perjantai 28. joulukuuta 2018

Häätuoksu

Tunnelmani erityisen häätuoksun suhteen ovat olleet häässuunnittelun aikana ristiriitaiset ja ailahtelevaiset. Häähumun alkuvaiheilla pohdin, että tuoksun etsintä voisi hyvinkin olla kivaa puuhaa ennen kuin isompia konkreettisia hankintoja päästään tekemään. Seuraavaksi iski katvevaihe ja halu fokusoida oikeasti oleelliseen, jota häätuoksu ei todellakaan ole. Viimeisimpänä havahduin joitakin kuukausia sitten tilanteeseen, että minulla ei ole mitään erityisen kivaa hajuvettä, johon voisin hääpäivänämme upota - ja että kuitenkin haluaisin, että minulla sellainen olisi.

Olen hajuvesieni suhteen hyvin tarkka. Tulen herkästi huonovointiseksi, mikäli haistan jatkuvasti iholtani jollain tapaa sopimattoman, kuten liian makean tai raskaan, tuoksun. Tuoksulliset tuotteet eivät myöskään kuulu arkeeni, koska potilastyössä en voi tuoksuja käyttää. Hajuvesi onkin minulle suorastaan erityinen tuote, jota käytän luentopäivinä, viikonloppuisin ja iltamenoissa. Harvakseltaan käytettynä en myöskään itse turru hajuveteeni, joten tuoksun sopivuus tulee testattua jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.

IMG_4685

Elämässäni on ollut kaksi suurta hajuvesi-ihastusta. Yläasteiässä rakastin Espritin vaaleanpunaista marjaisaa tuoksua, jota käytin vuosien aikana parikin pulloa. Lukioiässä sen sijaan iskin nenäni Diorin Addict 2 -tuoksuun, josta pidän edelleenkin todella paljon. Arvokas hinta on kuitenkin estänyt minua nauttimasta tuoksusta vuosien aikana paria pulloa enempää. Molempia näitä tuoksuja kuvaa kesäisyys, kepeys, kevyt kukkaisuus ja pirteä hedelmäisyys. Addict on näistä kahdesta tottakai makeaa Espritin tuoksua kypsempi ja elegantimpi, mutta molemmat ovat minusta todella kesäisiä ja teemaltaan ja tunnelmaltaan samanlaisia.

Häämme ovat kuitenkin talvella. Kukkaiset ja raikkaat tuoksut ovat miellyttäviä ja herkkiä, mutta tahtoisin talvisena hääpäivänämme tuoksua vahvemmalta ja mystisemmältä. Haluaisin tuoksun olevan tyttömäisen kukkaisuuden ja kepeyden sijaan naisellisempi ja syvempi. Haasteen tuhdimmalle tuoksulle on kuitenkin asettanut nenäni herkkyys. Miellytyn hyvin harvoista raskaammista "talvituoksuista" edes lyhyelti tuoksuttaen, saati koko päivän iholla testaten. Voisi sanoa, että olen tuoksunirppis, joka hyväksyy vain tiukan paperilappuseulan läpi tuoksun ihotestiin ja vasta pitkän ihotestauksen jälkeen ostoskoriin, koska en halua maksaa turhaan tuoksusta, jota en voikaan käyttää.

Nirppistelyni vuoksi olen suhtautunut kaikenlaisiin tuoksunäytteisiin aina kyseenalaistaen. Kuinka randomoitu näyte lehden välissä tai kaupanpäällisenä voisi osua tarkkaan tuoksututkaani ja selvitä läpi ihotestauksestani?

IMG_4687

Nyt kuitenkin vaikuttaa, että tällainen ihme on päässyt sattumaan. Kerroin Instagramissa viime kuussa, että olen hurahtanut kokeilemaan hyvin tarjousten perässä Bettebox-kosmetiikkayllätyslaatikkoa parin kuukauden ajan. Joulukuun laatikosta paljastui yhtenä näytetuotteena Givenchyn L'interdit -hajuvesi, johon ihastuin jo ennen kuin ehdin paketin avata. Paketti nimittäin tuoksui minusta ihanalle jo sitä postista noutaessani! Kokeilin tuoksua aluksi ujosti vessapaperin kulmaan ja miellytyin. Seuraavaksi uskaltauduin rannekokeiluun, josta positiivisen fiiliksen jälkeen etenin kaulan iholle. Nyt olen aivan huumaantunut, koska tuoksu on täsmälleen sitä mitä olen talveen ja talviseen hääpäiväämme kaivannut.

Sokoksen nettisivuilla tuoksua kuvataan näin: "Intensiivinen kukkaistuoksu, joka ei jätä ketään kylmäksi. Upea, peloton tuoksu. Mullistavan tyylikäs, uudenlainen naisellisuus. L’interdit tuoksunuotit ovat appelsiinin kukka, jasmiini ja tuberoosa. Kontrastin valkoiselle kukkakimpulle antaa vetiveri ja patsuli." En tiedä, mitä on patsuli tai vetiveri, mutta mikäli ne tuoksuvat tältä, minä pidän niistä! Minusta tuoksu on moniulottoinen, yhtäaikaa keskiraskaan ja talvisen kukkainen mutta nuorekas ja naisellinen. Ei liian kepeä, eikä liian tuhti, vaan juuri sopivasti kaikkea.

Taidan sittenkin saada erityisen häätuoksun.


♡ Krista

maanantai 17. joulukuuta 2018

Naimaiässä

Me molemmat olemme joulukuun lapsia. Molemmat vielä joulukuun alun lapsia, joten koko joulukuu on tyypillisesti ollut meille yhtä juhlaa. Tänä vuonna oman lisämausteensa vanhenemiseen toi fakta, että me menemme tämän ikäisenä naimisiin. En tule näkemään 27. syntymäpäivääni neitinä, vaan rouvaudun 26-vuotiaana ja Jarkko astuu avioliiton satamaan 28-vuotiaana.

Suomessa tilastoitu asioita ahkerasti, joten ajattelin meidän läheisen synttärihumun ja naimaiän saavuttamisen kunniaksi hiukan tarkastella tilastoja ja meidän suhteutumistamme niihin. Käyttämäni data perustuu Tilastokeskuksen marraskuussa julkistamiin tietoihin avioliitoista ja eroista vuodelta 2017. Muun datan ja kuvien osalta teksti perustuu Ylen maaliskuussa 2018 julkaisemaan Tällainen on sukupolvesi lukuina -artikkeliin.

Esteettömystodistus vahvisti todeksi sen, mihin me molemmat jo luotimme: kumpikin meistä on solmimassa ensimmäistä avioliittoaan. Minä päädyn tilastoihin ensinaijana noin 26,19 vuoden ikäisenä ja Jarkko 28,2 vuoden iässä. Koko Suomeen verrattuna olemme reippaasti edellä aikaamme! Suomen mittakaavassa ensimmäinen avioliitto solmitaan nimittäin naisten osalta keskimääräisesti 31,7- ja miesten osalta 33,9-vuotiaana. Edes Suomen keskimääräisesti nuorimpina avioituvat keskipohjanmaalaiset eivät pidä samanlaista kiirettä kuin me (naisten 1. avioliittoikä 29,7 vuotta ja miesten 33,9 vuotta). Vanhimpana ensiliittonsa solmivat lappilaiset, joiden keskimääräinen ensimmäisen avioliiton solmimisikä vuonna 2017 oli naisten osalta 33,1 ja miesten osalta 36,1 vuotta.

sukupolvesi
sukupolvesi-2

Olen syntynyt vuonna 1992. Ylen tietojen mukaan Suomessa syntyi tuona vuona 66 731 lasta, joihin minä tässä tekstissä vertaudun. Meistä 1% on jo kuollut. Niillä, ketkä ovat yhä fyysisesti läsnä, on keskimääräisesti vielä 56 vuotta elinaikaa jäljellä. Naimisissa meistä on 14% ja itseni tapaan toistaiseksi avoliitossa 36%. Lähes viidesosalla (19%) meistä on alaikäinen lapsi ja lähes saman verran (18%) on nostanut jo asuntolainaa, jota on keskimäärin 81 183 euroa. Valtaosalla (84%) on jo jokin tutkinto suoritettuna.

Jarkko on syntynyt vuonna 1990. Ylen tietojen mukaan tuona vuonna Suomessa syntyi 65 549 lasta, joista jo 1% on kuollut. Tyypillisimpinä kuolinsyinä ovat olleet itsemurha, yliannostus, syöpä ja liikenneonnettomuudet aivan kuten vuoden -92 lapsillakin. Elinaikaa on loogisesti jäljellä kaksi vuotta vähemmän kuin minun ikäluokallani eli 54 vuotta. Vuonna 1990 syntyneistä naimisissa on jo 22% ja avoliitossa enää 34%, joten elämme merkityksellisiä vuosia. Ikävuosien 26 ja 28 välillä mennään joko naimisiin tai erotaan. Tai pidetään huolta alaikäisesti lapsesta, koska jo neljäsosalla (25%) on alaikäinen lapsi. Muilta osin data oli ikävuosiemme välillä yhteneväinen todennäköisesti tutkimusteknisistä syistä.

Että sellaista. Avioliittoon olemme marssimassa keskimääräistä nuorempana, mutta tutkinnot ovat vielä matkalla samoin kuin kuolema, asuntolaina ja lapsetkin. Tosin niin on suurimmalla osalla muistakin ikäluokassamme.


♡ Krista

Ps. Kristallihäät pääsi mukaan Vuoden hääblogi 2019 -äänestysvaiheeseen! Hiphei! Kiitos kaikille blogimme mukaan nimenneille. ♡ Enää jäljellä on siis lopullinen äänestys, jonka perusteella eniten ääniä saanut blogi kruunataan Vuoden hääblogiksi tammikuussa 2019. Yritän ehtiä kirjoittaa tunnelmistani tarkemminkin vielä, mutta koska en uskalla joulun ja joulunajan töiden (niinpä ääks, aloitin tänään uudessa työpaikassa) luvata, jaan teille jo tässä vaiheessa linkin äänestykseen, jossa on mahdollisuus rasti ruutuun -menetelmällä valita suosikkinsa 20 hääblogin joukosta. Tässä linkki, olkaa hyvät.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Häälaukku löytyi

Aloin vajaa kuukauden päivät sitten havahtua, että meidän häämme ovat oikeasti aika pian. Että täytyisi tosissaan alkaa hoidella tehtävälistalta niitä palasia, joita olen roikottanut osaa jo yli vuoden ajatuksella, että hoidetaan sitten kun oikea tulee vastaan, kun aikaa vielä on vaikka muille jakaa. Vaan eipä ole enää, joten muun muassa häälaukkujahtiin täytyi laittaa hiukan tehoja peliin.

Unelmissani haaveilin käytetystä vintagehenkisestä laukusta, mutta ahkerasta kirpparoinnista huolimatta kauniita valkoisia laukkuja ei tullut vastaan. Olen ollut ehdoton, että haluan häihin laukun, mutta toisaalta laukku on ollut koko ajan selkeästi pihistyslistalla. Ehdottomana hintamaksimina olin pitänyt 20 euroa, mutta kirpparilinjan vuoksi olin ajatellut selviäväni alle kympillä. 

IMG_9089
IMG_9103
IMG_9092

Kivijalkakirpputorien rinnalla selailin facebookin hääkirppareita ja Tori.fi:tä, joista jälkimmäinen osoittautui pelastajakseni. Iskin silmäni Torissa kahteen eri laukkuun, jotka olivat tyyliltään hyvin erilaiset. Turussa myynnissä oli suorakaiteen mallinen kimaltava clutchlaukku, joka henki glamouria ja oli iltajuhlamaisen elegantti. Jyväskylän suunnilla myynnissä oli Turun laukkua tyttömäisempi, herkempi ja söpömpi valkoinen rusettilaukku, jossa minua viehätti morsiusmainen hempeys ja jonkinlainen vanhanaikaisuus. Kumpikin laukku herätti minussa kiinnostuksen, jollaiseen olen oppinut luottamaan, joten tiesin, että huonoa valintaa en tekisi, valitsisin kumman vain. Maltoin kuitenkin kerrankin hääsuunnittelun aikana mieleni ja jätin laukut roikkumaan välilehtiini, jotta voisin hiukan ajan kanssa miettiä asiaa.

Noin viikon pohtimisen jälkeen olin edelleen epävarma ja päädyin konsultoimaan kaasojani päätöksen tueksi. Sekä Sanni että Elina olivat samaa mieltä, että molemmat laukut olivat hienoja, mutta onneksi myös suosikki oli yksimielinen. Turun kimaltava laukku vetosi meihin kaikkiin, joten päädyin viikonloppuna sopimaan myyjän kanssa laukusta kaupat. Mikäli joku kuvauksen perusteella kiinnostui Jyväskylän laukusta, tässä linkki myynti-ilmoitukseen.

Maanantaina pyöräilin vesisateessa 10km noutamaan laukun toiselta puolelta Turkua ja nyt voin huohahtaa, että häälaukku on löytynyt. Laukkuni on Mascaran pikkulaukku, viralliselta väriltään galaxy white. Väri on siis periaatteessa valkoinen/off white, mutta kimaltava pinta saa laukun hohtamaan valosta riippuen jopa vihreään ja vaaleanpunaiseen taittavana. Itselleni mieleen tulee pakkasessa kimaltava lumihanki, mikä ei ole helmikuisten häiden yhteydessä lainkaan huono mielikuva. Kooltaan laukku on 21,5 x 11 x 4 cm, joten se nielaisee juuri sopivasti puhelimeni, nenäliinan ja huulipunan. Häissä tulen kantamaan laukkua kädessä ilman olkahihnaa, mutta laukkuun kuuluu myös hopeanvärinen olkahihna. Hintaa myyjän mukaan käyttämättömänä ostamalleni laukulle tuli 10 euroa ja vesisadepyöräilyn aiheuttamat henkiset vammat.

IMG_9079
IMG_9108

Unelmani vintagehenkisestä häälaukusta ei siis aivan toteutunut, mutta onneksi kirpparilinja ja budjetti kuitenkin pitivät. Simppelillä laukulla on myös jatkossa varmasti käyttöä, koska laukku ei missään määrin huuda olevansa häälaukku - eihän se sitä varsinaisesti olekaan. Minulle laukku henkii glamouria ja iltapukujuhlien elenganssia, jollaista nappaan mielelläni ripauksen mukaan juhliimme.


Ps. Muistutan mahdollisuudesta nimetä suosikkihääblogi mukaan Vuoden hääblogi 2019 -äänestykseen. Nimeämisvaihe päättyy tänään 14.12. joten aika käy vähiin, mutta vielä parin tunnin ajan ehtii. Linkki nimeämiseen tässä.

♡ Krista

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Juomat häihin ostosristeilyltä - millainen kokemus ja kannattiko?

Kuten meidän instagramia seuraavat tietävätkin, me heitimme Elinan ja Nicon kanssa torstaina päiväreissun Tallinnan-laivalle. Häiden juomienhakureissu on nyt siis tehty ja yksi iso murheenkryyni voidaan vetää to do -listalta yli. Jes! Halusin kirjoittaa meidän reissusta melko kattavan postauksen, jotta muille ostosristeilyä suunnitteleville olisi kättä pidempää reissua varten. Älkää siis kyllästykö tarkasta matkakuvauksesta. Mikäli toivoo tiiviimpää infoa, tekstin lopusta löytyy vielä tiivistelmä ja tarkat laskelmat reissun kannattavuudesta.

Me päädyimme hektisen joulukuun vuoksi suorituskeskeiseen vaihtoehtoon juomareissun osalta. Kunhan juomat saataisiin noudetuksi hiukan Suomea halvemmilla hinnoilla, olisimme tyytyväisiä. Tarkastelimme Jarkon kanssa erilaisia vaihtoehtoja hoitaa reissu mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin simppelisti, ja päädyimme viiden tunnin ostosristeilyyn Tallinkin Megastar-laivalla. Ostosristeilyn idea on todellakin vain hoitaa juomat autoon laivalta ja ajaa takaisin Suomeen, eli Tallinnaan ei ole mahdollisuutta jalkautua.

IMG_3044
IMG_3073

Kuinka ostosristeily käytännössä sujui? Erittäin hyvin! Voin todellakin suositella viiden tunnin pikalaivapyrähdystä, mikäli toiveissa on helppo reissu. Käänsimme auton nokan kohti Helsinkiä torstaina kello 6.30. Helsinkiin ja länsisatamaan saavuimme täsmälleen suunnitellusti klo 8.30. Tiputimme Nicon jalkamatkustajien terminaalioville ja jatkoimme Elinan kanssa autolähtöselvitykseen, joka aukesi noin klo 9.00. Lähtöselvityksessä näytimme varauksentekijän passin ja saimme lähtöselvityskortit, alennuslipukkeen ostoksia varten sekä taustapeiliin kiinnitettävän shopping cruise -lipukkeen, jonka perusteella meidät ohjattiin oikeaan jonoon odottamaan laivaan ajoa. Vinkkinä, että autolähtöselvitysalueella ei pääse vessaan ennen laivaan ajoa, joten mikäli aamuisen automatkan jälkeen on tarve vessa-asioille, kannattaa ne hoitaa ennen check inniä.

Myös laivaan ajo sujui todella näpsäkästi, vaikka hiukan meitä kahta ensikertalaista jännittikin. Laivayhtiön henkilökunta ohjaili autoja todella tottuneesta ja selkeästi, joten ensikertalaisetkin pärjäsivät erittäin hyvin. Ostosristeilijöitä varten on laivan parkkitiloista varattu kokonainen kansi, jossa autot ovat mukavan tilavasti parkissa. Erona perusautokanteen ostosristeilykansi ja oma auto ovat koko risteilyn ajan käytössä, eli autolle saa viedä matkan aikana tehtyjä ostoksia jo risteilyn aikana niin monta kertaa kuin haluaa. Ostosristeilyparkki on myös sijoitettu aivan tax free -kassojen välittömään läheisyyteen eli ostokset voi ajaa ostoskärryillä suoraan kassoilta autolle. Näppärää!

Itse juomienosto hoitui pääosin erityisen ostosristeily-tilauskaavakkeen kautta. Kannattaa huomata, että tilauskaavake on eri asia kuin pre order, koska pre order -palvelu on käytössä vain Tallinnassa poistuville matkustajille. Olin tulostanut meille valmiiksi kaavakkeita mukaan, mutta mikäli printtaus olisi unohtunut, jaettiin kaavakkeita myös lähtöselvityksessä.  Kaavakkeessa on esillä koko ostosristeilyn könttätilausvalikoima ja paperiin vain täytetään haluttujen tuotteiden lukumäärä. Täytetty kaavake palautetaan viimeistään 45min ennen Tallinnaan saapumista tax free -myymälän asiakaspalvelupisteelle, jossa tilaus myös maksetaan samantien. Maksun yhteydessä kuittiin kirjataan aika, jolloin juomat ovat noudettavissa ostosristeilyautoparkin noutopisteestä kuittia vastaan.

Me hoidimme tilauksen heti risteilyn kärkeen ja sen jälkeen vain odottelimme klo 13.30 kirjattua noutoaikaa. Aika ei onneksi ehtinyt käydä pitkäksi, koska uusi Megastar oli erittäin positiivinen laivayllätys. Ostosmyymälä oli todella suuri, ravintoloita monenlaisia ja koko vuonna 2017 valmistuneen laivan sisustus hieno.

IMG_3066
IMG_3057

Kello 13.30 siirryimme autokannelle noutamaan tilaustamme. Ostoksemme olivat valmiina pakattuna kärryihin ja tarkistuksen jälkeen vain kuittasimme tilauksen vastaanotetuksi ja ajoimme kärryt autollemme pakkaamista varten. Ostimme könttätilauksen kautta juomia hiukan ujosti, koska pelkäsimme pikkuautomme tilavuutta, joten loppuristeilyn aikana täydensimme ostoslistaamme tax free -myymälän ostoksilla. Olimme laskeneet auton maksimijuomakuormaksi 200kg, joten auto-ostosten lisäksi Nicolle jäi vetokärryyn vielä muutama lava kuljetettavaksi.

Helsingin päähän saavuimme myrskystä huolimatta aikataulussa klo 15.30. Ennen paluumatkaa kevensimme ajoturvallisuuden vuoksi kuormaamme toiselle kaasolle Sannille, joka ystävällisesti otti yhdeksän juomalavaa nurkkiinsa pyörimään. Kevennyksen jälkeen minä ja Elina jatkoimme autolla Turkuun ja Nico hyppäsi suunnitellusti bussiin. Kotona me automatkaajat olimme klo 19 maissa eli kokonaisuudessaan reissuun meni noin 13 tuntia.

Kannattiko pikapyrähdys laivalle? Kannatti. Aivan täydellisten laskelmien tekeminen oli hiukan vaikeaa, koska en löytänyt netistä Suomen lavahintoja siidereille, enkä varmoja tarjoushintoja oluelle. Olenkin tehnyt laskelmat oluen osalta oletetun tarjoushinnan perusteella ja siiderin osalta laskenut lavahinnan 6-packin hinnasta. Kuohuviinistä ja toisesta avecista vertasin laivahintaa saman valmistajan lähes vastaavan tuotteen hintaan Alkossa.

hintataulukko

Hyh, tulipas taulukosta suttuinen siirrettäessä blogialustalle. Toivottavasti siitä kuitenkin meidän laskelmat aukenevat. Toimme laivalta häitä varten siis 8 lavaa olutta, 11 lavaa lonkeroa, 5 lavaa siideriä, 33 pulloa kuohuviiniä ja 2 litraa avec-juomia. Olutta tulee myöhemmin vielä 10 lavaa Saksasta Elinan perhematkan myötä. Muut viinit toimme Elinan kanssa jo aiemmin opiskelijaristeilymme ohessa. Viisi 3 litran tonkkaa puna- ja valkoviiniä maksoivat tuolloin melko tasan 200e ja aiemmin ostamamme pari pulloa giniä 80e, joten kaikkiaan häiden alkoholijuomiin on nyt kulunut noin 900 euroa.

Summa summarum. Me suosittelemme ostosristeilyä, mikäli aikeena on suoriutua juomareissusta mahdollisimman nopeasti ja näppärästi. Mitä enemmän lonkeroa, siideriä tai kuohuviiniä ostaa, sitä enemmän reissulle saa katetta. Oluen voittosuhde sen sijaan on heikompi.

Mikäli joku asia jäi meidän reissusta vielä askarruttamaan, kysykää toki niin kerron tarkemmin!


♡ Krista

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Vuoden hääblogi 2019 - mitä väliä?

On jälleen se aika vuodesta. Hääblogiskene alkaa kuhista ja kihelmöidä, kun tammikuun Love me do -häätapahtuma lähenee ja samalla vuoden hääblogin valinta nousee ajankohtaiseksi. Lukijan näkökulmasta valinta voi näyttäytyä jopa ärsyttävänä spämminä aiheesta blogeissa, mutta toivoisin ymmärrystä, koska ainakin itselläni into kirjoittaa aiheesta kumpuaa vilpittömästä innosta muutoin mediassa melko näkymättömän blogikentän huomioinnista.

En ole itse koskaan harrastanut mitään, mikä vaatisi säännöllisistä sitoutumista. Olen aina pärjäillyt urheilulajeissa perushyvin, mutta valtavaa innostusta ja sisäistä paloa mihinkään lajiin en ole saanut herätettyä. En ole myöskään musikaalisesti taitava taikka innostunut. En osaa soittaa mitään soitinta, en laulaa, eikä sisälläni ole ikinä ollut kipinää opetellakaan. Kirjoittaa sen sijaan olen aina osannut. Tykkäsin jo ala-asteella kirjoittaa hiukan pidempiä tarinoita kuin olisi ollut tarpeen ja lukiossa äidinkielen kirjoittaminen erinomaisin arvosanoin tuntui helpolta. Sisälläni on koko ajan ollut luotto, että tämä on asia, jonka osaan. Kirjoittamista vaativat projektit ovat kaikissa muodoissaan tuntuneet minulle aina helpolta ja mikä erikoisinta, kirjoittaessani minulla on aivan uudenlainen itsevarmuus sisälläni. Hiljainen tunne, että minä tiedän täsmälleen mitä teen ja teen sen hyvin.

Joten korjaan edellisen kappaleen aloituslausettani. En ole itse koskaan harrastanut mitään, ennen kuin aloin kirjoittaa blogia. Minulle bloggaaminen on muodostanut elämäni ensimmäisen harrastuksen, jonka kautta olen ensi kertaa kokenut harrastamiseen liittyvää intohimoa ja imua, jonka myötä voin upota touhuun useaksi tunniksi kerrallaan useana iltana viikossa. Harrastus, joka vaatii säännöllistä sitoutumista, haastaa ja antaa valtavasti riemua. Oli iso askel aikanaan oivaltaa, että blogi ihan oikeasti on minulle harrastus, eikä salaa sohvannurkasta kautta rantain päivitettävä juttu. Vielä isompi askel oli uskaltaa sanoa se ääneen.


vuodenh-blogi2019-nominations-600x400


Samalla tavoin kuin urheiluharrastuksissa on kilpailuja ja soittoharrastuksissa konsertteja, hääbloggaajien kauden yksi kohokohta on vuoden hääblogin valinta. Äänestys on mahdollisuus kokea ylpeyttä omista taidoista, tuntea pistelevää jännitystä vatsanpohjassa ja ennen kaikkea mahdollisuus saada henkinen kunniamerkki, että hei oikeasti, tää mitä mä teen kiinnostaa jotakuta.

Sen takia minä jaksan vuodesta toiseen innostua vuoden hääblogin valinnasta. Hyvin tehdystä työstä kuuluu saada hyvää palautetta ja tahdon osaltani olla sitä antamassa. Se sillä on väliä.

Love me do:n vuoden hääblogi -äänestys on kaksivaiheinen. Aluksi nimeämisvaiheessa aivan jokainen saa ehdottaa mitä tahansa häihin liittyvää ei-kaupallista suosikkihääblogiaan mukaan. Nimeämisvaihe on käynnissä 27.11.-14.12. Maksimissaan 20 eniten nimeämisiä saanutta blogia pääsee mukaan varsinaiseen äänestykseen, jossa yleisöäänten perusteella valitaan vuoden hääblogi 2019. Äänestysvaihe on aikanaan käynnissä 17.12.-3.1.

Oman suosikkinsa voi käydä nimeämässä tämän linkin kautta. Itse kävin antamassa nimeämisääneni melko tuoreelle blogille, jonka kirjoittajan kirjoitustapa ja huumori ovat iskeneet minuun erityisesti.


♡ Krista

maanantai 26. marraskuuta 2018

Vieraiden bussikuljetus

Bussiasia nousi ensi kertaa mieliimme ystäviemme häiden jälkeen syksyllä 2017. Sitä ennen olimme hihkuneet säästävämme Hintsan Vintin erinomaisen sijainnin varjolla bussikuljetuksen verran ja ajatelleet, että 10km omakustanteinen ja -keinoinen siirtymä ei ole vierailta liikaa vaadittu. Sitten kuitenkin päädyimme vieraiksi (tai no minä olin vieras, Jarkko kaason roolissa) hääjuhliin, joissa vieraille oli järjestetty kuljetus kirkolta juhlapaikalle ja yöllä takaisin Turun keskustaan. Oliko ehkä hiukan helppoa ja huoletonta? Sen kun järjesti itsensä Turun kaupunkialueella olevalle kirkolle ja loppupäivänä ei tarvinnut huolehtia mistään siirtymistä, ei soitella taksia, ei järkkäillä kimppakyytejä, ei vaihdella tilinumeroita matkakulujen jakamista varten eikä odotella yöaikaan kyytiä kohti kotia. Sen kun hyppäsi bussiin, johon kaasot ja bestmanit ohjasivat, ja nautti juhlasta!

Meille nuo ystäviemme häät olivat käänteentekevät. Kyselin ensi kertaa alustavia tarjouksia bussifirmoilta jo tuolloin syksyllä 2017. Siitä lisää tässä postauksessa. Jätimme asian kuitenkin vielä muhimaan, koska alkuperäisessä budjetissa emme olleet huomioineet noin 300e kuljetusta, joten kyseessä oli lisämenoerä.

Palasimme asian äärelle nyt kesällä, kun olimme varmistuneet, että kyllä, tahdomme tarjota vieraillemme bussikyydin tehdäksemme päivästä mahdollisimman kivuttoman ja helpon. Olin lukenut Häät 2019 -facebook-ryhmästä, että tilausajojen kilpailuttaminen on näppärää Tilausajot.net -sivuston kautta. Sivustollä jätetään yksi tarjouspyyntö, joka singahtaa noin 170:lle bussifirmalle ja sittten vain odotellaan vastauksia, joiden joukosta valitaan paras.

Oma kokemukseni sivustosta ei ole noin autuas ja suosittelenkin itse syksyllä 2017 käyttämäämme tapaa ottaa yhteyttä suoraan oman alueen bussiyrityksiin heidän sähköpostinsa tai tarjouspyyntölomakkeensa kautta. Saimme tuolloin viikon sisällä tarjoukset 3/4 lähestymistämme firmoista, kun Tilausajo.net -sivuston kautta saimme koko noin kolmen viikon odotuksemme aikana 2 tarjousta, joista toinen oli Lahdesta käsin liikennöivän yrityksen +1000e maksava tarjous. Toinen tarjous oli kuitenkin tutun firman asiallinen tarjous, johon päätimme tarttua.

hääkuljetus

Hääkuljetuksemme hoitaa Jalobus Oy/Grandell tilausajot. Varasimme heiltä yhden kaupunkibussin ajamaan kirkolta juhlapaikalle vihkimisen jälkeen ja yöllä Hintsalta Turun keskustaan klo 3. Kaupunkibussissa on istumapaikkoja 50-60 ja seisomapaikkoja 20-30 hengelle. Olemme jo hääsivustolla tehneet selkeäksi, että emme voi luvata kaikille istumapaikkaa, mutta vähintään seisomapaikat pitäisi riittää kaikille bussikyytiin haluaville. Matkaa kirkolta juhlapaikalle on vain tasan 10km, joten pituudella matkaa ei onneksi ole pilattu. Yhteyshenkilömme Annika Grandellilla on ollut todella mukava, vastaukset nopeita ja olemme saaneet helposti sovittua tilauksen kaikista yksityiskohdista. Sovimme myös, että maksamme kuljetuksen pois alta jo noin 1kk ennen häitä, jotta häiden jälkeen jäisi mahdollisimman vähän tälläisiä arkisia murheita hoidettavaksi. Jee! Hintaa 10km ees taas kuljetuksellemme katubussilla tuli 304e.

Vaikka kaikki on nyt erinomaisen hyvin kunnossa, näin jälkikäteen vinkkaisin itselleni, että lue tuo aiempi postauksesi ja tarkista tarjousten tarkka hintataso ennen kuin varaat lopullista kuljetusta. Olisimme voineet mahdollisesti säästää muutaman kympin varaamalla toisen yrityksen tilausajon, mikäli hinnasto olisi edelleen samalla tasolla kuin syksyllä 2017. Nyt menin mutulla, että kaikki tarjoukset olivat aiemmin noin 300e pintaan, joten otetaan tämä nyt vain. Ei todellakaan mikään iso juttu, eikä tämä jää sieluani kalvamaan, koska puhutaan 40e heitosta, mutta tokihan 40e on kuitenkin rahaa.

Kuulostinpas niuholta. Oikeasti ei ole iso juttu. Meillä on nyt mainio bussikyyti vieraille ja yöllä meille itsellemmekin, ja se on tärkeintä.


♡ Krista

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Mitä yöpalaksi häihin?

Olen itse viime vuosina juhlinut kolmissa häissä. Kahdessa näistä vieraille tarjottiin iltapalaa. Toisissa juhlissa yöpalan roolia hoitivat pizzeriasta tilatut pitsat, joita kaasot ja bestmanit parhaansa mukaan lämmittivät tarjottavaksi, ja toisissa juhlissa yöpalana nautittiin buffetpöydän tähteitä (varraspossua!) salaattibuffetin kera. Tai ainakin muistelen näin, koska jälkimmäisissä juhlissa olin vielä niin täynnä varsinaisen illallisen ja kakkukahvien jäljiltä, että jätin iltapalan väliin.

Meidän häissämme illallinen tullaan nauttimaan todennäköisesti klo 17-19 välillä. Juhlien jatkuessa klo 03 saakka, voi ilta käydä tanssiessa pitkäksi ilman jonkinlaista iltapalaa. Karkkia ja jotakin suolaista snacksia meille on tulossa iltaan vapaasti tarjolle, mutta herkkujen lisäksi jokin varsinaisempikin ruoka olisi varmaan paikallaan. On vain hankalaa päättää, mitä se olisi ja missä määrissä!

Potentiaalisina vaihtoehtoina olemme arponeet Kupittaan cittarin patonkeja (ks. kuvaturkulaiset tietävät, aivan ikonisia täytettyjä patonkeja!) tai pizzeriasta tilattua pitsaa. Patongit maksavat noin yli 3,4 euroa kappale ja täytteitä löytyy aivan laidasta laitaan. Mielikuvissani valmiit patongit voitaisiin noutaa hääpäivän aamupäivän aikana ja asetella valmiiksi puolikkaina peitetyille tarjoiluvadeille kylmään odottamaan yötä, jolloin ne vain nostettaisiin pöytään servettien ja jonkinlaisten taskujen kanssa. Patongeissa olisi minusta jotakin ihanan turkulaista ja hiukan erilaista pitsaan verrattuna. 

IMG_3315

Pitsan osalta tilaus voitaisiin helposti tilata toimitettavaksi suoraan juhlatilaan haluttuun aikaan. Haasteena on tarjoilu, koska emme haluaisi nakittaa ketään lämmittämään pitsaa loppuyöksi. Kenties valmiiksi pieniksi paloiksi leikatun pitsan lämmitys voisi olla ihan omaehtoista, jos hankkisimme paikalle mikron? Iltapalavaiheessa, noin klo 23-00, juhlien sävy on kuitenkin jo niin rento, että en osaisi ajatella pitsan lämmittämistä kenenkään juhlatunnelmaa latistavana. Iltapala voisi kaikkiaan olla omaan tahtiin etenevä ja ruuan voisi nauttia vaikka tanssilattialla niin halutessaan.

Kenties vaikeinta valinnassa on määrien arviointi ja sitä kautta vaihtoehtojen hintavertailu. Kutsumme itsemme mukaan lukien 82 henkeä ja jokainen paikka tullaan täyttämään. Juhlijoita on siis päivän alussa 82, mutta kuinka suuri osa on paikalla vielä puolenyön tienoilla? Melko suuri osa, veikkaan, koska vieraistamme reilusti yli 50% on ystäviämme ja loputkin vieraat pääosin menevää sorttia. Olisiko 70 realistinen arvio? Vai 75? Kuinka paljon ruokaa tulisi varata? 1/2 vai 3/4 patonkia? 1/3 vai 1/4 pitsaa? Puolikkaalla patongilla ja 75 vieraalla hintaa tulisi noin 135e, 3/4:lla 202e. Pitsan suhteen arviointi on vaikeampaa, mutta oletetaan pitsan hinnaksi 7e. 1/3 pitsalla ja 75 vieraalla hintaa tulisi 157e ja 1/4:lla 131e.

Kyselen melko harvoin vinkkejä kommenttiboksiin, mutta nyt olisi oikeasti mielipiteiden paikka! Millaista yöpalaa olette itse ajatelleet omiin häihinne? Entä millaisia määriä ruokaa aiotte varata ja kuinka suuren osan vieraista oletatte olevan paikalla yöpalan aikaan? Miltä minun arviot kuulostaa omaan korvaan?


Ps. Ensi viikon torstaina laivalle noutamaan juomia. Huh, helpotuksen huokaus.

♡ Krista

maanantai 19. marraskuuta 2018

Alle 3kk jäljellä

Me olemme siirtyneet kaksinumeroisiin lukuihin lähtölaskennassamme! Häämme ovat alle 3kk päässä! Koska aletaan olla ihan aikuisten oikeasti lähellä, ajattelin tehdä pitkästä aikaa listaa tärkeimmistä asioista, jotka ovat edelleen auki/hoitamatta, jotta kenellekään vain ei synny valheellista kuvaa, että meillä ei olisi mitään tehtävää.

Viralliset asiat
- Molempien uudet passit: Jarkolle uusi uudella nimellä, minulle uusi vanhalla nimellä, koska Dubaihin mentäessä passin oltava min. 6kk voimassa ja entiseni vanhenee toukokuussa.
- Avioehto: mitään ei ole vielä selvitetty tai tehty
- Vihkijän ja kanttorin varmistaminen ja tapaaminen
- Esteettömuustodistuksen nimivirheen korjauttaminen: nimestäni puuttuu yksi kirjain
- Esteettömyystodistuksen toimittaminen vihkijälle

Ruoka & juoma
- Loput alkoholijuomat: miedot, kuohuvat ja avecit uupuvat vielä kokonaan. Työn alla on nyt hyperakuutisti laatia suunnitelma hakureissusta ja mahdollisesti jo ensi viikolla hoitaa homma kuntoon.
- Pitopalvelun ja sushitoimittajan varmistaminen
- Hääkakun tarkat laskelmat ja varasuunnitelman luominen: edelleen ajatus tehdä kakku itse elää, mutta katsotaan katsotaan...
- Yöpala: pari ideaa on, mutta täytyisi tarjouksia pyytää ja lyödä lukkoon
- Yöherkkujen tilaaminen: joulukuussa, kun päiväykset alkavat riittää helmikuulle

Häiden ohjelma
- Vieraille pöytiin puuhaa: halutaanko jotain, mitä?
- Loput leikit/ohjelmanumerot: meillä on yksi puuha viimeistelyä vaille valmis, mutta muutoin illan ohjelmanumerot ovat vielä aivan auki.
- Aikataulun luominen päivään: luonnos tehty ja tiukkaa keskustelua siitä luvassa seuraavassa kaaso-bestman-kuvaaja -tapaamisessa joulukuussa
- Photobooth: ei mitää hajua toteutuksesta eikä oikeastaan, että tuleeko meille moista
- Vieraskirja: ks. edellisen kohdan alku

IMG_2594 (kopio)

Valokuvaus ja video
- Tarkat kuvauspaikat: oleellista myös aikataulun kannalta, koska siirtymät
- Kuvien tyyli: inspiraatiokuvia ja keskustelua Josen kanssa
- Asioista sopiminen kuvaajien kanssa yhdessä: kuvaajien yhteistyö päivän aikana

Pukeutuminen
- Jarkon asusteet: kengät, korut, vyö jne. Lähtevät tilaukseen mustana perjantaina.
- Kristan asusteet: laukku, sukkanauha, alusvaatteet jne. Hoituvat kun ehtivät.
- Kristan mekko Kuopiosta Turkuun: varmaan joulunaikaan?
- Kristan mekon napin korjaus: korjaan itse, kunhan puku Turussa
- Kaasojen ja bestmanien pukujen tsekkaus

Ulkonäkö
- Kristan koemeikistä ja -kampauksesta sopiminen
- Hääpäivän aikatauluista meikkaaja-kampaajan kanssa sopiminen
- Jarkon parturin varaaminen

Askartelu/DIY
- Kukkaputoukset loppuun: muutaman tunnin homma
- Kattauksen pienet kukkaset: seuraavassa kaaso-bestmanmiitissä
- Narikkaseinää peittävät isot kukkaset: ks. edeltä
- Nimikyltit kattaukseen: mysteeri
- Origamilinnut kattaukseen: muutaman tunnin homma
- Oksat kattauksen centerpieceihin: ensi vuoden puolella
- Pöytäkartta: ei mitään ideaa millainen

Kukat
- Inspiroituminen ja haluttujen kukkien valitseminen: yhteys floristiin sovittu tammikuulle

Juhlatila/koristelu
- Pöytien asettelun lukkoonlyönti
- Eri toimintojen sijoittelu: baari, gt-baari, photo booth(?), lahjapöytä.....
- Kylmätekniset asiat: juomien asettelu
- Valokuvatarinan valokuvat: työn alla ollut viimeiset 12kk, mutta nyt sunnuntaina nytkäytimme hommaa taas uudella vaihteella käyntiin ja jatkoimme kuvien valitsemista

Musiikki
- Jousitrio: biisilista, aikataulut
- Bändi: settien määrä, aikataulut, tekniset asiat kunnossa?
- Häämarssien valitseminen


Tätä oli hillittömän hauska kirjoittaa! Kirjoittaessa tuntuu, että emme ole tehneet vielä mitään, vaikka valtavan paljon on tehty ja paketti on pääosin todella hyvin kasassa. Eniten minua huolettavat loput alkoholijuomat, mutta niiden suhteen olemme juuri eilen ja tänään kuumeisesti laatineet suunnitelmaa yhdessä Jarkon ja kaaso-Elinan kanssa. Kaikki muu on ainakin jossain määrin reilassa ja olen ehdottoman luottavainen, että päivästämme tulee onnistunut. Huolimatta parista möröstä to do -listalla, jatkan todella hyvillä mielin kaksinumeroista lähtölaskentaa. Me menemme pian naimisiin!


♡ Krista

torstai 15. marraskuuta 2018

Kukkakauppa valittuna - vihdoin saa miettiä hääkukkia!

Kukat ovat meidän niin sanotulla pihistä-listallamme. Pihistämistuomio kuulostaa minusta kuitenkin hurjemmalta kuin mitä meidän häätodellisuutemme on, koska me todellakin haluamme häihimme kukkia. Ja aitoja aivan ehdottomasti, koska huolimatta kehittyvästä laadusta, muovikukat edustavat minusta edelleen kaikkea, mitä sana kukka ei pidä sisällään. Kukat ovat herkkiä, eläviä ja pehmeitä, muovikukat ovat ikuisia, kovia ja... muovia. Minulla ei ole muovikukkien käyttöä tai ulkonäköä vastaan mitään, koska taidokkaat tekokukat ovat oikeasti kauniita, mutta minun omaan kukkaideologiaani ne eivät istu. Tekokukat eivät ikään kuin täytä sielussani olevaa kukkakoloa, koska en oikein pidä niitä kukkina, johtuen juurikin ristiriidasta kukkakäsitykseni ja tekokukkien olemuksen välillä. Huh, menipä diipiksi.

Mutta ne meidän kukat! Olemme laskeneet kukkabudjetiksemme 250 euroa. Pohdimme aiemmin, että tilaisimme kaikki kukkaset mahdollisesti nipputavarana ja kokoaisimme itse kaikki sidottavat kukat eli minun kimppuni, kaasojen kimput, Jarkon vieheen, bestmanien vieheet ja buffetpöydän kukkakimpun. Edelleen rakastan tätä ideaa, koska tykkään tehdä asioita omilla käsilläni ja yksittäinen kokemukseni kukkakimpun kokoamisesta on ollut ainoastaan positiivinen ja täydellisen rentouttava. Minusta olisi ihanaa koota oma kimppuni ja hääpäivänä tietää, että kädessäni olevat kukat ovat itsesitomiani.

Halustani huolimatta järkeni on pikkuhiljaa alkanut olla eri mieltä sidonta-asiasta. Häiden aattona riittää aivan varmasti tehtävää ilman neljän kimpun ja kolmen vieheen sitomistakin, varsinkin kun pidän edelleen kiinni suunnitelmasta leipoa hääkakkumme itse. Pahin mörkömme häiden aluspäiville on stressi, kiire ja ahdistus tekemättömistä hommista, joten ehkä on pakko osata luopua jostakin, jotta mörkö pidetään riittävän etäällä. Päätimme joustaa kukista.

hääkukat

Nostin jo aiemmassa kukkapostauksessani esiin Juhlakukat.fin, jonka kautta voi tilata kukkia kotiin postitse nipputavarana tai floristin valmiiksi sitomina. Olen yli puolen vuoden ajan seurannut heidän kädenjälkiään instassa ja metsästänyt kokemuksia kaupasta, enkä ole törmännyt kuin positiivisiin kommentteihin! Tuoreimpana ns. lähipiirin kokemuksena Ida's daydream -blogin Ida kirjoitti heidän hääkukkakokemuksistaan ja luettuani Juhlakukat.if:stä pelkkää positiivista sieltäkin, päätin, että meidän nippukukkamme tulisivat Juhlakukilta.

Aluksi tosiaan piti olla vain nippukukkia. Järjen kuitenkin voitettua pyysimme lopulta alustavaa hinta-arviota valmiiksi sidotulle morsiuskimpulle, kahdelle rannekukalle (kaasot pitivät rannekukkia kimppuja näppärämpänä), yhdelle sulhasvieheelle ja kahdelle bestmanvieheelle. Loput kukat juhlatilaa koristamaan tilaamme nipputavarana ja myös buffetpöydän kimpun sidomme nippukukista itse.

Etukäteen lukemiemme hyvien asiakaskokemusten lisäksi järjettömän mukava asiakaspalvelu, somesta näkemämme kukat ja hyvä tarjous vakuuttivat meidät niin, että meillä on nyt kukkakauppa valittuna. Jipii! ♡ Olin viime perjantaina haljeta innosta, kun yhden asian sai jälleen vetää yli to do -listalta ja siirtää aktiivisen unelmoinnin listalle. Koska nyt me voimme - ja meidän oikeastaan täytyy - rueta tosissaan miettimään, millaisia inspiraatiokuvia haluamme kukkamme sitovalle floristille lähettää. Sovimme, että aloitamme kukkien suunnittelun floristin kanssa joulukiireiden jälkeen tammikuun alkupuolella, joten nyt on vajaa pari kuukautta hyvää aikaa tunnistaa ja visualisoida omat kukkatoiveet ennen kuin laitetaan kukkapyörä tosissaan pyörimään.

Hauskana ekstrana meille paljastui Juhlakukkien kanssa viestitellessä, että meidän kanssa kukka-asioista sopinut  Loviisa on kaasoni Elinan yksi pitkäaikaisimpia lapsuudenystäviä. Pieni maailma! (Tai ainakin pieni Pohjanmaa.)

*Kaupallinen yhteistyö. Osasta kukkatuotteita sovittu alennus bloginäkyvyyttä vastaan.*


♡ Krista

maanantai 12. marraskuuta 2018

Esittelyssä häidemme videokuvaaja

Otsikon lausetta ei koskaan pitänyt tulla kirjoitettavaksi. Meille ei pitänyt tulla videokuvaajaa häihimme. Ei, koska budjetti ei kertakaikkiaan joustanut kuvaajaan, ja ei, koska emme hääsuunnittelun alkuvaiheilla osanneet tosissamme edes harkita häävideota. Kuitenkin mitä enemmän minä luin jo vaimoutuneiden bloggaajien ja tuttujen hehkutusta häävideoiden upeudesta, ja mitä enemmän Jarkko pienimuotoisena videoharrastajana itsessään asiaa ajatteli, huomasimme molemmat janoavamme elävää kuvaa häistämme.

Ammattikuvaajan palkkaamista emme innostamme huolimatta edes harkinneet, koska budjettimme on pysynyt järkkymättömästi nykyisessä 9000-10 000e, eikä joustonvaraa ammattivideoijan verran ole ollut. Alunperin ajatus olikin pyytää jotakuta ystäväämme päivään kuvaajaksi, mutta vain nimenomaan kuvaajaksi - editoinnin hoitaisi Jarkko itse myöhemmin. Jo osittain toteutuksen alla ollut suunnitelmamme kameramiehestä vaihtui kuitenkin lennosta eräänä kesäviikonloppuna Airistolla, enkä vieläkään oikein uskalla ymmärtää, että ihan oikeasti olemme näin onnekkaita ja ympäröity näin uskomattoman taitavilla ja auttamisenhaluisilla ystävillä.

videokuvaaja

Viimeisin helmi ystävistämme paljastui loppukesästä yhteisen mökkiviikonlopun aikana. Kun viettää kaveripariskunnan kanssa yhteisen viikonlopun saunoen, kisaillen ja nauraen, saattaa myös käydä ilmi, että pariskunnan mies harrastaa intohimoisesti videokuvausta ja kuvaisi mielellään ikään kuin häälahjana teidän häänne. Eikä pelkästään kuvaisi, vaan myös editoisi, koska se on tärkeä osa harrastusta. Eikä myöskään kuvaisi vain vihkimistä, vaan kuvaisi koko päivän alkaen aamun valmisteluista, koska kuvaaminen nyt vaan on kivaa.

Minä. En. Kestä. *liikunnut itkuhymiö*

Näin tilanne pari kuukautta sitten kellahti yllättäen niin, että äkisti meillä on ihan oikea videokuvaaja häissämme. Tosin minulla on edelleen ongelmia uskaltaa ymmärtää asiaa, koska pelkään, että hetken päästä Jesse vain naurahtaa koko kuvion olleen vitsi. Näin siitäkin huolimatta, että olen viimeisen kahden kuukauden ajan joka kerta Jesseä nähdessäni varmistellut asiaa ja saanut joka kerta samanlaisen nauravan vastauksen, että tottakai hän kuvaa häämme, miksi ei kuvaisi. Meillä on videokuvaaja!


Olemme nähneet kuvaajaltamme taidonnäytteitä niin festareiden aftermoviena (ks. yllä) kuin häävideonakin, ja jälleen tuntuu järjettömän hyvältä, kun voi sanoa, että on meidän kaverit vaan timanttia. Ja he tulevat tekemään meidän hääpäivästä timanttia.

Se tuntuu aika lämpöiseltä rinnassa. (Kuten myös se, että jumaleisson, meillä on videokuvaaja!)


♡ Krista

tiistai 6. marraskuuta 2018

Hääkutsujen vahasinetit

Olemme saaneet vierailta paljon kehuja kutsujemme visuaalisesta ilmeestä, minkä otamme valtavan suurena kohteliaisuutena, koska on ihanaa, että joku muukin nauttii meille mieluisasta tyylistä. Yksi tekijä kutsuissamme on kerännyt kuitenkin erityisen paljon huomiota, innostusta ja kehuja. Kutsukuoret sinetöineet vahasinetit ovat olleet jättihitti!

Ajatus sineteistä syttyi jo todella varhain hääsuunnittelun aivan alkumetreillä. Idea lähti Jarkon suunnasta ja Jarkko kaikkiaan huolehti sinettileimasimeen kaiverretun monogrammimme suunnittelusta ja leimasimen tilausprosessista. Olimme kokeilleet varsinaisella sinettivahalla painamista parin sinetin verran aiemmin, kun postitimme save the date -kortit ulkomaanvieraille, mutta kutsukuoriurakkaan tarttuessamme olimme vielä melko ummikkoja sinettivalannan kanssa. Siksi ajattelin koota meidän vinkkimme sinettitouhuun, josko joku muu saisi meidän kokemuksista hiukan pohjaa oman leimaamisen tueksi.

IMG_4373

  • Tartu rohkeasti projektiin!
Leimaaminen ei oikeasti ole valtavan iso homma ja lopputulos ehdottomasti vaivan väärti. Me pukersimme kuoremme valmiiksi parityöskentelyllä alle parissa tunnissa, emmekä joutuneet uusimaan yhtäkään, vaan kaikki sinetit onnistuivat kerrasta. Myöskään sinetin, sinettivahan tai vahalusikan tilaaminen ei ollut vaikea tai kallis homma, joten hyvin pienellä panostuksella saa aikaan todella näyttävän elementin kutsuihin tai muihin häämateriaaleihin.

  • Tee sinetit yhdessä jonkun kanssa.
Yksin kuuman vahan ja leimasimen kanssa sählääminen on vaikeaa, joten suosittelen ehdottomasti tarttumaan toimeen puolison tai jonkun kaverin kanssa. Hauskinta touhu on viinilasin äärellä. Neljän käden kanssa prosessi sujuu kuin tanssi, kun toinen leikkaa vahatangosta valmiit palaset odottamaan sulatusta, toinen sulattaa ja leimaamisvaiheessa leikkaaja huolehtii sinetin painamisesta. Vola!

  • Reilusti alle 1cm kokoinen pala vahaa on sopivasti.
Meidän leimasimemme on melko suuri, halkaisijaltaan 3cm, joten käytimme suurinta mahdollista vahakökköä, joka vain vahalusikkaamme mahtui ilman, että sula vaha valui lusikasta yli. Vahamme oli alunperin noin 1x1x10cm kokoisina tankoina, joista leikkasin veitsellä noin 0,5-0,7cm pituisia paloja. Yhdestä tangosti riitti näin noin 13-15 kutsuun hiukan leikkaajan silmäntarkkuudesta riippuen.

IMG_4376
IMG_4379

  • Leimasin kannattaa säilyttää pakkasessa sinettien välillä.
Tämä on tärkein ja parhain vinkki, jonka haluan jakaa! Me pidimme leimasintamme pakastinlokerossa aina sinettien välillä, koska huomasimme ensimmäisten noin viiden kutsun jälkeen, että metallinen leimasin kuumenee kiehuvasta vahasta ja kuuma leimasin ei irtoa sinetin pinnasta kauniisti. Minkäänlaista öljyä emme leimasimeemme sotkeneet, koska sille ei ollut mitään tarvetta, mutta pakastin sen sijaan oli aivan ehdoton! Viileä leimasin nousi valmiista sinetistä todella siististi ihan vain nostamalla.

  • Kynttilä toimii hyvin vahan sulatukseen.
Vahoja on varmasti monenlaisia ja -laatuisia, mutta meidän aivan randomilla kiinakaupasta tilaamamme hopea vaha kesti suoran tulen todella hyvin. Pidimme lusikkaa rohkeasti suoraan liekissä ja yhden kökön sulattamiseen meni heittämällä alle minuutti. Kaikki vahat eivät kuitenkaan kestä ilmeisesti yhtä hyvin tulta ja kiehumista kuplille, koska Something Gold -blogin Anniina kertoi instassa heidän vahansa ottaneen nokkiinsa sulattamisesta kiehuvaksi asti. Testaa siis parilla ensimmäisellä vahamöykyllä ja tarvittaessa ota sulattamiseen hiukan enemmän aikaa.

  • Paina leimasin paikalleen... ja nosta ylös.
Sanoin, että sinettien tekeminen on helppoa ja ihan oikeasti tarkoitin sitä. Meillä Jarkko sulatti vahan, kaatoi lusikasta hiukan levittäen haluttuun kohtaan, minkä jälkeen minä välittömästi laskin leimasimen suurin piirtein oikeinpäin kuumaan vahaan, painoin todella kevyesti, pidin paikallaan pari sekuntia ja nostin ylös. Tehty! Vaha kuivaa ja viilenee vauhdilla, joten parin minuutin päästä kutsu on täysin valmis pinottavaksi.

  • Sinetit voi hyvillä mielin valaa suoraan paikalleen.
Olen lukenut muutamia kokemuksia sinettien tekemisestä ja monet ovat suosittaneet sinettien painamista leivinpaperille ja liimaamista kuivumisen jälkeen paikalleen kutsuihin. Mikäli vaatii sineteiltä äärimmäistä täydellisyyttä, näin varmasti kannattaakin toimia, mutta mikäli vain lähes täydellinen (ks. alla) riittää, sinetit voi aivan hyvin tehdä suoraan kuoriin. Kuten sanoin, me emme joutuneet uusimaan yhtäkään kutsua, ja olemme kuitenkin melko tarkkoja visuaalisesta tyylistä.

IMG_4367

Tässä muutamat meidän vinkkimme. Suositan aivan jokaiselle sinettien painamista, koska vaiva on todella pieni suhteessa saavutettuun wou-efektiin. Laitan meidän instaan (@kristallihaat) vielä videon yhdestä painannasta niin hahmottuu parhaiten, miten helppo homma oikeasti on kyseessä. Mikäli vinkeistä huolimatta joku asia jää vielä mietityttämään, saa ehdottomasti myös kysyä!


♡ Krista

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Avioliiton esteet laitettu tutkintaan

Huh, viime viikonlopun opiskelijaristeilystä ja tämän viikon Vaasa-komennuksesta selviydytty. Blogi ja hääsuunnittelut ovat olleet näiden arjen kiireiden vuoksi hiukan lepäämässä, mutta tästäkin huolimatta merkittäviä edistysaskeleita kohti juhlapäivää on otettu (muun muassa kärrätty laivalta käsivoimin 30l viiniä).

Yksi harvoista aivan ehdottomista asioista ennen hääpäivää on avioliiton esteiden selvittäminen. Ilman esteiden tutkintaa ja virallista esteettömyystodistusta paria ei voida vihkiä avioliittoon, joten kyse on oikeasti merkittävästä asiasta. Parin itsensä on pyydettävä esteiden tutkintaa vihkivältä taholta (maistraatti tai seurakunta) aikaisintaan 4kk ja aivan ehdottomasti viimeistään seitsemän arkipäivää ennen vihkipäivää. Näin siksi, että todistus on voimassa tasan 4kk ja ohjeelliseksi ajaksi tutkinnalle ilmoitetaan viikko. Lisäaikaa tulee varata, mikäli esteitä tutkitaan maarajojen yli kansainvälisissä liitoissa. En itse uskaltaisi jättää näin tärkeää asiaa aivan viime tippaan, kun kerran mahdollisuus hoitaa homma on jo monta kuukautta etukäteen. Olkaa ajoissa, ettei mene hääpäivän koko pointti hukkaan.

Esteiden tutkinnassa selvitetään, että parin avioliiton solmimiselle ei ole laillisia esteitä. Käytännössä selvitetään, ettei pari ole alaikäinen, toisilleen liian läheistä sukua ja ettei kumpikaan ole ajankohtaisesti avioliitossa. Suurimmalle osalle pareista tutkinta on vain byrokraattinen temppu hoidettavaksi, mutta temppu on silti tärkeä muistaa.

IMG_0912

Meidät tullaan vihkimään kirkossa seurakunnan toimesta, joten hoidimme esteiden tutkinnan evl. seurakunnan kautta. Siviilivihittävien parien tutkinnasta huolehtii maistraatti. Ainakin kirkon suunnasta esteiden tutkinta on tehty äärimmäisen helpoksi ja homma olikin hoidettu noin 5 minuutissa pitäen sisällään avainlukujen kaivamisen.

Helpoiten tutkintapyyntö jätetään seurakunnan sähköisen asiointipalvelun kautta, johon kirjaudutaan pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Sivustolla varmistetaan omat tiedot, kirjoitetaan puolison tiedot ja pyydetään tutkintaa. Lisäksi sivulla on mahdollisuus jättää omia toiveita avioliittoaikeiden virallistamisesta esim. kuulutuksien ajankohdasta. Toisen puolison jätettyä selvityspyynnön, on toisella puolisolla viikko aikaa käydä jättämässä oma tutkintapyyntönsä, jotta esteiden tutkinta käynnistyy. Vain toisen puolison pyyntö tutkinnalle ei siis riitä, vaan molempien on jätettävä oma pyyntönsä.

Nyt vain odottelemme, että saamme seurakunnan suunnasta postia. Hää-tj alkaa lähestyä sataa, joten kovin kauaa ei tarvitse enää odotella vihkipapin ja kanttorin varmistumistakaan.

Lisää infoa esteiden tutkinnasta:
- kirkkovihittävät (ev.lut): https://evl.fi/perhejuhlat/haat/avioliiton-esteiden-tutkinta-ja-esteettomyystodistus
- siviilivihittävät: https://maistraatti.fi/fi/Palvelut/Avioliiton-esteiden-tutkinta/


Krista

maanantai 22. lokakuuta 2018

Hääviinitasting häälössin kanssa

Viime lauantaina kokosimme jälleen meidän häiden ydinporukan luoksemme kylään. Illan pääasiallinen tarkoitus oli maistella läpi potentiaalisia hääviinejä ja päättää joka sortista sopiva vaihtoehto hankintalistalle. Ihan aiheellisen maistelun lisäksi viinit olivat myös kaikkiaan erinomainen syy kutsua eri kaveriporukoista koostuva häälössimme yhteen jatkamaan kevään ensitapaamisella hyvin käyntiin lähtenyttä tutustumista. Paikalla lauantaina olivat meidän lisäksemme molemmat kaasot, molemmat bestmanit, valokuvaaja ja kuvaajamme ihana pieni koiranpentu.

Meillä on edelleen epäselvää, millä autolla ja milloin mahdollisesti pystyisimme toteuttamaan juomanhakureissun Suomenlahden toiselle puolen. Koska kuvio on kovin levällään, olemme yrittäneet keksiä vaihtoehtoisia ratkaisuja keventämään reissuun littyvää hankintapainetta. Loput alkoholittomat juomat saimme juuri viikonloppuna ostettua jemmaan vaatehuoneeseen ja häiden puna- ja valkoviinitonkkien oston ajattelimme yhdistää minun opiskelijaristeilyyni tällä viikolla. Näin tulevalle Viron/Latvian reisulle jäisi ostettavaksi vain kuohuviinit alkumaljalle ja alkuruualle sekä miedot tölkkijuomat.

IMG_2494
IMG_2518
IMG_2515

Valitsimme lauantain maistelun puna- ja valkoviinit Viking Linen tax free -valikoiman pohjalta. Tykkäämme valkoviineissä molemmat rieslingeistä, joten päädyimme ottamaan testiin kaksi jo etukäteen hyväksi tietämäämme rieslingiä, joiden kummankin 3l hanapakkaushinta oli 20e hujakoilla. Punaviinien suhteen olemme enemmän keltanokkia, mutta toivoimme viiniltä vahvuutta pääruokana tarjottavan teriyakihärän kaveriksi. Tiedän punaviiniä pääasiallisesti juovien vanhempieni suosivan chileläisistä punaviinejä, joten listallemme pääsi mukaan kaksi kuvausten perusteella potentiaalista chileläistä. Kolmanneksi punaviiniksi valitsimme espanjalaisen viinin.

Kuohuviinien valitseminen oli vaikein osio, koska tietoa viinien lopullisesta hankintapaikasta ei vielä ole. Päätimme Alkossa hetken seisoskeltuamme valita maisteluun yhden hyväksi tiedetyn proseccon ja toisen ihan jees -vaihtoehdon, jota tiesimme varmaksi löytyvän Virosta. Kuohuviinejä on juhlissamme tarkoitus olla kahta erilaista: toinen alkumaljaa varten ja toinen sushialkupalojen seuraksi.

Maistelemamme punaviinit:

Maistelemamme valkoviinit:

Maistelemamme kuohuviinit:

Nautimme viiniryhmän kerrallaan aina rinnakkain vertaillen. Kuohuviinit maistelimme ilman syötävää alkumaljatyyppisesti. Valkoviinien kanssa söimme Sannin ja Jarkon kanssa kokkaamaamme pastasalaattia ja patonkia, ja punaviinit testasimme jälkkärikakun (suolaisenmakea suklaakinuskikakku) kanssa.

IMG_2485
IMG_2484
IMG_2482

Kuinka sitten kävi? Mitä kriittinen 7 hengen raatimme oli viiniehdokkaista mieltä? Raatimme oli oikeastaan jokaisesta viinilajista onneksi melko yksimielinen. Kuohuvien sarjan voitti Sanni-kaason suosituksesta valittu Sgajo, joka pesi kaikkien mielestä Mionetton raikkaudessa ja maun puhtaudessa. Valkoviineistä voittajaksi valikoitui selkeästi Black Tower, makean Bicicletan saadessa melko tiukkaakin kritiikkiä. Punaviinivalinta kohdistui lopulta Casillero del Diabloon, vaikkakin punaviineistä saatiin tiukin keskustelu aikaiseksi.

Omaan suuhuni kaikki testiin valikoimamme viinit olivat erittäin maukkaita juotavia, joten yhtäkään tarjottaessa en harmittelisi huonoa valintaa. On kuitenkin helpottavaa tietää, että valitsemamme viinit on nyt maistettu hyväksi useammassa kuin kahdessa suussa. Kaikkiaan viime lauantai jälleen entisestään vahvisti meidän hääporukasta huokuvaa hyvää tunnetta. Olemme valinneet täsmälleen oikeat ihmiset ympärillemme juhlapäivään.


♡ Krista

tiistai 16. lokakuuta 2018

Esittelyssä hääsivusto ja kutsuvideo

Siinä missä toivoimme varsinaisilta paperikutsuilta tietynlaista eleganssia ja häiden linjaa henkivää yksinkertaisuutta, olimme sähköisten materiaalien sisällön kanssa aivan toisenlaisella linjalla. Mitä rennompaa ja jopa vitsin puolelle menevää, sitä parempaa. Ulkoasultaan hääsivustomme ja videomme jatkavat kuitenkin selkeän pelkistettyä linjaa.

Toteutimme hääsivustomme suomalaisen Tahtoo-palvelun kautta. Tahtoolle kaikki pisteet palvelun suunnittelusta ja toteutuksesta! Oman sivuston ulkoasua oli helppo muokata, kaikki, mitä keksimme sivustollemme kaivata, löytyi helposti ja kaikkiaan koko sivusto vain toimi erinomaisesti. Pääsin tapaamaan Tahtoon takana häärivää paria (ja heidän ihanaa pientä vauvaansa) viime vuonna Love me do -messuilla ja tuon tapaamisen jälkeen olen ollut vain entistä enemmän myyty Tahtoolle. Sivua tehdään oikeasti rakkaudesta lajiin ja isolla sydämellä käyttäjiä kuunnellen.

Jarkko oli aluksi hiukan epäileväinen hääsivuston tarpeellisuudesta, mutta mitä pidemmälle sivumme toteutus eteni, sitä enemmän hän oli kanssani yhtä mieltä, että tästä tulee niin hyvä. Kirjoitimme koko sivuston tekstit yhdeltä istumalta eräänä viikonloppupäivänä punaviinilasien äärellä. Meillä oli niin hauskaa!

IMG_0900

Kuten kerroin jo aiemmin, jaottelimme hääsivuston pointit kahdeksan otsikon alle: prologi, vihkiminen, hääjuhla, kuljetus, kutsuvideo, lahjat, ilmoittautuminen ja yhteystiedot. Jokaisessa luvussa kerroimme kaiken oleellisen ja vähän enemmänkin otsikon aiheesta, mutta erona painettuihin kutsuihin pidimme kirjoitusasun hyvin rentona. Jotta pääsette kärryille, kuinka rennosta tyylistä puhutaan ja miksi meillä oli niin järjettömän hauskaa sivua luodessamme, laitan pienen esimerkin lahjaosiosta:

"Näitä juhlia ei järjestetty lahjojen takia. Mutta koska suurella todennäköisyydellä aiot kuitenkin tuoda jotain, seuraavassa muutamia ehdotuksia.
Olemme lähdössä heti häiden jälkeisenä maanantaina teitä kaikkia karkuun Lähi-Itään, koska siellä on ihmisen hyvä olla. Kohteenamme on eksoottinen Dubai, jossa julkiset romanttiset eleet vievät vankilaan, öljysheikit ajavat urheiluautoillaan ja bangladeshilaiset siirtotyöläiset rakentavat pilvenpiirtäjiä ruokapalkalla. Halutessasi voit heittää sähköiseen matkakirstuumme muutaman kolikon. Kas tässä tilinumero: FI XXXXXXXXXXX
Ovatko tilisiirrot mielestäni kylmiä ja tunteettomia? Ei hätää, meillä on ratkaisu: lahjasivusto, josta saat kätevästi kartoitettua lahjatoiveitamme. www.XXXXXXX.fi"

Meille hääsivusto oli ja on ennen kaikkea hauska ekstra, joka syventää ennakkotunnelmia meistä ja juhlistamme. Tämän lisäksi olemme kuitenkin todella innostuneita sivuston ilmoittautumisosiosta. Loimme ilmo-osioon Tahtoon näppärästi tarjoaman kyselyboksin, jossa vieras voi raksia ruutuun, onko hän tulossa vai ei, ilmoittaa vapaasanaisesti erityisruokavalionsa ja valita pudotusvalikkokyselystä aikooko hän osallistua bussikuljetukseemme. Vieraiden ilmoittautuessa meille kertyy näppärästi tulkittavaksi tilastoitua dataa suoraan sivustolle. Hurraa!

IMG_0902

Eikä siinä vielä kaikki. Jarkko heitti ilmoille kesän alussa loistavan ajatuksen: jos tekisimme vieraita varten kutsuvideon. Onko mieheni ehkä paras hääsuunnittelija ikinä? ♡ Olen itse tuollaisten teknisten asioiden kanssa toivoton, mutta Jarkko sen sijaan tykkää askarrella editoinnin parissa, joten työnjako oli heti selvä. Kuvaisimme molemmat kesän aikana puhelimella klippejä yhteisistä seikkailustamme, puhuisimme loppukesästä talteen käsikirjotetun infoääniraidan ja lopuksi Jarkko koostaisi äänestä ja klipeistä pienen videon vieraillemme.

Video syntyi lopulta lähes täysin Jarkon kädenjälkenä, ja olemme molemmat lopputulokseen todella tyytyväisiä! Noin 3 minuuttinen video esittelee pienesti meidän elämäämme Turussa, mikä on ainakin monille kauempaa tuleville vieraillemme ollut tähän saakka melko abstraktia. Olemme nuori kaupunkilaispari, joka rakastaa kesää, kotikaupunkiaan ja toisiaan. Tuon fiiliksen video meidän molempien mielestä onnistuu hyvin välittämään katsojalle, ja täsmälleen siihen videolla pyrimmekin. Latasimme videon Vimeoon ja jaoimme osoitteen palveluun niin paperisessa infokirjeessä kuin hääsivustollakin.

kutsuvideo

Vaikka vaalimme häissämme tyylikkyyttä ja simppeliä ilmettä jopa siihen asti, että blogi alkaa käydä yksitoikkoiseksi sitä toistaessani, on juhlistamme loppujen lopuksi tarkoitus tulla riehakkaat ja meidän näköisesti eloisat. Siksi tuntui äärimmäisen hyvältä saada tätä rennompaa ja arkisesti meidän näköistä puolta mukaan jo kutsuvaiheessa. Me olemme vähän hassuja ja se saa hyvällä tavalla näkyä.

Ps. Tänään tasan 4kk hääpäivään.


♡ Krista

torstai 11. lokakuuta 2018

Love me do Autumn Fair 2018 ja hääblogimiitti

Viime viikonloppu oli sellaista haipakkaa, että huhhuh. Onneksi koko viikonloppu oli täynnä ainoastaan hyviä juttuja, joten tälläistä haipakkaa elää hetkittäin mielellään! Reissasin perjantaina suoraan koulusta kaasoni tykö Helsinkiin. Perjantain alkuillan vietimme Sannin kotona kuoharietkoilla ja illan huipensi erään toisen Sannin areenakeikka Hartwallilla ja jatkot Helsingin yössä. Ehdimme nukkumaan vasta kello kolme, joten seuraava aamu ja Love me do -messupäivä starttasivat hiukan univajeisena, mutta onneksi jännillä ja hauskoilla jutuilla on tapana pitää väsymys loitolla. Niin kävi tälläkin kertaa.

Osallistuin päivään hääblogimiitin kautta. Miitin osallistujille ja muille vauhdilla etukäteen ilmoittautuneille messuilijoille oli järjestetty Kovasen tarjoama erittäin tyylikäs kuljetus Kiasmalta Kaapelitehtaalle. Näin turistin näkökulmasta kuljetus oli äärimmäisen ihana, koska minun ei tarvinnut kuin sukkuloida aivan Helsingin ytimeen ja ammattikuski hoiti hankalamman loppumatkan Kaapelitehtaan oven eteen. Ei sillä, että en olisi Kaapelitehtaalle kyennyt suunnistamaan, mutta olihan tämä nyt miljoona kertaa helpompaa. Hiukan samalla ajatuksella aiomme hääpäivänämme tarjota vieraille bussikyydin kirkolta juhlapaikalle ja yöllä takaisin. Joskus helppous on vain kivaa.

IMG_8846
IMG_8930
IMG_8873
IMG_8882
IMG_8884
IMG_8866
IMG_8853
IMG_8839

Kaapelitehtaalla meidät nappasi siipiensä suojaan Never. Say "never". -blogin Susanna ja messupäivä saattoi varsinaisesti alkaa! Aloitimme tutustumalla Fujifilmin pisteeseen, jossa oli mahdollisuus tutustua hääklassikoiksi muodostuneisiin pikafilmikameroihin. Meillä on ollut kotona jo useamman vuoden Fujifilmin Instax mini 8, josta tykkäämme todella paljon. Meillä on kuitenkin ollut hiukan haasteita ottaa onnistuneita kuvia äärimmäisissä valo-olosuhteissa, joten kyselin innokkaasti pistettä meille esitelleeltä Fujifilm Suomen toimitusjohtajalta vinkkejä kameran asetusten säätämiseen. Harmikseni minua kehotettiin naurahtaen vain tutustumaan käyttöohjeisiin todeten samalla, että hänenkin täytyisi varmaan vilkaista ohjekirjaa. Luonnollisesti hiukan petyin yrityksen edustajan ammattitaitoon ja ulosantiin.

Valtavan suuret kehut sen sijaan voin koko sydämestäni antaa hääblogimiitin lounastarjoilun hoitaneelle Food Camp Finlandille. Mikäli toiveissa on saada häihin (tai ihan mihin vain tapahtumaanjärjettömän hyvää ruokaa tarkkaan harkittuna kokonaisuutena, loistavaa tarjoilutyötä ja äärimmäisen hyvää asiakaspalvelua, ole yhteyksissä ja pyydä Food Campilta tarjousta. Ihan oikeasti. En muista, milloin viimeksi olen kokenut saaneeni kokea noin hyvää tarjoilutyötä ja erinomaista hiukan fine diningiin kallellaan olevaa ruokaa. Valtavan iso kiitos lauantain lounashetkestä Food Campin Ida-Marialle ja Jerelle. ♡

IMG_8902
IMG_8892
IMG_8910
IMG_8893
IMG_8916

Lounaan jälkeen meillä oli loppupäivä aikaa nauttia messuista vapaaseen tahtiin. Kuten aiemmin kerroin, suurimmat ja ainoat toiveeni messupäivälle oli nauttia yleisestä tunnelmasta ja nähdä hääpukuja. Love me do onnistui lunastamaan molemmat toiveeni täydellisesti. Kiersimme Bridelisa-blogin Elisan ja Tyttö tahtoo -blogin Hannan kanssa aluetta pitkälti yhdessä. Olimme liikkeellä puolenpäivän jälkeen ja vaikka ihmisiä oli tottakai paljon messuilemassa, pääsi kaikilla pisteillä minusta helposti jututtamaan yritysten edustajia. Vinkkinä, että mikäli messuja haluaa tutkailla oikeasti rauhassa, kannattaa suunnata paikalle heti ovien avautuessa tai vasta iltapäivällä, jolloin messuhallissa oli todella hyvin tilaa.

Omia suosikkejani näyttelyhallissa olivat Naskali Leatherin nahkarusetit (hih, hiukan oma lehmä ojassa, koska Jarkolle ja bestmaneille tulee Naskalin rusetit), Art of Cakesin mielettömän upeat hääkakut, aivan uunituore vintage-hääpukuvuokraamo Jotain Lainattua, hääkattauskilpailun kattausmallipöydät ja Pauligin Mun kahvi -ständi, jossa sai kokeilla kustomoidun kahvipaketin luomista. Postauksen kuvat painottuvatkin juuri näille ständeille.

IMG_8854
IMG_8954
IMG_8950
IMG_8934
IMG_8942
IMG_9062
IMG_9056
IMG_9002

Yläkerran catwalkin yhteydessä baari tarjoili Mionetton proseccoa ja uutena juttuna myös Espoon Oma Panimo -pienpanimon oluita. Olen itse lämmennyt oluelle vasta opiskeluvuosina, mutta nykyään olen aivan fani! Maistoin kansainvälisen häämuotinäytöksen aikana panimon vehnäolutta ja oli kyllä äärimmäisen hyvää. Erinomaisen oluen lisäksi Espoon Oma Panimo kannattaa laittaa mieleen myös häitä ajatellen, koska panimolta on mahdollisuus tilata oluita omalla etiketillä. Jos meillä olisi budjetissa vielä yhtään varaa panostaa ekstraa, hääolut olisi minusta aivan loistava vieraslahja, aivan kuten personoitu kahvikin.

Päivän hääpukukiintiön täytimme ihailemalla Vuoden kotimainen hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailunäytöstä ja tätä seurannutta kansainvälistä häämuotinäytöstä. Niin kilpailuvoitto kuin median ja yleisön suosikki -palkinnotkin menivät itseoikeutetusti Heidi Tuiskulle (2 ensimmäistä kuvaa), jonka luoma kolmen mekon mallisto oli myös oma suosikkini. Puvut olivat herkän vahvoja, elegantteja ja skandinaavisia, ja muodostivat eheän kokonaisuuden, joka oli sekä kaupallisesti että suunnittelultaan kiinnostava. Oman erityismainintani haluan Tuiskun lisäksi antaa kuitenkin Ira Kostoulakselle (3 seuraavaa kuvaa), jonka äärimmäisen elegantti, kauniisti laskeutuva ja liikkuva mekko (malli yksilökuvassa) oli yksittäisenä pukuna koko näytöksen suosikkini. Innostuin kovasti myös muutamista viitoista, joita näytöksessä nähtiin (alin kuva).

IMG_8966
IMG_8970
IMG_8974
IMG_8984
IMG_8993
IMG_9019

Koska lähes 9 tunnin messupäivä täynnä kaikkea uskomatonta ei riitä mihinkään, jatkoimme iltaa keskustassa bloggaajaporukalla vielä useamman tunnin ruuan, juoman ja ultimaattisen hääkeskustelun parissa. Hiukan ehkä tätä morsianta väsytti, kun bussi viimein pysähtyi Turkuun lähes jo sunnuntain puolella.

Kiitos Love me do, kiitos kaikki päivän mahdollistaneet yhteistyökumppanit ja erityisesti kiitos kaikki päivään osallistuneet ihmiset, joiden kanssa pääsin päivän aikana vaihtamaan ajatuksia niin messuilla kuin blogimiitissäkin. ♡

-------

Myös mukana Love me do Autumn Fair 2018 hääblogimiitissä:
Tyttö tahtoo
Bridelisa
Jotain Keltaista
Enää ei voi vaihtaa
Häähumussa
Satumaista
Bride and co.
From Bennet to Bingley
Mon Rêve d'Amour
Never. Say "never". (blogilounge-emäntänä)

Ps. Onneksi messuilla leijunut juhlahumu voi jatkua vielä kotona, koska saimme messuilta mukaan tuoreen Häät-lehden 200-sivuisen(!) 25v-juhlanumeron, jolta on kannen perusteella lupa odottaa paljon. Kiitos Häät-lehti ja lounasseuranamme ollut lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki!

♡ Krista