perjantai 10. marraskuuta 2017

Sormusrutiinit ja kihlan säilyttäminen

Olen opetellut nyt noin vuoden verran käyttämään sormusta useamman vuoden sormustauon jälkeen. Nuorempana tykkäsin paljon sormuksista ja minulla oli useita sormuksia jatkuvassa käytössä, mutta viimeiset neljä ja puoli lääkisopiskeluvuotta olen elänyt lähes sormuksetonta elämää. Kuluneen kihlausvuoden aikana olen kuitenkin ehtinyt oppia jälleen käyttämään sormusta ja löytämään omat rutiinini kihlani kanssa.

Meillä on Jarkon kanssa melko erilaiset tottumukset kihlasormustemme suhteen. Jarkko käyttää sormustaan aina, koko ajan, kaikkialla ja jatkuvasti. Sormus ei ole tiellä hänen harrastuksissaan tai työssään, joten niiden puoleen sormusta ei ole pakko jatkuvasti ottaa pois. Myöskään suihku, sauna tai yöuni eivät ole riittäviä syitä erottaa Jarkkoa hänen sormuksestaan. Ymmärtääkseni ainoa poikkeustilanne, jossa kihla on ollut häiritsevästi tiellä, on ollut akustisen cajon-rummun soittaminen bändin akustisissa treeneissä ja keikoilla. Näiden tilanteiden, sormuksen ihailun tai sillä leikkimisen lisäksi Jarkko ei ole oikeastaan ottanut kihlaansa pois sormesta koko kuluneen vuoden aikana.

IMG_7026
IMG_7006
IMG_7007

Minä taas veivaan sormustani edes takas monta kertaa päivän aikana. Aloitan aamuni laittamalla sormuksen yön - ja erityisesti illan käsienrasvauksen - jäljiltä takaisin sormeen. On muuten hassua miten nopeasti käsi huomaa, jos sormuksen unohtaa ottaa käteen. Olen monta kertaa havahtunut aamupalapöydässä nimettömän tyhjyyteen vasemman peukalon alitajuntaisesti tarkastaessa sormuksen paikkaa. Tuota tarkastamista ei edes huomaa, kun sormus on paikallaan, mutta kun se uupuu, havahtuu siihen samantien.

Kävin heti kihlauksemme jälkeen jonkin aikaa suihkussa sormuksen kanssa, kuten olin nuorempana tehnyt aiempien sormusteni kanssa. Huomasin kuitenkin pian, että vahdin sormusta jatkuvasti suihkussa tarkastamalla sitä peukalollani. Eihän se vain ole valahtanut sormesta saippuan liukkaudesta? Jossain vaiheessa päätin jättää sormuksen rasiaan suihkun ajaksi ja se on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Myös saunassa kävin aluksi sormuksen kanssa, mutta erään Jarkon ystävän ihmeteltyä ratkaisuani ja kerrottua sen olevan huonoksi timantille, olen jättänyt sormuksen saunomisen ajaksi pois sormesta. Totuutta saunan haitallisuudesta timantille en tiedä edelleenkään, mutta yhtä lailla kuin suihkunkin kanssa, olen ollut tyytyväinen tapaani jättää sormus odottamaan.

IMG_7034
IMG_7018
IMG_7024

Arkipäivisin opintojeni tapahtuessa pitkälti sairaalassa, sormus kulkee kaulassani kaulakoruuni pujotettuna. Minulle on tärkeää, että sormus on mukanani myös opinnoissa/työssä, vaikka en sitä sormessani voikaan pitää hygieniasyistä. Edelleenkin joka aamu sairaalan pukukopeilla tunnen myös pientä ylpeyttä suhteestamme, kun saan pujottaa kihlani kaulaani roikkumaan. Minulla on elämässäni rakas ihminen, joka haluaa kanssani naimisiin.

Kotona etsin jonkin aikaa hyvää paikkaa säilyttää sormusta. Täydellisen ratkaisun löysin vasta pari kuukautta kihlautumisen jälkeen Iittalan outlet-myymälästä. Iittalan Vitriini-sarjan pieni lasirasia on täydellinen levähdyspaikka muutoin lähes jatkuvassa käytössä oleville koruille. Ostin omani kympillä outletin poistolaarista, mutta erilaisia tarjouksia rasioista on usein aivan tavallisissa Iittalaa myyvissä tavarataloissa. Voin lämpimästi suositella, koska rasian kätevyyden lisäksi se myös miellyttää kovasti ainakin omaa silmääni.


♥ Krista

5 kommenttia:

  1. Iittalan Vitriinin olen minäkin suunnitellut ostavani sormukselleni. Kihlaa pidän koko ajan, paitsi salilla treenatessani, koska se ei kivettömänä puolipyöreänä renkulana häiritse yhtään. Vihki tuleekin sitten olemaan täysin toinen juttu, sillä se on varsin näyttävän kokoinen usean timantin kompleksi! Siksi ajattelin ostaa sille säilytysrasian juurikin suihkua, saunaa ja rasvailua varten. Luulen että ostan kirkaslasisen Vitriinin, jossa on puinen, korkkinen tai valkoinen pohjaosa (mitä nyt saatavilla on). Hiekan värinen pieni Vitriini minulla jo onkin, juurikin korujen säilytystä varten.

    Eniten pelottaa, että hukkaan sormuksen pestessäni käsiä jossain huoltoasemalla, jos unohdan sen vaikka pesualtaan reunalle! Tähän pitää joku patenttiratkaisu vielä keksiä, sen verran arvokas sormus on. Hyviä ehdotuksia otetaan siis vastaan, jos mieleen tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin pidän oman kihlasormukseni (joka muistuttaa enemmän useimpien vihkisormusta timantteineen) käsienpesun ajan sormessa ja vain liikutan sitä sen verran, että saan pestyä myös sormuksen alta. Ihan juuri siitä syystä, että melko varmasti unohtaisin sormuksen joskus jonkun lavuaarin reunalle. Hyi! Kamala ajatus!

      Poista
    2. Minullakin vihki on kihlaa näyttävämpi ja myös arvokkaampi sormus. Hiukan jännitän, kuinka opin toimimaan vihkin tapainen sormus sormessani, mutta kaikkien hääblogeista lukemieni kokemusten perusteella vihkiin tottuu nopeasti, vaikka se olisikin perusrinkulaa ns. monimutkaisempi :D

      Minä pidän myös sormuksen sormessani peruskäsienpesun aikana. Olisi liian suuri riski joka kerta irrottaa sormus altaa reunalle, koska aivan varmasti unohtaisin sen. Pöpöjä sormukseni alle mahtuu varmasti aivan tuhoton määrä, mutta juuri sen vuoksi en käytäkään sormusta työssä tai vaikkapa leipoessa :)

      Itse olen kauhistellut, että entä jos kaulakoruni joskus katkeaa, kun sormukset roikkuvat siinä? Olisi kamalaa kadottaa sekä kihla, vihki että kaulakoru samalla rysäyksellä :( Toisaalta on kauhean kurja ajatus, etten voisi pitää sormuksia millään tapaa mukana työssä.

      Poista
  2. Yhdyn niin noihin ajatuksiin, kuinka usein sitä huomaamattaan vasemmalla peukalolla pyörittelee sormusta! Ja joka kerta saan sadasosasekunnin pituisen sydänkohtauksen, kun peukalo ei tavoitakaan sormusta nimettömästä. Sillon kyllä laittaa aina sormuksen äkkiä takaisin sormeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri tuollainen sydänkohtaustunne! :D Hyvin herättää mietteistä, kun sormi tuntuukin tyhjältä.

      Poista