keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Vuoden hääblogi 2019 - mitä väliä?

On jälleen se aika vuodesta. Hääblogiskene alkaa kuhista ja kihelmöidä, kun tammikuun Love me do -häätapahtuma lähenee ja samalla vuoden hääblogin valinta nousee ajankohtaiseksi. Lukijan näkökulmasta valinta voi näyttäytyä jopa ärsyttävänä spämminä aiheesta blogeissa, mutta toivoisin ymmärrystä, koska ainakin itselläni into kirjoittaa aiheesta kumpuaa vilpittömästä innosta muutoin mediassa melko näkymättömän blogikentän huomioinnista.

En ole itse koskaan harrastanut mitään, mikä vaatisi säännöllisistä sitoutumista. Olen aina pärjäillyt urheilulajeissa perushyvin, mutta valtavaa innostusta ja sisäistä paloa mihinkään lajiin en ole saanut herätettyä. En ole myöskään musikaalisesti taitava taikka innostunut. En osaa soittaa mitään soitinta, en laulaa, eikä sisälläni ole ikinä ollut kipinää opetellakaan. Kirjoittaa sen sijaan olen aina osannut. Tykkäsin jo ala-asteella kirjoittaa hiukan pidempiä tarinoita kuin olisi ollut tarpeen ja lukiossa äidinkielen kirjoittaminen erinomaisin arvosanoin tuntui helpolta. Sisälläni on koko ajan ollut luotto, että tämä on asia, jonka osaan. Kirjoittamista vaativat projektit ovat kaikissa muodoissaan tuntuneet minulle aina helpolta ja mikä erikoisinta, kirjoittaessani minulla on aivan uudenlainen itsevarmuus sisälläni. Hiljainen tunne, että minä tiedän täsmälleen mitä teen ja teen sen hyvin.

Joten korjaan edellisen kappaleen aloituslausettani. En ole itse koskaan harrastanut mitään, ennen kuin aloin kirjoittaa blogia. Minulle bloggaaminen on muodostanut elämäni ensimmäisen harrastuksen, jonka kautta olen ensi kertaa kokenut harrastamiseen liittyvää intohimoa ja imua, jonka myötä voin upota touhuun useaksi tunniksi kerrallaan useana iltana viikossa. Harrastus, joka vaatii säännöllistä sitoutumista, haastaa ja antaa valtavasti riemua. Oli iso askel aikanaan oivaltaa, että blogi ihan oikeasti on minulle harrastus, eikä salaa sohvannurkasta kautta rantain päivitettävä juttu. Vielä isompi askel oli uskaltaa sanoa se ääneen.


vuodenh-blogi2019-nominations-600x400


Samalla tavoin kuin urheiluharrastuksissa on kilpailuja ja soittoharrastuksissa konsertteja, hääbloggaajien kauden yksi kohokohta on vuoden hääblogin valinta. Äänestys on mahdollisuus kokea ylpeyttä omista taidoista, tuntea pistelevää jännitystä vatsanpohjassa ja ennen kaikkea mahdollisuus saada henkinen kunniamerkki, että hei oikeasti, tää mitä mä teen kiinnostaa jotakuta.

Sen takia minä jaksan vuodesta toiseen innostua vuoden hääblogin valinnasta. Hyvin tehdystä työstä kuuluu saada hyvää palautetta ja tahdon osaltani olla sitä antamassa. Se sillä on väliä.

Love me do:n vuoden hääblogi -äänestys on kaksivaiheinen. Aluksi nimeämisvaiheessa aivan jokainen saa ehdottaa mitä tahansa häihin liittyvää ei-kaupallista suosikkihääblogiaan mukaan. Nimeämisvaihe on käynnissä 27.11.-14.12. Maksimissaan 20 eniten nimeämisiä saanutta blogia pääsee mukaan varsinaiseen äänestykseen, jossa yleisöäänten perusteella valitaan vuoden hääblogi 2019. Äänestysvaihe on aikanaan käynnissä 17.12.-3.1.

Oman suosikkinsa voi käydä nimeämässä tämän linkin kautta. Itse kävin antamassa nimeämisääneni melko tuoreelle blogille, jonka kirjoittajan kirjoitustapa ja huumori ovat iskeneet minuun erityisesti.


♡ Krista

maanantai 26. marraskuuta 2018

Vieraiden bussikuljetus

Bussiasia nousi ensi kertaa mieliimme ystäviemme häiden jälkeen syksyllä 2017. Sitä ennen olimme hihkuneet säästävämme Hintsan Vintin erinomaisen sijainnin varjolla bussikuljetuksen verran ja ajatelleet, että 10km omakustanteinen ja -keinoinen siirtymä ei ole vierailta liikaa vaadittu. Sitten kuitenkin päädyimme vieraiksi (tai no minä olin vieras, Jarkko kaason roolissa) hääjuhliin, joissa vieraille oli järjestetty kuljetus kirkolta juhlapaikalle ja yöllä takaisin Turun keskustaan. Oliko ehkä hiukan helppoa ja huoletonta? Sen kun järjesti itsensä Turun kaupunkialueella olevalle kirkolle ja loppupäivänä ei tarvinnut huolehtia mistään siirtymistä, ei soitella taksia, ei järkkäillä kimppakyytejä, ei vaihdella tilinumeroita matkakulujen jakamista varten eikä odotella yöaikaan kyytiä kohti kotia. Sen kun hyppäsi bussiin, johon kaasot ja bestmanit ohjasivat, ja nautti juhlasta!

Meille nuo ystäviemme häät olivat käänteentekevät. Kyselin ensi kertaa alustavia tarjouksia bussifirmoilta jo tuolloin syksyllä 2017. Siitä lisää tässä postauksessa. Jätimme asian kuitenkin vielä muhimaan, koska alkuperäisessä budjetissa emme olleet huomioineet noin 300e kuljetusta, joten kyseessä oli lisämenoerä.

Palasimme asian äärelle nyt kesällä, kun olimme varmistuneet, että kyllä, tahdomme tarjota vieraillemme bussikyydin tehdäksemme päivästä mahdollisimman kivuttoman ja helpon. Olin lukenut Häät 2019 -facebook-ryhmästä, että tilausajojen kilpailuttaminen on näppärää Tilausajot.net -sivuston kautta. Sivustollä jätetään yksi tarjouspyyntö, joka singahtaa noin 170:lle bussifirmalle ja sittten vain odotellaan vastauksia, joiden joukosta valitaan paras.

Oma kokemukseni sivustosta ei ole noin autuas ja suosittelenkin itse syksyllä 2017 käyttämäämme tapaa ottaa yhteyttä suoraan oman alueen bussiyrityksiin heidän sähköpostinsa tai tarjouspyyntölomakkeensa kautta. Saimme tuolloin viikon sisällä tarjoukset 3/4 lähestymistämme firmoista, kun Tilausajo.net -sivuston kautta saimme koko noin kolmen viikon odotuksemme aikana 2 tarjousta, joista toinen oli Lahdesta käsin liikennöivän yrityksen +1000e maksava tarjous. Toinen tarjous oli kuitenkin tutun firman asiallinen tarjous, johon päätimme tarttua.

hääkuljetus

Hääkuljetuksemme hoitaa Jalobus Oy/Grandell tilausajot. Varasimme heiltä yhden kaupunkibussin ajamaan kirkolta juhlapaikalle vihkimisen jälkeen ja yöllä Hintsalta Turun keskustaan klo 3. Kaupunkibussissa on istumapaikkoja 50-60 ja seisomapaikkoja 20-30 hengelle. Olemme jo hääsivustolla tehneet selkeäksi, että emme voi luvata kaikille istumapaikkaa, mutta vähintään seisomapaikat pitäisi riittää kaikille bussikyytiin haluaville. Matkaa kirkolta juhlapaikalle on vain tasan 10km, joten pituudella matkaa ei onneksi ole pilattu. Yhteyshenkilömme Annika Grandellilla on ollut todella mukava, vastaukset nopeita ja olemme saaneet helposti sovittua tilauksen kaikista yksityiskohdista. Sovimme myös, että maksamme kuljetuksen pois alta jo noin 1kk ennen häitä, jotta häiden jälkeen jäisi mahdollisimman vähän tälläisiä arkisia murheita hoidettavaksi. Jee! Hintaa 10km ees taas kuljetuksellemme katubussilla tuli 304e.

Vaikka kaikki on nyt erinomaisen hyvin kunnossa, näin jälkikäteen vinkkaisin itselleni, että lue tuo aiempi postauksesi ja tarkista tarjousten tarkka hintataso ennen kuin varaat lopullista kuljetusta. Olisimme voineet mahdollisesti säästää muutaman kympin varaamalla toisen yrityksen tilausajon, mikäli hinnasto olisi edelleen samalla tasolla kuin syksyllä 2017. Nyt menin mutulla, että kaikki tarjoukset olivat aiemmin noin 300e pintaan, joten otetaan tämä nyt vain. Ei todellakaan mikään iso juttu, eikä tämä jää sieluani kalvamaan, koska puhutaan 40e heitosta, mutta tokihan 40e on kuitenkin rahaa.

Kuulostinpas niuholta. Oikeasti ei ole iso juttu. Meillä on nyt mainio bussikyyti vieraille ja yöllä meille itsellemmekin, ja se on tärkeintä.


♡ Krista

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Mitä yöpalaksi häihin?

Olen itse viime vuosina juhlinut kolmissa häissä. Kahdessa näistä vieraille tarjottiin iltapalaa. Toisissa juhlissa yöpalan roolia hoitivat pizzeriasta tilatut pitsat, joita kaasot ja bestmanit parhaansa mukaan lämmittivät tarjottavaksi, ja toisissa juhlissa yöpalana nautittiin buffetpöydän tähteitä (varraspossua!) salaattibuffetin kera. Tai ainakin muistelen näin, koska jälkimmäisissä juhlissa olin vielä niin täynnä varsinaisen illallisen ja kakkukahvien jäljiltä, että jätin iltapalan väliin.

Meidän häissämme illallinen tullaan nauttimaan todennäköisesti klo 17-19 välillä. Juhlien jatkuessa klo 03 saakka, voi ilta käydä tanssiessa pitkäksi ilman jonkinlaista iltapalaa. Karkkia ja jotakin suolaista snacksia meille on tulossa iltaan vapaasti tarjolle, mutta herkkujen lisäksi jokin varsinaisempikin ruoka olisi varmaan paikallaan. On vain hankalaa päättää, mitä se olisi ja missä määrissä!

Potentiaalisina vaihtoehtoina olemme arponeet Kupittaan cittarin patonkeja (ks. kuvaturkulaiset tietävät, aivan ikonisia täytettyjä patonkeja!) tai pizzeriasta tilattua pitsaa. Patongit maksavat noin yli 3,4 euroa kappale ja täytteitä löytyy aivan laidasta laitaan. Mielikuvissani valmiit patongit voitaisiin noutaa hääpäivän aamupäivän aikana ja asetella valmiiksi puolikkaina peitetyille tarjoiluvadeille kylmään odottamaan yötä, jolloin ne vain nostettaisiin pöytään servettien ja jonkinlaisten taskujen kanssa. Patongeissa olisi minusta jotakin ihanan turkulaista ja hiukan erilaista pitsaan verrattuna. 

IMG_3315

Pitsan osalta tilaus voitaisiin helposti tilata toimitettavaksi suoraan juhlatilaan haluttuun aikaan. Haasteena on tarjoilu, koska emme haluaisi nakittaa ketään lämmittämään pitsaa loppuyöksi. Kenties valmiiksi pieniksi paloiksi leikatun pitsan lämmitys voisi olla ihan omaehtoista, jos hankkisimme paikalle mikron? Iltapalavaiheessa, noin klo 23-00, juhlien sävy on kuitenkin jo niin rento, että en osaisi ajatella pitsan lämmittämistä kenenkään juhlatunnelmaa latistavana. Iltapala voisi kaikkiaan olla omaan tahtiin etenevä ja ruuan voisi nauttia vaikka tanssilattialla niin halutessaan.

Kenties vaikeinta valinnassa on määrien arviointi ja sitä kautta vaihtoehtojen hintavertailu. Kutsumme itsemme mukaan lukien 82 henkeä ja jokainen paikka tullaan täyttämään. Juhlijoita on siis päivän alussa 82, mutta kuinka suuri osa on paikalla vielä puolenyön tienoilla? Melko suuri osa, veikkaan, koska vieraistamme reilusti yli 50% on ystäviämme ja loputkin vieraat pääosin menevää sorttia. Olisiko 70 realistinen arvio? Vai 75? Kuinka paljon ruokaa tulisi varata? 1/2 vai 3/4 patonkia? 1/3 vai 1/4 pitsaa? Puolikkaalla patongilla ja 75 vieraalla hintaa tulisi noin 135e, 3/4:lla 202e. Pitsan suhteen arviointi on vaikeampaa, mutta oletetaan pitsan hinnaksi 7e. 1/3 pitsalla ja 75 vieraalla hintaa tulisi 157e ja 1/4:lla 131e.

Kyselen melko harvoin vinkkejä kommenttiboksiin, mutta nyt olisi oikeasti mielipiteiden paikka! Millaista yöpalaa olette itse ajatelleet omiin häihinne? Entä millaisia määriä ruokaa aiotte varata ja kuinka suuren osan vieraista oletatte olevan paikalla yöpalan aikaan? Miltä minun arviot kuulostaa omaan korvaan?


Ps. Ensi viikon torstaina laivalle noutamaan juomia. Huh, helpotuksen huokaus.

♡ Krista

maanantai 19. marraskuuta 2018

Alle 3kk jäljellä

Me olemme siirtyneet kaksinumeroisiin lukuihin lähtölaskennassamme! Häämme ovat alle 3kk päässä! Koska aletaan olla ihan aikuisten oikeasti lähellä, ajattelin tehdä pitkästä aikaa listaa tärkeimmistä asioista, jotka ovat edelleen auki/hoitamatta, jotta kenellekään vain ei synny valheellista kuvaa, että meillä ei olisi mitään tehtävää.

Viralliset asiat
- Molempien uudet passit: Jarkolle uusi uudella nimellä, minulle uusi vanhalla nimellä, koska Dubaihin mentäessä passin oltava min. 6kk voimassa ja entiseni vanhenee toukokuussa.
- Avioehto: mitään ei ole vielä selvitetty tai tehty
- Vihkijän ja kanttorin varmistaminen ja tapaaminen
- Esteettömuustodistuksen nimivirheen korjauttaminen: nimestäni puuttuu yksi kirjain
- Esteettömyystodistuksen toimittaminen vihkijälle

Ruoka & juoma
- Loput alkoholijuomat: miedot, kuohuvat ja avecit uupuvat vielä kokonaan. Työn alla on nyt hyperakuutisti laatia suunnitelma hakureissusta ja mahdollisesti jo ensi viikolla hoitaa homma kuntoon.
- Pitopalvelun ja sushitoimittajan varmistaminen
- Hääkakun tarkat laskelmat ja varasuunnitelman luominen: edelleen ajatus tehdä kakku itse elää, mutta katsotaan katsotaan...
- Yöpala: pari ideaa on, mutta täytyisi tarjouksia pyytää ja lyödä lukkoon
- Yöherkkujen tilaaminen: joulukuussa, kun päiväykset alkavat riittää helmikuulle

Häiden ohjelma
- Vieraille pöytiin puuhaa: halutaanko jotain, mitä?
- Loput leikit/ohjelmanumerot: meillä on yksi puuha viimeistelyä vaille valmis, mutta muutoin illan ohjelmanumerot ovat vielä aivan auki.
- Aikataulun luominen päivään: luonnos tehty ja tiukkaa keskustelua siitä luvassa seuraavassa kaaso-bestman-kuvaaja -tapaamisessa joulukuussa
- Photobooth: ei mitää hajua toteutuksesta eikä oikeastaan, että tuleeko meille moista
- Vieraskirja: ks. edellisen kohdan alku

IMG_2594 (kopio)

Valokuvaus ja video
- Tarkat kuvauspaikat: oleellista myös aikataulun kannalta, koska siirtymät
- Kuvien tyyli: inspiraatiokuvia ja keskustelua Josen kanssa
- Asioista sopiminen kuvaajien kanssa yhdessä: kuvaajien yhteistyö päivän aikana

Pukeutuminen
- Jarkon asusteet: kengät, korut, vyö jne. Lähtevät tilaukseen mustana perjantaina.
- Kristan asusteet: laukku, sukkanauha, alusvaatteet jne. Hoituvat kun ehtivät.
- Kristan mekko Kuopiosta Turkuun: varmaan joulunaikaan?
- Kristan mekon napin korjaus: korjaan itse, kunhan puku Turussa
- Kaasojen ja bestmanien pukujen tsekkaus

Ulkonäkö
- Kristan koemeikistä ja -kampauksesta sopiminen
- Hääpäivän aikatauluista meikkaaja-kampaajan kanssa sopiminen
- Jarkon parturin varaaminen

Askartelu/DIY
- Kukkaputoukset loppuun: muutaman tunnin homma
- Kattauksen pienet kukkaset: seuraavassa kaaso-bestmanmiitissä
- Narikkaseinää peittävät isot kukkaset: ks. edeltä
- Nimikyltit kattaukseen: mysteeri
- Origamilinnut kattaukseen: muutaman tunnin homma
- Oksat kattauksen centerpieceihin: ensi vuoden puolella
- Pöytäkartta: ei mitään ideaa millainen

Kukat
- Inspiroituminen ja haluttujen kukkien valitseminen: yhteys floristiin sovittu tammikuulle

Juhlatila/koristelu
- Pöytien asettelun lukkoonlyönti
- Eri toimintojen sijoittelu: baari, gt-baari, photo booth(?), lahjapöytä.....
- Kylmätekniset asiat: juomien asettelu
- Valokuvatarinan valokuvat: työn alla ollut viimeiset 12kk, mutta nyt sunnuntaina nytkäytimme hommaa taas uudella vaihteella käyntiin ja jatkoimme kuvien valitsemista

Musiikki
- Jousitrio: biisilista, aikataulut
- Bändi: settien määrä, aikataulut, tekniset asiat kunnossa?
- Häämarssien valitseminen


Tätä oli hillittömän hauska kirjoittaa! Kirjoittaessa tuntuu, että emme ole tehneet vielä mitään, vaikka valtavan paljon on tehty ja paketti on pääosin todella hyvin kasassa. Eniten minua huolettavat loput alkoholijuomat, mutta niiden suhteen olemme juuri eilen ja tänään kuumeisesti laatineet suunnitelmaa yhdessä Jarkon ja kaaso-Elinan kanssa. Kaikki muu on ainakin jossain määrin reilassa ja olen ehdottoman luottavainen, että päivästämme tulee onnistunut. Huolimatta parista möröstä to do -listalla, jatkan todella hyvillä mielin kaksinumeroista lähtölaskentaa. Me menemme pian naimisiin!


♡ Krista

torstai 15. marraskuuta 2018

Kukkakauppa valittuna - vihdoin saa miettiä hääkukkia!

Kukat ovat meidän niin sanotulla pihistä-listallamme. Pihistämistuomio kuulostaa minusta kuitenkin hurjemmalta kuin mitä meidän häätodellisuutemme on, koska me todellakin haluamme häihimme kukkia. Ja aitoja aivan ehdottomasti, koska huolimatta kehittyvästä laadusta, muovikukat edustavat minusta edelleen kaikkea, mitä sana kukka ei pidä sisällään. Kukat ovat herkkiä, eläviä ja pehmeitä, muovikukat ovat ikuisia, kovia ja... muovia. Minulla ei ole muovikukkien käyttöä tai ulkonäköä vastaan mitään, koska taidokkaat tekokukat ovat oikeasti kauniita, mutta minun omaan kukkaideologiaani ne eivät istu. Tekokukat eivät ikään kuin täytä sielussani olevaa kukkakoloa, koska en oikein pidä niitä kukkina, johtuen juurikin ristiriidasta kukkakäsitykseni ja tekokukkien olemuksen välillä. Huh, menipä diipiksi.

Mutta ne meidän kukat! Olemme laskeneet kukkabudjetiksemme 250 euroa. Pohdimme aiemmin, että tilaisimme kaikki kukkaset mahdollisesti nipputavarana ja kokoaisimme itse kaikki sidottavat kukat eli minun kimppuni, kaasojen kimput, Jarkon vieheen, bestmanien vieheet ja buffetpöydän kukkakimpun. Edelleen rakastan tätä ideaa, koska tykkään tehdä asioita omilla käsilläni ja yksittäinen kokemukseni kukkakimpun kokoamisesta on ollut ainoastaan positiivinen ja täydellisen rentouttava. Minusta olisi ihanaa koota oma kimppuni ja hääpäivänä tietää, että kädessäni olevat kukat ovat itsesitomiani.

Halustani huolimatta järkeni on pikkuhiljaa alkanut olla eri mieltä sidonta-asiasta. Häiden aattona riittää aivan varmasti tehtävää ilman neljän kimpun ja kolmen vieheen sitomistakin, varsinkin kun pidän edelleen kiinni suunnitelmasta leipoa hääkakkumme itse. Pahin mörkömme häiden aluspäiville on stressi, kiire ja ahdistus tekemättömistä hommista, joten ehkä on pakko osata luopua jostakin, jotta mörkö pidetään riittävän etäällä. Päätimme joustaa kukista.

hääkukat

Nostin jo aiemmassa kukkapostauksessani esiin Juhlakukat.fin, jonka kautta voi tilata kukkia kotiin postitse nipputavarana tai floristin valmiiksi sitomina. Olen yli puolen vuoden ajan seurannut heidän kädenjälkiään instassa ja metsästänyt kokemuksia kaupasta, enkä ole törmännyt kuin positiivisiin kommentteihin! Tuoreimpana ns. lähipiirin kokemuksena Ida's daydream -blogin Ida kirjoitti heidän hääkukkakokemuksistaan ja luettuani Juhlakukat.if:stä pelkkää positiivista sieltäkin, päätin, että meidän nippukukkamme tulisivat Juhlakukilta.

Aluksi tosiaan piti olla vain nippukukkia. Järjen kuitenkin voitettua pyysimme lopulta alustavaa hinta-arviota valmiiksi sidotulle morsiuskimpulle, kahdelle rannekukalle (kaasot pitivät rannekukkia kimppuja näppärämpänä), yhdelle sulhasvieheelle ja kahdelle bestmanvieheelle. Loput kukat juhlatilaa koristamaan tilaamme nipputavarana ja myös buffetpöydän kimpun sidomme nippukukista itse.

Etukäteen lukemiemme hyvien asiakaskokemusten lisäksi järjettömän mukava asiakaspalvelu, somesta näkemämme kukat ja hyvä tarjous vakuuttivat meidät niin, että meillä on nyt kukkakauppa valittuna. Jipii! ♡ Olin viime perjantaina haljeta innosta, kun yhden asian sai jälleen vetää yli to do -listalta ja siirtää aktiivisen unelmoinnin listalle. Koska nyt me voimme - ja meidän oikeastaan täytyy - rueta tosissaan miettimään, millaisia inspiraatiokuvia haluamme kukkamme sitovalle floristille lähettää. Sovimme, että aloitamme kukkien suunnittelun floristin kanssa joulukiireiden jälkeen tammikuun alkupuolella, joten nyt on vajaa pari kuukautta hyvää aikaa tunnistaa ja visualisoida omat kukkatoiveet ennen kuin laitetaan kukkapyörä tosissaan pyörimään.

Hauskana ekstrana meille paljastui Juhlakukkien kanssa viestitellessä, että meidän kanssa kukka-asioista sopinut  Loviisa on kaasoni Elinan yksi pitkäaikaisimpia lapsuudenystäviä. Pieni maailma! (Tai ainakin pieni Pohjanmaa.)

*Kaupallinen yhteistyö. Osasta kukkatuotteita sovittu alennus bloginäkyvyyttä vastaan.*


♡ Krista

maanantai 12. marraskuuta 2018

Esittelyssä häidemme videokuvaaja

Otsikon lausetta ei koskaan pitänyt tulla kirjoitettavaksi. Meille ei pitänyt tulla videokuvaajaa häihimme. Ei, koska budjetti ei kertakaikkiaan joustanut kuvaajaan, ja ei, koska emme hääsuunnittelun alkuvaiheilla osanneet tosissamme edes harkita häävideota. Kuitenkin mitä enemmän minä luin jo vaimoutuneiden bloggaajien ja tuttujen hehkutusta häävideoiden upeudesta, ja mitä enemmän Jarkko pienimuotoisena videoharrastajana itsessään asiaa ajatteli, huomasimme molemmat janoavamme elävää kuvaa häistämme.

Ammattikuvaajan palkkaamista emme innostamme huolimatta edes harkinneet, koska budjettimme on pysynyt järkkymättömästi nykyisessä 9000-10 000e, eikä joustonvaraa ammattivideoijan verran ole ollut. Alunperin ajatus olikin pyytää jotakuta ystäväämme päivään kuvaajaksi, mutta vain nimenomaan kuvaajaksi - editoinnin hoitaisi Jarkko itse myöhemmin. Jo osittain toteutuksen alla ollut suunnitelmamme kameramiehestä vaihtui kuitenkin lennosta eräänä kesäviikonloppuna Airistolla, enkä vieläkään oikein uskalla ymmärtää, että ihan oikeasti olemme näin onnekkaita ja ympäröity näin uskomattoman taitavilla ja auttamisenhaluisilla ystävillä.

videokuvaaja

Viimeisin helmi ystävistämme paljastui loppukesästä yhteisen mökkiviikonlopun aikana. Kun viettää kaveripariskunnan kanssa yhteisen viikonlopun saunoen, kisaillen ja nauraen, saattaa myös käydä ilmi, että pariskunnan mies harrastaa intohimoisesti videokuvausta ja kuvaisi mielellään ikään kuin häälahjana teidän häänne. Eikä pelkästään kuvaisi, vaan myös editoisi, koska se on tärkeä osa harrastusta. Eikä myöskään kuvaisi vain vihkimistä, vaan kuvaisi koko päivän alkaen aamun valmisteluista, koska kuvaaminen nyt vaan on kivaa.

Minä. En. Kestä. *liikunnut itkuhymiö*

Näin tilanne pari kuukautta sitten kellahti yllättäen niin, että äkisti meillä on ihan oikea videokuvaaja häissämme. Tosin minulla on edelleen ongelmia uskaltaa ymmärtää asiaa, koska pelkään, että hetken päästä Jesse vain naurahtaa koko kuvion olleen vitsi. Näin siitäkin huolimatta, että olen viimeisen kahden kuukauden ajan joka kerta Jesseä nähdessäni varmistellut asiaa ja saanut joka kerta samanlaisen nauravan vastauksen, että tottakai hän kuvaa häämme, miksi ei kuvaisi. Meillä on videokuvaaja!


Olemme nähneet kuvaajaltamme taidonnäytteitä niin festareiden aftermoviena (ks. yllä) kuin häävideonakin, ja jälleen tuntuu järjettömän hyvältä, kun voi sanoa, että on meidän kaverit vaan timanttia. Ja he tulevat tekemään meidän hääpäivästä timanttia.

Se tuntuu aika lämpöiseltä rinnassa. (Kuten myös se, että jumaleisson, meillä on videokuvaaja!)


♡ Krista

tiistai 6. marraskuuta 2018

Hääkutsujen vahasinetit

Olemme saaneet vierailta paljon kehuja kutsujemme visuaalisesta ilmeestä, minkä otamme valtavan suurena kohteliaisuutena, koska on ihanaa, että joku muukin nauttii meille mieluisasta tyylistä. Yksi tekijä kutsuissamme on kerännyt kuitenkin erityisen paljon huomiota, innostusta ja kehuja. Kutsukuoret sinetöineet vahasinetit ovat olleet jättihitti!

Ajatus sineteistä syttyi jo todella varhain hääsuunnittelun aivan alkumetreillä. Idea lähti Jarkon suunnasta ja Jarkko kaikkiaan huolehti sinettileimasimeen kaiverretun monogrammimme suunnittelusta ja leimasimen tilausprosessista. Olimme kokeilleet varsinaisella sinettivahalla painamista parin sinetin verran aiemmin, kun postitimme save the date -kortit ulkomaanvieraille, mutta kutsukuoriurakkaan tarttuessamme olimme vielä melko ummikkoja sinettivalannan kanssa. Siksi ajattelin koota meidän vinkkimme sinettitouhuun, josko joku muu saisi meidän kokemuksista hiukan pohjaa oman leimaamisen tueksi.

IMG_4373

  • Tartu rohkeasti projektiin!
Leimaaminen ei oikeasti ole valtavan iso homma ja lopputulos ehdottomasti vaivan väärti. Me pukersimme kuoremme valmiiksi parityöskentelyllä alle parissa tunnissa, emmekä joutuneet uusimaan yhtäkään, vaan kaikki sinetit onnistuivat kerrasta. Myöskään sinetin, sinettivahan tai vahalusikan tilaaminen ei ollut vaikea tai kallis homma, joten hyvin pienellä panostuksella saa aikaan todella näyttävän elementin kutsuihin tai muihin häämateriaaleihin.

  • Tee sinetit yhdessä jonkun kanssa.
Yksin kuuman vahan ja leimasimen kanssa sählääminen on vaikeaa, joten suosittelen ehdottomasti tarttumaan toimeen puolison tai jonkun kaverin kanssa. Hauskinta touhu on viinilasin äärellä. Neljän käden kanssa prosessi sujuu kuin tanssi, kun toinen leikkaa vahatangosta valmiit palaset odottamaan sulatusta, toinen sulattaa ja leimaamisvaiheessa leikkaaja huolehtii sinetin painamisesta. Vola!

  • Reilusti alle 1cm kokoinen pala vahaa on sopivasti.
Meidän leimasimemme on melko suuri, halkaisijaltaan 3cm, joten käytimme suurinta mahdollista vahakökköä, joka vain vahalusikkaamme mahtui ilman, että sula vaha valui lusikasta yli. Vahamme oli alunperin noin 1x1x10cm kokoisina tankoina, joista leikkasin veitsellä noin 0,5-0,7cm pituisia paloja. Yhdestä tangosti riitti näin noin 13-15 kutsuun hiukan leikkaajan silmäntarkkuudesta riippuen.

IMG_4376
IMG_4379

  • Leimasin kannattaa säilyttää pakkasessa sinettien välillä.
Tämä on tärkein ja parhain vinkki, jonka haluan jakaa! Me pidimme leimasintamme pakastinlokerossa aina sinettien välillä, koska huomasimme ensimmäisten noin viiden kutsun jälkeen, että metallinen leimasin kuumenee kiehuvasta vahasta ja kuuma leimasin ei irtoa sinetin pinnasta kauniisti. Minkäänlaista öljyä emme leimasimeemme sotkeneet, koska sille ei ollut mitään tarvetta, mutta pakastin sen sijaan oli aivan ehdoton! Viileä leimasin nousi valmiista sinetistä todella siististi ihan vain nostamalla.

  • Kynttilä toimii hyvin vahan sulatukseen.
Vahoja on varmasti monenlaisia ja -laatuisia, mutta meidän aivan randomilla kiinakaupasta tilaamamme hopea vaha kesti suoran tulen todella hyvin. Pidimme lusikkaa rohkeasti suoraan liekissä ja yhden kökön sulattamiseen meni heittämällä alle minuutti. Kaikki vahat eivät kuitenkaan kestä ilmeisesti yhtä hyvin tulta ja kiehumista kuplille, koska Something Gold -blogin Anniina kertoi instassa heidän vahansa ottaneen nokkiinsa sulattamisesta kiehuvaksi asti. Testaa siis parilla ensimmäisellä vahamöykyllä ja tarvittaessa ota sulattamiseen hiukan enemmän aikaa.

  • Paina leimasin paikalleen... ja nosta ylös.
Sanoin, että sinettien tekeminen on helppoa ja ihan oikeasti tarkoitin sitä. Meillä Jarkko sulatti vahan, kaatoi lusikasta hiukan levittäen haluttuun kohtaan, minkä jälkeen minä välittömästi laskin leimasimen suurin piirtein oikeinpäin kuumaan vahaan, painoin todella kevyesti, pidin paikallaan pari sekuntia ja nostin ylös. Tehty! Vaha kuivaa ja viilenee vauhdilla, joten parin minuutin päästä kutsu on täysin valmis pinottavaksi.

  • Sinetit voi hyvillä mielin valaa suoraan paikalleen.
Olen lukenut muutamia kokemuksia sinettien tekemisestä ja monet ovat suosittaneet sinettien painamista leivinpaperille ja liimaamista kuivumisen jälkeen paikalleen kutsuihin. Mikäli vaatii sineteiltä äärimmäistä täydellisyyttä, näin varmasti kannattaakin toimia, mutta mikäli vain lähes täydellinen (ks. alla) riittää, sinetit voi aivan hyvin tehdä suoraan kuoriin. Kuten sanoin, me emme joutuneet uusimaan yhtäkään kutsua, ja olemme kuitenkin melko tarkkoja visuaalisesta tyylistä.

IMG_4367

Tässä muutamat meidän vinkkimme. Suositan aivan jokaiselle sinettien painamista, koska vaiva on todella pieni suhteessa saavutettuun wou-efektiin. Laitan meidän instaan (@kristallihaat) vielä videon yhdestä painannasta niin hahmottuu parhaiten, miten helppo homma oikeasti on kyseessä. Mikäli vinkeistä huolimatta joku asia jää vielä mietityttämään, saa ehdottomasti myös kysyä!


♡ Krista

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Avioliiton esteet laitettu tutkintaan

Huh, viime viikonlopun opiskelijaristeilystä ja tämän viikon Vaasa-komennuksesta selviydytty. Blogi ja hääsuunnittelut ovat olleet näiden arjen kiireiden vuoksi hiukan lepäämässä, mutta tästäkin huolimatta merkittäviä edistysaskeleita kohti juhlapäivää on otettu (muun muassa kärrätty laivalta käsivoimin 30l viiniä).

Yksi harvoista aivan ehdottomista asioista ennen hääpäivää on avioliiton esteiden selvittäminen. Ilman esteiden tutkintaa ja virallista esteettömyystodistusta paria ei voida vihkiä avioliittoon, joten kyse on oikeasti merkittävästä asiasta. Parin itsensä on pyydettävä esteiden tutkintaa vihkivältä taholta (maistraatti tai seurakunta) aikaisintaan 4kk ja aivan ehdottomasti viimeistään seitsemän arkipäivää ennen vihkipäivää. Näin siksi, että todistus on voimassa tasan 4kk ja ohjeelliseksi ajaksi tutkinnalle ilmoitetaan viikko. Lisäaikaa tulee varata, mikäli esteitä tutkitaan maarajojen yli kansainvälisissä liitoissa. En itse uskaltaisi jättää näin tärkeää asiaa aivan viime tippaan, kun kerran mahdollisuus hoitaa homma on jo monta kuukautta etukäteen. Olkaa ajoissa, ettei mene hääpäivän koko pointti hukkaan.

Esteiden tutkinnassa selvitetään, että parin avioliiton solmimiselle ei ole laillisia esteitä. Käytännössä selvitetään, ettei pari ole alaikäinen, toisilleen liian läheistä sukua ja ettei kumpikaan ole ajankohtaisesti avioliitossa. Suurimmalle osalle pareista tutkinta on vain byrokraattinen temppu hoidettavaksi, mutta temppu on silti tärkeä muistaa.

IMG_0912

Meidät tullaan vihkimään kirkossa seurakunnan toimesta, joten hoidimme esteiden tutkinnan evl. seurakunnan kautta. Siviilivihittävien parien tutkinnasta huolehtii maistraatti. Ainakin kirkon suunnasta esteiden tutkinta on tehty äärimmäisen helpoksi ja homma olikin hoidettu noin 5 minuutissa pitäen sisällään avainlukujen kaivamisen.

Helpoiten tutkintapyyntö jätetään seurakunnan sähköisen asiointipalvelun kautta, johon kirjaudutaan pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Sivustolla varmistetaan omat tiedot, kirjoitetaan puolison tiedot ja pyydetään tutkintaa. Lisäksi sivulla on mahdollisuus jättää omia toiveita avioliittoaikeiden virallistamisesta esim. kuulutuksien ajankohdasta. Toisen puolison jätettyä selvityspyynnön, on toisella puolisolla viikko aikaa käydä jättämässä oma tutkintapyyntönsä, jotta esteiden tutkinta käynnistyy. Vain toisen puolison pyyntö tutkinnalle ei siis riitä, vaan molempien on jätettävä oma pyyntönsä.

Nyt vain odottelemme, että saamme seurakunnan suunnasta postia. Hää-tj alkaa lähestyä sataa, joten kovin kauaa ei tarvitse enää odotella vihkipapin ja kanttorin varmistumistakaan.

Lisää infoa esteiden tutkinnasta:
- kirkkovihittävät (ev.lut): https://evl.fi/perhejuhlat/haat/avioliiton-esteiden-tutkinta-ja-esteettomyystodistus
- siviilivihittävät: https://maistraatti.fi/fi/Palvelut/Avioliiton-esteiden-tutkinta/


Krista