Kaasolahjat

Kun kaasoista kerran alettiin puhua, niin jatketaan samalla linjalla. Lykkäsin ja lykkäsin kaasojeni pyytämistä tehtäväänsä, koska olin päättänyt, että tahdon yllättää heidät kysymyksen yhteydessä pienillä lahjoilla. Lahjakosinta oli siis tiedossani jo heti, kun keksin, ketkä kaasojani tulevat olemaan, eli noin tämän vuoden helmikuussa. Helmikuusta syyskuun alkupuolelle kuitenkin himmailin. Osin, koska en halunnu vaikuttaa kaasojenikaan silmissä umpuhullulta bridezilla to be:ltä, joka kerää hääsquadia ympärilleen jo kahta vuotta etukäteen, ja osin edellisessä postauksessa avaamistani hääkupla-ajatuksistani johtuen. Kuitenkin mitä pidemmälle syksy eteni, sitä enemmän minua alkoi poltella. Nyt olisi aika.

Molemmat kaasoni tykkäävät kauniista asioista, herkuista ja viinistä. Itsestään selvien hauskuuksien (Kuka nyt ei tykkää suklaasta ja kuohuviinistä?) ohella halusin mukaan lahjaan jotakin henkilökohtaista ja toisaalta juuri meidän häihimme osuvaa. Jarkko keksi bestmanilleen erittäin osuvan tälläisen lahjan, josta hän kertoo myöhemmin itse lisää, mutta tuo lahja ei minusta sopinut feminiinisille kaasoilleni eikä kaasolahjan yleiseen fiilikseen. Mietin kaikenlaisia pikkulahjoja nimikoiduista juomalaseista personoituihin hengareihin, mutta mikään ei tuntunut hyvältä ja sopivan hintaiselta, koska erityislahjojen oli tarkoitus olla vain pikkuinen osa koko pakettia, eikä minun ylipäätään ollut tarkoitus käyttää omaisuutta kaasojeni kosintaan. En myöskään halunnut antaa lahjana mitään superturhaa, koska itse vihaisin kaappejani täyttävää rojua.

Lopulta keksin lahjan, joka täytti kaikki kriteerini ja johon olin itse todella tyytyväinen. Annoin kaasoilleni pienet taskupeilit, joiden kanteen askartelin heidän nimensä, tehtävänsä ja häidemme päivämäärän.







Personoitujen peilien lisäksi pakettiin mahtui häidemme save the date -kortti, suklaata, piccolopullo kuohuviiniä, teemaväreihin istuvat sormikkaat, kynttilä, käsirasvaa, söpöön pulloon pakattua jääteetä ja tietysti itse kosinta. Paketit kokosin Tokmannilta löytämiini Vallilan pahvilaatikoihin, joiden pohjalle muovailin sanomalehdestä poterot tavaroille. Sanomalehtikerroksen "päällystin" valkoisella silkkipaperilla, että sain rumat sanomalehdet piiloon. Paketti oli sisäpuoleltaan oikeastaan kauttaaltaan kääritty silkkipaperiin, koska silkkipaperikääreiden avaaminen tuntuu ja kuulostaa minusta ihanalta. Lisäksi valkoinen silkkipaperi toi minusta kivaa luksuksen tuntua muutoin hyvin kotikutoiseen pakettiin.

Paketit olivat molemmille täysi yllätys. Sannin laatikon jätin odottamaan hänen työpäivänsä päättymistä heidän keittiön pöydälleen Love me do -yökyläilyn aikaan ja Elinan laatikon kävimme Jarkon kanssa jättämässä hänen ovensa taakse seuraavana iltana. Elinan yllätystä jouduimme hiukan paljastamaan hänelle snäpin kautta, koska huolimatta kovista yrityksistämme rimputella ovikelloa ja juosta piiloon, Elina ei uskaltanut avata paketillemme ovea. Kuulemma luuli meidän olevan sitkeitä Jehovan todistajia ja piti oven visusti kiinni :D







Olen itse todella tyytyväinen kaasojen kosintapaketteihin. Minusta oli hauskaa tehdä tehtävään pyytämisestä hiukan erityinen hetki ja toivon, että minun lisäkseni myös varsinaiset lahjansaajat ilahtuivat paketeista.

Jarkko muuten kirjoittaa lähiaikoina postauksen hänen bestmankosinnastaan, joten yhdenlainen miesversio häiden vastuuhenkilölahjasta on tulossa pian esittelyyn.


♥ Krista