tiistai 18. kesäkuuta 2019

Alkupalana sushia - kannattiko repäisy?

Sushi alkupalaksi oli hääsuunnittelun aikana todeksi muuttunut unelma. Otimme alkupalan kanssa tietoisen riskin toimia täsmälleen niin kuin sydän (ja oma maku) sanoi, koska jo etukäteen oli tiedossa, että osa vieraista ei sushista nauti. Suurimmalta osalta emme mielipidettä edes kysyneet ennen kuin istutimme heidät alkupalapöytäämme.

Tilasimme sushit Kobe-nimisestä ravintolasta, joka pyörii Turussa Martinsillan kupeessa. Koben tarjous oli ehdottomasti paras saamistamme ja myös kokemukset ravintolasta olivat joka suunnasta plussan puolella. Itse kävimme testaamassa ravintolan vasta tarjouspyynnön heittämisen jälkeen, mutta onneksi ei tarvinnut pettyä ja lopullinen valinta tehtiin lounaan jälkeen erittäin hyvillä mielin.

K&J-3655
K&J-3657

Sushimääristä keskustelimme alunperin muun pitopalvelumme hoitaneen Åbo Cateringin kanssa, koska tuntui liian vaaralliselta luottaa omaan arvioon suurtalouskeittiöinnin osalta. Arviomme määristä menivät kuitenkin hyvin yksiin ja lopullinen alkupala-annos lukittui 5,5 sushipalaan per sushia syövä henkilö. Molemmat bestmanit tiputimme syöjälistalta pois kala-allergian vuoksi, mutta muutoin koko vieraskatraalle varattiin sushialkupalaa. Palojen makumaailman valitsimme itsekkäästi oman konservatiivisen makumme mukaan. Sushin suhteen olemme molemmat hyvin vanhanaikaisia, minkä vuoksi mautkin pysyttelivät klassisina. Sushien lisäksi Kobe toimitti meille inkiväärit, wasabit, soijat ja syömäpuikot, jotka kaikki noudimme jo häiden aattona viedessämme vastapallona heille tarjoilualustat ja maksaessamme tilauksen.

Lopullinen tilauksemme:

  • 41 katkarapunigiriä
  • 41 lohinigiriä
  • 41 grillattua lohinigiriä
  • 39 kananmunanigiriä
  • 39 avokadonigiriä
  • 82 lohimakia
  • 77 kurkkumakia
  • 82 lohi-kaliforniamakia
  • Yht. 442 palaa sushia

Sushi-ideaamme rajoitti alunperin huoli moisen hömpötyksen hinnasta. Päästettyämme ideamme hiukan valloilleen, olimme budjetoineet eri yritysten sushien keskimääräisten listahintojen perusteella alkupalatarjoiluun 1000 euroa. Kobelta saimme jo aluksikin tähän budjettiin nähden erittäin hyvän tarjouksen, mutta heidän myöntämänsä paljousalennuksen jälkeen hinta putosi jo huikeaksi. Lopulta maksoimme alkupalasusheistamme hieman yli 300 euroa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että olimme aluksi vakuuttuneita laskuvirhe pahalaisen todennäköisyydestä, kun näimme summan. Hinta-laatu -suhde oli suorastaan yliluonnollinen!

K&J-3673
K&J-3696

Alkupala oli alunperin tarkoitus tarjoilla pöytäkunnittain. Jalo ajatuksemme oli näin luoda yhteyttä vieraiden välille sushitarjotinta toisilleen veivatessaan ja toisaalta luoda pöytiintarjoiluun liittyvää juhlatunnetta edes pöytäkuntatarjoilun verran. Jalo ideamme päätyi kuitenkin lopulta olemaan yksi hääpäivän ei mennyt nyt aivan kuten suunniteltiin -tapauksista, koska pitopalvelumme noutaessa sushit hääpäivänä Kobesta, kävi ilmi, että ne oli koottu tarjottimille sushilajeittain eikä pöytäkunnittain, kuten oli sovittu. Niin nihkeitä emme olleet, että olisimme laittaneet jokaisen pöytäkunnan syömään alkupalaksi vain yhtä sushilajia, joten pöytäkuntatarjoilusta täytyi luopua. Samantien päästyämme juhlapaikan ovista sisään vihkimisen jälkeen, muutimme pitopalvelun kanssa suunnitelmaa ja sushitarjottimet kannettiin noutopöytään jokaisen itse annosteltavaksi. Simsalabim, problem solved! Noutopöytätarjottimien lisäksi meille oli sovitusti koottu erillinen annos vanhalle hopeatarjottimelle.

Sushi oli aivan voittajan valinta! Kaikki kuulemamme palaute oli kehuja kehujen perään. Ymmärrän tietysti, että vieraat, joille sushi ei niin mieluisa veto ollut, eivät varmasti samaan tapaan tulleet ryöpyttämään sitä hääparin korville kuin sushista nauttineet. Silti minulle oli valtavan onnellinen ja iloinen yllätys, millä innolla alkupalamme otettiin vastaan. Kokemus vahvisti ajatustani, että hääparin kannattaa tehdä juhlistaan omanlaisensa pienilläkin jutuilla. Kylmäsavulohta ehtii syödä myöhemmin, tänään syödään sushia!

Kuvat: Josefina Seppänen

♡ Krista

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Hääkukat Juhlakukat.fi:stä

Kaupallinen yhteistyö Juhlakukat.fi:n kanssa. Sidontatöistä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Häidemme kukkatilaus hoidettiin kokonaisuudessaan Juhlakukat.fi:n kautta. Kyseessä on siis kotimainen kukkien ja sidontatöiden verkkokauppa - niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, että leikkokukkia ja kukkakimppuja voi tilata netistä. Olen aiemmin kirjoittanut erillisen postauksen valitsemistamme kukista ja kukkien tilaamisesta Juhlakukat.fi-verkkokaupasta, joten tällä kertaa uppoudutaan ainoastaan häitä edeltävänä torstaina sovitusti saapuneen suuren postipaketin sisältöön: meidän hääkukkiimme!

Sain koulukaverini Antin avuksi noutamaan kukkapakettia kanssani Postista, jonne olimme valinneet toimituksen. Ja onneksi sain, koska pakettimme oli niin suuri, että se mahtui juuri ja juuri auton takakonttiin! Olisi ollut aika homma kikkailla paketti bussilla juhlapaikalle... Yhteen suureen pahvilaatikkoon oli pakattu tukevasti kaikki tilaamamme sidontatyöt ja leikkokukat. Olin ollut hiukan epäileväinen, että miten ihmeessä sidotut kukat voidaan pakata postipakettiin ja herättää sieltä kauniina henkiin, mutta niin se vain onnistuu. Jokainen leikkokukkanippu oli huolella pakattu omaan paperivyyhtiinsä ja teipattu napakasti kuljetuslaatikon pohjaan ja reunoihin, jotta kukat eivät päässeet heilumaan ja vahingoittumaan kuljetuksessa. Samoin minun kimppuni oli kääritty huolella papereihin ja teipattu useasta kohdasta kiinni kuljetuslaatikkoon. Pakkaus oli niin huolellinen, että kukkien irrotteluun pahvilaatikosta meni jonkin aikaa. Kaasojen ja äitien rannekukat sekä sulhasen, bestmanien ja isien vieheet oli pakattu jokainen omaan pieneen muovipurkkiinsa, joiden kyljissä luki, kenen kukkatuote oli kyseessä ja kuinka tuotetta tulisi säilyttää ennen pukemista.

K&J-2518
K&J-2497
K&J-2659
K&J-3152
K&J-2788

Oli valtavan jännittävää avata kimppupaketti! Olin jakanut Juhlakukkien floristille tilausvaiheessa vain inspiskuvia ja ajatuksiani kimpusta, mutta minulla ei ollut mitään mallikuvaa, että juuri tällaisen minä tahdon. Kimppu oli siis torstai-iltaan saakka yllätys, joka oli uniikisti juuri minulle koottu.

Papereista paljastunut kimppu oli täydellinen. ♡ Se oli juuri sellainen kuin unelmoin ja vielä vähän enemmän tavalla, jota en ollut osannut sanoiksi kuvata floristille. Tuntui kuin ajatuksiani ja jopa alitajuntaani olisi luettu niiden muutaman sähköpostin välityksellä, koska kimppu oli juuri sellainen kuin toivoin, vaikka en ollut osannut toivoa sitä. Värit olivat toisaalta herkät, mutta vahvat. Kimpun muoto oli hallittu, mutta rento. Koko ja kimpussa käytetty kukkakattaus oli runsas, mutta ei överi, koska toivoin siroa kimppua, joka sopisi käteen eikä peittäisi minua. Lisäksi kimpussa oli mukana myös jotain sinistä, jota en ollut muistanut itse hääpäivän kokonaisuuteni järjestää.

Kaikki muut sidontatyöt oli tehty sopimaan yksiin morsiuskimpun kanssa. Siinäkin mielessä oli ihanaa, että kimppu oli niin täysosuma. Jarkon viehe oli omanlaisensa, bestmanien omanlaisensa ja isien vielä omanlaisensa. Kaikissa käytettiin samoja kukkia, mutta esimerkiksi minun kimpussani tehostekukkana ollutta tummanpunaista neilikkaa oli vain Jarkon vieheessä bestmanien viehekukkien oltua pelkästään valkoisia. Pieniä juttuja, mutta juuri sellaisia yksityiskohtia kuin toivoinkin. Kaasojen rannekukat imivät myös inspiraationsa ja väri- ja kukkamaailmansa kimpustani. Runsaasti toivomaani vihreää, valkoista ja aivan hiukan hempeää vaaleanpunaista. Vanhempiemme kukat olivat oma erillinen kokonaisuutensa, jotka sopivat kyllä muiden kukkien tyyliin väreiltään, mutta olivat kuitenkin riittävän erilaisia, koska tarkoitus ei ollut liittää heitä osaksi häälössiä, vaan vain hiukan muistaa heitä erityisenä päivänä.

K&J-3200
K&J-3040
K&J-2970
K&J-3186
K&J-3528
K&J-3558

Irtonippuina tilaamillemme kukille leikkasin paketista purkamisen jälkeen uudet imupinnat ja jätin imemään nestejännitystä seuraavaan päivään. Kaikki tilaamamme kukat selvisivät kuljetuksesta sataprosenttisesti. Minkäänlaista nuupahdusta tai kuivumista ei ollut kukissa havaittavissa. Häiden aattona kokosimme Elinan kanssa kukista vapaamuotoisia asetelmia ympäri juhlatilaa ripoteltuihin maljakoihin ja pulloihin. Lisäksi Elina taiteili pari suurempaa asetelmaa buffet- ja photoboothpöytään ja minä puuhastelin itselleni heittokimpun. Kukkia meinasi olla lähes ylimäärin suhteessa maljakkomääräämme, ja saimme minusta hyvinkin runsaan kukkakoristelun juhlatilaamme, vaikka alunperin kukkia oli ajatus tulla vähän sinne, minne niitä riittää. Yllättäen kukkia riittikin kaikkialle ja maljakkojen määrä muodostui enemmin asetelmien rajoitteeksi. Tilaamamme kukkamäärät ja -lajit voi vilkaista täältä.

Näillä kokemuksilla voin todella lämpimästi suositella kukkien nettitilaamista. Meillä kaikki yhteydenpito sujui Juhlakukat.fi:n kanssa paremmin kuin hyvin ja kukkien laatu oli niin irtonippuina kuin sidontatöinäkin aivan huippua. Jatkossa isompien juhlien yhteydessä varmasti käännytään myös uudestaan Juhlakukkien suuntaan, koska hinta-laatu-helppous -suhde oli minusta ihan voittamaton.

♡ Krista

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Istumajärjestys häissä

Meillä oli kaverihäät. Uskallan sanoa näin sen tilastollisen faktan pohjalta, että vieraslistamme vieraista vain 21 oli sukulaiseksi tai perhetutuksi luokiteltavia. Loput 53 vierasta olivat ystäviämme tai ns. kaveriperhetuttuja, jotka menevät enemmän ystäväkategoriaan kuin perhetutuiksi, jos tällaista luokittelua haluaa harrastaa. Istumapaikkapohdinnoissa pääsimme siis melko hyvin kiertämään usein haasteelliseksi koetun, miten yhdistää suku ja ystävät -kysymyksen. Ystäväjoukkoomme mahtuu kuitenkin laajalla skaalalla ystäviä eri elämäntilanteista ja -piireistä, kuten vanhoja Kuopio-kavereita, lapsuudenystäviä, bändikavereita, opiskelukavereita jne. Kaverikirjon lisäksi oman mausteensa istumajärjestyssoppaan toi laajahko kansainvälisten ystävien joukko ja uusperhekuviot, joten kyllä pääosin ystävähäissäkin riitti mietittävää istumajärjestystä luodessa.

Kokosimme istumajärjestyksen leikkimällä vanhanaikaisesti lappupeliä olohuoneemme matolla useampana iltana häiden alla. Minusta paperiset laput olivat tietokonepohjaista systeemiä näppärämmät veivailla ees taas ja varsinkin kaksin järjestystä luodessa lappupeli oli hiirellä rämppäilyä sujuvampaa. Saadaksemme hiukan kokonaiskuvaa kutsumiemme vieraiden sekoittumisesta, valitsimme vieraillemme eri väriset laput: toiselle keltaiset ja toiselle vihreät laput. Meillä oli vieraiden suhteen alusta asti tarkka linja, että kummallakin on yhtä paljon vieraspaikkoja käytössään, jolloin juhlassa säilyy tasapaino, eikä synny tunnetta, että toisella olisi vieraissa yliedustus.

K&J-3530

Lähdimme rakentamaan istumajärjestystä alusta alkaen kunpa kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa -periaatteella. Emme siis välittäneet etikettisäännöistä tai eri ystäväporukoiden ja miesten ja naisten sekoittamisesta, vaan pohdimme puhtaasti ihmisten viihtyvyyttä. Useat kaveriporukkamme ovat myös sen verran suuria, että mikäli olisimme halunneet sekoittaa porukoita, meidän olisi täytynyt jakaa porukoita ensin pienemmiksi ja muodostaa pienporukoista uusia pöytäkuntia. Tämä tuntui nihkeältä viihtyvyyden kannalta..

Pääosa pöydistä syntyi melko luontevasti. Kansainväliset ystävät, heidän puolisonsa ja kaksikieliset luontevasti yhteen ns. enkkupöytään. Minun koulukaverini toiseen. Bändi (sis. toisen bestmanin) ja Nico (toinen bestman) puolisonsa kanssa kolmanteen. Kummankin meidän perheet omiin pöytiinsä ja sekaan heille ainakin hiukan tuttuja ihmisiä. Kaasot yhteen pöytään ja samaan pöytään kummankin tuttuja. Helppojen pöytien lisäksi jouduimme tottakai tekemään myös kompromisseja. Jouduimme sekoittamaan eri tuttavapiirejä ja ystävä-sukulaisuusrajoja parissa pöydässä kovallakin kädellä, mutta koko ajan ajatuksena oli, että jokaisella vieraalla olisi ainakin yksi tuttu ihminen samassa pöydässä. 74 vieraan kohdalle lopulta pysähtynyt vierasmäärämme antoi onneksi istumajärjestyksen suunnitteluun mukavasti joustoa, koska jokaisen pöydän ei tarvinnut olla aivan täynnä, vaan pöytien henkilömäärä vaihteli 8-10 välillä.

  • 4 x 10 hengen pöytä
  • 2 x 9 hengen pöytä
  • 2 x 8 hengen pöytä ⟶ yhteensä 74 vierasta

K&J-3762

Varsinaisen plaseerauksen pöytäkuntien sisällä teimme vasta häiden aattona juhlapaikalla servetti-nimikyltti -settejä pöytiin kattaessa, mikä saattoi olla hiukan kaaottinen ratkaisu. Kumpikin meistä plaseerasi noin suurin piirtein omat tuttunsa, mutta ainakin itselläni kovin syvällinen pohdinta, että kuka sopisi parhaiten juuri kenenkin viereen, jäi melko ohueksi hääaaton venyttyessä kohti kello 23:a. Voin vain toivoa, että emme aiheuttaneet kenellekään traumoja istumapaikan valinnalla. 

Me istuimme Jarkon kanssa juhlassa kaksin, mikä oli meille täsmälleen oikea ratkaisu. Oli ihana pystyä kihisemään juhlan tapahtumista ihan kaksin ja fiilistelemään yhdessä suunniteltujen juttujen muotoutumista todeksi. Kaasot ja bestmanit joutuivat ratkaisumme vuoksi tietysti hiukan juoksemaan ylimääräistä, kun emme istuneet kaikki samassa pöydässä, mutta tämä ei onneksi tainnut muotoutua millään tapaa ongelmaksi.

Kuvat: Josefina Seppänen

♡ Krista

maanantai 27. toukokuuta 2019

Polttaripäivän huipennus Kuusistossa

Kaupallinen yhteistyö Kuusiston Kruunun kanssa, majoituksesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan
Palataan hetkeksi vielä preaviolliseen aikaan ja minun polttareihini! Olen roikottanut Sannin ja Elinan kirjoittamaa tekstiä ikuisuuden, koska en ehtinyt julkaista tekstiä ennen häitä ja häiden jälkeen olisi tuntunut tökeröltä sivuuttaa samantien häät ja pongahtaa takaisin polttareihin. Nyt aika on kuitenkin kypsä, joten loikataan hetkeksi kulissien taakse kaasojeni metkuihin. ♡
-----
Vietimme Kristan polttareita 19.-20. tammikuuta. Polttariviikonlopun ytimen muodosti rento yhdessäolo viihtyisässä ja rauhallisessa ympäristössä. Halusimme ehdottomasti viettää polttareita yön yli, joten polttariviikonlopun suunnittelun keskipisteessä oli sopivan mökin löytäminen. Valitettavasti meidän kummankaan lähipiirissä ei suoraan ollut sopivaa mökkiä tarjolla, joten päädyimme selaamaan netin ihmeellistä maailmaa.
Kriteereinä meillä oli, että polttareiden majoituspaikan piti olla riittävän suuri, jotta sinne mahtui yöpymään mukavasti kahdeksan aikuista ihmistä. Toivoimme löytävämme paikan, jossa on sauna ja mahdollisesti myös palju tai mahdollisuus avantoon. Lisäksi halusimme keittiön ruuanlaittoa varten, sisätiloja oleskeluun sekä rauhallisen miljöön. Tällaisen mökin tai muun majoituksen piti sijaita kohtuullisen matkan päässä Turusta, jottei aikamme tuhraantuisi matkustamiseen. 

KP2019-1814
KP2019-1762
KP2019-1817

Toiveidemme täyttävän majoituksen löysimme Kuusiston Kruunun Saunasta. Kruunun sauna on moderni, vuonna 2014 rakennettu vapaa-ajan asunto aivan meren rannalla. Sinne mahtuu yöpymään 10 henkilöä, mutta esimerkiksi kokouskäyttöön se soveltuu jopa 20 hengelle. Kruunun saunassa on hyvä keittiö, jossa ruuanlaitto onnistuu vaivattomasti ja astioita riittää isommallekin porukalle. Ja mikä parasta, keittiö sijoittuu niin, että keittiössä puuhailut pystyy hoitamaan niin, että koko ajan kuulee yleisissä tiloissa porisevat keskustelut. Mökin selvänä kruununa on kylpytilat: siisti ja tilava sauna sekä ihana ulkoporeallas, jonka lämpimässä vedessä tuleva morsian sekä koko muu porukka tarkeni, vaikka pakkanen ulkona paukkuikin. 
Pääsimme Kruunun saunalle jo perjantaina koristelemaan paikkaa ja samalla saimme täytettyä jääkaapin viikonloppua varten. Virittelimme muutaman viirin roikkumaan ruokapöydän ylle ja pöydälle laitoimme tuikkuja tuomaan tunnelmaa. Lisäksi meillä oli ilmapalloja ja paperisia pallokoristeita, ja näinkin pienillä jutuilla saimme tilaan juhlan tuntua. Ruokailutilan ihanat isot ikkunat ja niistä avautuva merimaisema riittäisi varmasti valoisampana vuodenaikana vallan hyvin koristeeksi. Me pääsimme ihailemaan seuraavana aamuna jäällä seikkailevia pilkkijöitä. Morsiussaunan lauteille levitimme valkoiset lakanat ja morsian sai istuimekseen kukkasista ja havuista kootun alustan. Kannaltamme oli aivan mahtavaa tämä talvisen varaustilanteen tuoma mahdollisuus edellisen illan koristeluihin.

KP2019-1759
KP2019-1781
KP2019-1810

Itse polttari-iltana saavuimme paikalle n. klo 17-18. Polttareiden tarkemmasta kulusta käy kurkkaamassa Kristan teksti. Näin kaasojen näkökulmasta voimme vain suositella Kruunun saunaa. Asioiden sopimiset ja yhteydenpito tilan vuokraajan kanssa soljuivat todella sujuvasti. Ympäristö oli mukavan rauhallinen. Ja etenkin kesäaikaan voi vaan kuvitella miten hienosti ympäristö tukee eri aktiviteetteja. Mökkiin kuuluu iso terassi grilleineen kaikkineen ja aivan mökin vieressä löytyy frisbeegolf-rata ja rannassa on laituri. Varsin sopiva ja monitoiminen paikka n. 10 hlön poppoolle siis!

Kuvat: Josefina Seppänen

♡ Elina & Sanni

Ps. Pakko tulla vielä loppuun huutelemaan, että polttarimökki oli aivan täydellinen! Siispä olen erittäin hyvillä mielin menossa samaiselle mökille myös juhannuksen viettoon, koska kaveriporukkamme päätti puhtaasti minun polttareistani tietämättä varata saman mökin jussijuhlintaan. Ulkoporeamme, täältä minä pian taas tulen! Ahh.

torstai 23. toukokuuta 2019

Rankinta häissä oli tunteet

Olen rationaalinen ihminen. Ajattelen paljon ja ajattelen aina ennen kuin toimin. Järki ohjaa toimintaani vahvasti tunteiden ollessa toissijaisempana päätöksenteon tukena. Tunteidensa kanssa pirskahtelevassa seurassa tunnen ajoittain olevani jopa viileä tasaisenlattean tunneskaalani kanssa. En ole kuitenkaan missään määrin jääkimpale. Tunteet vaikuttavat minuun ja toimintaani vahvasti - sisältäpäin. En ole ulospäin poksuva tunneraketti, joka ampuu kyynelten rumputulta kokiessaan suuria tai nähdessään söpön kissavideon. En kuitenkaan epäröi näyttää tunteitani ulos, mikäli tunne valtaa minut niin vahvasti, että riemu tai suru tahtoo kuplia ulos saakka. Tulkoon ehdottomasti ulos, mutta harvoin niin käy. Tai väärin sanoa näinkään, koska jatkuvasti minä nauran ja iloitsen ääneen. Kenties kissavideoajatus tiivistää paremmin. Minä rakastan kissoja ja söpöjä kissavideoita, mutta ne saavat minut hymyilemään ilosta, eivät itkemään.

Toisaalta olen myös todella lahjakas itkijä. Itken aina, kun epäonnistun jossakin tärkeässä. Itkin koulussa ykkösvuonna, kun epäonnistuin ensimmäisessä verikokeenotossani. Itkin, kun en jumpassa jaksanut loppuvenyttelyissä ylläpitää selkäni asentoa oikein. Itkin, kun jäädyin ruotsin suullisessa kokeessa. Lista on pitkä, koska epäonnistuminen itselle tärkeissä asioissa ja puhdas suru liikuttavat minua aina. Ilo sen sijaan yleensä hymyilyttää.

Hääpäivä on tunteita täynnä. Meidän päivämme oli minun tasollani hurjaa tunnetykitystä aamukuudesta seuraavaan aamuyöhön jatkuen vielä seuraava aamuna, kun oivalsimme, että tämä on meidän ensiaamumme avioparina. Ei sellaista voi jaksaa, jos on tottunut laiskiaisen tunneskaalaan.

K&J-3154

Minua ei saa käsittää väärin. Olin hääpäivänämme valtavan onnellinen. Päivän aikana kokemani tunteet eivät olleet missään määrin negatiivisia, mutta niiden suuruus uuvutti minua. En ole tottunut olemaan tunteideni kanssa jatkuvasti noin viritetyssä tilassa. Enkä varsinkaan ole tottunut joutumaan jatkuvasti itkemään, koska näkemäni asiat vain ovat niin onnellisen liikuttavia. Itkin, kun ensikohtasimme Jarkon kanssa. Itkin, kun kävelin kohti alttaria. Itkin, kun pidin pienen tervetuliaispuheen. Itkin, kun juttelin pitkästä aikaa rakkaan lapsuudenystäväni kanssa. Itkin, kun ystävämme lauloivat, koska tunsin ylitsevuotavaa onnea ystävistämme, jotka lauloivat juuri meille meidän hääpäivänämme. Jnejne. Viimeisin itkunpurkaus olikin kaikista absurdein. Muistan kirkkaasti, kuinka potpurimuotoinen laulu itsessään vain hymyilytti minua, kuten iloiset asiat yleensä minulle tekevät, mutta sitten tajuntaani läjähti, että ne ovat muuten juuri meidän ystäviämme ja että he laulavat juuri meille ja että voi kuinka taitavia ja omistautuneita he ovatkaan. → *oikein rehellisen pärskivä itku*. Aivan kuin olisin ollut vieraassa kehossa!

Kenties juuri kokemus reaktiotavan vieraudesta itselle oli uuvuttavaa. Olin hääpäivän iltaa kohti ja seuraavana aamuna niin poikki suurten tunteiden käsittelemisen kanssa, että minun oli pakko hiukan hyllyttää niitä. Yrittää tuntea ohuemmin. En vain jaksanut, että täytyy tuntea niin paljon, että koko ajan itkettää. Enkä tarkoita, että olisin muuttunut hääpäivän edetessä Kimi Räikköseksi, mutta jouduin toteamaan Jarkollekin ääneen, että minä en enää jaksa tuntea näin vahvasti. Minä en jaksa enää itkeä ilosta.

Kokemus oli kaikkiaan erikoinen. En ikimaailmassa uskonut, että hääpäivän tunnevyöry voisi yllättää minut niin, että uuvun sen alle. Vielä vähemmän uskoin, että yksittäinen hääpäivä voisi opettaa itsestäni ja omista tunnereaktioistani jotakin näin syvää. 

Kuva: Josefina Seppänen

♡ Krista

tiistai 21. toukokuuta 2019

Juhlatilan koristelut

Nyt on Balin loma lusittu ja aika palata kotimaiseen loma-arkeen vielä vajaaksi pariksi viikoksi. Meillä on tämän viikon perjantaina publiikki, jonka jälkeen on vielä viikko aikaa hengähtää ennen loppuelämän alkua - työuraa, yhh... Vietän tänään siis viimeistä tiistaita opiskelijana ja kandina. Viikon päästä paperit ovat jo sähköisesti vetämässä Valviralle ja olen laillistusta vaille lisensiaatti, ääks. Tämä on iso kevät minun elämässäni.

Balille annan lämpimät suositukset. Vietimme kaksi viikkoa kolmessa eri kohteessa (Canggu, Ubud ja Gili Trawangan) ja erityisesti Canggu ja GT olivat meidän koko 60 hengen matkaporukan mieleen. Giliä on helppo suositella myös häämatkakohteeksi, koska pienenpieni saari on todella intiimi, paratiisimainen ja rauhallinen, kun pysyttelee saaren länsirannalla loitommalla pääkadusta. En ole eläessäni nähnyt kauniimpaa rantaa, auringonlaskua ja tunnelmaa kuin Gilillä. Saarella ei ole myöskään lainkaan moottoriajoneuvoja, vaan kaikki matkat taitetaan pyörällä tai hevosvaunuilla, eli senkin puoleen tunnelma on leppoisa. Mutta se Balista ja Gilistä! Nyt niihin koristeisiin.

K&J-3603

Juhlatilan valmistelu häiden aattona oli äärimmäisen jännää aikaa. Ensi kertaa suunnitelmat laitetaan todella käytäntöön ja juhlan ollessa aivan oven takana, suuret muutokset ovat hankalia toteuttaa. Kaikki munat ovat tavallaan jo yhdessä korissa ja häiden aattona vain toivotaan, että korin pohja kestää suunnitellusti. Ja voi jestas, että se kesti!

En ole eläessäni nähnyt niin upeaa juhlatilaa kuin omamme häiden aattona! Kaikki unelmani ja visioni juhlatilan ilmeestä realisoituivat silmieni edessä ja kaikki näytti vielä paremmalta kuin unelmissani. Tila oli niin kaukana rustiikkisesta navetanylisestä kuin navetanylisen voi kuvitella olevan. Me ja häälössimme teimme aivan törkeän hyvää työtä, en voi muuta sanoa. Aikaa kului tuhottomasti enemmän kuin kuvittelimme (jätimme juhlapaikan perjantaina klo 23 maissa), mutta työ kannatti. Muistan lämmön rinnassani, kun ensi kertaa katsoin tilaa oikeassa valaistuksessa ja kaikki koristeet suurin piirtein paikallaan. Tila näytti aivan meiltä.


Pöydät


Pöytien ilme rakentui harmaiden pöytäliinojen ja suurten keskikoristeiden varaan. Suurten pihalaattojen päälle keskelle pöytää asetettiin suuri Ikean maljakko, johon aseteltiin sekalaisesti metsästä kerättyjä oksia. Oksiin ripustettiin eri kokoisia origamijoutsenia roikkumaan. Lisäksi maljakon juurelle laatan päälle laskettiin pari oksaa syvän vihreää rucusta. Muutoin pöytään tuli vain noin 4 tuikkukippoa luomaan pehmeää valoa. Pöydän ilmeen viimeistelivät valkoiset kangasservetit, joiden ympärille sidottiin tummanvihreällä satiininauhalla musta nimilappu, johon vieraan nimi oli kirjoitettu Jarkon kirpparilöytökirjoituskoneella. Nauhan alle sujautettiin myös syömäpuikot sushialkupalaa odottamaan. Alunperin pöytään jokaisen paikalle suunnitellut kuitupaperikukkaset jäivät käyttämättä, koska ne eivät lopullisessa kattauksessa vain näyttäneet hyvältä. Game of thrones -pöytätunnukset sen sijaan olivat tärkeä osa pöytien tunnelmaa.

Meidän pöytämme oli itsessään ilmeeltään melko vaatimaton. Pöydässä oli kirkkaan, vihreän ja ruskean sävyisiä Kivi- ja Kastehelmi-tuikkuja ja maljakko kimpulleni. Meidät nosti esiin pöytämme ympärillä roikkuvat paperikukkaputoukset, jotka olivat hääkoristelumme ehdottomasti isotöisin DIY-projekti. Käytin putouksiin valtavasti aikaa, vaivaa ja kuumaliimaa, mutta jokainen sekunti kannatti. Putoukset olivat juuri sellainen katseenvangitsija kuin toivoinkin, minkä lisäksi niiden tyyli sopi täydellisesti yhteen muun juhlatilan ja meidän kanssa.

K&J-3597
K&J-3521
K&J-3516
K&J-3581
K&J-3520
K&J-3638
K&J-3540
K&J-3648

Katon valonauhat ja paperipallot


Valot ja paperipallot olivat mukana suunnittelussa heti alkumetreiltä asti. Alunperin palloihin oli tarkoitus laittaa sisään valot, mutta idea karsiutui hankaluutensa vuoksi (kuka olisi ehtinyt räpsiä valot päälle kymmeniin katossa roikkuviin lamppuihin juuri juhlien alkaessa?). Hamstrasin hääkirpparilta 70kpl kolmen eri kokoisia paperipalloja ja 40m hehkulamppuvalonauhaa. Lisäksi ostimme uutena Clas Ohlssonilta 2 x 12m hehkulamppuvalonauhaa. Kattoon ripustettavien koristeiden kiinnittäminen oli hääaaton aikaavievimpiä projekteja yhdessä narikkaseinän tapetoinnin kanssa. Valot virittelimme Oton kanssa nippusitojien avulla ja pallot heiteltiin pareina kattopalkkien yli eri tasoihin roikkumaan. Palloja upposi kattoon noin kolmisenkymmentä, joten varustautumisemme oli hiukan yliampuvaa, mutta parempi varalla liikaa kuin, että palloja olisi jäänyt uupumaan.


Seinustat


Hintsan vintillä on paljon puun väristä vaneripintaa. Koko juhlatilaa kiertää vaneriset penkki-/pöytätasot, joiden lisäksi päänvaivaa aiheutti ruma narikan vaneriseinä, joka irvisteli juhlatilan toisesta päästä. Seinä oli aluksi tarkoitus vuorata kuitupaperista askartelemillani kukilla, mutta idea latistui ja vaihtui seinän tapetoimiseen teipin ja nastojen avulla. Narikkaseinän peitoksi valitsimme melko yksivärisen hiukan kimaltelevan hopeanharmaan tapetin ja seinustojen pöytäliinatapetiksi saman sarjan kuviollisen tapetin. Onneksi äitini on rakennustarvikeliikkeessä töissä... Muutoin seinustat täytettiin vuosittain etenevillä valokuvilla meistä, ystävistämme, perheistämme ja elämäntapahtumistamme. Kuvia oli hieman yli sata, eli seinustat suorastaan notkuivat kehyksistä. Kehysten joukkoon ripottelimme tuikkukippoja ja lasipulloihin tehtyjä kukka-asetelmia. Valokuvatarina oli yksinkertaisuudessaan huikea menestys. Se näytti hyvältä, loi henkilökohtaista tunnelmaa ja osallisti vieraita, kun he etsivät itseään kuvista.

K&J-3748
K&J-3532
K&J-3514
K&J-3528
K&J-3746

Baari


Baarin katseenvangitsijana olivat tottakai pahvista askartelemamme valokirjaimet. Kirjaimet olivat aivan nappiprojekti, koska erinomaisen ulkonäön lisäksi kirjaimista hehkuva valo loi ihanaa tunnelmaa. Valokirjaimia lukuunottamatta menimme baarin kanssa hyvin pitkälti sieltä, missä aita oli matalin. Tölkkijuomat ja vissypullot ladottiin sinkkiämpäreihin sikin sokin ja viinit tarjoiltiin puulaatikon päälle asetelluista hanaviinilaatikoista. Perusbaarin lisäksi juhlissamme oli GT-baari, joka koottiin kirpparilta löytämäni tarjoiluvaunun ja juhlatilan seinustan yhteyteen. GT-baarista ajattelin kirjoittaa aivan oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin.


Pöytäkartta


Pöytänumeroina toimivat GOT-viirit, joissa jokaisessa oli yhden merkittävän GOT-suvun tunnus ilman mitään kirjaimia tai numeroita. Tunnusten esittely pöytäkartassa aiheutti alkuun hieman päänvaivaa, mutta tilanne ratkesi Jarkon nyherrettyä koneella a5-kokoiset paperilappuset, joissa jokaisessa oli mukana niin suvun tunnus kuin nimikin. Pitääksemme tyyliin eheänä pöytiin aseteltujen nimilappujen kanssa, kirjoitimme myös pöytäjärjestyslaput kirjoituskoneella. Nimien keskittäminen oli melko haastavaa ja jokainen virhepainallus tarkoitti kokonaan uusiksi tehtyä lappua, mutta niin vain projekti valmistui.

Muilta osin saamme kiittää pöytäkartasta ystäväämme Katia, joka noin vain yhtenä iltana hääviikolla taiteili meille tyylitellen tekstatun Tervetuloa-tekstin ja sen alapuolelle sijoitetun piirretyn viirin, johon kirjoitettiin tervetuloa kaikilla kansainvälisten vieraidemme kotikielillä (espanjaksi, ranskaksi, koreaksi ja kroatiaksi) ja englanniksi.

K&J-3554
K&J-3512
K&J-3754
K&J-4057

Tässä kenties pähkinänkuoressa kaikki suuret koristelunäkökulmat häissämme. Huh. Tulipa tästä postaus. Toivottavasti ainakin kuvat antoivat väläyksen tilastamme juhlakunnossa, koska ymmärrän täysin, että näin pitkä teksti koristeista voi halvaannuttaa. Me olimme vain niin valtavan tyytyväisiä juhlapaikkaamme, että meinaan sydän haljeta ylpeydestä, kun mietin koristelujamme, niihin laitettua ajatusta ja porukkaamme kokoamassa kaikkea kokoon häiden alla. ♡

Kaikki kuvat Josefina Seppänen.


♡ Krista

perjantai 26. huhtikuuta 2019

First look

Olin häiden suhteen melko stabiili morsian. Aivan valtaosa jo hääsuunnittelun alkumetreillä heränneitä ideoita päätyi lopulta osaksi varsinaista hääpäivää ja ees taas veivaamista tapahtui todella vähän. Ainakin kahden asian suhteen minä kuitenkin tuuliviireilin: hunnun ja first lookin. Huntua minulla ei alun ehdottomuudestani huolimatta varsinaisena hääpäivänä nähty, kun taas alussa täysin tuomitsemani first look -hetki ujutettiin potrettikuvausten alkuun.

Negatiivinen suhtautumiseni first look -hetkeen ja erityisesti sen kuvaamiseen - pahoitteluni englanninkielisestä termistä, mutta suomenkielinen ensikohtaaminen ei jotenkin nappaa - johtui pelosta, että tilanne tuntuisi tekemällä tehdyltä ja lavastukselta. Tämä Some people are worth melting for -blogin Sallan kirjoittama teksti heidän first lookistaan on minusta ihanan rehellinen ja hauska kuvaus tilanteen absurdiudesta. 

K&J-2831
K&J-2797

Eli alkuun olin kovasti vastaan ja kielsin ehdottomasti, että meille ei mitään first look -hetkeä tai -kuvia tulisi. Sitten aloin kuitenkin vatvoa, että onhan se parin vuoden mekkosalailun jälkeen hiukan tylsää vain hypätä autosta tms ulos ja morjestaa Jarkkoa, että kato täsä mä oon ja tänään mennään sitten naimisiin. Ehkä first lookin voisi sittenkin järjestää. Ja jos sellaisen kerran järjestää, kai Jose voisi ujuttautua jonnekin lähelle ja napsaista pari kuvaa ihan vain ohimennen.

Päädyimme tekemään juuri näin ohjenuoranamme kuitenkin, että kuvat ovat toissijaisia ja meidän kohtaamisemme pääpointti. Erityisen intiimiksi hetkeämme ei silti voi sanoa, koska tapaamisemme hetkellä meihin nauliutui 7 tuttua silmäparia ja lisäksi muutaman satunnaisen ohikulkijan katseet. Potrettikuvien alkuun oli tarkoitus ottaa kaikki yhteiskuvat, joten paikalla olivat kaikki: molemmat kaasot, bestmanit, Jose, Jesse ja vieläpä toisen kaason poikaystävä.

Järkkäsimme first look -hetken Taidemuseonmäelle. Meidän tyttöjen kämppä sijaitsi mäellä ja olimme muutenkin sopineet, että potrettikuvaus alkaisi juuri Taidemuseonmäeltä. Kaasot, bestmanit ja kuvaajat viestittelivät keskenään varmistellen toistensa sijainteja ja isona joukkiona me kipusimme mäelle - pojat toisesta suunnasta, me toisesta. Helmikuisen kevät-Turun suora auringonpaiste, lumi, loska ja muta tekivät suunnitellulle paikalle asettumisesta hiukan haastavaa, mutta lopulta Jarkko ja minä olimme asemissa. Noin viiden metrin päässä toisistamme, kasvot toisiimme päin ja Jarkko silmät suljettuina.

K&J-2833
K&J-2834
K&J-2835
K&J-2836
K&J-2837
K&J-2840
K&J-2838
K&J-2841
K&J-2844

Hetki itsessään oli kaunis. Kummaltakin tuli pieni itku ja tuntui todella hyvältä nähdä päivän ydin edessään. Me. Meidän vuoksi tämä päivä on, ei kuvien, ei kampauksen, ei paikasta toiseen siirtymisen. First look ei kuitenkaan jää missään nimessä mieleeni päivän erityisimpänä hetkenä. Kaikki hetkeä varten tehty säätäminen sijoittumisten, helman kuralta suojelemisen jnejne vuoksi hetkeen laskeutuminen oli hiukan stressaavaa. Hetkessä oli hyvä, mutta matka sinne kuormitti.

Suositukseni tuleville pareille first lookin suhteen on ympäripyöreä. Tehkää tai älkää tehkö. Oman kokemukseni pohjalta kumpikin ratkaisu on hyvä, enkä usko minkään elämää suuremman lipuvan sormista, vaikka ensikohtaamishetkeä ei luotaisi erityiseksi. Toisaalta kokonaiskokemus voi olla eri, mikäli kohtaamisen pystyy järjestämään yksinkertaisemmin ihan vain katua kävelemällä ilman uhkaa lumessa, mudassa ja vesilammikoissa uivasta helmasta.

Kuvat: Josefina Seppänen

♡ Krista