perjantai 28. syyskuuta 2018

Viikon päästä häämessuillaan!

Vuosi 2018 on kiitänyt sitä tahtia eteenpäin, että jo viikon päästä lauantaina 6.10. vietetään syksyn suurinta häätapahtumaa Love me do´ta Helsingin Kaapelitehtaalla. Tuntuu, että viime tammikuusta, jolloin kevään Love me do -messujen jälkeen kanssabloggaajien kanssa huokailimme, että apua, kun seuraavan kerran tavattaessa on jo syksy, on vasta ihan hetki. Tammi- ja lokakuun väliin mahtui lopulta Jotain Keltaista -blogin Iiran organisoima ja uskomattoman ihana meidän oma hääbloggaajapäivä, mutta on huhtikuustakin jo aikaa. Ihana siis päästä pitkän tauon jälkeen sukeltamaan häähumukuplaan ja jakamaan hääblogimiittiin tunnelmia muiden morsianten kanssa.

Eräs tulevana kesänä naimisiin menevä ystäväni kysyi minulta eilen vinkkejä, mitä messuilla kannattaisi katsastaa. Annoin hänelle nopeasti jonkinlaisen hajanaisen vastauksen, mutta koska vaihtoehtoja isossa tapahtumassa on paljon, yritän nyt koota vielä hiukan järjestelmällisemmin omia vinkkejäni Love me do -päivään.

Love me do

Häämuotinäytökset

Itse olen hurja hääpukufani, joten mikä tahansa tilanne, jossa on mahdollista päästä ihastelemaan mekkoja, on hyvä tilanne. Aamupäivän näytöksissä klo 11.30 ja 13.00 nähdään kotimaisten ja ulkomaisten mallistopukujen säihkettä, kun taas iltapäivällä klo 14 catwalkin valtaa Vuoden kotimainen hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailunäytös. Aamupäivän näytöksissä nähdään todennäköisesti perinteisempiä liikkeissä myynnissä olevia mallistopukuja, kun iltapäivän näytökseltä sen sijaan on lupa odottaa rohkeampaa suunnittelua Suomen huipuilta. Aion olla paikalla molemmissa!


Skumppaa!

Vähän ehkä klisee, mutta kuplat ja häähumu kuuluvat minusta tiiviisti yhteen. Ainakin aikaisempina vuosina anniskelualue on toiminut catwalkin kyljessä 2. kerroksessa, joten hääpukujen ja kuohuviinin yhdistäminen onnistuu saumattomasti. Lisäksi bongasin Love me do:n somesta, että pk-seutulainen Espoon Oma Panimo -pienpanimo olisi myös mukana tapahtumassa, joten oluenystävillekin on herkkuja tarjolla.


Näyttelyyn tutustuminen

Kyseessä on Suomen suurin häätapahtuma, joka räjäyttää Kaapelitehtaan täyteen hääjuttuja. Olet sitten pohtinut mitä tahansa hääyön seksileluista juhlapaikan vuokra-astioihin, messuilta todennäköisesti löytyy joku alan ammattilainen, jonka kanssa keskustella aiheesta. Mikäli mielessä on askarruttavia asioita, kannattaa rohkeasti jututtaa ständien edustajia, koska sitä varten messut ovat olemassa. Tarjoushaukkojen kannattaa myös pitää silmät auki messutarjousten varalta, koska usein ainakin sormukset liikkuvat häämessuilla spessuhinnoin. Lisäksi monia juttuja on messuilla mahdollisuus päästä ihan itse kokeilemaan tai maistamaan, joten silmät auki myös workshoppien suhteen.


Hengailu

Olen itse siinä mielessä huono häämessukävijä, että en ole tainnut kertaakaan hankkia messuilta mitään konkreettista kotiinvietävää. Ennen ensimmäisiäkään häämessuja meillä oli isot linjat jo hoidettuina (juhlapaikka, sormus, catering, hääpuku), joten olen ollut messuilla liikenteessä lähinnä tunnelman vuoksi. Tunnelmasta olen myös nauttinut! Tottakai isossa tapahtumassa on paikalla paljon ihmisiä, mutta en muista kertaakaan ahdistuneeni väentungoksesta. Kun päivään lähtee ilman stressiä ihan vain nauttimaan hääkuplasta, on todennäköisyys päivän nautinnollisuuteen tapissa.


Skumppaa siis lasiin ja messuille ensi viikon lauantaina! Messut ovat avoinna lauantaina klo 10-18 ja sisäänpääsy kustantaa 6 euroa (sisältäen narikan). Saa muuten ehdottomasti tulla moikkaamaan, jos tunnistaa minut messuilla. Olisi hauska tavata teitä lukijoita kasvotusten, kuulla palautetta blogista ja suunnitelmia teidän omista hääjuhlista.


♡ Krista

maanantai 24. syyskuuta 2018

Tyylillinen ehdottomuus rakoilee

Meillä ja minulla on ollut melko selkeät linjat meidän häiden suhteen. Pelkistettyä, epäkliseistä, modernia ja epärustiikkista. Olen ollut monien asioiden suhteen melko ehdotonkin ja kuten silloin tuppaa käymään, saattaa joutua ajan kanssa pyörtämään "päätöksiään". Tähän mennessä meillä on joustettu photoboothista, joka meille ilmeisesti on nyt tulossa, hanaviinien rustiikkiseen viittaavista koristekoteloista ja tuoreimpana sinkkisaaveista.

Sinkkisaavit. Voiko rustiikkisemmaksi ja kliseisemmäksi enää vajota? Pinterestin ensimmäisessä hääinspiskuvassa olevat jäillä täytetyt sinkkisaavit, joissa on kylmiä juomia ja liitutaulutyyppiset tarralaput kyljessä. No nyt ne ovat olohuoneemme lattialla.

En halua sanoa, että rustiikkinen ja ns. kliseinen on huono. Suositut ideat ovat kauniita ja toimivia, siksi ne kiertävät häissä, eikä siinä ole mitään väärää. Näen ideoiden kauneuden, mutta meille itsellemme joka toisista häistä tutut ideat eivät vain tunnu meiltä. Tätä on vaikea selittää, koska en halua antaa kuvaa, että haluamme väkisin olla jotakin erityisempää kuin oikeasti olemme. Emme me halua, emmekä me ole, mutta jotenkin meistä kumpikin tuntee epämiellyttäväksi ajatuksen, että samat ideat, jotka on nähty jo miljoonaan kertaan, nähtäisiin myös meidän häissämme. Se ei tunnu oikealta, ja ennen kaikkea se ei tunnu meiltä.

IMG_8778
IMG_8777

Kuitenkin kuten sanottu, vaikka olisi alunperin millaisia ajatuksia viinikoteloita tai sinkkisaaveja kohtaan, voi löytää itsensä tilanteesta, jossa on ostanut häitään varten molemmat. Olin mielessäni pohtinut juomatarjoiluja ja alkanut sulaa idealle, että juomat olisivat jossakin ämpärin tyyppisessä tarjolla, koska pöydälle ladotut juomarivit ovat tylsiä ja juomakaapit rumia. Keskiviikkona Turun seudun hääkirppis facebookissa heitti eteeni kaksi 20 litran ja kolme 10 litran sinkkisaavia. Kysyin Jarkon mielipidettä ja sain kuulla melko tuttuja ajatuksia: "aluksi olin aivan niitä vastaan, mutta nyt ne on alkanut tuntua ihan hyvältä idealta". Niinpä. Menin ja ostin samantien kaikki viisi sinkkisaavia.

Pitäkää meidät kaukana koivukiekoista, pitsipilttipurkeista ja liitutaulutarroista.


♡ Krista

torstai 20. syyskuuta 2018

Hääpukusovitus toi epävarmuuden

Lähdin viime viikonloppuun innostunein fiiliksin. Reissaisin Kuopioon, sovittaisin unelmieni hääpukua pitkän tauon jälkeen ja elämä olisi ihanaa. Todellisuudessa jouduin pelkän ihanuuden sijaan käymään läpi laajemminkin tunteita jännityksestä epävarmuuteen, mikä rehellisesti sanottuna yllätti minut. Tämänhän piti olla helppo homma ja varma nakki?

Ostin pukuni överiajoissa yli 2 vuotta ennen häitä. Överin lisään ulkopuolisten mielipiteiden vuoksi, koska itse olen edelleen vakuuttunut, että päätös ostaa vahvoja tunteita herättänyt puku ajoissa oli oikea. Tähän päivään mennessä sydämessäni ei ole ollut pienintäkään epäilyksen häivää puvun suhteen. Sulhanen, puku, juhlapaikka ja sormus, tähän nelikkoon olen koko hääsuunnittelun ajan luottanut 100%:sti. Järkyttävintä viikonlopussa taisikin olla myöntää itselleni, että sovitus onnistui jäytämään mieleeni pienen epävarmuuden siemenen hääpukuni suhteen.

IMG_8768

Aluksi jännitin eniten puvun mahtumista. Puku oli ostohetkellä helmikuussa 2017 juuri priima. Olisinko kuitenkin hiukan lihonut yli 1,5 vuodessa? Entä, jos vetoketju ei menisi kiinni? Joutuisin paniikinomaiselle laihdutuskuurille peläten, että hääpäivänä mekkoni ei mahdu ylleni. Mikä painajainen. Tästä tuskasta päästiin onneksi pian yli. Vetoketju sulkeutui kivuttomasti, mekko oli tukeva ja se päällä pystyi kuitenkin edelleen hengittämään. Unelmatilanteessa saisin tulevina kuukausina hiottua ihonalaiskudosta 1-2 senttiä pois vyötärönseudusta, mutta jo mikäli näissä mitoissa pysytään, tilanne on hyvä.

Epävarmuus iski saatuani puvun päälleni. Olimme sovittamassa mekkoa sukulaistemme kaupunkiasunnolla piilossa koiran- ja kissankarvoilta, eikä asunnossa ollut kokovartalopeiliä. Lisäksi pukuavustajina olleet siskoni ja toinen kaasoni joutuivat heti mekon päälle autettuaan lähtemään siirtämään autoa sakkoriskipaikalta, joten jäin puvun kanssa hetkeksi aivan kaksin. Pystyin tunnustelemaan mekkoa vain päälläni näkemättä, miltä näytin. Tunsin oloni valtavaksi. Oloni tuntui aivan muodottomalta möykyltä, jonka liikkuminen oli kaiken lisäksi vaivalloista. Olin pettynyt itseeni ja pettynyt tunteisiin, joita koin. Tämän piti olla unelmaa ja vaaleanpunaista hattaraa, ei synkeää epävarmuutta! En tahdo hyväksyä tälläistä epävarmuuden mustaa möykkyä sisimpääni!

Sannin ja siskoni palattua he laittoivat kameran laulamaan. Otimme kuvia ja videota edestä, takaa ja sivulta, hunnulla ja ilman, liikkeessä ja paikallaan. Näytin upealta. Mekko istui todella hyvin, laskeutui äärimmäisen kauniisti ja on materiaaleiltaan aivan timanttia. Silti jouduin koko loppusovituksen ajan rimpuilemaan alussa heränneitä epävarmuuden tunteita vastaan. Kuten meille koulussa opetetaan, tarvitaan ainakin kaksi kollegaa kumoamaan yhden kollegan potilaassa herättämä huoli. Näin meni myös mekon kohdalla. Tarvitsin paljon aikaa ja kuvia vakuuttamaan, että alussa herännyt hätäni oli turhaa. Minä en ole muodoton möykky, eikä pukuni hukuta minua. Sen sijaa olen kaunis ja elegantti morsian tyylikkäässä, mutta herkässä hääpuvussa.

IMG_8759
IMG_8771

Panikoinnin ohella saimme onneksi ihan konkreettisia päätöksiä tehtyä. Hääkenkäni ovat juuri sopivan korkuiset, joten voin viedä ne suutarille parempien kantalappujen vaihtoon. Korvakorut ovat todella kauniit. Ostamani huntu pitsireunuksella saattaa olla liian raskas muun kokonaisuuden kanssa, joten voi olla, että kaiken huntu-uhon jälkeen minusta kuitenkin tulee hunnuton morsian. Katsotaan miltä hääpäivänä tuntuu. Vihkimistä varten ostamani ja muokkaamani pitsibolero on hunnun tapaan epävarma. Viimeistelen boleron käyttökuntoon ja katsotaan hääpäivänä, miltä tuntuu. Jos haluan pukea boleron, puen sen. Jos en, pakkaamme kaasojen kanssa mukaan jonkin kevyen huivin, jolla peittää hiukan yläkroppaa kirkkoseremonian ajaksi. Ei stressiä.

Syytän koko epävarmuuskokemuksesta peilittömyyttä, koska jouduin jatkuvasti olemaan kameran kautta katsottujen kuvien varassa, enkä voinut silmäillä itseäni vapaasti. Minulla oli liikaa aikaa keksityille epäilyille sen sijaan, että silmäni olisivat koko ajan kertoneet totuutta. Olen kaunis ja pukuni näyttää jumalaiselta päälläni. Miksi tehdä asioista vaikeampaa kuin ne ovat?


♡ Krista

tiistai 18. syyskuuta 2018

Miesten rooli hääskenessä

Jarkko tässä taas vaihteeksi, heips! Rikonpas vähän hiljaiseloani.

Ajatuksena on tulla pohdiskelemaan yhtä kiinnostavaa ilmiötä, johon olen törmännyt monta kertaa häiden suunnittelun aikana. Perinteisestihän morsiamet mielletään häiden pääarkkitehdeiksi, mikä on sinällään toki ihan paikkansa pitävää meidänkin tapauksessamme, mutta kuinka paljon sulhanen voi innostua häistä herättämättä kummastusta?

Itselleni on ollut koko ajan päivänselvää, että en aio istua paitsiossa ja antaa Kristan päättää kaikesta, vaan haluan yhtä lailla itsekin osallistua juhlien järjestämiseen ja yksityiskohtien hiomiseen. Eikä Krista todellakaan mitään diktaattorin asemaa tahtoisi, vaan päinvastoin hän on useaan otteeseen todennut, kuinka ihanaa se on, että minäkin olen kiinnostunut järjestelyistä ja haluan osallistua.

Tällaisten toteamusten taustalla on juurtunut oletus siitä, että mies ei varsinaisesti osallistu hääjuhlien suunnitteluun. Television tarjoamissa hääohjelmissa nainen tyypillisesti suunnittelee kaiken, paitsi tienvarsikyltit, jotka on sitten sen miehen tehtävä. Tienvarsikylteistä onkin tullut meille jo jonkinlainen pieni inside-vitsi.

Eräässä hääohjelmassa häät järjestetään sulhasen tapaan, jolloin lopputulos on se, että kaikki menee todella överisti päin helvettiä ja morsian on hääpäivänä lähellä paniikkikohtausta. Tietysti hyvin kärjistettyjä esimerkkejä, mutta silti stereotyyppisesti osittain paikkansa pitäviä ja koomisia, jos verrataan joihinkin tosielämän kokemuksiin.

Jarkko Kiovassa

Muutaman häämessupäivän perusteella ei voi vielä tehdä loppuun asti vietyjä päätelmiä, mutta esimerkiksi noista vierailuista tein itsekin havainnon: miehiä oli paikalla ehkä yksi kahdestakymmenestä! Jos sitäkään. Toki häämessuilla olisi kojuja myös esimerkiksi miesten pukuihin ja asusteisiin liittyen, mutta näiden kojujen kimpussa eivät ole sulhaset vaan morsiamet. Miehiä ei joko kiinnosta tai markkinointi ja brändäys on onnistuneesti suunnattu pelkästään naisille.

Korkealaatuiset hääohjelmat tai satunnaiset häämessut eivät kerro todellisuudesta varmasti paljoakaan. Olenkin pohdiskellut, että ovatko morsiamet vain yksinkertaisesti todella paljon äänekkäämpiä järjestelyjen suhteen? Sulhasetkin siis osallistuisivat, mutta he vain tekevät sen kulisseissa. Enhän minäkään nyt turhan paljon ole instagrameissa hääjärjestelyistä huudellut.

Yksi äskettäin käyty keskustelu tuttavani kanssa sai nämä kelat taas pyörimään. Hän naurahti, että häät jo lähestyvät, mutta sehän ei näy minun elämässäni millään tavalla, koska Kristahan kaiken hoitaa, eikös juu! 

Hämmästyttävä oletus. Jos kyseessä on hääpäivän kaltainen merkittävä hetki elämässä, uskon, että kiinnostusta löytyy sukupuolta katsomatta. Ainakin meille molemmille on ollut erittäin tärkeää, että meidän persoonat ja mieltymykset näkyvät myös hääpäivän järjestelyissä. Juhlatiloista susheihin ja gintonic-pöydistä Dubain matkoihin kaikki on hyvässä hengessä yhdessä suunniteltua.

Enkä haluaisi uskoa, että ollaan tämän asian suhteen mitenkään uniikkeja lumihiutaleita.


PS. Olen myös luvannut tehdä meille tienvarsikyltit.


Jarkko

tiistai 11. syyskuuta 2018

Minulle järjestetään polttarit!

Minun ja kaasojen väliseen Whatsapp-keskusteluun läjähti viime viikolla viesti, joka sai sydämeni läikähtämään jännityksestä. Tiedättekö tunteen, kun sydän jättää positiivisella tavalla pari lyöntiä välistä ja innostus valtaa niin, että adrenaliini vain syöksähtää kehossa? Näin minulle kävi, kun luin Elinan keskusteluumme laittaman viestin.

Tottakai olen tiennyt, että minulle järjestetään polttarit. Olisi naiivia väittää, että en tietäisi. Olenhan ilmaissut kaasoille toivovani polttareita ja ovat tytöt niistä vitsailleetkin. Silti viesti yllätti minut. Jotain ihan konkreettisesti ollaan järkkäämässä. Minun selkäni takana juonitaan asioita! Viestin myötä ihana polttaritodellisuus rysähti kertaheitolla tajuntaani.

Huolimatta ehdottomasta luotosta kaasoihini, minulla on ollut pari ehdotonta toivetta polttareideni varalle. Kerroin jo aiemmassa postauksessa unelmistani polttareiden suhteen, eikä mikään ole muuttunut. Tahdon polttaribudjetin olevan kaikille sopiva ja järkevä, ja porukan olevan kompakti. Unelmissani pystymme juttelemaan yhtä keskustelua, osallistumaan yhdessä aktiviteetteihin ja olemaan päivän ajan yhtä. Käytännössä tämä tarkoittaa toivetta alle 10 hengen koplasta.

Glittery and sparkly paper card

Kaasojen ensimmäinen konkreettinen signaali edessä odottavista juhlista olikin juuri toive vahvistaa polttareihin pyydettävät henkilöt. Minulta kysyttiin suoraan, keitä toivon juhliin kutsuttavan, mikä oli minusta hyvä veto. Päivän suunnitteluvastuu on täysin poissa käsistäni, mutta sain kuitenkin vaikuttaa päivän järjestelyihin luomalla porukan suunnasta omia toiveitani vastaavat puitteet.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti kriisiä. Toiveissani oli pieni polttariporukka, mutta ympärilläni on paljon elämässäni läsnäolevia ystäviä ja kavereita. Päädyin lopulta tekemään vaikealta tuntuvan päätöksen kutsua eri kaveriporukoista vain aivan läheisimmät ystäväni. Tämä oli ainoa tapa saada porukan koko pysymään makuuni sopivan pienenä ja saada paikalle hiukan eri suunnista parhaat ystäväni. Toivon vain, että kukaan ei harmistu tai loukkaannu päätöksestäni.

Lopullinen kutsuehdotukseni piti sisällään minun ja kaasojen lisäksi viisi ystävääni, eli mikäli kaikki pääsisivät paikalle, meitä olisi juhlapäivänä kahdeksan. Mukaan joukkoon mahtuu lukioaikaisia ystäviä ja useamman eri kaveriporukan ystäviä lääkiksestä.

Vierastoivelistan luovuttamisen myötä polttarit ovat nyt täysin käsieni ulottumattomissa. On aivan kihisyttävän jännää tietää, että jotakin on meneillään ja kiihtyvissä määrin. Minulle oikeasti järkätään polttareita! Ja minä en tiedä niistä mitään! Hihiii!


♡ Krista

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Vihkikirkko uusin silmin

Eilen juhlittiin meidän asuinalueen Ylioppilaskylän ekoja Block Partyja. Olimme Jarkon kanssa jo etukäteen useamman kuukauden ajan fiilistelleet Blokkeja myös häänäkökulmasta, koska heti tapahtuman julkistamisen yhteydessä julkistettiin myös aivan keskellä Yo-kylää sijaitsevan Pyhän Katariinan kirkon rooli kemuissa. Pyhän Katariinan kirkko on meidän vihkikirkkomme, joten tottakai olimme hyvin kiinnostuneita, kun julkistettiin, että kirkossamme tullaan Block Partyjen yhteydessä järjestämään elektronisen musiikin reivit. Reivit! Kirkossa! Uteliaisuutemme heräsi heti.

Olimme käyneet kerran aiemmin tutustumassa kirkkoon. Tuollon noin puolisentoista vuotta sitten osallistuimme tavalliseen sunnuntaimessuun. Tuosta käynnistä voi lukea tarkemmin tästä postauksesta. Nyt kirkossa oli perusmessuun verrattuna hyvin erilainen tunnelma! Tapahtuma oli käynnissä klo 18-21 ja tuona aikana kirkossa esiintyi kolme eri DJ:tä höystettynä valoshowlla ja tanssilla. Keikkaa markkinoitiin audiovisuaalisena elämyksenä kolmen dj:n voimin ja sitä tapahtuma olikin. Tottakai ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa oli paljon hiomista, mutta kaikkiaan kokemus jäi ehdottomasti plussan puolelle.

Pyhän Katariinan kirkko
Pyhän Katariinan kirkko
Pyhän Katariinan kirkko

Olimme liikenteessä kolmisin Jarkon ja Josefinan kanssa. Josefina kuvaa häämme, joten hän pääsi samalla näppärästi myös ensi kertaa hiukan katsastamaan, miltä kirkkomme näyttää. Käydessämme kirkossa ensimmäistä kertaa vaille seitsemän aikaan, luonnonvaloa tulvi vielä paljon isoista lasi-ikkunoista ja valojen osuus tunnelmanluojana oli vielä melko vaatimaton. Ihmisiä oli kuitenkin jo paljon paikalla ja ensimmäinen dj maalaili kirkkoon unenomaista utopiaa musiikillaan. Toinen dj oli kuitenkin meidän kaikkien kolmen suosikki. Hän soitti iskevämpiä rap-biittejä ja illan hämärtyesä valotkin pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Kirkko oli aivan täynnä ja muutamat ihmiset tanssivat käytävällä.

Seurakunnan edustus oli tottakai myös mukana illassa. Kirkon aulassa oli useampia nuoriso-/opiskelijapappeja, jotka toivottivat ihmiset tervetulleeksi ja jakoivat poistuessa infoa kirkon nuorille aikuisille tarjoamista palveluista. Lisäksi saimme jokainen suojelusenkelijääkaappimagneetin, joka oli minusta todella kaunis muisto ja ele kirkon suunnasta.

Pyhän Katariinan kirkko
Pyhän Katariinan kirkko

Kaikkiaan kokemus oli erikoinen. Oli hassua istua täpötäydessä 1300-luvulla rakennetussa kirkossa, jossa siniset valokeilat hehkuivat kattokruunuista, ja koko tilan täyttyi lujaa soiva elektroninen musiikki muhkeine bassoineen kaikkineen. Vielä hassumpaa oli ajatella, että paikalla, jossa dj nyt pyöritteli levyjä, me sanoisimme toisillemme tahdon alle puolen vuoden päästä. Samalla käytävällä, jossa ihmiset nyt tanssivat, me kulkisimme koko päivän jännittävimmät askeleet. Samat kattokruunut, jotka nyt kimalsivat keinovalonsinisinä, kimaltaisivat alttaritauluikkunasta tulvivassa valossa hääpäivänämme.

Päällimmäisenä oli kuitenkin tunne, että tämä on juuri meidän vihkikirkkomme. Historiallisen upea ja täynnä perinteitä, mutta keskellä urbaania asuinaluetta ja rohkeana tarttumaan tälläiseen tapahtumaan.


♡ Krista

maanantai 3. syyskuuta 2018

Kutsut tilattu

Eipä olisi blogin aloittamisen aikaan uskonut, että tämä päivä joskus ihan oikeasti tulee. Me olemme tilanneet kutsut häihimme! Hoen varmasti kyllästymiseen asti tätä ihmetystäni ajan valumisesta eteenpäin, mutta hämmästykseni on todellista. Olemme oikeasti niin konkreettisella tasolla hääsuunnittelussa, että tilasimme kutsut! Kutsut! Uskomatonta, mutta totta, ja niin ihanaa.

Kutsujen valitseminen oli hiukan StD-korttien valitsemista kivisempi tie, mutta lopulta kuitenkin suhteellisen helppo. Virallisten kutsujen valitsemisesta teki kimurantimpaa ajatukseni, että kutsujen tulisi olla StD-kortteja paremmin linjassa tulevan hääjuhlan yleisen linjan kanssa. Save the date -korttimmehan olivat sekä tyylillisesti että värillisesti melko eroavaiset häidemme pelkistetystä tyylistä.

Totaalista kertalaakista tiettyyn korttimalliin rakastumista ei tällä kertaa tapahtunut, vaan jouduin tekemään hiukan työtä ihastukseni eteen. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja nyt orastava ihastukseni valitsemaamme korttipohjaan on muuttunut syväksi rakkaudeksi ja tunteeksi, että olemme tehneet täsmälleen oikean valinnan. Ennen tuota ihastusta selasin kuitenkin Vistaprintin kaikki hää- ja illalliskutsukorttipohjat valehtelematta 3-4 kertaa läpi, ja vasta omien tekstin kirjoittaminen korttipohjaan toi mukanaan hei tämä se on -tunteen. Jarkko oli onneksi kanssani samaa mieltä, joten valinta oli lopulta selvä.

Hääkutsut tilattu

Tyylillisesti päädyimme hyvin simppeliin kutsupohjaan, joka on kuitenkin lämmin. Toisen kaasoni sanoin: Kauniit ja tyylikkäät - ihan kuin tekin. ♡ Esittelen kutsumme tarkemmin, kunhan saamme tilauksen kotiin ja kunhan posti/kätemme ehtivät kantaa kutsut ainakin suurimmalle osalle juhlavieraita.

Myös teksteiltään kutsut jäivät hyvin pelkistetyiksi, koska tahdoimme virallisen kutsun olevan hyvin muodollinen ja pitävän sisällään vain ja täsmälleen oleelliset asiat: ketkä, milloin, missä ja mihin mennessä ilmoittautuminen. Laveammin oleelliset asiat kerromme kutsun mukana vieraille lähtevässä kutsukirjeessä sekä hääsivustolla. Tuon kutsukirjeen saimme kirjoitettua lähes valmiiksi eilen, joten parin viikon päästä kutsujen saapuessa, kaiken pitäisi olla melko mallillaan nopeaa toimitusta varten. Tavoiteaikahan kutsujen suhteen meillä oli elo-syyskuu, joten hyvältä näyttää.

Päädyimme tilaamaan mututuntumalla 70 kutsukorttia, koska emme jaksaneet aivan tarkkaa lukumäärää vieraslistaltamme laskea. Kutsumme paljon yksittäisiä ystäviämme ja melko vähän perhekuntia, joten kutsujen tarve on selkeästi suurempi kuin perhekeskeisissä häissä. 70 kortista jää meille itsellemmekin sitten muistoksi jokunen. Hintaa 70 kutsukortille sis. kirjekuoret tuli posteineen 81 euroa.

Nyt vain vahdataan postia, että kutsut ja kutsukirjeitä varten AdLibrikseltä tilaamani harmaat helmiäispaperit saapuisivat. Sitten kutsut postiin! Iiik!


Ps. Aloitin tekstin kirjoittamisen tänään maananantaiaamuna ja nyt iltapäivällä, kun viimeistelen tätä, sähköpostiin on jo kilahtanut ilmoitus, että perjantai-iltapäivänä tilatut kutsumme ovat matkalla luoksemme. Nopeaa Vistaprint!

♡ Krista

lauantai 1. syyskuuta 2018

Konkreettisia laskelmia häiden juomatarjoilusta

Isot linjat häiden alkoholitarjoilun suhteen meillä on ollut jo pitkään tiedossa. Ruokailun yhteyteen viiniä, iltaan mietoja (olut, siideri, lonkero), viinejä ja GT-baari. Kuulostaa simppeliltä, mutta juomien kohdalla hyvätkin suuntaviivat ovat vielä kaukana todellisesta (toimivasta) hääpäivän juomatarjoilusta. Tekstini keskittyy nyt alkoholillisiin juomiin, mutta tärkeänä osana juomatarjoilua tulevat olemaan myös 0,33l-kokoiset vissyt ja limpparit, koska tarkoituksena on nauttia illasta mahdollisimman pitkään ja ilman kenenkään överihumalaa.

Suunnittelutapaamisella pitopalvelun kanssa nousi heidän suunnastaan ehdotus tarjota alkupalasushin kanssa kuohuvaa. Minä ostin ajatuksen samantien, koska rakastan kuohuviiniin assosiotuvaa juhlallisuutta ja luksuksen tuntua. Myös Jarkon mielestä idea oli erinomainen, eli näillä näkymin alkumaljan lisäksi kuohuvaa tarjotaan häissämme myös alkupalojen seuralaisena. Ajatuksena olisi, että alkuruuan kuohuviinitarjoilu hoidettaisiin sushien tapaan pöytiintarjoiluna, eli tarjoilijat huolehtisivat kaadoista.

Sushin kylkeen suositellaan "kirpakkaa, raikasta, puolikuivaa/kuivaa kuohuviiniä tai valkoviiniä". Juomamääräksi alkupalalle olemme ajatelleet 1 kaadon, mikä tarkoittaisi 80+2 vieraan kohdalla 13,6667 pulloa kuohuvaa, jos yhdestä 0,75 l pullosta ajatellaan saatavan 6 annosta (annoskoko tällöin 12,5cl). Järkevästi pyöristäen pullomäärä asettuu alkuruuan osalta siis minimissään 15 pulloon. Sama annoskoodi pätee myös alkumaljaan, joita tarjotaan yksi per vieras. Minusta olisi kiva, jos alkumalja ja alkuruokakuohuviini olisivat eri viinejä, mutta olen tästä valmis joustamaan, mikäli kuvio alkaa mennä liian vaikeaksi.

  • Alkumaljaksi väh. 15 pulloa kuohuviiniä (yksi 12,5cl annos/juhlija)
  • Alkuruualle väh. 15 pulloa kuohuviiniä (yksi 12,5cl annos/juhlija)

LEO_pienempi4658

Pääruoka toimii meillä buffet-periaatteella, eli jokainen vieras noutaa ruokansa itse seisovasta pöydästä. Teriyaki-maustetun härän kylkeen moni kaipaa varmasti punaviiniä, mutta toisaalta iso osa vieraistamme on nuorempia, jotka usein tykkäävät valkoviinistä enemmän. (Itse ainakin ilmoittaudun.) Alkon sivuilta löytyy hyviä ohjeita juhlien juomasuunnittelua varten ja esimerkiksi linjaus, jonka mukaan viinejä kannattaisi varata suhteessa 2/3 punaista ja 1/3 valkoista. Jotenkin kuitenkin koen tämän ohjeen olevan meidän häidemme kohdalla väärä. En usko punaviinin menekin olevan noin suurta, vaan enemmänkin päinvastoin tai vähintään 50:50 -suhteessa. Pääruuan yhteyteen olemme laskeneet 2 annosta viiniä per henkilö, mikä tarkoittaa 80+2 juhlijan kohdalla 164 annosta (annos 12cl) viiniä. Tämä taas tarkoittaa 0,75 l pulloina 27,333 pulloa ja 3 l hanapakkauksina 7,5 pakkausta. Lisäksi iltaa varten tulisi varata viiniä vieraiden nautittavaksi, mutta sitä ei ole huomioitu näissä laskuissa.

Pääruuan osalta emme ole lyöneet lukkoon viinin tarjoilutapaa. Pullotarjoilu pöydissä olisi tottakai hanaviinipakkauksesta noudettavaa viiniä arvokkaampaa, mutta onko tälläinen arvokkuus kuitenkin jo menetetty, kun pääruoka noudetaan buffet-tyyppisenä? Minua itseäni viinin noutaminen erillisestä pöydästä hanasta ei pääruuan kohdalla haittaa, koska arvokas lataus on saatu jo alkuruuan aikana luotua, ja onhan pääruoka kaikkiaan noutopöytä. Juomien noutamisen kannalta olisi helpompaa hankkia pääruokaviinit hanapakkauksissa, koska tuplakuohareista tulee jo melkoinen painolasti autolle...

  • Pääruualle väh. 30 pulloa/8 hanapakkausta viiniä (kaksi 12cl annosta/juhlija), puna- ja valkoviinin osuuksia ei vielä eroteltu 

LEO_pienempi5223

Ruokailujen jälkeiseen aikaan Alko suosittaa ensimmäiselle tunnille 2 alkoholiannosta ja siitä eteenpäin 1 annosta per tunti. Tällä kaavalla laskien ja ruokailun päättymisajaksi klo 18 arvioiden illan juomamenekki per henkilö asettuu tasan 10 annokseen (2 annosta klo 18-19 ja siitä eteenpäin klo 3 saakka 1 annos = 10 annosta). Koko juhlakansa huomioiden tämä tarkoittaa 820 annosta, joka on juomalavoiksi käännettynä 34 lavaa mietoa juomaa. Määrä on iso, mutta kuulumme hääsuunnittelijoihin, jotka mieluummin hankkivat liikaa juomaa ja juovat niitä häiden jälkeen pois, kuin kitkuttavat häät läpi nipinnapin arvioilla.

Suurin menekki on varmasti oluella, jota olemme hahmotelleet ostettavaksi 18 lavaa. Seuraavaksi eniten arvioimme kuluvan lonkeroa, jota olemme alustavasti ajatelleet ostaa 11 lavaa. Pienimmälle menekille arvioimme jäävän siiderin, jota ajattelimme ostaa 6 lavaa. Näin arvioiden miedot eivät ainakaan kokonaisuutena lopu kesken, koska mietojen lisäksi vierailla on mahdollisuus nauttia GT-baarin antimia ja viiniä.

GT-baaria varten järkevä menekkiarvio voisi olla 1,5 drinkkiä per juhlija eli meidän häissämme 120 gin tonicia iltaan. 4cl viina-annoksella tämä tarkoittaisi 480cl:aa eli 4,8 litraa giniä. Meillä on kaapissa hankittuna jo 2 litraa Hendricksiä, joten hankittavaksi jää "enää" 3 litraa giniä ja tonicit.

Ruokailun lisäksi puna- ja valkoviiniä tulisi varata myös iltaan halukkaiden nautittavaksi. Yhteensä 1-1,5 annosta viiniä per juhlija voisi olla järkevä mitoitus, mikä tarkoittaisi koko juhlaväen tasolla 80-120 annosta viinä (erottelematta puna- ja valkoviiniä) = 13-20 viinipulloa = 3,25-5 hanaviinipakkausta.

  • Illan juhliin 34 lavaa mietoja (10 annosta/juhlija)
  • GT-baariin 5 litraa giniä (puolitoista 4cl annosta/juhlija)
  • Viiniä illalle 13-20 pulloa/3,25-5 hanapakkausta (1-1,5 12cl annosta/juhlija)

--------

Menipä pitkäksi, mutta ei tätä voinut oikein lyhyemmin sanoa, kun halusin kuitenkin avata ajatusketjuamme. Luvut ovat alustavia yhden illan pohdintoja, jotka voivat vielä hyvinkin elää, mutta tuntuu hyvältä, että edes jonkinlainen arvio juomamenekistä on nyt luotuna. Olemme sopineet häälössin kanssa viininmaisteluillan lokakuulle, joten sitä ennen täytyisi olla olemassaan vaihtoehdot, joista lähteä karsimaan. Se valitseminen tässä vaikeinta onkin, kun täytyisi osata arvioida lähes sokkona makumaailmaa ja saatavuutta Alkosta/Virosta/Latviasta. Vinkkejä hyvistä puna-, valko- ja kuohuviineistä saa siis ehdottomasti antaa! Oltaisiin enemmän kuin kiitollisia!

Kuvat: Leo Brinkmann


♡ Krista