lauantai 14. lokakuuta 2017

He sanoivat kyllä! - Minulla on kaasot!

Kuten sanoin, mennyt viikko on ollut suurten häämullistusten aikaa. Minulle viikon suurin anti oli aivan ihanista häämessuista huolimatta ehdottomasti kahden ystäväni suostuminen kaasoikseni. Sain viime viikonloppuna viimein "kosittua" heitä molempia ja ilokseni molemmat pitivät pyyntöä kunnia-asianaan ja sanoivat kyllä tärkeälle tehtävälle. Minun hääseurueeni on nyt siis valmis.

Vaikka olen tiennyt jo kauan, keiden toivoin suostuvan kaasoikseni, en halunnut vetää hääsuunnitteluun ketään ns. ylimääräisiä mukaan, ennen kuin tunsin, että olin varmasti valmis jakamaan suunnitelmiamme heille. Enkä tarkoita, että kaasot ja bestmanit olisivat ulkopuolisia suunnittelustamme, mutta pitkään häät tuntuivat todella intiimiltä ja vähän nololtakin asialta, koska olimme niin ajoissa. Halusin omasta suunnastani pitää meidän hääkuplamme ihan vain meidän kahden hääkuplana niin kauan, että oppisin itse tuntemaan, mitä meidän häämme ovat ja tulemaan sinuiksi niiden kanssa. Vasta sitten pystyisin päästämään häiden tukijoukkoja sisään kuplaamme.

Aika teki tehtävänsä, koska viimeiset 1,5 kuukautta olen ollut aivan kypsä, ja lähinnä vain odotellut, että saisin koottua kaasojeni kosintalahjat kasaan. (Kaasokosintapaketeista tulossa lähitulevaisuudessa aivan oma postauksensa. män postauksen kuvat ovat jo pieni teaseri.) Olen vajaan vuoden aktiivisen hääsuunnitteluajan aikana saanut luotua itselleni morsianidentiteetin, joka on nyt valmis ottamaan häiden tukijoukot mukaan hääsuunnitteluun. Enkä minä sitä paitsi halua, että ehdimme Jarkon kanssa hioa kaiken jo valmiiksi ennen kaasojeni liittymistä remmiin!

IMG_6026

Minulle on ollut koko ajan selvää, että kaasoja ei ole montaa, eikä kaasoja ole luotu työvoimaksi. Häät ovat minun ja Jarkon, emmekä halua, että kukaan muu kantaa häistämme stressiä tai murhetta. Yksille harteille kaasovastuun laskeminen tuntui kaikesta huolimatta liian raskaalta taakalta, joten kaksi on minusta aivan täydellinen lukumäärä. Kaksi on myös täydellinen lukumäärä ajatellen juuri minun elämääni, koska kahteen kaasooni mahtuu valtavan suuret palat elämääni, mutta aivan eri puolet siitä.

Sanni on pitkän linjan ystäväni Kuopiosta. Tiesimme toisemme yhteisen kaverin kautta jo yläasteella, mutta vasta lukiossa päädyimme samaan kaveriporukkaan (let's be honest minä päädyin Sannin valmiiseen kaveriporukkaan) ja ystävystyimme. Tulevana vuonna siitä on 10 vuotta, mikä on todella hurjaa, koska olemme kuitenkin ystävystyneet vasta lukiossa. Olemme yhdessä Sannin kanssa juoneet minun ensikännejäni, viettäneet villejä kotibileitä, tuskailleet fysiikan ja matikan tunneilla, tanssineet vanhojen tansseja, remunneet penkkareissa, tehneet pääsykokeita, päässeet opiskelemaan, eläneet opiskelijaelämää, löytäneet molemmat pitkäaikaiset puolisomme, muuttuneet avopuolisoiksi miestemme kanssa, juoneet paljon viiniä, tanssineet ja nauraneet.

Sanni on kaasoni, koska tiedän, että hän on tarvittaessa vierelläni, jos maailmani joskus murenisi käsiin ja toisaalta, koska tiedän, että minun on maailman helpoin olla hänen kanssaan ja luottaa hänen näkymyksiinsä. Eikä tietysti yhtään haittaa, että hän on luotettava, fiksu, kaunis, iloinen, innokas ja kaikki muut positiiviset adjektiivit, joita saattaa keksiä.

IMG_6024

Elina taas on minun Turku-elämäni vastaantuoma helmi. Olemme tutustuneet lääkiksen kautta vuonna 2013, mutta enemmän taisimme lähentyä vasta kakkosvuonna, kun Elina nappasi minut mukaansa ja tutustutti paremmin itseensä ja ihmisiin ympärillään. Ja jos oli hurjaa, että lukioajoista on kymmenen vuotta, on aika hullua, että lääkiksen ykkösvuodestakin on ensi vuonna puoli vuosikymmentä! Elinan kanssa olemme jakaneet luonnollisesti yli neljän vuoden ajan päivittäistä kouluarkea, mutta myös elämäämme koulun ulkopuolella - ei ystävyyden määritelmä muuten täyty. Olemme viettäneet kolme yötä koulun edessä telttaillen, poteneet laskuhumalaa risteilyaluksen hissiaulassa, kämppistelleet Pietarin kurssimatkalla, selvinneet kaikista lääkishaasteista, hoitaneet ekat kesätyöt lääkärinä kunnialla, juoneet todella paljon viiniä, valmistuneet kandeiksi, tanssineet aamuun asti ja puhuneet syvällisiä.

Elina on kaasoni, koska häntä lojaalimpaa ja luotettavampaa ystävää ei ole. Tiedän, että mitä tahansa elämässäni tapahtuisi, Elinan ovi olisi aina auki, eikä hän jättäisi yhtäkään kiveä kääntämättä ystävänsä puolesta. Kaiken ylevän luotettavuuden ja järjestelmällisyyden vastapainoksi hän on kuitenkin myös aivan hurja kreisibailaaja, jonka kanssa ei ole ikinä tylsää, ja joka ei lähde baarista ikinä kotiin ennen minua.

IMG_6009

Molempia upeita kaasojani yhdistää järjestelmällisyys, luotettavuus, tyylikkyys, kauneus, iloisuus, sosiaalisuus ja uskomaton kyky setviä tilanne kuin tilanne oikeinpäin. Ei lainkaan huonoja piirteitä kaasolle. En myöskään näe mitään ongelmaa heidän tulla toimeen keskenään, koska molemmat ovat maailmaan mukavimpia ja helposti tutustuttavimpia.

Niin ja jos snäpissä on kaksi naista, joiden kanssa minulla on ehdottomasti pisimmät striikit, niin kai se on jo suurempien voimien merkki, että pyydä näitä, nää on hyvät.


♥ Krista

2 kommenttia:

  1. Tosi kauniisti kirjoitat kaasoistasi :) Onhan se aika etuoikeutettua että elämässä on ihania ystäviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Noin se juuri on. Elämä olisi niin paljon kurjempaa ja surullisempaa, jos ei olisi ystäviä rinnalla <3

      Poista