on jo syntynyt ja hiukan tarvikkeitakin on tilattu. Seinä on tarkoitus muuttaa suurilla valkoisilla ja mahdollisesti vaaleanpunaisilla silkkipaperikukilla koristelluksi kukkaisseinäksi (esimerkkikuvia)! Seinä tullaan siis peittämään täysin kukkasilla, jolloin seinä sekä kaunistuu että muuttuu osaksi meidän tyylistämme juhlakokonaisuutta. Haasteena on enää seinän kokoaminen, koska suoraan vaneriin kukkia ei todennäköisesti voi teipata, mutta ulkoisetkin kukkaseinärakenteet voivat olla haastavia. Mutta mitäpä olisi DIY-projekti ilman pieniä haasteita!

32671782192_2c1b8f58f1_o

Hiukan meinaa täällä siis Pinterest realisoitua hääsuunnitteluun. Toivotaan, että visiomme lopulta kestävät myös todellisuuden, koska tykkäisin todella kovasti kummankin projektin lopputuloksesta!

 
♥ Krista 

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Hääblogikriisi - mistä uudet suosikit?

Hääblogikriisia pukkaa. Ei meidän blogillemme, mutta minun lukulistalleni. Vuoden 2017 kuumin hääsesonki alkaa pikkuhiljaa hiipua ja tilanne on se, että monet seuraamani hääblogit ovat jo siirtyneet tai alkavat pian siirtyä häiden suunnittelupostauksista näin kaikki oikeasti sujui -postauksiin, mikä yleensä jonkin ajan kuluttua johtaa jäähyväisiin hääblogin hiljentyessä lopullisesti. Ja se johtaa siihen, että minulta loppuu lukeminen.

Blogit ovat minusta parasta vertaistukea ja inspiraatioammennusta, mitä hääskenestä löytyy, ja tämänkin kesän aikana olen monen monta lauantaita aloittanut miettien, kuinka ihana päivä tämän ja tuon blogin kirjoittajalla tänään on ja että toivottavasti kaikki menee juhlissa hyvin. Noille fiiliksille toivon edelleen jatkoa, ja sen vuoksi toivon löytäväni uusia suosikkeja jo vaimoiksi muuttuneiden morsianten kirjoittamien blogien rinnalle ja tilalle.

StockSnap_940CB5B9CD

Minulla on seurannassa joitakin vuoden 2018 ja 2019 hääblogeja, mutta tarvitsen ehdottomasti lisää, että ihanat aamukahvihetkeni blogien parissa säilyvät entisellään. Joten pyydän, ilmianna kommenttikenttään oma hääblogisi! Ja jos luet tämän postauksen vasta päiviä, viikkoja tai kuukausia tekstin julkaisusta, kommentoi silti, koska hääblogijanoni on lähes sammumaton (ja totuus on ikävä kyllä, että hääblogien päivitystahti on melko maltillinen, joten hyvinkin usean blogin seuraaminen on helppoa).

Tykkään lukea hyvin monenlaisista häistä eikä häiden teeman/tyylin tarvitse olla lainkaan samanlainen kuin meidän omamme. Lukijana arvostan kuitenkin suoraa ja henkilökohtaista otetta ja myös konkretiaa unelmoinnin lisäksi - aivan pelkkää pinterestkuvavirtaa olevaa blogia en jaksa pidemmän päälle lukea. Edellistä ei kuitenkaan saa ymmärtää väärin, koska unelmoinnista kumpuavat usein parhaat ideat ja mihin unelmointia liittyisi, jos ei häihin. ♥ Haen kuitenkin blogeista inspiraatiota ja vertaistukea, joten blogiin, joka ei anna mitään todellista irti, vaan leijuu ainoastaan haaveissa, on vaikea samaistua. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan, enkä kuulosta vain ärsyttävältä nillittäjältä. Koska tarkoitan vain, että kaikki hääblogit ovat kivoja, mutta lukijan mukaan suunnitteluun ottavat ovat parhaita.

Pelastakaa siis morsian hädässä ja linkatkaa oma bloginne kommenttikenttään! Hääbloginälkä on kyltymätön.


♥ Krista

torstai 24. elokuuta 2017

Kirkon ovilta alttarille on pitkä matka

Minulla ei ole ollut pikkutytöstä saakka elänyttä unelmaa, että isäni saattaa minut alttarille, jossa symbolisesti siirryn uuteen elämänpiiriin. Minulla ei myöskään ole ollut tarkkaa näkemystä, miten koko hääpäivän jännittävin matka ylipäätään taitettaisiin. Hääunelmani ovat sivuuttaneet konkreettisen alttarille kulkemisen oikeastaan kokonaan ja keskittyneet ainoastaan tunteeseen, mikä alttarille kävellessä mahdollisesti on ja miltä kirkkosalin katseiden keskellä oleminen mahdollisesti tuntuu. Mutta keneen tai keihin katseet oikeasti kohdistuvat? Käveleekö kirkon ovilta kohti alttaria minä, minä ja isäpuoleni vai minä ja Jarkko yhdessä?

Olemme Jarkon kanssa sopineet, että potrettikuvaukset suoritetaan käytännön syistä jo ennen vihkimistä. First look -jännityselementti on siis kirkkoon päästessä jo menetetty, mikä on harmillista, mutta käytännön syistä pakollista, koska emme halua joutua hätiköimään kuvien kanssa vieraiden odottaessa meitä juhlapaikalla. Tästäkin huolimatta minusta tuntuu lattealta ajatus kävellä alttarille yhdessä. Se tuntuu vanhan parin hommalta. Älkää kysykö miksi, mutta minusta vain tuntuu siltä. Me olemme nuoria ja täynnä tunteita, ja haluan vihkimistilanteeseen sen arvolle sopivaa latausta, jota yhdessä alttarille käveleminen ei mielestäni kykene antamaan. Siksi me emme kävele alttarille yhdessä.

32979059932_74408dc47d_o

Isä saattamassa tyttärensä alttarille on klassikko. Se on todella kaunis klassikko, mutta huolimatta ns. luovutuksen nykyaikaisesta muuttuneesta merkityksestä kauniina hetkenä, jossa tyttärelle merkityksellinen henkilö jakaa merkityksellisen hetken hänen kanssaan, minä en lämpene ajatukselle. Aiemminhan alttarille saattamisessa on kirjaimellisesti ollut kyse luovutuksesta, kun perheen tytär on siirretty isän holhouksen alta aviomiehen holhouksen alle. Tyttöparka ei ole saanut nauttia itsenäisestä elämästä edes alttarille kävelemisen vertaa. Tämä taustatarina yhdistettynä meidän parisuhteeseemme, joka siis on täysin minun ja Jarkon välinen yhteys, jossa kummankaan perheellä ei ole roolia, on selitys, miksi minä en kävele alttarille isäpuoleni saattamana. Kyse ei todellakaan ole mistään henkilökohtaisesta, koska isäpuoleni on minulle isä, jota rakastan ja arvostan täydestä sydämestäni, vaan kyse on meidän parisuhteestamme. En ole menossa naimisiin kenenkään muun kuin Jarkon kanssa. Miksi kenenkään muun pitäisi tulla jakamaan tuota intensiivistä hetkeä kanssamme käytävälle tai alttarille?

Jäljelle jää jälleen sydämessä hyvältä tuntuva vaihtoehto, joka on minusta hyvin meidännäköinen. Me kävelemme alttarille puoliksi yksin ja puoliksi yhdessä. Jarkko odottaa minua alttarilla ja tapaamme käytävän ns. luovutuspisteessä, siinä missä isä normaalisti luovuttaa tyttären. Hetki tulee olemaan vain meidän kahden. Tällä tavoin saamme pidettyä tietynlaisen jännittävän latauksen yllä vielä vihkimisessä, vaikka olemme jo hääaamuna nähneet toisemme kuvauksissa. Aikatauluvisioissani potrettikuvat otetaan melko aamusta, minkä jälkeen erkanemme omille tahoillemme odottamaan vihkimistä ja seuraavan kerran näemme vasta, kun kirkon ovet aukeavat ja kävelemme toistemme luokse kohtaamispisteeseen.

Huh, saan kylmät väreet, kun ajattelenkin hetkeä, jona saan Jarkon kanssa ensi kertaa katsekontaktin kirkossa ja mahtavat urut soivat taustalla


♥ Krista 

maanantai 21. elokuuta 2017

Koreavieraiden save the date -paketit

Korealaiset ovat hurjia antamaan lahjoja. Jarkko ehti jo vajaan neljän kuukauden vaihtonsa aikana saada monenlaisia lahjoja, mutta korealaisten ystäviemme vieraanvaraisuus on saavuttanut meidät useamman kerran myös Suomessa, kun posti on yllättäen tuonut ovellemme paketin täynnä ties mitä ihania Korea-juttuja.

Sen lisäksi, että korealaiset tykkäävät antaa lahjoja, he tykkäävät myös panostaa lahjojen laatuun. Jarkko sai läksiäislahjaksi vaihtonsa lopussa Lacosten karvahatun, minä sain tervetuliaislahjaksi parilta Jarkon ystävältä suuren lahjapakkauksen korealaista merkkikosmetiikkaa (joka muuten on maailmankuulua) ja yhteislahjaksi saimme vielä kustomoidut syömäpuikot, joihin oli kaiverrettu meidän nimemme sekä korealaisilla että länsimaisilla kirjaimilla. Muun muuassa tälläisten vaikuttavien tavaralahjojen lisäksi olemme saaneet muutaman ruokapaketin, joissa on ollut laidasta laitaan erilaisia korealaisia elintarvikkeita kokkaushetkiä varten.

Näillä spekseillä meistä tuntui mukavalta idealta koota kahdelle Korea-ystäväpariskunnallemme pienet Suomi-paketit save the date -korttien seuraksi.

IMG_5901
IMG_5913

Pitkän lykkäämisen jälkeen paketit ovat nyt viimein valmiit. Kokosimme kummallekin pariskunnalle samanlaisen paketin, joissa oli alunperin ajatuksena huomioida kumpaakin pariskunnan puolikasta hiukan henkilökohtaisesti että myös yhteislahjoin, mutta koska budjettimme alkoi miesten lahjojen kohdalla kivuta yli kipurajan, jouduimme hiukan joustamaan ideastamme. Joustomme jälkeen vain naiset saavat erityishuomiolahjat, miesten joutuessa tyytymään yleisluontoisempiin saamisiin. Runkona pakettien kokoamisessa oli saada mukaan takuuvarmoja Suomi-herkkuklassikoita, mutta myös hyvin randomeita juttuja, koska samanlaisia randomiasioita me olemme saaneet omien lahjapakettiemme mukana.

Lopulta pakettimme sisälsivät:
  • Muumi-käsipyyhkeet kummallekin
  • Lumenen puhdistuvaahdon ja kasvohoidon naispuolisille ystäville
  • Jalostajan hernekeittoa
  • Suomi 100v -ksylitolipurkkaa (korealaiset tuntevat erittäin hyvin ksylitolin tulevan Suomesta)
  • Muumi-pastillirasiat
  • Fazerin suklaalevyn
  • Pepe-lakupötkön
  • Salmiakkia
  • Linkosuon ruisnappeja
  • Pyöreää ruisnäkkäriä
  • Pätkis-keksejä
  • Save the date -kortin
  • Henkilökohtaisen kirjeen

IMG_5906
IMG_5915

Lähes yhtä paljon kuin kokoamamme pakettien sisältö, maksaa myös paketin lähettäminen Souliin (noin 40e). Halpaa leikkiä ystävien erityinen muistaminen ei siis ollut, mutta olemme todella tyytyväisiä, että siitäkin huolimatta kokosimme paketit. Nyt vain jäämme toivomaan, että kaukaisimmatkin vieraamme pääsisivät tulemaan juhlimaan kanssamme. 


♥ Krista
 

lauantai 19. elokuuta 2017

Turvassa

Turussa tapahtui eilen asioita, jollaisia ei pitäisi tapahtua missään. Onneksemme me olemme molemmat kunnossa, kuten myös kaikki meidän ystävämme, läheisemme ja tuttumme. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita, vaan liian monen perheen ja ihmisen elämä muuttui eilen peruuttamattomasti 3 minuutin aikana. Käsittämättömät tapahtumat ovat tänään paljon ajatuksissa, ja erityisesti ajatukset kääntyvät uhreihin, heidän läheisiinsä, silminnäkijöihin ja auttajiin. Syvimmät osanottoni kaikille uhrien läheisille, voimia loukkaantuneille toipumiseen ja kiitos auttajille. Varsinaisiin postauksiin palaan lähipäivinä, kun omat ajatukset kääntyvät jälleen tulevaisuuteen. Rakkautta.

35830314984_fc9367ed60_o


♥ Krista

keskiviikko 16. elokuuta 2017

1,5 vuotta häihin - miksi juuri me olemme me?

Meillä on tänään negatiivinen puolitoistavuotishääpäivä. Negatiivisten hääpäivien olemassaolo on aivan järjettömän typerää, ja juuri siksi se on hauskaa! Huomioimalla tälläiset pienet virstanpylväät, ei voi olla tajuamatta, että aika ihan oikeasti kuluu koko ajan ja meidän häämme lähestyvät päivä päivältä. Kun aloimme heti vuodenvaihteen 2017 jälkeen suunnitella häitämme enemmän tosissamme, juhlapäivään oli aikaa yli 2 vuotta ja päällämme umpihäähullujen stigmat. Tänään, kun häihimme on enää 1,5 vuotta, alamme päästä ns. normaalin hääsuunnitteluajan rajoille ja alkaa olla pian sosiaalisestikin hyväksyttävää suunnitella juhlapäiväämme. Jee!

Koska olemme tälläisen suuren virstanpylvään saavuttaneet, ajattelimme listata Jarkon kanssa yhdessä asioita, jotka ovat meidän liimamme. Asioita, jotka tekevät meistä juuri meidät, ja joiden vuoksi kumpikin uskomme, että juuri meidän parisuhteemme on meille se suhde, johon kannattaa sitoutua loppuelämäksi.

36448777581_9d402ff526_o

Krista: Olemme turvallisia toisillemme. Kummankaan ei tarvitse ikinä pelätä toista - toisen tekoja tai sanoja - koska me emme ole me loukataksemme toisiamme, vaan suojellaksemme toisiamme. Parisuhteen on meidän kummankin mielestä oltavan kodin ohella turvapaikka, joka pitää hyvänä ja arvokkaana silloinkin, kun muu maailma tuntuu potkivan päähän.

Jarkko: Olemme kumpikin unelmoijia ja innostujia. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joiden ympärille suunnitella niin lähitulevaisuutta kuin vähän kauemmaskin. Oli kyseessä sitten häät, seuraavan ulkomaanmatkan suunnittelu tai perheen perustaminen, huomaamme olevamme hyvinkin samaa mieltä pääasiallisista linjoista.

K: Pidämme edelleen toisiamme juhlien kuumimpana miehenä ja naisena. Tämä toimii tosin juhlien lisäksi myös arjessa ja viikoittain joudun ainakin itse hämmästelemään, miten olen saanut noin komean miehen.

J: Olemisen helppous. Tykkäämme tehdä monenlaisia asioita yhdessä, mutta osaamme myös olla möllöttää keskenämme tekemättä mitään. Toisen naama ei ala kyllästyttämään näin monenkaan vuoden jälkeen, vaan päinvastoin. Koti on sellainen pesäpaikka, jossa saamme olla rennosti omana itsenämme pitkän päivän jälkeen ja nauttia niistäkin hetkistä.

K: Luotamme toisiimme. Meillä ei ole tarvetta tuhoavaan mustasukkaisuuteen, koska luottamus toisen sitoutumiseen on vankkumaton. Minä olen sinun ja sinä olet minun. Asiat ovat hyvin yksinkertaisia, kun tuon lauseen painoon voi luottaa.

J: Nyt tulee pari puhkikulutettua klisettä, mutta pakko: molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus.

J: Samankaltaisuudesta huolimatta olemme myös monessa asiassa hyvinkin erilaisia. Humanistimuusikko ja bloggariluonnontieteilijä ei ole mahdoton yhdistelmä. Itse näen pelkästään positiivisena asiana sen, että meillä on myös eriäviä kiinnostuksen kohteita, koska välillä on hyvä saada vähän perspektiiviä laatikon ulkopuoleltakin. Uskallan väittää, että molemmat ovat saaneet lisää näkemyksiä ja värejä omiin ajatuksiin ja maailmankatsomuksiin näiden vuosien aikana.

K: Meillä on selkeästi omat mielipiteemme ja tahtomme, mutta toisaalta taitoa ja halua oppia uutta, keskustella ja tehdä kompromisseja, jos mielipiteemme menevät ristiin.

J: Hetkessä eläminen. Olimme sitten lomalla tai harmaassa arjessa, niin välillä on mukava repäistä ja keksiä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ihan vaikka spontaanistikin.


Hyvää negatiivista puolitoistavuotishääpäivää me! 


♥ Krista & Jarkko

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ajatuksia pöytäjärjestyksestä

Meille on tulossa noin 80 ruokailijan häät noin 200 neliöisessä tilassa. Tilaa Hintsan vintillä on oikeasti enemmän, mutta ruokailua varten pöydät tullaan meidän häissämme sijoittamaan noin 200 neliömetrin kokoiselle alueelle. Yhtenäinen tila oli meille tärkeä kriteeri juhlatilan valinnassa, koska emme halunneet tilanteeseen, jossa joudumme arvottamaan vieraitamme erillisiin tiloihin sen mukaan, kuka on mitenkin läheinen, koska totuus on, että monisalisessa juhlatilassa ns. sikaosaston vieraat jäävät väkisin paitsioon osasta juhlahumua. Toisaalta yhtenäisen tilan haasteena on hallimaisuus, koska noin 100 hengen juhlatilan on väkisin oltava suuri. Häissämme juhlatilan koristelun tärkein tehtävä onkin luoda tilasta miellyttävä, elengatti ja lämpöisä juhlahuone avaran hehtaarihallin sijaan.

Koristelun ohella iso merkitys juhlatilan tunnelman rakentumisessa on pöytien sijoittelulla. Pöytäjärjestys vaikuttaa tunnelmaan kahtakin reittiä pitkin, koska ensinnäkin hyvin sijoitetut ja kauniisti koristellut pöydät luovat tilaan heti visuaalisesti miellyttävän ilmeen, mutta toisekseen pöytiin luotu plaseeraus herättää tunnelman henkiin ihmisten tutustuessa toisiinsa, keskustellessa ja nauraessa. Ja ihmiset juhlan oikeasti tekevät.

StockSnap_5K1C2ZXZZP
StockSnap_IDOS6NWTQK

Unelmissani meillä olisi pyöreät pöydät, jotka mahdollistaisivat parhaiten koko pöytäseurueen tutustumisen ja olemisen yhtenäinen yksikkö, joka seuraa juhlaa ja osallistuu juhlaan yhdessä. Suorakulmaisissa pöydissä on minusta kurjaa, että vieruskaverit määrittävät todella paljon juhlan tunnelmaa, eikä kauempana istuviin ihmisiin tutustuminen ole oikein mahdollista vieruskavereiden yli huudellen. Lisäksi 80 hengen sijoittaminen pitkiin suorakulmaisiin pöytiin kuulostaa juurikin hehtaarihallitoiminnalta, jollaista mielikuvitellessani näen ainoastaan ankeat sukujuhlat pikkukylän puunvärisessä seuraintalossa, mikä ei ole lainkaan se tyyli, jota me häiltämme etsimme. Me haluamme, että vieraillamme on mahdollisuus nauttia laajalti kanssavieraista ympärillään, eikä se onnistu, mikäli pöytien sijoittelu nojaa käytännöllisyyteen, mitä pitkät pöydät ehdottomasti tarjoavaisivat.

Juhlapaikallamme on 80 henkilön häihimme nähden lähes rajaton määrä 120 x 60 cm kokoisia pöytiä. Pöydät seisovat neljällä erillisellä jalalla eli jalkoja ei ole alareunastaan yhdistetty mitenkään. Koska unelma pyöreistä pöydistä on raha- ja järkisyistä jäävä vain unelmaksi, meidän täytyy pelata pöytäsuunnittelussamme suurella määrällä näitä suorakulmaisia pöytiä. Tästäkin huolimatta pyrkimyksenä on rakentaa pöydistä pyöreähköjä kokonaisuuksia, jotka mahdollistaisivat todellisten pöytäkuntien rakentumisen.

StockSnap_I3US1UQYXW(1)

Tällä hetkellä suunnitelma on muodostaa neljästä 120 x 60 -pöydästä suurempi 240 x 120 -kokoinen pöytäkokonaisuus, johon istutetaan 10 henkeä - neljä pitkille sivuille ja kaksi päihin. Näitä pöytiä tilaamme tulisi 80 vieraan tapauksessa kahdeksan. Suunnitelma ei ole täydellinen, mutta tällä hetkellä se on lähimpänä pyöreää pöytää, mitä olemme suorakulmaisista pöydistämme saaneet laadittua. Olen tilanteen hahmottamiseksi askarrellut paperista pikkuruisia mittasuhteiltaan oikeita pöytiä, joita olemme veivanneet ees taas eri järjestyksiin. Pöytien lisäksi askartelin samoihin mittasuhteisiin piirretyn juhlatilan pohjapiirustuksen A4-paperille, joten nyt meillä on mahdollisuus hahmotella sekä pöytien asettelua suhteessa toisiinsa että suhteessa koko tilaan. Pohjapiirrustusleikittelyä voin kyllä lämpimästi suositella, koska tilan hahmottaa paljon paremmin, kun näkee asiat ainakin suurin piirtein mittasuhteissa.

Millaisia pöytäsuunnitelmia tai -unelmia muilla pareilla on?

Kuvat: StockSnap


♥ Krista 

maanantai 7. elokuuta 2017

Häidemme budjettisuunnitelma

Olen alusta asti pitänyt tärkeänä, että tässä hääblogissa pelataan avoimin kortein. Häät maksavat - sen tietää jokainen - joten miksi häihin liittyvää rahanmenoa täytyisi hyssytellä? Lisäksi tulevien hääparien suunnittelu-urakkaa helpottaa huomattavasti, kun inspiraatiolähteissä puhutaan rehellisesti paljonkin mikäkin asia maksaa. Nim. Minä haluan lukiessani tietää, mitä mikäkin upea asia on maksanut.

Olen aiemmin esitellyt häidemme alustavan bubjetin hyvin ympäripyöreästi, todeten, että olemme valmiit käyttämään häihimme 8000 euroa. Alunperin budjettimme lähti muotoutumaan ehdottomasta 10 000 euron ylärajasta, joka on edelleen täysin joustamaton katto. 8000 euron budjetti tekee yhteensä 100e per vieras, koska maksimivierasmäärän olemme rajanneet 80:een. Tämän postauksen idea on avata tarkemmin, mihin budjetoimamme 8000 euroa häissämme kuluu. Koska juhlapäivään on vielä aikaa (558 päivää tänään), budjetti on paljolti vielä suuntaviivojen tasolla. Toisaalta moni iso menoerä on jo vahvistunut, joten budjetissa on paljon varmaakin. Heittelehtimistä menoerästä toiseen kuitenkin tulee varmasti tapahtumaan, koska osa kohteista on selkeästi ali- ja osa taas ylibudjetoituja. (Kuten esimerkiksi sormukset/sormus, joita ei oltu suunniteltu budjettiin lainkaan. Tässä postauksessa sijoitin yllätysvihkini morsiameen budjetoituun summaan, mutta periaatteessa budjetti on suunniteltu ilman vihkisormuksia.)

StockSnap_K21A2RMCI8

  • Juhlatila
    • Budjetoitu: X
    • Toteutunut: 1 500e
    • Maksettu: 500e
      • Varausmaksu 1/3 hinnasta
  • Ruoka
    • Budjetoitu: 3 800e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 20e
      • Kakkuvuoka
      • Kuorruteraapat
  • Juoma
    • Budjetoitu: 800e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 73e
      • Hendricks-ginit (2 x 1 litra)
      • Viinamitat
  • Bändi:
    • Budjetoitu: 400e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Valokuvaaja:
    • Budjetoitu: 400e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu X
  • Koristeet
    • Budjetoitu: 250e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 32e
      • Häähuiskut
      • Kakunkoristeet
      • Kehykset
  • Ohjelma
    • Budjetoitu: 100e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Morsiamen pukeutuminen + laittautuminen (sis. kaiken morsiameen liittyvän):
    • Budjetoitu: 1000e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 961e
      • Mekko
      • Kengät
      • Ulkotakki
      • Salainen extra
      • Huntu
      • Sateenvarjo
      • Vihkisormus
  • Sulhasen pukeutuminen + laittautuminen (sis. kaiken sulhaseen liittyvän)
    • Budjetoitu: 630e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Kaasot ja bestman
    • Budjetoitu: 200e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Kukat
    • Budjetoitu: 300e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X
  • Kutsut (sis. pakolliset postitukset)
    • Budjetoitu: 50e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: 30e
      • Sinetti
      • Sinettivahat
      • Save the date -kortit
  • Omat kuljetukset
    • Budjetoitu: 50e
    • Toteutunut: X
    • Maksettu: X

Budjetoitu yhteensä: 9 480e
Maksettu yhteensä: 1 616e

Summa summarum. Tällä budjetilla häidemme hintalappu asettuu 9 480 euroon, joka on 1 480 euroa yli suunnittelemamme. Hiukan on siis vielä pohdittavaa budjettiin liittyen.

♥ Krista

torstai 3. elokuuta 2017

Tarina vihkisormukseni takana

Pysytään vielä tään postauksen verran vihkisormushuumassa, sillä vaikka en aio sormusta paljastaa etukäteen kuin aivan lähimmille, on paljon asioita, joista haluan sormukseen liittyen kirjoittaa. Edellispostauksessa pohdin käytettyyn sormukseen liittyviä asioita ja nopeaa toimintaa sormuksen suhteen, mutta tämä teksti on yksityiskohtaisempi tarina vihkisormukseni takaa. Teksti on pitkä, mutta haluan ihan itseänikin varten tallettaa koko tarinan sormukseni taustalla.

Olin etukäteen ennakoinut, että vihkini etsinnästä tulee pitkä ja kivinen tie johtuen budjetistamme, kihlasormukseni mallista ja omasta visiottomuudestani. Vaikka kaikkialla painotetaan, että sormus ja valokuvat ovat kaikki mitä hääpäivästä jää lopulta käteen, minä en osannut enkä osaa edelleenkään nähdä vihkisormusta hurjan panostuksen listalla. En ole tyyliltäni kovin pramea enkä tulevan ammatini vuoksi voi edes käyttää sormusta isona osana päivää. Joudun jo kihlasormuksen osalta opintojen, ja tulevaisuudessa työn puolesta veivaamaan sormusta ees taas ennen ja jälkeen työvuoron, ja jokainen kerta, kun sormus irrotetaan sormesta, on riski sen tippumisesta tai katoamisesta. Otan tälläiset asiat hyvin raskaasti, joten en tiedä, miten kestäisin, jos a) kadottaisin vihkisormukseni b) kadottaisin överikalliin vihkisormukseni. Tämä ajatuksen ohella myöskään yhteen noin pieneen yksityiskohtaan panostaminen tuhansien eurojen verran ei tuntunut meidän näköiseltä ratkaisulta. Sormukset ovat olleet ikuisia aina. Meidän oma ikuisuutemme ei tarvitse entisaikoja erityisempää sinettiä.

36186150572_318d1aa317_o

Erään hiukan rauhallisemman työpäivän aikana viime viikon alussa vilkaisin huvikseni Varsinais-Suomen alueen timanttisormusvalikoiman Tori.fi:stä. Ihan vain ajatuksella, että josko joku malli saisi minussa hiukankaan aikaan tunnetta, että tuo se voisi olla, koska tuohon mennessä minulla ei ollut ollut minkäänlaista visiota sormuksestani. Varsinais-Suomen tarjottua hudin, laajensin hakuani naapurimaakuntiin ja lopulta koko Suomeen. Laajennetulla haulla yksi sormus Uudeltamaalta iski samantien. Kaunis, siro ja kuitenkin timanttinen. Sekosin ensimmäisen kerran sormusrintamalla.

Saman päivän iltana syöksyimme bussilla vajaan 10 km päähän Raisioon Myllyn kauppakeskukseen sovittamaan kyseistä mallia kultaliikkeeseen. Olin mielessäni jo pienesti varma, että tämä se on - kunnes näin sormuksen. Se oli hyvin ohut ja aivan liian hentoinen edustaakseen avioliittomme ikuisuutta. Se ei ollut lainkaan sitä, mitä kuvat ja omat visioni antoivat odottaa. Minun täytyi hylätä innostukseni.

Koska olimme kuitenkin reissanneet intoni perässä toisen kunnan puolelle, kävimme kiertämässä Myllyn kultaliikkeet läpi ja sovittelemassa eri sormusmalleja. Tuona iltana oivalsimme, että meidän makumme ja mieluiten 300-500 euroon ja aivan maksimissaan 1000 euroon asetettu budjettimme, emme olleet millään tapaa samalla viivalla. Parhaiten kihlani kylkeen sopivat suurilla timanteilla varustetut suuren keskitimanttiyksikön (esimerkkikuva) omaavat sormukset, jollaisia olin kuvitellut karttavani viimeiseen asti, ja huonoiten rivitimanttisormukset, jollaista olin pienesti visioinut vihkikseni. Bussimatkalla kotiin naureskelimme, että taisi mennä koko hääbudjetti uusiksi, jos haluamme minulle meille kummallekin mieluisan vihkisormuksen.

36310404886_b682389617_o

Samaan tapaan kuin hääpuvunkin kanssa, sormusinnon leimahdettua liekkeihin, minua ei pidätellyt mikään. Jatkoin Torin ilmoitusten tarkkailua koko Suomen laajuudella ja jo keskiviikkona törmäsin jälleen sormukseen, joka hiukan herätti mielenkiintoni. Koska sormus oli jälleen Uudellamaalla ja edellinen innosta pettymykseksi kääntynyt sormusriemu tuoreessa muistissani, annoin asian olla. Olkoot, ihan kiva, mutta en viitsi enää lähteä sukkuloimaan kultaliikkeeseen kokeilemaan mallia ja pettymään.

Sormus ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Mietin sitä keskiviikkoiltana ja mietin sitä torstaipäivänä. Lisäksi tarkistelin jatkuvasti, oliko ilmoitus jo kadonnut. Torstaina kävin keskustassa ruokaostoksilla ja painin mielessäni koko kauppareissun, että pitäisikö kuitenkin käydä kokeilemassa vastaavaa mallia liikkeessä. Mitä muka voisin menettää? Ylpeyteni, kun pitäisi leikkiä myyjän edessä potentiaalista asiakasta, joka etsii sormusta 1,5 vuoden päässä oleviin häihinsä? Intoni, kun jälleen uusi sormus tuottaa pettymyksen? Aikaani aivan turhaan asiaan, jota minun ei vielä kuuluisi edes miettiä, koska häämme ovat todella vasta 1,5 vuoden päästä? Voisin hyvinkin menettää kaikki nuo, mutta siitäkin huolimatta menin kokeilemaan sormusta.

Minä rakastuin. ♥ Sormus oli täydellinen pari kihlalleni, vaikkakin aivan kaikkea muuta mitä olin alunperin ajatellut vihkini olevan. Se oli paljon etukäteen ajattelemaani näyttävämpi, mutta arvokkaan yksinkertainen ja kaikkiaan täydellinen. Poistuin liikkeestä kauppakasseineni ja tunsin leijuvani onnellisuuspilvessä, kun yritin polkea mahdollisimman pian kertomaan Jarkolle. Samana iltana laitoin myyjälle viestiä, sovimme tapaamisen lauantaille ja me ostimme bussiliput Helsinkiin.

35958022380_dfd9746a7d_o

Käytetyn timanttisormuksen ostaminen yksityiseltä myyjältä hirvitti minua järjettömästi. Minä, joka haluan olla kaikesta satavarma ennen päätöstä, joutuisin ostamaan kalliin sian säkissä, koska aina on riski, että jotain on pielessä, vaikka kuinka aitousasioita ja sormuksen alkuperää selvittelisi. Sydämeni keveni huomattavasti Helsingin päässä, kun myyjäpari paljastui mukavaksi nuoreksi pariksi, ja vieläpä Jarkon erään parhaan kaverin tutuiksi. Sormus oli naisen entinen kihlasormus, jota ei oltu käytetty kuin yksittäisiä kertoja ennen eroa. Aitoustodistusta tai kuittia sormuksesta ei ollut, koska sormus oli ollut lahja. Kävimme porukalla hyvässä hengessä sormusta edelleen myyvässä liikkeessä pyytämässä varmistusta, että sormus on todella aito heidän mallistoaan oleva sormus. Myyjä tarkisti leimat, jotka olivat kunnossa ja minä olin valmis tekemään päätöksen. Ostin vihkisormukseni. Ostin sormuksen 450 eurolla, joka on noin 40% sormukseni alkuperäishinnasta.

Loppupäivänä en voinut ajatella mitään muuta kuin käsittämätöntä tilannetta, että olin juuri ostanut vihkisormukseni. Sovimme Jarkon kanssa, että saan pitää sormusta sormessani Helsinki-päiväreissumme ajan ja tästä pidimme kiinni. Tuntui uskomattomalta kävellä kaupugilla ja havahtua jatkuvasti, että se on todella minun sormeni, jossa on maailman kaunein sormus, jonka timantit kimaltelevat tähtien lailla. Sormuksen löytyminen käytettynä mahdollisti minulle kaiken. Sain unelmieni sormuksen unelmieni budjetilla ♥ En saata kuvitella täydellisempää tilannetta.


♥ Krista