tiistai 6. marraskuuta 2018

Hääkutsujen vahasinetit

Olemme saaneet vierailta paljon kehuja kutsujemme visuaalisesta ilmeestä, minkä otamme valtavan suurena kohteliaisuutena, koska on ihanaa, että joku muukin nauttii meille mieluisasta tyylistä. Yksi tekijä kutsuissamme on kerännyt kuitenkin erityisen paljon huomiota, innostusta ja kehuja. Kutsukuoret sinetöineet vahasinetit ovat olleet jättihitti!

Ajatus sineteistä syttyi jo todella varhain hääsuunnittelun aivan alkumetreillä. Idea lähti Jarkon suunnasta ja Jarkko kaikkiaan huolehti sinettileimasimeen kaiverretun monogrammimme suunnittelusta ja leimasimen tilausprosessista. Olimme kokeilleet varsinaisella sinettivahalla painamista parin sinetin verran aiemmin, kun postitimme save the date -kortit ulkomaanvieraille, mutta kutsukuoriurakkaan tarttuessamme olimme vielä melko ummikkoja sinettivalannan kanssa. Siksi ajattelin koota meidän vinkkimme sinettitouhuun, josko joku muu saisi meidän kokemuksista hiukan pohjaa oman leimaamisen tueksi.

IMG_4373

  • Tartu rohkeasti projektiin!
Leimaaminen ei oikeasti ole valtavan iso homma ja lopputulos ehdottomasti vaivan väärti. Me pukersimme kuoremme valmiiksi parityöskentelyllä alle parissa tunnissa, emmekä joutuneet uusimaan yhtäkään, vaan kaikki sinetit onnistuivat kerrasta. Myöskään sinetin, sinettivahan tai vahalusikan tilaaminen ei ollut vaikea tai kallis homma, joten hyvin pienellä panostuksella saa aikaan todella näyttävän elementin kutsuihin tai muihin häämateriaaleihin.

  • Tee sinetit yhdessä jonkun kanssa.
Yksin kuuman vahan ja leimasimen kanssa sählääminen on vaikeaa, joten suosittelen ehdottomasti tarttumaan toimeen puolison tai jonkun kaverin kanssa. Hauskinta touhu on viinilasin äärellä. Neljän käden kanssa prosessi sujuu kuin tanssi, kun toinen leikkaa vahatangosta valmiit palaset odottamaan sulatusta, toinen sulattaa ja leimaamisvaiheessa leikkaaja huolehtii sinetin painamisesta. Vola!

  • Reilusti alle 1cm kokoinen pala vahaa on sopivasti.
Meidän leimasimemme on melko suuri, halkaisijaltaan 3cm, joten käytimme suurinta mahdollista vahakökköä, joka vain vahalusikkaamme mahtui ilman, että sula vaha valui lusikasta yli. Vahamme oli alunperin noin 1x1x10cm kokoisina tankoina, joista leikkasin veitsellä noin 0,5-0,7cm pituisia paloja. Yhdestä tangosti riitti näin noin 13-15 kutsuun hiukan leikkaajan silmäntarkkuudesta riippuen.

IMG_4376
IMG_4379

  • Leimasin kannattaa säilyttää pakkasessa sinettien välillä.
Tämä on tärkein ja parhain vinkki, jonka haluan jakaa! Me pidimme leimasintamme pakastinlokerossa aina sinettien välillä, koska huomasimme ensimmäisten noin viiden kutsun jälkeen, että metallinen leimasin kuumenee kiehuvasta vahasta ja kuuma leimasin ei irtoa sinetin pinnasta kauniisti. Minkäänlaista öljyä emme leimasimeemme sotkeneet, koska sille ei ollut mitään tarvetta, mutta pakastin sen sijaan oli aivan ehdoton! Viileä leimasin nousi valmiista sinetistä todella siististi ihan vain nostamalla.

  • Kynttilä toimii hyvin vahan sulatukseen.
Vahoja on varmasti monenlaisia ja -laatuisia, mutta meidän aivan randomilla kiinakaupasta tilaamamme hopea vaha kesti suoran tulen todella hyvin. Pidimme lusikkaa rohkeasti suoraan liekissä ja yhden kökön sulattamiseen meni heittämällä alle minuutti. Kaikki vahat eivät kuitenkaan kestä ilmeisesti yhtä hyvin tulta ja kiehumista kuplille, koska Something Gold -blogin Anniina kertoi instassa heidän vahansa ottaneen nokkiinsa sulattamisesta kiehuvaksi asti. Testaa siis parilla ensimmäisellä vahamöykyllä ja tarvittaessa ota sulattamiseen hiukan enemmän aikaa.

  • Paina leimasin paikalleen... ja nosta ylös.
Sanoin, että sinettien tekeminen on helppoa ja ihan oikeasti tarkoitin sitä. Meillä Jarkko sulatti vahan, kaatoi lusikasta hiukan levittäen haluttuun kohtaan, minkä jälkeen minä välittömästi laskin leimasimen suurin piirtein oikeinpäin kuumaan vahaan, painoin todella kevyesti, pidin paikallaan pari sekuntia ja nostin ylös. Tehty! Vaha kuivaa ja viilenee vauhdilla, joten parin minuutin päästä kutsu on täysin valmis pinottavaksi.

  • Sinetit voi hyvillä mielin valaa suoraan paikalleen.
Olen lukenut muutamia kokemuksia sinettien tekemisestä ja monet ovat suosittaneet sinettien painamista leivinpaperille ja liimaamista kuivumisen jälkeen paikalleen kutsuihin. Mikäli vaatii sineteiltä äärimmäistä täydellisyyttä, näin varmasti kannattaakin toimia, mutta mikäli vain lähes täydellinen (ks. alla) riittää, sinetit voi aivan hyvin tehdä suoraan kuoriin. Kuten sanoin, me emme joutuneet uusimaan yhtäkään kutsua, ja olemme kuitenkin melko tarkkoja visuaalisesta tyylistä.

IMG_4367

Tässä muutamat meidän vinkkimme. Suositan aivan jokaiselle sinettien painamista, koska vaiva on todella pieni suhteessa saavutettuun wou-efektiin. Laitan meidän instaan (@kristallihaat) vielä videon yhdestä painannasta niin hahmottuu parhaiten, miten helppo homma oikeasti on kyseessä. Mikäli vinkeistä huolimatta joku asia jää vielä mietityttämään, saa ehdottomasti myös kysyä!


♡ Krista

6 kommenttia:

  1. Juuri tuon kokoinen pala vahaa on minustakin juuri sopiva, ja tuo lusikka paras "mittaamaan" kuinka paljon on oikea määrä: eli sulaneen tuotoksen pitäisi täyttää lusikka, ei jäädä vajaaksi tms. Minulla tuo ebaylta tilannut lusikka valitettavasti sanoi itsensä irti kiitoskorttien kohdalla xD ...ja sitten käytettiin varakappaletta, jonka olin onneksi tajunnut tilata samalla.

    Minun piti pitää sinettiä vahassa ihan pitkä aika... useita minuutteja, eikä se siltikään irronnut ihan noin kivasti. Öljyjä kokeilin, mutta ne eivät toimineet kun jälki ei sitten ollut ihan niin hyvää. Seuraavalla kerralla kokeilen ehdottomasti tuota pakastin-vinkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin lusikka otti sinetöinnistö vähän damagea :D Palanutta vahaa kökkööntyi lusikkaan sulattamisen myötä, mutta hyvin ajoi onneksi asiansa. Tuollaisen varakappaleen tilaaminen olisi ollutkin hyvä idea jo heti alkutilanteessa.

      Pakastinta kannattaa kokeilla! Meillä se toimi ainakin tosi hyvin ja ero lämpinällä leimasimella sinetöimiseen oli ihan valtava.

      Poista
    2. Mulla lusikka-osa irtosi tuosta puu-osasta. Lusikkaan ei jäänyt kökköä kun putsasin sen joka kerran välissä talouspaperilla...keksin tämän vinkin itse, netissä ei putsauksesta puhuttu mitään...vähän outoa.
      Pakastin-vinkki on myös uusi! Kokeilen joululahjapakettien sinetteihin ja raportoin instassa tulokset :D

      Poista
    3. Oho, se onkin hiukan fataalimpi vaurio sitten :D Tuo pyyhkiminen olisi ollut varmasti hyvä juttu tajuta, mutta vähän luulen, että me ei olisi silti jaksettu nähdä sitä vaivaa, koska meidän sulatustahdilla siitä olisi tullut koko prosessin hitain vaihe ’:D Raportoi sitten tuloksista! Toivotaan, että pakastin toimii sullakin!

      Poista
  2. Kiitos postauksesta, paljon hyviä vinkkejä jotka toivottavasti helpottavat omaa tulevaa urakkaa. :D minäkin tilasin heti pari varalusikkaa varuille... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiva kuulla, jos tuntui olevan hyödyllisiä vinkkejä!

      Poista