tiistai 16. lokakuuta 2018

Esittelyssä hääsivusto ja kutsuvideo

Siinä missä toivoimme varsinaisilta paperikutsuilta tietynlaista eleganssia ja häiden linjaa henkivää yksinkertaisuutta, olimme sähköisten materiaalien sisällön kanssa aivan toisenlaisella linjalla. Mitä rennompaa ja jopa vitsin puolelle menevää, sitä parempaa. Ulkoasultaan hääsivustomme ja videomme jatkavat kuitenkin selkeän pelkistettyä linjaa.

Toteutimme hääsivustomme suomalaisen Tahtoo-palvelun kautta. Tahtoolle kaikki pisteet palvelun suunnittelusta ja toteutuksesta! Oman sivuston ulkoasua oli helppo muokata, kaikki, mitä keksimme sivustollemme kaivata, löytyi helposti ja kaikkiaan koko sivusto vain toimi erinomaisesti. Pääsin tapaamaan Tahtoon takana häärivää paria (ja heidän ihanaa pientä vauvaansa) viime vuonna Love me do -messuilla ja tuon tapaamisen jälkeen olen ollut vain entistä enemmän myyty Tahtoolle. Sivua tehdään oikeasti rakkaudesta lajiin ja isolla sydämellä käyttäjiä kuunnellen.

Jarkko oli aluksi hiukan epäileväinen hääsivuston tarpeellisuudesta, mutta mitä pidemmälle sivumme toteutus eteni, sitä enemmän hän oli kanssani yhtä mieltä, että tästä tulee niin hyvä. Kirjoitimme koko sivuston tekstit yhdeltä istumalta eräänä viikonloppupäivänä punaviinilasien äärellä. Meillä oli niin hauskaa!

IMG_0900

Kuten kerroin jo aiemmin, jaottelimme hääsivuston pointit kahdeksan otsikon alle: prologi, vihkiminen, hääjuhla, kuljetus, kutsuvideo, lahjat, ilmoittautuminen ja yhteystiedot. Jokaisessa luvussa kerroimme kaiken oleellisen ja vähän enemmänkin otsikon aiheesta, mutta erona painettuihin kutsuihin pidimme kirjoitusasun hyvin rentona. Jotta pääsette kärryille, kuinka rennosta tyylistä puhutaan ja miksi meillä oli niin järjettömän hauskaa sivua luodessamme, laitan pienen esimerkin lahjaosiosta:

"Näitä juhlia ei järjestetty lahjojen takia. Mutta koska suurella todennäköisyydellä aiot kuitenkin tuoda jotain, seuraavassa muutamia ehdotuksia.
Olemme lähdössä heti häiden jälkeisenä maanantaina teitä kaikkia karkuun Lähi-Itään, koska siellä on ihmisen hyvä olla. Kohteenamme on eksoottinen Dubai, jossa julkiset romanttiset eleet vievät vankilaan, öljysheikit ajavat urheiluautoillaan ja bangladeshilaiset siirtotyöläiset rakentavat pilvenpiirtäjiä ruokapalkalla. Halutessasi voit heittää sähköiseen matkakirstuumme muutaman kolikon. Kas tässä tilinumero: FI XXXXXXXXXXX
Ovatko tilisiirrot mielestäni kylmiä ja tunteettomia? Ei hätää, meillä on ratkaisu: lahjasivusto, josta saat kätevästi kartoitettua lahjatoiveitamme. www.XXXXXXX.fi"

Meille hääsivusto oli ja on ennen kaikkea hauska ekstra, joka syventää ennakkotunnelmia meistä ja juhlistamme. Tämän lisäksi olemme kuitenkin todella innostuneita sivuston ilmoittautumisosiosta. Loimme ilmo-osioon Tahtoon näppärästi tarjoaman kyselyboksin, jossa vieras voi raksia ruutuun, onko hän tulossa vai ei, ilmoittaa vapaasanaisesti erityisruokavalionsa ja valita pudotusvalikkokyselystä aikooko hän osallistua bussikuljetukseemme. Vieraiden ilmoittautuessa meille kertyy näppärästi tulkittavaksi tilastoitua dataa suoraan sivustolle. Hurraa!

IMG_0902

Eikä siinä vielä kaikki. Jarkko heitti ilmoille kesän alussa loistavan ajatuksen: jos tekisimme vieraita varten kutsuvideon. Onko mieheni ehkä paras hääsuunnittelija ikinä? ♡ Olen itse tuollaisten teknisten asioiden kanssa toivoton, mutta Jarkko sen sijaan tykkää askarrella editoinnin parissa, joten työnjako oli heti selvä. Kuvaisimme molemmat kesän aikana puhelimella klippejä yhteisistä seikkailustamme, puhuisimme loppukesästä talteen käsikirjotetun infoääniraidan ja lopuksi Jarkko koostaisi äänestä ja klipeistä pienen videon vieraillemme.

Video syntyi lopulta lähes täysin Jarkon kädenjälkenä, ja olemme molemmat lopputulokseen todella tyytyväisiä! Noin 3 minuuttinen video esittelee pienesti meidän elämäämme Turussa, mikä on ainakin monille kauempaa tuleville vieraillemme ollut tähän saakka melko abstraktia. Olemme nuori kaupunkilaispari, joka rakastaa kesää, kotikaupunkiaan ja toisiaan. Tuon fiiliksen video meidän molempien mielestä onnistuu hyvin välittämään katsojalle, ja täsmälleen siihen videolla pyrimmekin. Latasimme videon Vimeoon ja jaoimme osoitteen palveluun niin paperisessa infokirjeessä kuin hääsivustollakin.

kutsuvideo

Vaikka vaalimme häissämme tyylikkyyttä ja simppeliä ilmettä jopa siihen asti, että blogi alkaa käydä yksitoikkoiseksi sitä toistaessani, on juhlistamme loppujen lopuksi tarkoitus tulla riehakkaat ja meidän näköisesti eloisat. Siksi tuntui äärimmäisen hyvältä saada tätä rennompaa ja arkisesti meidän näköistä puolta mukaan jo kutsuvaiheessa. Me olemme vähän hassuja ja se saa hyvällä tavalla näkyä.

Ps. Tänään tasan 4kk hääpäivään.


♡ Krista

torstai 11. lokakuuta 2018

Love me do Autumn Fair 2018 ja hääblogimiitti

Viime viikonloppu oli sellaista haipakkaa, että huhhuh. Onneksi koko viikonloppu oli täynnä ainoastaan hyviä juttuja, joten tälläistä haipakkaa elää hetkittäin mielellään! Reissasin perjantaina suoraan koulusta kaasoni tykö Helsinkiin. Perjantain alkuillan vietimme Sannin kotona kuoharietkoilla ja illan huipensi erään toisen Sannin areenakeikka Hartwallilla ja jatkot Helsingin yössä. Ehdimme nukkumaan vasta kello kolme, joten seuraava aamu ja Love me do -messupäivä starttasivat hiukan univajeisena, mutta onneksi jännillä ja hauskoilla jutuilla on tapana pitää väsymys loitolla. Niin kävi tälläkin kertaa.

Osallistuin päivään hääblogimiitin kautta. Miitin osallistujille ja muille vauhdilla etukäteen ilmoittautuneille messuilijoille oli järjestetty Kovasen tarjoama erittäin tyylikäs kuljetus Kiasmalta Kaapelitehtaalle. Näin turistin näkökulmasta kuljetus oli äärimmäisen ihana, koska minun ei tarvinnut kuin sukkuloida aivan Helsingin ytimeen ja ammattikuski hoiti hankalamman loppumatkan Kaapelitehtaan oven eteen. Ei sillä, että en olisi Kaapelitehtaalle kyennyt suunnistamaan, mutta olihan tämä nyt miljoona kertaa helpompaa. Hiukan samalla ajatuksella aiomme hääpäivänämme tarjota vieraille bussikyydin kirkolta juhlapaikalle ja yöllä takaisin. Joskus helppous on vain kivaa.

IMG_8846
IMG_8930
IMG_8873
IMG_8882
IMG_8884
IMG_8866
IMG_8853
IMG_8839

Kaapelitehtaalla meidät nappasi siipiensä suojaan Never. Say "never". -blogin Susanna ja messupäivä saattoi varsinaisesti alkaa! Aloitimme tutustumalla Fujifilmin pisteeseen, jossa oli mahdollisuus tutustua hääklassikoiksi muodostuneisiin pikafilmikameroihin. Meillä on ollut kotona jo useamman vuoden Fujifilmin Instax mini 8, josta tykkäämme todella paljon. Meillä on kuitenkin ollut hiukan haasteita ottaa onnistuneita kuvia äärimmäisissä valo-olosuhteissa, joten kyselin innokkaasti pistettä meille esitelleeltä Fujifilm Suomen toimitusjohtajalta vinkkejä kameran asetusten säätämiseen. Harmikseni minua kehotettiin naurahtaen vain tutustumaan käyttöohjeisiin todeten samalla, että hänenkin täytyisi varmaan vilkaista ohjekirjaa. Luonnollisesti hiukan petyin yrityksen edustajan ammattitaitoon ja ulosantiin.

Valtavan suuret kehut sen sijaan voin koko sydämestäni antaa hääblogimiitin lounastarjoilun hoitaneelle Food Camp Finlandille. Mikäli toiveissa on saada häihin (tai ihan mihin vain tapahtumaanjärjettömän hyvää ruokaa tarkkaan harkittuna kokonaisuutena, loistavaa tarjoilutyötä ja äärimmäisen hyvää asiakaspalvelua, ole yhteyksissä ja pyydä Food Campilta tarjousta. Ihan oikeasti. En muista, milloin viimeksi olen kokenut saaneeni kokea noin hyvää tarjoilutyötä ja erinomaista hiukan fine diningiin kallellaan olevaa ruokaa. Valtavan iso kiitos lauantain lounashetkestä Food Campin Ida-Marialle ja Jerelle. ♡

IMG_8902
IMG_8892
IMG_8910
IMG_8893
IMG_8916

Lounaan jälkeen meillä oli loppupäivä aikaa nauttia messuista vapaaseen tahtiin. Kuten aiemmin kerroin, suurimmat ja ainoat toiveeni messupäivälle oli nauttia yleisestä tunnelmasta ja nähdä hääpukuja. Love me do onnistui lunastamaan molemmat toiveeni täydellisesti. Kiersimme Bridelisa-blogin Elisan ja Tyttö tahtoo -blogin Hannan kanssa aluetta pitkälti yhdessä. Olimme liikkeellä puolenpäivän jälkeen ja vaikka ihmisiä oli tottakai paljon messuilemassa, pääsi kaikilla pisteillä minusta helposti jututtamaan yritysten edustajia. Vinkkinä, että mikäli messuja haluaa tutkailla oikeasti rauhassa, kannattaa suunnata paikalle heti ovien avautuessa tai vasta iltapäivällä, jolloin messuhallissa oli todella hyvin tilaa.

Omia suosikkejani näyttelyhallissa olivat Naskali Leatherin nahkarusetit (hih, hiukan oma lehmä ojassa, koska Jarkolle ja bestmaneille tulee Naskalin rusetit), Art of Cakesin mielettömän upeat hääkakut, aivan uunituore vintage-hääpukuvuokraamo Jotain Lainattua, hääkattauskilpailun kattausmallipöydät ja Pauligin Mun kahvi -ständi, jossa sai kokeilla kustomoidun kahvipaketin luomista. Postauksen kuvat painottuvatkin juuri näille ständeille.

IMG_8854
IMG_8954
IMG_8950
IMG_8934
IMG_8942
IMG_9062
IMG_9056
IMG_9002

Yläkerran catwalkin yhteydessä baari tarjoili Mionetton proseccoa ja uutena juttuna myös Espoon Oma Panimo -pienpanimon oluita. Olen itse lämmennyt oluelle vasta opiskeluvuosina, mutta nykyään olen aivan fani! Maistoin kansainvälisen häämuotinäytöksen aikana panimon vehnäolutta ja oli kyllä äärimmäisen hyvää. Erinomaisen oluen lisäksi Espoon Oma Panimo kannattaa laittaa mieleen myös häitä ajatellen, koska panimolta on mahdollisuus tilata oluita omalla etiketillä. Jos meillä olisi budjetissa vielä yhtään varaa panostaa ekstraa, hääolut olisi minusta aivan loistava vieraslahja, aivan kuten personoitu kahvikin.

Päivän hääpukukiintiön täytimme ihailemalla Vuoden kotimainen hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailunäytöstä ja tätä seurannutta kansainvälistä häämuotinäytöstä. Niin kilpailuvoitto kuin median ja yleisön suosikki -palkinnotkin menivät itseoikeutetusti Heidi Tuiskulle (2 ensimmäistä kuvaa), jonka luoma kolmen mekon mallisto oli myös oma suosikkini. Puvut olivat herkän vahvoja, elegantteja ja skandinaavisia, ja muodostivat eheän kokonaisuuden, joka oli sekä kaupallisesti että suunnittelultaan kiinnostava. Oman erityismainintani haluan Tuiskun lisäksi antaa kuitenkin Ira Kostoulakselle (3 seuraavaa kuvaa), jonka äärimmäisen elegantti, kauniisti laskeutuva ja liikkuva mekko (malli yksilökuvassa) oli yksittäisenä pukuna koko näytöksen suosikkini. Innostuin kovasti myös muutamista viitoista, joita näytöksessä nähtiin (alin kuva).

IMG_8966
IMG_8970
IMG_8974
IMG_8984
IMG_8993
IMG_9019

Koska lähes 9 tunnin messupäivä täynnä kaikkea uskomatonta ei riitä mihinkään, jatkoimme iltaa keskustassa bloggaajaporukalla vielä useamman tunnin ruuan, juoman ja ultimaattisen hääkeskustelun parissa. Hiukan ehkä tätä morsianta väsytti, kun bussi viimein pysähtyi Turkuun lähes jo sunnuntain puolella.

Kiitos Love me do, kiitos kaikki päivän mahdollistaneet yhteistyökumppanit ja erityisesti kiitos kaikki päivään osallistuneet ihmiset, joiden kanssa pääsin päivän aikana vaihtamaan ajatuksia niin messuilla kuin blogimiitissäkin. ♡

-------

Myös mukana Love me do Autumn Fair 2018 hääblogimiitissä:
Tyttö tahtoo
Bridelisa
Jotain Keltaista
Enää ei voi vaihtaa
Häähumussa
Satumaista
Bride and co.
From Bennet to Bingley
Mon Rêve d'Amour
Never. Say "never". (blogilounge-emäntänä)

Ps. Onneksi messuilla leijunut juhlahumu voi jatkua vielä kotona, koska saimme messuilta mukaan tuoreen Häät-lehden 200-sivuisen(!) 25v-juhlanumeron, jolta on kannen perusteella lupa odottaa paljon. Kiitos Häät-lehti ja lounasseuranamme ollut lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki!

♡ Krista

perjantai 5. lokakuuta 2018

Esittelyssä meidän hääkutsut

Aaaaah, viimein pääsen näyttämään meidän kutsut teillekin! Onhan näistä jo useampi viikko möyhkätty, mutta kun kokoonpantavia komponentteja ennen kutsujen toimittamista/postittamista on monta, menee aikaakin yllättävän paljon. Olemme Jarkon kanssa luomaamme kokonaisuuteen kuitenkin todella tyytyväisiä, joten kutsuihin ja oheismateriaaliin laitettu aika ei ole missään määrin mennyt hukkaan.

Tilasimme StD-korttien tapaan myös viralliset kutsukorttimme Vistaprintilta. Kutsun valintaprosessista ja tilauksesta voi lukea tarkemmin tästä postauksesta. Molempien korttien pohjalta annan vahvan suositukseni Vistaprintille. Kauniita mallipohjia, laadukas painatus (Valitsemalla premium-paperin olisi tullut vielä jämympi pohja. Meidän korttimme on ehkä aavistuksen liru, jos hakee todella tiukkaa ja jämyä pahvia.), edullinen hinta ja toimitus luvatussa 14 vuorokaudessa. Me olimme tyytyväisiä.

IMG_8791
IMG_8801 kopio 2
IMG_8813

Päädyimme lopulta valitsemaan kutsuksemme hiukan Aasiaan viettävän valkoisen kirsikankukkakorttipohjan. Ihastuminen kävi alkuun pikkuhiljaa, mutta kun sain meidän omat tietomme pohjaan paikalleen, olimme molemmat myytyjä. Malli on juuri sitä mitä toivoimmekin: selkeä, elegantti ja arvokas, mutta kuitenkin herkkä. Myös kortin pieni Aasia-viba sopii meille, koska onhan juhliin tulossa elementtejä niin Japanista kuin Koreastakin. Kooltaan kortit ovat noin 13,5 x 21,5 cm.

Tahdoimme pitää virallisen kutsukortin äärimmäisen pelkistettynä tekstien osalta. Näin ollen kortissa on tasan ja vain kaikki oleellinen: mitä, ketkä, mihin aikaan, missä ja mihin mennessä tulee ilmoittautua. Kortin takapuolelle painatimme harmaana hääpäiväpäivämäärän ja häämonogrammimme, jota nähdään kutsuissa myös kutsukirjekuorissa ja infokirjeessä.

IMG_8828
IMG_8818
IMG_8820

Mahdollisimman riisutun kutsukortin rinnalle laadimme yhden sunnuntaipäivän aikana infokirjeen. Kirjeestä käy ilmi kaikki hääpäivän kannalta oleellinen, jota emme halunneet änkeä tukkimaan varsinaista kutsua. Kirje on kirjoitettu ns. jäykästi, koska tahdoimme ylläpitää paperisissa kutsumateriaaleissa tietynlaisen juhlavan latauksen. Jaottelimme infokirjeen seuraavien otsikoiden alle: vihkiminen, juhlapaikka, kuljetus, ilmoittautuminen, hääsivusto ja kutsuvideo, lahjat, muuta huomioitavaa ja yhteystiedot. Suoraan jokaisen otsikon alle kokosimme tiivistetysti kaikista oleellisimman esim. paikan nimi, osoite ja kellonaika, ja tämän jälkeen avasimme otsikon aihetta hiukan laajemmin alle.

Kutsukirjeemme venähti lopulta kapeapalstaisella printtaustyylillämme lähes 2 x A4-kokoiseksi, mutta kirje ei minusta silti ole liian pitkä. Siinä on kauniisti aseteltuna kaikki oleellinen, mutta ei mitään liikaa. Tulostimme kirjeet AdLibrikseltä tilaamalleni harmaalle helmiäispaperille ja kirjeen yläreunaan Jarkko taiteili vielä monogrammimme luomaan arvokkuutta ja yhtenäistämään kutsusettiä. Ollaan näihin todella tyytyväisiä!

Kutsukortin ja infokirjeen pakkasimme isoihin A4-kokoisiin kirjekuoriin. Suuret kuoret valitsimme, koska Jarkko ei tykännyt ajatuksesta taittaa kirjettämme. Isojen kuorien värivalikoima oli kivijalkakaupoissa melkoisen kehno, joten päädyimme ainoaan mahdolliseen vaihtoehtoon eli valkoisiin kirjekuoriin. Kuten kerroin jo aiemmin, kirjoitin kuoremme käsin, minkä jälkeen koristelimme kuoret Jarkon jo aikaa sitten tilaamilla häälogotarroilla. Viimeisen silauksen kutsuihin toivat hopeanharmaat sinetit, joista tuli aivan uskomattoman hienot! Kuoret aloittavat nyt minusta hienosti linjan, jota koko kutsu ja myöhemmin sitten itse hääjuhla edustavat.

IMG_8831
IMG_8836
IMG_8832

Aloitimme kutsujen toimittamisen heti sunnuntai-iltana, kun saimme kutsut ja sähköiset materiaalit toimitusvalmiuteen. Pyöräilimme yli 3 tunnin ja 13 kilometrin ajan pitkin ja poikin Turkua toimittamassa kirjeitä ystäviemme käsiin ja postiluukkuihin. Viimeisen kutsun taisimme luovuttaa eteenpäin klo 23 maissa. Oli ihana nähdä ilo kavereiden kasvoilla ja toisaalta tuntea oma innostus, kun pääsi vihdoin antamaan kutsut eteenpäin vieraille. Kaikkiaan en voi keksiä enempää meidän näköistä tapaa viedä kutsut. ♡

Koska tämä kirjoitus venähti jo hurjan pitkäksi, vaikka esittelin vasta paperiset kutsumateriaalit, jaetaan sähköisen materiaalin esittely toiseen postaukseen. Jatkossa luvassa on siis vielä hääsivuston ja kutsuvideon läpikäynti, hihiii. Myös sinettien painamisesta ajattelin tehdä oman tekstin, koska noin 50 kutsun varrella opimme pari niksiä, joista voi olla muillekin hyötyä.


♡ Krista

tiistai 2. lokakuuta 2018

Kutsukuorien kirjoittaminen käsin

Esittelen meidän kutsut kunnolla loppuviikosta, kunhan postinkin kuljettamat kappaleet ovat varmasti ehtineet saajilleen, mutta aloitetaan kutsujen läpikäyminen jo varovasti kirjekuorista. Niille, ketkä eivät seuraa meitä Instagramissa (@kristallihaat), pakko hehkuttaa, että meidän kutsut ovat tosiaan liikkeellä! Veimme lähes kaikille Turun kutsuvieraille kutsukuoret kädestä käteen pyöräillen sunnuntaina ja maanantaina. Postitettavaksi jäi lopulta vain 16 kutsua, kun Jarkko toimittaa ydinperheidemme kutsut itse Kuopion reissullaan. Postitettavat kutsut lähtivät liikenteeseen eilen, joten toivomme, että ne saavuttaisivat kohteensa huomenna, kun tiistaisin ei enää jaeta kirjepostia.

Mutta nyt niihin kuoriin! Olen aina ollut se tyttö, jolla on ruma käsiala. Olen aina ala-asteen ensiluokilta asti katsonut kadehtien muiden tyttöjen kirjoittamia koulutehtäviä ja kirjeitä, kun oma käsialani on muistuttanut enemmän tyypillisesti poikiin yhdistettyjä harakanvarpaita. Olen lähes kahdenkymmenen kouluvuoden aikana kehittänyt käsialaani kauniimmaksi pienentämällä fonttia, mutta sisäänrakennettu tapani kirjoittaa terävästi ilman kaarevaa pehmeyttä on ja pysyy. Kyse ei ole isosta jutusta, mutta muistan pienestä pitäen harmitelleeni, että käsialani on ruma. 

IMG_4421
IMG_4407
IMG_4426

Hääkutsujen kohdalla käsinkirjoittaminen tuntui kuitenkin ainoalta oikealta ratkaisulta. Tottakai olisimme saaneet siistimpää ja kriittisesti arvostellen tyylikkäämpää jälkeä, jos olisimme tulostaneet jokaiseen kuoreen yksilöllisen osoitetarran tai laittaneet jomman kumman meistä kaunokirjoituskurssille ennen kirjerumbaa. Osoitetarrat tuntuivat kuitenkin liian etäisiltä ja kylmiltä, kuin jokin viranomaistahon postittamilta, ja käsialakurssiin kummallakaan ei herännyt sisäistä motivaatiota. Jarkon mielestä voitin omasta kriiseilystäni huolimatta taloutemme sisäisen käsialakilpailun, joten kuorien kirjoittaminen lankesi lopulta vastuulleni.

Ostin viistopäisen 2.0 paksuisen mustan mustekynän Suomalaisesta Kirjakaupasta viikko sitten maanantaina. Kynäostosten jälkeen tartuin härkää sarvista melko raivokkaasti ja kahteen iltaan kaikki kuoret, joiden osoitteet olivat tiedosssa, oli kirjoitettu. Alku oli tahmea, mutta loppua kohti itsevarmuus ja rentous lisääntyi, eikä koko projektin aikana uusintaan mennyt kuin kaksi kirjekuorta. Mihinkään erityisfonttiin emme edes yrittäneet tähdätä, vaan tavoitteena oli kaunis ja arvokas kaunon ja tekstauksen sekoitus. Omaan silmään priimoja suorituksia tuli paljon, mutta tottakai moneen kuoreen mahtui myös jotakin pientä korjattavaa, kun jokin ärrän kaari ei asettunut aivan optimaalisesti tai s ja t eivät nivoutuneet toisiinsa niin täydellisesti kuin olisi voinut. Kaikkiaan olimme kuitenkin jälkeen todella tyytyväisiä. Käsinkirjoitetut kuoret tuntuvat ihanan henkilökohtaisilta ja kuorien ilme kokonaisuudessaan muotoutui todella arvokkaaksi. 

Kirjoittajaitsetunnolleni kokemus oli voimaannuttava. Olkoonkin arkikäsiala ruma, tarvittaessa pystyn myös kauniimpaan kaunoon. Niin kauniiseen, että sillä pystyy hyvillä mielin kirjoittamaan 50 elengattia hääkutsua.


♡ Krista

perjantai 28. syyskuuta 2018

Viikon päästä häämessuillaan!

Vuosi 2018 on kiitänyt sitä tahtia eteenpäin, että jo viikon päästä lauantaina 6.10. vietetään syksyn suurinta häätapahtumaa Love me do´ta Helsingin Kaapelitehtaalla. Tuntuu, että viime tammikuusta, jolloin kevään Love me do -messujen jälkeen kanssabloggaajien kanssa huokailimme, että apua, kun seuraavan kerran tavattaessa on jo syksy, on vasta ihan hetki. Tammi- ja lokakuun väliin mahtui lopulta Jotain Keltaista -blogin Iiran organisoima ja uskomattoman ihana meidän oma hääbloggaajapäivä, mutta on huhtikuustakin jo aikaa. Ihana siis päästä pitkän tauon jälkeen sukeltamaan häähumukuplaan ja jakamaan hääblogimiittiin tunnelmia muiden morsianten kanssa.

Eräs tulevana kesänä naimisiin menevä ystäväni kysyi minulta eilen vinkkejä, mitä messuilla kannattaisi katsastaa. Annoin hänelle nopeasti jonkinlaisen hajanaisen vastauksen, mutta koska vaihtoehtoja isossa tapahtumassa on paljon, yritän nyt koota vielä hiukan järjestelmällisemmin omia vinkkejäni Love me do -päivään.

Love me do

Häämuotinäytökset

Itse olen hurja hääpukufani, joten mikä tahansa tilanne, jossa on mahdollista päästä ihastelemaan mekkoja, on hyvä tilanne. Aamupäivän näytöksissä klo 11.30 ja 13.00 nähdään kotimaisten ja ulkomaisten mallistopukujen säihkettä, kun taas iltapäivällä klo 14 catwalkin valtaa Vuoden kotimainen hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailunäytös. Aamupäivän näytöksissä nähdään todennäköisesti perinteisempiä liikkeissä myynnissä olevia mallistopukuja, kun iltapäivän näytökseltä sen sijaan on lupa odottaa rohkeampaa suunnittelua Suomen huipuilta. Aion olla paikalla molemmissa!


Skumppaa!

Vähän ehkä klisee, mutta kuplat ja häähumu kuuluvat minusta tiiviisti yhteen. Ainakin aikaisempina vuosina anniskelualue on toiminut catwalkin kyljessä 2. kerroksessa, joten hääpukujen ja kuohuviinin yhdistäminen onnistuu saumattomasti. Lisäksi bongasin Love me do:n somesta, että pk-seutulainen Espoon Oma Panimo -pienpanimo olisi myös mukana tapahtumassa, joten oluenystävillekin on herkkuja tarjolla.


Näyttelyyn tutustuminen

Kyseessä on Suomen suurin häätapahtuma, joka räjäyttää Kaapelitehtaan täyteen hääjuttuja. Olet sitten pohtinut mitä tahansa hääyön seksileluista juhlapaikan vuokra-astioihin, messuilta todennäköisesti löytyy joku alan ammattilainen, jonka kanssa keskustella aiheesta. Mikäli mielessä on askarruttavia asioita, kannattaa rohkeasti jututtaa ständien edustajia, koska sitä varten messut ovat olemassa. Tarjoushaukkojen kannattaa myös pitää silmät auki messutarjousten varalta, koska usein ainakin sormukset liikkuvat häämessuilla spessuhinnoin. Lisäksi monia juttuja on messuilla mahdollisuus päästä ihan itse kokeilemaan tai maistamaan, joten silmät auki myös workshoppien suhteen.


Hengailu

Olen itse siinä mielessä huono häämessukävijä, että en ole tainnut kertaakaan hankkia messuilta mitään konkreettista kotiinvietävää. Ennen ensimmäisiäkään häämessuja meillä oli isot linjat jo hoidettuina (juhlapaikka, sormus, catering, hääpuku), joten olen ollut messuilla liikenteessä lähinnä tunnelman vuoksi. Tunnelmasta olen myös nauttinut! Tottakai isossa tapahtumassa on paikalla paljon ihmisiä, mutta en muista kertaakaan ahdistuneeni väentungoksesta. Kun päivään lähtee ilman stressiä ihan vain nauttimaan hääkuplasta, on todennäköisyys päivän nautinnollisuuteen tapissa.


Skumppaa siis lasiin ja messuille ensi viikon lauantaina! Messut ovat avoinna lauantaina klo 10-18 ja sisäänpääsy kustantaa 6 euroa (sisältäen narikan). Saa muuten ehdottomasti tulla moikkaamaan, jos tunnistaa minut messuilla. Olisi hauska tavata teitä lukijoita kasvotusten, kuulla palautetta blogista ja suunnitelmia teidän omista hääjuhlista.


♡ Krista

maanantai 24. syyskuuta 2018

Tyylillinen ehdottomuus rakoilee

Meillä ja minulla on ollut melko selkeät linjat meidän häiden suhteen. Pelkistettyä, epäkliseistä, modernia ja epärustiikkista. Olen ollut monien asioiden suhteen melko ehdotonkin ja kuten silloin tuppaa käymään, saattaa joutua ajan kanssa pyörtämään "päätöksiään". Tähän mennessä meillä on joustettu photoboothista, joka meille ilmeisesti on nyt tulossa, hanaviinien rustiikkiseen viittaavista koristekoteloista ja tuoreimpana sinkkisaaveista.

Sinkkisaavit. Voiko rustiikkisemmaksi ja kliseisemmäksi enää vajota? Pinterestin ensimmäisessä hääinspiskuvassa olevat jäillä täytetyt sinkkisaavit, joissa on kylmiä juomia ja liitutaulutyyppiset tarralaput kyljessä. No nyt ne ovat olohuoneemme lattialla.

En halua sanoa, että rustiikkinen ja ns. kliseinen on huono. Suositut ideat ovat kauniita ja toimivia, siksi ne kiertävät häissä, eikä siinä ole mitään väärää. Näen ideoiden kauneuden, mutta meille itsellemme joka toisista häistä tutut ideat eivät vain tunnu meiltä. Tätä on vaikea selittää, koska en halua antaa kuvaa, että haluamme väkisin olla jotakin erityisempää kuin oikeasti olemme. Emme me halua, emmekä me ole, mutta jotenkin meistä kumpikin tuntee epämiellyttäväksi ajatuksen, että samat ideat, jotka on nähty jo miljoonaan kertaan, nähtäisiin myös meidän häissämme. Se ei tunnu oikealta, ja ennen kaikkea se ei tunnu meiltä.

IMG_8778
IMG_8777

Kuitenkin kuten sanottu, vaikka olisi alunperin millaisia ajatuksia viinikoteloita tai sinkkisaaveja kohtaan, voi löytää itsensä tilanteesta, jossa on ostanut häitään varten molemmat. Olin mielessäni pohtinut juomatarjoiluja ja alkanut sulaa idealle, että juomat olisivat jossakin ämpärin tyyppisessä tarjolla, koska pöydälle ladotut juomarivit ovat tylsiä ja juomakaapit rumia. Keskiviikkona Turun seudun hääkirppis facebookissa heitti eteeni kaksi 20 litran ja kolme 10 litran sinkkisaavia. Kysyin Jarkon mielipidettä ja sain kuulla melko tuttuja ajatuksia: "aluksi olin aivan niitä vastaan, mutta nyt ne on alkanut tuntua ihan hyvältä idealta". Niinpä. Menin ja ostin samantien kaikki viisi sinkkisaavia.

Pitäkää meidät kaukana koivukiekoista, pitsipilttipurkeista ja liitutaulutarroista.


♡ Krista

torstai 20. syyskuuta 2018

Hääpukusovitus toi epävarmuuden

Lähdin viime viikonloppuun innostunein fiiliksin. Reissaisin Kuopioon, sovittaisin unelmieni hääpukua pitkän tauon jälkeen ja elämä olisi ihanaa. Todellisuudessa jouduin pelkän ihanuuden sijaan käymään läpi laajemminkin tunteita jännityksestä epävarmuuteen, mikä rehellisesti sanottuna yllätti minut. Tämänhän piti olla helppo homma ja varma nakki?

Ostin pukuni överiajoissa yli 2 vuotta ennen häitä. Överin lisään ulkopuolisten mielipiteiden vuoksi, koska itse olen edelleen vakuuttunut, että päätös ostaa vahvoja tunteita herättänyt puku ajoissa oli oikea. Tähän päivään mennessä sydämessäni ei ole ollut pienintäkään epäilyksen häivää puvun suhteen. Sulhanen, puku, juhlapaikka ja sormus, tähän nelikkoon olen koko hääsuunnittelun ajan luottanut 100%:sti. Järkyttävintä viikonlopussa taisikin olla myöntää itselleni, että sovitus onnistui jäytämään mieleeni pienen epävarmuuden siemenen hääpukuni suhteen.

IMG_8768

Aluksi jännitin eniten puvun mahtumista. Puku oli ostohetkellä helmikuussa 2017 juuri priima. Olisinko kuitenkin hiukan lihonut yli 1,5 vuodessa? Entä, jos vetoketju ei menisi kiinni? Joutuisin paniikinomaiselle laihdutuskuurille peläten, että hääpäivänä mekkoni ei mahdu ylleni. Mikä painajainen. Tästä tuskasta päästiin onneksi pian yli. Vetoketju sulkeutui kivuttomasti, mekko oli tukeva ja se päällä pystyi kuitenkin edelleen hengittämään. Unelmatilanteessa saisin tulevina kuukausina hiottua ihonalaiskudosta 1-2 senttiä pois vyötärönseudusta, mutta jo mikäli näissä mitoissa pysytään, tilanne on hyvä.

Epävarmuus iski saatuani puvun päälleni. Olimme sovittamassa mekkoa sukulaistemme kaupunkiasunnolla piilossa koiran- ja kissankarvoilta, eikä asunnossa ollut kokovartalopeiliä. Lisäksi pukuavustajina olleet siskoni ja toinen kaasoni joutuivat heti mekon päälle autettuaan lähtemään siirtämään autoa sakkoriskipaikalta, joten jäin puvun kanssa hetkeksi aivan kaksin. Pystyin tunnustelemaan mekkoa vain päälläni näkemättä, miltä näytin. Tunsin oloni valtavaksi. Oloni tuntui aivan muodottomalta möykyltä, jonka liikkuminen oli kaiken lisäksi vaivalloista. Olin pettynyt itseeni ja pettynyt tunteisiin, joita koin. Tämän piti olla unelmaa ja vaaleanpunaista hattaraa, ei synkeää epävarmuutta! En tahdo hyväksyä tälläistä epävarmuuden mustaa möykkyä sisimpääni!

Sannin ja siskoni palattua he laittoivat kameran laulamaan. Otimme kuvia ja videota edestä, takaa ja sivulta, hunnulla ja ilman, liikkeessä ja paikallaan. Näytin upealta. Mekko istui todella hyvin, laskeutui äärimmäisen kauniisti ja on materiaaleiltaan aivan timanttia. Silti jouduin koko loppusovituksen ajan rimpuilemaan alussa heränneitä epävarmuuden tunteita vastaan. Kuten meille koulussa opetetaan, tarvitaan ainakin kaksi kollegaa kumoamaan yhden kollegan potilaassa herättämä huoli. Näin meni myös mekon kohdalla. Tarvitsin paljon aikaa ja kuvia vakuuttamaan, että alussa herännyt hätäni oli turhaa. Minä en ole muodoton möykky, eikä pukuni hukuta minua. Sen sijaa olen kaunis ja elegantti morsian tyylikkäässä, mutta herkässä hääpuvussa.

IMG_8759
IMG_8771

Panikoinnin ohella saimme onneksi ihan konkreettisia päätöksiä tehtyä. Hääkenkäni ovat juuri sopivan korkuiset, joten voin viedä ne suutarille parempien kantalappujen vaihtoon. Korvakorut ovat todella kauniit. Ostamani huntu pitsireunuksella saattaa olla liian raskas muun kokonaisuuden kanssa, joten voi olla, että kaiken huntu-uhon jälkeen minusta kuitenkin tulee hunnuton morsian. Katsotaan miltä hääpäivänä tuntuu. Vihkimistä varten ostamani ja muokkaamani pitsibolero on hunnun tapaan epävarma. Viimeistelen boleron käyttökuntoon ja katsotaan hääpäivänä, miltä tuntuu. Jos haluan pukea boleron, puen sen. Jos en, pakkaamme kaasojen kanssa mukaan jonkin kevyen huivin, jolla peittää hiukan yläkroppaa kirkkoseremonian ajaksi. Ei stressiä.

Syytän koko epävarmuuskokemuksesta peilittömyyttä, koska jouduin jatkuvasti olemaan kameran kautta katsottujen kuvien varassa, enkä voinut silmäillä itseäni vapaasti. Minulla oli liikaa aikaa keksityille epäilyille sen sijaan, että silmäni olisivat koko ajan kertoneet totuutta. Olen kaunis ja pukuni näyttää jumalaiselta päälläni. Miksi tehdä asioista vaikeampaa kuin ne ovat?


♡ Krista

tiistai 18. syyskuuta 2018

Miesten rooli hääskenessä

Jarkko tässä taas vaihteeksi, heips! Rikonpas vähän hiljaiseloani.

Ajatuksena on tulla pohdiskelemaan yhtä kiinnostavaa ilmiötä, johon olen törmännyt monta kertaa häiden suunnittelun aikana. Perinteisestihän morsiamet mielletään häiden pääarkkitehdeiksi, mikä on sinällään toki ihan paikkansa pitävää meidänkin tapauksessamme, mutta kuinka paljon sulhanen voi innostua häistä herättämättä kummastusta?

Itselleni on ollut koko ajan päivänselvää, että en aio istua paitsiossa ja antaa Kristan päättää kaikesta, vaan haluan yhtä lailla itsekin osallistua juhlien järjestämiseen ja yksityiskohtien hiomiseen. Eikä Krista todellakaan mitään diktaattorin asemaa tahtoisi, vaan päinvastoin hän on useaan otteeseen todennut, kuinka ihanaa se on, että minäkin olen kiinnostunut järjestelyistä ja haluan osallistua.

Tällaisten toteamusten taustalla on juurtunut oletus siitä, että mies ei varsinaisesti osallistu hääjuhlien suunnitteluun. Television tarjoamissa hääohjelmissa nainen tyypillisesti suunnittelee kaiken, paitsi tienvarsikyltit, jotka on sitten sen miehen tehtävä. Tienvarsikylteistä onkin tullut meille jo jonkinlainen pieni inside-vitsi.

Eräässä hääohjelmassa häät järjestetään sulhasen tapaan, jolloin lopputulos on se, että kaikki menee todella överisti päin helvettiä ja morsian on hääpäivänä lähellä paniikkikohtausta. Tietysti hyvin kärjistettyjä esimerkkejä, mutta silti stereotyyppisesti osittain paikkansa pitäviä ja koomisia, jos verrataan joihinkin tosielämän kokemuksiin.

Jarkko Kiovassa

Muutaman häämessupäivän perusteella ei voi vielä tehdä loppuun asti vietyjä päätelmiä, mutta esimerkiksi noista vierailuista tein itsekin havainnon: miehiä oli paikalla ehkä yksi kahdestakymmenestä! Jos sitäkään. Toki häämessuilla olisi kojuja myös esimerkiksi miesten pukuihin ja asusteisiin liittyen, mutta näiden kojujen kimpussa eivät ole sulhaset vaan morsiamet. Miehiä ei joko kiinnosta tai markkinointi ja brändäys on onnistuneesti suunnattu pelkästään naisille.

Korkealaatuiset hääohjelmat tai satunnaiset häämessut eivät kerro todellisuudesta varmasti paljoakaan. Olenkin pohdiskellut, että ovatko morsiamet vain yksinkertaisesti todella paljon äänekkäämpiä järjestelyjen suhteen? Sulhasetkin siis osallistuisivat, mutta he vain tekevät sen kulisseissa. Enhän minäkään nyt turhan paljon ole instagrameissa hääjärjestelyistä huudellut.

Yksi äskettäin käyty keskustelu tuttavani kanssa sai nämä kelat taas pyörimään. Hän naurahti, että häät jo lähestyvät, mutta sehän ei näy minun elämässäni millään tavalla, koska Kristahan kaiken hoitaa, eikös juu! 

Hämmästyttävä oletus. Jos kyseessä on hääpäivän kaltainen merkittävä hetki elämässä, uskon, että kiinnostusta löytyy sukupuolta katsomatta. Ainakin meille molemmille on ollut erittäin tärkeää, että meidän persoonat ja mieltymykset näkyvät myös hääpäivän järjestelyissä. Juhlatiloista susheihin ja gintonic-pöydistä Dubain matkoihin kaikki on hyvässä hengessä yhdessä suunniteltua.

Enkä haluaisi uskoa, että ollaan tämän asian suhteen mitenkään uniikkeja lumihiutaleita.


PS. Olen myös luvannut tehdä meille tienvarsikyltit.


Jarkko

tiistai 11. syyskuuta 2018

Minulle järjestetään polttarit!

Minun ja kaasojen väliseen Whatsapp-keskusteluun läjähti viime viikolla viesti, joka sai sydämeni läikähtämään jännityksestä. Tiedättekö tunteen, kun sydän jättää positiivisella tavalla pari lyöntiä välistä ja innostus valtaa niin, että adrenaliini vain syöksähtää kehossa? Näin minulle kävi, kun luin Elinan keskusteluumme laittaman viestin.

Tottakai olen tiennyt, että minulle järjestetään polttarit. Olisi naiivia väittää, että en tietäisi. Olenhan ilmaissut kaasoille toivovani polttareita ja ovat tytöt niistä vitsailleetkin. Silti viesti yllätti minut. Jotain ihan konkreettisesti ollaan järkkäämässä. Minun selkäni takana juonitaan asioita! Viestin myötä ihana polttaritodellisuus rysähti kertaheitolla tajuntaani.

Huolimatta ehdottomasta luotosta kaasoihini, minulla on ollut pari ehdotonta toivetta polttareideni varalle. Kerroin jo aiemmassa postauksessa unelmistani polttareiden suhteen, eikä mikään ole muuttunut. Tahdon polttaribudjetin olevan kaikille sopiva ja järkevä, ja porukan olevan kompakti. Unelmissani pystymme juttelemaan yhtä keskustelua, osallistumaan yhdessä aktiviteetteihin ja olemaan päivän ajan yhtä. Käytännössä tämä tarkoittaa toivetta alle 10 hengen koplasta.

Glittery and sparkly paper card

Kaasojen ensimmäinen konkreettinen signaali edessä odottavista juhlista olikin juuri toive vahvistaa polttareihin pyydettävät henkilöt. Minulta kysyttiin suoraan, keitä toivon juhliin kutsuttavan, mikä oli minusta hyvä veto. Päivän suunnitteluvastuu on täysin poissa käsistäni, mutta sain kuitenkin vaikuttaa päivän järjestelyihin luomalla porukan suunnasta omia toiveitani vastaavat puitteet.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti kriisiä. Toiveissani oli pieni polttariporukka, mutta ympärilläni on paljon elämässäni läsnäolevia ystäviä ja kavereita. Päädyin lopulta tekemään vaikealta tuntuvan päätöksen kutsua eri kaveriporukoista vain aivan läheisimmät ystäväni. Tämä oli ainoa tapa saada porukan koko pysymään makuuni sopivan pienenä ja saada paikalle hiukan eri suunnista parhaat ystäväni. Toivon vain, että kukaan ei harmistu tai loukkaannu päätöksestäni.

Lopullinen kutsuehdotukseni piti sisällään minun ja kaasojen lisäksi viisi ystävääni, eli mikäli kaikki pääsisivät paikalle, meitä olisi juhlapäivänä kahdeksan. Mukaan joukkoon mahtuu lukioaikaisia ystäviä ja useamman eri kaveriporukan ystäviä lääkiksestä.

Vierastoivelistan luovuttamisen myötä polttarit ovat nyt täysin käsieni ulottumattomissa. On aivan kihisyttävän jännää tietää, että jotakin on meneillään ja kiihtyvissä määrin. Minulle oikeasti järkätään polttareita! Ja minä en tiedä niistä mitään! Hihiii!


♡ Krista