sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Hääkukkien tilaaminen netistä

Kaupallinen yhteistyö Juhlakukat.fi'n kanssa. Sidontatöistä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Kerroin marraskuussa, että olimme valinneet pohjanmaalaisen nettikukkakauppa Juhlakukat.fi'n hääkukkakaupaksemme. Tuolloin fiilistelin edessä olevaa hääkukkainspiksen etsimistä kimppujen ja vieheiden osalta. Nyt on kuitenkin aika siirtyä konkretian tasolle, koska laitoimme kukkatilauksemme menemään tällä viikolla.

flower-731830_1920

Aloitimme kukkatilausprosessimme varsinaisesti tammikuun alkupuolella laittamalla sovitusti sähköpostia Juhlakukkien floristeille. Halusimme tilata valmiiksi sidottuina minun kimppuni, Jarkon vieheen, bestmanien vieheet ja kaasojen rannekukat, minkä lisäksi halusimme irtokukkia juhlapaikan koristelua ja heittokimpun sekä buffetpöydän kukka-asetelman sidontaa varten.

Laitoin ensimmäiseen viestiin tiedot taustatietoja häistämme ja tyylistämme sekä toivomistamme sidontatöistä. Lisäksi olin kerännyt viestiin kollaasiksi kuvia erilaisista kimpuista, vieheistä ja rannekukista, joissa oli minusta jotakin erityistä. Olin jokaiseen kuvaan kirjoittanut, mistä sidonnassa erityisesti pidin (esim. kukkien väri, kimpun muoto, vieheen koko) ja mikäli mukaan oli sattunut joitakin elementtejä, joista en lainkaan pitänyt (esim. juuttinarut vieheiden varressa ja liian runsaasti rönsyilevät eucalyptukset), mainitsin senkin. Esimerkiksi kaikissa tämän postauksen kimppukuvissa on elementtejä, joista pidän, mutta mikään yksistään ei nappaa aivan täysillä. Tavoitteenani oli antaa floristille kuvien kautta laajahkosti elementtejä, joista pidin ja joita toisaalta vierastin, jotta hän pystyisi luomaan juuri meille sopivan kokonaisuuden. Kuvio olisi varmaan ollut simppelimpi, jos olisin tarkalleen tiennyt, että tällaisen täsmälleen haluan, mutta nyt toiveideni ollessa epämääräisiä, suunnittelutyökin piti aloittaa laajasti lähestyen.

Onneksi floristi nappasi kuvistani punaisen langan samantien! Sain jo samana päivänä iloisen vastauksen viestiini. Kävimme seuraavina päivinä parin viestin verran läpi muutamia tarkennuksia kimpun ja vieheiden kukkien väreistä, käytettävistä vihreän sävyistä ja kukkien muodostamasta kokonaisuudesta, minkä jälkeen homma olikin hoidettu. Viimeisimmän viestin lopussa sain vielä hyvät ohjeet kukkien tilaamiseen ja maksamiseen nettikaupassa. Kaikki viestintä hoitui äärimmäisen näppärästi ja nopeasti sähköpostitse, mikä oli minulle luontevin tapa olla yhteyksissä, mutta aivan yhtä lailla kukkatoiveet olisi voinut käydä läpi myös puhelimitse. Hinnastosta sen verran, että tyypillinen peruskukista tehty morsiuskimppu maksaa Juhlakukkien mukaan heillä noin 80 euroa, sulhasviehe 12e, muut vieheet 10e, rannekukat 25e. Hinnat ovat tottakai viitteellisiä, koska luonnollisesti käytettävät kukat vaikuttavat lopullisen sidontatyön hintaan.

wedding-2072918_1920
bouquet-2563485_1920

Irtokukkina ostettaviksi kukiksi päädyimme tilaamaan mahdollisimman monikäyttöisiä, riittoisia ja tyylillisesti meidän näköisiä kukkia. Sidomme kukista itse heittokimpun ja noutopöydän asetelman, minkä lisäksi irtovihreää tarvitaan kattaukseen ja muita kukkia sinne tänne juhlapaikkaa. 200-250 euron kukkabudjettimme rajoissa (ilman budjettia olisin voinut tilata vaikka koko kaupan tyhjäksi) päädyimme valitsemaan tilaukseen alla mainitut kukat. Yhteensä nämä irtonippuina ostetut kukat maksoivat 132,88 euroa.

  • Valkoinen terttu-/oksaneilikka, 10 oksaa
  • Viininpunainen terttu-/oksaneilikka, 10 oksaa
  • Luonnonvalkoinen avalanche-ruusu, 10 oksaa
  • Murretun vaaleanpunainen ikiviuhko, 5 oksaa
  • Valkoinen isokukkainen harsokukka, 5 oksaa
  • Luonnonvalkoinen preeriaeustoma, 10 oksaa
  • Tuhkaeucalyptus, nippu
  • 2 x pikkuruskus, nippu
  • Pistaasia, nippu
  • Eucalyptus parvifolia, nippu

Koska kyse on todella nettikukkakaupasta, sujui kukkaostosten teko aivan kuin mitä tahansa netistä shoppaillessa. Klik ja klik, tuote ilmestyi ostoskärryyn. Toinen klik ja klik, koko homma oli maksettu yhdellä mobilepayn swaippauksella. Hiukanko helppoa! (Erityisplussaa tuosta Mobilepaysta, koska vihaan avainlukulistan etsimistä nettiostoksia tehdessä.) Etukäteen sähköpostitse sopimamme tilaustuotteet sai myös lisättyä nettikaupan tilaukseen, joten koko paketin tilaamisen ja maksamisen sai hoidettua samalla kertaa. Yli 150 euron tilauksille Juhlakukat.fi tarjoaa myös ilmaisen toimituksen, joten siitäkään ei tarvinnut murehtia.

Kukat pystyi tilaamaan ja maksamaan pois alta nettikaupasta milloin vain, mikä on kiva, koska nyt kukat on sekä ajatuksen ja että rahavirran tasolla hoidettu pois alta. Valitsimme tilauksen yhteydessä kukkien toimituspäiväksi ystävänpäivän 14.2. eli kaksi päivää ennen häitä. Tämä oli kukkakaupan suositus lauantaina järjestettäviin juhliin, koska näin kukat saavat to-pe yön ajan toipua postimatkasta nestejännitystään palauttaen ja ovat perjantaina sidottavissa/aseteltavissa.

Hihii, odotan innolla kukkalähetyksemme saapumista! Ensinnäkin, koska on jännittävää nähdä, millainen kimppu-vieheet-rannekukat -kokonaisuuden meille on toiveideni pohjalta luotu, ja toisekseen, koska minua lämmittää hurjasti ajatus, että perjantaina juhlapaikalla on kukkameri odottamassa sidontaa ja asettelua paikalleen. Kukissa on taikaa!


♡ Krista

torstai 24. tammikuuta 2019

Kristan POLTTARIT!

Huh sentään! Elossa ollaan niin polttareiden, Love me do -messujen kuin Porin hajautusopetuksenkin jäljiltä. Sormia on poltellut jo useamman päivän ja nyt viimein pääsin koneen äärelle kirjoittaakseni viime viikonloppuna olleista polttareistani. Haluan heti kärkeen sanoa, että polttaripäiväni oli paras, mitä kuvitella saatoin. ♡ Suupieleni nousevat edelleen hölmösti hymyyn päivää edes ajatellessani. Kiitos uskomattomat kaasoni Sanni ja Elina. Kiitos kaikki polttarivieraani, jotka pääsitte kaikki paikalle! Ja erityiskiitos Josefinalle myös juhlimisen ohella päivän kuvaamisesta. Kaikki tämän tekstin kuvat ovat Josen käsialaa. Kuvien laatu on blogiin siirtämisen takia tosin todellista heikompi.

En voi valehdella, että en olisi laskeskellut polttareideni ajankohtaa. Olin polttarikirjeen saapumisesta lähtien kuin aropupu korvat höröllään aina, kun joku puhui tulevien viikonloppujen menoista. Analysoin kuulemaani Jarkolle, jonka luulin olevan polttariajankohdastani aivan tietämätön (huijasi ryökäle), ja vatvoin viikonloppuvaihtoehtoja. Päädyin lopulta kahteen vaihtoehtoon, joista viime viikonloppu oli ensimmäinen. Vielä perjantaiaamuna olin aivan varma, että tänä viikonloppuna mennään, mutta illalla muutamien koulukavereiden kesken nähdessämme, eräs polttarivieraani onnistui rivien välissä niin sujuvasti vakuuttamaan minut menevänsä jo aamulla Poriin kotiseudulleen, että hylkäsin ajatuksen. Polttarini eivät olisi tänä viikonloppuna.

Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.11.37
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.14.37
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.56.57
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.15.20
Näyttökuva 2019-1-24 kello 21.13.43

Kello 9.30 lauantaiaamuna tilanne kuitenkin räjähti aivan puskista käsiin. Oveamme alettiin jyskyttää nyrkein, ja oven varovasti avatessani molemmat kaasoni odottivat minua maastovaatteissa seisoen ja Porilaisten marssi soiden. Päivän teema oli selkeästi armeija.

Sain hetken aikaa tärinöissäni pakata loppuun (sykemittari näytti korkeimmillaan 124/min levossa), vaihtaa päivän teemaan sopivat vaatteet ja juoda hiukan kuohuviiniä ennen kuin aloitimme päivän toden teolla. Minulle ojennettiin suuri polttarikansio, josta minun tuli koko päivän pitää hyvää huolta (meinasin kadottaa kansion kahdesti ennen kello 13). Kansiosta löytyi tehtävien ohella myös vaimokokelasvala, joka minun tuli vannoa ääneen ennen kuin silmäni sidottiin ja minut kuljetettiin autolla salaiseen paikkaan. 

Tunnistin paikan rapun tuoksusta ja äänistä Elinan kodiksi. Sisällä odottivat kaikki loput polttaroijat brunssin kera. Kaikki toivomani ihmiset pääsivät paikalle, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Ihanaa! Kuoharibrunssin ohessa minä sain suorittaa päivän ensimmäisen tehtävän, eli todistaa, että ruuanlaittotaitoni ovat tallella. Leivoin ohjeen mukaan suklaamuffinseja, joista suuri osa pakattiin mukaan reissukassiimme. Leipomisen, syömisen ja yleisen ihmettelyn aikana Anniina ja Sanni taiteilivat kaikille lakanakankaasta otsapannat, jotka inttivaatteiden ohella yhdistivät koko päivän ajan juhlaporukkaamme.

Seuraavaksi pakkauduimme kaikkine tavaroinemme kaasojen autoihin ja aloitimme siirtymisen seuraavaan mysteerikohteeseen. Kaikkien tavaramäärästä päättelin, että emme ole menossa yöksi kotiin ja hyrisin sisällä tyytyväisyydestä - päivä jatkuu vielä yöhön saakka!

Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.17.50
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.27.10
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.27.27
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.20.44
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.18.32
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.21.15
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.20.10

Päivän toinen pysähdys oli totaalinen yllätys aivan meidän kotinurkilla. Menimme TFC:n treenihallille, jossa alkupuheiden aikana sain kuulla meidän olevan yksityisellä krav maga -alkeistunnilla. Krav maga on alunperin Israelin armeijan kehittämä taistelulaji, jonka ainoa ajatus on itsepuolustus. Sääntöjä ei siis ole, vaan ainoa lajin tekniikoita rajaava tekijä on laki. Olimme siis selkeästi suorittamassa tehtävälistani kohtaa osaan puolustaa itseäni. Melkein 1,5 tunnin ajan me potkimme, löimme ja estimme toistemme iskuja pareittain. Yksittäisten tekniikoiden lisäksi treenasimme oikeita tilanteita, kuten seisaaltaan kuristamisesta, makuukuristuksesta ja päällekäynnistä vapautumista. Lopussa minua vielä koeteltiin 2min harjoitusottelulla kurssin toista vetäjää "vastaan". Jestas miten rankkaa kahden minuutin rimpuilu oli, vaikka vastukseni antoikin minun heilutella pikku nyrkkejäni ja jalkojani melko vapaasti ilman vastarintaa. Olin ottelun jälkeen aivan kuollut! Ja niin olimme kaikki myös seuraavat pari päivää, koska laji oli rankka ja mustelmainen.

Hikiliikunnan jälkeen otimme salilla suihkun ja laittauduimme hiukan. Pojat taisivat ihan saunoakin meidän meikatessa. Parkkipaikalla Sanni taiteili koko porukalle sotamaalaukset, jotka kasvoilla siirryimme keskustaan suorittamaan seuraavia tehtäviä. Ei polttareita ilman klassikoita, joten tottakai minun tuli kerätä viisi avioliittoneuvoa päivän vastaantulijoilta. Alkuun meinasin nössöillä, mutta päivän edetessä vinkkien kerääminen onneksi helpottui. Kröhöm, syytähän tähän ei kukaan tiedä... Kävimme syömässä El Namissa burritot, jonka jälkeen sain esitellä Turun kävelykadulla neljä sotilaallista liikkumistapaa. Tässä vaiheessa iltaa pohjoiskorealaisen jalannostomarssin, ryömimisen tai tetsaamisen demoaminen Turun vilkkaimmalla kävelykadulla ei enää haitannut lainkaan...

Illan viimeinen autoilu iltakuuden maissa oli siirtyminen jälleen uuteen mysteerikohteeseen. Lähdimme ajamaan Turusta Kaarinaan päin ja aluksi mietin, että menemmekö jotakin outoa reittiä Helsinkiin. Melko pian Kaarinan jälkeen käännyimme kuitenkin Turun saaristoon vievältä tieltä metsätielle. Tässä vaiheessa aloin haaveilla, että pääsisimme jonnekin mökille loppuillaksi, mutta varma en tietenkään voinut olla. Vaihtoehtoisesti pelkäsin myös avantouintia tms, koska seuraava tehtävä osaat näyttää tunteesi ennakoi voimakkaita tunnekokemuksia.

Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.22.22
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.21.49
Näyttökuva 2019-1-24 kello 21.10.36
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.19.11

Tien päässä meitä odotti kuin odottikin lumen peittämä uusi ja moderni mökki meren rannalla. Aivan järjettömän hieno ja ihana paikka! Naapurimökit olivat tyhjillään, joten saimme olla aivan omassa rauhassamme koko illan. Toiset olivat käyneet päivää aiemmin tarkistamassa paikat, koristelemassa mökin viirein ja ilmapalloin ja täyttämässä jääkaapin ruualla ja juomalla. Mökistä löytyi mukavat nukkumapaikat heittämällä meille kahdeksalle hengelle. Minua kohdeltiin illalla kuin prinsessaa, koska petinikin sijattiin pyytämättä, kun vain osoitin haluamani sängyn.

Parasta seuran lisäksi mökissä oli kuitenkin ULKOPOREAMME! Oli aivan epätodellista vuoroin lillua pakkassäässä lämpimissä poreissa ja vuoroin istua kuumassa saunassa koko porukan kesken. Meidän 8 hengen seurueemme mahtui juuri sopivasti niin lauteille kuin ammeeseenkin, joten toiveeni koko porukan yhdessäolosta toteutui täysin. Ja kun sitä kumiankan tarpeellisuutta mietin, se todellakin oli tarpeen. Minun täytyi ennen saunomista pelastaa ankkarukka ammeesta kellumasta. Jottei tehtävä kuitenkaan olisi liian tylsä, pelastusoperaatio tuli suorittaa bikineihin ja pantterikuosiseen jumpsuitiin pukeutuneena ja ennen ammeloikkaa minun minun täytyi pyöriä tukkihumalatyylillä akselini ympäri 10 kertaa ja tehdä lumienkeli hangessa.

Ennen saunaa pääsin myös testamaan tietojani Jarkosta ja kuvaamaan suhdettamme muovailumassan keinoin. Minusta nuo mitä puolisosi tähän vastaisi -tyyppiset visat ovat tosi hauska ja mielenkiintoinen ohjelmanumero niin vastaajan kuin vieraankin näkökulmasta, koska samalla parista paljastuu ihan uusia puolia aivan vahingossa. Onneksi olin aika hyvin hököllä Jarkon vastauksista, joten luottavaisin mielin jatkamme matkaa kohti hääpäivää.

Saunassa minut morsiussaunotettiin lauteille asetelluin havuin ja kukkasin, vastomalla ja pesemällä suolalla, kun olin ensin käynyt huutamassa kaikki vanhat ihastukset ja seurustelukumppanit merelle. Muut elintarvikepesut oli korvattu kaikkien käytössä olevilla kasvo- ja hiusnaamioilla, mikä oli minusta tosi kiva idea.

Yhtään huijaamatta minä istuin saunassa ja ulkoporeammeessa oikeastaan koko loppuillan. Välillä kävin syömässä herkullisia itse tehtyjä hampurilaisia ja kirjoittamassa itselleni kirjeen, jonka saan lukea 5 vuoden kuluttua, mutta muutoin minä poistuin ammeesta vasta kello kolme mennessäni nukkumaan.

Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.22.44
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.23.17
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.24.55
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.24.40
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.25.43
Näyttökuva 2019-1-24 kello 20.25.28

Aamulla nousimme kaikki poikia lukuunottamatta jo yhdeksältä. Laitoimme yhdessä aamupalabrunssia, siivoilimme mökkiä ja ihmettelimme eilistä. Aamupalan jälkeen minulle ojennettiin muistoksi polttareista taulu, johon jokainen päivään osallistunut oli suudellut huulipunahuulet ja kirjoittanut vinkin tulevaan avioelämään. Taulun kehyksen sisään oli myös piilotettu itselleni kirjoittamani kirje, jonka saan kaivaa esiin 19.1.2024. Tämä idea oli minusta aivan loistava! Pusutaulusta jää todella personoitu muisto, josta näkyy ketä kaikkia oli paikalla, ja oman kirjeeni sisältöä en muista tarkasti tälläkään hetkellä, saati viiden vuoden päästä.

Parasta polttareissani oli ehdottomasti ihmiset ja tunnelma, joka kaikista huokui. Minulla oli tunne, että olin yhden yhteisen kaveriporukan keskellä, vaikka mukana oli lääkiskavereita paristakin kaveriporukasta ja lukiokavereita, jotka eivät turkulaisia tunteneet lainkaan etukäteen. Oli ihmeellistä, miten kaikki vain sulautuivat yhteen ihan kuin olisivat niin aina olleetkin, vaikka osa oli tutustunut toisiinsa vasta polttariaamuna.

Ahh! Mitään en vaihtaisi enkä mitään muuttaisi. Oli aivan mahtava päivä, jonka talletan tiukasti sydämeeni ainiaaksi. KIITOS. Olette parhaita. ♡


♡ Krista

tiistai 15. tammikuuta 2019

Hääjuhlan musiikit

Moikka, Jarkko tässä taas!

Sain Kristalta nakin kirjoittaa vähän häiden musiikeista ja musiikkivalinnoista. Sinällään ihan luenteva juttu, koska meistä kahdesta minä olen aina ollut se musiikkiorientoitunut tyyppi, minkä vuoksi myös kirjoitan aiheesta enemmän kuin mieluusti! 

Häihin on tulossa musiikkia laidasta laitaan, mikä on aivan mahtava asia. Itse kuuntelen musiikkia kun luen, kun lenkkeilen, kun teen ruokaa, kun tiskaan, kun olen iloinen, kun olen surullinen tai vaikka töissä mahdollisuuksien mukaan jopa radiosta kuunnellen. Tätä tekstiäkin kirjoittaessa kuuntelen tällä hetkellä Born of Osirista. Hiljaiset hetket ovat harvinaisia ja jokaiseen tilanteeseen löytyy jotain sopivaa. Näin tulee olemaan meidän häissäkin!

Lähdetään liikkeelle jo aikaisemmin mainitusta ideasta, sillä vessamusiikeista onkin jo tainnut olla puhetta tässä kirjoituksessa. Idea lähti joistain iltamista, jotka järjestimme täällä meidän Yo-kylän residenssissämme. Vessamusiikit olivat menestys, joten sama perinne jatkukoon häissäkin. Itselläni on vielä miesten vessan soittolista tekemättä, mutta tarkoitus olisi laittaa sinne jotain persoonallista omilta soittolistoilta. Ei siis mitään rauhallisen harmonista spa-musiikkia, vaan päinvastoin jotain häiritsevämpää ja ajatuksia herättävää kenties.

Krista laittaa naisten vessaan todennäköisesti Robinia.

Auratriostakin taitaa jo olla kirjoitus, mutta kerrataanpas: Turun häämessujen suurin löytö oli Auratrio, joka on monipuolinen kolmikko ja täydellistä korvakarkkia taustalle ruokailun ajaksi. Meidän hääiltanamme Auratrio tulee soittamaan kontrabassoa, selloa ja klassista kitaraa. Saimme sähköpostiimme heidän kappalelistansa, jossa oli jokaiselle jotakin klassikoista populäärisempiin ilmiöihin. Auratrio soittaa yleensä kolme settiä, mutta meidän kohdallamme he tekivät poikkeuksen, sillä sesonki ei niin sanotusti ole kuumimmillaan. Juhlapaikalla kuullaan siis kahden setin verran ruokailun yhteydessä tätä ihanuutta.

_MG_0005

Sitten itselleni henkilökohtaisesti isoimpaan ja tärkeimpään seikkaan, sillä meille tulee hääbändi! Eikä mitä tahansa kilistelijöitä vaan minun oma bändi Ferry Is Closed(Vähän modattuna tietysti. Itsehän en aio soittaa. Ja covereitahan häissä luonnollisesti soitetaan.)

Olen soittanut toisen bestmanini Oton kanssa jo vuodesta 2012 tässä yhteisessä projektissa, mikä tekee tästä asiasta vielä paljon merkityksellisempää. Muut ovat tulleet matkan varrella kyytiin, mutta bändin rooli ja merkitys Turun aikaisessa elämässäni on ollut massiivinen. Siksi on aivan mahtavaa saada nämä ystävät musisoimaan myös meidän karkeloihin.

Sara ja Jouni ovat minun ja Oton lisäksi bändin viralliset jäsenet. Saralla on aivan uskomattoman kaunis, kirkas ja monipuolinen lauluääni ja Jouni taasen on yksi taitavimpia basisteja, joita tunnen. Minun jättämän rumpalityhjiön tulee täyttämään Oton veli Antti, jonka soittotekniikkaa ja taitoa ihailen valtavasti, vaikka kaveri on minua melkein kymmenen vuotta nuorempi. Kakkoseksi jään heittämällä!

Hääbändiin liittyy myös pianistiystäväni Musse (huhujen mukaan hänen oikea nimensä on Rasmus), jonka pianon soitto on inspiroinut ja innoittanut jo vuosien ajan itseäni yhä enemmän ja enemmän pianomusiikin pariin. Meillä onkin jo sovittuna Kristan kanssa, että jonain päivänä ostamme pianon, kun muutamme tästä Yo-kylän kaksiostamme pois. Musse tulee soittamaan myös häävalssimme, mutta vielä on epäselvää, että millainen sovitus sille tehdään. Vaihtoehtoisesti pelkkä pianosovitus tai bändin kanssa toteutettu rytmikkäämpi luomus.

unspecified

Hääbändi soittaa siis illemmalla kolme settiä ja käynnistää bileet ruokailun ja ohjelmien jälkeisessä pöhinässä. Osa settilistan kappaleista on meidän omia toiveita ja osan bändiläiset ovat valinneet itse - yhtä kaikki valitut kappaleet ovat varmasti silkkaa timanttia. Itsellä on vain kiitollinen ja iloinen olo, että tuntee näin hienoja ihmisiä ja muusikoita.

Bändin jälkeen Spotify Premium on ystävä ja tanssit jatkuvat tarkoitusta varten tehdyn soittolistan tahdissa.

Siinäpä nuo häiden musiikkijärjestelyt näin hyvin pähkinänkuoressa.

Lopuksi pakollinen mainos: bändini Ferry Is Closed on nyt julkaissut jo parikin biisiä esimerkiksi Youtubeen ja Spotifyhyn.



♡ Jarkko

maanantai 14. tammikuuta 2019

Koemeikki ja -kampaus

Ja niin koitti näin konkreettisten asioiden aika! Kävin perjantaina koemeikissä ja -kampauksessa. Hääpäivän meikkini ja kampaukseni tekee Helsingissä pääosin vaikuttava Irina Arvokas. Bongasin Irinan Adieu Madamoiselle, Bonjour Madame -blogin Saran sinnikkään suosittelun pohjalta ja löimme varauksen lukkoon loppukeväästä 2018. Tuolloin oli puhe, että koelaittautumisen voisi sopia minun toiveideni mukaan loppusyksyyn tai alkuvuoteen. Koska hius- ja meikkisuunnitelmani olivat pitkään melko epämääräisiä ja levällään, ajattelin alusta lähtien, että tammikuu voisi olla hyvää aikaa koelaittautumiselle. Loppuvuodesta 2018 sovimme Irinan kanssa sähköpostitse, että perjantaina 11.1. klo 17 olisi aika.

Toteutimme koemeikin ja -kampauksen Helsingissä Kalevankadulla sijaitsevassa kauneussalongissa. Varsinaisena hääpäivänä Irina reissaa luoksemme Turkuun. Hiukan meinasi vatsanpohjaa kipristellä jännityksestä, kun istuin bussissa matkalla Turusta Helsinkiin.

IMG_4798
IMG_4801
IMG_4799

Aloitimme koekierroksen meikistä. Minulla ei ollut mitään etukäteen bongaamani mallikuvaa toivomastani meikistä näyttää, koska koin hyvin vaikeaksi katsoa aivan erilaisiin kasvoihin kuin omani tehtyjä meikkikuvia ja yrittää valita niistä itselleni sopiva. Siksi päätin luottaa ammattilaiseen ja kuvasin Irinalle vain sanallisesti, millaista meikkiä ja erityiselementtejä siihen toivoisin. Tykkään vahvoista ja näyttävistä silmämeikeistä, joten toivoin silmiin tummuutta. Värimaailman suhteen olin avoin, koska en tosiaan tiedä, millaiset sävyt omiin silmiini ja ihooni parhaiten sopivat.

Aivan ensimmäisessä vedoksessa Irina käytti kimaltelevaista vaaleaa ruusukultaa luomien päävärinä, mutta esikatselukierroksen jälkeen vähensimme minun toiveestani hiukan kimallusta liikkuvalta luomelta ja lisäsimme tummuutta ulkoluomelle. Meikin koevedoksessa pohjalla on omaa silmämeikkiäni eikä ripsitupsuja/irtoripsiä ole aseteltu paikalleen, joten merkittävä loppusilaus silmien näyttävyydestä uupuu vielä. Huuliin laitoimme Irinan suosituksesta huulien omaa väriä korostavaa melko neutraalia punaa, josta tykkäsin kyllä todella paljon. Huulipuna myös kesti todella hyvin, vaikka kävimme kaason kanssa iltaskumpalla ja -tapaksilla koelaittautumisen jälkeen. Saattaa kuitenkin olla, että ostan tuon kokeilemamme sävyn lisäksi hääpäivää varten myös hiukan punaisemman sävyn, koska tyypillisesti tykkään hiukan vahvemmista huulipunasävyistä. Sitten jää hääpäivän fiiliksen varaan, että kumpaa huuliin laitetaan.

IMG_4802
IMG_4804
IMG_4806

Meikin jälkeen siirryimme hiusten kimppuun. Hiuksista minulla oli meikkiä enemmän ajatuksia, mutta ei mitään ehdotonta mallikuvaa, että täsmälleen näin. Toivoin klassista keskiyläniskanutturaa, joka on selkeä ja tyylikäs, mutta ei sliipattu. Suuret kiharat kampauksissa olivat mieleeni, koska aivan suoraan hiukseen tehdyt kampaukset menevät makuuni liian sliipatun puolelle. Ehdottomalla ei-listalla olivat kampauksesta roikkuvat kiehkurat.

Peiliin katsominen ensi kertaa oli todella jännittävää. Istuin Irinan työskentelyn ajan kasvot poispäin peilistä, joten pääsin näkemään mitään kampauksesta ensi kertaa vasta työn ollessa valmis. Ja vitsit kampaus oli hieno! Se oli juuri sitä mitä toivoinkin, vaikka en sanojani osannut täsmällisesti asettaakaan. Kampaus oli tyylikäs, olematta kuitenkaan jäykkä, jätti niskan ja pään liikkeet vapaaksi, kuten toivoinkin, ja sopi minusta tyyliini ja hääpäivän tyyliini hyvin. Yhdessä meikki ja kampaus muodostivat todella kauniin kokonaisuuden ja tukivat toisiaan.

Loppuillan koemeikin ja -kampauksen jälkeen vietin juuri niin kuin toivoinkin. Peilasin itseäni jokaisesta heijastavasta pinnasta.


♡ Krista

maanantai 7. tammikuuta 2019

Polttarikirje

ÄÄÄÄ! Ette arvaa, mitä postiluukusta putosi noin kaksi tuntia sitten? No polttarikirje! Ja aivan puskista. Olen niin täynnä intoa, että tärisen ja on aivan mahdotonta yrittää keskittyä mihinkään. Pahoittelen mahdollisesti epäjohdonmukaista tekstiä, mutta minun on pakko tulla jakamaan innostukseni johonkin, kun Jarkkokaan ei ole kotona kuuntelemassa.

Istuin illalla kahdeksan jälkeen Kissen kanssa sohvalla pitkän päivän jäljiltä. Olin kotiutunut koulupäivän ja meikki-/kampausmallina olon jälkeen vain hetki aiemmin ja löhnötin aivan pää tyhjänä sohvalla i said yes to the dressiä katsoen ja somea selaten. Jarkko oli vähän aiemmin lähtenyt keskustaan elokuviin parin kaverinsa kanssa, joten olimme Kissen kanssa kaksin.

Äkisti kuulin, että postiluukulta kuului rapinaa, ja että ohuelta paperimainokselta kuulostanut posti putosi pikkueteisen lattialle. Heti perään soi kuitenkin myös ovikello. Ajattelin, että joko Jarkko on keksinyt hauskan tavan tulla hakemaan jotakin unohtunutta tavaraa, tai sitten jonkun mainoslippusen luukusta tiputtanut taho yrittää tosissaan markkinoida yritystään. Hiukan epäluuloisena menin ovelle (en tykkää avata ovea vieraille, jos olen yksin kotona) ja löysin lattialta nauhalla sidotun paperikäärön, jossa luki Kristalle ♡. Vieläkään ei leikannut, vaan uskoin käärön olevan Jarkon juonia, vaikka käsiala ei Jarkkoon täsmännytkään. Avasin myös oven varovasti, mutta oven takana ei ollut ketään. Vieläkään en keksinyt, mistä on kyse.

IMG_4773

Vasta, kun avasin käärön ja näin kirjeen alussa olevan runon ja pakkauslistan, tajusin, että apua, kyseessä on polttareistani kielivä kirje. Minä sain polttarikirjeen! Minun polttarini ovat pian!

Kuulostaa varmaan keinotekoiselta sanoa kuusi viikkoa ennen häitä, että en yhtään osannut odottaa tätä, mutta se on totuus. Tottakai olin ajatellut, että joo polttarit eivät voi olla enää kaukana, mutta silti jokin noin konkreettinen kuin polttarikirje laittoi pasmani aivan sekaisin. Täällä minä tärisen ja kihisen Kisselle innostustani sekä luen kirjettä ees taas uudestaan. Tämä on niin jännittävää!

Mitä kirjeessä sitten sanottiin? Kirjeen alussa on kaunis ja herkkä runo talvihäihin liittyen. Tämän lisäksi mukana on 19 osainen pakkauslista polttaripäivää varten ja kehotus nauttia hetkestä, koska hetket ovat elämän suola eikä elämää voi pakastaa. Pakkamaan kehotetaan pikimmiten, koska matka voi alkaa kuulemma milloin vain. Pakattavien tavaroiden listalla on mukana muun muassa kumiankka, meikit, hikiliikuntavaatteet, rantasandaalit ja uimahattu, unohtamatta myöskään seikkailumieltä ja cat suitia.

Pakkauslistan perusteella meno kuulostaa melko monipuoliselta. Muutoin kirjeestä voi haistella talvista teemaa, koska alun runossa puhutaan talvesta ja kuurasta ja aivan kirjeen lopussa kehotetaan tarttumaan hetkiin, koska aikaa ei voi pakastaa. Hmmm... (Mä en kestä. ♡)


♡ Krista

torstai 3. tammikuuta 2019

Pienten konkreettisten juttujen aikaa

Olemme viime aikoina saaneet aikaan paljon. Monia asioita on vedetty yli to do -listalta ja lähes päivittäin ainakin jompi kumpi meistä on touhunnut jotain häihin liittyvää asiaa eteenpäin. Kuitenkin äsken, kun asetuin ihanasti sohvalle tietokoneen kanssa sieluni täynnä lämmintä intoa kirjoittaa jotakin uutta blogiin, mieleni valtasi tyhjyys. No ei tuosta nyt voi mitään kirjoittaa. Äh, ei tuo asia ketään kiinnosta postauksen vertaa. Pöh, kun tämä on tällaista räpeltämistä! Tuntuu, että on paljon tehty ja paljon on kerrottavaa, mutta mistään yksinään ei ole asiaa kokonaisen tekstin verran.

Siispä nyt on luvassa 9 pientä konkreettista juttua viime viikoilta aikalailla samaan tyyliin kuin Tyttö tahtoo -blogin Hanna esitteli juuri tänään omassa blogissaan.

1. Molemmilla on uudet passit, Jarkolla uusi nimi lentolipussa ja passitiedot välitetty eteenpäin

Siis kuinka kauan asioita voi roikottaa ihan vain välttelymielessä ja rahan takia? Kumpikin meistä on tiennyt jo kuukausia, että Dubaita varten täytyy hankkia uusi passi 6kk voimassaolosäännön ja Jarkon nimenvaihdoksen takia. Kuitenkin vasta toissaviikolla saimme molemmat uudet passimme tilattua ja noudettua. Samalla pystyimme ilmoittamaan passitiedot Norwegianille ja vaihtamaan ennen nimenmuutosaikeita varattuihin Jarkon lentolippuihin uuden nimen. Vinkkinä muuten, että virallisen nimenmuutoksen jälkeen tehdyt nimenmuutokset lentolippuun korvataan Norwegianilla, mutta muutos täytyy ensin itse maksaa ja jälkikäteen hakea muutoksesta hyvitystä erillisellä lomakkeella, jonka liitteksi liitetään virallinen päätös asiasta.

IMG_4733

2. GT-baarin T:t on tilattu

Tonic-vesien tilaustakin olemme roikottaneet pitkään. Osin, koska unelmoimme alumiinitölkkejä kauniimmista pulloista GT-pöytään ja toisekseen, koska olemme vahdanneet jonkinlaista tarjousta juomista. Ennen vuodenvaihdetta aiemmin hyväksi todettu Maxikarkki mainosti ilmaisia toimituskuluja tilauksilleen, joten päätimme tarttua yrityksen kivijalkakauppoihin verrattuna varsin kilpailukykyiseen hintaan 19,90e/24pack. Tonic-vedeksi valikoitui Schweppesin Indian Tonic, joka on rumuudestaan huolimatta todettu maultaan oikein mainioksi. Juomien pitäisi saapua tällä tai ensi viikolla.

3. Paperituotteiden paperit ovat matkalla

Ja jälleen roikotetaan! Tällä kertaa vetoan kuitenkin helmiäispaperijahtiin ja hintakriittisyyteen. Löysin kutsuissa käyttämämme hopeiset helmiäispaperit aikanaan AdLibrikseltä hintaan 1,5e/10 arkkia, joten olin oppinut suorastaan hiukan liian hyvälle. Etsin edullistä helmiäispaperia pitkään ja useaan otteeseen viikkojen ajan, kunnes aivan juuri ennen toiselta yritykseltä tilaamista varmistin viimeisen kerran AdLibriksen - ja sieltä paperia  yllättäen taas löytyi! Matkalla on 100 arkkia vaaleaa helmiäispaperia, joista yhdessä yli jääneiden hopeiden papereiden kanssa askarrellaan (=tulostetaan) kirkko-ohjelmat ja kattaukseen tulevat menut sekä ohjelmalehtiset.

4. Häämessut kaasojen kanssa odottavat

Olen tähän mennessä päässyt osallistumaan useille häämessuille blogin kautta, mutta viikon päästä viikonloppuna lähden liikenteeseen ensi kertaa kaasojeni kanssa. Tarkoituksena on lähteä nauttimaan lauantaina Wanhan Sataman Mennään Naimisiin -messuista aivan puhtaasti nautiskelun pohjalta. Juomme viiniä, katselemme häämekkoja ja hömpöttelemme vailla sen syvempiä suunnitelmia. Voi kyllä!

5. Koemeikki ja -kampaus on sovittuna

Olen menossa ensi viikon perjantaina Helsinkiin Irina Arvokkaan käsittelyyn, kun testaamme häämeikkiä ja -kampausta. Toivoisin löytäväni vielä selkeämmän punaisen langan ja ytimen toiveistani ennen koelaittautumista, mutta luottoni tekijääni on kyllä kova, vaikka visioni hiukan levällään olisikin. Odotan todella innolla meikin ja kampauksen jälkeistä oloa. Toivon kokevani oloni maailman kauneimmaksi ja haluavani vain tuijotella itseäni peilistä, mikä on yleensä hyvä merkki juhlalaittautumisen kohdalla.

By: Mennään naimisiin

6. Pöytäkartasta on erinomainen idea

GOT-viirien käyttäminen pöytätunnisteina on jo vanha juttu, mutta viimein keksimme, kuinka esitämme istumajärjestyksen vieraille juhlatilan aulassa. Olemme säilyttäneet kaapissa Jarkon vanhalta työpaikalta roskistuomiolta pelastettua isoa korkkitaulua, joka saa nyt uuden elämän ihan vain lattialla juhlatilassa olevaa tolppaa vasten seivovana pöytäkarttana. Tauluun kiinnitetään nastoilla GOT-vaakunoilla "nimetyt" pöytiä symboloivat paperit, joihin kirjoitamme vanhalla kirjoituskoneella vieraiden nimet.

7. BAR- ja GT-kirjaimet sekä tuleva pöytäkartta saivat maalia pintaan

Rakentelimme jo aikaa sitten valokirjaimet juhlatilaan pystytettäviä baareja varten, mutta toteutuksen viimeistely on vielä odotellut itseään. Joulun aikaan Kuopiossa teimme viimein täsmäiskun äitini työpaikalle rakennustarvikeliikkeeseen ja saimme hankituksi kirjainten maalaamiseen kaivatut spraymaalit. Valitsimme kirjaimiin vaaleaa hopeaa ja pöytäkarttatauluun tummempaa graniitinharmaata automaalia, joilla suihkiminen sujui todella helposti. Maalit myös juuri ja juuri riittivät 3 melko isoon kirjaimeen ja suureen pöytäkarttaamme, joten kaikki kunnossa!

8. Juhlapaikan narikkaseinän piilotus ja valokuvatarinan "pöytäliinat" ovat hoidossa

Samalla, kun hankimme spraymaalit valokirjaimia ja pöytäkarttaa varten, valitsimme äitini työpaikalta myös tapetit, joilla peitämme juhlatilan suuren, ruman ja vanerisen narikkaseinän sekä seinustoilla olevat vaneritasot. Kunhan saamme tapetit Turkuun, edessä on vielä melkoinen leikkelyoperaatio, että pätkimme tapetit sopivan kokoiseksi.

9. Kahdeksan tuntia palavat tuikut ostettu

Pieniä asioita, mutta näitäkin olen jahdannut jonkin aikaa. Tokmannilta tuikut myytiin loppuun ennen kuin ehdin paikalle, mutta onneksi jouluostosten lomassa pitkään palavat tuikut tulivat kuin sattumalta vastaan. Ostin 100kpl tuikkuja talteen, joten hääillan tuikkumeren pitäisi olla turvattu.

IMG_3514

Huh, kuten sanottu, paljon kaikenlaista on tehty, vaikka osa melko pieniä räpellyksiä tärkeydestään huolimatta onkin. Onneksi vähintään samanmoinen ja oikeasti aika paljon pidempi lista odottaa vielä tekijäänsä, joten emmeköhän me saa aikamme kulumaan seuraavina 44 päivänäkin.

Ps. Muistattehan äänestää Vuoden hääblogia Love me do:n äänestyksessä? Äänestysaika päättyy tulevana maanantaina keskiyöllä ja Kristallihäät on myös mukana ehdolla. ♡


♡ Krista

tiistai 1. tammikuuta 2019

Ilmoittautumisaika on päättynyt

Onnea me kaikki vuoden 2019 hääparit! Meidän häävuotemme on täällä! Vuodenvaihde oli meille siinä mielessä erityinen, että olimme pyytäneet kutsuvierailta vastaukset osallistumisesta häihimme vuoden 2018 loppuun mennessä. Teoriassa meille pitäisi nyt siis olla lopullinen vieraslista hyppysissämme.

Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, koska muutamia vastauksia uupuu vielä täysin, ilmassa roikkuu pari ehkää (hyvistä syistä tosin) ja muutama juhliin kovasti odotettu vieras ei yllättäen pääsekään osallistumaan päiväämme. Vieraslistamme on siis vielä suorastaan yllättävällä tavalla auki vapautuneiden vieraspaikkojen ja ilmoittamatta jättämisten vuoksi. Olin ilmeisen naiivisti ajatellut, että tottakai ihmiset ilmoittavat säntillisesti pyydettyyn päivään mennessä tulemisestaan, koska kyllähän ihmiset tietävät, että isojen juhlien organisoiminen vaatii aikaa ja siksi vieraslista tulee olla ajoissa tiedossa. Vaan eivät ilmoita. Tottakai on myös luonnollista, että häähumu on meille suurempi juttu kuin vieraillemme, mutta yllättävän moni on jättänyt kokonaan vastaamatta, mikä on meille tietysti hankalaa. Aivan lähipiiriltä vastaukset on helppo varmistaa yhdellä viestillä, mutta lähteäkö lypsämään vastauksia hiukan etäisemmiltäkin vierailta vai vetää nimet suosiolla yli ja olettaa hiljaisuus ujoksi kieltäytymiseksi?

IMG_4727

Olemme alusta asti välttäneet juhlien ylibookkausta ennen varmojen en pääse -ilmoitusten saamista. 80 hengen vierasmäärämme on ollut koko ajan ehdoton ja olemme jakaneet vierasprofiilin kylmästi kahtia niin, että kummallakin meistä on tasan 40 vieraspaikkaa käytettävänään haluamallaan tavalla. Kumpikin joutui alussa puntaroimaan resursseja ja jättämään ihmisiä kutsuttujen ulkopuolelle, koska kaikkia ei vain voinut kutsua. Kummankin meidän yli 25 elinvuoteen, erilaisiin opintoihin, harrastuksiin ja kahteen kaupunkiin on ehtinyt syntyä niin monia ystävyyssuhteita, että 40 henkeä on oikeastaan aika vähän tuoda koko tänä päivänä meihin vaikuttava elämänpiiri yhteen juhlimaan erityistä päiväämme.

Viimeisimmät kutsut laitoimme itse asiasssa matkaan vasta kuluneen viikon aikana ystävillemme, jotka olimme halunneet kutsua jo aiemmin, mutta vasta nyt ilmoittautumisten myötä pystyimme varmistamaan, että oikeasti voimme kutsua heidät. Järjestely on kylmä, koska käytännössä osa vieraistamme on joutunut jonottamaan kutsua, mutta parempaa ratkaisua emme keksineet, koska ylibookkauksen riskiä emme halunneet ottaa ja varmat ilmoitukset tulematta jättämisestä ovat uupuneet.

Jottei mene vallan pääsemättömien ja vastaamatta jättäneiden vieraiden surkutteluksi, täytyy sanoa, että ehdottomasti pääosa vieraista on ilmoittautunut juhliimme ihanalla innolla ja täsmällisesti pyydetyn aikataulun mukaisesti, mikä tietysti lämmittää mieltä, koska vieraat juhlan tekevät. Tämän vuoden helmikuussa juhlimme upeita häitä hurjan monen meidän läheisen ympäröiminä, ja se on tärkeintä.

(Voisi ne loput vieraat silti ilmoittautua.)


♡ Krista