tiistai 15. tammikuuta 2019

Hääjuhlan musiikit

Moikka, Jarkko tässä taas!

Sain Kristalta nakin kirjoittaa vähän häiden musiikeista ja musiikkivalinnoista. Sinällään ihan luenteva juttu, koska meistä kahdesta minä olen aina ollut se musiikkiorientoitunut tyyppi, minkä vuoksi myös kirjoitan aiheesta enemmän kuin mieluusti! 

Häihin on tulossa musiikkia laidasta laitaan, mikä on aivan mahtava asia. Itse kuuntelen musiikkia kun luen, kun lenkkeilen, kun teen ruokaa, kun tiskaan, kun olen iloinen, kun olen surullinen tai vaikka töissä mahdollisuuksien mukaan jopa radiosta kuunnellen. Tätä tekstiäkin kirjoittaessa kuuntelen tällä hetkellä Born of Osirista. Hiljaiset hetket ovat harvinaisia ja jokaiseen tilanteeseen löytyy jotain sopivaa. Näin tulee olemaan meidän häissäkin!

Lähdetään liikkeelle jo aikaisemmin mainitusta ideasta, sillä vessamusiikeista onkin jo tainnut olla puhetta tässä kirjoituksessa. Idea lähti joistain iltamista, jotka järjestimme täällä meidän Yo-kylän residenssissämme. Vessamusiikit olivat menestys, joten sama perinne jatkukoon häissäkin. Itselläni on vielä miesten vessan soittolista tekemättä, mutta tarkoitus olisi laittaa sinne jotain persoonallista omilta soittolistoilta. Ei siis mitään rauhallisen harmonista spa-musiikkia, vaan päinvastoin jotain häiritsevämpää ja ajatuksia herättävää kenties.

Krista laittaa naisten vessaan todennäköisesti Robinia.

Auratriostakin taitaa jo olla kirjoitus, mutta kerrataanpas: Turun häämessujen suurin löytö oli Auratrio, joka on monipuolinen kolmikko ja täydellistä korvakarkkia taustalle ruokailun ajaksi. Meidän hääiltanamme Auratrio tulee soittamaan kontrabassoa, selloa ja klassista kitaraa. Saimme sähköpostiimme heidän kappalelistansa, jossa oli jokaiselle jotakin klassikoista populäärisempiin ilmiöihin. Auratrio soittaa yleensä kolme settiä, mutta meidän kohdallamme he tekivät poikkeuksen, sillä sesonki ei niin sanotusti ole kuumimmillaan. Juhlapaikalla kuullaan siis kahden setin verran ruokailun yhteydessä tätä ihanuutta.

_MG_0005

Sitten itselleni henkilökohtaisesti isoimpaan ja tärkeimpään seikkaan, sillä meille tulee hääbändi! Eikä mitä tahansa kilistelijöitä vaan minun oma bändi Ferry Is Closed(Vähän modattuna tietysti. Itsehän en aio soittaa. Ja covereitahan häissä luonnollisesti soitetaan.)

Olen soittanut toisen bestmanini Oton kanssa jo vuodesta 2012 tässä yhteisessä projektissa, mikä tekee tästä asiasta vielä paljon merkityksellisempää. Muut ovat tulleet matkan varrella kyytiin, mutta bändin rooli ja merkitys Turun aikaisessa elämässäni on ollut massiivinen. Siksi on aivan mahtavaa saada nämä ystävät musisoimaan myös meidän karkeloihin.

Sara ja Jouni ovat minun ja Oton lisäksi bändin viralliset jäsenet. Saralla on aivan uskomattoman kaunis, kirkas ja monipuolinen lauluääni ja Jouni taasen on yksi taitavimpia basisteja, joita tunnen. Minun jättämän rumpalityhjiön tulee täyttämään Oton veli Antti, jonka soittotekniikkaa ja taitoa ihailen valtavasti, vaikka kaveri on minua melkein kymmenen vuotta nuorempi. Kakkoseksi jään heittämällä!

Hääbändiin liittyy myös pianistiystäväni Musse (huhujen mukaan hänen oikea nimensä on Rasmus), jonka pianon soitto on inspiroinut ja innoittanut jo vuosien ajan itseäni yhä enemmän ja enemmän pianomusiikin pariin. Meillä onkin jo sovittuna Kristan kanssa, että jonain päivänä ostamme pianon, kun muutamme tästä Yo-kylän kaksiostamme pois. Musse tulee soittamaan myös häävalssimme, mutta vielä on epäselvää, että millainen sovitus sille tehdään. Vaihtoehtoisesti pelkkä pianosovitus tai bändin kanssa toteutettu rytmikkäämpi luomus.

unspecified

Hääbändi soittaa siis illemmalla kolme settiä ja käynnistää bileet ruokailun ja ohjelmien jälkeisessä pöhinässä. Osa settilistan kappaleista on meidän omia toiveita ja osan bändiläiset ovat valinneet itse - yhtä kaikki valitut kappaleet ovat varmasti silkkaa timanttia. Itsellä on vain kiitollinen ja iloinen olo, että tuntee näin hienoja ihmisiä ja muusikoita.

Bändin jälkeen Spotify Premium on ystävä ja tanssit jatkuvat tarkoitusta varten tehdyn soittolistan tahdissa.

Siinäpä nuo häiden musiikkijärjestelyt näin hyvin pähkinänkuoressa.

Lopuksi pakollinen mainos: bändini Ferry Is Closed on nyt julkaissut jo parikin biisiä esimerkiksi Youtubeen ja Spotifyhyn.



♡ Jarkko

maanantai 14. tammikuuta 2019

Koemeikki ja -kampaus

Ja niin koitti näin konkreettisten asioiden aika! Kävin perjantaina koemeikissä ja -kampauksessa. Hääpäivän meikkini ja kampaukseni tekee Helsingissä pääosin vaikuttava Irina Arvokas. Bongasin Irinan Adieu Madamoiselle, Bonjour Madame -blogin Saran sinnikkään suosittelun pohjalta ja löimme varauksen lukkoon loppukeväästä 2018. Tuolloin oli puhe, että koelaittautumisen voisi sopia minun toiveideni mukaan loppusyksyyn tai alkuvuoteen. Koska hius- ja meikkisuunnitelmani olivat pitkään melko epämääräisiä ja levällään, ajattelin alusta lähtien, että tammikuu voisi olla hyvää aikaa koelaittautumiselle. Loppuvuodesta 2018 sovimme Irinan kanssa sähköpostitse, että perjantaina 11.1. klo 17 olisi aika.

Toteutimme koemeikin ja -kampauksen Helsingissä Kalevankadulla sijaitsevassa kauneussalongissa. Varsinaisena hääpäivänä Irina reissaa luoksemme Turkuun. Hiukan meinasi vatsanpohjaa kipristellä jännityksestä, kun istuin bussissa matkalla Turusta Helsinkiin.

IMG_4798
IMG_4801
IMG_4799

Aloitimme koekierroksen meikistä. Minulla ei ollut mitään etukäteen bongaamani mallikuvaa toivomastani meikistä näyttää, koska koin hyvin vaikeaksi katsoa aivan erilaisiin kasvoihin kuin omani tehtyjä meikkikuvia ja yrittää valita niistä itselleni sopiva. Siksi päätin luottaa ammattilaiseen ja kuvasin Irinalle vain sanallisesti, millaista meikkiä ja erityiselementtejä siihen toivoisin. Tykkään vahvoista ja näyttävistä silmämeikeistä, joten toivoin silmiin tummuutta. Värimaailman suhteen olin avoin, koska en tosiaan tiedä, millaiset sävyt omiin silmiini ja ihooni parhaiten sopivat.

Aivan ensimmäisessä vedoksessa Irina käytti kimaltelevaista vaaleaa ruusukultaa luomien päävärinä, mutta esikatselukierroksen jälkeen vähensimme minun toiveestani hiukan kimallusta liikkuvalta luomelta ja lisäsimme tummuutta ulkoluomelle. Meikin koevedoksessa pohjalla on omaa silmämeikkiäni eikä ripsitupsuja/irtoripsiä ole aseteltu paikalleen, joten merkittävä loppusilaus silmien näyttävyydestä uupuu vielä. Huuliin laitoimme Irinan suosituksesta huulien omaa väriä korostavaa melko neutraalia punaa, josta tykkäsin kyllä todella paljon. Huulipuna myös kesti todella hyvin, vaikka kävimme kaason kanssa iltaskumpalla ja -tapaksilla koelaittautumisen jälkeen. Saattaa kuitenkin olla, että ostan tuon kokeilemamme sävyn lisäksi hääpäivää varten myös hiukan punaisemman sävyn, koska tyypillisesti tykkään hiukan vahvemmista huulipunasävyistä. Sitten jää hääpäivän fiiliksen varaan, että kumpaa huuliin laitetaan.

IMG_4802
IMG_4804
IMG_4806

Meikin jälkeen siirryimme hiusten kimppuun. Hiuksista minulla oli meikkiä enemmän ajatuksia, mutta ei mitään ehdotonta mallikuvaa, että täsmälleen näin. Toivoin klassista keskiyläniskanutturaa, joka on selkeä ja tyylikäs, mutta ei sliipattu. Suuret kiharat kampauksissa olivat mieleeni, koska aivan suoraan hiukseen tehdyt kampaukset menevät makuuni liian sliipatun puolelle. Ehdottomalla ei-listalla olivat kampauksesta roikkuvat kiehkurat.

Peiliin katsominen ensi kertaa oli todella jännittävää. Istuin Irinan työskentelyn ajan kasvot poispäin peilistä, joten pääsin näkemään mitään kampauksesta ensi kertaa vasta työn ollessa valmis. Ja vitsit kampaus oli hieno! Se oli juuri sitä mitä toivoinkin, vaikka en sanojani osannut täsmällisesti asettaakaan. Kampaus oli tyylikäs, olematta kuitenkaan jäykkä, jätti niskan ja pään liikkeet vapaaksi, kuten toivoinkin, ja sopi minusta tyyliini ja hääpäivän tyyliini hyvin. Yhdessä meikki ja kampaus muodostivat todella kauniin kokonaisuuden ja tukivat toisiaan.

Loppuillan koemeikin ja -kampauksen jälkeen vietin juuri niin kuin toivoinkin. Peilasin itseäni jokaisesta heijastavasta pinnasta.


♡ Krista

maanantai 7. tammikuuta 2019

Polttarikirje

ÄÄÄÄ! Ette arvaa, mitä postiluukusta putosi noin kaksi tuntia sitten? No polttarikirje! Ja aivan puskista. Olen niin täynnä intoa, että tärisen ja on aivan mahdotonta yrittää keskittyä mihinkään. Pahoittelen mahdollisesti epäjohdonmukaista tekstiä, mutta minun on pakko tulla jakamaan innostukseni johonkin, kun Jarkkokaan ei ole kotona kuuntelemassa.

Istuin illalla kahdeksan jälkeen Kissen kanssa sohvalla pitkän päivän jäljiltä. Olin kotiutunut koulupäivän ja meikki-/kampausmallina olon jälkeen vain hetki aiemmin ja löhnötin aivan pää tyhjänä sohvalla i said yes to the dressiä katsoen ja somea selaten. Jarkko oli vähän aiemmin lähtenyt keskustaan elokuviin parin kaverinsa kanssa, joten olimme Kissen kanssa kaksin.

Äkisti kuulin, että postiluukulta kuului rapinaa, ja että ohuelta paperimainokselta kuulostanut posti putosi pikkueteisen lattialle. Heti perään soi kuitenkin myös ovikello. Ajattelin, että joko Jarkko on keksinyt hauskan tavan tulla hakemaan jotakin unohtunutta tavaraa, tai sitten jonkun mainoslippusen luukusta tiputtanut taho yrittää tosissaan markkinoida yritystään. Hiukan epäluuloisena menin ovelle (en tykkää avata ovea vieraille, jos olen yksin kotona) ja löysin lattialta nauhalla sidotun paperikäärön, jossa luki Kristalle ♡. Vieläkään ei leikannut, vaan uskoin käärön olevan Jarkon juonia, vaikka käsiala ei Jarkkoon täsmännytkään. Avasin myös oven varovasti, mutta oven takana ei ollut ketään. Vieläkään en keksinyt, mistä on kyse.

IMG_4773

Vasta, kun avasin käärön ja näin kirjeen alussa olevan runon ja pakkauslistan, tajusin, että apua, kyseessä on polttareistani kielivä kirje. Minä sain polttarikirjeen! Minun polttarini ovat pian!

Kuulostaa varmaan keinotekoiselta sanoa kuusi viikkoa ennen häitä, että en yhtään osannut odottaa tätä, mutta se on totuus. Tottakai olin ajatellut, että joo polttarit eivät voi olla enää kaukana, mutta silti jokin noin konkreettinen kuin polttarikirje laittoi pasmani aivan sekaisin. Täällä minä tärisen ja kihisen Kisselle innostustani sekä luen kirjettä ees taas uudestaan. Tämä on niin jännittävää!

Mitä kirjeessä sitten sanottiin? Kirjeen alussa on kaunis ja herkkä runo talvihäihin liittyen. Tämän lisäksi mukana on 19 osainen pakkauslista polttaripäivää varten ja kehotus nauttia hetkestä, koska hetket ovat elämän suola eikä elämää voi pakastaa. Pakkamaan kehotetaan pikimmiten, koska matka voi alkaa kuulemma milloin vain. Pakattavien tavaroiden listalla on mukana muun muassa kumiankka, meikit, hikiliikuntavaatteet, rantasandaalit ja uimahattu, unohtamatta myöskään seikkailumieltä ja cat suitia.

Pakkauslistan perusteella meno kuulostaa melko monipuoliselta. Muutoin kirjeestä voi haistella talvista teemaa, koska alun runossa puhutaan talvesta ja kuurasta ja aivan kirjeen lopussa kehotetaan tarttumaan hetkiin, koska aikaa ei voi pakastaa. Hmmm... (Mä en kestä. ♡)


♡ Krista

torstai 3. tammikuuta 2019

Pienten konkreettisten juttujen aikaa

Olemme viime aikoina saaneet aikaan paljon. Monia asioita on vedetty yli to do -listalta ja lähes päivittäin ainakin jompi kumpi meistä on touhunnut jotain häihin liittyvää asiaa eteenpäin. Kuitenkin äsken, kun asetuin ihanasti sohvalle tietokoneen kanssa sieluni täynnä lämmintä intoa kirjoittaa jotakin uutta blogiin, mieleni valtasi tyhjyys. No ei tuosta nyt voi mitään kirjoittaa. Äh, ei tuo asia ketään kiinnosta postauksen vertaa. Pöh, kun tämä on tällaista räpeltämistä! Tuntuu, että on paljon tehty ja paljon on kerrottavaa, mutta mistään yksinään ei ole asiaa kokonaisen tekstin verran.

Siispä nyt on luvassa 9 pientä konkreettista juttua viime viikoilta aikalailla samaan tyyliin kuin Tyttö tahtoo -blogin Hanna esitteli juuri tänään omassa blogissaan.

1. Molemmilla on uudet passit, Jarkolla uusi nimi lentolipussa ja passitiedot välitetty eteenpäin

Siis kuinka kauan asioita voi roikottaa ihan vain välttelymielessä ja rahan takia? Kumpikin meistä on tiennyt jo kuukausia, että Dubaita varten täytyy hankkia uusi passi 6kk voimassaolosäännön ja Jarkon nimenvaihdoksen takia. Kuitenkin vasta toissaviikolla saimme molemmat uudet passimme tilattua ja noudettua. Samalla pystyimme ilmoittamaan passitiedot Norwegianille ja vaihtamaan ennen nimenmuutosaikeita varattuihin Jarkon lentolippuihin uuden nimen. Vinkkinä muuten, että virallisen nimenmuutoksen jälkeen tehdyt nimenmuutokset lentolippuun korvataan Norwegianilla, mutta muutos täytyy ensin itse maksaa ja jälkikäteen hakea muutoksesta hyvitystä erillisellä lomakkeella, jonka liitteksi liitetään virallinen päätös asiasta.

IMG_4733

2. GT-baarin T:t on tilattu

Tonic-vesien tilaustakin olemme roikottaneet pitkään. Osin, koska unelmoimme alumiinitölkkejä kauniimmista pulloista GT-pöytään ja toisekseen, koska olemme vahdanneet jonkinlaista tarjousta juomista. Ennen vuodenvaihdetta aiemmin hyväksi todettu Maxikarkki mainosti ilmaisia toimituskuluja tilauksilleen, joten päätimme tarttua yrityksen kivijalkakauppoihin verrattuna varsin kilpailukykyiseen hintaan 19,90e/24pack. Tonic-vedeksi valikoitui Schweppesin Indian Tonic, joka on rumuudestaan huolimatta todettu maultaan oikein mainioksi. Juomien pitäisi saapua tällä tai ensi viikolla.

3. Paperituotteiden paperit ovat matkalla

Ja jälleen roikotetaan! Tällä kertaa vetoan kuitenkin helmiäispaperijahtiin ja hintakriittisyyteen. Löysin kutsuissa käyttämämme hopeiset helmiäispaperit aikanaan AdLibrikseltä hintaan 1,5e/10 arkkia, joten olin oppinut suorastaan hiukan liian hyvälle. Etsin edullistä helmiäispaperia pitkään ja useaan otteeseen viikkojen ajan, kunnes aivan juuri ennen toiselta yritykseltä tilaamista varmistin viimeisen kerran AdLibriksen - ja sieltä paperia  yllättäen taas löytyi! Matkalla on 100 arkkia vaaleaa helmiäispaperia, joista yhdessä yli jääneiden hopeiden papereiden kanssa askarrellaan (=tulostetaan) kirkko-ohjelmat ja kattaukseen tulevat menut sekä ohjelmalehtiset.

4. Häämessut kaasojen kanssa odottavat

Olen tähän mennessä päässyt osallistumaan useille häämessuille blogin kautta, mutta viikon päästä viikonloppuna lähden liikenteeseen ensi kertaa kaasojeni kanssa. Tarkoituksena on lähteä nauttimaan lauantaina Wanhan Sataman Mennään Naimisiin -messuista aivan puhtaasti nautiskelun pohjalta. Juomme viiniä, katselemme häämekkoja ja hömpöttelemme vailla sen syvempiä suunnitelmia. Voi kyllä!

5. Koemeikki ja -kampaus on sovittuna

Olen menossa ensi viikon perjantaina Helsinkiin Irina Arvokkaan käsittelyyn, kun testaamme häämeikkiä ja -kampausta. Toivoisin löytäväni vielä selkeämmän punaisen langan ja ytimen toiveistani ennen koelaittautumista, mutta luottoni tekijääni on kyllä kova, vaikka visioni hiukan levällään olisikin. Odotan todella innolla meikin ja kampauksen jälkeistä oloa. Toivon kokevani oloni maailman kauneimmaksi ja haluavani vain tuijotella itseäni peilistä, mikä on yleensä hyvä merkki juhlalaittautumisen kohdalla.

By: Mennään naimisiin

6. Pöytäkartasta on erinomainen idea

GOT-viirien käyttäminen pöytätunnisteina on jo vanha juttu, mutta viimein keksimme, kuinka esitämme istumajärjestyksen vieraille juhlatilan aulassa. Olemme säilyttäneet kaapissa Jarkon vanhalta työpaikalta roskistuomiolta pelastettua isoa korkkitaulua, joka saa nyt uuden elämän ihan vain lattialla juhlatilassa olevaa tolppaa vasten seivovana pöytäkarttana. Tauluun kiinnitetään nastoilla GOT-vaakunoilla "nimetyt" pöytiä symboloivat paperit, joihin kirjoitamme vanhalla kirjoituskoneella vieraiden nimet.

7. BAR- ja GT-kirjaimet sekä tuleva pöytäkartta saivat maalia pintaan

Rakentelimme jo aikaa sitten valokirjaimet juhlatilaan pystytettäviä baareja varten, mutta toteutuksen viimeistely on vielä odotellut itseään. Joulun aikaan Kuopiossa teimme viimein täsmäiskun äitini työpaikalle rakennustarvikeliikkeeseen ja saimme hankituksi kirjainten maalaamiseen kaivatut spraymaalit. Valitsimme kirjaimiin vaaleaa hopeaa ja pöytäkarttatauluun tummempaa graniitinharmaata automaalia, joilla suihkiminen sujui todella helposti. Maalit myös juuri ja juuri riittivät 3 melko isoon kirjaimeen ja suureen pöytäkarttaamme, joten kaikki kunnossa!

8. Juhlapaikan narikkaseinän piilotus ja valokuvatarinan "pöytäliinat" ovat hoidossa

Samalla, kun hankimme spraymaalit valokirjaimia ja pöytäkarttaa varten, valitsimme äitini työpaikalta myös tapetit, joilla peitämme juhlatilan suuren, ruman ja vanerisen narikkaseinän sekä seinustoilla olevat vaneritasot. Kunhan saamme tapetit Turkuun, edessä on vielä melkoinen leikkelyoperaatio, että pätkimme tapetit sopivan kokoiseksi.

9. Kahdeksan tuntia palavat tuikut ostettu

Pieniä asioita, mutta näitäkin olen jahdannut jonkin aikaa. Tokmannilta tuikut myytiin loppuun ennen kuin ehdin paikalle, mutta onneksi jouluostosten lomassa pitkään palavat tuikut tulivat kuin sattumalta vastaan. Ostin 100kpl tuikkuja talteen, joten hääillan tuikkumeren pitäisi olla turvattu.

IMG_3514

Huh, kuten sanottu, paljon kaikenlaista on tehty, vaikka osa melko pieniä räpellyksiä tärkeydestään huolimatta onkin. Onneksi vähintään samanmoinen ja oikeasti aika paljon pidempi lista odottaa vielä tekijäänsä, joten emmeköhän me saa aikamme kulumaan seuraavina 44 päivänäkin.

Ps. Muistattehan äänestää Vuoden hääblogia Love me do:n äänestyksessä? Äänestysaika päättyy tulevana maanantaina keskiyöllä ja Kristallihäät on myös mukana ehdolla. ♡


♡ Krista

tiistai 1. tammikuuta 2019

Ilmoittautumisaika on päättynyt

Onnea me kaikki vuoden 2019 hääparit! Meidän häävuotemme on täällä! Vuodenvaihde oli meille siinä mielessä erityinen, että olimme pyytäneet kutsuvierailta vastaukset osallistumisesta häihimme vuoden 2018 loppuun mennessä. Teoriassa meille pitäisi nyt siis olla lopullinen vieraslista hyppysissämme.

Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, koska muutamia vastauksia uupuu vielä täysin, ilmassa roikkuu pari ehkää (hyvistä syistä tosin) ja muutama juhliin kovasti odotettu vieras ei yllättäen pääsekään osallistumaan päiväämme. Vieraslistamme on siis vielä suorastaan yllättävällä tavalla auki vapautuneiden vieraspaikkojen ja ilmoittamatta jättämisten vuoksi. Olin ilmeisen naiivisti ajatellut, että tottakai ihmiset ilmoittavat säntillisesti pyydettyyn päivään mennessä tulemisestaan, koska kyllähän ihmiset tietävät, että isojen juhlien organisoiminen vaatii aikaa ja siksi vieraslista tulee olla ajoissa tiedossa. Vaan eivät ilmoita. Tottakai on myös luonnollista, että häähumu on meille suurempi juttu kuin vieraillemme, mutta yllättävän moni on jättänyt kokonaan vastaamatta, mikä on meille tietysti hankalaa. Aivan lähipiiriltä vastaukset on helppo varmistaa yhdellä viestillä, mutta lähteäkö lypsämään vastauksia hiukan etäisemmiltäkin vierailta vai vetää nimet suosiolla yli ja olettaa hiljaisuus ujoksi kieltäytymiseksi?

IMG_4727

Olemme alusta asti välttäneet juhlien ylibookkausta ennen varmojen en pääse -ilmoitusten saamista. 80 hengen vierasmäärämme on ollut koko ajan ehdoton ja olemme jakaneet vierasprofiilin kylmästi kahtia niin, että kummallakin meistä on tasan 40 vieraspaikkaa käytettävänään haluamallaan tavalla. Kumpikin joutui alussa puntaroimaan resursseja ja jättämään ihmisiä kutsuttujen ulkopuolelle, koska kaikkia ei vain voinut kutsua. Kummankin meidän yli 25 elinvuoteen, erilaisiin opintoihin, harrastuksiin ja kahteen kaupunkiin on ehtinyt syntyä niin monia ystävyyssuhteita, että 40 henkeä on oikeastaan aika vähän tuoda koko tänä päivänä meihin vaikuttava elämänpiiri yhteen juhlimaan erityistä päiväämme.

Viimeisimmät kutsut laitoimme itse asiasssa matkaan vasta kuluneen viikon aikana ystävillemme, jotka olimme halunneet kutsua jo aiemmin, mutta vasta nyt ilmoittautumisten myötä pystyimme varmistamaan, että oikeasti voimme kutsua heidät. Järjestely on kylmä, koska käytännössä osa vieraistamme on joutunut jonottamaan kutsua, mutta parempaa ratkaisua emme keksineet, koska ylibookkauksen riskiä emme halunneet ottaa ja varmat ilmoitukset tulematta jättämisestä ovat uupuneet.

Jottei mene vallan pääsemättömien ja vastaamatta jättäneiden vieraiden surkutteluksi, täytyy sanoa, että ehdottomasti pääosa vieraista on ilmoittautunut juhliimme ihanalla innolla ja täsmällisesti pyydetyn aikataulun mukaisesti, mikä tietysti lämmittää mieltä, koska vieraat juhlan tekevät. Tämän vuoden helmikuussa juhlimme upeita häitä hurjan monen meidän läheisen ympäröiminä, ja se on tärkeintä.

(Voisi ne loput vieraat silti ilmoittautua.)


♡ Krista

perjantai 28. joulukuuta 2018

Häätuoksu

Tunnelmani erityisen häätuoksun suhteen ovat olleet häässuunnittelun aikana ristiriitaiset ja ailahtelevaiset. Häähumun alkuvaiheilla pohdin, että tuoksun etsintä voisi hyvinkin olla kivaa puuhaa ennen kuin isompia konkreettisia hankintoja päästään tekemään. Seuraavaksi iski katvevaihe ja halu fokusoida oikeasti oleelliseen, jota häätuoksu ei todellakaan ole. Viimeisimpänä havahduin joitakin kuukausia sitten tilanteeseen, että minulla ei ole mitään erityisen kivaa hajuvettä, johon voisin hääpäivänämme upota - ja että kuitenkin haluaisin, että minulla sellainen olisi.

Olen hajuvesieni suhteen hyvin tarkka. Tulen herkästi huonovointiseksi, mikäli haistan jatkuvasti iholtani jollain tapaa sopimattoman, kuten liian makean tai raskaan, tuoksun. Tuoksulliset tuotteet eivät myöskään kuulu arkeeni, koska potilastyössä en voi tuoksuja käyttää. Hajuvesi onkin minulle suorastaan erityinen tuote, jota käytän luentopäivinä, viikonloppuisin ja iltamenoissa. Harvakseltaan käytettynä en myöskään itse turru hajuveteeni, joten tuoksun sopivuus tulee testattua jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.

IMG_4685

Elämässäni on ollut kaksi suurta hajuvesi-ihastusta. Yläasteiässä rakastin Espritin vaaleanpunaista marjaisaa tuoksua, jota käytin vuosien aikana parikin pulloa. Lukioiässä sen sijaan iskin nenäni Diorin Addict 2 -tuoksuun, josta pidän edelleenkin todella paljon. Arvokas hinta on kuitenkin estänyt minua nauttimasta tuoksusta vuosien aikana paria pulloa enempää. Molempia näitä tuoksuja kuvaa kesäisyys, kepeys, kevyt kukkaisuus ja pirteä hedelmäisyys. Addict on näistä kahdesta tottakai makeaa Espritin tuoksua kypsempi ja elegantimpi, mutta molemmat ovat minusta todella kesäisiä ja teemaltaan ja tunnelmaltaan samanlaisia.

Häämme ovat kuitenkin talvella. Kukkaiset ja raikkaat tuoksut ovat miellyttäviä ja herkkiä, mutta tahtoisin talvisena hääpäivänämme tuoksua vahvemmalta ja mystisemmältä. Haluaisin tuoksun olevan tyttömäisen kukkaisuuden ja kepeyden sijaan naisellisempi ja syvempi. Haasteen tuhdimmalle tuoksulle on kuitenkin asettanut nenäni herkkyys. Miellytyn hyvin harvoista raskaammista "talvituoksuista" edes lyhyelti tuoksuttaen, saati koko päivän iholla testaten. Voisi sanoa, että olen tuoksunirppis, joka hyväksyy vain tiukan paperilappuseulan läpi tuoksun ihotestiin ja vasta pitkän ihotestauksen jälkeen ostoskoriin, koska en halua maksaa turhaan tuoksusta, jota en voikaan käyttää.

Nirppistelyni vuoksi olen suhtautunut kaikenlaisiin tuoksunäytteisiin aina kyseenalaistaen. Kuinka randomoitu näyte lehden välissä tai kaupanpäällisenä voisi osua tarkkaan tuoksututkaani ja selvitä läpi ihotestauksestani?

IMG_4687

Nyt kuitenkin vaikuttaa, että tällainen ihme on päässyt sattumaan. Kerroin Instagramissa viime kuussa, että olen hurahtanut kokeilemaan hyvin tarjousten perässä Bettebox-kosmetiikkayllätyslaatikkoa parin kuukauden ajan. Joulukuun laatikosta paljastui yhtenä näytetuotteena Givenchyn L'interdit -hajuvesi, johon ihastuin jo ennen kuin ehdin paketin avata. Paketti nimittäin tuoksui minusta ihanalle jo sitä postista noutaessani! Kokeilin tuoksua aluksi ujosti vessapaperin kulmaan ja miellytyin. Seuraavaksi uskaltauduin rannekokeiluun, josta positiivisen fiiliksen jälkeen etenin kaulan iholle. Nyt olen aivan huumaantunut, koska tuoksu on täsmälleen sitä mitä olen talveen ja talviseen hääpäiväämme kaivannut.

Sokoksen nettisivuilla tuoksua kuvataan näin: "Intensiivinen kukkaistuoksu, joka ei jätä ketään kylmäksi. Upea, peloton tuoksu. Mullistavan tyylikäs, uudenlainen naisellisuus. L’interdit tuoksunuotit ovat appelsiinin kukka, jasmiini ja tuberoosa. Kontrastin valkoiselle kukkakimpulle antaa vetiveri ja patsuli." En tiedä, mitä on patsuli tai vetiveri, mutta mikäli ne tuoksuvat tältä, minä pidän niistä! Minusta tuoksu on moniulottoinen, yhtäaikaa keskiraskaan ja talvisen kukkainen mutta nuorekas ja naisellinen. Ei liian kepeä, eikä liian tuhti, vaan juuri sopivasti kaikkea.

Taidan sittenkin saada erityisen häätuoksun.


♡ Krista

maanantai 17. joulukuuta 2018

Naimaiässä

Me molemmat olemme joulukuun lapsia. Molemmat vielä joulukuun alun lapsia, joten koko joulukuu on tyypillisesti ollut meille yhtä juhlaa. Tänä vuonna oman lisämausteensa vanhenemiseen toi fakta, että me menemme tämän ikäisenä naimisiin. En tule näkemään 27. syntymäpäivääni neitinä, vaan rouvaudun 26-vuotiaana ja Jarkko astuu avioliiton satamaan 28-vuotiaana.

Suomessa tilastoitu asioita ahkerasti, joten ajattelin meidän läheisen synttärihumun ja naimaiän saavuttamisen kunniaksi hiukan tarkastella tilastoja ja meidän suhteutumistamme niihin. Käyttämäni data perustuu Tilastokeskuksen marraskuussa julkistamiin tietoihin avioliitoista ja eroista vuodelta 2017. Muun datan ja kuvien osalta teksti perustuu Ylen maaliskuussa 2018 julkaisemaan Tällainen on sukupolvesi lukuina -artikkeliin.

Esteettömystodistus vahvisti todeksi sen, mihin me molemmat jo luotimme: kumpikin meistä on solmimassa ensimmäistä avioliittoaan. Minä päädyn tilastoihin ensinaijana noin 26,19 vuoden ikäisenä ja Jarkko 28,2 vuoden iässä. Koko Suomeen verrattuna olemme reippaasti edellä aikaamme! Suomen mittakaavassa ensimmäinen avioliitto solmitaan nimittäin naisten osalta keskimääräisesti 31,7- ja miesten osalta 33,9-vuotiaana. Edes Suomen keskimääräisesti nuorimpina avioituvat keskipohjanmaalaiset eivät pidä samanlaista kiirettä kuin me (naisten 1. avioliittoikä 29,7 vuotta ja miesten 33,9 vuotta). Vanhimpana ensiliittonsa solmivat lappilaiset, joiden keskimääräinen ensimmäisen avioliiton solmimisikä vuonna 2017 oli naisten osalta 33,1 ja miesten osalta 36,1 vuotta.

sukupolvesi
sukupolvesi-2

Olen syntynyt vuonna 1992. Ylen tietojen mukaan Suomessa syntyi tuona vuona 66 731 lasta, joihin minä tässä tekstissä vertaudun. Meistä 1% on jo kuollut. Niillä, ketkä ovat yhä fyysisesti läsnä, on keskimääräisesti vielä 56 vuotta elinaikaa jäljellä. Naimisissa meistä on 14% ja itseni tapaan toistaiseksi avoliitossa 36%. Lähes viidesosalla (19%) meistä on alaikäinen lapsi ja lähes saman verran (18%) on nostanut jo asuntolainaa, jota on keskimäärin 81 183 euroa. Valtaosalla (84%) on jo jokin tutkinto suoritettuna.

Jarkko on syntynyt vuonna 1990. Ylen tietojen mukaan tuona vuonna Suomessa syntyi 65 549 lasta, joista jo 1% on kuollut. Tyypillisimpinä kuolinsyinä ovat olleet itsemurha, yliannostus, syöpä ja liikenneonnettomuudet aivan kuten vuoden -92 lapsillakin. Elinaikaa on loogisesti jäljellä kaksi vuotta vähemmän kuin minun ikäluokallani eli 54 vuotta. Vuonna 1990 syntyneistä naimisissa on jo 22% ja avoliitossa enää 34%, joten elämme merkityksellisiä vuosia. Ikävuosien 26 ja 28 välillä mennään joko naimisiin tai erotaan. Tai pidetään huolta alaikäisesti lapsesta, koska jo neljäsosalla (25%) on alaikäinen lapsi. Muilta osin data oli ikävuosiemme välillä yhteneväinen todennäköisesti tutkimusteknisistä syistä.

Että sellaista. Avioliittoon olemme marssimassa keskimääräistä nuorempana, mutta tutkinnot ovat vielä matkalla samoin kuin kuolema, asuntolaina ja lapsetkin. Tosin niin on suurimmalla osalla muistakin ikäluokassamme.


♡ Krista

Ps. Kristallihäät pääsi mukaan Vuoden hääblogi 2019 -äänestysvaiheeseen! Hiphei! Kiitos kaikille blogimme mukaan nimenneille. ♡ Enää jäljellä on siis lopullinen äänestys, jonka perusteella eniten ääniä saanut blogi kruunataan Vuoden hääblogiksi tammikuussa 2019. Yritän ehtiä kirjoittaa tunnelmistani tarkemminkin vielä, mutta koska en uskalla joulun ja joulunajan töiden (niinpä ääks, aloitin tänään uudessa työpaikassa) luvata, jaan teille jo tässä vaiheessa linkin äänestykseen, jossa on mahdollisuus rasti ruutuun -menetelmällä valita suosikkinsa 20 hääblogin joukosta. Tässä linkki, olkaa hyvät.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Häälaukku löytyi

Aloin vajaa kuukauden päivät sitten havahtua, että meidän häämme ovat oikeasti aika pian. Että täytyisi tosissaan alkaa hoidella tehtävälistalta niitä palasia, joita olen roikottanut osaa jo yli vuoden ajatuksella, että hoidetaan sitten kun oikea tulee vastaan, kun aikaa vielä on vaikka muille jakaa. Vaan eipä ole enää, joten muun muassa häälaukkujahtiin täytyi laittaa hiukan tehoja peliin.

Unelmissani haaveilin käytetystä vintagehenkisestä laukusta, mutta ahkerasta kirpparoinnista huolimatta kauniita valkoisia laukkuja ei tullut vastaan. Olen ollut ehdoton, että haluan häihin laukun, mutta toisaalta laukku on ollut koko ajan selkeästi pihistyslistalla. Ehdottomana hintamaksimina olin pitänyt 20 euroa, mutta kirpparilinjan vuoksi olin ajatellut selviäväni alle kympillä. 

IMG_9089
IMG_9103
IMG_9092

Kivijalkakirpputorien rinnalla selailin facebookin hääkirppareita ja Tori.fi:tä, joista jälkimmäinen osoittautui pelastajakseni. Iskin silmäni Torissa kahteen eri laukkuun, jotka olivat tyyliltään hyvin erilaiset. Turussa myynnissä oli suorakaiteen mallinen kimaltava clutchlaukku, joka henki glamouria ja oli iltajuhlamaisen elegantti. Jyväskylän suunnilla myynnissä oli Turun laukkua tyttömäisempi, herkempi ja söpömpi valkoinen rusettilaukku, jossa minua viehätti morsiusmainen hempeys ja jonkinlainen vanhanaikaisuus. Kumpikin laukku herätti minussa kiinnostuksen, jollaiseen olen oppinut luottamaan, joten tiesin, että huonoa valintaa en tekisi, valitsisin kumman vain. Maltoin kuitenkin kerrankin hääsuunnittelun aikana mieleni ja jätin laukut roikkumaan välilehtiini, jotta voisin hiukan ajan kanssa miettiä asiaa.

Noin viikon pohtimisen jälkeen olin edelleen epävarma ja päädyin konsultoimaan kaasojani päätöksen tueksi. Sekä Sanni että Elina olivat samaa mieltä, että molemmat laukut olivat hienoja, mutta onneksi myös suosikki oli yksimielinen. Turun kimaltava laukku vetosi meihin kaikkiin, joten päädyin viikonloppuna sopimaan myyjän kanssa laukusta kaupat. Mikäli joku kuvauksen perusteella kiinnostui Jyväskylän laukusta, tässä linkki myynti-ilmoitukseen.

Maanantaina pyöräilin vesisateessa 10km noutamaan laukun toiselta puolelta Turkua ja nyt voin huohahtaa, että häälaukku on löytynyt. Laukkuni on Mascaran pikkulaukku, viralliselta väriltään galaxy white. Väri on siis periaatteessa valkoinen/off white, mutta kimaltava pinta saa laukun hohtamaan valosta riippuen jopa vihreään ja vaaleanpunaiseen taittavana. Itselleni mieleen tulee pakkasessa kimaltava lumihanki, mikä ei ole helmikuisten häiden yhteydessä lainkaan huono mielikuva. Kooltaan laukku on 21,5 x 11 x 4 cm, joten se nielaisee juuri sopivasti puhelimeni, nenäliinan ja huulipunan. Häissä tulen kantamaan laukkua kädessä ilman olkahihnaa, mutta laukkuun kuuluu myös hopeanvärinen olkahihna. Hintaa myyjän mukaan käyttämättömänä ostamalleni laukulle tuli 10 euroa ja vesisadepyöräilyn aiheuttamat henkiset vammat.

IMG_9079
IMG_9108

Unelmani vintagehenkisestä häälaukusta ei siis aivan toteutunut, mutta onneksi kirpparilinja ja budjetti kuitenkin pitivät. Simppelillä laukulla on myös jatkossa varmasti käyttöä, koska laukku ei missään määrin huuda olevansa häälaukku - eihän se sitä varsinaisesti olekaan. Minulle laukku henkii glamouria ja iltapukujuhlien elenganssia, jollaista nappaan mielelläni ripauksen mukaan juhliimme.


Ps. Muistutan mahdollisuudesta nimetä suosikkihääblogi mukaan Vuoden hääblogi 2019 -äänestykseen. Nimeämisvaihe päättyy tänään 14.12. joten aika käy vähiin, mutta vielä parin tunnin ajan ehtii. Linkki nimeämiseen tässä.

♡ Krista

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Juomat häihin ostosristeilyltä - millainen kokemus ja kannattiko?

Kuten meidän instagramia seuraavat tietävätkin, me heitimme Elinan ja Nicon kanssa torstaina päiväreissun Tallinnan-laivalle. Häiden juomienhakureissu on nyt siis tehty ja yksi iso murheenkryyni voidaan vetää to do -listalta yli. Jes! Halusin kirjoittaa meidän reissusta melko kattavan postauksen, jotta muille ostosristeilyä suunnitteleville olisi kättä pidempää reissua varten. Älkää siis kyllästykö tarkasta matkakuvauksesta. Mikäli toivoo tiiviimpää infoa, tekstin lopusta löytyy vielä tiivistelmä ja tarkat laskelmat reissun kannattavuudesta.

Me päädyimme hektisen joulukuun vuoksi suorituskeskeiseen vaihtoehtoon juomareissun osalta. Kunhan juomat saataisiin noudetuksi hiukan Suomea halvemmilla hinnoilla, olisimme tyytyväisiä. Tarkastelimme Jarkon kanssa erilaisia vaihtoehtoja hoitaa reissu mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin simppelisti, ja päädyimme viiden tunnin ostosristeilyyn Tallinkin Megastar-laivalla. Ostosristeilyn idea on todellakin vain hoitaa juomat autoon laivalta ja ajaa takaisin Suomeen, eli Tallinnaan ei ole mahdollisuutta jalkautua.

IMG_3044
IMG_3073

Kuinka ostosristeily käytännössä sujui? Erittäin hyvin! Voin todellakin suositella viiden tunnin pikalaivapyrähdystä, mikäli toiveissa on helppo reissu. Käänsimme auton nokan kohti Helsinkiä torstaina kello 6.30. Helsinkiin ja länsisatamaan saavuimme täsmälleen suunnitellusti klo 8.30. Tiputimme Nicon jalkamatkustajien terminaalioville ja jatkoimme Elinan kanssa autolähtöselvitykseen, joka aukesi noin klo 9.00. Lähtöselvityksessä näytimme varauksentekijän passin ja saimme lähtöselvityskortit, alennuslipukkeen ostoksia varten sekä taustapeiliin kiinnitettävän shopping cruise -lipukkeen, jonka perusteella meidät ohjattiin oikeaan jonoon odottamaan laivaan ajoa. Vinkkinä, että autolähtöselvitysalueella ei pääse vessaan ennen laivaan ajoa, joten mikäli aamuisen automatkan jälkeen on tarve vessa-asioille, kannattaa ne hoitaa ennen check inniä.

Myös laivaan ajo sujui todella näpsäkästi, vaikka hiukan meitä kahta ensikertalaista jännittikin. Laivayhtiön henkilökunta ohjaili autoja todella tottuneesta ja selkeästi, joten ensikertalaisetkin pärjäsivät erittäin hyvin. Ostosristeilijöitä varten on laivan parkkitiloista varattu kokonainen kansi, jossa autot ovat mukavan tilavasti parkissa. Erona perusautokanteen ostosristeilykansi ja oma auto ovat koko risteilyn ajan käytössä, eli autolle saa viedä matkan aikana tehtyjä ostoksia jo risteilyn aikana niin monta kertaa kuin haluaa. Ostosristeilyparkki on myös sijoitettu aivan tax free -kassojen välittömään läheisyyteen eli ostokset voi ajaa ostoskärryillä suoraan kassoilta autolle. Näppärää!

Itse juomienosto hoitui pääosin erityisen ostosristeily-tilauskaavakkeen kautta. Kannattaa huomata, että tilauskaavake on eri asia kuin pre order, koska pre order -palvelu on käytössä vain Tallinnassa poistuville matkustajille. Olin tulostanut meille valmiiksi kaavakkeita mukaan, mutta mikäli printtaus olisi unohtunut, jaettiin kaavakkeita myös lähtöselvityksessä.  Kaavakkeessa on esillä koko ostosristeilyn könttätilausvalikoima ja paperiin vain täytetään haluttujen tuotteiden lukumäärä. Täytetty kaavake palautetaan viimeistään 45min ennen Tallinnaan saapumista tax free -myymälän asiakaspalvelupisteelle, jossa tilaus myös maksetaan samantien. Maksun yhteydessä kuittiin kirjataan aika, jolloin juomat ovat noudettavissa ostosristeilyautoparkin noutopisteestä kuittia vastaan.

Me hoidimme tilauksen heti risteilyn kärkeen ja sen jälkeen vain odottelimme klo 13.30 kirjattua noutoaikaa. Aika ei onneksi ehtinyt käydä pitkäksi, koska uusi Megastar oli erittäin positiivinen laivayllätys. Ostosmyymälä oli todella suuri, ravintoloita monenlaisia ja koko vuonna 2017 valmistuneen laivan sisustus hieno.

IMG_3066
IMG_3057

Kello 13.30 siirryimme autokannelle noutamaan tilaustamme. Ostoksemme olivat valmiina pakattuna kärryihin ja tarkistuksen jälkeen vain kuittasimme tilauksen vastaanotetuksi ja ajoimme kärryt autollemme pakkaamista varten. Ostimme könttätilauksen kautta juomia hiukan ujosti, koska pelkäsimme pikkuautomme tilavuutta, joten loppuristeilyn aikana täydensimme ostoslistaamme tax free -myymälän ostoksilla. Olimme laskeneet auton maksimijuomakuormaksi 200kg, joten auto-ostosten lisäksi Nicolle jäi vetokärryyn vielä muutama lava kuljetettavaksi.

Helsingin päähän saavuimme myrskystä huolimatta aikataulussa klo 15.30. Ennen paluumatkaa kevensimme ajoturvallisuuden vuoksi kuormaamme toiselle kaasolle Sannille, joka ystävällisesti otti yhdeksän juomalavaa nurkkiinsa pyörimään. Kevennyksen jälkeen minä ja Elina jatkoimme autolla Turkuun ja Nico hyppäsi suunnitellusti bussiin. Kotona me automatkaajat olimme klo 19 maissa eli kokonaisuudessaan reissuun meni noin 13 tuntia.

Kannattiko pikapyrähdys laivalle? Kannatti. Aivan täydellisten laskelmien tekeminen oli hiukan vaikeaa, koska en löytänyt netistä Suomen lavahintoja siidereille, enkä varmoja tarjoushintoja oluelle. Olenkin tehnyt laskelmat oluen osalta oletetun tarjoushinnan perusteella ja siiderin osalta laskenut lavahinnan 6-packin hinnasta. Kuohuviinistä ja toisesta avecista vertasin laivahintaa saman valmistajan lähes vastaavan tuotteen hintaan Alkossa.

hintataulukko

Hyh, tulipas taulukosta suttuinen siirrettäessä blogialustalle. Toivottavasti siitä kuitenkin meidän laskelmat aukenevat. Toimme laivalta häitä varten siis 8 lavaa olutta, 11 lavaa lonkeroa, 5 lavaa siideriä, 33 pulloa kuohuviiniä ja 2 litraa avec-juomia. Olutta tulee myöhemmin vielä 10 lavaa Saksasta Elinan perhematkan myötä. Muut viinit toimme Elinan kanssa jo aiemmin opiskelijaristeilymme ohessa. Viisi 3 litran tonkkaa puna- ja valkoviiniä maksoivat tuolloin melko tasan 200e ja aiemmin ostamamme pari pulloa giniä 80e, joten kaikkiaan häiden alkoholijuomiin on nyt kulunut noin 900 euroa.

Summa summarum. Me suosittelemme ostosristeilyä, mikäli aikeena on suoriutua juomareissusta mahdollisimman nopeasti ja näppärästi. Mitä enemmän lonkeroa, siideriä tai kuohuviiniä ostaa, sitä enemmän reissulle saa katetta. Oluen voittosuhde sen sijaan on heikompi.

Mikäli joku asia jäi meidän reissusta vielä askarruttamaan, kysykää toki niin kerron tarkemmin!


♡ Krista

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Vuoden hääblogi 2019 - mitä väliä?

On jälleen se aika vuodesta. Hääblogiskene alkaa kuhista ja kihelmöidä, kun tammikuun Love me do -häätapahtuma lähenee ja samalla vuoden hääblogin valinta nousee ajankohtaiseksi. Lukijan näkökulmasta valinta voi näyttäytyä jopa ärsyttävänä spämminä aiheesta blogeissa, mutta toivoisin ymmärrystä, koska ainakin itselläni into kirjoittaa aiheesta kumpuaa vilpittömästä innosta muutoin mediassa melko näkymättömän blogikentän huomioinnista.

En ole itse koskaan harrastanut mitään, mikä vaatisi säännöllisistä sitoutumista. Olen aina pärjäillyt urheilulajeissa perushyvin, mutta valtavaa innostusta ja sisäistä paloa mihinkään lajiin en ole saanut herätettyä. En ole myöskään musikaalisesti taitava taikka innostunut. En osaa soittaa mitään soitinta, en laulaa, eikä sisälläni ole ikinä ollut kipinää opetellakaan. Kirjoittaa sen sijaan olen aina osannut. Tykkäsin jo ala-asteella kirjoittaa hiukan pidempiä tarinoita kuin olisi ollut tarpeen ja lukiossa äidinkielen kirjoittaminen erinomaisin arvosanoin tuntui helpolta. Sisälläni on koko ajan ollut luotto, että tämä on asia, jonka osaan. Kirjoittamista vaativat projektit ovat kaikissa muodoissaan tuntuneet minulle aina helpolta ja mikä erikoisinta, kirjoittaessani minulla on aivan uudenlainen itsevarmuus sisälläni. Hiljainen tunne, että minä tiedän täsmälleen mitä teen ja teen sen hyvin.

Joten korjaan edellisen kappaleen aloituslausettani. En ole itse koskaan harrastanut mitään, ennen kuin aloin kirjoittaa blogia. Minulle bloggaaminen on muodostanut elämäni ensimmäisen harrastuksen, jonka kautta olen ensi kertaa kokenut harrastamiseen liittyvää intohimoa ja imua, jonka myötä voin upota touhuun useaksi tunniksi kerrallaan useana iltana viikossa. Harrastus, joka vaatii säännöllistä sitoutumista, haastaa ja antaa valtavasti riemua. Oli iso askel aikanaan oivaltaa, että blogi ihan oikeasti on minulle harrastus, eikä salaa sohvannurkasta kautta rantain päivitettävä juttu. Vielä isompi askel oli uskaltaa sanoa se ääneen.


vuodenh-blogi2019-nominations-600x400


Samalla tavoin kuin urheiluharrastuksissa on kilpailuja ja soittoharrastuksissa konsertteja, hääbloggaajien kauden yksi kohokohta on vuoden hääblogin valinta. Äänestys on mahdollisuus kokea ylpeyttä omista taidoista, tuntea pistelevää jännitystä vatsanpohjassa ja ennen kaikkea mahdollisuus saada henkinen kunniamerkki, että hei oikeasti, tää mitä mä teen kiinnostaa jotakuta.

Sen takia minä jaksan vuodesta toiseen innostua vuoden hääblogin valinnasta. Hyvin tehdystä työstä kuuluu saada hyvää palautetta ja tahdon osaltani olla sitä antamassa. Se sillä on väliä.

Love me do:n vuoden hääblogi -äänestys on kaksivaiheinen. Aluksi nimeämisvaiheessa aivan jokainen saa ehdottaa mitä tahansa häihin liittyvää ei-kaupallista suosikkihääblogiaan mukaan. Nimeämisvaihe on käynnissä 27.11.-14.12. Maksimissaan 20 eniten nimeämisiä saanutta blogia pääsee mukaan varsinaiseen äänestykseen, jossa yleisöäänten perusteella valitaan vuoden hääblogi 2019. Äänestysvaihe on aikanaan käynnissä 17.12.-3.1.

Oman suosikkinsa voi käydä nimeämässä tämän linkin kautta. Itse kävin antamassa nimeämisääneni melko tuoreelle blogille, jonka kirjoittajan kirjoitustapa ja huumori ovat iskeneet minuun erityisesti.


♡ Krista