tiistai 18. syyskuuta 2018

Miesten rooli hääskenessä

Jarkko tässä taas vaihteeksi, heips! Rikonpas vähän hiljaiseloani.

Ajatuksena on tulla pohdiskelemaan yhtä kiinnostavaa ilmiötä, johon olen törmännyt monta kertaa häiden suunnittelun aikana. Perinteisestihän morsiamet mielletään häiden pääarkkitehdeiksi, mikä on sinällään toki ihan paikkansa pitävää meidänkin tapauksessamme, mutta kuinka paljon sulhanen voi innostua häistä herättämättä kummastusta?

Itselleni on ollut koko ajan päivänselvää, että en aio istua paitsiossa ja antaa Kristan päättää kaikesta, vaan haluan yhtä lailla itsekin osallistua juhlien järjestämiseen ja yksityiskohtien hiomiseen. Eikä Krista todellakaan mitään diktaattorin asemaa tahtoisi, vaan päinvastoin hän on useaan otteeseen todennut, kuinka ihanaa se on, että minäkin olen kiinnostunut järjestelyistä ja haluan osallistua.

Tällaisten toteamusten taustalla on juurtunut oletus siitä, että mies ei varsinaisesti osallistu hääjuhlien suunnitteluun. Television tarjoamissa hääohjelmissa nainen tyypillisesti suunnittelee kaiken, paitsi tienvarsikyltit, jotka on sitten sen miehen tehtävä. Tienvarsikylteistä onkin tullut meille jo jonkinlainen pieni inside-vitsi.

Eräässä hääohjelmassa häät järjestetään sulhasen tapaan, jolloin lopputulos on se, että kaikki menee todella överisti päin helvettiä ja morsian on hääpäivänä lähellä paniikkikohtausta. Tietysti hyvin kärjistettyjä esimerkkejä, mutta silti stereotyyppisesti osittain paikkansa pitäviä ja koomisia, jos verrataan joihinkin tosielämän kokemuksiin.

Jarkko Kiovassa

Muutaman häämessupäivän perusteella ei voi vielä tehdä loppuun asti vietyjä päätelmiä, mutta esimerkiksi noista vierailuista tein itsekin havainnon: miehiä oli paikalla ehkä yksi kahdestakymmenestä! Jos sitäkään. Toki häämessuilla olisi kojuja myös esimerkiksi miesten pukuihin ja asusteisiin liittyen, mutta näiden kojujen kimpussa eivät ole sulhaset vaan morsiamet. Miehiä ei joko kiinnosta tai markkinointi ja brändäys on onnistuneesti suunnattu pelkästään naisille.

Korkealaatuiset hääohjelmat tai satunnaiset häämessut eivät kerro todellisuudesta varmasti paljoakaan. Olenkin pohdiskellut, että ovatko morsiamet vain yksinkertaisesti todella paljon äänekkäämpiä järjestelyjen suhteen? Sulhasetkin siis osallistuisivat, mutta he vain tekevät sen kulisseissa. Enhän minäkään nyt turhan paljon ole instagrameissa hääjärjestelyistä huudellut.

Yksi äskettäin käyty keskustelu tuttavani kanssa sai nämä kelat taas pyörimään. Hän naurahti, että häät jo lähestyvät, mutta sehän ei näy minun elämässäni millään tavalla, koska Kristahan kaiken hoitaa, eikös juu! 

Hämmästyttävä oletus. Jos kyseessä on hääpäivän kaltainen merkittävä hetki elämässä, uskon, että kiinnostusta löytyy sukupuolta katsomatta. Ainakin meille molemmille on ollut erittäin tärkeää, että meidän persoonat ja mieltymykset näkyvät myös hääpäivän järjestelyissä. Juhlatiloista susheihin ja gintonic-pöydistä Dubain matkoihin kaikki on hyvässä hengessä yhdessä suunniteltua.

Enkä haluaisi uskoa, että ollaan tämän asian suhteen mitenkään uniikkeja lumihiutaleita.


PS. Olen myös luvannut tehdä meille tienvarsikyltit.


Jarkko

tiistai 11. syyskuuta 2018

Minulle järjestetään polttarit!

Minun ja kaasojen väliseen Whatsapp-keskusteluun läjähti viime viikolla viesti, joka sai sydämeni läikähtämään jännityksestä. Tiedättekö tunteen, kun sydän jättää positiivisella tavalla pari lyöntiä välistä ja innostus valtaa niin, että adrenaliini vain syöksähtää kehossa? Näin minulle kävi, kun luin Elinan keskusteluumme laittaman viestin.

Tottakai olen tiennyt, että minulle järjestetään polttarit. Olisi naiivia väittää, että en tietäisi. Olenhan ilmaissut kaasoille toivovani polttareita ja ovat tytöt niistä vitsailleetkin. Silti viesti yllätti minut. Jotain ihan konkreettisesti ollaan järkkäämässä. Minun selkäni takana juonitaan asioita! Viestin myötä ihana polttaritodellisuus rysähti kertaheitolla tajuntaani.

Huolimatta ehdottomasta luotosta kaasoihini, minulla on ollut pari ehdotonta toivetta polttareideni varalle. Kerroin jo aiemmassa postauksessa unelmistani polttareiden suhteen, eikä mikään ole muuttunut. Tahdon polttaribudjetin olevan kaikille sopiva ja järkevä, ja porukan olevan kompakti. Unelmissani pystymme juttelemaan yhtä keskustelua, osallistumaan yhdessä aktiviteetteihin ja olemaan päivän ajan yhtä. Käytännössä tämä tarkoittaa toivetta alle 10 hengen koplasta.

Glittery and sparkly paper card

Kaasojen ensimmäinen konkreettinen signaali edessä odottavista juhlista olikin juuri toive vahvistaa polttareihin pyydettävät henkilöt. Minulta kysyttiin suoraan, keitä toivon juhliin kutsuttavan, mikä oli minusta hyvä veto. Päivän suunnitteluvastuu on täysin poissa käsistäni, mutta sain kuitenkin vaikuttaa päivän järjestelyihin luomalla porukan suunnasta omia toiveitani vastaavat puitteet.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti kriisiä. Toiveissani oli pieni polttariporukka, mutta ympärilläni on paljon elämässäni läsnäolevia ystäviä ja kavereita. Päädyin lopulta tekemään vaikealta tuntuvan päätöksen kutsua eri kaveriporukoista vain aivan läheisimmät ystäväni. Tämä oli ainoa tapa saada porukan koko pysymään makuuni sopivan pienenä ja saada paikalle hiukan eri suunnista parhaat ystäväni. Toivon vain, että kukaan ei harmistu tai loukkaannu päätöksestäni.

Lopullinen kutsuehdotukseni piti sisällään minun ja kaasojen lisäksi viisi ystävääni, eli mikäli kaikki pääsisivät paikalle, meitä olisi juhlapäivänä kahdeksan. Mukaan joukkoon mahtuu lukioaikaisia ystäviä ja useamman eri kaveriporukan ystäviä lääkiksestä.

Vierastoivelistan luovuttamisen myötä polttarit ovat nyt täysin käsieni ulottumattomissa. On aivan kihisyttävän jännää tietää, että jotakin on meneillään ja kiihtyvissä määrin. Minulle oikeasti järkätään polttareita! Ja minä en tiedä niistä mitään! Hihiii!


♡ Krista

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Vihkikirkko uusin silmin

Eilen juhlittiin meidän asuinalueen Ylioppilaskylän ekoja Block Partyja. Olimme Jarkon kanssa jo etukäteen useamman kuukauden ajan fiilistelleet Blokkeja myös häänäkökulmasta, koska heti tapahtuman julkistamisen yhteydessä julkistettiin myös aivan keskellä Yo-kylää sijaitsevan Pyhän Katariinan kirkon rooli kemuissa. Pyhän Katariinan kirkko on meidän vihkikirkkomme, joten tottakai olimme hyvin kiinnostuneita, kun julkistettiin, että kirkossamme tullaan Block Partyjen yhteydessä järjestämään elektronisen musiikin reivit. Reivit! Kirkossa! Uteliaisuutemme heräsi heti.

Olimme käyneet kerran aiemmin tutustumassa kirkkoon. Tuollon noin puolisentoista vuotta sitten osallistuimme tavalliseen sunnuntaimessuun. Tuosta käynnistä voi lukea tarkemmin tästä postauksesta. Nyt kirkossa oli perusmessuun verrattuna hyvin erilainen tunnelma! Tapahtuma oli käynnissä klo 18-21 ja tuona aikana kirkossa esiintyi kolme eri DJ:tä höystettynä valoshowlla ja tanssilla. Keikkaa markkinoitiin audiovisuaalisena elämyksenä kolmen dj:n voimin ja sitä tapahtuma olikin. Tottakai ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa oli paljon hiomista, mutta kaikkiaan kokemus jäi ehdottomasti plussan puolelle.

Pyhän Katariinan kirkko
Pyhän Katariinan kirkko
Pyhän Katariinan kirkko

Olimme liikenteessä kolmisin Jarkon ja Josefinan kanssa. Josefina kuvaa häämme, joten hän pääsi samalla näppärästi myös ensi kertaa hiukan katsastamaan, miltä kirkkomme näyttää. Käydessämme kirkossa ensimmäistä kertaa vaille seitsemän aikaan, luonnonvaloa tulvi vielä paljon isoista lasi-ikkunoista ja valojen osuus tunnelmanluojana oli vielä melko vaatimaton. Ihmisiä oli kuitenkin jo paljon paikalla ja ensimmäinen dj maalaili kirkkoon unenomaista utopiaa musiikillaan. Toinen dj oli kuitenkin meidän kaikkien kolmen suosikki. Hän soitti iskevämpiä rap-biittejä ja illan hämärtyesä valotkin pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Kirkko oli aivan täynnä ja muutamat ihmiset tanssivat käytävällä.

Seurakunnan edustus oli tottakai myös mukana illassa. Kirkon aulassa oli useampia nuoriso-/opiskelijapappeja, jotka toivottivat ihmiset tervetulleeksi ja jakoivat poistuessa infoa kirkon nuorille aikuisille tarjoamista palveluista. Lisäksi saimme jokainen suojelusenkelijääkaappimagneetin, joka oli minusta todella kaunis muisto ja ele kirkon suunnasta.

Pyhän Katariinan kirkko
Pyhän Katariinan kirkko

Kaikkiaan kokemus oli erikoinen. Oli hassua istua täpötäydessä 1300-luvulla rakennetussa kirkossa, jossa siniset valokeilat hehkuivat kattokruunuista, ja koko tilan täyttyi lujaa soiva elektroninen musiikki muhkeine bassoineen kaikkineen. Vielä hassumpaa oli ajatella, että paikalla, jossa dj nyt pyöritteli levyjä, me sanoisimme toisillemme tahdon alle puolen vuoden päästä. Samalla käytävällä, jossa ihmiset nyt tanssivat, me kulkisimme koko päivän jännittävimmät askeleet. Samat kattokruunut, jotka nyt kimalsivat keinovalonsinisinä, kimaltaisivat alttaritauluikkunasta tulvivassa valossa hääpäivänämme.

Päällimmäisenä oli kuitenkin tunne, että tämä on juuri meidän vihkikirkkomme. Historiallisen upea ja täynnä perinteitä, mutta keskellä urbaania asuinaluetta ja rohkeana tarttumaan tälläiseen tapahtumaan.


♡ Krista

maanantai 3. syyskuuta 2018

Kutsut tilattu

Eipä olisi blogin aloittamisen aikaan uskonut, että tämä päivä joskus ihan oikeasti tulee. Me olemme tilanneet kutsut häihimme! Hoen varmasti kyllästymiseen asti tätä ihmetystäni ajan valumisesta eteenpäin, mutta hämmästykseni on todellista. Olemme oikeasti niin konkreettisella tasolla hääsuunnittelussa, että tilasimme kutsut! Kutsut! Uskomatonta, mutta totta, ja niin ihanaa.

Kutsujen valitseminen oli hiukan StD-korttien valitsemista kivisempi tie, mutta lopulta kuitenkin suhteellisen helppo. Virallisten kutsujen valitsemisesta teki kimurantimpaa ajatukseni, että kutsujen tulisi olla StD-kortteja paremmin linjassa tulevan hääjuhlan yleisen linjan kanssa. Save the date -korttimmehan olivat sekä tyylillisesti että värillisesti melko eroavaiset häidemme pelkistetystä tyylistä.

Totaalista kertalaakista tiettyyn korttimalliin rakastumista ei tällä kertaa tapahtunut, vaan jouduin tekemään hiukan työtä ihastukseni eteen. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja nyt orastava ihastukseni valitsemaamme korttipohjaan on muuttunut syväksi rakkaudeksi ja tunteeksi, että olemme tehneet täsmälleen oikean valinnan. Ennen tuota ihastusta selasin kuitenkin Vistaprintin kaikki hää- ja illalliskutsukorttipohjat valehtelematta 3-4 kertaa läpi, ja vasta omien tekstin kirjoittaminen korttipohjaan toi mukanaan hei tämä se on -tunteen. Jarkko oli onneksi kanssani samaa mieltä, joten valinta oli lopulta selvä.

Hääkutsut tilattu

Tyylillisesti päädyimme hyvin simppeliin kutsupohjaan, joka on kuitenkin lämmin. Toisen kaasoni sanoin: Kauniit ja tyylikkäät - ihan kuin tekin. ♡ Esittelen kutsumme tarkemmin, kunhan saamme tilauksen kotiin ja kunhan posti/kätemme ehtivät kantaa kutsut ainakin suurimmalle osalle juhlavieraita.

Myös teksteiltään kutsut jäivät hyvin pelkistetyiksi, koska tahdoimme virallisen kutsun olevan hyvin muodollinen ja pitävän sisällään vain ja täsmälleen oleelliset asiat: ketkä, milloin, missä ja mihin mennessä ilmoittautuminen. Laveammin oleelliset asiat kerromme kutsun mukana vieraille lähtevässä kutsukirjeessä sekä hääsivustolla. Tuon kutsukirjeen saimme kirjoitettua lähes valmiiksi eilen, joten parin viikon päästä kutsujen saapuessa, kaiken pitäisi olla melko mallillaan nopeaa toimitusta varten. Tavoiteaikahan kutsujen suhteen meillä oli elo-syyskuu, joten hyvältä näyttää.

Päädyimme tilaamaan mututuntumalla 70 kutsukorttia, koska emme jaksaneet aivan tarkkaa lukumäärää vieraslistaltamme laskea. Kutsumme paljon yksittäisiä ystäviämme ja melko vähän perhekuntia, joten kutsujen tarve on selkeästi suurempi kuin perhekeskeisissä häissä. 70 kortista jää meille itsellemmekin sitten muistoksi jokunen. Hintaa 70 kutsukortille sis. kirjekuoret tuli posteineen 81 euroa.

Nyt vain vahdataan postia, että kutsut ja kutsukirjeitä varten AdLibrikseltä tilaamani harmaat helmiäispaperit saapuisivat. Sitten kutsut postiin! Iiik!


Ps. Aloitin tekstin kirjoittamisen tänään maananantaiaamuna ja nyt iltapäivällä, kun viimeistelen tätä, sähköpostiin on jo kilahtanut ilmoitus, että perjantai-iltapäivänä tilatut kutsumme ovat matkalla luoksemme. Nopeaa Vistaprint!

♡ Krista

lauantai 1. syyskuuta 2018

Konkreettisia laskelmia häiden juomatarjoilusta

Isot linjat häiden alkoholitarjoilun suhteen meillä on ollut jo pitkään tiedossa. Ruokailun yhteyteen viiniä, iltaan mietoja (olut, siideri, lonkero), viinejä ja GT-baari. Kuulostaa simppeliltä, mutta juomien kohdalla hyvätkin suuntaviivat ovat vielä kaukana todellisesta (toimivasta) hääpäivän juomatarjoilusta. Tekstini keskittyy nyt alkoholillisiin juomiin, mutta tärkeänä osana juomatarjoilua tulevat olemaan myös 0,33l-kokoiset vissyt ja limpparit, koska tarkoituksena on nauttia illasta mahdollisimman pitkään ja ilman kenenkään överihumalaa.

Suunnittelutapaamisella pitopalvelun kanssa nousi heidän suunnastaan ehdotus tarjota alkupalasushin kanssa kuohuvaa. Minä ostin ajatuksen samantien, koska rakastan kuohuviiniin assosiotuvaa juhlallisuutta ja luksuksen tuntua. Myös Jarkon mielestä idea oli erinomainen, eli näillä näkymin alkumaljan lisäksi kuohuvaa tarjotaan häissämme myös alkupalojen seuralaisena. Ajatuksena olisi, että alkuruuan kuohuviinitarjoilu hoidettaisiin sushien tapaan pöytiintarjoiluna, eli tarjoilijat huolehtisivat kaadoista.

Sushin kylkeen suositellaan "kirpakkaa, raikasta, puolikuivaa/kuivaa kuohuviiniä tai valkoviiniä". Juomamääräksi alkupalalle olemme ajatelleet 1 kaadon, mikä tarkoittaisi 80+2 vieraan kohdalla 13,6667 pulloa kuohuvaa, jos yhdestä 0,75 l pullosta ajatellaan saatavan 6 annosta (annoskoko tällöin 12,5cl). Järkevästi pyöristäen pullomäärä asettuu alkuruuan osalta siis minimissään 15 pulloon. Sama annoskoodi pätee myös alkumaljaan, joita tarjotaan yksi per vieras. Minusta olisi kiva, jos alkumalja ja alkuruokakuohuviini olisivat eri viinejä, mutta olen tästä valmis joustamaan, mikäli kuvio alkaa mennä liian vaikeaksi.

  • Alkumaljaksi väh. 15 pulloa kuohuviiniä (yksi 12,5cl annos/juhlija)
  • Alkuruualle väh. 15 pulloa kuohuviiniä (yksi 12,5cl annos/juhlija)

LEO_pienempi4658

Pääruoka toimii meillä buffet-periaatteella, eli jokainen vieras noutaa ruokansa itse seisovasta pöydästä. Teriyaki-maustetun härän kylkeen moni kaipaa varmasti punaviiniä, mutta toisaalta iso osa vieraistamme on nuorempia, jotka usein tykkäävät valkoviinistä enemmän. (Itse ainakin ilmoittaudun.) Alkon sivuilta löytyy hyviä ohjeita juhlien juomasuunnittelua varten ja esimerkiksi linjaus, jonka mukaan viinejä kannattaisi varata suhteessa 2/3 punaista ja 1/3 valkoista. Jotenkin kuitenkin koen tämän ohjeen olevan meidän häidemme kohdalla väärä. En usko punaviinin menekin olevan noin suurta, vaan enemmänkin päinvastoin tai vähintään 50:50 -suhteessa. Pääruuan yhteyteen olemme laskeneet 2 annosta viiniä per henkilö, mikä tarkoittaa 80+2 juhlijan kohdalla 164 annosta (annos 12cl) viiniä. Tämä taas tarkoittaa 0,75 l pulloina 27,333 pulloa ja 3 l hanapakkauksina 7,5 pakkausta. Lisäksi iltaa varten tulisi varata viiniä vieraiden nautittavaksi, mutta sitä ei ole huomioitu näissä laskuissa.

Pääruuan osalta emme ole lyöneet lukkoon viinin tarjoilutapaa. Pullotarjoilu pöydissä olisi tottakai hanaviinipakkauksesta noudettavaa viiniä arvokkaampaa, mutta onko tälläinen arvokkuus kuitenkin jo menetetty, kun pääruoka noudetaan buffet-tyyppisenä? Minua itseäni viinin noutaminen erillisestä pöydästä hanasta ei pääruuan kohdalla haittaa, koska arvokas lataus on saatu jo alkuruuan aikana luotua, ja onhan pääruoka kaikkiaan noutopöytä. Juomien noutamisen kannalta olisi helpompaa hankkia pääruokaviinit hanapakkauksissa, koska tuplakuohareista tulee jo melkoinen painolasti autolle...

  • Pääruualle väh. 30 pulloa/8 hanapakkausta viiniä (kaksi 12cl annosta/juhlija), puna- ja valkoviinin osuuksia ei vielä eroteltu 

LEO_pienempi5223

Ruokailujen jälkeiseen aikaan Alko suosittaa ensimmäiselle tunnille 2 alkoholiannosta ja siitä eteenpäin 1 annosta per tunti. Tällä kaavalla laskien ja ruokailun päättymisajaksi klo 18 arvioiden illan juomamenekki per henkilö asettuu tasan 10 annokseen (2 annosta klo 18-19 ja siitä eteenpäin klo 3 saakka 1 annos = 10 annosta). Koko juhlakansa huomioiden tämä tarkoittaa 820 annosta, joka on juomalavoiksi käännettynä 34 lavaa mietoa juomaa. Määrä on iso, mutta kuulumme hääsuunnittelijoihin, jotka mieluummin hankkivat liikaa juomaa ja juovat niitä häiden jälkeen pois, kuin kitkuttavat häät läpi nipinnapin arvioilla.

Suurin menekki on varmasti oluella, jota olemme hahmotelleet ostettavaksi 18 lavaa. Seuraavaksi eniten arvioimme kuluvan lonkeroa, jota olemme alustavasti ajatelleet ostaa 11 lavaa. Pienimmälle menekille arvioimme jäävän siiderin, jota ajattelimme ostaa 6 lavaa. Näin arvioiden miedot eivät ainakaan kokonaisuutena lopu kesken, koska mietojen lisäksi vierailla on mahdollisuus nauttia GT-baarin antimia ja viiniä.

GT-baaria varten järkevä menekkiarvio voisi olla 1,5 drinkkiä per juhlija eli meidän häissämme 120 gin tonicia iltaan. 4cl viina-annoksella tämä tarkoittaisi 480cl:aa eli 4,8 litraa giniä. Meillä on kaapissa hankittuna jo 2 litraa Hendricksiä, joten hankittavaksi jää "enää" 3 litraa giniä ja tonicit.

Ruokailun lisäksi puna- ja valkoviiniä tulisi varata myös iltaan halukkaiden nautittavaksi. Yhteensä 1-1,5 annosta viiniä per juhlija voisi olla järkevä mitoitus, mikä tarkoittaisi koko juhlaväen tasolla 80-120 annosta viinä (erottelematta puna- ja valkoviiniä) = 13-20 viinipulloa = 3,25-5 hanaviinipakkausta.

  • Illan juhliin 34 lavaa mietoja (10 annosta/juhlija)
  • GT-baariin 5 litraa giniä (puolitoista 4cl annosta/juhlija)
  • Viiniä illalle 13-20 pulloa/3,25-5 hanapakkausta (1-1,5 12cl annosta/juhlija)

--------

Menipä pitkäksi, mutta ei tätä voinut oikein lyhyemmin sanoa, kun halusin kuitenkin avata ajatusketjuamme. Luvut ovat alustavia yhden illan pohdintoja, jotka voivat vielä hyvinkin elää, mutta tuntuu hyvältä, että edes jonkinlainen arvio juomamenekistä on nyt luotuna. Olemme sopineet häälössin kanssa viininmaisteluillan lokakuulle, joten sitä ennen täytyisi olla olemassaan vaihtoehdot, joista lähteä karsimaan. Se valitseminen tässä vaikeinta onkin, kun täytyisi osata arvioida lähes sokkona makumaailmaa ja saatavuutta Alkosta/Virosta/Latviasta. Vinkkejä hyvistä puna-, valko- ja kuohuviineistä saa siis ehdottomasti antaa! Oltaisiin enemmän kuin kiitollisia!

Kuvat: Leo Brinkmann


♡ Krista

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Ekologisuus häissämme

Sain toiveen kertoa hiukan ekologisista arvoista häissämme. En voi todellakaan väittää,  että olisimme järjestämässä missään määrin ekohäitä, mutta olemme kuitenkin pyrkineet kantamaan mukana myös ekologisuuden näkökulmaa valinnoissamme.


Tarkkaan harkitut ostokset

Olemme tehneet hankintoja häihimme jo varhain, mutta ainoastaan ns. varmoja hankintoja. Olen viimeiseen asti yrittänyt välttää asioiden ostamista vain siksi, että voin ostaa jotakin, vaikka ajoittain himottaisikin aivan tuhottomasti vain antaa palaa ja shoppailla. Onneksi makumme on melko stabiili ja juhlien tyyli on ollut selvillä jo pitkään, jolloin olen saanut rauhassa jahdata kaipaamiamme tavaroita ilman huolta hutishoppailusta. Toistaiseksi olemme tehneet hankintoja häitä varten 2700e edestä ja ainoa epävarma ostos mielestäni on karvatakki, joita minulla on nyt siis epävarmuudesta johtuen kaksi. Olen tilanteeseen varsin tyytyväinen.

Emme ole kuitenkaan todellakaan mitään pyhimyksiä. Huolimatta pyrkimyksistämme löytää mahdollisimman moni asia käytettynä tai läheltä, olemme kustannussyistä tilanneet mm. askartelutarvikkeita, kakunkoristeen ja valonauhaa ulkomaisista nettikaupoista. Tärkeää näissä ostoksissa minulle on kuitenkin järki, koska pidän vastenmielisenä toimintamallia tilata, tilata ja tilata asioita, joiden tarpeellisuudesta ei ole edes varmuutta. Facebookin hääryhmissä tähän törmää usein ja joka kerta sieluuni hiukan sattuu. Tilatkaa vasta, kun tiedätte, että hankinta tulee tarpeeseen, eikä samanlaisia liiku joka toisessa hääkirpparin postauksessa käytettynä!

IMG_4137pienennetty

Budjetti

Tämä kuulostaa ehkä hieman hassulta, mutta meille budjetin rajallisuus suhteessa toiveisiimme on ollut tärkeänä tekijänä ohjaamassa kulutus- ja toimintatapojamme. Aivan kuten suuryhtiöitä ohjaillaan veroeduin ja -kiristyksin, meitä ohjaillaan rajallisen budjetin avulla. Budjetti pakottaa fokusoimaan omia toiveita ja keksimään luovia ratkaisuja omien haaveiden toteuttamiseen. Olen esimerkiksi aktiivisesti tarkkaillut eri nettikirppareita ja annetaan-palstoja häähankinnat mielessäni. Tähän mennessä luovimmat ratkaisumme ovat annetaan-palstalta bongattu lasilevy, johon tulee tervetuloa häihimme -tyyppisesti häämonogrammimme ja bestmanin vanhasta romupyörästä hyötykäyttöön nappaamamme vanteet kukkakattokruunuja varten.

Budjetti on toisaalta hiukan kaksiteräinen miekka, koska se myös syö mahdollisuuksia ympäristön kannalta parempiin valintoihin. Mikäli rahaa olisi rajattomasti, ostaisimme pelkkää kotimaista ja lähellä tuotettua, mutta rajallisen budjetin myötä joudumme osasta näistä toiveista joustamaan.


Käytettynä ostaminen

Tämä on meidän häidemme kulmakivi ja asia, josta olen häissämme myös hyvin ylpeä. Olemme tietoisesti pyrkineet etsimään ja löytämään esineitä häihimme käytettyinä. Taustalla tässä on useampi asia. 1. Rakastamme koluta kirppareita ja etsiä erilaisia juttuja. 2. Häät ovat yhden päivän juhlat täynnä kestävää tavaraa. On kamala ajatus, että tuo tavara päätyisi yhden elinpäivänsä jälkeen hävitykseen. 3. Käytetty on usein uutta monta kertaa edullisempi valinta.

Ilman monien asioiden hankkimista käytettynä, moni hääunelmani olisi jäänyt vain unelmaksi, koska rajallinen budjettimme olisi kertakaikkiaan loppunut kesken. En ikimaailmassa olisi meidän budjetillamme voinut hankkia ovh 1900e hääpukua tai 1090e sormusta uutena, mutta käytettynä samat tuotteet suorastaan alittivat niihin budjetoidun summan (maksoin hääpuvustani 350e ja sormuksestani 450e).

IMG_4132._pienennettyJPG

Yksinkertaisuus

On monia asioita, joita häiltämme toivomme niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin, mutta huolimatta ajoittain villinä rönsyävistä ideoistani, tärkeintä meille on selkeys ja yksinkertaisuus. Kaikkea ei tarvitse olla. Panostamme meille tärkeisiin asioihin niin ajallisesti kuin rahallisestikin, mutta kaikenlainen pikkusälä saa aivan vapaasti jäädä ulkopuolelle häistämme. Emme kaipaa pöytiimme muovisia pikkutimantteja, servettirenkaita tai helminauhoja, vaan luotamme simppeliyteen.

Makuja on tietenkin monia, enkä missään nimessä tuomitse toisten valintoja, mutta meille tälläisen ylimääräisen pikkukoristeen riisuminen juhlistamme oli helppo tapa vähentää juhlia varten hankittavan materian määrää. Olemme selkeä pari, jolle elämykset ja pelkistetty visuaalisuus on tärkeää, joten myös häämme tulevat tätä linjaa edustamaan.

------

Sellaisia asioita. Kuten sanottu, meillä ei juhlita ekohäitä, mutta budjetin ohella arkielämässämmekin tärkeinä arvoina olevat ympäristöasiat ovat kuitenkin luonnollisena tausta-ajatuksena juhlavalmisteluissamme. Samoilla linjoilla kuin elämme arkista elämäämme, pyrimme myös järjestämään häitämme.


♡ Krista

torstai 23. elokuuta 2018

Työn alla kutsut ja hääsivusto

Puolen vuoden huudeilla aletaan olla niin konkreettisella tasolla, että vieraat täytyisi ihan virallisesti kutsua juhliimme. Käytännössä tämä tarkoittaa kutsujen suunnittelua, tilaamista ja toimittamista vieraille! Alunperin olin aikatauluttanut kutsujen lähtevän postiin mieluiten elokuun aikana ja aivan viimeistään syyskuussa. Olen kuitenkin yllättävän taitavasti lykännyt kutsuhomman aloittamista koko kesän ajan, mikä on kohdallani yleensä hälytysmerkki, koska innostavat asiat hoidan mielelläni, mutta ankeat jäävät roikkumaan. Ehkä aistin kutsuissa vaikeuksia?

Ajattelin, että hoidamme virallisten kutsujen valitsemisen samalla tavoin kuin save the date -korttienkinNiiden kohdalla minä selasin Vistaprintin valikoimasta ison kasan suosikkeja, joista valitsin kaikessa hiljaisuudessa omat supersuosikkini ennen pohjien esittelyä Jarkolle. Seuraavassa vaiheessa Jarkko valitsi esisuodattamistani malleista omat supersuosikkinsa, joista oli tarkoitus keskustellen valita lopullinen malli korttiimme. Valinta oli onneksi äärimmäisen yksiselitteinen ilman sen kummempia keskusteluja, koska meidän molempien ykkössuosikki oli sama tummahko korttipohja.

Olen nyt selannut pariin kertaan Vistaprintin mallipohjat läpi. En ole ihastunut, ja se huolettaa minua, koska olen huomannut olevani hääsuunnittelussa melko intuitiivinen tyyppi. Asiat joko nappaavat tai eivät nappaa. Ongelmana päätöksenteossa on totaalisen ihastuksen puuttuessa myös ailahteleva makuni, koska vuoropäivinä tykästyn ääripelkistettyihin mustavalkokutsuihin ja seuraavana silmääni miellyttävät yksinkertaiset mutta eri tavalla herkät ja värilliset kutsut. Kokonaan omaa mallia en millään jaksaisi lähteä suunnittelemaan, koska visiota eikä inspiraatiota ole. Lisäksi haluamme kutsuissa päässä kohtuullisen edullisella, koska moneen muuhun asiaan rahaa on virrannut yli budjetin, eivätkä kutsut ole kummankaan pääprioriteeteissa.

hääsivu

Kutsujen rinnalla olen alkanut työstää meille hääsivua. Toivoin ehdottomasti, että laatisimme hääsivuston, mikäli se vain suinkaan kohtuullisella vaivalla onnistuisi, koska sivu on minusta kivalla tapaa vähän blogimainen alusta avata päiväämme vieraille hiukan enemmän jo etukäteen. Jarkolla on kutsujen suhteen myös oma projektinsa työn alla, mutta siitä kerron tarkemmin vasta, kun kutsut ovat jo liikkeellä. (Kjähkjäh hääpuvun jälkeen ensi kertaa vähän salakähmäisyyttä tähän touhuun!)

Tartuin ensimmäisenä alustana Tahtoo.fi:n sivuillaan tarjoamaan hääsivuun, enkä usko, että minulla on edes tarvetta tutustua muihin. Heti, kun oivalsin, että alustassa voi lisätä yhden osion sisään useita elementtejä, eikä vain yhtä, homma lähti luistamaan, ja kahdessa tunnissa olin laatinut aivan täydestä menevän hääsivun. Tein ensimmäisen version aivan vitsillä Jarkolle malliksi, mutta vitsiversiostakin tuli minusta ulkoisesti tosi kiva! Ei mikään visuaalinen räjähdys tietenkään, mutta erittäin kelpo hääsivu teknisten taitojen ollessa nolla.

Hääsivuston kautta on tarkoituksena tarjota vieraille kutsua laajemmin yleistä infoa vihkimisestä, juhlapaikan ohjelmasta, kuljetuksista ja lahjatoiveistamme. Lisäksi tärkeänä juttuna mukana on mahdollisuus ilmoittautumiseen hääsivun kautta klikkaillen, mikä toivottavasti madaltaa ilmoittautumiskynnyksen niin olemattomaksi, että kaikki ilmoavat itsensä ajallaan.


Kerron kutsuista ja hääsivusta lisää heti, kunhan touhut tarkentuvat. Nyt palaan mallikutsujen maailmaan ja yritän rakastua johonkin valmispohjaan, huoh.

♡ Krista

tiistai 21. elokuuta 2018

Kun aivojen tilalla on häät

Olen joskus nähnyt teineistä tehdyn laskelman, kuinka monta kertaa päivän aikana teini ajattelee seksiä, ja tunnistan mallista vahvasti itseni häiden osalta. Kun aivoillani on hetkenkään lepotila aktiivisesta ajattelusta, mieleeni vyöryy tsunamin lailla ideoita, ajatuksia, tehtäviä juttuja yms kaikkea, mikä vain millään tapaa liittyy häihin. Voisi lainkaan valehtelematta sanoa, että häistä on tullut minulle elämäntapa, mitä en kyllä millään tapaa vastusta, koska tämä on minusta ihanaa! Hiukan outoa tosin.

Olen aina rakastanut suunnitella asioita, jotka kiinnostavat ja inspiroivat minua. Mieluisiin asioihin voin upottaa tuhottomasti työtunteja ilman, että edes huomaan ajankulua, kun taas tylsempiä juttuja väistelen turhankin taitavasti. Häät ovat luonnollisesti asettuneet ensimmäiseen sarjaan ja aivoni pyörittävätkin lähes non stoppina jonkinlaista hääsuunnitteluratasta, joka hakee kaikesta näkemästään linkkejä häihin. Kas bussi, mitenkäs monta ihmistä varaamaamme bussiin mahtuikaan? Hmmm lounaalla on wokkia, toivottavasti vieraat tykkäävät valitsemistamme Aasian suuntaan viettävistä ruokalajeista häätarjoiluissa. Ohhoh täytyypä huomenna herätä aikaisin, noh hääaamuna täytyy varmaan herätä vielä aikaisemmin. Ja tämä on ihan oikeasti aivan jatkuvaa! Ruokakaupassa irtokarkkihyllyllä mietin herkkubuffetin karkkivalikoimaa, kampaamon ohi kävellessäni hääkampausta ja musiikkia kuunnellessani arvon biisien sopivuutta hääpäivään. Aivoni ovat korvautuneet häillä.

kukkia

Jatkuva häämassassa vellominen aiheuttaa ajoittaisia turhaumia, kun valtavasta ajattelun määrästä huolimatta asiat eivät konkretisoidu samaa tahtia. Välillä joudun oikein miettimään, että mitä häihin liittyvää ajattelisin, koska jotain tekisi mieli suunnitella, mutta mitään päivänselvää ei tule mieleen tai ääritotiseen suunnitteluun ei ole energiaa (esim. kutsujen hiominen). Onneksi on Pinterest, jonka häämaailmaan voi tälläisinä hetkinä upota. Ja Etsy. Ja eBay. Ja Instagram. Ja Facebook. Luojan kiitos meillä on rajallinen budjetti, koska muuten olisin varmaan kaikista ekologisista ajattelumalleistani irtonaisena ostanut Etsyn tyhjäksi kaikesta olevinaan tärkeästä häätavarasta.

Toivon sydämeni pohjasta, että muut häitä suunnittelevat kykenevät samaistumaan fiiliksiini. Ja pakko on kyetä. En voi olla ainoa, jonka todelliset ajatukset tuntuvat korvautuneen hääsuunnittelulla, häähankinnoilla, hääideoilla, häähaaveilla, hääaskarteluilla, häävisioilla ja hää*lisää mikä tahansa sana*:lla. Huolimatta tästä aivojeni osittaisesta sulamisesta, en suostu vielä murehtimaan häiden jälkeisestä tyhjiöstä, koska ensin haluan nauttia täysin rinnoin mutta täysin aivottomana tästä ihanasta suunnitteluajasta.


♡ Krista

torstai 16. elokuuta 2018

Tasan 6kk häihin

Ihan oikeasti, puoli vuotta! Tuntuu aivan epätodelliselta, että päivä, jota ollaan hahmoteltu nyt jo lähemmäs 1,75 vuotta on enää puolen vuoden päässä. Jotenkin aivoni ovat niin turtuneet tähän joojoo kyllä se hääpäivä sieltä teoriassa tulee, mutta ei käytännössä kuitenkaan -linjaan, että edessä on aivojen uudelleenohjelmointi, että oikeasti käsitän, että nyt skarppina siellä, koska häät ovat pian. Tarkalleen 184 päivän päästä, ja se on aika vähän ainakin verrattuna siihen aikaan, kun juhlapaikkaa varatessamme meidän ja hääpäivän välillä päiviä oli noin 740.

Samalla, kun hääpäivämme odottaa puolen vuoden päästä, parisuhteemme juhlii jo nyt. Meillä oli eilen (tai toissapäivänä, en ole enää aivan varma tarkasta päivästä) 7. tapaamisemme vuosipäivä ja elokuun lopussa voimme juhlia myös virallisen seurustelun seitsemättä vuosipäivää. Siinä missä häiden odottelun 740 päivää ovat tuntuneet ajoittain ikuisuudelta, seurustelumme seitsemän vuotta tuntuvat menneen hetkessä. Olemme tehneet valtavasti asioita ja eläneet yhdessä jo tässä vaiheessa kokonaisen yhden elämänvaiheen omilleen muuton ja opiskelujen myötä, mutta silti tuntuu, että aika on mennyt aivan sekunnissa. Toisaalta vuodet ovat kuitenkin kaksipiippuiset, koska ajatellessani 7 vuoden takaista minääni, tuntuu hän aika kaukaiselta, vaikka paljolti sama ihminen edelleen olenkin. Tapahtumat vuosien takaa tuntuvat kaukaisilta, mutta me tunnumme uudelta. Niin se ehkä parhaiten asettuu sanoiksi.

DSC_1687

Aiemmin seurattuani tuttujen ja muiden hääbloggaajien valmistautumista, olen puolen vuoden kohdalla kokenut hurjaa intoa ja lämpöä heidän puolestaan. He menevät ihan pian naimisiin! Nyt se ihan pian naimisiin -morsian olen minä! Omalla kohdalla puolen vuoden sisäistäminen on minusta muita vaikeampaa ja ajoittain ihan mielessäni hoen, että puoli vuotta häihin, ymmärrätkös nyt. Puolen vuoden kohdalla elämme vaihetta, että on vielä hyvin kuukausia tehdä asioita rennosti pois alta hoitaen, mutta ennen kuin huomaammekaan ollaan oikeasti lähellä. Eli turhaan turvallisuudentunteeseen ei saa upota, vaan asioita täytyy ottaa reippaasti työn alle ja laittaa halki poikki pinoon, kiitos.

Avioliitto ja häät sinänsä tuntuvat äärimmäisen lämpöiseltä ajatukselta, vaikka ajankulun sisäistäminen ontuukin. Puolen vuoden päästä minä olen vaimo. Vaimo ja rva V. Ja millainen herra V minut vihille viekään. ♡ Sehän tässä kaikessa on pointtina, vaikka elämän parhaat bileet järjestelyjen ytimessä paljon ovatkin. Puolen vuoden päästä me tahdomme.

Kuva: Jaana R.

♡ Krista

tiistai 14. elokuuta 2018

Tuikkukipot ja vesipullot kattaukseen

Tällä kertaa mennään pitkästä aikaa hyvin konkreettiselle tasolle! Asiaa nimittäin - ei tikusta - vaan yllättäin vastaan tulleista tuikkukipoista ja vesikarahveiksi hahmottelemistani pulloista.

Ostin meille kesällä yhdellä kirpparireissulla pienen pahvilaatikollisen tuikkukippoja, kun kerran edulliset ja suht kauniit olivat. Minullahan oli alunperin kattausvisio Iittalan Kivi-tuikuista vihreän tai kirkkaan sävyissä, mutta kun eri lähteistä kippojen lainaaminen alkoi tuntua saavutettuun hyötyyn nähden liian suurelta, olin erittäin valmis joustamaan. Kivet eivät missään vaiheessa olleet minulle mikään pakkomielle, vaan lähinnä niiden simppelin arvokas tyyli houkutteli. Olemme kuitenkin hääsuunnittelun aikana ylittäneet muutaman kympin kattausbudjettimme jo moneen kertaan ihastuttuamme ensin harmaisiin pöytäliinoihin perinteisten Knoppa-lakanoiden sijaan ja myöhemmin bongattuamme Ikeasta harmaat suuret maljakot centerpiecien perustaksi. Näiden ostosten myötä kattauskulut ovat pompanneet jo hiukan vajaaseen 200 euroon, joten olen hyvillä mielin valmis hiukan joustamaan tuikkukippojen kanssa.

IMG_1677 3
IMG_1675 4
IMG_1674 3

Löysin Postin pahvilaatikkoon pakatut tuikkukipot kesän aikana itse asiassa useampaankin kertaan, ja yhtä vaille yhtä monta kertaa jätin ne kirpparille odottamaan. Ne eivät vain uponneet minuun täysillä, enkä halunnut hamstrata kaappeihin häätavaraa vain siksi, että voin. Kohtalokkaalla kerralla kuitenkin ravistelin itseäni, että hei haloo nainen, kuinka usein löydät yhdellä eurolla 27 samanlaista tuikkukippoa? Ostin kipot samantien.

Enkä ole katunut, koska kipot ovat todella kivat! Tuli hehkuu mattapinnoitetusta kirkkaasta lasista todella kauniisti läpi luoden pehmeän vaikutelman. Myös pinnoitteen pienet kulumat annamme kipoille hyvillä mielin anteeksi niiden edullisen hinnan ja yhdenmukaisuuden varjolla. Nyt meillä on 27 samanlaista tuikkua aseteltavaksi kahdeksaan vieraspöytään ja kuluja tasan 1 euro. Hiphei ja hurraa kirppareille!

IMG_1670 3
IMG_1680 3

Toinen kesän ihastus on GEM-viinipullot, joihin iskin silmäni loppukeväästä Facebookin mainoksen kautta. Olisivatko ehkä hiukan täydelliset vesipullot meidän häiden tyyliin? No olisivat kyllä, mutta 13 euron hinta/plo hiukan rajoitti innostustani. Heitin kuitenkin jo alkukesästä verkot vesille lähipiirin suhteen ja tällä hetkellä koossa on kuusi pulloa. Lisäksi aion itse testata sarjan valkoviinin nyt perjantaina kesätöideni päättymisen kunniaksi, joten teoriassa seitsemässä mennään.

Pullot ovat kooltaan normaaleja 0,75l viinipulloja, joten yksi pullo per pöytä ei häissä kauaa 10 hengen vesitarvetta täytä. Onkin hiukan työn alla pohtia asiaa tarkemmin, mutta toivon joka tapauksessa, että pulloille löytyy joku tarkoitus häistämme, koska niin kauniit ja minusta meidännäköiset ne ovat. Ehkä loppuiltaan vettä voisi asettaa pulloihin tarjolle? Tai sitten lähipiiri voisi skarpata viininjuonnin kanssa, että joka pöytään saataisiin pari pulloa esille.


Tälläisiä juttuja tällä kertaa! Ainakin omaa silmääni molemmat uudet kattausjutut viehättävät kovasti.


♡ Krista

perjantai 10. elokuuta 2018

Jos hääbudjetti olisi rajaton

Meillä on koko ajan hääjärjestelyissä ollut yhtenä merkittävänä realiteettina raha. Häillämme on tietty budjetti, jossa pyrimme pysymään, mutta mikäli tälläistä rajoitinta ei olisi, juhlisimme varmasti monelta osin erilaisia häitä. Nykyiselläänkin häistämme tulee aivan varmasti juuri täydelliset meille, mutta jos raha-asioita ei tarvitsisi miettiä lainkaan, tulisi juhlistamme varmasti eri tavalla meille täydelliset.

Häiden kesto

Yhden päivän juhlat ovat koko ajan tuntuneet minusta turhan lyhyiltä, joten budjetittomissa häissä juhlisimme jollain tavalla useamman päivän ajan. Varsinainen hääjuhla olisi edelleen lauantaina, mutta perjantaille voisin toivoa jonkinlaista ruokailua ydinvieraiden eli meidän perheiden, kaasojen ja bestmanien kesken tai lyhyehköä coctail-tilaisuutta koko vierasjoukon kesken. Vaarana kahden päivän juhlissa on riski ensimmäisen illan venymisestä, jolloin kakkospäivä eli itse hääpäivä saattaisi tuntua latteammalta.

Sunnuntaina minusta olisi hauskaa järjestää koko vierajoukon yhteinen brunssi kello 12 jälkeen niin, että jokainen saisi aamun toipua rauhassa ennen meidän tarjoamaa ruokailua. Toisaalta taas ajatus ihan vain kahdenkesken olemisesta tuntuu myös hyvältä, mutta jos rahaa täytyisi polttaa niin sitten brunsseiltaisiin.

Hääpaikka

Hintsan vintti tuntui heti ensimmäisenä juhlapaikkana meille täydelliseltä, emmekä ole kertaakaan hääsuunnittelun aikana katuneet valintaamme. Kuitenkin, mikäli minkäänlaista budjettia ei olisi rajoittamassa unelmiamme, olisimme todennäköisesti päätyneet toiseen juhlapaikkaan.

Olen juhlinut kahdet eri yliopiston juhlat aivan Turun keskustassa sijaitsevalla VPK-talolla ja paikka on minusta aivan järjettömän upea. Oikeasti katsokaa tämän tekstin kuvia! Tila on vanha, arvokas ja äärettömän juhlava kauniine pylväineen ja maalauksineen. Käytännön syistä (kallis vuokra ja huonot vuokra-ajat) hautasimme VPK-talon heti kättelyssä, mutta mikäli rahaa olisi, vuokraisimme talon koko viikonlopuksi ja järjestäisimme juhlien jatkot erillisessä tilassa, johon juhlakansa kuljetettaisiin busseilla. Toinen upea vaihtoehto olisi myös Turun Akatemiatalo, joka on niin ikään arvokas ja koristeellinen juhlasali keskustassa.

LEO_4661
LEO_5105

Ruokailu

Ruokailun osalta olisi aivan ehdottomasti edessä buffet-tyyppisen ruokailun hylkääminen ja vaihto pöytiintarjoiluun. Rakastamme hyvää ruokaa ja fine dining -kokemuksia, joten unelmatapauksessa häissämme tarjottaisiin meille henkilökohtaisesti suunniteltu 4-5 ruokalajin menu pöytiintarjoiltuna. Ruokajuomana luonnollisesti tarjottaisiin menullemme varta vasten suunniteltu viinimenu - ihan kuin oikeassa fine dining-ravintolassa!


Juhla-asut

Rakastamme kumpikin hääpukujamme todella paljon, mutta mikäli budjetti olisi rajaton, luulen, että tahtoisimme kumpikin kuitenkin meille varta vasten suunnitellun ja ommellun asukokonaisuuden. Arvostamme Jarkon kanssa molemmat myös suomalaista työtä ja suunnittelua, joten mittatilaushääpuku olisi myös arvonäkökulmasta erinomainen ratkaisu. Haasteena ainakin minulla tosin olisi, että olin hääpukusovittelun alussa melko pihalla, millaisesta puvusta unelmoin, mutta tässä ammattilaiset varmasti osaisivat auttaa. Olisi ihana ajatus astella alttarille uniikkipuvussa, joka olisi luotu täsmälleen ja vain minua varten, ja syntynyt jonkun aidon ihmisen käsien kautta.

Häiden kuvaus ja musiikki

Häämme kuvaa ystävämme Josefina, joka otti myös meidän kihlakuvamme alkutalvesta 2016. Tykkäämme Josen tyylistä valokuvata kumpikin todella paljon, eli sen suhteen ei olisi ongelmaa, vaikka rahaa olisi kuin roskaa, mutta tottakai olisi kiva saada Jose mukaan nauttimaan juhlasta täysin rennosti ilman kuvauspaineita. Toinen merkittävä pointti olisi videokuvaajan varaaminen, koska uskon hääpäivän suhahtavan niin vauhdilla ohi, että hetkiin olisi videomuotoisenakin kiva palata jälkikäteen. Jonkinlaisen videomateriaalin taltioiminen ja itse-editointi meillä pyörii mielessä edelleen, mutta saa nähdä, mitä asian suhteen todella keksimme/päätämme.

Bändinä meillä on pienin modauksin (sijaisrumpali ja ekstrakosketinsoittaja) Jarkon oma bändi, jonka jäsenet ovat lupautuneet opettelemaan parin setin verran toivomiamme cover-biisejä. Luotan musiikkipuoleen täysin, mutta tottakai olisi Josen tapaan kiva tarjota bändikavereillekin mahdollisuus nauttia juhlista vain vieraan roolissa ilman paineita illan esiintymisestä. Paitsi tietysti Otolle, joka on bändihomman lisäksi myös bestmanin roolissa.

LEO_4726

Isojen linjojen lisäksi rajaton budjetti muuttaisi tietysti monia pienempiä juttuja, kuten juomatölkkien korvaamista lasipulloilla, keskinkertaisten servettien vaihtamista upeisiin luonnonvaaleisiin pellavaservetteihin ja mahdollisimman edullisen hääkuljetuksen korvaamista jollakin upealla museoautolla.

Moni asia muuttuisi, mutta häidemme ydin pysyisi kuitenkin juuri tälläisenä, mitä nyt suunnitelemme tulevalle helmikuulle. Siinä mielessä olen todella levollisin mielin, koska koen, että nykyisellä budjetillamme saamme luotua meidän näköiset häät, mikä onkin koko hääsuunnittelulle ydin. Me.


Postauksen kaikki kuvat: Leo Brinkmann, kuvat ainejärjestömme vuosijuhlista Turun VPK-talolta


♡ Krista

maanantai 6. elokuuta 2018

Hääkampausvisioita

Olen koko ajan ollut luottavainen, että hääkampaukseni onnistuu kyllä. Minulla on ollut yhtä aikaa hyvin selkeä ja toisaalta hyvin epäselvä visio kampauksestani, ja kuten meikkaaja-kampaaja -varausta panikoidessani kerroinkin, meikki oli minulle varausta tehdessä jännempi paikka.

Kuitenkin kummasti once in a lifetime -häitä suunnitellessa sitä havahtuu, että haluaisi kaiken olevan juuri optimaalista ja täydellistä. Niin myös kampauksen. Olen monien muiden hääasioiden tapaan selaillut Pinterestistä ja Instagrammista erilaisia hääkampauksia ja toivonut ihastuvani. Ihastukseni on kuitenkin jäänyt hiukan puolitiehen, koska tuntuu, että makuni vaihtelee kampausten suhteen melko paljon päiväkohtaisesti ja toisaalta en tiedä, millaisia irtonaisia koristeita kampaukseeni haluaisin.

Kampausluonnostelun pohjalle minulla on kuitenkin hyvin selkeät kuviot. Hiukseni tulevat ehdottomasti kokonaan kiinni, koska vihaan kasvoille lenteleviä hiuksia ja huolta lässähtävistä kiharoista. Nutturan paikka tulee asettumaan keskelle taakse melkolailla niskaan, koska sellaiset kampaukset ovat eniten miellyttäneet silmääni. Lisäksi keskiniskanuttura on minusta juhlan arvokkuuteen ja toivomaani lookkiin sopivan elegantti. Keskiniskanuttura on myös mielessä oivallinen (ja ainoa) vaihtoehto, että minulle on tulossa ainakin osaksi päivää huntu.

hääkampaus

Näiden kolmen varman pointin jälkeen alkaakin epävarma osuus. Millaisen nutturan tahtoisin? En pidä liian sliipatuista ampiaispesistä, mutta valtoimenaan lainehtivat maalaisromanttiset lettikampaukset, jotka näyttävät pysyvän kasassa vain pyhällä hengellä, ovat myös ehdoton nou nou. Leteistä sinänsä kyllä pidän, mutta en löysinä, vaan kauniisti hallittuina. Pelkään myös, että onko sileäpintainen nuttura liian pliisu ja tylsä? Tuleeko minulle hääpäivänä fiilis, että voi kunpa kampaus olisi vähän muhkeampi? Olen instan kuvahaun kautta löytänyt "hääkampaus"-tunnisteen takaa muutamia minua jossain määrin sykähdyttäviä kampauskuvia, mutta täyttä napakymppiä ei ole vielä tullut vastaan.

Kampaustyylin lisäksi kysymysmerkkeinä leijuvat hunnun paikka ja muut mahdollisesti haluamani hiuskorut. (Ensin pitäisi kuitenkin ehtiä joskus Kuopioon edes ensi kertaa sovittamaan huntua ja pukua yhdessä, koska on edelleen riski, että ne eivät sovi yhteen!) Olen tyyliltä less is more -ihminen, joten hääpäivän hiuslaitteiltakin toivon pelkistettyä kauneutta. Minusta olisi ihanaa saada jokin kukkakampa tai muunlainen simppeli kukkakoriste (esim. pelkkää vihreää rucusta ♥︎) hiuksiini nutturan tyveen kiinnitettäväksi, mutta meneekö kukat hunnun kanssa jo liiallisuuksiin? Ja entäs, jos en kuitenkaan halua käyttää huntua koko päivää? Voisiko kauniissa vintage-laukussani, jota en siis vielä edes löytänyt, olla jemmassa tekokukista tehty hiuskampa, jonka kaasot voisivat sujauttaa kampaukseeni hunnun jälkeen? Toisaalta en pidä lainkaan tekokukista, mutta elävien kukkien jemmaaminen vasta iltaan se vasta turhalta tuntuisikin.

hääkampaus2

Nämä eivät taas ole isoja juttuja, mutta jotenkin minua kalvaa, että sellaiset asiat, jotka voisivat hyvin olla järjestyksessä, ovat levällään! Ja niitä juttuja tuntuu tässäkin vaiheessa hääsuunnittelua olevan vielä paljon. Tunnistaako joku samaa? Toivoisin itseltäni jotenkin selkeämpää toivetta, että mitä oikein tahdon häähiuksiltani, niin vaihtoehdoista valitseminen olisi paljon helpompaa. 


♥︎ Krista

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Unelmissa vintage-häälaukku

Olen koko ajan ollut linjalla, että tahdon itselleni häälaukun. Sanokoon moni jo vaimoontunut morsian mitä tahansa, minusta tuntuu, että laukku on välttämätön osa hääpäivää. Olkoonkin mukana vain kännykkä, nenäliinat, puuteri ja huulipuna, mutta jonnekin ne on laitettava. Lisäksi minusta tuntuu jotenkin morsianstatukseni arvokkuutta syövältä olla aikuisena ihmisenä riippuvainen hääpäivänä kaasojeni laukuista, mikäli koen tarvetta lisätä esimerkiksi huulipunaa.

Häälaukku on ollut minulle koko ajan siis itsestään selvä hankinta osana hääpäivän asukokonaisuutta. Olen laukkujen suhteen kuitenkin melkoisen nirso. Olen huono ostamaan laukkuja uutena, enkä todellakaan ole mikään laukkufanaatikko. Yleensä jahtaankin kulloiseenkin käyttötarkoitukseen soveltuvaa laukkua kirpputoreilta. Kirppareissa kiehtoo käytetyn tavaran ekologisuus, mutta myös mahdollisuus saada laadukkaista materiaaleista valmistettu laukku järkihintaan. Kevään paras löytö oli aitoa portugalilaista nahkaa oleva täydellisen konjakinsävyinen pikkuolkalaukku, jonka ostin lähikirppariltamme 2 eurolla. Tälläinen laukkunainen minä olen.

häälaukku

Olen häälaukun osalta luottanut vahvasti tunteeseen. Tietäisin kyllä, kun se oikea osuisi vastaan, ja kun aikaa on, voi rauhassa odotella sen oikean saapumista. Kaunista, simppeliä ja tyylikästä - aivan kuten koko meidän häiden linja. Sitä oikeaa ei vain ole näkynyt.

Mitä enemmän olen seurannut Facebookin hääkirppareiden laukkukauppaa, sitä enemmän minua on alkanut harmittaa laukkujen tusinatyyli ja saman hopeataustaisen helmilaukun kiertäminen häistä toiseen. Tälläiset laukut ovat edelleen minusta kauniita, mutta jotenkin sisässäni on herännyt toive laukusta, jolla olisi Kiina-tehdasta enemmän kerrottavaa. Kirpparilöytönä tehty vintage-laukku olisi minulle täydellinen osuma.

Viime viikonlopun Porvoon reissulla mahanpohjassani jo hiukan läikähti Vanhan kaupungin vintage-liikkeessä. Upea helmikirpailtu, hiukan lompakkopussukkamainen ja simpukkamallinen laukku pakotti minut palaamaan äärelleen uudestaan. Paluuni oli nopea, koska aidolla 1930-luvun laukulla oli hintaa lähes 300e, mutta ihastukseni todisti, että sisälläni elää morsian, joka kykenee edelleen saamaan ihastusläikähdyksen, kun se oikea osuu kohdalle. Tutkani ei ole ruostunut, vaikka hetkeen mitään ihastuttavaa ei hääasusterintamalla ole tullut vastaan, vaan en vain ole kohdannut oikeita tuotteita.

Jatkan siis jahtiani tietäen, että se oikea häälaukku kyllä odottaa minua jossain. Jos kuulolla siis on norsunluunvalkea, simppeli, naisellinen, siro ja tyylikäs laukku, mielellään vuosien takaa, saa soitella. Ps. Kuva ois plussaa.


♥ Krista

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Mitä odotan häiltä?

Istuin viime viikolla jäätelöllä häämme valokuvaavan ystävämme Josefinan kanssa, kun hän kysyi minulta, mitä odotan eniten häiltä. Kysymys oli kutkuttava, koska en ole vielä aivan täysillä päästänyt hääpäivää ihoni alle. Olen tottakai ajatellut, että ihanaa se aamun jännitys ja laittautuminen, ensikohtaaminen Jarkon kanssa ja matka alttarille vahvan musiikin soidessa ja läheistemme ympäröimänä jne. Olen ajatellut tätä kaikkea moneen kertaan, mutta kuitenkaan en ole päästänyt sitä täysillä sisääni, koska aikaa unelmieni ja hääpäivän välillä on ollut vielä niin paljon. Mutta kun enää ei paljon ole! Jäljellä on pian puoli vuotta häihin, joten Josen inspiroimana aion nyt heittäytyä unelmoimaan hääpäivästämme oikein tosissani ja käydä läpi omia haaveitani ja odotuksiani päivälle.

1. Hääviikko
Olkoonkin viimeinen viikko ennen häitä kaikkien tuttujen morsiamien kertomana kuinka kiireinen tahansa, tahdon sydämeni pohjasta elää hääviikon. Olen nauttinut hääsuunnitelusta matkana, joten tahdon ehdottomasti elää täysillä myös loppusuoran. Haluan kokea eteenpäin liukuvat tunnit, joiden aikana meidän hääsuunnittelumme asettuu viimein siihen muotoon, jota olemme viimeiset kaksi vuotta hahmotelleet. Tahdon koristella juhlapaikkaa, olla sopivasti jännityksissäni, että sujuuko kaikki, hokea joka toisena lauseenani, että olen lauantaina menossa naimisiin, ja kokea toivottavasti syvää yhteenkuuluvuutta ja kiitollisuutta meidän hääydinporukan kanssa, koska hääviikolla tulemme tarvitsemaan paljon apukäsiä. Tahdon tuntea pientä vatsanpohjaa kutkuttavaa meneekö kaikki putkeen -jännitystä, mutta missään nimessä en tahdo olla oikeasti stressaantunut. Tahdon olla nainen, joka menee tällä viikolla naimisiin.

42839426005_c9d766cd58_o

2. Viimeinen ilta ennen häitä
Häiden aattona perjantaina riittää varmasti tehtävää juhlapaikalla, kun koristelu, kattaukset ja bändi täytyy virittää paikoilleen juhlatilaan, mutta tahdon silti ehtiä hengähtää illalla. Tahdon pysähtyä hetkeksi tyttöjen kesken skumpan tai kivennäisveden äärellä, lakata kenties kynnet ja käydä läpi tuntemuksiani, kun neitiaika on valumaisillaan päätökseen ja seuraava aamuna odottaa yksi elämän ikimuistoisimmista päivistä. Tahdon käydä rauhassa sänkyyn, olla jännitysmalttamaton ja tuskastua pienesti, että uni ei jännityksen keskellä tule, kunnes kuitenkin nukahdan, ja herään aamulla ensimmäisestä hälytyksestä, kuten aina jänninä aamuina.

3. Hääaamu
Hääaattoillan ja hääaamun tärkeyden vuoksi päädyin varaamaan minulle, kaasoilleni ja valokuvaajaystävälleni kokonaisen AirBnB-asunnon Turun keskustasta. Haluan nauttia mahdollisimman hyvän aamupalan croissantteineen, appelsiinimehuineen ja kuohuviinilasillisineen samalla, kun minua ja kaasoja laitetaan juhlakuntoon. Tahdon, että aamussa on aikaa, koska kiire on pahimpiä mörköjä, joita saatan hääpäiväämme keksiä. Odotan valtavan paljon hetkeä, kun saan nähdä itseni juhlameikissä ja -kampauksessa ja sujahtaa pukuun, jota olen vaalinut salassa Jarkolta häiden aikaan jo 2 vuotta. Hääaamuun kulminoituu ajatukseni morsiamena olosta, joten aamu on minulle siksikin tärkeä.

4. Kohtaaminen Jarkon kanssa
Otamme potrettikuvat ennen vihkimistä, joten maaginen hääpäivän ensikohtaaminen tulee tapahtumaan jossain muualla kuin kirkossa. Odotan hetkeä, kun pääsen ensi kertaa hääpäivänä jakamaan intoni parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa normaalisti jaan kaiken. Tahdon nähdä rakkauden ja ihailun hänen silmissään, kun hän näkee minut hääpäivän lookissani, ja antaa hänen kuulla, kuinka onnellinen olenkaan saadessani puolisokseni hänenkaltaisensa (ja näköisensä) miehen. Minulle on ollut vaikeaa pysyä hiljaa hääpukuni yksityiskohdista, joten odotan todella paljon myös ihan vain sitä, että saan viimein puhua ja vaihtaa mielipiteitä Jarkon kanssa jumaloimastani hääpuvusta.

5. Matka alttarille ja vihkiminen
Matkaan alttarille ja vihkimiseen kulminoituu koko päivään liittyvä jännitys. Lupaamme läheistemme edessä tahtoa pitää huolta toisistamme ja parisuhteesta, joka meillä on. Juhlavan virallisen osuuden lisäksi vihkiminen on myös vieraille jännittävä ensiväläys meidän häistämme. Miltä me näytämme, kuinka me käyttäydymme ja miten vihkiminen jälkitervehdyksineen sujuu. Vihkimisestä alkaa meidän päivämme myös vieraiden silmissä, ja odotan malttamattomana, että pääsemme esittelemään juhlamme heille. Olen ylpeä rakkaudestamme ja parisuhteestamme, joten haluan myös päästä näyttämään sen läheisillemme.

29872773708_93a5b5f7db_o

6. Vieraiden ilmeet ja reaktiot juhlissa
Olemme luoneet hääjuhlamme omat toiveemme edellä, mutta samaan aikaan toivoen, että pystymme tarjoamaan vieraille upean päivän, joka näyttää meiltä. Pitkän suunnittelu- ja toteutusajan jälkeen tahdomme varmasti kumpikin nähdä läheistemme reaktiot juhlan edetessä ja kuulla palautetta, kuinka juhlapäivämme vieraiden näkökulmasta sujuu. Tai minä ainakin haluan!

7. Rakkauskupla
Kaikesta huolimatta hääpäivämme on ennen kaikkea meidän päivämme. Tahdon päivän aikana upota Jarkon sinisiin silmiin ja tuntea mahanpohjassa perhosia samalla kun toisaalta mieli on niin rauhallinen kuin täydellisen kumppanin rinnalla voi olla. Odotan voivani hääviikon aikana vajota rakkauskuplaan ja palata takaisin vasta joskus häämatkan jälkeen, koska - NII-IN me lähdetään häämatkalle heti häiden jälkeen. Hihii!


Odotan häiltämme valtavan monia asioita, mutta tässä suuripiirteisesti listattuna isoimmat odotukseni. Voi häät tulkaa jo! Tai älkää tulko oikeastaan, koska matka on oikeasti vähintään yhtä tärkeä kuin määränpää. ♥


♥ Krista