perjantai 27. huhtikuuta 2018

Unelmieni huntu

Joku saattaa muistaa, että olen puhunut huntu-unelmistani aiemminkin. Tarkemmin blogihistoriaa selaamalla löysin oman postaukseni viime heinäkuulta. Tässä heti kärkeen pieni lainaus tuosta viime kesän tekstistä: "Visioissani huntuni oli aluksi ehdottomasti pitsireunustettu. Ehdottomasti. Lisäksi hunnun tuli olla käytetty, pituudeltaan puolipitkä, noin takareiteen asettuva, ja materiaaliltaan unelmapehmoista tylliä. Mikäli täydellistä ei löytyisi, voisin tarvittaessa tehdä hunnun itse tai tuunata jonkin valmiin hunnun mieluisekseni hääpäivää odotellessani."

Postaus päättyi paljastukseen, että olen itse asiassa jo löytänyt silmääni ainakin alustavasti miellyttävän hunnun Facebookista Turun alueen hääkirppariryhmästä. Huntu on reunapitsitön, kolme metriä pitkä (ajatukseni oli leikata huntu lyhyemmäksi) ja väriltään ivory. Mitäpä, jos nyt kuitenkin sanon, että tilanne on muuttunut ja olen vasta nyt oikeasti löytänyt Facebookin hääkirpparilta sen unelmieni hunnun, eikä se todellakaan ollut tuo makuuni liian pitkä reunapitsitön malli?

IMG_8595
IMG_8589
IMG_8587
IMG_8590

Joku voisi sanoa, että taas tuli kirpparihuti. Ostaa nyt liian ajoissa ja sitten vaihtaa kuitenkin mielipidettään, kun voisi kerralla ostaa hyvän. Minä kuitenkin sanon, että onneksi löytyi nyt sitten se unelmieni malli. Edellisen voi aina laittaa kiertoon, koska olen säilyttänyt sitä hyvin ja kokeiluja lukuunottamatta huntu on osaltani täysin käyttämätön. Hiukan tietysti harmittaa, että on päästänyt innon niin kovin ryöpsähtämään, vaikka on tiennyt, että olisi vielä hyvin aikaa metsästää sitä täsmälleen oikeaakin, mutta kuten sanottu, nämä tälläiset pieniä ja helposti kiertoon laitettavia häähupsahduksia.

Uusi unelmieni huntu on nyt täsmälleen sitä, mitä edellisen postauksen unelmissani kuvailin. Huntu on sävyltään ivory, pituudeltaan puolipitkä takareiteen asettuva, pitsireunustettu - ja kaksikerroksinen! En ole aiemmin kirjoittanut ääneen, että olen ujosti haaveillut kaksikerroksisesta hunnusta, ja hiljaa mielessäni olen pohtinut keinoja säveltää pitkästä hunnusta mahdollisesti irtileikkaamastani palasta toinen kerros hunnun yläosaan. Blusher-tyyppistä etuhuntua en ole kaavaillut, vaan noin keskiselkään taakse asettuvaa hunnun päälliskerrosta, pidemmän kerroksen laskeutuessa juurikin takareiden seuduille.

IMG_8588
IMG_8612
IMG_8570

Keskiviikkoiltana minua vietiin. Vilkaisin tenttiinlukemisen ohessa nopeasti Facebookia, kun ilmoitus Turun alueella myynnissä olevasta Emmerlingin (malli 2696 kaksikerroksisena) hunnusta osui silmiini. Väriltään ivory, kokonaispituus 2 metriä, 2-kerroksinen, pitsireunainen... Kaikki toiveeni kohtasivat hunnussa ja 50e hintakin oli mielestäni käyttämättömästä (laput paikallaan) merkkihunnusta kohtuullinen.

Teimme heti eilen myyjän kanssa konkreettisesti kaupat. Tunteeni ensi kertaa hunnun pukiessani oli hyvin samanlainen kuin hääpukuni ensi kertaa nähdessäni. Tämä se on. Tottakai viimeinen sana hunnulle tulee vasta hääpuvun ja hunnun yhteissovityksen myötä, mutta tässä vaiheessa uskon kuitenkin löytäneeni pienen sivupolun kautta juuri sen unelmieni hunnun. Ainakin oloni oli eilen aivan kuin morsiamella.


♥ Krista

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Polttariunelmia

Eläydyin viime viikonloppuna niin vahvasti polttarifiiliksiin, että jatkukoon tuo flow edelleen. Polttarit ovat häiden ainoa asia, joka ei ole meidän hääparin käsissä (jos siis unohdetaan sää, sairastumiset jne oikeasti isot jutut, joita ei voi hallita), mutta on kuitenkin varmaan ihan ok käydä läpi omia ajatuksiani ja kenties toiveitani polttareita ajatellen. En ole hääsuunnittelun aikana muuttunut polttarifanaatikoksi, eikä minulla ole valtaisan suuria odotuksia/toiveita päivää kohtaan, mutta tottakai ajatus ns. viimeisestä tyttöjenillasta ennen avioliiton satamaan purjetimista on ajatuksena kutkuttava. Ihana juhlapäivä kavereiden kanssa ihan vain minun kunniakseni - ööö kelpaa!

Tärkein toiveeni on, että saisin itse valita polttariseurueeni. Ei sillä, että se ketään ihmeellisiä yllätysvetoja pitäisi sisällään, mutta haluan olla varma, että minulle tärkeät ihmiset tulevat varmasti kutsutuiksi. Kaikki eivät todennäköisesti pääse paikalle varsinaisena polttaripäivänä, mutta kutsu on minusta mukava ele, joka kertoo, että toivoisin sinun juhlivan kanssani kun hyvästelen neiti-statustani. Lisäksi uskon vahvasti, että juuri ihmiset tekevät polttaripäivästä erityisen, joten haluan miettiä kutsuttuja myös ryhmädynamiikan kannalta. Tämän vuoksi ajattelen esimerkiksi tällä hetkellä, että juhlimme polttareitani ihan vain tyttöjen kesken, vaikka minulla kaksi tärkeää miespuolista ystävää onkin. Saa nähdä, mitä ajattelen, kun asia alkaa tulla oikeasti ajankohtaiseksi.

Unelmissani polttariseurueeni olisi melko pieni, mieluiten alle 10 henkilöä, mutta kun olen hiukan listaa laatinut, olen joutunut toteamaan, että lähipiirissäni on minulle tärkeitä ihmisiä hiukan enemmän. Toivoisin kuitenkin, ettei päivä leviäisi aivan käsiin ison lössin vuoksi, vaan voisimme toimia yhtenä porukkana ilman kuppikuntautumista. Ihan vain senkin vuoksi, että haluan viettää päivän nimenomaan kaikkien kutsuttujen kanssa, en vain osan.

_DSC7633

Sitten itse päivän ohjelmaan. Hääblogipäivän twerkkaustunti oli minulle viimeinen vakuus, että toivoisin polttaripäivääni jonkinlaisen toiminnallisen alun. Yhdessä tekeminen hitsaa porukkaa yhteen, rentouttaa ja antaa hyvän syyn rellestää koko loppupäivän aamun touhukkaan startin jälkeen, joten miksi ei. Toiminnallinen puuha voisi olla esimerkiksi jonkinlaista tanssia (tanko-, burleski-, twerk-, Bollywood-tanssi jnejne), lasersotaa, ratsastusta, värikuula-ammuntaa, kiipeilypuistojuttuja, trampoliinipuistoa..... Mitä vain, missä päästäisin ilon kautta vähän liikkumaan, höpsöttelemään ja kenties kokeilemaan jotain useimmille uutta. Reippaan aloituksen jälkeen olisi ihanaa saada ruokaa ja kuohuviiniä esimerkiksi brunssin yhteydessä.

Päivän jatkoa tässä ajatellessani huomaan, että loppupäivän osalta toiveeni ovat itse asiassa paljon päivän alkua epäselvemmät. Minusta olisi hauskaa edelleen tehdä jotakin yhdessä. Toisaalta minusta olisi hauskaa päästä päivän morsiamena esimerkiksi huomenlahjakuvauksiin tai meikkiin. Kolmanneksi en missään nimessä haluaisi säntäillä ympäri todnäk talvista jokirantaa kikkelipuvussa myymässä suukkoja, mutta toisaalta koen, että polttaripäiväni kaipaisi kuitenkin jotain kuohuviinibrunssia jännempää, koska olen juhlijana kuitenkin melko repäisijä. Ja vaikka tiivis porukka on minusta äärimmäisen tärkeä osa hyvää polttaripäivää, huomaan silti toivovani, että koko polttarit eivät sijoittuisi jonkun mökille yms suljettuun paikkaan vain meidän oman porukan kesken. Eihän kukaan silloin näe, että minä olen bride to be ja menossa naimisiin! Baarijatkoja en kuitenkaan haluaisi, koska olen kaikkiaan enemmän kotibileihminen kuin klubihirmu. Menikö jo tarpeeksi vaikeaksi rakkaat kaasoni?

Hyvän porukan ohella minulle on äärimmäisen tärkeää, että polttareiden hinnasta ei tule riitaa. Olen aivan valmis osallistumaan omiin polttareihini rahallisesti, mutta sitä ajatusta en kestä, että tapahtuman kulisseissa kiehuu rahariitojen vuoksi. Meidän häidemme on tarkoitus olla riita- ja stressivapaat aina polttareita myöten. Rahaa tärkeämpiä ovat kuitenkin aina ystävät, joten liian kalliin aktiviteetin sijaan on parempi ostaa pullo lisää kuohuvaa ja keskittyä toisiimme.

_DSC7780

Tiivistetään vielä loppuu joo ja ei -listojen muodossa, koska en taaskaan osannut pitää tekstiä lyhyenä.

JOO!

  • Yllätysalku!
  • Jotain toiminnallista päivän alkuun
  • Ruokaa ja kuohuviiniä
  • Jotain erityistä vain morsiamelle päivän aikana esim. meikki, kampaus tai joku tehtäväjuttu
  • Osa ajasta tiiviisti vain meidän porukan kesken, osa ihmisten ilmoilla
  • Mieluummin pidemmät polttarit kuin lyhyemmät
  • Joku pieni yhdistävä tekijä porukalle ja jotain erityistä morsiamelle
  • Sopivassa määrin hiukan höpsöä menoa

EI!
  • Liian tyhmiä nolausjuttuja
  • Pelkkää kuohuviinibrunssia ja mökillä lautapelailua koko päivä
  • Illan päättymistä baariin
  • Liian kallista tai järjestäjille stressaavaa
  • Vain minuun keskittyvää ohjelmaa koko päivän ajaksi, kaikkien pitää saada kokea päivän aikana asioita
  • Överiksi menevää polttarikrääsäilyä esim. hassuja mekkoja, keijunsiipiä...
  • Jäykistel
  • Ekstreme-urheilua, en halua hypätä esim benji-hyppyä
Krista

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Hääblogipäivä Helsingissä

Oli helmikuun alku, kun Jotain keltaista -blogin Iira heitti ensi kertaa ilmoille ehdotuksen hääbloggaajien omasta päivästä, ikäänkuin korvikkeena häämessujen blogimiiteille, joihin kevätkauden messujen jälkeen tulisi pitkä tauko aina loppusyksyyn asti. Idea oli loistava ja saimme sovittua 13 hääbloggaajan kesken sopivan päivän huhtikuulle. Iira otti päivän suunnittelusta ja toteutuksesta täyden vastuun ja me 12 muuta bloggaajaa saimme eilen vain tulla paikalle ja nauttia päivästä. Heti alkuun siis valtava kiitos Iiralle, joka päivän ideoi ja toteutti. ♥

Ja millainen päivä meillä olikaan! Inhoan blogeissa ylihehkutusta, miten se ja tuo oli niin ihanaa ja mahtavaa, mutta eilisen osalta minun on pakko sortua pelkkään hehkuttamiseen, koska eilinen vain oli kaikilta osin täydellinen. Yritin etukäteen miettiä päivää jonkinlaisena pre-polttaripäivänä, koska päivän kokoonpano (iso kasa häistä innostuneita naisia) ja ohjelmanumerot olisivat hyvin sopineet polttareihin.

_DSC7872
IMG_8501
IMG_8482

Aloitimme päivän klo 11.30 HiMO Club -tanssi-treenistudiolta, jossa Emmi's Dance -nimen alla tansiopetusta pyörittävä Emmi johdatti meidät twerkkauksen alkeisiin. Tunti oli niin hauska! Jännitin hiukan etukäteen, mitä tanssillisesta tunnista tulisi, koska en koe olevani vahvoilla musiikin ja koreografioiden kanssa liikkuessani, mutta onneksi Emmi oli ihana ja kaikilla meillä oli tuntiin rento ote. Pylly hyllyi ja ilmeisesti ihan lihasvoimallani, koska sen verran alaselän twerkkauslihaksiani tänään nipistelee. Mukana heti tanssitunnilta lähtien olivat myös Valoisia kuvia -kuvausyrityksen Ilona ja Asta, jotka tallensivat koko päivämme kuviksi ja videoiksi talteen.

  • Polttareita järjestäville vinkkinä, että päivän aloittaminen kaikille uuden liikunnallisen ja vähän hassun jutun parissa sulattaa todella tehokkaasti jäätä uuden porukan keskeltä. Itse asiassa meidän jälkeemme tanssisalissa jatkoi juuri polttariporukka, joten kesän 2018 polttarisesonki on selkeästi käynnistymässä. Omien polttaritoiveideni osalta eilinen tanssitunti vahvisti ajatustani, että toivoisin päivän alkavan jollakin yhteisellä liikuntahauskuudella, koska yhteisen tekemisen varjolla on helppo ryhmäytyä. Sitä paitsi loppupäivänä nautitut skumpat tuntuvat rankan liikunnan jälkeen suorastaan ansaituilta.

Loppupäivän vietimme aivan rautatieaseman kyljessä historiallisesti arvokkaan Radisson Blu Plaza Hotel-hotellin privaattitiloissa. Ensiaskeleet hämyisään tilaan olivat maagiset, koska vastassa olivat salin koko pääseinän mitalle levittyvät taidehistoriallisesti merkittävät Juho Rissasen suunnittelemat lasimaalaukset (museovirasto on vakuuttanut lasit 3 miljoonan euron arvosta) ja valtava kattokruunu, joiden yhdessä luoma valo loi tilaan todella arvokkaan tunnelman. Lisäksi vanhan rakennuksen paksut kiviseinät ja sisätilojen jyhkeät pilarit tekivät Juhon salista hiljaisen, koska mitään Helsingin ydinkeskustan melua ei kantautunut saliin. Sali oli minusta kutkuttavalla tavalla yhtä aikaa historiallisesti vaikuttava että modernin tyylikäs.


  • Juhlapaikkaa vielä etsiville vinkkinä, että Plazan eri tiloja vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Mikäli mahdollisuus omiin juomiin ei ole ehdoton, kannattaa todellakin antaa hotellille mahdollisuus, koska minä ainakin olin tilojen upeudesta mykistynyt.

IMG_8548
_DSC7523
_DSC7459
_DSC7392
IMG_8545
_DSC7408
_DSC7401

Hotellilla meille oli tarjolla alkupalapöytätyyppinen buffetruoka, johon kuului runsaasti erilaisia kalaruokia, kuten katkarapuskagenit ja graavikalaa sekä juustoja ja sienipekonipiirasta. Jälkkäriksi saimme nauttia Kakkuhelmen tekemää ihanaa täytekakkua ja hotellin puolesta hedelmiä raakakakkua ja suklaata. Kakkuhelmen eilinen kakku oli kauneimpia kakkuja, joita olen eläessäni nähnyt. Pinta oli juuri sellainen täydellisen tasainen ja pelkistetty kuin minä tykkään, päällä oli runsaasti oikeita kukkia ja kaiken kruunasi hippuset kultaa kakun kyljessä. Kauneutensa lisäksi kakku oli myös todella hyvää!

Yleisen höpöttelyn lisäksi - jota muuten riitti 13 samasta aiheesta kiinnostuneen naisen kesken - meille oli ajanvietteeksi tarjolla askartelua, glittermeikkejä ja pikakampauksia. Olin tanssitunnin jälkeisen pikasuihkun jälkeen aivan pulassa aukinaisine hiuksineni, joten TS-Salongin tarjoamat pikakampaukset osuivat täydelliseen rakoon. Tunsin oloni heti paljon enemmän itsekseni, kun kampaaja pyöräytti hiukseni niskaan elegantille lettinutturalle. Muutenkin oli ihanan rentouttavaa istua hetki kampaajantuolissa kuoharilasi kädessä hääjuttuja höpötellen. Kampauksen lisäksi päivän lookkiin toi erityissipauksen Glitternistin glittermeikit. Jokainen meistä sai hiukan erilaisen meikin illaksi ja lisäksi saimme pienet glitterit muistamisina mukaan.

Kaunistautumisen ohella ehdimme myös askarrella Askarellin tarjoamilla askartelutarvikkeilla, mikä oli hauskaa pientä näpertämistä juttelun ja skumpanjuonnin ohella. Uutena juttuna opin muun muassa, että sinettivahan sulattamiseen on nykyään olemassa kuumaliimapyssyn tapaisia sinettivahapyssyjä. Hiukan kätevämpää kuin kynttilän avulla vahan sulattaminen.

  • Vinkkinä polttareita (tai häitä) järjestäville, että Glitternistin voi varata yksityistilaisuuksiin loihtimaan glittermeikkejä osallistujille. Lisäksi koodilla HÄÄNISTI saa 30.6. saakka -25% alennuksen (ja lisäksi koodilla GSPOT ilmaisen toimituksen) yli 20 euron ostoksista Glitternistin nettikaupasta. Ihan vain vinkkinä kesän festari- ja polttarikautta ajatellen!

_DSC7700
_DSC7671
_DSC7945
41581515782_f3b91de8ba_o
_DSC8241
39814189780_626fa28100_o
_DSC7616
_DSC8582

Kuuden jälkeen siirryimme Plazan baarin puolelle istumaan loppuillaksi. Juttua nimittäin riitti edelleen, vaikka koko päivän ajan oli jo ehditty puhua. Minä poistuin bussilla kotia kohti yhdeksän maissa, mutta osa jatkoi luksuspäivän tyylillä loppuun saakka yöpymällä ihanissa hotellilakanoissa Radissonissa. Tänä aamuna tuntui siltä, että eilen skumppa maistui, mutta toisaalta oli äärimmäisen lämmin ja hyvä olla, koska eilinen oli kertakaikkisen ihana päivä. Kiitos kaikille osallistujille, on ollut ilo tutustua noin moneen mahtavaan naiseen bloggaamisen kautta. ♥  Lisäksi tottakai iso kiitos kaikille yhteistyötahoille, jotka tarjositte päivään unohtumattomia elementtejä. Ja kiitos Iira, että lähdit hoitamaan tätä hurjaa projektia ja toteutit sen uskomattomalla tyylillä. Kiitos!

Mukana hääblogipäivässä:
Jotain keltaista
Enää ei voi vaihtaa
Tyttö tahtoo
Häämimmit
Ida's daydream
Always Yours
Misery Business the Wedding
Bride and Co.
From Bennet to Bingley
Some People Are Worth Melting For
Something Gold
Adieu Madamoiselle, Bonjour Madame
Valoisia kuvia


Postauksen kaikki kuvat (lukuunottamatta kolmea yläkulmastaan x-merkillä varustettua kuvaa): Valoisia kuvia

Ps. Goodie bagin aarteet jäävät vielä seuraavaan postaukseen, koska siellä oli niin innostavia juttuja!

♥ Krista

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kukkakattokruunujen tilannepäivitys

Täällä jälleen! Minun on pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo usemman illan ajan, mutta kulunut viikko on imenyt minusta mehut niin töiden kuin lähipiirin murheidenkin takia ja kirjoittaminen on vaihtunut jääkiekon finaalisarjaan ja aikaiseen nukkumaanmenoon. Onneksi nyt odotetun viikonlopun korvilla tuntuu, että voi hengähtää ja asiat kyllä pikkuhiljaa asettuvat uomiinsa. Kaikki kunnossa siis!

Minulla on jo pidemmän aikaa ollut isona DIY-projektina paperikukista ja vanteista koottavat kukkakattokruunut/-putoukset, joiden on tarkoituksena tulla reunustamaan meidän pöytäämme juhlatilaan. Kukkakattokruunu-sanaa paremmin tunnelmaan pääsee kurkkaamalla Pinterestin hakutulokset hakutermillä paper flower chandelier. Alunperin putoukset oli tarkoitus koota eBaysta tilaamieni pienten, halkaisijaltaan noin 45cm, hulavanteiden varaan, mutta projektin edetessä visio on edennyt ja nyt alamme olla taas meidän näköisen koristelun ytimessä. Kattokruunut kootaan vanhoihin polkupyörän vanteisiin!

40811304084_f324ef6550_o

Idea vanteiden hyödyntämisestä heräsi Pinterestiä aivan muissa hääaiheissa plärätessä ja tuntui heti aivan täydelliseltä ratkaisulta meille. Jarkko kovana pyörämiehenä osti ajatukseni välittömästi. Jarkko otti myös vastuulleen etsiä askarteluihini kaksi samankokoista vannetta, joten tästä tuli meidän yhteinen projekti aivan konkreettisesti. Muilta osin minä olen tähän mennessä höyryillyt askartelujuttuja paljon eteenpäin itsekseni, koska minulle askartelu menee mieluisasta harrastuksesta, kun Jarkolle taas kyse on enemmän pakollisesta pahasta. Häiden lähestyessä tilanne voinee muuttua.

Joka tapauksessa ensimmäinen pelastettu hylätty vanne saapui meille alkuviikosta ja pääsimme ensi kertaa testaamaan visiota käytännössä. Kuvat on otettu kevyen testauksen jälkeen hämärissä iltaolosuhteissa, joten ne eivät millään tapaa edusta lopullista lopputulosta, jossa kukkia on kauttaaltaan vanteen ympärillä ja putous pääsee roikkumaan katosta vapaana. Intoani testata projektia lisäsi, että olin viime viikolla törmännyt Pinterestissä inspiraatiokuvaan, joka antoi odottaa vannekukkaputoukselta paljon. Linkki kuvaan tässä. Tuo kuva on pitkälti juuri sitä, mitä suunnittelemme, ei tosin aivan noin pitkänä putouksena ja todennäköisesti ilman kristalleja.

40630999275_ccdb89482e_o
27653919338_dab3d558dc_o

Löytövanteemme nro 1 on halkaisijaltaan noin 63cm eli kukkaköynöksiä vaaditaan alunperin suunniteltua enemmän. Olin laskeskellut, että 100 köynöstä riittäisi, mutta näillä mitoilla päivitetty arvio nousee 126 köynökseen. Tekemistä siis riittää, koska tällä hetkellä kasassa on 50 köynöstä. Toteutamme putouksen kolmenmittaisilla köynöksillä niin, että sisävanteeseen tulee 9 pitkää (200-210cm) köynöstä, vanteen keskivaiheille 18 keskipitkää (170-180cm) köynöstä ja ulkokehälle 36 lyhyttä (noin 150cm) köynöstä. Näin kattokruunuun saadaan keveyttä ja hiukan rakennetta.

Käytännössä suunnitelmamme tarkoittaa aivan hurjaa askartelua-urakkaa, koska kukkien askarteleminen ja köynösten kasaaminen vie yksinkertaiseksi puuhaksi yllättävän paljon aikaa. Lopputulos kuitenkin motivoi, koska meillä kummallakin on erittäin hyvä fiilis tästä projektista. Näyttävää, mutta sopivalla tavalla meidän näköisesi toteutettuna.

Ps. Huomenna on edessä kauan odotettu hääbloggaajapäivä Helsingissä. Instan (@kristallihaat) kautta voi tunnelmia seurailla pitkin päivää ja varmasti materiaalia purkautuu bloginkin puolelle piakkoin huomisen jälkeen. En voi sanoa muuta kuin, että ihanaa päästä viettämään hömpötihömpötipäivää kanssamorsianten kanssa. ♥ Kiitos siis jo nyt Jotain Keltaista -blogin Iiralle. Uskomatonta duunia meidän kaikkien ilon eteen.


♥ Krista

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Pahimmat pelot

Olemme suunnitelleet hääpäiväämme jo tässä vaiheessa yli vuoden ajan. Ennen varsinaista hääpäivää edessä on vielä lähes toinen vuosi. Ehdimme siis mielissämme elää juhlapäivämme moneen kertaa ennen kuin todella pääsemme asiaan. Vaikka aikaa, intoa ja suunnitelmia on paljon, on mahdollista ja hyvin todennäköistäkin, että kaikki ei itse juhlapäivänä mene aivan suunnitelmien mukaan. Ajattelin nyt kirjoittaa ylös pahimpia pelkojani hääpäivään liittyen. Osa peloista on pienempiä ja osa suurempia, osa mahdollisempia ja osa erittäin epätodennäköisiä, mutta kirjoittelen ylös kaikki.

Häät eivät toteudukaan.
Tämä on pahin pelkoni. Onneksi skenaario on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta elämässä ei ikinä voi olla varma. Jomman kumman auto saattaa joutua onnettomuuteen juuri matkalla vihkikirkkoon. Akuutti psykoosi voi iskeä ja koko avioliitto muuttua valheelliseksi salaliitoksi. Tai Suomeen iskeä vaikka poikkeustila, jonka vuoksi ulkona ei saa liikkua. Koskaan ei voi olla varma.

Joku sairastuu.
Häiden peruuntumisen jälkeen kamalinta olisi, että häitä jouduttaisiin viettämään jonkun läheisen vakavan sairauden aiheuttaman surun ja haikeuden varjostamana. Hiukan lievemmässä tapauksessa jompi kumpi meistä heräisi hääaamuna vatsataudissa, influenssassa (kausi on muuten juuri häiden aikaan päällä...) tai vaikka hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa (yksi synttäriyllätyspäivä on tämän takia mennyt meillä myttyyn). Olisi vain kertakaikkisen epäreilua sairastaa hartaasti odotettuna hääpäivänä. Argh, kun ärsyttää ajatuskin.

IMG_7075

Joku kuolee.
Elämä on väliaikaista, eikä kukaan meistä tiedä omaa aikaansa täällä. Vaikka kuolema on osa elämää, on sen mukanaan tuoma suru, kaipaus, haikeus ja vihakin tunteita, joita toivon, ettemme joudu ottamaan elämäämme pitkiin aikoihin. Tähän emme kuitenkaan mitenkään voi vaikuttaa, joten saatamme vain toivoa kaikkea hyvää läheisillemme niin nyt häiden alla kuin tulevaisuudessakin.

Juhlissa tulee riita.
Perheissämme ja lähipiirissämme ei onneksi ole raivohumaltujia tai akuutteja konfliktitilanteita päällä, joten saatamme vain toivoa, ettei sellaisia synny hääjuhlassakaan. Olisi äärimmäinen antikliimaksi joutua omana hääpäivänään setvimään lähipiirin riitoja ja kantamaan vieraitten surua, hämmennystä ja kiukkua harteillaan. Ei kiitos.

Vieraiden mielestä juhlat ovat huonot.
Jos kukaan ei tykkää ruuasta? Jos juomat ovat lämpimiä? Jos tunnelma ei rentoudukaan vaan kaikki jäpittävät kiusallisina koko illan ajan paikoillaan? Olemme järjestäneet juhlia sopivissa määrin me itse, mutta myös vieraat edellä, joten olisi todella kurjaa, jos vieraat eivät viihtyisi juhlissamme. Toivomme voivamme järjestää ikimuistoisen illan kaikille, joten tämän pelon toteutuminen olisi todella suuri pettymys ja surukin.

Aikataulut pettävät täysin ja tulee kiire.
Kiire on aivan kammottava mörkö minulle. Vihaan kiirettä, erityisesti kun ollaan tärkeiden asioiden äärellä. Vihkiaikamme on vasta klo 15.30, joten sen puolesta kiirettä ei onneksi pitäisi olla. Aamuun täytyy nimittäin mahtua rauhallinen kuoharihetki kaasojen kanssa tulevaa päivää fiilistellen! Vihkimisen jälkeen en päivän aikataulujen suhteen usko tulevan ongelmaa. Syödään, kun sen aika on, ja muuten ohjelmanumerot vyörykööt eteenpäin sitä tahtia kun ehtivät.

IMG_7059

Meikki tai kampaus epäonnistuu.
Tahdon hääpäivänäni olla sädehtivä, koska tiedän, että minussa on kauneutta. Tykkään juhlameikkinä vahvasta meikistä, joka saa erityisesti silmissä näkyä, joten minulle on pettymys, jos meikin jälkeen peilistä katsoo liian arkisen näköinen Krista. Kampauksen suhteen olen löysempi, mutta tietysti tahdon, että kampaus kestää päivän tukevasti paikallaan, koska inhoan avonaisia hiuksia ja karkailevia kiehkuroita.

Päivä menee ohi ennen kuin ehdin tajuta.
Tähän täytyy varmasti aktiivisesti keskittyä, koska tahdon muistaa hääpäivän läpikotaisin. Tunteja on päivässä niin vähän, etten halua antaa niiden lipsua huomaamatta ohi, joten aktiivista läsnäoloa hetkessä on treenattava

Mekko hajoaa.
Rakastan hääpukuani ja se on ollut tarkasti varjeltu timanttini jo yli vuoden ajan. Vaatteilla on kaikkiaan iso rooli oman juhlafiilikseni luomisessa. Kun mekon erityisyys ja tärkeä rooli hääpäivänä yhdistetään edellä mainittuun, saadaan kamala pettymys ja surku, jos mekko kummasti hajoaisikin juuri hääpäivänä.

Meillä tai hääcrewlla on liian iso stressi.
Tahdon, että hääpäivä on niin meille Jarkon kanssa kuin hääydinporukallemmekin nautittava juhlapäivä, eikä orjaleiri, joten olisi todella ikävää aistia stressin puskevan läpi meistä, kaasoista tai bestmaneista. Haluan hääpäivään ennen kaikkea hyvää fiilistä! Asiat kyllä hoituvat, kun ne on hyvin suunniteltu ja ne mitkä eivät hoidu, eivät varmasti ole vakavia juttuja.  


Nyt kun olen rohkeasti kertonut pelkoni ääneen, voidaanko luottaa, että ne eivät toteudu?
Postauksen kuvat viime syksyiseltä Tallinnan reissulta.

♥ Krista

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Allerginen karkkibuffetille

Olen ollut karkkibuffetin suhteen melkoinen tuuliviiri. Alussa karkkibuffet oli minusta melkein paras idea, mitä häihin liittyen saattoi olla, mutta ajan kuluessa ja meidän häidemme tyyliin tarkentuessa, alkoi idea arveluttaa. Onko karkkibuffet vähän turhan rustiikkinen idea meidän juhliimme? Onko idea liian kulunut sopiakseen meidän persoonaamme? En jälleen sano, että meidän olisi pakko olla kaikilla häiden osa-alueilla uniikkeja lumihiutaleita, mutta juhlien osa-alueiden olisi silti tärkeää näyttää ja tuntua meiltä. Karkkibuffetista en ollut aivan varma.

Varmaa sen sijaan on, että minä rakastan kaikkea makeaa. Voin syödä helposti levyllisen suklaata kerralla, natustaa neljä uunituoretta korvapuustia suoraan pelliltä (tuli jälleen kokeiltua pääsiäisenä) ja vetää jättisäkin karkkeja ja sen jälkeen santsata vielä Jarkko-rukan pussista, jonka hän on hädin tuskin saanut aloitettua. Olen siis aivan hillitön sokerihiiri! Olen aina ollut. Suolaiset herkut sen sijaan ovat enemmän Jarkon mieleen, joten tyypillinen leffaillan kattauksemme sisältää sekä karkkia että sipsuja.

Edellä mainittu huomioiden on helppo ymmärtää, miksi karkkibuffet oli minusta lähes parasta, mitä häillä voi olla tarjota. Sitten rustiikkisuus kuitenkin iski. Näin karkkibuffettiin liittyen mielessäni vain söpöjä pitsiviirejä, juuttikankaalla koristeltuja kauhoja ja herttaisesti erikokoisia herkkupurkkeja, mitkä eivät istu sitten millään meidän juhliemme tematiikkaan, vaikka kauniita ovatkin. Meidän häämme ovat urbaanit cityhäät, joista juhlapaikkaan väkisin hennosti liittyvä maalaisromantiikka yritetään kaikin keinoin häivyttää. Siispä heihei karkkibuffet.

IMG_0705

Hylkäsin mielessäni karkkibuffetin useammaksi kuukaudeksi, kunnes aloin pikkuhiljaa tulla järkiini. Mitä minä napsisin skumppahiprakassani tanssimisen keskellä, jos karkkibuffet on on kielletty rustiikkisuuden vuoksi? Jos hyvien juhlien merkit minulle ovat hyvät juomat, hyvä seura ja hyvät karkit, miten ihmeessä voisin väittää häitämme hyviksi kemuiksi ilman karkkia? Kaikki nämä karkkiajatukset ovat muuten täysin omiani ja teksti vain minun näkökulmastani kirjoitettu, koska en ole vielä kehdannut tuuliviireilyni vuoksi virallista karkkimielipidettäni Jarkolle esitellä.

Karkkibuffet-ideaa vierastan pitsiviiriajatusteni vuoksi edelleen, mutta karkin suhteen alan olla mielipiteissäni ehdoton. Juhlailtaan on pakko saada karkkia! Jos emme pistäisikään pystyy virallista karkkibuffetia, vaan karkit vain kannettaisiin pöytään suurissa kulhoissa illan edetessä? Jos ei siis olisikaan karkkibuffetia, vaan olisi vain karkkia? Vieraat varmasti osaisivat nauttia herkkujen pussiin lappamisesta ja syömisestä, vaikka emme karkkipöydästä erillistä buffet-pistettä tekisikään. Samalla emme joutuisi myöskään tekemään karkkibuffetrajausta, vaan pöytään voitaisiin kattaa karkkien ohella myös suolaista herkkua sulhasen makuun.

En tarkoita olla aivan höperö, koska aivan samahan se on, minkä nimen alla tai ilman nimeä herkkuja tarjotaan, mutta olen ihan oikeasti painiskellut tämän asian kanssa. Ja siksi halusin siitä myös kirjoittaa, vaikka vain terminologiasta puhutaankin. Pääseekö kukaan yhtään sisään karkkibuffetpelkoihini vai onko tä vain ensimmäisiä merkkejä uhkaavasta häähöpöydestä?

Karkki kuin karkki lopulta kuitenkin. Saatana.

EDIT 9.4.2018 klo 22.00: Postauksen kuva vaihdettu paremman löydyttyä. Kuva: Josefina Seppänen

 ♥ Krista

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kaasojen pukeutuminen häissä

Kaasojen pukeutuminen on hääleffojen vakiovitsi. Kauhea bridezilla pakottaa kaasoraukat huonosti istuviin, kirkkaan pinkkeihin mekkoihin, jotka eivät malliltaan sovi kenellekään, ja kaasojen kohtaloksi jää vain pyöritellä silmiään mörkömorsiamen silmän välttäessä. Meillä ei toivottavasti ole luvassa sen enempää bridezillailua kuin epämieluisia mekkojakaan, koska jo tässä vaiheessa kaasoilla ja minulla tuntuu olevan samansuuntaiset ajatukset heidän pukeutumisestaan.

Kaasojen pukeutuminen nousi hääcrewmiitissä melko nopeasti pöydälle, koska kumpikin kaasoista oli utelias ajatuksistani heidän vaatetuksensa suhteen. Minusta on reilua kertoa, millaisia toiveita kaasojen mekkojen suhteen meillä Jarkon kanssa on, mutta koska emme tule mekkoja täysin kustantamaan, ei meillä minusta ole oikeutta suoraan määrätä mekkojen tyyliä, väriä tai mallia. Me voimme toivoa ja keskustella asioista, mutta lopullinen päätös jää kaasoille itselleen, koska he puvun pääosin maksavat ja asua kantavat. Kuitenkin koska kyseessä ovat ystävämme, jotka kuuluvat häiden ydinporukkaan, en keksi mitään syytä, miksi he haluaisivat sabotoida juhlasuunnitelmia valitsemalle ylleen jotakin aivan päinvastaista kuin me toivoisimme.

Joka tapauksessa minulla oli kaasojen oukeutumisen suhteen melko simppelit toiveet, joista Jarkko oli kanssani samoilla linjoilla. Toivoisin, että häiden talvinen ajankohta ja juhlien elengatti luonne huomioiden kaasojen mekot olisivat täysipitkät iltapuvut. Toinen toiveeni oli värimaailma, jonka toivoisin olevan tummanvihreä tai harmaa. Onnekseni kaasot olivat kanssani hyvin samoilla linjoilla ja Sanni taisi sanoa toivoneensakin täysipitkän iltapuvun linjaa. Väreistä keskustellessa tumma vihreä keräsi eniten positiivista myhäilyä. Väri on kauniin lämmin, sopii "teemaväreihimme" ja imartelee sekä tummapiirteistä Elinaa että punapigmenttiä omaavaa Sannia. Minun on todella helppo nähdä kummankin kaason näyttävän sädehtivältä tummanvihreässä iltapuvussa!

StockSnap_TTGZMAK2J2

Emme ole Jarkon kanssa vielä lyöneet lukkoon, kuinka paljon osallistumme kaasojen ja bestmanien juhlakuluihin. Toivoisin itse voivani tarjota kaasoille meikin ja kampauksen päivää varten ja osallistua kenties hiukan mekkokuluihin, mutta emme ole tosiaan vielä kunnolla laskeneet, kuinka paljon meidän on rahallisesti mahdollista huomioida hääporukkaamme. Todennäköisesti päätämme jonkun kiinteän summan, joka jokaisella käytettävissään mihin vain häihin liittyvään ja jokainen saa itse sitten miettiä, kuinka häävalmistautumisrahansa käyttää.

Tärkeintä meille kuitenkin on, että hääporukkamme tuntee juhlapäivänä olonsa kauniiksi/komeaksi ja kokee vaatejärjestelyjen sujuneen reilusti.

Ps. En löydä mistään ilmaisista kuvapankeista väriltään ja mekkomalliltaan sopivia kuvia visualisoimaan mekkoajatuksiani, mutta Pinterest on täynnä kauniita inspiskuvia, kun käyttää hakusanoina esimerkiksi 'bridesmaid dresses dark green'.


♥ Krista

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ajatuksiani hääperinteistä

Enää ei voi vaihtaa -blogin Sande kirjoitti jonkin aikaa hääperinteiden näkymisestä heidän häissään. Tekstiä lukiessani huomasin, että minulla oli yllättävän monestakin perinteestä jonkilainen mielipide! Kun näitä pointteja tuntui kertyvän, ajattelin, että ehkä aiheelle on hyvä omistaa postaus meidänkin blogin puolella. Perinteet ovat tekstissä aivan satunnaisessa järjestyksessä, ja vaikka kuinka yritin hillitä sanojani, tuli postauksesta melko pitkä.

Isä saattamassa morsiamen alttarille
Ymmärrän kauniin ajatuksen saattamisen taustalla, mutta siitä huolimatta me haluamme Jarkon kanssa jakaa käytävä-/alttarihetkemme aivan kaksin. Tällä hetkellä suunnitelmanamme on, että minä kävelen käytävän alun yksin ja Jarkko tulee klassiseen luovutuspisteeseen minua vastaan. (Tästä olen muuten kirjoittanut aivan oman postauksensa, johon voi tutustua tästä.)

Viimeinen yö ennen häitä erillään
Ehdottomasti! Tämän perinteen olen halunnut järjestää niin kauan kuin olemme olleet menossa naimisiin. Minusta on hauska ajatus kerätä aamun ajan jännitystä eri paikoissa kaasojen ja bestmanien kanssa kihisten, ja antaa tunteiden ryöpsähtää, kun viimein näemme. Aivan överiksi perinteemme ei kuitenkaan pääse lipsahtamaan, koska potrettikuvaus tulee olemaan ennen vihkimistä. Ajattelin, että voisimme kuitenkin kuvauksen jälkeen siirtyä vielä erilleen odottamaan itse seremoniaa niin, että vihkimiseen kertyisi pieni uusi lataus.

StockSnap_JQYJR3DCYX

Hääkimpun ja sukkanauhan heittäminen
Hmmmm, tämä on vähän ristiriitainen, koska haluan ehdottomasti heittää kimpun, mutta en toisaalta nauti ajatuksesta, että Jarkko kaivaa sukkanauhaa helmani alta sukulaisten höristessä vieressä. Kauhein muistoni sukkanauhaan liittyen on muuten eräältä Satuhäät-kaudelta, kun pari teki koko sukkanauhan etsimisestä irstaan vitsin. Jokainen tyylillään ja meidänkin huumorimme on välillä överiä, mutta häissä haluan kuitenkin pitää jonkinlaisen tyylikkyyden yllä. Miehille olisi kuitenkin kiva järjestää myös jonkinlainen heittokilpailu, joten meidän täytynee keksiä jokin korvike sukkanauhalle, tai ainakin hoitaa se valmiiksi irti jalastani ennen heittoa...

Hääkakun leikkaaminen ja polkeminen
Kumpi määrää kaapin paikan, höhöö. Jepjep, kerro jotain uutta. En ole ikinä tykännyt kakkupoljennasta, enkä toivo sitä häihimme. Kakun leikkaaminen itsessään on jo minusta aivan höperö ohjelmanumero, saati sitten jalan polkaisulla kaapin paikan määrääminen. Varsinkaan, kun kukaan ei oikeasti edes näe niitä jalkoja morsiamen mekon alta. Luojan kiitos Suomessa ei ole jenkkiohjelmista tuttua kakun naamaantöhrimisperinnettä, koska siinä ei ole sitä vähää järkeä mitä polkemisessa. Koska sukulaiset kuitenki varmasti haluavat nähdä kakunleikkuun ja kakkua on kuitenkin lautaselle saatava, aloitamme kakun yhtenä ohjelmanumerona.

Riisin heitto kirkon portailla
Jos olen ihan rehellinen, minusta olisi hauskaa, jos voisimme poistua kirkosta riisisateessa, mutta koska asia ei ole minulle ääritärkeä ja seurakuntien näkymys riisitouhuun on negatiivinen, olen aivan hyvillä mielin valmis passaamaan riisit. Riisin sijaan vieraille jaetaan viime kesänä askartelemani huiskutuskepit, jotta kirkosta poistumiseen saadaan hiukan erityistunnelmaa. 

Häävalssi
Koska jokin hitaan tanssin tyyliin tanssittava häätanssi tuntui meistä liian ala-asteelta ja taitoa vaativa hääkoreagrafia liian stressaavalta, päädyimme valitsemaan meitä miellyttävän valssin ja tanssimaan klassisen häävalssin ensitanssinamme. Häävalssin tanssiminen ei herätä minussa tässä vaiheessa erityisiä tuntemuksia, mutta muistan vieraana, että parien ensitansseja on ollut ihana katsoa. Ja varmasti tilanne päälle osuessaan myös herkistää.

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä
No todellakin! Vanhaa minulta löytyy jo paljon, jos kierrätetty lasketaan vanhaksi, mutta toivoisin löytäväni hääpäivän asuuni vielä jotakin oikeasti vanhaa, esimerkiksi vintagelaukun tai jonkin korun. Tämä on minusta niin hauska ja pikkutytöstä asti tuttu loru, että tahdon pitää ajatuksesta rennosti kiinni. Häitä ei siis kuitenkaan tulla perumaan, vaikka hääpäivän aamuna tajuaisin jonkin lainatun unohtuneen.

StockSnap_DJCXNO7JJT

Polttarit
No jooo! Tarvitseeko tätä edes kirjoittaa? No ei vaan, en ole superhurja polttari-intoilija, mutta toivon silti ehdottomasti saavani viettää ystävieni kanssa hauskan ja jollain tapaa erityisen päivän ennen häitä.

Morsiamen valkoinen mekko
Aivan ehdottomasti! Ei kuitenkaan, koska perinne kehottaa morsianta pukeutumaan viattoman valkoiseen, vaan koska vaalea mekko antaa minulle morsianolon. Tämän suhteen olen tosiaan ollut koko ajan aivan ehdoton, enkä ole muita värivaihtoehtoja halunnut edes pohtia.

Morsiamen/sulhasen/anopin yms ryöstö
Olen aikaisemmin ollut tälle perinteelle ehdottoman kielteinen, mutta nyt asenteeni on lientynyt ihan vain ei meidän pala kakkua -tasolle. On hiukan ikävää, että visualisoidessani tätä perinnettä mieleeni nousee ensimmäisenä vain humala ja kiusallisuus. En kaipaa kumpaakaan liiallisena juhliimme.

Huomenlahjat
Nykypäivänä aivan täydellisen turha rahareikä, mutta siitä huolimatta minusta hauska! Onhan se nyt aivan ihana ajatus ensimmäisenä avioaamuna yllättää rakas jollakin erityisellä. Rakastan ostaa lahjoja ja yllättää, joten jonkinlaisen huomenlahjan haluan Jarkolle antaa.

Vanhempien/kaasojen/bestmanien puheet
Näen jälleen mahdollisuden kiusallisuuteen ja ikävää jännitykseen, jollaisesta en halua kenenkään juhlavieraamme kärsivän. Puheet ovat usein ihania, koskettavia ja kertovat uusia puolia parista kaikille kuulijoille, mutta ne ovat myös puhujalle jännittäviä, eivätkä kaikki nauti puhumisesta suurelle ihmisjoukolle. Minulle tärkeintä on, että vierailla on mukava olla juhlissamme, joten jos joku läheisemme ei halua pitää häneltä ns. odotettua puhetta, se on täysin ok. Puhukoot ne ketkä puhumisesta tykkäävät!


Tulipas siitä lista! Olipa kuitenkin hauska purskauttaa ulos mielipiteet näihin perinteisiin liittyen, koska mielipiteitä ei todellakaan tarvinnut kaivella, vaan ne vain ryöpsähtivät esiin. Kävikö jollekulle muulle samoin?


♥ Krista