lauantai 16. helmikuuta 2019

Hääviikko: lauantai

Eilen jäi hääviikkoteksti väliin. Oli tekemistä niin sanotusti aamusta iltamyöhään.

Mutta!!

Tänään mennään naimisiin! Krista on eri osoitteessa, minä kävin juuri laittamassa hiuksia ja kohta hääkuvauksiin.. Jännittää... varmasti mahtava päivä tulossa.

-Jarkko

perjantai 15. helmikuuta 2019

Hääviikko: torstai

Päivä meni pitkäksi ja Krista ei jaksanut enää kirjoittaa, joten tarjouduin pikaisesti vähän kirjoittelemaan. Eli Jarkko tässä taas terve ja hyvää ystävänpäivää!

Viimeiset päivät ovat menneet aika hurjan häähurmoksen kimpussa. Vaikka isot linjat olisivatkin kunnossa, on aina kaikkea pientä näperreltävää, jota on kyllä riittänyt jokaiselle päivälle ja jokaiselle hetkelle. Tuntuukin, että erityisesti hääviikko ja sitä edeltävä viikko olivat kuin sormen napaus vain ja ihan sentin päässä on se hetki, kun me mennäänkin jo naimisiin.

Jossain kohti viime viikolla tuli selkeä stressipiikki, mutta siitäkin oli vain hyötyä, koska sen johdosta hoidimme rästihommia sen minkä ehdimme ja ainakin minun mielestä tähän viimeisille päiville jäi vain sellaista hienosäätöä ja asioiden viimeistelyä. Tai tämmöisiä selkeästi oudompia hommia, kuten Kristan mainitsemia tiiliskivien pesemisiä.

Kaikesta työstämisestä huolimatta tälle päivälle riitti molemmille hämmästyttävän paljon tehtävää. Itse olin ennakoinut edellisenä päivänä ja laittanut bestmanille Nicolle viestiä, että apu olisi tarpeen heti aamusta lähtien. Pöytäkoristeita varten kaivatut risut ja oksat ovat edelleen hakematta ja Kristan antaman mallikuvan pohjalta niitä lähtisimme metsästämään. Oksiin olisi tarkoitus laittaa riippumaan esimerkiksi origamilintuja ja ne ovat tärkeä osa pöytäkoristelua.

Lopputuloksena on ikea-kassillinen lähimetsistä raavittuja kepakoita, joiden perille saaminen jo itsessään oli saavutus. Metsässä vaellellessa katselin Nicoa risukassi kädessä kiipeämässä jyrkkää rinnettä, ja mietin mielessäni, että kaikkea se bestman joutuukin tekemään.

IMG_4298

Metsäreissun jälkeen suuntasimme keskustaan, jossa oli tarpeen teetättää uupuvat valokuvat, metsästää noin parikymmentä kehystä kirppareilta, löytää itselleni aluspaita, sukat, deodorantti ja muita yleisesti hääpäivän kannalta tärkeitä asioita, kuten hääbingon palkinnot. Käytännössä lähdimme liikkeelle aamulla ja tulimme takaisin kotiin iltapäivällä.

Heti edellä mainittujen juoksujen jälkeen singahdin monen mutkan jälkeen Turun lentokentälle ystäväni ja häiden videokuvaajan Jessen kanssa ottamaan vastaan Etelä-Koreasta Suomeen matkaavia häävieraita ja ohjeistimme heidät perille heidän airbnb-asuntoon. Parin tunnin sosiaalisoinnin jälkeen tulin kotiin leikkaamaan valokuvia sopiviksi juuri tänään ostamiini kehyksiin ja nyt klo 0:16 istun sohvalla ilman mitään sen kummempaa tehtävää tai velvollisuuksia.

Näin ollen nyt kirjoittaessa onkin jo vuorokausi kääntynyt perjantaiksi, joten melkein voisi kai sanoa, että huomenna mennään naimisiin. Mutta nukutaan nyt yö ensiksi, huominen on huomenna.

Krista osaisi itse kertoa tarkemmin omasta päivästään, mutta lyhykäisyydessään hän kävi kampaajalla leikkaamassa latvoja, ehti tekemään tentin välissä, hakemaan kukat postista, viemään ne juhlapaikalle ja viimeistelemään kotona juhlapaikan koristeita. 

IMG_4334
IMG_4340

Voisin jatkaa yksityiskohtien selostamista, jos sille olisi jotain pointtia, mutta tyydyn vain sanomaan, että vaikka tekemistä on riittänyt, niin fiilis on koko ajan ollut loistava ja itse ainakin odotan häitä kun kuuta nousevaa. Mikä on myös vähän hassua ja outoa, koska osaan myös olla melkoinen jännittäjä.

Minuakin jo nukuttaa, joten laitan pillit pussiin ennen kun nukahdan näppäimistölle. Huomenna bestman Otto pamahtaa aikaisiin aamusta ovelle vuokratun pakettiauton kanssa ja sitten mennäänkin koristelemaan juhlapaikkaa ja tekemään kaikki valmiiksi lauantaita varten.

Huh huh. Aikamoista. Huomenna on iso päivä!

2 ( tai oikeastaan 1) päivää.

♡ Jarkko

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hääviikko: keskiviikko

Tämä päivä on ollut ristiriitainen. Yhtä aikaa rauhallisempi kuin edeltäjänsä, mutta samalla vakavampi, koska aletaan olla jo todella lähellä. Minä koen, että tänään oli viimeinen oikeasti valmisteleva päivä, kun huomenna alkaa todellinen rytinä. Huomisesta alkaen ei valmistella, vaan huomenna jo tehdään.

Jarkolla oli tänään viimeinen työpäivä ennen "häälomaa". Samalla kun Jarkko aamulla lähti töihin, minä aloitin kattaukseen tulevien katukivien ja kukkaputouksiin tulevan toisen pyöränvanteen pesun. Jos jokin homma häätouhussa on ollut nihkeää, niin tänään tuo kivien peseminen! Kivet painoivat vaikka kuinka ja yhdeksän kiven vuoron perään kylvettäminen suihkun lattialla ja "tiskaaminen" tujulla pesuaineella ei todellakaan ollut lystiä. Onneksi Elina tuli lounasaikaan pelastamaan minut tuomalla lounastarvikkeet ja kokkaamalla meille quesadilloja lounaaksi. ♡ Lounastauon huipennukseksi joimme laskiaispullakahvit ja katsoimme Jarkon polttarivideon.

Lounaspelastuksen lisäksi Elina jelppasi tänään kattaukseen tulevien origamijoutsenien askartelussa. Puskimme kahteen pekkaan tänään 39 joutsenta aiemmin tehtyjen 37 kaveriksi eli origamiprojekti tuli päätökseensä. Enää puuttuisi oksat, joihin joutsenet ripustetaan. Tämän Jarkko ja Nico onneksi lupasivat hoitaa huomenna.

hääviikko

Iltapäivällä minä ja Elina piipahdimme luennolla, jonka jälkeen palasimme tekemään ruokaa ja viimeistelemään joutsenet. Luennon aikana sain jännää sähköpostia, kun Juhlakukat.fi:ltä kilahti ilmoitus, että kukkatilauksemme on lähtenyt postin matkaan. Tuntuu aivan hurjalta, että meidän kukkamme jo matkaavat luoksemme - niin lähellä juhlapäivämme on! Näin pari yötä sitten unta, jossa unohdimme noutaa kaikki kukat postista ja jouduin kävelemään alttarille kirkkoaulasta varastamani tulppaanit kourassa samalla, kun minua ärsytti suunnattomasti, että nyt en ikinä näkisi kimppua, joka minua varten on luotu. Huomenna kukkamysteeri onneksi ratkeaa ja pääsen näkemään kaikki meitä varten tehdyt tilaustyöt ja irtokukkaniput. Kukat ovat ensimmäinen aivan konkreettinen hääpäivästä viestivä ja todella jännittävä hääjuttu, joten odotan huomista innolla. Äääk!

Illan vietimme Jarkon kanssa molemmat rennosti. Jarkko näki ystäväänsä lasillisella ja minä saunoin Villa Järvelän saunassa Elinan ja Josefinan kanssa. Ihan vinkkinä turkulaisille, menkää Järvelään. Paikka on aivan ihana puusauna-avanto-palju -paikka Littoistenjärven rannalla. Kertakäynti maksaa 5e ja olo on aivan uskomattoman rento kunnon saunomisen ja avantopulahdusten jälkeen.

Äsken kiinnitimme GT-kirjaimiin valot paikalleen ja viimeistelimme vieraskirjan sisäkansitervehdyksen. Lisäksi hioimme huomisen suunnitelmat kuntoon, koska monenlaista tehtävää riittää vielä huomisellekin. Allekirjoittaneella odottaa iltapäivällä esimerkiksi elvytystentti...

3 päivää.

♡ Krista

tiistai 12. helmikuuta 2019

Hääviikko: tiistai

Jarkko oli onneksi tänään siinä kunnossa, että pystyi lähtemään töihin, eli tauti pikkuhiljaa väistyy. Hurraa! Aloitimme kumpikin aamun ajoissa, koska nousin samaan aikaan Jarkon kanssa ja rauhallisen aamupalan jälkeen olin jo ennen yhdeksää jälleen silittämässä. Kaikki ns. tärkeät pöytäliinat on nyt silitetty, mutta aion silittää vielä takataskuun muutamia hääkirpparilöytönä tekemiäni Knoppa-lakanoita, koska pelkään, että emme ole kuitenkaan tajunnut ajatella kaikkea ja äkisti lisäliinoille olisikin tarvetta.

Silitysten jälkeen pakkailin ja organisoin makuuhuoneeseemme kertynyttä hääkasaa parempaan roudaamiskuosiin. Pakkasin tavaroita paperikasseihin ja eri yritysten paksumpiin muovipinnoitteisiin kasseihin, joita voi suositella todella lämpimästi. Keräsin kaapeista irtopulloina olevat ginit, sojut ja hajaskumppapullot sekä avecjuomat ja pakkasin huolella pehmeiden vilttien sisään. Lisäksi nimesin jokaisen kassin kylkeen kirjoittamalla tai sankaan liimattavalla maalarinteipillä, jossa luki suurin piirtein kassin sisältö. Toivon tämän helpottavan perjantaista roudaamista.

IMG_4269

Askartelupuolella tähän päivään mahtui hiukan teknistä nyhertämistä tietokoneella ja himpun aivan perinteisistä perinteisintä askartelua liiman ja kartonkien parissa. Tietokoneella tein noutopöydän alkuun tulevan A4-kokoisen menutaulun, jonka lisäksi Jarkko suunnitteli polaroid-vieraskirjan sisäkansitekstin. Illan huipennuksena askartelin kirkko-ohjelmien yhteyteen kirkon sisääntuloaulan pöydälle asetettavat kyltit, joissa näkyy häälogomme ja vihkiohjelma-teksti. Toivomme kylttien oleva riittävä merkki vieraille napata halutessaan ohjelma mukaansa, koska kaasomme ja bestmanimme ovat kanssamme sakastissa, eikä ohjelmilla näin ollen ole hääpäivänä ketään erillistä jakajaa. Vinkkikylttien lisäksi askartelin loppuun varastosta haetut GOT-pöytäviirit ja Jarkko pujotteli paikalleen BAR-valokirjainten valot.

Saimme tänään noutaa myös huollossa ja kaiverruksessa olleet sormuksemme Auraria-kultasepiltä. Sepän ohjeesta sormukset ovat aivan hääpäivään asti omissa minigrip-pusseissaan, mutta voi juku, kun parissa vuodessa kulahtamaan päässee kihlamme jälleen kiilsivätkään! Minä päädyin kaivertamaan vihkiin Krista & Jarkko 16.2.2019, kun Jarkko taas täydensi kihlaansa uuden yhteisen sukunimemme ja hääpäivämme.

Iltapäivällä teimme yhdessä toivottavasti viimeisin täsmäiskun lähikirpparille. Jahtasimme valokuvakehyksiä, joita valokuvatarinamme tuntuu imevän tuhottoman määrä, maljakoita ja hääillan herkuille sopivia vateja. Reissun saldona kotiinvietäväksi tarttui 7 kehykset, yksi vati ja 4 eri kokoista maljakkoa 12 eurolla, joten täytynee olla tyytyväinen, vaikka kehyksiä edelleen uupuu kymmenkunta.

IMG_4276
IMG_4278

Illan kohokohtana meillä oli Jarkon polttarivideon maailmanensi-ilta. Häämmekin kuvaava Jesse taltioi juhlinnan ohella Jarkon polttarit myös videolle, ja tänään oli suuri eskari-ilta. Video oli ihana! Jessen kuvaus ja editointi oli aivan Jarkon näköistä ja herätti minulle ulkopuolisenakin päivän aivan uudella tavalla eloon. Tottakai Jarkon kertomusten ja kuvien kautta olin jo nähnyt viikonlopun tunnelmia, mutta kyllä video on aivan omaa luokkaansa välittämään tunnelmia. Onkin aivan järjettömän siistiä tietää, että saamme aikanaan myös hääpäivästämme videomuiston. Hihii!

Emme päästäneet vieraitamme kuitenkaan helpolla, koska ennen ensi-iltahetkeä hyödynsimme lisäkädet tekemällä täsmäiskun häkkivarastollemme. Meidän on pitänyt jo useamman päivän ajan tyhjentää varastokoppi häätavarasta kotiimme, mutta puuha on lykkääntynyt, koska ikinä ei ole ollut tarpeeksi aikaa tehdä useampi reissu varastolle. Tänään kuuden miehen ja minun voimillani tyhjensimme varaston onneksi yhdellä reissulla, mutta huh sentään, kylläpä tavaraa olikin yllättävän paljon. Makuhuoneemme hääkasa on tällä hetkellä niin suuri, että sänkyyn kulkeminen on yhtä pujottelua. Onneksi ei ole montaa päivää enää pujoteltavana.

Nyt takana on 14 tuntia häätouhua. Alkaa olla aika mennä nukkumaan.

4 päivää.

♡ Krista

maanantai 11. helmikuuta 2019

Hääviikko: maanantai

Yritän pitää kiinni haaveestani kirjoittaa edes hiukan meidän hääviikon kuulumisista. Tekstit eivät tule olemaan yhtä huolella tehtyjä kuin normaalisti, mutta kenties tunne onkin tässä vaiheessa tärkeintä. ♡

Heräsimme hääviikkoomme aikaisin, pian klo 7 jälkeen. Jarkko nousi soittamaan työterveyteen edelleen vaivaavan kuumetaudin vuoksi ja minä nousin samassa aallossa aamupalalle ja aloittelemaan päivän puuhia. Jarkko on sairastanut jo keskiviikosta lähtien kuumeista flunssaa, joka onneksi on nyt hellittämässä. Minä ehdin potea taudin Jarkko lievempänä jo ensin, joten toivotaan, että kunhan sulhanen ja jonkinlaista flunssaa myös poteva Elina saadaan kuntoon, hääviikonloppu voitaisiin viettää tautivapaana.

Puursimme koko edellisviikon loppupuolen kaikenlaisten hääjuttujen parissa yksin, kaksin ja yhdessä ystäviemme kanssa, joten pääsimme aloittamaan hääviikon melko kevyin mielin: järjettömän paljon on tehty ja jonkin verran on tehtävää. Vielä viime viikon keskiviikkona lause tuntui menevän toisinpäin, mikä meinasi ensi kertaa nostaa minussa esiin stressinpoikasta. Loppuviikon ympäripyöreät päivät kuitenkin jelppasivat tilannetta ja nyt mieli on hyvä ja ainoastaan innostunut! Ihan pian me päästään sanomaan toisillemme tahdon ja juhlimaan juhlia, joita ollaan mietitty päivittäin yli kahden vuoden ajan!

IMG_4898

Listaan muutamia juttuja, joita hoidimme jo viime viikon aikana, jotta oivallatte, että vitsit tätä hommaa on riittänyt, vaikka kuinka ajattelimme, että olemme valmistautuneet hyvin:
  • Viime hetken ostokset: useampi tunti kaupoissa pyörähtelyä keräämässä ostoslistalla olleita tavaroita, kuten polaroid-filmejä, soijakuppeja, holitonta skumppaa, jätesäkkejä, nippusiteitä, teippejä, sipsejä..... Lista jatkuu arviolta noin 200 euroon saakka.
  • Valokuvauspaikkojen tsekkaus ja testikuvaukset yhdessä Josefinan kanssa kahtena eri päivänä.
  • Tervetuloa-kyltin ja monien muiden visuaalisten juttujen suunnittelu ja toteutus ystävämme Katyn kanssa. Ilta venyi eilen noin yhteentoista näiden parissa.
  • Polaroid-valokuvakulmien liimaaminen valokuvakansioon.
  • Häälaskujen maksaminen.
  • Ohjelman lukkoonlyönti, paperisten ohjelmien suunnittelu, tulostaminen ja leikkaaminen. Nämä sekä suomeksi että englanniksi.
  • Kangasservettien silitys, taittelu, nimeäminen nimilapuin, niputtaminen pöytäkunnittain ja pakkaaminen laatikoihin.
  • Valokuvien leikkaaminen ja sovittaminen noin 100 valokuvakehykseen. Kehysten lajittelu vuosittain ja pakkaaminen kuljetusta varten.
  • Kirkko-ohjelmien lukkoonlyönti (= musiikkien valitseminen), ohjelmien suunnittelu, tulostus ja leikkaaminen. Niin ja tämä sekä suomeksi että englanniksi.
  • Tietovisailun viimeistely ja toteutuksen suunnittelu ja kääntäminen englanninkielisiä vieraita varten.
  • Bingon suunnittelu ja toteutus niin suomeksi kuin englanniksi.
  • Gluteenittoman kakun leipominen ja täyttäminen.
  • Ja niin edelleen ja niin edelleen....

Hommaa on ollut aivan hurjasti! Tavoitteenamme oli painaa hommia mahdollisimman paljon viime viikolla, jotta saisimme tällä viikolla lasketella kohti hääpäivää rauhallisin mielin. Ratkaisu tuntuukin toimivalta, koska to do -lista on lyhentynyt huomattavasti ja viimeinen maanantai neitinä starttasi rauhallisen aamupalan ja ison kahvikupin äärellä. Tämän päivän to do -listalla oli silittää vieraspöytiin tulevat harmaan pöytäliinat, tulostaa ja leikellä muotoon bingot, käydä ostamassa ihan muutamia juttuja (ulkotulia, toinen tussi vieraskirjaan), käydä luennolla, ehtiä joogaan ja katsoa Unelmahäät. Kaikki tavoitteet saavutettiin.

IMG_4904

On tämä aika epätodellista. Yritän toistuvasti henkisesti ravistella itseäni, että nyt älä anna ajan lipsua käsistä huomaamatta, vaan muista pysähtyä ja nauttia mahassa kasvavasta jännityksestä. Me elämme nyt hääviikkoamme. Ja me aiomme nauttia siitä kaiken puuhastelun keskellä. Voi apua. Minua jännittää.

5 päivää.

♡ Krista

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kun hääyön hotelli peruuntuu 9 päivää ennen häitä

Olemme pyrkineet varmistelemaan häihin liittyvät asiat kuntoon viimeisen kuukauden aikana. On varmisteltu cateringia, sushiravintolaa, jousitrioa ja bussikyytiä. Viimeisimpänä laitoin sähköpostia hääyöhotellillemme Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneelle. Tiesimme jo hotellia varatessamme, että on olemassa riski, että jotain menee pieleen, koska hotelli on juuri valtavan remontin alla ja avajaispäiväksi oli julistettu häidemme aatto perjantai 15. helmikuuta. Otimme avajaiset juuri häiden alla kuitenkin enemmän johdatuksena kuin riskinä, koska kyse ei kuitenkaan ole mistään maailman vakavimmasta asiasta. Seurahuoneen huoneet olivat omassa hintaryhmässään ehdottomasti Turun parhaat, joten emme kertakaikkiaan halunneet varata mitään muuta hotellia.

Torstaiaamuna sain soiton. "Turun TOK-hotellien myyntipalvelusta hei. Olisiko hetki aikaa jutella?" Tässä vaiheessa tiesin sanoa jo ääneen, että nyt taitaa tulla huonoja uutisia, kun tuli tällainen soitto vastauksena sähköpostiini. Puhelimen toisessa päässä vahvistettiin epäilykseni: Seurahuoneen remontti ei rakennusteknisistä syistä ehdi valmistua hääpäiväksemme.

BOOOM. Siinä se. Näin samantien mielessäni, kuinka nyt päätyisimme kaikista pyrkimyksistämme huolimatta Börsin tusinahuoneeseen kokolattiamaton ja persoonattomien kalusteiden keskelle viettämään hääyötämme, vaikka koko pointti hääyön varaamisessa remontin alla olevaan hotelliin oli välttää nuo kulahtaneet hyttihotellihuoneet. Saatan kuulostaa dramaattiselta, mutta ihan oikeasti tärkein pointti hääyötä varatessa oli löytää hotellihuone, joka on järkihintainen ja laadukas, eikä ryöstöhintainen tusinakoppi. 220e kivasta huoneesta on hääyölle ok, mutta jos kiva huoneemme vaihtuisi äkisti samanhintaisena tusinakopperoon, raksahtaisi rusinat. Tähän rasahteluun olin jo parin millisekunnin aikana puhelimessa valmistautunut.

hääyö

Puhelu kuitenkin kääntyi aivan toiseen suuntaan. "Olen järjestänyt teille meidän ketjun toisesta hotellista korvaavan majoituksen. Onko Radisson Marina jokirannassa tuttu? Olen varannut teille Marinan kattokerroksen kulmasviitin jokinäköalalla hääyöksi. Ja kun tuosta myöhäisestä huoneenluovutuksesta myös sähköpostissa kysyit, niin se tottakai kuuluu tähän pakettiin myös."

Siis mitäääää? Me emme joudukaan korvaavaan kulahtaneeseen standard-huoneeseen, vaan pääsemme Marinan 56 neliöiseen jokirantasviittiin, jonka saunastakin on näkymä Aurajoelle?! Hmmm, annas kun mietin hetken. Joo me hyväksytään tämä.

Puhelun jälkeen syöksyimme samantien Marinan nettisivuille katsomaan huonetta ja huh sentään. Emme ole kumpikaan koskaan yöpyneet sviitissä, joten aika huikeaa, että tällainen mahdollisuus avautui juuri hääyölle. Sisustuksellisesti Marina ei ole yhtä häikäisevä kuin aluksi varaamamme Seurahuone, vaan enemmän juuri perussiisti hotelli, mutta se minkä sviitti tyylissä häviää, luksuksentunnussa voittaa. Onhan tuo nyt aivan hullua, että olemme Turun upeimman maiseman omaavan hotellin kattosviitissä hääyönämme.

Pisteet siis TOK-hotelleille asian hoitamisesta. Minusta tuntuu, että meitä palveltiin asiakkaina todella hyvin. Oli mahtavaa, että muutoksesta soitettiin henkilökohtaisesi ja asia käytiin kanssamme rauhassa ja ystävällisesti läpi. Minusta oli myös huojentavaa kuulla, että he eivät olleet edes miettineet korvaavaksi majoitukseksi mitään tusinahuonetta (ehdin jo puhelimessakin kertoa pelänneeni tätä). Sellainen ei kuulemma ole tällaisessa tilanteessa edes vaihtoehto. 

Täältä siis tullaan hääyösviitti jokirannan paraatipaikalla! Sanat, joita en olisi koskaan uskonut kirjoittavani.

7 päivää.

♡ Krista

perjantai 8. helmikuuta 2019

Kerroshääkakun leipominen itse

Olen kirjoittanut hääkakkuasioista blogin puolelle viimeksi yli vuosi sitten joulukuussa 2017. Tuolloin testissä oli koekakku nro 2, jonka tekemisestä ja opetuksista olin onneksi kirjoittanut hyvän postauksen. Nuo opit tulivat nimittäin tarpeeseen nyt varsinaisen kakun kanssa operoidessa. Vuoden 2018 aikana en tainnut uhrata kakulle sen kummempia ajatuksia kuin, että eiköhän se hoidu aikanaan. Ja jos ei hoidu, sitten keksitään jotain. Äkisti oltiinkin jo häävuodessa, ja kun häitä juhlitaan helmikuussa, vuodenvaihde tarkoittaa häiden hyvin äkillistä lähestymistä. Oli aika palata kakun äärelle.

Minulla oli testikakkujen pohjalta valmiiksi valittuna tuhdin suklainen täytekakkupohja ja moussereseptit kakun kerrosväleihin tuleville valkosuklaa- ja vadelmamousseille. Suklaapossun mielettömän mehevän suklaakakun ohjeesta pidin kiinni, samoin kuin häälössin suunnasta todella kehutun valkosuklaamoussenkin reseptistä, mutta vadelmamoussen ohje sen sijaan meni vaihtoon. Vaihdon taustalla ei ollut mitään suoranaista vikaa aiemmassa reseptissä, mutta jostain selittämättömästä syystä Annin uunissa -blogin marjamousseresepti veti minua puoleensa. Ehkä se oli ohjeen nimessä mainittu korkean kakun täytteeksi, mikä minut imaisi, koska toiveenani oli korkea kakku.

Käyttämäni reseptit:


hääkakku

Vietin Jarkon polttariviikonlopun aikana pidemmäkin tovin laskeskellen tarvittavia reseptikertoimia monikerroksisen hääkakkumme eri kakkukerroksiin. Päädyin valitsemaan suurimman kakkupohjan vuokakooksi 33cm, joka on suurin, mihin säädettävä kakkupohjavuokani venyi. Keskikakun kooksi valitsin 26cm ja pienimmän kakun halkaisijaksi 18cm. Olin aiemmista kakuista oppinut, että eri kerrosten kannattaa olla riittävän erikokoisia, että kakun portaittaisuus pääsee kunnolla oikeuksiinsa, joten 33-26-18cm yhdistelmä tuntui hyvältä. Kerroskakun palasten lisäksi leivoin vielä kokonaan erillisen 26cm kakun gluteenittomana.

Hyödynsin pohjakertoimien laskemisessa tätä Kinuskikissan vuokien muunnostaulukkoa, jonka arvojen pohjalta pyöristelin mutulla omat lopulliset kertoimet. Tein pienimmän kakun 1,25, keskikakun 2,5 ja suurimman 3,25 kertoimella alkuperäiseen reseptiin verrattuna. Isoimman pohjan leivoin ja paistoin kahdessa osassa, koska jo 26cm kakkupohjan kohdalla huomasin, että uunillamme meinaa olla haasteita saada kookasta kakkua kypsymään tasaisesti keskeltä saakka. Kertoimeni olivat todella väljät ja luotu asenteella, että mieluummin hiukan liikaa, kuin liian vähän, mikä toimikin hyvin.

Kakkupohjakertoimet, taustalla tämä resepti:

  • Pikkukakku (18cm) → 1,25
  • Keskikakku (26cm) → 2,5
  • Jättikakku (33cm) → 3,25, leivoin ja paistoin kahdessa osassa

Täytteiden osalta laskeskelin kertoimet myös puolimutulla toisten resepteihin vertailemalla. Halusin jokaiseen kakkuun kaksi valkosuklaamousse- ja yhden vadelmamoussekerroksen. Pikkukakun osalta käytin kumpaakin moussereseptiä sellaisenaan. Valkosuklaamoussea tuli näin laskien kahteen väliin juuri sopivasti, mutta vadelmamoussea hiukan liikaa. Keskikakkuun kerroin molemmat reseptit 1,5:llä, mikä oli suklaamoussen osalta ehkä hintsan verran liian vähän. Isoimman kakun kohdalla kerroin vadelmamoussen ohjeen 2:lla ja valkosuklaamoussen 2,5:llä, mikä oli hyvä ratkaisu. Keski- ja jättikakussa valmistin valkosuklaamoussen erillisinä annoksina kumpaankin väliin, ettei hyytyminen käynnistynyt liian aikaisin.

Moussekertoimet (vadelmaa yhdessä välissä, valkosuklaata kahdessa), taustalla tämä ja tämä resepti:

  • Pikkukakku (18cm): vadelma → 1,  valkosuklaa → 1
  • Keskikakku (26cm): vadelma → 1,5,  valkosuklaa → 1,5
  • Jättikakku (33cm): vadelma → 2, valkosuklaa → 2,5

hääkakku

Yhteensä kolmen kakun leipominen vei kuusi peräkkäistä päivää. Kuvio pyöri kahden päivän sykleissä: leivon tänään, täytän huomenna, hyydytän yön yli, siirrän pakkaseen ja alan samana päivänä leipoa uutta. Aikaa menee paljon, kun käsitellään suuria ainesosamääriä ja paistetaan isoja kakkuja, mutta mitään en kadu. Urakan lopputuloksena meillä on ystäviemme pakkasiin ripoteltuina kolme valmiiksi täytettyä kakkua, jotka ainakin osissa maistuivat aivan järjettömän hyviltä ja näyttivät täsmälleen siltä, miltä toivoinkin. Korkeutta täytetyille kakuille tuli 10-12cm eli kolmeen kerrokseen koottuna kokonaisuus alkaa olla jo melko vaikuttava näky.

Itselleni hääkakun leipominen itse on tietynlainen voimannäyte. Haluan näyttää itselleni ja muille, että näin voi tehdä ja se voi onnistua. Tuosta ajatuksesta kumpuavan innon voimalla leipominen sujui todella rattoisasti musiikkia ja Yle Areenan podcasteja kuunnellen.

Kerroskakkuprojekti jatkuu häiden aatonattona eli torstaina kakkujen siirtämisellä pakkasesta jääkaappiin sulamaan vuorokaudeksi. Perjantaina juhlapaikalla kuorrutamme kakut voikreemillä ja kokoamme kakut päällekkäin tukirakennepillejä ja muovitabletteja hyödyntäen. Lauantaille jää tökätä kakunkoriste paikalleen, ja tottakai toivon mukaan nauttia lopputuloksesta! Kirjoitan häiden jälkeen kakusta vielä lopullisen esittelytekstin, kun tiedossa on, miltä kakku näytti ja maistui. Tuolloin käyn läpi myös budjettipuolen. Olen laittanut kaikki kakkua koskevat kauppakuitit talteen, eli kunhan kuorruteostokset vielä tehdään, on meillä tiedossa kakkujemme hinta aivan sentilleen.

8 päivää.

♡ Krista

tiistai 5. helmikuuta 2019

Häävalssitreenit

Vaikka häämarssit ovat säilyneet avoimina aivan viime metreihin saakka, häävalssi meillä on ollut valittuna jo pitkään. Lumikista tuttu Someday my prince will come tuntui meistä kummastakin heti ensikuuntelulla oikealta valinnalta ja tuossa valinnassa olemme pysyneet.

Olemme siitä onnekkaassa asemassa, että lähipiiristämme löytyy niin tanssija kuin pianistikin, joten häävalssikombomme syntyi melko luonnostaan. Häiden bilebändissäkin soittava Musse soittaisi biisin pianolla ja kilpatanssia nuorempana harrastanut Mirka opettaisi meille valssin perusteita. Mitään övereitä koreografioita emme valssillemme kaivanneet, mutta molempien toiveena olisi selättää perinteinen häävalssi kunnialla perusaskeleita kohtuuhyvin taplaten. Plussaa olisi, mikäli selviäisimme seuraavastakin biisistä vanhempiemme kanssa tanssien.

IMG_4871
IMG_4873

Lauantain iltapäivätreenien tavoitteena ei siis ollut luoda meille pilkuntarkkaa ja kuumottavaa häävalssikoreografiaa, vaan testailla ja treenata valssin peruskuvioita Mirkan valvovan silmän alla ja Mussen livesäestyksen kanssa. Aloitimme aivan perusteista kertaamalla valssin perusaskeleet ja käymällä läpi valssin perusluonnetta keinuvana tanssina. Minun ja Jarkon molempien viimeisin, ja omalla kohdallani oikeasti lähestulkoon ainoa, valssihistoria on vanhojen tansseista, joista on kuitenkin jo vajaa kymmenen vuotta aikaa. Jotakin valssintapaista tanssia olemme viimeksi yhdessä taplanneet ystäviemme häissä syksyllä 2017, mutta siitäkin on jo melkoinen tovi, joten pieni tanssikertaus tuli todellakin tarpeeseen.

Perusteet meillä oli hyvin hanskassa. Yy-kaa-koo, yy-kaa-koo, täp-täp-täp ja niin edelleen, mutta tottakai menossamme riitti, ja riittää, myös paljon hiomista. Mirka asetteli tanssiasentoamme paremmaksi nostamalla Jarkon kädet vyötäröltäni selkeästi lavanseutuun ja niputti minun sormeni Jarkon lavalle tiivisti nippuun. Näin tanssiasento näyttäisi katsojien silmään kauniimmalta. Perus yy-kaa-koo -pyörimisen rinnalle opettelimme myös sivuaskeleita, joilla tanssiin saa laajempaa liikettä, eikä valssi junnaa tututussa perusneliössä. Lisäksi opettelimme aivan kappaleen loppuun pyörähdyksen, jonka voimme hääpäivänä halutessamme päättää taivutukseen.

IMG_4872

Kotiläksyksi saimme treenata tanssia kotona täysipitkän iltapuvun kanssa, koska epäilemättä hääpuvun kanssa tanssiminen tekee kummallekin meistä tanssista erilaista. Musse onneksi lupautui äänittämään meille kappaleen talteen, jotta voimme kotona hioa askeleitamme paremmaksi ja ennen kaikkea rennommaksi vielä ennen häitä. Tanssille täytyisi osata vain antautua ja antaa miehen viedä, mutta meinaan väkisin jäpittää liian jäykkänä ja liikaa askeleita ajatellen.

11 päivää.

♡ Krista

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Häitä edeltävä tapaaminen pitopalvelun kanssa

Kävimme tämän viikon kärkeen heti maanantaina tapaamassa pitkästä aikaa pitopalvelumme väkeä. Pitopalvelumme vaihtoi syksyn aikana nimeä, joten pääsimme ensi kertaa juttusille Åbo Cateringin kanssa vanhan Pitopirjon sijaan. Omistajat ja päävastuussa olevat tekijät ovat pysyneet aivan entisellään, joten siinä mielessä nimenmuutos ei meitä hätkäyttänyt kuin positiiviseen suuntaan, koska ainakin meille Åbo Catering henkii enemmän meidän näköistä otetta ruokaan kuin Pitopirjo.

Olin edellisenä iltana yrittänyt luoda mahdollisimman kattavaa tarkistus- ja kysymyslistaa tapaamisessa läpikäytäväksi. Lista oli ihan omaksi mielenrauhakseni, koska kun mennään noin pihalle omalta taitoalueelta kuin pitopalvelutoiminta, tuntuu, että en meinaa edes hahmottaa, missä mennään ja mitä kaikkea pitopalvelu huolehtii ja huomioi häissä. Minulle lista toi vähän logiikkaa tapaamiseen, että nämä haluan tarkentaa, näistä kysyä ja nämä haluan, että pitopalvelu huomioi. Kyseessä oli Jarkon polttareiden jälkeinen sunnuntai-ilta, joten tsekkauslista jäi pitkälti minun pohdittavakseni viikonlopun sankarin nukahdettua jo iltayhdeksän maissa. ♡

Meidän pitopalvelupolkumme oli moneen aiemmin kuulemaani siinä mielessä erilainen, että me loimme häidemme menurungon heti ensitapaamisella vähän yli vuosi sitten. Meillä on siis jo vuoden 2017 syksystä asti ollut tiedossa, mitä häissämme tarjotaan, koska koko pitopalvelukuvio lähti rakentumaan ruokalistasta. Häitä edeltävän tapaamisen tarkoituksena olikin käydä läpi kaikki käytännön asiat, joita hääpäivän ruokailuun ja tarjoiluun liittyy noin miljoona. Tai ainakin minun listaani kuului, koska vietimme Åbo Cateringin vieraana yli puolitoista tuntia ja ainakin kolme kahvikuppia.

kattaus

Aloitimme aivan yleisellä tilannepäivityksellä, koska häidemme ruokapuoli on kenties keskivertohäitä kompleksimpi: alkupalat ja jälkiruoka tulevat pitopalvelun ulkopuoliselta toimijalta. Tämän jälkeen lähdimme käymään hääpäivää ja pitopalvelun roolia päivässä kronologisessa järjestyksessä eteenpäin. Pieniä asioita on päivässä huomioitavaksi aivan tuhat! Luojan kiitos meidän ei tarvitse itse tajuta ja muistaa kaikkea, vaan sitä varten olemme palkanneet ammattilaiset huolehtimaan päivän ruoka-asioista.

Minulle jäi tapaamisesta todella lämmin fililis ja tunne, että meidän päivästä halutaan oikeasti tehdä paras mahdollinen, eikä vain hoitaa homma jotenkuten. Kaikkeen mitä pohdimme löytyi ratkaisu, kysymyksiimme vastattiin hyvillä mielin ja kaikki, mitä toivoimme onnistui todella sujuvasti. Pitopalvelu esimerkiksi noutaa meidän alkupalasushit hääpäivän alkuiltapäivänä! Olimme hiukan stressanneet sushikuviota, että kuka häälössistä ehtii sinkoilla pari tuntia ennen häitä sushien perään, mutta pitopalvelu otti susheista samantien pelastavan kopin. Samaten järjestyi kaikki puuttuvat astiat, kakkuhaarukat, tuplaviinilasit kattaukseen näyttävyyden lisäämiseksi ja ensimmäisten viinilasillisten kaato karahveista laseihin pöytiintarjoiluna - tarjoilijat kuulemma haluavat huolehtia ensimmäisestä kaadosta nimenomaan pöytiintarjoiluna. Ööö sopii meille!

Mikäli joku miettii, mitä esimerkiksi voi kysyä ja varmistella pitopalvelulta ennen häitä, tässä minun sunnuntain myöhäisillassa meidän häiden pohjalta kirjoittamani lista:


  • Paljonko ruokailuun kannattaa varata aikaa?
    • Meillä alkuruokaan 45min, pääruokaan noin 1h
    • Minkä aikaa yleensä varataan? Onko ruokailuun liikaa aikaa varattuna?
  • Menu:
    • Ruokalistan varmistus ja läpikäynti
    • Lista allergiatiedoista (ruokalistan ja pöytäkylttien tekoa varten)
    • Kasvissyöjien pääruoka?
    • Allergiatietojen läpikäynti
    • Eihän uunikasviksissa ole rosmariinia? Ei myöskään selleriä tai korianteria
  • Miten astiat?
    • Onnistuuko kattaus jo pe? Saadaanko kattaa astiat pöytään, eli ei noutopöytään?
    • Onnistuuko shottilasit kaikille?
    • Miten eihän sattuisi olemaan mitään pikkukuppeja soijalle?
    • Lautaset: alkuruoka, pääruoka
    • Lasit: kuohuviinilasi (alkumalja ja alkuruoka), punaviinilasi, valkoviinilasi (nämä noutona juomapöydästä? Olisi kyllä hienompi pöydässä), vesilasit, aveclasi
    • Ruokailuvälineet pääruualle 
    • Kahvikattaus: kupit, asetit, kakkulautanen, aveclasit, olisiko kakkuhaarukoita?
    • Mihin aikaan lasit täytyy luovuttaa pois? Vaikutus illan viinitarjoiluun
  • Tarjoilijat
    • Monelta tarjoilijat paikalle hääpäivänä?
    • Montako tarjoilijaa?
    • Toive alkupalakuoharista lasiinkaatona, vaikuttaako asioihin? Sushilautasten (2 per pöytä + me = 17 lautasta) pöytiintuonti
    • Mihin asti tarjoilijat ovat paikalla?
    • Toive, että joku kävisi tervetuliaissanojen yhteydessä/päättyessä esittelemässä ruuan. Vai olisiko vasta pääruaan alussa ja me itse esitellään sushit?
    • Perustyylikäs mustavalkoinen pukeutuminen
  • Perjantai:
    • Saadaanko astiat jo pe? Olisi halu kattaa astiat pöytiin
    • Tuleeko joku jo pe käymään juhlapaikalla, kuka kattaa tms?
  • Hääpäiväi:
    • Mihin aikaan tarve päästä juhlapaikalle?
    • Mitä tehtävää/valmisteltavaa pitopalvelulla on ennen juhlien alkua?
    • Onnistuisiko ulkotulien sytytys ennen kuin vieraat saapuvat noin klo 16.15? Hääcrew tulee samalla bussilla eli eivät ehdi sytyttää ennen kuin vieraat paikalla
    • Toive, että joku kävisi ennen pääruokaa esittelemässä ruuan.
    • Pitäisikö sushit olla pöydässä, kun vieraat tulee vai voitaisiinko tuoda pöytään esim tervetuliassanojen loppupuolella?
    • Aikataulujen tsekkaus kaasoilta/bestmaneilta, heistä nimetään yhteyshenkilö. Ajatus, että ruoka varmasti lämpimänä tarjolla, kun asiasta kuulutetaan.
  • Juomat:
    • Alkumaljojen kaataminen ja tarjoilu
    • Onnistuuko kylmökaappien/kylmäastioiden täydennys vai kuuluuko se hoitaa itse?
    • Toive, että alkuruuan kuohuviini kaadettaisiin pöytään
    • Sojupullojen tuominen huurteisina pöytään alkupalojen alussa
    • Vesipullojen täydennys pöytiin
    • Haluttaisiin kattaa viinilasit pöytään, onko paha?
    • Viinipussien täyttö hanapakkauskoteloon
  • Kattaus noutopöytään:
    • Toivotaan mahdollisimman runsaan näköistä, ettei tule suppean näköistä vaikutelmaa
    • Kauniisti eri tasoissa tms. Simppelit tarjoiluastiat
  • Laskutus:
    • Milloin lasku tulee?

Minulle tapaaminen oli suorastaan terapeuttinen, koska kuten sanottu, minun on todella vaikea hahmottaa asiaa, joka ei liippaa läheltäkään omaa taitoympyrääni. Tapaaminen kuitenkin selvensi kuvioita ja jätti meille rennon rauhallisen tunteen, että homma on kyllä hoidossa, vaikka me emme joka asiaa osaisikaan ajatella. He kyllä osaavat. Seuraavan kerran palaamme pitopalveluasiaan häiden aattona perjantaina, jolloin iltapäivällä pitopalvelun väki tulee tuomaan meille juhlapaikalle astiat, tsekkaamaan paikat ja käymään kanssamme vielä kertaalleen läpi juhlan rungon ja erityispointit.


♡ Krista

perjantai 1. helmikuuta 2019

Kristallihäät on Vuoden hääblogi 2019 median suosikki!

Otsikko jo toden totta sen kertoo, mikä Love me do -messujen aivan loppumetreillä paljastettiin. Kristallihäät on median suosikkihääblogi vuosimallia 2019! Olen aivan tuhottoman viiveellä kirjoittamassa asiasta, vaikka olen hihkunut iloa koko pariviikkoisen ajan - pahoitteluni tästä! Alamme kuitenkin lähestyä häät ovat jo niin pian, että en mitään muuta ehdikään ja siksi blogi on ollut hiljaa -hysteriaa, että kenties hiljaisuuteni on jo lähes perusteltua. No ei tosi. Itse arvostan blogeissa todella korkealle aktiivista päivitystahtia, koska haluan lukijana ihan oikeasti olla ns. mukana parin hääsuunnittelussa. Lukijana olen tykännyt tosi paljon hääbloggaajien käytännön touhuista juuri häiden alla kertovista teksteistä, eli toivon itsekin, että jaksaisin/ehtisin kirjoitella meidän kuulumisia hääviikollakin. Rima laadun suhteen saattaa hiukan laskea, mutta sen aion itselleni häiden alla sallia, koska olisi ihana saada itseäkin varten talteen hääviikon tunnelmia.

vuodenh-blogit2019

Nyt alkaa mennä jo raskaammin ohi aiheen, joten palataanpa ruotuun. Kaksi viikkoa sitten Love me do -messuilla palkittiin Vuoden hääblogeja kolmessa eri kategoriassa: Vuoden hääblogi, Vuoden hääblogi - median suosikki ja Vuoden hääblogi - kunniakirja. Ehdin polttareistani Kaapelitehtaalle juuri palkitsemistilaisuuteen, ja onneksi ehdin! Vuoden hääblogi valittiin yleisöäänestyksellä, jonka rummutukselta ei yksikään hääskeneä seuraava voinut välttyä. Voiton tässä kategoriassa vei Mon Reve d'Amour. Onnea tuhannesti Sarah! Kunniakirjalla palkittiin äänestyksen järjestäjän suunnasta hääblogi, joka on levittänyt hääblogikentällä hyvää mieltä ja yhteisöllisyyttä. Tänä vuonna kunniakirjalla palkittiin Bridelisa, jonka kirjoittajaa Elisaa kiitettiin palkitsemispuheessa mm. hääbloggaajien yhteisöllisyyden edistämisestä. Isot onnittelut myös Elisalle!

Median suosikin valitsi 20 finaalihääbloggaajaa ja häämedioiden edustajaa toistensa joukosta suljetulla nettiäänestyksellä, jossa oman blogin äänestäminen oli estetty. Tämän kategorian voittajaksi julistettiin Kristallihäät! Olen äänestystuloksesta aivan aivan järjettömän ylpeä ja otettu, koska blogille antamani panostus palkittiin äänestyksessä lähes 50% äänimäärällä kaikista äänistä. Kiitos kirjoittajakollegat! Tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä, että olette nähneet tavassani kertoa meidän hääsuunnitelmista ja -toteutuksessa jotakin erityistä ja palkitsemisarvoista. ♡ Kiitos myös kaikille yleisöäänestyksessä Kristallihäitä Vuoden hääblogiksi äänestäneille. Äänisaalis riitti tällä kertaa pronssisijaan 20 hääblogin joukossa, joten sydämeni on hellänä myös tuosta tuloksesta. Kiitos!

Tulevaisuudessa aion jatkaa samalla linjalla. Rakastan kirjoittaa. Rakastan häitä. Rakastan kirjoittaa häistä. Huikeaa on, että ilmeisesti tapani tehdä se saa myös muissa aikaan positiivisia fiiliksiä. Kiitos!

Ihan pian huipennetaan tämä kaikki - häihin aikaa 15 päivää!


♡ Krista, lehdistön ihannetyttö (hihih)